Kirjoittaja Janni » 12 Syys 2014, 18:56
Celebri
He olivat turvassa, Un lensi sellaista vauhtia että metsästäjillä olisi vaikeaa seurata heitä, jalan kun olivat. Tietenkin he eivät olleet täysin turvassa, heitä jahdattaisiin kyllä. Orjakauppiaan sanat päässään pyörien Celebri alkoi saada hallinan itsestään, pahimman paniikin laskiessa.
Rauhallisuutta ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun aarnikotka lähti aika jyrkkään syöksyyn. Tyttö luuli aluksi että mies tahtoi päästä vain maankamaralle nopeasti, mutta sen lähestyessä aivan liian kovaa vauhtia alkoi Celebri epäillä. "Un! Hidasta!" Tyttö huusi, muttei toinen reagoinut "Uuun!" Celebri yritti huuttaa, mutta turhaan. Puiden oksisto rasahteli poikki, kun suunnaton aarnikotkan ruho osui niihi. Kyyti muuttui epätasaiseksi höykkyytykseksi ja tytöllä oli vaikeuksia pitää kiinni. Unin turkki lipsui hänen sormiensa välistä ja yhtäkkiä Celebristä tuntui kuin hän olisi lehti puhurista. Ote oli pettänyt ja hän lensi taaksepäin, puristaen silmönsä kiinni, huutokin karkasi tämän suusta.
Maa oli hyvin nopeasti ottamassa Celebrin vastaan, kun se tapahtui taas, mutta tällä kertaa koko hänen ruumiinsa hajosi räjähdyksen omaisesti pieniksi perhosiksi, kuin lattialle tippunut posliini vaasi. Celebri kuitenkin tunsi nopeasti pyörähtävän vatsalleen ollen jälleen kasassa, kuin olisi vain kierähtänyt ympäri. Tyttön hengitys oli kiihtynyt ja tämä tärisi. Hän työnsi itseeään hatarasti käsiensä varaan, joita katsoi vuorotellen. Ne olivat kasassa, ne olivat ehjät. Celebri nousi polvilleen, kosketellen kasvojaan, hän oli kunnossa, mutta miksi, kuinka?! Häntä pelotti, tyttö nosti päätään sanoakseen jotain Unille, mutta tajusi olevansa yksin keskellä pimeyttä. "U...n..." Tytön ääni tärisi aivan liikaa, käännellen päätään ympäri jokaiseen suuntaan hän yritti löytää miehen. Celebri sai itsensä ylös, paniikin yltyessä ikäväksi tykytykseksi hänen rintaansa. "Un... Un?!" Celebri sai äänensä takaisin, hän saattoi nähdä pienen mytyn kauempana. Saaden itsensä liikkeelle tyttö kiiruhti mytyn luo, joka osottautui Unin repuksi. Napaten sen mukaansa Clebri lähti kulkemaan eteenpäin, nähden nyt ympärillään ja yläpuollellaan tuhon, jonka jokin kookas olis vounut aiheuttaa.
Katkenneita oksia ja kaatuneita puita seuraten, kaukaa ei kestänyt kun tyttö kuuli vaimean mutta tuttum äänen, joka kutsui häntä. "Un! Un! Olen täällä!" Celebri huusi takaisin, muuttaen askeleensa juoksuksi. Hän saattoi jo nähdä kontillaan olevan hahmon, joka ei nöyttänyt voivan hyvin. "Un, mikä on? Sattuuko?" Celebri kysyi kiireesti paniikia äänessään, samalla kun tämä rojahti polvilleen toisen vierelle.
Huohottaen Celebri yritti saada toisen jaloilleen, nostaen tuon käden olkansa yli tukien tuota. Edessä päin näkyi luola, mutta sinne pääsy tuntui vaivalloiselta. Un oli kookas mies ja tuon paino tytön harteilla oli suunnaton. "Kaikki hyvin... Ei hätää... Ky-Kyllä tämä... tästä... Älä huoli..." Celebri puhui joko toiselle taikka itselleen yrittäen rauhoittua, hän oli pistänyt merkille oksennuksen maassa, sekä toisen leualla. Mikään todellakaan ei ollut hyvin, orjakauppiaan kaukaiset sanat alkoivat hiljalleen tehdä jonkinlaista selkoa.
//Un kulta pieni D: ja vilkaseppa galluurian puolelle... jos uskallat~//