Kirjoittaja Mori » 01 Syys 2014, 13:55
Jäikö hän, häntä itseään paljon huonommaksi? Ed näytti hetken hämmentyneeltä. "En minä voi sanoa mitään sellaista." hän totesi hymyillen. "En halua arvostella häntä mitenkään. Minusta aiheutin itse hänellä vähän päänvaivaa ja haluan pitää hyvät välit häneen." mies totesi ja nyökkäsi tyytyväisenä omaan päätökseensä. Nakamin toteamukset saivat ihmissuden punastumaan. Ei nyt sentään. Edward ei halunnut edelleenkään ajatella, että hän olisi yhtään parempi Yuráidenia. Hän vain ajatteli, että hän itse oli ehkä vähän liian vaarallinen toiseen ihmissuteen verrattuna. Mutta! Hän oli luvannut haltijalle yrittää elää. Ja nyt yksi asia seisoi hänen edessään, minkä takia hän voisi elää.
Nakamin kysyessä mitä hän oli suunnitellut. Edin iloisuus näytti lopahtavan väsymykseen. "Nukkua...." hän totesi ja naurahti siihen keveästi. "En ole saanut viimeöinä unta ilman viilennyttyä ja kosteuden häiritessä. Sateetkin ovat tehneet osansa." hän selitti. Edward ei kyllä pistäisi pahakseen liittäytyä tytön seuraan niin kuin ensimmäisellä kerralla.
Olihan tytöllä ehkä vähän järkevämpää tekemistä kuin hänellä. No siis nukkuminen houkutti, mutta hän ei halunnut tehdä sitä Nakamin edessä tai seurassa. Ellei ollut yö ja he molemmat nukkuisivat. Nakami sitten sanoikin topakasti, mihin oli suunnitellut jalkansa kääntää. "Jaa, vai että vanhaa ystävää tapaamassa?" mies sanoi lempeästi. Hän naurahti taass, kun Nakami selitti ystävänsä ruokakomerosta. "Tulen mielelläni mukaasi. En kyllä kehtaa ottaa siitä ruokakomerosta mitään." ihmissusi totesi virne kasvoillaan ja otti pari askelta etiä päin.
Nakami vielä pyysi, ettei hän sitten mainitsisi ystävänsä kuullen tästä ruokakomerosta. "Selvä. Huuleni ovat sinetöidyt." Edward lupasi iloa, kirkaissa silmissään loistaen. Hän lähti sitten Nakamin mukaan, tietämättä oikeastaan toisen suunnasta tai missä Nakamin ystävä asusteli. "Saanko kysyä, kuka on tämä ystäväsi, jonka ruokakomeroa toivot tyhjentäväsi?" ihmissusi vitsaili vielä perään. Takaisin maksun aika.
Heitä vastaan tuli äkisti muuaan poika, haltijalta näytti. Poika tuijotti Nakamia. Tämän suipot korvat olivat vähän vaakatasolla ja mustat hiukset olivat sidottu löysälle poninhännälle. Tuon katse oli hyvin arvioiva ja noh, hyvin arvaamaton. Ed kyllä tunsi toisne epäilevyyden. "Äiti!" poika huusi äkisti, joka yllätti Edin. Mitä? Äiti? Hän vilkaisi ympärilleen, muttei nähnyt ketään muuta kuin heidät ja tuijotti sitten Nakamia kohottaen kulmiaan.
Jostain metsän siimeksestä ilmestyikin äkisti ruskea, lyhyt hiuksinen nainen, jonka silmät olivat kauniin oransinruskeat. "Hmm? Vieraita?" nainen totesi ja kysymys ei niinkään ollut tarkoitettu kenellekään. Ed tuijotti hämillään kaksikkoa, jotka nyt seisoivat arvioiden heitä. Äkisti nainen huudahti: "Nakami!" tämä ryntäsi hetkessä tytön kimpuun tai siis ainakin yritti saada tämän syleilyynsä. "Missä olet oikein piileskellyt?" nainen tiivasi ja piteli tytön kasvoja omissa käsissään. "Äiti rauhoitu, pelotat tuota miestä." poika sanoi ja osoitti Edwardia, joka tuntui punastuvan hieman. Lisäksi poika pahoitteli äitinsä käytöstä.
"Aahahahahahaha! Anteeksi, mutta eikös miesten pitäisi olla vahvempia kuin heikkoja. Älä nyt loukkaannu, olen Azure." Azure esittäytyi ja tarjosi kättään, johon Ed tarttui aivan hämillään. Hän vilkaisi Nakamia. "Tuota... Edward." hän vastasi vähän tönkästi, kuin robotti konsonaan. Azure nauroi äänekkäästi. "Mistä sinä tälläisen hurmurin olet saanut?" Azure kysyi katsoen Nakamia. "Lyndon! Tule sinäkin nyt vähän tervehtimään." Azure käski poikaa, joka liikkui vähän niin ja näin. Hitaasti tullen, hän tarjosi ensimmäisenä kättään Nakamille ja sitten Edille. "Olen Lyndon..." poika mutisi ja näytti vähän ärtyneeltä. "Aha, niin isänsäänsä tullut. Ei hänestä saa mitään selvää, mutta älkää välittäkö." Azure selitti.
//Ja näin, Azure ja Lyndon ovat tulleet kuvioihin. Hyvä kun muistin mitä Azurenkin elämässä on tullut tehtyä. Tosin nyt ne joutuupi olemaan NPC-hahmoja :c