Kirjoittaja Mori » 29 Elo 2014, 23:54
Un
Jopa tajuttamanakin Un näytti tuskaiselta. Alris näytti tekvän pikaisia päätöksi. Samalla kun Celenri hoki, että kai,ki oli hänen vikansa. Aarnikotkakin saattoi kuulla nuo sanat läpi tajuttomuutensa. "Celebri. Mikään ei ole sinun syytäsi. Nyt on vain parasta, että yritämme raahata hänet sisälle." Alris totesi ja tiedusteli samalla pystyikö tämä seisomaan. Haltia mies tarttui Unin käsistä kiinni ja saattoi vain rukoilla, ettei tehnyt liian isoa vahinkoa. Jos poika vain olisi ollut yhtään lyhyempi, olisi haltija pystynyt teemään jotakin muuta, kuin raahaamaan hänet tällä tavalla.
Unin rahattua sisään Alris otti karskina miehenä ohjat käsiinsä. "Hae vettä ja tuo viltti, jonka mahdollisesti tiputit." mies viittasi hieman tytön alastomuuteen, mutta lähti sitten itse hakemaan sidetarvikkeita ja mahdollisia parsimisvälineitä. Un makasi tiedottomana, mutta hän saattoi liikkua siitä huolimatta. Pieni kösien puristus, joka oli kohdistettu kylkiin. Un näytti purevan hampaitaan yhteen ja samalla hänen hengityäesään veri läiskä levisi.
Alris saapui tarvikkeiden kanssa ja otti liinan, jonka painoi haavaa vasten. Hän ojensi tytölle puukon ja neulan. "Leikkaa puukolla Unin paita, se on tiellä, emmekä voi ruveta riisumaan häntä. Kuumenna sitten tuo neula takassa ja anna minulle." mies neuvoi, kun piti liinan paikoillaan. "Ei ole vielä aika poikaseni." Alris kuiski.
Kohta puoliin paita oli poissa ja haltia pääsi valelemaan haavan vedellä. Haava oli pitkä ja syvä. Se ei näyttänut kuitenkaan vaarallisen syvältä. Verenhukka siitä tosin oli tullut. "Kun Un ei edes minun kosketustani kestänyt, paijasin häntä aina hänen mukkuessaan." haltia mutisi, kun aarnikotka ynähti. Un raotti toista silmäänsä. "...Isä..." hän mutisi ja keho jännittyi nopeasti kivusta ja sitten se yritt taas rentoutua. Haltia rauhoitteli poikaansa. Hän otti neulan ja laittoi lankaa. Un tiesi jo äänestä mitä oli edessä. "Et ehkä halua katsoa..." haltija varoitti Celebriä. Neula työnnettiin sulavasti lihaan, joka sai sen nytkähtämään pari kertaa. Un ynisi ja puri hammasta. Hän vihasi ompelemistä. Se oli sama kuin ampiainen pistäisi ja sen perässä tuli inha tunne siitä, kun jokin liikkui ihosi alla.
Haava oli suljettu onnistuneesti, mitä niillä taidoilla pystyi tekemään. Alris sitoi sen vielä ja siivosi kaiken pois. Un makasi lattialla, kykenemättä liikkumaan. Hänen silmänsä olivat kiinni ja uupuneet. Ottoisä toi pian poikansa peiton ja peitteli tämän vyötäröön asti. Sitten katse kiinnittyi Celebriin. "Vahdi häntä." käsky kävi ja haltia meni menojaan.
// Oi ei! Un ei saa rusentaa tyttöjä alle. EIKUN.