Nakami vilkaisi vielä nopeasti Lapiksen suuntaan ennen kuin haltiasoturi oli liian lähellä toisesta huolehtimiseen. Miekat olivat toiselle todennäköisesti huomattavasti suurempi ongelma, ikävä terä tekisi varomattomasta lähestymisestä todella vaarallista mutta se ettei valkealla sudella ollut mitään millä torjua tai työntää sivuun suippokorvan teräasetta. Nakamilla ei tosin ollut enää aikaa miettiä toisen pärjäämistä, piti vain luottaa ja toivoa siihen että tuo osasi puolustaa itseään tarpeaksi hyvin kääntääkseen epäedullisen tilanteen voitokseen. Tulimaagin omalla vastustajallaan oli myös kahden käden suora miekka aseenaan. Panssaroinnin tuo oli pitänyt kuitenkin melko kevyenä, pääasiassa paksusta kovetetusta nahasta tehdyt toppaukset oli mies vetänyt päälleen, paikoitellen varmaan oli toisen suojuksessa myös teräsvahvikkeita. Tytön miekka kyllä leikkaisi nahkaa helposti, varsinkin jos hän saisi puhtaan osuman aikaan mutta se puhdas osumahan se olikin suurin ongelma.
Toisaalla oli taistelu jo haltian huudoista päätellen hyvässä vauhdissa kun taas Nakamin puolella juuri mitään ei ollut tapahtunut. Molemmat pitivät miekat edessään hieman lomittain vastustajan aseen kanssa eikä kumpikaan ollut saanut aikaiseksi tilaisuutta hyökätä toisen terän ohi. Kumpikaan ei uskaltanut sitoutua hyökkäykseen koska puolustus jäisi auki, ja jokainen tunnustelunomainen muutaman iskun hyökkäys päättyi torjuntaan ja perääntymiseen. Yksikin lyönti ohi kummalta tahansa saattaisi jäädä tuon viimeiseksi. Nakami oli tällä kertaa tavallista varovaisempi, normaalisti hän olisi vain heittänyt jonkin tuliloitsun ja hyökännyt sen suojista mutta nyt siihen ei ollut varaa. Vastustajalla oli myös maagi jolla, toisin kuin hänellä itsellään oli kaikki rauha loitsia mitä ikinä halusi. Sitäpaitsi susityttö oli sen verran märkä ettei hänen oma suojaloitsunsa jota tuo yritti siinä sivussa luoda vain ottanut muodostuakseen. Loppujen lopuksi taustalla ollut jäämaagi puuttui peliin kun haltiasoturin takaa singahti puolentusinaa jäisiä nuolia Nakamia kohti samalla kun miekkamies kävi hyökkäykseen. Susitytöllä ei ollut enää mitään mahdollisuuksia torjua miekallaan sekä jäitä että hyökkääjää ja jos hän väistäisi nuolet niin todennäköisesti jonkinlaisen haavan haltia saisi iskettyä, tytön kytevästä tulipanssarista huolimatta. Nopeasti hän otti sen verran etäisyyttä vastustajansa miekasta mitä pystyi, samalla kun jääpuikot räsähtivät kellertävään kuplaan joka pirstoutui palasiksi aivan yhtä nopeasti kuin oli syntynytkin. Leijailevien sirpaleiden keskellä terä iskeytyi terää vasten Nakami työntäessä haltian aseen sivuun samalla tarttuen tuon miekkaa pitelevästä kädestä. Painiottelu tosin meni helposti haltialle tuon tönäistessään kyljellään kevytrakenteisen tytön nurmikolle samalla huitaisten vapautuneella miekallaan Nakamin vasempaan reiteen. Onneksi isku oli hyvin epämmääräinen, terä liukui kohtuullisen hyvin hohtavan kipinöivää ihoa pitkin ja viilto jäi pieneksi, niin pieneksi että se ei vielä taistelun tuoksinnassa paljoa hidastanut, myöhemmin kyllä voisi joutua puremaan hammasta jos mieli kävellä pitkiä matkoja.
Haltiamaagi oli tuossa vaiheessa siirtänyt mielenkiintonsa Lapikseen. Tuo velho oli todellakin ongelma, maageilla kun oli yleensä tapansa kääntää tilanne päälaelleen jos vain saivat rauhan luoda loitsujaan. Jäämaagilta oli pakko saada se rauha pois. Mutta vielä oli se suippokorvainen tytön juuri kaatanut miekkamies joka oli nostamassa asettaan tappavaa iskua varten. Tuo toimitus kuitenkin loppui lyhyeen miehen älähtäessä ja tiputtaessa aseensa samalla kun tuon käsistä alkoi hiljalleen nousemaan pieni lepattava liekinpoikanen. Tuo oli juuri kokemassa samaa kuin eräs toinen haltiamies viitisen vuotta aikaisemmin tytön kotikylässä. Hevosten luokse tarkkailemaan jäänyt viimeinen haltiamies oli nähtävästi nähnyt tarpeeksi, otti toisen hevosista ja ratsasti hyvää vauhtia takaisin metsän kätköihin. Suippokorvien velho kiinnitti tapahtumiin huomiota vasta kuultuaan maahan polvilleen lyyhistyneen, edelleen palavaa kättään pitelevän haltiasoturin tuskansekaisen huudon, kuitenkin juuri ajoissa väistääkseen häneen tähdätyn, levälleen välähtävän roihun. Väistäminen ei tosin ollut tuolle temppu eikä mikään, noin kaukaa ei Nakamilla ollut takeita osumisesta vaikka kiroava suippokorva sidekäsineen olisi pysynyt paikoillaankin.
Nostaen vastustajansa pudottaneen aseen mukaansa alkoi muodonmuuttaja kulkemaan kohti tuota haltiamaagia vasta nyt alkaen kiinnittää kunnollista huomiota jalkansa haavaan mutta kuitenkin valmiina torjumaan mitä noituuksia tuo ärsyttävä manaileva idiootti heittäisikään hänen niskaansa...
//Tais tulla melko pitkä minullakin mutta sehän on positiivinen ongelma. Vähän arvelinkin tosin jotain tällaista joten sen takia taas parin päivän kesto...