Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 31 Heinä 2014, 03:57

Naaras esitti nimensä, kuten Lorythas oli toivonutkin. Hyvä vain, sillä muutoin sarvipäinen olisi keksinyt jukurille jonkun todella typerän nimen, jota olisi hokenut sitten kyllästymiseen saakka punasuomuiselle. Oli usein ihailtavaa, että lohikäärmeillä oli kuin olikin oma nimensä ja että toiset vielä sen suostuivat kertomaankin. Näin lohikäärmeeltä toiselle tosinimienkään vaihto ei tuntunut yhtä pahalta, kuin jos synnyinnimensä olisi jakanut toisen humanoidin kesken. Tuskinpa kovinkaan moni Puolikäärmeenkään tosinimeä tiesi kylässä, mutta vastoin taas käärmeillä oli tapana kutsua miestä sillä nimellä, syystä tai toisesta. Kenties se sopi paremmin liskojen suuhun, kuin haltioiden puolelta tullut noiden kulttuurin mukainen Lorythas.

”Kutsun sinua siis Pumpkiniksi”, Hopeakäärme ilmoitti, katsellessaan siinä kasvotusten kanssansa olevaa naaraskäärmettä. Lorythas ei tehnyt elettäkään perääntyäkseen taemmas lohikäärmeestä. Hän näkisi heti, jos naaras aikoisi jotain yllättävää ja voisi yllätyksistä ääneenkin käydä huomauttamaan kiusallaan Pumpkinille. Liekkeihin vastattaisiin liekein, ja mikäli suomuniska yritti päälle käydä, saisi tuo maistaa piikikästä ruoskaa lihassaan.
Vaikka Loryn sydän hakkasikin rinnassa raskaammin - lähinnä siitä syystä, että oli taas tuntemattoman, kenties arvaamattomankin pedon kanssa samassa häkissä ja vieläpä turvat vastakkain - tuijotti turkoosi katse silti hyvin rauhallisesti liskopedon kultaisiin näköelimiin. Samalla kehän reunalle oli ilmestynyt muutama uusi naamavärkki, lähinnä repimään hermostuksissaan hiuksiaan päässään, kun näkivät päällikkönsä turhankin lähellä punaista aiemmin karkuun pyrkinyttä lohikäärmettä. Puoliverinen oli kuitenkin hyvin rauhallinen tapaus, eikä suotta käynyt Sagan tapauksessa kiirehtimään. Jollain tapaa hän aisti naaraasta, että se ennemmin odotti miestä lyövän itseään ruoskalla ensin, kuin kävisi itse päälle. Mutta Lorythas ei aikonutkaan lyödä petoa, vaan teki jotain, joka sai häkin reunalla olleiden kouluttajienkin sättimään päällikköä typeryydestään ääneen.

”Kas kun sattui, olipas se huonosti kiinnitetty”, Puolikäärme ilmoitti ivallisesti ääneen.
Intensiivisen tuijotuksen aikana, Hopeakäärme irrotti serpenttiä maassa pitävän pitkän kahleen irti. Leukoja yhä yhdessä pitävä ketju kuitenkin pysyi naaraan kuonon ympärillä, jottei tuo kitaansa saisi auki, tai pääsisi vieläkään tulta hönkimään. Niin paljon edes Lory ei halunnut tuohon luottaa vielä, vaan halusi taata itsensä poistuvan tilanteesta vielä palamattomin nahoin. Nyt serpentti oli kuitenkin vapaa liikkumaan sijoiltaan, joskin häkkimäisen areenan rajaamalla alueella, mikä sekin oli tosin kohtuullisen mittava.
Rauhallisen ovela katse silmäsi naarasta.
”Odotatko minun käskevän kuin koiraa? Istu, lennä, annatko kenties tassuakin kuin piski?”.


//Väinämöisen kannel oli parempi. Lory tahtoo samanlaisen, pistää sen kokoelmiensa joukkoon et voi sit ittekseen siellä aina kannelta hakata menemään. JAAKKOHAN MUSSUTTAA KAIKEN! Sun pitää semmonen vuohiaitaus pistää pystyyn takapihalle. Timi voi paimentaa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Heinä 2014, 04:21

Vaern kävi kutsumaan serpenttiiniä nimellä Pumpkin, kuten naaras itsensä oli esitellytkin. Loppujen lopuksi tässä tilanteessa se oli se ja sama, millä nimellä puoliverinen häntä kutsui, mutta tietenkin tuo itse valittu nimi oli aina paras, seurassa kuin seurassakin. Vain veljensä seurassa Pumpkin käytti mieluummin synnyinnimeään, kuten myös siniharjainen uros itse.
Kultainen katse kävi kuitenkin laskeutumaan sarvipäisestä maassa olleeseen ketjunpäähän, jonka Vaern kävi tieten tahtoen itse irrottamaan. Mitä ikinä tuo yrittikään, ei se naarasta saanut liikahtamaan paikoiltaan minnekään, ainakaan vielä. Sen sijaan kultainen katse tarkkaili hetken ketjunpäätä, kunnes kävi katsomaan ylös areenan häkin kehikkoa, liskon selvästi suunnitellessa jotain. Se tarkkaili jokaista paikalla olijaa, mutta selvästi arvioi myös jotakin muuta, kuin silmäpareja kehän ympärillä...

Kultainen katse kävi kuitenkin pian laskeutumaan takaisin Vaernin puoleen tuon kysymyksien myötä. Naaras kävi naureskelemaan itsekseen moisille käskyille, viimein noustessa ylös maasta.
"Kuinka tyhmänä minua pidät?" Naaras kävi sähisemään samalla kun etutassut kävivät keräilemään kettinkiä omien jalkojen juureen, naaraan puhallellessa sieraimista lämmintä ilmaan vasten sarvipäisen kasvoja "Osaan puhua ja minulla on konsepti moraalista, luuletko että tassua tarjoaisin kuin kapinen rakki?".
Yllättäen Serpentti kävi nousemaan ilmaan, kirjaimellisesti pamahtaen vasten kehän kuperaa kattoa, jääden roikkumaan kehikkoon jaloillaan. Toinen etujaloista piteli kuitenkin kiinni kettinki kasasta, jonka naaras oli eteensä kerännyt, käyden nyt näppärästi pujottamaan ketjun läpi kehikon reiästä ja toisesta sisään. Sisään tulevaa ketjun päätä käytiin nyppimään enemmän sisälle, samalla kun naaras kävi aukomaan kitaansa parhaansa mukaan, kuitenkin laihoin tuloksin.
"Minulla on myös käsitystä ihmisten rakennuksista ja keksinnöistä" Naaras jatkoi käyden puhaltamaan nyt hehkuvan kuumaa ilmaa sieraimistaan vasten häkin kalteria, jonka läpi kettingin oli pujottanut. Nopean tovin Pumpkin ilmaa puhalsi sieraimistaan, ennen kuin yhtäkkiä kävi ponnistamaan irti häkin katosta, napaten kettingin molemmista päistä kiinni etutassuillaan, nyt kirjaimellisesti riuhtaisten lenkillä olleen ketjun avulla häkin kattoa mukanaan. Mitään näkyvää ei kevytrakenteinen serpentti saanut tuohon häkin kalteriin aikaan - vielä - mutta kehän kupera metallikatto kävi päästämään epäilyttävän narahduksen tuon yllättävän kiskaisun myötä.
Sen pahemmin rupattelematta Pumpkin jatkoi ketjun kiskomista, aikeissaan koittaa saada tehtyä metalliseen kehikkoon reikä, jota voisi käydä suurentamaan samalla tekniikalla. Hidastahan se oli, mutta eipä kukaan tässä tilanteessa turhan nopeatempoiselta vaikuttanut, lukuun ottamatta kehän ulkopuolella olevia katsojia, jotka kävivät jokseenkin levottomiksi tuosta odottamattomasta toiminnasta liskon osalta. Moinen "Työkalujen" käyttö kun ei ollut liskoille kovin yleistä.


//Väinämöisen kanteleen käyt pöllimässä, ei se sitä tarvii kumminkaan. JAAKKO PERKELE. Vuohiaitauksen teen, Timi paimentaa. Jaakko Arvostaa (DDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 31 Heinä 2014, 11:25

Lorythas seurasi miten serpentti suunnitteli sijoillaan jotain, kun se silmäili vuoronperään kettinkiä ja sitten ylös kaarevaan kattoon. Jonkinlainen pakosuunnitelma paremman puutteessa? Ehkä, ja sen Puolikäärme halusi nähdä. Pumpkin lähtikin ahnaasti keräämään irrotettua ketjua itselleen ja puhalsi lämmintä ilmaa tilanteessa turhankin rauhallisen Lorythasin kasvoille, ilmoittaen samalla että oli ehtinyt kehittää itselleen moraalinkin. Hopeakäärme lähinnä pyöräytti silmiä päässään huvittuneena, kädet puuskassa seisten.
”Oikeastaan se oli vain provosoivaa ilkuntaa, jotta viitsisit nostaa ahterisi ylös ja keksiä jotain ovelaa”, sarvipäinen huomautti sillä samaisella sekunnilla, kun serpentti kohosi ilmaan. Lorythas otti muutaman askeleen pedosta kauemmas, seuraten miten lohikäärme lähti hääräämään kehän korkeimmalla kohdalla jotain, mitä sarvipää ei varsinaisesti kyennyt vielä erottamaan kunnolla.
”Luuliko se muka oikeasti että olettaisin sen noutavan keppiä...”, Lory mutisi itsekseen, miettien pitäisikö tästä nyt erikseen käydä ilmoittamassa jollekin, että kävisivät serpentin tökkimään alas.

Lorythas seurasi kuitenkin paikallaan hieman kierrellen, selvästi kiinnostuneena Pumpkinin tempauksesta. Ratsastaja mittailikin mihin pedosta oikeastaa oli, miten tuittupäiseksi ja yllättäväksi punainen serpentti saattoi halutessaan heittäytyä, ja tämä antoikin siitä varsin hyvän kuvan. Tietenkään asiasta ei mainittu ääneen Pumpkinille. Antoi naaraan nyt riehua niin paljon kuin sielu sieti, kerta Puolikäärmekään millään tapaa vahingoittunut vielä oli. Egonsa oli ehkä saanut kolhaisut, mutta se siitä.
Serpentti lähti yllättävän rivakasti riuhtaisemaan kuitenkin katon kaltereiden läpi pujottamaansa ketjua, ensin lämmiteltyään metallikattoa hieman. Ovelaa – joskin kovin turhaa, mutta ovelaa. Koko kehän metallinen kupu päästi tuon pienen liskon teosta ikävän narahduksen, mikä selvästi lietsoi areenan ulkopuolisia jonkinlaiseen levottomuuteen. Moinen narina sai sarvipäisen ratsastajan sen sijaan vain silmäämään ympärilleen kaarevaa kehikkoa, joka oli kyllä kovempiakin nähnyt kuin pienen serpentin kiukuttelun. Kerran koko areena oli meinannut lentää ilmaan, kun kehään heitettiin astetta suurempi, häijympi ja jääräpäisempi uros silkasta mielihalusta kokeilla jotain haastavampaa. Pumpkin olikin siihen lihasjärkäleeseen verrattuna pelkkä maassa myllertävä mato, joskin ei Lorythas kieltänyt että naaras sisuton ja voimaton olisi ollut, ja etteikö tuolla olisi mahdollisuutta ollut kehän kattoa vahingoittaa jos tuota menoa jatkaisi tovin jos toisenkin. Mutta siinä tapauksessa Puolikäärme huutaisi ulkopuolisen tahon tökkimään serpentin katonharjasta kauemmas.

”Otithan myös huomioon juontasi punoessa, että kehä on alunperin rakennettu sinua reilusti isommille pedoille, jotka ovat sitä yrittäneet jo rikkoa jokainen osaltaan? Se metallikin taipuu vain kääpiöiden kuumimmissa ahjoissa, joissa kirjaimellisesti laava velloo yötä päivää”, hetken tilannetta rauhallisesti seuraillut Lorythas kävi huutamaan Sagalle kohti kattoa, miehen tekemättä juuri muuta sen eteen että serpentin takaisin alas saisi. Hänestä pienen käärmeen uhmakkuus oli jotenkin ihailtavaa, vaikka moinen tarkoittikin vain sitä, että Pumpkinia olisi asteen verran hankalampaa yrittää millään tapaa kouluttaa. Tällaisesta työkalujen käytöstä saattoi myös päätellä, ettei Saga mikään kamalan nuori ollut, vaan maailmaa nähnyt ja jollain tapaa kokenutkin.
”Joten ala tulla alas sieltä Pumpkin, nyt heti!”, sarvipäinen nokikolari huusi maankamaralta, valmiina hakemaan serpentin vaikka omatoimisesti katonrajasta takaisin alas.


//Lorumiehen kanssa sinne hiippaillaan. Väinämöisen kanteleet viedään ja sitten vedetään kaameet soolot viskin kera. Jaakko arvostais – lue helvetti ois valloillaan – jos sitä paimennetaan aitaukseen. Taitaa tulla kyllä Timille sorkista kuokkaan ennemmin//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Heinä 2014, 15:02

Lohikäärme jatkoi tempomista aikansa, saaden häkin pitämään narahduksia ja inahduksia jokaisen nykäisyn myötä. Pikku hiljaa häkkiin alkoikin muodostua pientä kaarevuutta sisään päin kohdasta, josta Pumpkin nyki, mutta eipä tuota voinut sanoa kuin pieneksi kauneuserheeksi muuten niin kuperassa häkissä. Mutta, jos tätä jatkaisi vuorokauden tai toisenkin, saattaisi häkki antaa periksi. Tosin, liskon tuskin annettiin niin pitkään jatkaa tätä nykimistä.
Pian Vaern kävikin huomauttamaan, että häkki oli tosiaan suunniteltu pitämään hieman isompiakin otuksia, joten sintin riehuminen vaikutti vain huvittavalta häkin suhteen. Pumpkin vain vilkaisi virnistäen puoliveristä, käydessään uudemman kerran nykäisemään rajusti ketjusta. Hänen ei tarvinnut kuin saada sopivan kokoinen, pienehkö aukko aikaan ja hän olisi vapaa. Äkkiäkös sitä humanoidimuodossa luikki pienemmästäkin raosta pakoon, mutta sitä ei tietenkään ääneen sanottu. Taisi kuitenkin olla sanomattakin selvää että se taisi olla liskon suunnitelma juuri nyt.

"Tai muuten mitä?" Lisko kävi sähähtämään miehelle, joka häntä käskytti alas tulemaan. Kuitenkin, naaras kävi samaan aikaan irrottamaan otteensa ketjusta ja kirjaimellisesti tipahti Vaernin eteen, aivan kasvotusten miehen kanssa jälleen. Ketju kävi tipahtamaan perästä, hyvä ettei sarvipäisen päähän lätkähtänyt, mokoman käydessä ropisemaan maahan.
"Käytät väkivaltaa?" Ääni kumpuili serpentistä, naaraan käydessä kaventamaan katsettaan samalla kun päätä tuotiin entistä lähemmäksi puoliveristä. Sieraimet kävivät vetämään ilmaa sisäänsä, naaraan selvästi nuuhkiessa paremmin puoliveristä edessään, kunnes lämmintä ilmaa käytiin puhaltamaan jälleen protestinomaisesti päin miehen kasvoja terävällä pärskähdyksellä.


// Väinämöinen haluaa kanteleensa takaisin. Lorumies antaa kanteleen takaisin ja tekee extreme kanteleen lohikäärmeen leukaluusta. Sitten viskiä naamaan ja rilluttelemaan. Jaakko on nyt kiltisti aitauksessaan <: Voi kyllä olla että Timi pysyis kaukana jos Jaakon näkis. Toisin kuin minä. Minä olisi heti kiinni pyllyssä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Elo 2014, 14:24

Katseensa tuijotti ylös, Loryn seuratessa miten serpentti virnisti ja jatkoi sitten taas toimiaan muina miehinä. Tyhmä lohikäärme, kun tuolla tavalla voimiansa kulutti täysin tyhjään. Tai niin ainakin muut saattoivat ajatella, toiset olivat taas sitä mieltä, että moinen rasitus oli vain hyväksi, ja serpentti kaataisi itse itsensä, eikä Puolikäärmeen tarvitsisi juuri mitään tehdä pistääkseen punasuomu pakettiin. Mutta Hopeakäärmeelle tämä kaikki oli yhtä testiä, jonka aikana hän mittasi Pumpkinin taitoja. Näkihän sen jo alusta asti, että piiskaa heiluttamalla tätä serpenttiä ei saisi kuin sanomaan vastaan tavalla tai toisella, joten parempi oli antaa tilanteen mennä vain omalla painollaan eteenpäin, serpentin määräämällä tavalla.
Sähähdyksensä jälkeen, Lorythas sai ottaa muutaman askeleen sivuun alas tippuvaa lohikäärmettä ja metalliketjua. Ei sarvipäinen sentään sillä tavalla päihitetyksi halunnut tulla! Noloahan se vain olisi ollut. Saga toi päätään kuitenkin kysymyksensä jälkeen taas eteenpäin, jääden silmäämään sarvipäistä johtajaa taas läheltä, lopulta puhaltaen taas lämmintä ilmaa miehen kasvoille. Valkea hiukset heittivät itsensä tuosta tuulahduksesta taemmas, samoin Lory sai siristää hieman silmiänsä terävän puhalluksen myötä.

”Ehkä pitäisikin”, Hopeakäärme tuumi ovelana, käden laskeutuessa pitämään tukea miehen toiselta lanteelta, ”Olethan kuitenkin syyn antanut änkyröinnilläsi käyttää aseita, vai kiellätkö?”, sarvipäinen myhisi virnuillen. Yllättäen lanteilla pidetty käsi nousi vyöllä roikkuvan nahkaruoskan puoleen, joka sievällä ranneliikkeellä poimittiin käteen. Tumma nahkainen kerä punoutui itsestää auki hiekkaiseen maahan pyörimään, kunnes ruoskalla napsautettiin ilmaa ihan Pumpkinin vierestä, Lorythasin ottaessa samalla askel jos toinenkin kauemmas lohikäärmeestä.
Lorythasin katse oli naulittu serpenttiin, tarkkailemaan lohikäärmeen jokaista liikettä. Vaikka Pumpkin oli serpenttinä kooltaan pieni, oli käärmeellä oma etunsa yhteenotossa kuitenkin pituutensa ja kynsiensä kanssa. Puolikäärme ei kuitenkaan halunnut tulla revityksi näille sijoilleen, puhumattakaan siitä että serpentti voisi ihonkin käydä sulattamaan kuumalla ilmallaan. Mutta toisaalta, Lory ei ollut vieläkään antanut varsinaista syytä Sagalle hyökätä kimppuunsa...

Puolikäärme lähti taas kiertämään uhkaavanoloisena Pumpkinia.
”Kovin moni ei olisi keksinyt liidellä kattoon ja koettaa repiä sitä auki, olet ovelampi kuin miltä näytät”, Puolikäärme osittain kehui Pumpkinia, ”Mutta riittääkö se mielestäsi täällä?”. Kysymyksen myötä uusi liuta ruoskanlyöntejä kohdistui serpenttiä päin, lyöden kuitenkin nippanappa joko ohitse, tai piiskasivat sitten sirommanpuoleista liskoa, mikäli Pumpkin sillä tavoin kehoansa sattui siirtämään.


//Lorumies on tommonen keräilijä, Väinämöinen saa itte luvan tulla kokeilemaan jos haluaa kanteleensa takasin <: Jaakko ei koskaan ole kiltisti. On sellaisille tavoille oppinut että kehtaa vähän pistää vastaan aina. Senkin Jaakkopunkki//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Elo 2014, 21:07

Pedon kurkusta kävi kumpuamaan matalaa, väreilevää murinaa Vaernin ottaessa väkivallan puheeksi, huomauttaen että se saattaisi hyvinkin olla oikeutettua naaraan "änkyröinnin" jälkeen. No, olihan Pumpkin tavallaan sitä jo kerjännyt käyttäytymällä kovin niskuroivasti, mutta toisaalta, hän ei ollut itse näyttänyt pahemmin väkivaltaisia elkeitä ketään kohtaan. Tietenkin peto kävi reagoimaan uhattuna ja kävi puolustamaan itseään, mutta vaikka tilaisuuksia olisi ollut, ei serpentti ketään ollut vielä polttanut poroksi. Ei hän halunnut, naaras ei nähnyt syytä satuttaa humanoideja - edes tässä tilanteessa - elleivät nuo uhanneet kirjaimellisesti hänen henkeään tai itse käyneet päälle. Vielä kukaan ei ollut yrittänyt kaulaa katkaista, joten ei petokaan ketään ollut käynyt pahoinpitelemään... Lukuun ottamatta Jasonia, joka hännästä oli päin näköä saanut, mutta se oli vain itsepuolustusta!

Moisiin puheisiin Pumpkin olisikin näyttänyt kieltään, jos olisi kyennyt. Katse kuitenkin laskeutui puolikäärmeen kasvoista tuon käden puoleen, miehen vetäessä esiin ruoskansa. Murina muuttui sähähteleväksi varoitteluksi, Liskon käydessä perääntymään siinä missä Vaernikin otti pari askelta kauemmaksi. Vaikka Saga ei varsinaisesti pelännyt ruoskaa tai itsensä satuttamista - ottihan hän yhteen lohikäärmeidenkin kanssa - ei naarasta silti huvittanut seistä paikoillaan maalitauluna, puolikäärmeen heilutellessa nahkaruoskaansa kovinkin lähellä.
Terävöitynyt katse pysyi yhä puoliverisessä, Vaernin käydessä jälleen kiertämään lohikäärmettä. Tällä kertaa naaras ei pysynyt paikoillaan vaan kääntyi sitä mukaa kohden sarvipäistä, kun tuo askeliaan otti. Ruoskan isku vieressä sai kuitenkin tarkkailevan liskon säpsähtämään ja hypähtämään sivummalle, naaraan selvästi ottaessa välimatkaa tuohon pidempään aseeseen.
"Hmmm, en tiedä" Ääni kävi jälleen kumpuamaan naaraasta miehen kysymyksen myötä, Pumpkinin käydessä samalla muuttamaan muotoaan takaisin humanoidiksi. Siinä samalla kädellinen kävi kirjaimellisesti pujottamaan ketjun pois päänsä ympäriltä, ennen kuin muodonmuutoksensa oli edes kunnolla valmis "Mitä sinä luulet?".
Virne kävi kohoamaan naisen kasvoille, tummahipiän pitäessä tämän muodon. Ketju joka päästä oli irti pujotettu käytiin nyt kiertämään toisesta päästä muutamaan otteeseen käsivarren ympärille, naisen ottaessa kunnon, tukevan otteen kahleesta, jotta tuota voisi käyttää jonkin asteen aseena ruoskan tapaan.
"Luuletko pikku ruoskasi pitävän minut kauankin loitolla, jos päällesi päätän käydä?" Kulmat kävivät kohoamaan huvittuneena, naisen lähtiessä nyt kiertämään sarvipäistä siinä missä tuo äsken häntä oli kierrellyt. Kädessä oleva ketju raahautui pienemmän osapuolen perässä pitkin kivistä maata, pitäen epämiellyttävää kilinää hangatessaan kiveä vasten. Selvästikään nainen ei ollut hyökkäämässä, sillä tuo piti yhä kunnioittavan välimatkan Vaerniin, mutta tummahipiä oli kuitenkin jännittynyt ja valmis hyppäämään suuntaa tai toiseen tarpeen vaatiessa.


//Älä viddu Väinämöiselle ala, tulee turpaan seittemän nolla >: Jaakko kerpele. Olen ikuisesti jaakkopunkki. Roiku sinä vaan siellä Darin koivessa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Elo 2014, 00:37

Kauaa Lorythas ei ehtinyt ruoskallaan leikkiä, kun serpentti lähti yllättäen muuttamaan muotoansa takaisin humanoidiksi. Piiskan nuora vedettiin omalle puolelle napauttaen, ja jätettiin laahaamaan maahan hitaan astelun lomassa. Pumpkin oli ovelana keksinyt muuttaa muotoaan, ja pujottaa näin serpentimuodossaan kitaansa pitelevät ketjut alas päänsä ympäriltä. Lorythasin oli pakko vain ihailla tuota elettä, vaikkei myöntänytkään olevansa kamalan iloinen siitä faktasta, että lohikäärme olisi nyt vapaa syöksemään tultaan niinkuin mieli...
Mutta nyt, kun naaraskäärme ei enää ollutkaan lohikäärmeenä, ei Lorythas myöskään tuota olisi halunnut aseillaan lyödä suotta. Kun Pumpkin kuitenkin kävi keräilemään kitansa ympäriltä alas poimimaansa kettinkiä kätensä ympärille jonkin sortin aseeksi, ei sarvipäinenkään halunnut puolustustaan laskea. Metallisesta ketjusta kun turpaansa sai, tulisi se sattumaan kovin ikävästi, ja aiheuttaisi myös vahinkoa, jos Sagalla oli voimaa ketjua heiluttaa oikein. Puolikäärme pyrki kuitenkin suhtautumaan tähän seikkaan rauhallisesti – oikeastaan syy huolestua pahemmin olisi vasta sitten, jos yhteen meinattaisiin ottaa pahemmin.

”Ken tietää, ehkä se riittääkin”, Lorythas myhäili virnuillen Pumpkinille takaisin, ”Ehkä ei”, sarvipäinen vielä jatkoi, seuraten vahvasti miten naaras häntä kiersi, ja kääntyi nyt vuorostaan itse sitä mukaan kun naaraskäärme siinä pyöri. Pumpkinin seuraavan huomautuksen myötä Lorythas kuitenkin pysähtyi hetkeksi sijoilleen nauraen. Sarvipäinen pudisti päätänsä muutamaan otteeseen ennen kuin palasi tilanteen tasalle ja haki katseellaan Pumpkinin uudestaan näköpiiriinsä.
”En oikeastaan ajatellut niitä pitelevän sinua kaukana ollenkaan”, Puolikäärme myönsi, ”Mutta etpä myöskään näytä siltä, että haluaisit niistä nahkoillesi saada, vai olenko täysin väärässä?”. Oli pakko myöntää, että Pumpkin veti harvinaisen kaukana ulottumattomissa, jos hyökätä aikoisi millään tapaa. Joskin mikä esti tuota yhtäkkiä vain muuttumasta taas lohikäärmeeksi ja syöksymättä liskona päälle? Sen Hopeakäärme olisi halunnutkin nähdä, mutta joutui toistaiseksi tyytymään tämän tuittupäisen humanoidin seuraan. Vaikka toisin oli suunnitellutkin, kävi Lorythas yllättäen lähestymään Pumpkinia piiskansa kanssa, tavoitellen osaltaan pieniä hipaisuja ruoskan päällä naisen puoleen. Tuskin ne pintanaarmuja pahempia vammoja aikaan saisivat, nipistäisivät vain.


//Väinämöinen perkele >: Jaakko on super. Mutta Jaakko ei tykkää punkeista, hyi. Ja minähän roikun Darin koivessa mmmmm, vähän ohessa pyllyä katselen ja noin muuten kosken. EIKUN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Elo 2014, 17:16

Nainen kävi virnuilemaan turvallisen välimatkan päästä, puoliverisen käydessä naureskelemaan päätään pudistellen. Mikä mahtoi ollakaan noin hauskaa, näytti se huvittuneisuus myös tarttuvan naiseen... Vaikka tuolla nyt ei ehkä ollutkaan mitään syytä naureskella tässä tilanteessa, toisin kuin sarvipäisellä miehellä.
Vaikka naaras olikin humanoidimuodossa, näkyi tummahipiästä selvästi pieniä, eläimellisiä eleitä. Kuten pään kallistus toista tarkkaillessa, naaraan yhä ollessa kovin varuillaan sarvipäisen suhteen. Se virne kasvoilla kävi leviämään hetkellisesti, Vaernin tuodessa esille sen välimatkan, jota nainen selvästi piti.
"En minä nyt tyhmä ole" Pumpkin kävikin hymähtämään perään, lähtien sillä samalla sekunnilla peruuttamaan, kun Vaern lähti lähestymään kera piiskansa, tällä kertaa selvästi yrittäen osua tummahipiään. Ei kovin aggressiivisesti saatikka ruoskan koko mitalla, mutta ne pienet pintanaarmutkaan eivät olleet kivoja!

Muutaman pintanaarmun nainen saikin pitkin paljaita käsivarsiaan koittaessaan pysytellä kaukana tai torjua iskuja osumasta itse kehoon, kunnes naaras sai tarpeeksi perääntymisestä. Perääntyvät askeleet pysähtyivät ja nainen lähti kirjaimellisesti juoksemaan kohti Vaernia, väistellen samalla uskomattoman nopeasti mahdollisia ruoskan iskuja. Alta aikayksikön oli naaras vain parin metrin päässä miehestä, käyden nyt hyppäämään korkealle ilmaan, aina Vaernin yli. Yli loikatessaan kävi tummahipiä heilauttamaan kädessä olleen ketjunsa pamahtamaan kevyehkösti vasten sarvipäisen kaulaa, johon ketju jäi murto-osa sekunnin ajaksi lepäämään.
Pumpkin laskeutui Vaernin niskaan, napaten sillä sekunnilla kiinni ketjusta, joka miehen kaulalla vielä lepäsi. Kaksin käsin Pumpkin kävi nyt vetämään ketjua kohden itseään, kirjaimellisesti kuristaen miestä vasten omaa kehoaan ketjun avulla. Pieni, kevyehkö nainen roikkui kovin näppärästi ketjun ja jalkojensa avulla Vaernin niskassa, jalkojensa painaessa selkää vasten.
"En ole tyhmä, Vaern" Pumpkin kävi sähisemään miehen korvanjuuressa, kuristaen yhä sarvipäistä "Mutta en myöskään ole tappaja. Älä siis anna minulle syytä viedä tätä loppuun, sillä se ei pääty sinun osaltasi hyvin".


//VAKAVANHA VÄINÄMÖINEN NIIN. Jaakko voin olla paljon muutakin kuin vain punkki ;D;D;D;;;DDDDD;;; Noni nyt. Varo ettei Iri tuu kateelliseks kun Darin pyllyä hiplailet. Dari taas ei pistä pahakseen tietenkään (8 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Elo 2014, 02:04

Ruoska napsui pitkin ilmaa. Puolikäärme saattoi tuntea kädessään, miten nahkainen pinta kävi välillä osumaan Pumpkiniin ja raapimaan pieniä naarmuja napsahduksien ohessa. Lorythas olisi saanut sillä paljon pahempaakin jälkeä, ellei jopa fataaleja osumiakin aikaiseksi, jos vain olisi halunnut, mutta koska serpentti oli humanoidimuodossaan, ei Hopeakäärmeenkään tarvinnut turhanpaljon voimaa käyttää siihen että sai hieman kiusattua.
Yllättäen Saga kuitenkin rynnisti perääntymiseltään päin Lorya, saaden sarvikruunuaan kantavan miehen vuorostaan ottamaan muutaman yllättyneen askeleen taemmas. Terävä katse pysyi naisessa kutakuinkin niin pitkään, kunnes tummahipiä loikkasi Puolikäärmeen ylitse, kirjaimellisesti miehen selkäpuolelle roikkumaan. Samalla naaraan pitelemä metallinen ketju pamahti kevyesti vasten sarvipäisen kaulaa, saaden Lorythasin kädet oitis nousemaan ylemmäs kettingin puoleen ja yrittämään pujottaa sitä pois. Pumpkin ei kuitenkaan ollut turhan hidas toimissaan, vaan ryhtyi vetämään kejun päitä itseään päin, saaden Hopeakäärmeen päästämään suustaan tukahtuneen pihahduksen kun henkitietä puristettiin kasaan.

Lorythas yritti saada sormillaan otetta kaulalla puristavasta ketjusta, peruuttaen samalla lähemmäs areenan korkeaa, kivistä seinää. Kun päätä pakotettiin sillä tavalla hieman takakenoon, ja kun toinen roikkui selässä tuolla tavoin, saattoi arvella kyseessä olevan vain tasapainon kääntymisen taaksepäin. Lorythas kuitenkin suunniteli mielessään iskevänsä Pumpkinin itsensä ja seinän väliin puristuksiin. Kuitenkin, Sagan sähinät korvanjuuressa eivät sillä hetkellä kuulostaneet missään mielessä mukavilta, saaden Puolikäärmeenkin irvistämään ja näyttämään vihaista naamaa naaraalle, joka häntä uhkaili. Myös häkin ulkopuolella seuranneet alkoivat viimein toimia, selvästi pyrkien alemmas kehän portteja kohti.
Sinä se nimenomaan tässä tyhmä olet, Saga Anahita”, Hopeakäärme pihisi lohikäärmeiden kielellä, miehen alkaessa hehkua Pumpkinin alla yllättäen kuin nuotion kuumin kekäle. Ilma Puolikäärmeen ja serpentin ympärillä väreili, kuumuuden tarttuessa myös kiviseen seinään osittain, kun Lorythas kävi muutaman terävämmän askeleen myötä lyömään Pumpkinin lujasti seinään. Tuon jälkeen ketjua hapuilleet kädet nousivat ylemmäs kaulalta, tarttumaan naaraan käsistä kiinni kenties iskusta syntyneen hämmennyksen myötä. Hopeakäärme ei aikonut sietää enää sekuntiakaan niskassaan roikkuvaa tummahipiää, vaan kirjaimellisesti repäisi naaraan ylitseen pienesti kumartaen ja heitti maahan.

Turkoosina hohtavat silmät tuijottivat kohti Pumpkinia, Lorythasin hillitessä vain himoansa syöstä valtavaa tuliryöppyä uppiniskaisen naaraan niskaan. Puolikäärmettähän eivät täysveriset lohikäärmeet uhkailleet enää! Eikä etenkään tämä punainen serpentti tässä! Ja sieltä se sitten tuli. Siniset lieskat löivät ilmaan sarvikruunuisen hetken piki mustana hetken ammottaneesta suusta kohden Pumpkinia, käristäen kaiken mikä tielle jäi. Kun liekit viimein ottivat loppuakseen, nousi sarvipäisen hieman raollaan olevasta suusta tummaa savua, katseen palatessa myös normaaliksi.


//Väinämöisen ja Lorumiehen pitäis vetää sit semmotteet banjo duelit kantelilla ettei mitään rajaa. Varo vaan, tai Jaakko innostuu vielä. Annat sille paljon viiniä, niin johan housut lentää jalasta 8) Eikun, eihän sillä ole housuja... JA DARIN PYLLYÄ HIPLAILEN JOO! Iri saa tulla mukaan jos haluaa :> Lupaan että Deli lähtee painimaan karhujen kanssa, niin me voidaan jäädä meille painimaan. EIKUN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2014, 13:58

Ote ketjusta ei käynyt hellittämään, lohikäärmeen kiikkuessa ihmisilluusiossaan sarvipäisen selässä. Pumpkin oli kuitenkin vielä järjissään ja osasi katsoa, missä raja menisi. Ei hän halunnut Vaernia tappaa, vaikka se ehkä olisikin johtanut vapauteen. Toisaalta, mikäli hän menisi teurastamaan kylän johtajan kyläläisten silmien edessä, voisi olla, että hänet tässä sitten teurastettaisiin. Mutta ei, pedolla ei ollut aikomustakaan käydä tappamaan Vaernia, korkeintaan piestä tuo maan tasalle ja opettaa, ettei moisella puoliverisellä ollut mitään oikeutta käydä alistamaan täysiverisiä tahtoonsa. Kyllä Pumpkinilla nyt sen verran ylpeyttä oli, lohikäärmeenä.
Sarvipäisen sähinät saivat naisen sähähtämään käärmemäisen petomaisesti selässä, samalla kun Vaern alkoi hehkua lämpöä ympärillään. Lämpöä, jotka ihan kuka tahansa ei olisi kestänyt. Mutta lohikäärmeenä Pumpkin kykeni sopeutumaan suuriinkin lämpötiloihin. Vielä koskaan hän ei ollut kohdannut liekkejä, jotka olisivat häntä polttaneet tai lämpöä, joka olisi saanut hänen olonsa tukalaksi. Tosin, sanoivat että kolme vanhinta olivat kykeneväisiä tuottamaan tulta - tai ainakin joku heistä, Pumpkin ei tietänyt kuka, hän oli kuullut vain huhuja ja legendoja - joka polttaisi kovanahkaisimmankin liskon tuhkaksi sekunneissa.

Naaras oli aikeissa vastata Vaernin sähinöihin, mutta ei ehättänyt suutaan avata, kun mies kävi iskemään hänet seinän ja itsensä väliin. Moinen isku sai Pumpkinin vain pihahtamaan pienesti naurahtaen, mutta Vaernin tarttuessa käsivarsista kiinni, loppui se naurelu kuin seinään. Ennen kuin nopearefleksinen naaras ehätti edes reagoida moiseen, oli Vaern heittänyt tummahipiän selästään kiikkumasta maahan. Ilmat lensivät pihalle, Sagan käydessä sähähtämään kuuluvasti selän paiskautuessa maahan. Alta aikayksikön oli naaras kuitenkin kierähtänyt ympäri ja noussut ylös, vain nähdäkseen, kuinka Vaern oli suunsa avannut... ja kävi syöksemään sinisiä lieskoja.
Sillä samalla hetkellä käsi Saga jälleen luopumaan ihmisilluusiostaan, serpenttin käydessä muuttamaan muotonsa jälleen lohikäärmeeksi. Kita aukesi saman tien, syöksemään omia, kirkkaanoransseja lieskoja vastaan sinisiä, aivan kuin lohikäärme olisi vastannut haasteeseen. Ja niinhän hän tekikin. Mikäli toinen tulella halusi leikkiä, niin leikitään sitten.
"JA SINÄ KUTSUT MINUA TYHMÄKSI, VAERN?!" Naaras kävi karjumaan äänen käydessä jopa särkymään korkealle, silkasta raivosta, joka punaisen serpenttin nyt oli vallannut "Millainen idiootti hyökkää lohikäärmeen kimppuun tulella?!" kita löi lieskoja suupielistä ja sieraimista, naaraan käydessä saman tien sanojensa yhteydessä syöksymään kohden Vaernia, iskien sarvipäisen miehen vasten seinää vuorostaan. Punainen, pitkä kroppa kävi kiertymään samalla miehen ympärille, kuin kuristajakäärme konsanaan, Pumpkinin estäen näin kaikki pakenemismahdollisuudet sarvipäiseltä mieheltä. Leiskuva kita työntyi ehkä liiankin lähelle miehen kasvoja, käärmeen kuitenkin selvästi varoen, ettei sytyttänyt mokoman tukkaa tuleen.... Mikäli puoliverinen nyt sattui palamaan samalla tavalla, mitä ihmiset.... tai haltiat.

"Olet tyhmä, harkitsematon, koppava ja lapsellinen tapaus, Vaern" Naaras sähisi, samalla kun kuuli, kuinka areenan portteja käytiin avaamaan, jotta lisää väkeä saattoi tulla kylänjohtajan avuksi, halusi tuo apua tai ei...
"Voisin helposti puristaa sisuskalusi ulos..." Pumpkin jatkoi, käyden kiertymään hetkellisesti tiukemmin Vaernin ympärillä "Tai repiä pääsi irti brutaalisti, kuten kuka tahansa peto tässä tilanteessa tekisi! Käristää sinut niille sijoillesi!"
"Mutta tiedätkö, miksi en sitä tee...?" Ääni muuttui matalammaksi, murisevaksi, samalla kun käärme kävi hellittämään otettaan Vaernin ympärillä.
Ja siinä se olikin. Pumpkin ei koskaan vastannut omaan kysymykseensä, vaan kävi nopeasti irtautumaan Vaernista ja lennähti jälleen areenan kattoon. Kyläläiset olivat tulvineet jo liian lähelle areenalla. Kouluttautuneita, asiansa osaavia lohikäärmeenkouluttajia oli tullut kyläpäällikön avuksi, nyt kun tilanne oli käynyt jokseenkin... Erilaiseksi. Pari saapui heti Vaernin luo, varmistamaan tuon kuntoa, kun kolme taas keskittyi lohikäärmeeseen, joka kattoon oli lennähtänyt roikkumaan ja murisemaan. Pumpkin olisi pyrkinyt ovesta ulos, mikäli sitä ei olisi niin raskaasti vartioitu. Mikäli lisko nyt ovelle syöksähtäisi - joka osittain auki oli - olisi hän varmasti kuollut. Eivät nuo aikoneet päästää liskoa pois elävänä.



// Hirveet duelit, kyllä. Voittaja saa sitten parhaimman kanteleen. Jaakko saa innostua ihan rauhassa <: Ja nimenomaan, housuja ei edes ollutkaan. All naturelle. DARIN PYLLY ON SUOSITTU PYLLY. Deli pois joo niin Dari rauhottuu. Deli kauas. Ja mielellään kuolleena. Joo <: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Syys 2014, 14:58

Vastaväriset liekit nielivät toisiaan ilmassa, pelkän savun jäädessä hetkeksi nousemaan ylemmäs areenan kattoa. Punaisen naaraan sähinät saivat Lorythasin puremaan hampaitaan yhteen raivosta niin lujaa, että se melkein sattui, terävän ja haastavan katseen katsellessa kuinka sanojen myötä lohikäärmeen suusta ja sieraimista valui jälleen ilmaan liekkejä. Pumpkinin kysymyksiin Hopeakäärme ei kuitenkaan vastannut mitään. Kyllä hän tiesi tulen olevan varsin heikko elementti useimpia lohikäärmeitä vastaan. Ehkä kyseessä olikin ollut hieman tyhmyyttä, mutta myös tietty uteliaisuus sen suhteen, miten vieras, inhimillisempi otus siihen kävi vastaamaan. Tässä tapauksessa, punainen, suulas paholainen tuntui ottaneen liekkien puhaltamisen haasteena ja siitäkös naaras näytti raivostuneen.
Ennen kuin Lorythas ehti varsinaisesti reagoida muutamaa syrjään hakeutuvaa askeltaan lukuun ottamatta, onnistui Pumpkin syöksymään kohti ja heittämään sarvikruunuisen miehen vuorostaan seinään. Hopeakäärme älähti, kovan seinän iskeytyessä kipeästi vasten selkää ja pakottaen puolikäärmettä vääntymään hieman kumaraan. Lorythas lähti kuitenkin nopeasti hakeutumaan takaisin pystyyn, ehtimättä taaskaan tieltä pois kun Sagan käärmeimäinen ruumis lähti kiertymään kehoa vasten. Lujasti, ehkä turhankin lujasti.

Hopeakäärme kuitenkin ojensi käsiään siten, ettei Pumpkin niitä saanut nippuun käärittyä. Lorythasilla oli edes jokin keino yhä pistää hanttiin, mikäli serpentti olisi päättänyt ryhtyä entistäkin hankalammaksi ympärillä.
Puolikäärmeen haastava katse tuijotti lähelle tuotua leiskuvaa kitaa, ilmeen kuitenkaan värähtämättä miehen kasvoilla. Mikäli Pumpkin olisi halunnut hänet tappaa, olisi tuo pässinpää sen jo todennäköisesti tehnyt. Ja mikäli kylän päällikkö olisi teurastettu muiden silmien alla brutaalisti serpentin mainitsemalla tavalla, olisi Pumpkin jakanut Hopeakäärmeen kohtalon siltä seisomalta.

Naaraan sähinöihin ei vieläkään vastattu, Loryn keskittyessä lähinnä ympärillään kiristävään käärmeeseen. Päällikkö ei saattanut edes huomata varsinaisesti avun jo rientävän hätiin, ollessaan niin keskittynyt siihen mitä Pumpkin aikoi, sähisten sitä myötä äänekkäämmin, kun käärme kiristi hetkellisesti kehoaan puolikäärmeen ympärillä.
Se sähinä lakkasi kuitenkin seinään, vaihtuen helpottuneeksi huokaisuksi ja tiheäksi hengittelyksi, kun serpentti yllättäen päästikin otteensa irti ja liihotteli takaisin kehän kattoon turvaan. Vasta nyt Hopeakäärmeen katse kiersi areenalle vapaammin, huomaten miten kysymättä koko erikoisen tilanteen oli tullut keskeyttämään pieni joukko kouluttajia, joista osa jäi vartioimaan kehän ovia, toiset kolme seurasivat kattoon noussutta serpenttiä, ja osa taas syöksyi johtajansa avuksi. Kukaan ei kuitenkaan liian likelle uskaltautunut yhä hehkuvaa puolikäärmettä, joka tuntui pysyvän omillaankin pystyssä, eikä näreissään näyttänyt siltä, että tuo alaistensa kysymyksiin olisi vaatimallakaan vastannut. Pääasia muille oli, että Lorythas tuntui olevan kuitenkin kunnossa, vaikka kyläläisillä oli tapana tiedostaa myös miten Hopeakäärme tavallisesti omia kipujaan muilta piilotteli eläimellisesti niin pitkään kuin mahdollista.

Lory suoristi viimein selkänsä paremmin, kädellä hieraisten kaulaansa, johon aikaisemmin vasten painettu ketju oli pienen painauman jättänyt jälkeensä. Mies hymähti jotenkin tyytymättömästi tilanteeseen, lähtien astelemaan luokseen saapuneen parin ohitse hehkuen kuin takan kuumin kekäle, pysähtyen lähemmäs Pumpkiniin keskittyvää kolmikkoa.
Turkoosinsininen katse kohosi katossa murisevaan serpenttiin, pienen viekkaan hymynkin taas ottaessa noustakseen Hopeakäärmeen kasvoille.
”Pistäkää se häkkiin, syrjään toisista”, Lorythas ilmoitti ykskantaan, ”Ilman vettä ja ruokaa”, puolikäärme ilmoitti vielä julman tuomionsa muille, jotka saivat serpentin kanssa jatkaa painimistaan.
Tuskin sinustakaan on elämään vankeudessa, Saga”, ihmetteleviä katseita puoleensa keräävä Lorythas huudahti lohikäärmeiden kielellä Pumpkinille, joka korkealla yhä kiikkui, ”Kaivan esille heikon puolesi. Alistan ja muokkaan sinusta haluamanlaiseni”.


//Sitten siitä tuleekin jokavuotinen kisailu ja yleinen tapahtuma, kun Lorumies ja Väinämöinen ottaa toisistaan mittaa. Innostunut Jaakko on innostunut <: Mihin sitä vaatteita muka tarvitsee niin. MITÄS DARI TREENASIT NIIN NÄTIN PYLLYN, SYYTÄ VAIN ITSEÄSI! Deli ei kuole, vaikka kirveellä löis päähän <://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2014, 10:31

Liskon huomio siirtyi paremmin paikalle saapuneisiin auttajiin, eikä Pumpkin enää kiinnittänyt huomiota Vaerniin. Punainen serpentti roikkui häkin katossa yhä, ihmisten ulottumattomissa, mutta kaiketi sekin oli vain ajan kysymys, koska mokomat saisivat kattokoristeen alas tavalla tai toisella. Mutta juuri nyt Pumpkinilla ei ollut aikeitakaan leikkiä kiltisti ja tulla omatoimisesti alas. Ei hän halunnut niin helpolla antaa itseään kiinni ottaa, eikä hänellä ollut aikeissakaan käydä taistelemaan mokomien kanssa. Kyllä hän saisi syöstyä liekkejä täältäkin alas asti, jos tarve oli, mutta ei naaras halunnut ketään satuttaa liekeillään. Ehkä juuri tällaisissa tilanteissa olisi fiksumpaa, jos Saga ei välttelisi humanoidien ja inhimillisten elukoiden tappamista. Mutta ei. Hän piti kiinni periaatteista ja lohikäärmeille tuttuun, koppavan ylimieliseen tapaan katsoi olevansa täten parempi moraalisesti ja jalompi, päätöksiensä tähden. Pitikö se sitten paikkansa, tuskin, mutta antoi liskon nyt elää omissa kuvitelmissaan.

Kultainen katse kävi kuitenkin kääntymään Vaernin puoleen tuon tullessa antamaan ohjeita serpentin varalle. Matala murina muuttui teräväksi sähinäksi sarvipäisen todetessa, että lisko piti pistää häkkiin eikä tuolle saanut ruokaa tai vettä antaa. Vai halusi puoliverinen sellaista peliä...
"Aina saat yrittää!" Naaras karjui takaisin alas "Mutta olet valinnut itsellesi tehtävän, jota et kykene koskaan suorittamaan loppuun!".
Noiden sanojen myötä alkoi naaraan huomio taas lipumaan muihin kesyttäjiin, jotka selvästi kävivät jo sotasuunnitelmaa punomaan käärmeen nappaamiseksi... Siitä tulisi yksi suuri kissa-hiiri leikki, sillä Pumpkin halusi olla niin hankala, kuin kykeni.


// Kauheet kantele bileet vaan menossa aina. HIRVEET KANTELE SOOLOT. Jaakko uh <: Vaatteet on turhia. DARI ALKAA NYT LIHOTTAMAAN ITSEÄÄN JA ANTAA ITSENSÄ RAPISTUA! NIIN! Deli perkele. OLE HYVÄ OTA LOPETUS (D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Get out of my way, I'm wild and untamed || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Loka 2014, 21:44

Tympeä hymähdys, jonka saattoi myös pilkkaavaksi lukea, karkasi Lorythasin suusta serpentin sähisyn ja sitä seuranneiden sanojen myötä. Hopeakäärmeellä ei ollut tapana epäonnistua. Eikä hän tulisi epäonnistumaan tässäkään tapauksessa! Tai tulisi ainakaan myöntämään sitä itselleen…
”Typerys…”, Lory manasi itsekseen, mumisten niin hiljaa ja epäselvästi ettei kukaan muu tuntunut saavan päällikkönsä puheesta selvää.

Hopeahapsi jäi hetkeksi jakamaan ideoitaan Pumpkinia nappaamaan jäävien ratsastajien kanssa, samalla paljastaen noille kaiken sen mitä itse oli vain hetki sitten kokenut serpentin kanssa - mihin kaikkeen tämä inhimillisempi peto kykeni lyhyeksi jääneen näyttönsä suhteen. Vaikka päällisin puolin lisko olikin samanlainen kuin muut lohikäärmeet, oli se silti koppavampi ja järkevämpi tapaus, jota vastaan sai lyödä päitä yhteen useamman, eikä suin päin vain rynniä päin. Lorylla oli kuitenkin suuri luottamus omiin ratsastajiinsa, eikä päälliköllä ollut minkäänlaista syytä jäädä murehtimaan paikalle tämän pidemmäksi toviksi siitä, saataisiinko mokomaa luikertelijaa kentän katosta kiinni vai ei.
Sen suurempi hyvästejä jättämättä, Hopeakäärme pakeni vähin äänin takaisin omiin oloihinsa, omaan hiljaiseen pytinkiinsä. Laskien jo mielessään kuluvia minuutteja sen suhteen, milloin mahdollisesti Sagan uudestaan tapaisi. Tai no, milloin hän kävisi naljailemassa kiusallaan punaiselle käärmeelle vankeudesta – ja sitäkös Lorythas odotti jo etukäteen himoiten.


//KANTELEITA JA PYLLYJÄ KAIKKIALLA. Katso äiti, sain jotain tehtyä <: KOHTI UUSIA PYLLYJÄ MATKATAAN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 2 vierailijaa

cron