Nakami istahti miehen viereen kun tuo kerta tilaa oli tehnyt kuulemaan ihmissuden tarinaa. Alku oli hyvin odotettu, ei mitään ihmeellistä, ei ennen kuin Edward mainitsi edellisen rakkautensa. Susityttö antoi Edille pitkän vilkaisun. Kyllä, hän taisi jopa olla pikkuisen mustasukkainen miehen kehuessa entistä tyttöystäväänsä. Tarina jatkui, vaikutti siltä että tytön äiti oli tullut väliin ja kironnut ihmissuden, mitään pahaa hän ei kuitenkaan itse tytöstä sanonut. No Ed sai tarinansa loppuun vaikka tuo ei välttämättä ollut koko totuus päätti Nakami vain uskoa mitä toinen oli hänelle kertonut, hän ei halunnut vaikuttaa siltä etteikö luottaisi mieheen. "No jaa, menneet ovat menneitä" Nakami vastasi Edin kysymykseen olkiaan kohauttaen samalla käyden vielä päässään läpi mitä kaikkea hänelle oli juuri kerrottu. "Muuten vieläkö sinä pidät tuosta tytöstä, puhuit hänestä melko ystävälliseen sävyyn, vaikea uskoa että olisitte hirveän huonoissa väleissäkään... Ja sanoit kajonneesi tyttöön, etkai vain tarkoita?" Nakamin kasvoille nousi pieni puna, hän ei ollut itse vielä edes antanut ensimmäistä suudelmaansakkaan pois ja Ed oli... susityttö pystyi vain arvailemaan. "Niin kuinkas pitkälle te menittekään?" Nakami tivasi mieheltä hieman hermostuneisuutta, osittain myös arkuutta ja epävarmuutta äänessään.
Lyndon tuli karttojensa kanssa piakkoin takaisin, tökkien pientä saariryhmää cryptin alapuolella sormellaan ilmoittaen että sieltä kaksikko löytäisi ratkaisun ongelmaansa. Hyvin kiusaantunut hymy levisi Nakamin kasvoilla tuon todeten hitaasti "Tuo oli huonoin vitsi ikinä, nuoriherra..." Hetki meni ja Lyndon oli jo jäljentämässä karttaa Nakamin ja Edin käyttöön. Eikai tuo oikeasti ollut tosissaan, ehkä oli, Nakami ei yhtään tykännyt siitä mutta ehkä poika tosiaankin oli tosissaan ja ainut johtolanka mikä heillä olisi veisi kaksikon manasses saarille. "Kartan luotettavuus ei ole se ongelma, olen muutenkin käynyt siellä kertaalleen, valitettavasti." Nakami huokaisi todella syvään. Viimekerralla hän oli vannonut ettei enää koskaan astuisi veneeseen ja jos astuisikin niin ei poistuisi rannikon lähettyviltä saati sitten palaisi noille kirotuille saarille. Azure tuli takaisin kotiinsa mutta jäi melko vähälle huomiolle. "Eikai auta kuin lähteä, odottamallakaan ei taideta päästä tuosta kirouksesta eroon." Neito totesi nousten lähtöä varten lisäten vielä ennen kuin jättäisi talon taakseen. "Niin muuten kannattaa vähän pitää silmällä mitä se kettu pojalle syöttää, ketut ovat arvaamattomia ja heidän mielenhallintansa on pelottavaa." Viimeinen oli tarkoitettu Azurelle. Ja se mitä hän oli tarkoittanut pelottavalla, niin, idässä liikkui tarinoita ketusta joka oli pienenä käytännön pilana ajanut useamman kuninkaan hulluuden partaalle ja heidän valtakuntansa sekasortoon siinä sivussa, nuo tarinat ehkä selittivät tarpeaksi hyvin mitä vaarallinen tarkoitti. Tosin Azure tuskin olisi noita tarinoita koskaan kuullut.