Let's protect each other K-Varoitus || Mori

Luolia on ympäri metsää, jotkut maan alla, jotkut kalliossa, jotkut suurista kivistä muodostuneita. Luolat ovat hyvä paikka pitää sadetta tahi pystyttää leiri, mutta kannattaa ensiksi varmistaa, ettei kyseistä luolaa jo asuta joku.

Valvoja: Crimson

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Syys 2014, 12:39

Un

Kyllä luola oli turvallinen piilopaikka. "Totta kai tämä on turvallinen piilo. Ei tänne helposti pääse. Höpsö." Un totesi samalla, kun Celebri rutisti häntä tiukasti. "Enkä muutenkaan usko, että he tänne pääsevät. Olen nähnyt kerran sen 'tien'." aarnikotka totesi hitaasti. "En usko, että kukaan haltija sitä pääsee edes aloittamaan, ellei ole erikoistunut vaaralliseen vuorikiipeilyyn..." hän sanoi ja halasi tyttöä. Hän nuuhki taas Celebriä. Sitten hän nuolaisi tytön otsaa ja lipaisi huuliaan.
"Minusta on aika päättää tämä leikki." Un sanoi vakavasti. Hän päästi irti Celebristä. Mies nousi ylös ja laski kätensä tytön päälle. Ulkoa kaikui kotkien kiljunta ja miesten karjunta. Seka sorto odotti alhaalla. Un ei pitänyt kovista äänistä, mutta nyt hän suuteli Celebriä vielä kerran, ennen kuin teki kaiken hyvin nopeasti. Mies kääntyi sulavasti ympäri, tönäisi hellästi tyttöä taaksepäin ja ponnisti askeleensa juoksuun.

Askeleet veivät yli kielekkeen, kun mies hyppäsi yli reunan, vilkaisten perhosnaamaa. Hän vinkkasi silmäänsä ja katosi reunan taa. Piankoin kuului jotain aivan muuta kuin kotkien kiljuminen. Se mustutti leijonan karjaisua.
Un oli muuttanut muotoaan ja oli tullut kotkien avuksi. Osa niistä lenteli ilmassa hermostuneena ja osa hyökkäili haltijoiden päälle. Ruumiitä löytyi kaksi, mutta orjakauppias oli parin muun miehen kanssa keihäin ja jousin sodassa noiden isojen kotkien kanssa.
Aarnikotka hyökkäsi ilmasta käsin kohti orjakauppiasta, joka ei tajunnut hänen tulleen kuvioihin. Miehet eivät edes olleet käsittäneet aarnikotkan piillottelevan täällä. He olivat vain päättäneet oikaista ja haravoida aluetta, kunnes nuo kotkat olivat ilmestyneet.

Un tarttui orjakauppiaaseen kynsillään ja nokkaisi miestä selkään. Orjakauppias huusi yllätyksestä ja kivusta. Hänen toverinsa yrittivät tähdätä jousillaan, mutta kotkat hyökkäsivät heidän päälleen. Aarnikotka taas oli hyvin keksittynyt omaan saaliiseensa, jonka oli liuttanut pitkin maata. Orjakauppias oli täynnä maata, oksia ja muuta mukavaa. Veren tahrima tuo ainakin oli. Kirosipa mies vielä, kun pääsi jaloilleen, mutta aarnikotka vastasi siinä samaisena hetkenä tarttumalla nokallaan toisen keihästä pitelemään käteen ja mursi sen yhdellä puraisulla. Kotkan jallallan hän talloi miehen maahan, niin ettei tämä päässyt enää karkuun. Kylmästi tarkkailen miehen kituamista Un avasi suunsa ja näytti hyvin ilkeältä.
Orjakauppias vaikersi jotakin, kirosi häntä ja haukkui hänen vanhempiaan. Haukkui koko universumia. Se jäisi hänen viimeiseksi virrekseen, kun Un raastoi raa-asti miehen käden irti tämän olkaluusta. Hän heitti käden tyngän pois, samalla kun orjakauppias kiljui ja suihkusi mukavasti. Aarnikotka käytti toista kotkan jalkaansa ja raastoi miestä kuin kissa kynsisi mattoa. Hetken päästä orjakauppias nytkähteli vähän aikaa, ennen kuin tuo oli eloton ja melko silputun näköinen. Samaan aikaan kotkat olivat hoitaneet muut miehen rajan tuolle puolen. Un oli oikein tyytvyväinen saaliinsa tuhoamiseen ja nousi lentoon yhdessä kotkien kanssa.
Mori
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Syys 2014, 13:15

Celebri

Un rauhoitteli Celebria ja sai halauksen takasin. Ei tarvinnut huolehtia, kaikki oli hyvin. Un soi hellyyttään eläimallisellä tavalaan, ennen kuin tuo sanoi jotain joka sai hetken särkymään pirstaleiksi kuin herkän posliinin. Celebri kohotti hämmentynyttä katsettaan toiseen. Aika lopettaa tämä leikki? Turvalliset käsivarret päästivät tytöstä irti, miehen huulet kävivät Celebrin omilla, ennen kuin tuo käännähti ympäri. Tytön ainokainen silmä laajeni järkytyksestä, hänen tajutesaan mitä Un oikein oli tarkoittanut. "Un älä!" Celebri parkaisi, mutta mies tönäisi häntä hellästi taaemmas ja ponnisti jo jalkoihinsa vauhtia ja hyppäsi kielekkeen reunan yli. Tyttö nousi samassa hetkestä paikaltaan ja ryntäsi kielekkeen reunalle, samalla nähden silmäniskun jonka Un soi hänelle, ennen kuin katsosi näkyvistä.

Muutama pikku kivi lensi kielekkeen reunan yli, Celebrin romahtaessa kontilleen reunalle katsoen kuinka Un muuttui aarnikotkaksi puolivälissä matkaa ja liittyi kotkien seuraan. Tyttö tunsi kehonsa värisevän, sydän hakkasi hänen korvissaan. Miksi... Miksi... Miksi?! Celebri ei kyennyt huutamaan, kenties hän tiesi että se oli turhaa. Un ei voinut suojelusaistilleen mitään, se oli tuon luonto. Se kuitenkin sai tytön monesti ajattelemaan, että jos häntä ei olisi, ei miehen täytyisi vaarantaa ikinä omaa henkeään suojellakseen häntä. Jos häntä ei olisi, mitään tälläistä ei olisi tapahtunut ikinä. Eikä hän kyennyt tekemään mitään, hän tunsi itsensä niin mitättömäksi, hänen oudot kykynsä eivät olisi Unille hyödyksi nyt mitenkään.

Celebrin pelokas katse surasi valkeaa aarnikotkaa koko sen ajan ja mitä kauemmin hän tuota katsoi, tajusi hän Unin olevan niskan päällä. Tuo oli saanut otteen orjakauppiaasta, joka näytti mitättömältä rimpuillessaan aarnikotkan otteessa. Tyttö pystyi näkemään pienen toivon pilkahduksen, Un oli voitolla! Mutta sitten aarnikotka teki jotain, joka sai Celebrin vetämään henkeä ja peittämään suunsa käsillään. Un repi orjapauppiaan käden irti, verta oli suihkunnut ympäriinsä. Tyttö saattoi kuulla miehen tuskan huudot. Hän painoi kätensä korvilleen ja puristi silmänsä kiinni. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Kaikki olisi nyt ohi, orjakauppias ei kykenisi jahtamaan heitä enää, mutta tyttö ei saanut veristä kuvaa mielestään. Ei Un ollut tapaja, ei hänen Unisa. Celebri oli nostanut jalkansa koukoon ja oli käpertynyt niitä vasten.

//Badass Un is badass! :D //
Janni
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Syys 2014, 13:48

Un

Un laskeutui kielekkeelle, jossa Celebri näytti käpertyneen. Un muuttui takaisin ja otti pari harkittua askelta. Hän ei kuitenkaan lähestynyt tyttöä. Koska hän oli yltäpäällä veressä. "Kaikki hyvin Celebri?" mies kysyi vähän arasti. Hän pyyhki vähän itseään ja nuuhki itseään. Hän haisi verelle ja kuolemalle. Uhh... Se pitäisi saada pian pois hänen yltään. Un kääntyi katsomaan Celebriä. Hän laski katseensa reunan yli alas, jossa tuo kaunis näkymä paistoi. Verta ja ruumiita. Totta kai mies tajusi, ettei tyttö pitänyt siitä.
Un asteli läpi kotkien, jotka näyttivät vähän ymmällään olevasta tilanteesta. Hän rauhoitteli niitä hetken, supisi niille jotakin ja hyppäsi sitten yli reunan taas. Un muuttui aarnikotkaksi ja etsi lentäen vähän jotakin veden kaltaista alapuolelta. Hän löisi sen pian ja hyppäsi kylmään veteen uimaan. Veri huuhtautui pois. Aarnikotka muuttui vielä humanoidiksi ja pesi veren pois päältään vielä siitä muodosta kunnolla. Sitten hän nousi ylös vedestä ja kuivatteli hetken, ennen kuin lähti lentoon aarnikotkana.

Un laskeutui takaisin kielekkeelle ja katsoi Celebriä. "Lähdetään kotiin Celebri." hän kysyi hiljaa. Hän yritti pitää äänen sävynsä rauhallisena. Hän oli hyvin tietoinen siitä asiasta, että oli juuri tappanut tytön silmien alla yhden hengen. Perhosnaaman pitäisi vain ymmärtää, että se oli tavallista eläinten maailmassa. Koska Un ei tuntenut sellaista tunnetta, kuin toisten tappamisen syyllisyyttä. Hänelle selviytyminen oli kaikki kaikessa. Elämän ja kuoleman kysymys.
"Tuota... Tiedän, että sinun on vaikeaa sulatella sitä tosiasiaa, että tapoin sen miehen... Mutta... Minä..." Unin oli vaikeaa edes aloittaa selittämään sitä. Hän ei vain osannut käsittää, miksi toisen tappamisesta pitäisi tunte syylisyyttä, jos tämä uhkasi omaa henkeä. Joko hän tai vihollinen.

//Khyl! xD Se on nyt tollanen eläimen luonto.
Mori
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Syys 2014, 14:16

Celebri

Äänet lakkasivat, kaikki hiljentyi, mutta Celebri ei kohottanut päätään taikka avannut silmiään. Tyttö oli laskenut kätensä alas ja oli kietonut ne jalkojensa ympärille, pää nojanten polvia. Hän saattoi kuulla monen siipien kahinan ympärillään, sekä haistaa veren rautaisen hajun. Häntä kuvotti.
Celebri tiukensi otettaan jaloistaan kuullessaan Unin äänen, joka kysyi oliko kaikki hyvin. Tyttö ei vastannut. Kuinka mies saattoi kuulostaa niin rauhalliselta? Hän ei voinut käsittää sitä, vaikka pieni ääni hänen takaraivosaan yritti huutaa että näin oli hyvä.
Un ei sanonut enää mitään, Celebri saattoi kuulla yksisinäisten siipien havinan. Tyttö kurkisti pienesti piilostaan, nähden valkoisen aarnikotkan liihottavan tiehensä. Osa tuon turkista oli tahriintunut vereen. Celebrin katse kääntyi nopeasti pois ja tämä kääntyi ympäri, nähden nyt kotkalauman tuijottavan häntä. "Kiitos." Tyttö sanoi hiljaa linnuille, yrittäen löytää jotain rauhaa tälle tilanteelle.

Celebri ei ollut liikahtanut mihinkään paikaltaan, kun Un palasi takasin puhtaampana verestä. Tyttö kuuli toisen kysyvän kotiin menosta, hän ei vastannut. Mies taisi ymmärtää mikä oli hullusti, kun tuo yritti selittää tapahtunutta, mutta se oli vaikeaa. Unin takellellessa Celebri nousi äkisti ylös ja kääntyi katsomaan tuota. "Älä sano sitä!" Tyttö parahti astuen toista lähemmäs. "Älä sano että tapoit hänet! En tahdo kuulla sitä... En halua että olet tappaja!" Celebri huusi puristaen kätensä nyrkkiin ja lyöden ne miehen rintakehää vasten, isku kuitenkin oli todella voimaton ja tytön kädet tärisivät.

//Vähän joo :D //
Janni
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Syys 2014, 14:53

Un

Celebri huusi hänelle. Hän kielsi häntä sanomasta itseään tappajaksi. Tyttö ei halunnut kuulla sitä, että hän oli tappanut miehen. Unin kasvoilla vääntäytyi ilme, jota voisi kuvata ärtyneeksi ja pelokkaaksi. Samalla kun tyttö takoi hänen rintakehäänsä niillä heikoilla käsi varsillaan. Un työnsi nopeasti tytön kauemmas itsestään. Piti tämän olista kiinni, eikä katsonut tähän.
"Sinä et halua siis ymmärtää?" Un huusi äkisti. Hänen äänensä särisi. Hän tarttui Celebrin käsiin ja hän käyttäytyi niin kylmästi. Aarnikotka äännähti jotakin, joka tarkoitti hyvästejä kotkille. Sitten hän otti Celebrin selkäänsä, juoksi yli laidan ja muuttui aarnikotkaksi. Mies lensi nopeasti, hän varmisti kuitenkin tytön olevan tukeavasti selässään. Hän oli päässyt kauas tapahtuma paikasta, joten Un päätti laskea perhosnaaman takaisin maahan. Se hän teki nopein harkituin liikkein ja kun tyttö oli maassa Un tuijotti suurilla punaisilla silmillään tätä.

Aarnikotka muuttui takaisin mieheksi, joka ei tehnyt silmäkontaktia tytön kanssa enää. "Se, että olenko tappaja vai en. Ei muuta sitä asiaa, että minä en omaa tiettyjä piirteitä, niin kuin te kaksijalkaiset." hän lausui kylmästi. Jotenkin, tytön käytös ja sanat olivat pistäneet syvälle hänen sisimpäänsä. Aivan liian syvälle.
"Minä en omaa tuskan tunteita katumuksesta teoistani. Minä seisoin toki tekojeni takana." aarnikotka lähes sylki sanat suustaan. Häntä ärsytti nyt hyvin paljon. "Sinun täytyy ymmärtää, jos sinua edes kiinnostaa ymmärtää vähän minun taustaani. Meidät on luotu selviytymään. Joko sminä tai hän. Enkä tule katumaan tekoani, jos kyse on elämästä. En arastele käyttää voimaani." Un sanoi kylmästi ja kohdisti sitten lopulta tiukan katseensa tyttöön. Hänen ilmeensä kuitenkin pehmeni hieman. "Jos et halua ymmärtää minua ja tapaani elää, voit kyllä lähteä. En estä. Sinähän et halua, että olen tappaja." Un mutisi.
Hänestä ei olisi mukavaa jättää Celebriä, joka oli aloittanut kaiken laittamalla hänen elämänsä aivan sekaisin ja sitten saanut hänet kiintymään perhosnaamaan. Nyt, jos tyttö päätti lähteä ja jättää hänet... Hän loukkaantuisi syvästi. Niin kuin nytkin hän oli loukkaantunut tytön ainoille sanoille, jotka tuomitsivat hänen tekonsa, jotka oli tarkoitettu vain selviytymiseen.

Aarnikotka kiepsahti ympäri ja käänsi selkänsä tytölle. Hän katsoi eteensä ja laski sitten katseensa. Celebriä ei voisi aina pitää siinä pumpulipäälysteisessä maailmassa. Tytön oli ymmärrettävä, että maailma ei ollut pumpulia. Sillä on oli varjopuolensakin. Niin kuin oli Unilla. Mies tiesi varsin hyvin, ettei ehkä ollut sitä viattominta olentoa. Hänen luontonsa oli hänen elämänsä.

//Nyt tuli riita *menee itkee nurkkaan*
Mori
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Syys 2014, 15:31

Celebri

Celebri säpsähti Unin reaktiota, mies huusi hänelle ja tarttui häntä vielä olkapäistä työntääkseen kauemmas. Tyttö katsoi järkyttyneenä toista, kunnes mies nykäisi hänet mukaansa, nosti selkäänsä ja hyppäsi jälleen yli laidan. "Mitä oikein teet?" Tyttö huusi Unille, joka oli muuttunut aarnikotkaksi ja lensi nyt hän selässään kauemmas kielekkeestä, yli verisen maaston, metsän siimekseen.
Kauaa Un ei lentänyt, kun tämä päätti laskeutua ja päästää Celebrin selästään, jonka yllättynyt ilme oli muuttunut vakavaksi.
Un muuttui takaisin mieheksi, jotta pystyisi puhumaan Celebrille kylmästi. "Sinäkin olet kaksijalkainen." Tyttö sanoi yhtä mittaa kylmästi toiselle takaisin. Lause kuulosti sinänsä typerältä, kyllä tyttö tiesi ettei Unin inhimillenen muoto muuttanut tuon eläimellistä puolta mihinkään. Häntä vain ärsytti toisen käytös niin paljon.

Un kertoi ettei osannut katua tekojaan, se oli joko tapa tai tule tapetuksi. Kyllä Celebrikin tahtoi Unin selviytyä, mutta tappaa joku tuolla tavalla, eikä tuntea minkäänlaista katumusta. Hän olisi antanut anteeksi, jos mies olisi vain sanonut että se oli viimeinen keino, vaikka se tuntui pahalta.
Celebri ei ehtinyt sanomaan mitään, kun Un sanoi jotain, joka sai tytön sanattomaksi. Voit kyllä lähteä, hän ei estäisi. Punainen silmä tuijotti miestä, haluamatta uskoa toisen sanoja. "Vaikka lähtisin, se ei muuta sitä että olet tappaja!" Celebri lopulta huusi Unin käännettyä selkänsä hänelle. Perhonen irtosi huomaamatta tytön rintakehästä. "Jos kerran pidät nelijalkaisenpedon luonnostasi... " Toinen perhonen, kolmas, neljäs. "...miksi edes vaivaudut muuttumaan kaksijalkaiseksi?!" Celebrin huuto jäi soimaan, vaikka tyttö oli jo monessa pienessä osassa. Perhosparvi syöksähti Unin selkää kohti, iskien sitä vasten, mutta vain jatkaakseen matkaansa eteenpäin kauemmas miehestä, kohti puiden latvoja.

//Raukkaudesta se hevonenkin potkii... niinhän...niinhän?! D: This is so sad ;__; //
Janni
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Syys 2014, 16:14

Un

Celebrin sanat kaikuivat hänen korvissaan, kun monta perhosta iskeytyi hänen selkäänsä ja lensivät hänen ohitseen. Mies oli vain vähän joutunut nytkähtämään eteen päin oarven voimasta. Un tuijotti perhosia ja muttui samassa aarnikotkaksi. Hän nousi ylös ja lensi perhosten perään. Syöksyen perhosparven läpi, jatkaen matkaansa pois päin Celebristä.
Un tuijotti eteensä vilkaisematta taakseen. Muutaman kilometrin päästä se laskeutui ja muuttui maassa mieheksi, joka oli nelinkontin ja lopulta kyyhötti siinä. Un tuijotti äänettömästi maahan. Hän tiesi tekonsa... Hänen ei pitäisi siitä välittää. Aarnikotkan suusta pääsi lopulta leijonamainen karjaisu, joka jatkui pitkään. Se kuulosti kärsivältä. Un huusi sielunsa kyllyydestä. Hänen äänensä kantoi kauas. Metsä raikasi lopulta ja kaikui hiljalleen katoavia ääniä.

Aarnikotka katsoi käsiään. Se ei muuta sitä, että olet tappaja! Sanat kaikuivat hänen päässään ja Un nousi hitaasti ylös kohottaen olemattoman katseensa ylös taivaaseen. Hän hengitti syvään ja kuunteli sydämensä sykettä. Sen kiihtynyt tahti sai hänen olonsa vain typeremmäksi. Ehkä sitten oli tyhmä eläin, joka ei ymmärtänyt virheitään. Un lähti kävelemään pikku hiljaa eteen päin, joskus hän saattoi törmätä puoliksi puuhun, juurikaan siitä välittämättä. Metsästä pois päästyään, hän saapui aroille, jossa ruoho kellersi ja tuuli puhalsi. Kaukana hän näki tutun talon ja pihalla miehen.
Un jatkoi kävelyään hitaasti, kunnes pihalla oleva mies huomasi hänet, heilutellen kättään. Aarnikotka siihen ei juurikaan reagoinut. Hän kallisti vain päätään. "Un!" Alris huudahti ja juoksahti poikansa luo. "Missä Celebri on? Ei kai orjakauppias napannut häntä?" haltija kysyi huolissaan, mutta aarnikotkan ilme kertoi aivan tarpeeksi.

"Sinä tapoit sen miehen?" Alris kysyi. Hänen poikansa kasvot vääntäytyivät aluksi myöntävään katseeseen, kunnes niillä esiintyi silkkaa tuskaa. Alris halasi aarnikotkaa. "Kyllä se siitä. Tiedän... Tiedän... Tulehan Un." haltija rauhoitteli ja otti kädestä pitäen poikansa talon luo. Kaksikko pysähtyi, koska Un ei aikonut tulla sisälle. Alris irroutti poikansa kädestä ja aarnikotka tähysteli hiljalleen takaisin aron halki metsän puolelle.
Haltija huokaisi ja meni sisään. Hän tiesi tämän kuvion. Joskus aikoinaan, kun Un oli ollut pienempi, Un oli tappanut jonkun haltija lapsen koiran. Siitäkös oli tullut iso hässäkkä.

Un seisoi talon vierellä ja kallisteli päätään. Hän asettui istumaan alas ja tuijotti kaukaisuuteen. Hän odotti. Hän laski katseensa kuitenkin maahan ja katsoi uudestaan käsiään. Tappaja!
Päivä vaihtui pikkuhiljaa iltaan. Eikä mies ollut käynyt kertaakaan sisällä tai ottanut ruokaa. Alris oli kyllä tarjonnut sitä pojalleen, joka oli kieltäytynyt ruuasta. Haltija näytti vähän neuvottomalta, tuodessaan pojalleen viltin, mutta siitäkin Un kieltäytyi. Hän ei halunnut juuri mitään.
Taivaalle oli jo syttynyt tähtiä, kun Alris sytytteli lyhtyjä pihalle Unin seuraksi. Hän asettui poikansa viereen, joka katseli hiljalleen syttyviä tähtiä taivaalla. "Mikset etsisi häntä?" haltija kysyi ja lähti sitten sisälle. Valot sisällä sammutettiin ja Un jäi lyhtyjen ja tähtitaivaan seuralaiseksi. Aarnikotka nousi hitaasti ylös ja käveli vähän edemmälle talosta. Siltitkään lähtemättä sen pihapiiristä. Hän ei juurikaan tiennyt mitä tehdä. Kunnes muuttui aarnikotkaksi ja kohosi ilmaan. Hän rupesi kiertämään korkealla ilmassa, silmien kantamattomissa. Etsien merkkejä, tietämättä juurikaan mitä halusi etsiä.

//UUh.. So sad! T^T
Mori
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Syys 2014, 17:09

Celebri

Perhosparvi hajaantui ilmavirran takia, jonka suuri aarnikotka aiheutti. Perhoset lepattivat hetken haparoiden, ennen kuin löysivät jälleen järjestyksen keskenään. Celebri katsoi kaikkoavan Unin perään vain hetken, kunes kaarsi pois, suunnaten jonnekin mistä hänellä ei ollut tietoa. Parvi kaarteli ikuisuudelta tuntuvan ajan puiden latvoissa, kunnes metsä tuntui muuttuvan harvemmaksi ja viima alkoi olla liian kova hennoille siiville. Perhoset laskeutuivat alemmas, lopulta päästen aivan maantasolle. Mikään ei näyttänyt tutulta, kenties tyttö oli eksyksissä? Mutta hän ei välittänyt. Perhoset pysähtyivät ja kasaantuivat tiheämmin lähelle toisiaan ja pian Celebri saattoi tuntea maan käsiensä ja jalkojensa alla.

Parahdus kaikui puiden runkoja vasten, tytön haudatessa kasvonsa käsiinsä. Monet ajatukset sekoittivat Clebrin päätä, niin ettei hän tiennyt miksi oikein itki. Hän oli yksin, Un oli poissa ja vihainen, häntä suututti, hän ei osannut ymmärtää. Kyyneleet valuivat Celebrin poskilta tämän kämmenille, valuen käsivarsia pitkin alas. Jos et halua ymmärtää minua ja tapaani elää, voit kyllä lähteä. Ja hän oli lähtenyt, mutta hän tahtoi ymmärtää. Orjakauppias oli ollut paha persoona, tuo oli miltei tappanut Unin. Un oli pelastanut hänet orjakauppiaan kynsistä, antanut hänelle katon päänsä päälle ja suojellut häntä. Ikävä pistos rintakehässä sai Celebrin irvistämään itkunsa keskeltä. Tyttö laski kätensä syliinsä katsoen niitä, ne olivat kosteat kyyneleistä. Se ei muuta sitä että olet tappaja! Jos kerran pidät nelijalkaisenpedon luonnostasi, miksi edes vaivaudut muuttumaan kaksijalkaiseksi?! "M-Mutta..." Tyttö kuuli oman äänensä värisevän. "...rakastan sitä n-nelijalkaistapetoa."

***

Kaunis syyspäivä oli muuttunut kylmäksi syysillaksi. Tähdet ja kuu olivat anoat valon lähteet tällä synkällä metsälaitamalla. Celebri pysähtyi nähdessään aron alkavan vain muutaman metrin päästä, mutta hän ei tahtonut mennä sinne. Hän oli itkenyt monta tuntia metsän siimeksessä, ennen kuin oli saanut itsensä kasaan juuri ja juuri, tai sitten hänellä ei enää ollut voimia itkeä. Celebrillä oli nälkä ja tuntui kuin hän olisi menettänyt nestettäkin kiitos kyyneliensä. Vedestä ja ruuasta ei ollut tietokaan, reppu oli jäänyt kotkien luolaan Unin napattua hänet mukaansa niin ajattelemattomasti. Tyttö inahti hiljaa Unin nimeä ajatellessaan ja ravisti päätään, sanoen itselleen; Näin on hyvä, en ole enää taakaksi.
Arolta puhaltava tuuli tuntui kylmältä ihoa vasten ja Celebri joutui kietomaan kätensä itsensä ympärille. Hän pystyi näkemään oman hengityksensä joka höyrystyi kylmään ilmaan. Celebri tiesi ettei voisi jäädä tähän seisomaan, häntä väsytti ja palelsi. Kuivat puunlehdet kahisivat tytön jalkojen alla, tämän lähtiessä kulkemaan metsän laitaa pitkin, kuitenkin pysytellen metsän puolella, suojassa edes vähän viimalta.

Höyrystyvä hengitys värisi, Celebri ei jaksaisi enää pidemmälle. Katse havannoi ympäristöään, nähden suurehkon puun edessään. Osa sen lehdistä vielä vihersi, kun taan muut puut sen ympärillä olivat miltein menettäneet kaikki lehtensä. Tajutessaan mikä puu oli kyseessä tyttö miltei kääntyi kannoillaan ja tahtoi juosta pois, mutta sen sijaan vain romahti polvilleen.
Celebrin katse kääntyi hitaasti puun lehvästtöön, se näytti suojaisalta. Hiljaa huokaisten tyttö tunsi jo lentävänsä tuhansilla pienillä siivillään kohti puun oksastoa, pääsien sen läpi ja löytäen tason, joka ei ollut osa puuta itseään. Celebri laskeutui puista tasoa vasten, käpertyen kyljelleen sen päälle.
Se tuttu talo ei ollut kaukana täältä, mahtoikohan Un nukkua mukavasti omassa vuoteessaan tällä hetkellä? Celebri inahti jälleen ja käänsi kylkeä. Hän lähtisi aamun koitteessa jonekin kauas missä mikään ei muituttaisi häntä enää Unista.

//Nää on just näitä hetkiä ku itkien kirjotat ja kysyt itteltäs miksi mä teen näin :'D //
Janni
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Syys 2014, 17:39

Un

Ei juurikaan ollut nauttinut ruokaa tai vettä sen jälken, kun hän oli erkaantunut tytöstä. Nyt tuo kaikki tuntui vaikuttavan tuhannesti hänen myrkystä selviytyneesti kehossaan. Hänen oli pakko laskeutua alas maahan. Hänen oli ihan pakko hengähtää ja katsoa uudestaan itseään. Katsoa uudestaan mitä oli tehnyt ja sanonut. Ajatalle, mutta siltikään kykenemättömänä ymmärtämään tekojaan. Aarnikotka lysähti maahan ja romahti pian makaamaan. Tuuli leikki sen sulilla ja turkilla. Un makasi ruohossa ja katseli kuuta. Hän oli ennenkin ollut yksin, mutta kiintymys oli häiritsevä asia. Se satutti ja teki onnellikseksi.
Ruoho alkoi käydä vähän tylsäksi, mutta aarnikotka ei jaksanut enää edes liikkua. Hän näki kaukaa häämöttävän vihreämmän puun, kuin kaikki muut puut sen ympärillä. tarkalla näöllään hän saattoi nähdä punaisia, keltaisia ja ruskeita perhosia. Ne kaikki olivat parvessa ja lensivät sisään puuhun.

Unin keho nousi hitaasti ylös, se otti pari askelta eteenpäin kunnes se jo juoksi. Neljä jalkaa muuttui kahdeksi. Johtui sitten liian vähäisestä ruuasta ja tunteiden ylipursuamisesta tai jostain muusta sekavastatilasta. Un juoksi nopeasti leijonan jaloillaan ja loikkasi puuhun kissamaisen kepeästi. Hän rupesi kiipeämään hyvin nopeasti ja sulavasti. Se näytti lähes taijan omaisen oudolta.
Aarnikotkan siniset silmät tuijottivat perhosnaamaa. Hänen kehonsa ei liikkunut. Toinen oli käpertynyt lankuille. Celebri näytti olevan kylmissään, mutta mies ei uskaltanut koskea toista. Ei. Hänen arkuutensa. Hänen kehonsa reagoi niin kuin ennen tytön tapaamista. Un luovutti pian ja pudottautui alas puusta. Hän tömähti maahan pehmeästi ja hiljaa. Hän seisoisi sanojensa takana. Päätös ei ollut hänen päätettävissään, vaan Celebrillä itsellään.

Aarnikotka käänsi selkänsä tytölle ja tuijotti taivasta. Jos hän olisi ollut kuin Celebri, hän olisi halunnut hajota sadoiksi perhosiksi ja kadota tuolle tuhansien tähtien taivaan alle. Hän olisi halunnut hajota palasiksi kirjaimelliseksi. Un puri hammasta ja kurtisti kulmiaan. Hänen silmiään kirveli. Hän ei omannut vihan tunnetta. Ei, korkeintaan häntä ärsytti suunnattomasti. Oliko hän pettänyt itsensä sekä tytön? Miten hän voisi korjata tämän? Hän oli eläin, hän ei ymmärtänyt joitakin kaksijalkaisten piirteitä. Vaikka omasi sen muodon, ei se aina tarkoittanut, että hän olisi heidän tasollaan. Hän oli varmaankin alempana. Paljon, paljon alempana. Kaikki se positiivisuus ja iloisuus oli viety. Riistetty samalla häneltä, kun Celebri oli puskenut hänen ohitseen.
Un ojensi kätensä hitaasti kohti taivasta. Hän katsoi käsiään ja laski katseensa maahan. Hän saattoi nähdä punaisen nesteen valuvan niistä. Un vei kätensä kaulalleen ja antoi päänsä nojata taakse päin. Hän avasi hieman suutaan, ennen kuin puristi kaulaansa vain hieman. Veri pisarat tirskahtivat hänen kynsiensä alta. Un päästi irti ja katsoi uudestaan käsiään. Ei, hän ei ymmärtänyt edelleenkään tätä. Hän yritti ymmärtää, mutta siitä ei juurikaan tullut mitään. Aarnikotka jatkoi kävelyään arolla, kunnes asettui makaamaan maahan. Hän nuuhki maata ja tuijotti hiljaisuutta. Ehkä sittenkin olisi ollut parempi, jos hän olisi vain kuollut pois?

//Yep... Sitä tulee välillä ajateltua, miksi me kirjotetaan tällästä? x'D
Mori
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Syys 2014, 18:17

Celebri

Vaikka kuinka tiukasti Celebri oli käpertynyt, oli hänellä silti kylmä. Ilma oli lähellä nollaa, mutta tytöstä se tuntui monelta pakkas asteelta. Keho värähteli vähän väliä, yrittäen pitää lämmön yllä. Tyttö tuskin olisi saanut kunnolla unta, mutta väsymys oli niin suunnaton, että hän oli vaipunut uneen.

Puiden lehdet heiluivat hiljaa tuulessa hänen ympärillään. Taivaalta loistava kuu ja tähdet olivat kirkkaat, tämä oli kuin kaunista unta ja sitä se varmaan olikin, kylmyys ei tuntunut olevan läsnä. Tumma siluetti korostui kuun valoa vasten, se oli ilmestynyt lehtien siimeksestä. Tyttö ei saanut siitä selkoa ja hahmo oli jo poissa ennen kuin hän ehsi katsoa sitä tarkemmin. Celebri tunsi kohoavan ilmaan hennosti ja sulavasti, lepattaen tiensä, kohti puiden oksia, jonka välistä olento oli kurkkinut. Tyttö pääsi lehtien toiselle puolelle, pyörien kuitenkin hetken paikoillaan etsien, ennen kuin näki jonkun nojaavan puun runkoa vasten alhaalla. Kevyesti Celebri leijaili alas, uskaltamatta kuitenkaan mennä liian lähelle. Tyttö veti henkeä unissaan ja liikahti, muttei kuitenkaan herännyt. Un, tietenkin miehen täytyi tulla hänen uniinsa. Tyttö pysytteli näkymättömissä miehen yläpuolella, yrittäen käskeä itseään heräämään, mutta niin ei tapahtunut.
Celebri ei voinut muuta kuin seurata sivusta Unia, joka kurkotteli kädellään kohti taivasta. Epämukava tunne valtasi hänet, kun mies laski kätensä kaulalleen ja painoi teräviä kynsiään ihoan vasten. Mitä mies oikein teki? Tämä oli pahaa unta, miksei hän voinut herätä?!
Celebrin helpotukseksi Un lopetti ja nousi ylös paikaltaan, suunnaten askeleensa kohti aroja. Tyttö tietenkin seurasi miestä, liihottaen perässä, tosin olo oli muuttunut heikoksi ja väsyneeksi. Mies lopulta asettui makuulleen maahan. Celebri epäröi hetken, mutta lopulta ei voinut kieltää enää itseään menemättä toisen luokse. Tämähän oli vain unta.

Kauniin oranssi perhonen lepatti Unia kohti ja laskeutui tuon otsalle. Sen siivet laskeutuivat alas hitaasti, kylmyys vei lopulta voiton ja tuo pieni hauras olento jäi elottomana lepäämään Unin kasvoille.

//Kai se johtuu siitä että onnellinen loppu tuntuu sit paljon mukavemmalta kaiken jälkeen :''DD //
Janni
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Syys 2014, 18:47

Un

Jokin häiritsi Unin otsaa. Hän läiskäisi sitä ja tunsi kylmän ja hennon olennon kädessään. Perhonen, kuollut. Joko hänen kädestään, tai tästä kylmyydestä. Un tuijotti perhosta ja hymähti itsekseen. Hän otti sen mukaansa ja nousi hitaasti ylös. Pikku hiljaa mies palasi takaisin puulle ja kiipesi hitaasti ylös. Hän laski perhosen Celebrin hiuksiin. Katseli tyttöä hetken. Tytöllä oli liian kylmä tällä säällä. Un riisui paitansa ja peitteli sillä parhaansa mukaan tytön.
Aarnikotka oikeastaan hyppäsi takaisin alas ja juoksi nopeasti kotiinsa aron yli. Hän avasi oven, sukelsi sisään ja tarttui ensimmäiseen pehmeään ja lämpimään vilttiin, jonka löysi. Hän palasi puulle ja Celebrin vierelle. Kuitenkaan tohtimatta koskea toista, hän laski lämpimän viltin vielä Celebrin päälle. Ehkä tämä pitäisi tytön lämpimänä? Un hyppäsi hiljaa alas ja katosi metsikköön.

Metsässä aarnikotka poimi käsiinsä marjoja, pari omenaa ja otti kulhon muotoiseen karnaan vettä. Sitten hän hivutti ne hitaasti lautalle, vaivautumatta nostaa kasvojaan yli laidan. Hän vain liutti ne laudalle. Un laskeutui alas puun runkoa pitkin ja katseli sitten ylös. Hän hieroi kaulaansa, jota vähän kirvelsi. Omahan oli vikansa. Tämä oli nyt kaikki itä pystyi tekemään. Eihän tämä muuttanut sitä, että hän oli tappaja. Un sulki korvansa maailman ääniltä, kulki puun rungon pimeälle ja varjoiselle puolelle. Hän asettui siihen käpertyen. Un sulki silmänsä.
Unessa hän näki taas unta perhosista. Nyt ne välkehtivät, niiden väri oli punainen. Kaunista, muttaj jotenkin ironiset surullista. Un vilkuili ympärilleen. Missään ei näkynyt Celebriä, niin kuin viime unessa. Nyt vain nuo perhoset pyörivät hänen ympärillään. Yhtäkkiä parvi perhosia tönäisi häntä, sitten seuraavat ja seuraavat. Ne tönivät häntä tiettyyn suuntaan, kunnes pudottivat reunalta punertavaan nesteeseen. Un köhi pintaan päästyään. Hän yritti kauhoa pois, mutta missään ei ollut paikka josta, päästä pois. Nesteessä lillui ruumiita, niiden osia ja kuolettavia kasvoja.

Un heräsi silmät räpähtäen ja tuijotti pimeyttä edessään. Hän hengitty kiihtyneesti ja tärisi. Ei hän unta pelännyt, vaan kuiskauksia siinä unessa. Kuiskauksi, jotka syyttivät häntä asiasta, josta hän ei ymmärtänyt katua. Un hieroi otsaansa ja asettui sitten selin makaamaan runkoa vasten. Hän ei tosin saanut enää unta. Hän tuijotti elottomasti vain eteensä.

//Aivan! Tää logiikkaa on niin mahtava! >:D
Mori
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Syys 2014, 19:20

Celebri

Kylmyys oli poissa, oliko aurinko noussut lämmittämään häntä? Celebri raotti pienesti silmäänsä. Aurinko näytti siivilöytyvän lehvästön välistä, mutta se näytti liian heikolta lämmittääkseen. Tytön liikahtaessa tämä tunsi jotain päällään ja kun hän käänsi pienesti katsettaan, näki hän viltin yllään. Unenpöpperöisenä Celebri nousi ylös, jotain valahti hänen hiuksistaan viltin päälle. Se oli perhonen, eikä se liikkunut. Tyttö nosti sen kämmenelleen, katsoen sitä hieman apeana. Pieni pala Celebrin hyödyttömästä siivestä, joka kavoi hänen ranteestaan, puuttui. Tytön katse kääntyi takaisin vilttiin, jokin pilkotti sen alta. Tämä veti jotain kangasmaista esiin ja kun hän tajusi mikä se oli päästi hän siitä irti säpsähtäen. Yllättynyt katse kääntyi perhoseen, siitä vilttiin, marjoihin, veteen ja siitä Unin paitaan. Se ei ollut unta, Un oli ollut täällä. Celebri laski kuolleen perhosen hellästi puiselle pinnalle, jääden tuijottamaan hiljaisena miehen paitaa. Se varmaan tuoksui vielä toiselta. Tyttö puristi käsiään sylissään ja puri huultaan.
Celebri kääntyi äkisti selin paitaan ja nappasi yhden omenan joka lojui hänen vierellään, vieden sen suulleen. Tyttö nieleskeli äänekkäästi syödessään omenaa, yrittäen pitää ajatuksensa poissa Unista. Vesikin tytölle maistui omenan ja marjojen jälkeen.

Oliko siis aika lähteä? Katse hapuili väkisin lankuilla lojuvaan paitaan. Jos Un olisi tahtonut tytön jäävän, olisi tuo vienyt hänet kotiin, vai mitä? Ajatus sattui ja estääkseen kyyneliään Celebri hajosi perhosiksi, kiirehtien pois lehvästön läpi. Parvi laskeutui maata kohti, mutta se pysähtyi yllättäen. Joku makasi puun juurella.
Jalat ottivat Celebrin vastaan, perhosten sopeutuessa jälleen yhdeksi. Tyttö oli laskeutunut puun toiselle puolelle, hän ei pystyi katsomaan Unia. "Ki..." Ääni ei meinannut tulla suuta ulos ja Celebri joutui nielaisemaan. "K-Kiitos viltistä." Ääni lopulta kuului selkeämmin, mutta mitä hän oikein sanoi. Kiitos viltistä? "Kiitos kaikesta." Tyttö korjasi.

//Jep mahtava logiikka kerrassaan! :D //
Janni
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Syys 2014, 19:42

Un

Hän ei tiennyt miten kauan siinä oli mennyt, kun maisema oli alkanut muutta kirkaamaksi ja pikku hiljaa nuo väsyneet silmät tuijottivat auringon nousua. Sinisestä punaiseen. Un tuijotti aurinkona lehtien varjoista. Hän oli ollut siitä unesta asti hereillä. Hän ei ollut syönyt sitten eilisen, eikä nälkä edes tuntunut kurnivan vatsassa. Hän ei kuullut juurikaan mitään. Hänen kehonsa oli turta ja väsynyt. Jostain ylhäältä kuului ääniä. Perhosia lensi. Unin silmät värähtivät vain vähän. Häntä pelotti, hän ei tiennyt miksi, kun hän katsoi Celebrin muodostumista palasista kokonaiseksi. Tyttö näytti vähän epävarmalta katsomaan. Ymmärsi sen ihan hyvin. Tyttö kiitti viltistä tai oikeastaan kaikesta. Un tuijotti Celebriä. Hänen kasvoilleen levisi väsynyt hymy. "Sepä hienoa." hän totesi lempeästi. Sitten hän katseli tyttöä hetken, ennen kuin hänen päänsä notkahti toiselle puolelle.
Un valui pitkin puun runkoa maahan kyljelleen. Jos stressi oli huono asia eläimille, jopa tappava. Unille se varmaan oli sitten hylkäämisen tunne tai jotain vastaavaa. Ei hän ottanut siitä selvä. Unin silmät olivat auki, mutta hän ei juurikaan tehnyt mitään liikuttaakseen valunnutta kehoaan. Hänn tuijotti ruohoa edessään. Hän oli liian väsynyt, mies sulki vain silmänsä, mutta ei saanut unta.

Hän liikkui hitaasti mahalleen ja urisi jotakin. Hän näytti lapselta, joka ei tahtonut nousta ylös pedistään. Urina muuttui kuitenkin pikku hiljaa vaikertamiseksi. Hokemiseksi. "Anteeksi... Anteeksi... Anteeksi..." Un hoki hitaasti. hänen äänensä särisi ja hän maahan haudatut kasvot olivat vääntäytyneet tuskastuneeseen ilmeeseen. Hän peitti hitaasti korvansa. Miehen keho käpertyi yhteen ja Un yritti päästä irti kuiskimisesta hänen päässään.
Aarnikotka peläksi. Hän pelkäsi Celebrin vihaa. Se kai oli asia, mikä valvotti häntä ja häntä pelotti tytön kosketus. Jos tuo nyt koskisi häneen hän varmasti kavahtaisi, niin kuin aivan alussa. Hän kavahtaisi, ellei lähtisi pakoon.
Miehen silmän kirvelivät taas ja hänen suolaiset kyyneleensä tipahtelivat maahan. Kukaan ei saanut nähdä! Älkää tulko lähemmäs. Älä! Älä! Älä!
Mori
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Syys 2014, 20:04

Celebri

Celebri värähti kuulessaan Unin vastaavan hänelle. Hän ei kyennyt liikkumaan, tyttö vain tuijotti eteensä. Hän oli aikonut vain lähteä, mutta miehen läsnäolo tuntui kahlitsevan hänet paikoileen. Kahleet olivat ikävä sana kuvata tilannetta, tunteet pitivät Celebrin vielä aloillaan.
Tytön pää kääntyi hivenen olan yli, se tuntui jäykältä. Hän katsoi maassa makavaa Unia. Mies näytti voivan pahemmin kuin hän, huoli yritti nytkäyttää Celebriä liikkeelle, mutta huonoin tuloksin.

Celebrin katse kääntyi enemmän Unin puoleen, hänen kuullessaan tuon ääntelevän. Oliko jokin hullusti? "Un?" Tyttö kysyi hiljaa, mutta eihän toinen sitä kuullut. Tuo käpertyi lohduttoman näköisenä kasaan. Celebri kääntyi töysin miehen puoleen, kaikki ei ollut kunnossa. "Un? Mikä on?" Tyttö kysyi, ottaen askeleen lähemmäs. "Vastaa minulle." Celebri pyysi, ottaen toisenkin askeleen lähemmäs. Ei hän voisi lähteä ja jättää toista tähän tilaan. Mikä miestä vaivasi? Tyttö polvistui tuon vierelle, käsi kohosi kurkottamaan topista kohti.
Janni
 

Re: Let's protect each other || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Syys 2014, 20:21

Un

Kavahti kosketusta. Hänen kasvonsa nousivat ylös, niillä valui hiljalleen kyyneleitä ja punaiset silmät olivat apposen auki katsoen Celebriä pelästyneenä. Aarnikotka peitti käsillään kasvonsa. Älä katso! Hänen mielensä huusi. Un painoi kämmenillään kasvojaan ja ulisi. Älä koske minuun! Rikot minut! Un muuttui samassa isoksi valkeaksi aarnikotkaksi, joka tuijotti Celebriä. Sen punaiset jylhät silmät tuijottivat tuskaisina tyttöä. Hän hyppäsi tytön yli, tätä vahingoittamatta. Un törmäsi ensimmäiseen puuhun ja kaatoi sen kumoon. Hups.

Aarnikotka ravisteli päätään ja sen suusta kuului karjumista. Un valui sitten lopulta maahan hengittämään ja se tuijotti perhosnaamaa. Un muuttui mieheksi ja pyyhki omaa vertaan, joka oli tullut pienestä pään haavasta. Hän peitti päänsä ja itki. [i]"Älä vihaa minua.... Anteeksi... Anteeksi..." Un hoki sekavassa tilassaan, jonka oli aiheuttanut stressi, huoli, nälkä ja väsymys. Hän tuijotti omaa vertaan, joka tipahteli maahan. Jostain kuului ääniä. Ne tuntuivat kumisevan sinne tänne.
Alris ilmestyi paikalle. Hän näytti järkyttyneeltä. "Näin yhden puun kaatuvan, joten ajattelin tulla varmistamaan asiaa..." haltija totesi Celebrille ja katsoi Unia. "Un, kaikki hyvin?" haltija kysyi, muttei mennyt lähemmäs.
"On parempi, ettet mene liian lähellä häntä. Un saattaa olla aika sekavassa tilassa... Hän ei juurikaan syönyt eilen, tai tullut edes sisälle, koska hän selkeästi odotti sinun paluutasi." Alris totesi.

"On kyllä hankalaa estää häntä ruhjomasta itseään tuossa tilassa." Alris sanoi vähän huokaisten. Un näytti sulkeutuneen kokonaan omaan maailmaansa. Hän ei tiennyt mitä tehdä, hän oli pulassa ja häntä pelotti niin, että hänen kehonsa vain tärisi hallitsemattomasti.
Mori
 

EdellinenSeuraava

Paluu Luolat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron