Ylpeyden hinta.

Satamakylästä löytyy myös muutama majatalo ja kapakka, joissa väsyneet seilorit voivat levähtää tai matkalle lähtevät viettää viimeistä iltaansa maissa. Myös kauppoja ja puoteja löytyy muutama.

Valvoja: Crimson

Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 22 Syys 2014, 19:36

Leona

Iltapäivä alkoi hämärtymään satamakaupungin laidalla jossa nuori nainen kantoi yksikseen pienestä sekatavarakaupasta ostamiaan tarvikkeita hevoskärryjen perään. Harmaa vanha ja laiska hevonen hörähteli kostean sumuisella kadulla, välittämätttä kärryjen pienistä nytkähtelyistä sen kyytiin lastattaessa tavaraa.
Kärryjen perälle oli jo nosteltu kaksi patjaa, joiden petivaatteet olivat laatikossa patjojen edessä. Laatikon vierellä oli lopputilan täyttävä pieni lipasto ja sen edessä oli pyöreä puinen pöytä. Pöydän viereen oli kaadettu puisia yhden istuttavia penkkejä, mutta sitten punapäinen nainen oli jäänyt yksin lastaamaan, kaupan omistajan kertoessa tuon joutuvan vielä asioille.
Leona oli tottunut fyysisiin hommiin eikä asia häntä haitannut. Tuo kantoi penkkien viereen laatikoita jotka sisälsivät tuoppeja, lautasia sekä lyhtyjä. Aivan kärryjen laitamille tuli vielä kaunis puulla kirjailtu lipas jonka sisällä oli pullo hienoa ja kallista punaviiniä, ja punaviinipullon vierellä yksi kuviolasista muotoiltu viinilasi. Lippaan vierelle nainen nosti vielä yhden tuolin, lähtien sitten hakemaan viimeistä laatikkoa jossa oli muutama kirja, sekä lähialueen kartta.
Tänään oli se ilta kun osa miehistöstä asettuisi metsän likeltä ostettuun majataloon jonka he aikoisivat kunnostaa, ja kapteeni oli päättänyt että iltaa juhlistettaisiin hienolla viinillä.

Joku muukin oli kuitenkin kiinnostunut hienosta viinistä näemmä. Kun pisamakasvo käveli takaisinpäin kärryille näki tuo karskin näköisen miehen lipas käsissään, tuo oli raottanut kantta ja katsonut sen sisällön. Lippaan rinnalla kaikki muu kärryssä näytti arvottomalta.
Nainen katsoi tilannetta arvioiden miehen raskaasta varustuksesta ettei tuon kanssa alttaisi rupattelemaan niitä näitä.
"Sinuna laittaisin lippaan takaisin." Nainen sanoi uhkaavaan äänen sävyyn, vetäen hihansa ylös. Hän tuskin näyttäisi uhkaavalta vaikka tekisi mitä, mutta yrittää kannattaisi ainakin.
"Sinuna antaisin asian vain olla--" Mies sanoi katsoessaan naiseen joka oli hänet huomannut. "--Pikkuneidille voi käydä huonosti jos kyydissä on arvolastia." Tuo vielä lisäsi sulkien lippaan virneen kera.
"Tämä on viimeinen varoitus, näpit irti tavaroistani !" Nainen ärähti tosissaan, johon mies vastasi ivallisella naurulla.
"Ihan varmasti." Mies naurahti vielä ennenkuin tuo käänsi selkänsä naiselle, lähtien kävelemään lipas käsissään.

"Voi hyvä luoja." Punatukka kuiskasi itsekseen laskien kirjalaatikon maahan. Oli hänelläkin ylpeytensä, varkaalta ei varasteta. Leona otti ripeän harppauksen kärryjen luo, napaten yhtä tuolia selkänojasta kiinni, harppoen se käsissään miehen perään.
Pitkät saappaat hipoivat toisiaan naisen ottaessa muutaman isomman askeleen, ottaen vauhtia takaaltapäin, ja niin tuo iski kaikilla voimillaan tuolin korston selkään. Joko lyönti oli mahdottoman voimakas, tai tuoli huonommin tehty, mutta se meni palasiksi miehen selkään osuessaan, aiheuttaen korston muutaman horjahtavan askeleen ettenpäin selkä kyyryssä. Punapää jäi vain hieman ällistyneenä tuijottamaan selkänojaa mikä oli ainoa asia mitä tuolista jäljelle jäi hänen käsiinsä.

Leonan huonoksi onnekseen tämä kelju ei kuitenkaan kaatunut maahan, saati jähmettynyt siihen makaamaan. "Saatanan akka !" Tuo karjaisi päästäen lippaasta irti, ja hyökäten kohti punapäätä. Vihainen karjaisu havahdutti naisen, ja tuo huomasi liian myöhään ettei kookas vastus ollutkaan maaten maassa, vaan hyökkäsi kohti tarttuen pisamaposkea kurkusta kiinni. Sekunneissa naienen oli vihaisen miehen ja seinän välissä. "Sanoinhan että sinulle voi käydä huonosti." Mies murisi hampaidensa välistä.
Leona kiemurteli tuskissaan miehen kuristavassa otteessa, mutta turhaan, tuo ei hellittäisi. Punapää oli niin paniikin omaisesti keskittynyt saamaan happea, ettei tulen tekeminenkään onnistuisi. "Selkääni sattuu, josko tehtäisiin tilit tasan." Korsto sanoi uudemman kerran, päästäen naisen kurkusta irti ja tarttuen tuon kauluksiin.
Maisema pyörähti ympäri naisen silmissä tuon ottaessa ruhtinaallisen ilmalennon katukiville, Leona pyörähti maassa kyljelleen tuntiessaan viimeisenkin ilman pakenevan kovan kivun saattelemana keuhkoista. Mies potkaisi häntä vatsaan ja kovaa.
Tämän jälkeen korsto tarttui taas punapään kauluksiin, nostaen tuon maasta ja paiskaten vauhdilla toista seinää vasten. Kivulias huuto karkasi pisamaposken huulilta tiilien hieroessa selkää, ranka oli kopsahtanut ensimmäisenä ja sekös se kipeää tekikin.

"Joko alkaa selkään sattumaan !?" Mies huusi niin että sylkeä lensi naisen kasvoille. "Haista paska." Nainen sai huokaistua, tuon ääni jo kertoi että kipeää teki, liian kipeää. Nainen kuitenkin säilytti uhmakkuutensa ja tarttui miestä ranteista, sylkäisten tuon kasvoille.

//Morii tseh tseh !//
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 22 Syys 2014, 20:32

Edward

Mitä yllättävintä kyllä, Edward oli löytänyt tiensä satamakylään, jossa oli käynyt sitten mannessaarien reissun. Väkeä oli täällä paljon vähemmän, mutta jostaihan piti ottaa ensi askeleet kohti uutta elämää? Vaikka menneisyys ja kauhukuvat huhuilivat miehen mielessä, hän käveli ryhdikkäänä ja pää pystyssä. Ihmissusi oli vielpä tullut enemmän ihmisten ilmoille, kuin haltijoiden. Ehkä kaipuu ihmisten luo veti häntä puoleensa? Tai sitten peto hänen sisällään vain härnäsi häntä. Riski mikä riski, kun kera oltiin tultu tänne asti.
Edward kulki satamakylän torille, jossa ihmisiä liikkui mukavan paljon. Hän muisti taas ne kaikki veri ruumiit, mutta ryhdistäytyi. Hänen vain pitäisi pitää itsensä vakaana ja rauhallisena. Mitään ei sattuisi, jos ihmissusi ei menettäisi kontrollia. Mies lähti ihmisten täytteiseen torihulinaan. Hän katseli ympärilleen uteliaana. Siitä oli pitkä aika, kun viimeksi oltiin jossain kylässä pelkkänä ajanvietteennä. Ihmiset huutelivat hintoja ja myytäviä tavaroita. Ed poikkesi ostamassa itselleen vähän syötävää. Lämmin patonki oli hyvää, sitten pelkn lihan syönin sijaan. Näitä asioita Ed kaipasi. Hän oli ihmissusi, hän voisi elää tavallista ihmisten elämää, mutta mies itse oli valinnut oman polkunsa millä kulkea.

Ihmissusi oli kulkenut jonkin aika torilla, kunnes lähti vähän kauemmas siitä tohinasta. Hän saattoi kuulla jotakin ääniä herkällä kuulollaan. Ne kuulostivat karjumiselta. Olikohan joku nyt raivoamassa kollekulle? Patonki katpsi pian ihmissuden mahaan ja tämä lähti liikkumaan kohti ääniä. Ne alkoivat kuulostaa vakavilta. Potkuja, heittämistä ja raivoamista kuvaavat äänet erottuivat ihmissuden korviin.
Hän kääntyi seuraavasta kulmasta vilkistakseen, kun jokin lensi hänen ohitseen pitkin maata. Puna houksinen tyttö köhi ja kirosi. Samoin teki etällä oleva mies, joka lähentyesään sai sylkeä käteensä. Mies näytti olevan aikamoisen raivon vallassa. Tämä kohotti jo kättä nyrkissä, valmiina lyömää naista.

Ihmissusi liikkui salaman nopeasti ja tarttui miehen käteen kesken käden liikkeen. "Ei ole sopivaa lyödä naista." Edward totesi ja piteli hämmenyneen miehen kättä paikallaan. Mies kirosi jotakin ja yritti riuhtoa kätensä irti ihmissuden kädestä. Ed väänsi rannetta ikävästi, jollou mies ulvaisi kivusta, mutta yriti potkaista hänen jalkaansa. Potku ei osunut, kun ihmissusi oli hypännyt ja potkaisi toista rauhallisesti kylkeen. Mies lensi kuin riisinjyvä vasten maata.
Edward raapi niskaansa. Oli tullut käytettyä liikaa voimaa. Hän ei ollut halunnut vahingoittaa miestä, mutta kun hän ei enää mustanut paljonko ihminen kesti. Ed näytti vähn epäröivän, kun mies rupesi kasaamaan itseään. Seisominen näytti olevan miehelle hankalaa. Mies sai kuitenkin itsensä siihen kuntoon, että pääsi pakoon mitään ottamatta mukaansa.

Ihmissusi kääntyi naisen puoleen. Hän kumartui hieman ja ojensi kätensä toiselle. "Sattuiko pahastikkin?" Ed kysyi lempeä hymy kasvoillaan.

//Wuf. Täällä ollaan!
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 22 Syys 2014, 21:13

Leona siristi jo silmiään nähdessään karjun vetävän kättään lyöntiin, kohta näkyisi tähtiä, ihan kohta sattuisi.
Jokin kuitenkin pölähti karjun ja naisen viereen, tarttuen miestä kädestä kesken liikkeen. Korston ja punapään ilmeet olivat yhtä yllättyneet, ja kummatkin katsoivat pienen hetken hämmästyneen hiljaisena paikalle tullutta nuorukaista.
Pieni lämpöaalto pyyhkäisi naisen kasvojen yli, milloin viimeksi hän oli kuullut jonkun sanovan ettei naisia saisi lyödä ? Niin kauan ettei se edes muistunut mieleen. Nuorukaisen vääntäessä korston kättä, tuon ote naisesta herpaantui, ja punapää valahti kivetykselle.
Kivun keskeltä nainen ponnisti voimansa ja työnsi itsensä istuvaan asentoon seinää vasten, tuo kääri kätensä kipeän vatsansa ympärille ja käänsi varovasti katseensa kohti hyökkääjää, joka taisi saada elämänsä käsittelyn. Leona kerkesi nähdä vain jalan viuhahtavan ja tuon kookkaan miehen lentävän kuin leppäkeihäs, yhdestä potkusta.
Toisenlaisessa tilanteessa yksikin järkevä henkilö olisi varmaan yhdistänyt noin voimakkaan potkun johonkin yliluonnolliseen, mutta punapää oli niin kipeä, otettu ja yllättänyty ettei jäänyt roiston pakenemisen jälkeen miettimään muuta kuin väliintulleen henkilöllisyyttä.

Miehen raapiessa niskaansa mittasi nainen tuon nopeasti katseellaan, ja kun pelastaja kääntyi neitoa kohden, keskittyi hän tuon silmiin. "Ei juurikaan." Nainen vastasi toisen huolenpitoon, kivun kuitenkin paistaessa äänestä läpi. Punatukka tarttui nuorukaisen käteen, nousten tuon avulla ylös maasta. Koittaessaan suoristaa selkäänsä nainen kuitenkin tunsi pistävän kivun vatsassaan joka tuntui syöksyvän elimistön läpi selkään. Tuskainen hengenvedon saattelemana kipu pakotti naisen hieman kyyrympään asentoon saaden tuon samalla horjahtamaan miestä päin.

"Pieni hetki.." Tuo totesi suoristaen selkäänsä hitaammin, hartiat tuo jätti kuitenkin eteen kaartaen jälleen toisen kätensä vatsan päälle suojaksi, ja jättäen yläselän ryhdin vähän heikommaksi. Nyt ei vain pystynyt olemaan kovin ryhdikäs.
Varoivasin askelin tuo käveli kohti hevoskärryjään. "Ilmestyit paikalle kuin ihmeen kaupalla." Nainen totesi, ja päästyään kärryjen luo tuo istahti niiden laidalle hetkeksi. Hevonen kärryjen toisessa päässä hörähti hieman, reagoiden vain kärryjen liikkeeseen. "Nimeni on Lola ja kenelle mahdan olla palveluksen velkaa ?" Pisamakasvo kysyi, mieli olisi tehnyt ojentaa kättä uudemman kerran ystävällisenä eleenä, mutta keho ei pitänyt ajatuksesta.
Vaikka Leona toipui nopeasti meni tuollaisen höykytyksen jälkeen siihen hieman enemmän aikaa. Muutaman syvemmän hengenvedon jälkeen hengitys ei enään kuulostanut niin raskaalta ja pulssi alkoi tasaantua. Leona kääntyi varovasti ottamaan yhdestä laatikosta liinan, todennäköisesti jonkun tyynyliina mutta sen voisi aina pestä, ja hellästi tuo pyyhki siihen kasvonsa. "Tuolla tuolilla ei ainakaan enään istuta." Nainen sanoi hieman huvittuneen kuuloisena, viitaten maassa olevia puun palasia ja selkänojaa.

//Hihihiii, oon taas ihan intopinkeenä :P//
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 22 Syys 2014, 22:15

Nainen otti kädestä kiinni ja ihmissusi avusti toisen pystyy parhaansa mukaan. Nin hellästi kuin pystyi. Nainen kuitenkin teki aivan selväksi sen, että häntå sattui, kun uui yritys kyyristyneestä asennota lähti nouemaan. Edward ei ehtinyt siihen mitään sanoa, kun nainen käveli hitaasti vaunuilleen tai vankkureilleen, ihan mitkä ikinä halusikaan sitten olla. Tämä esittäytyi Lolaksi ja uteli ketä hän sai kiittää. "Edward." hän vastasi pirteänä. "Eikä sinun tarvitse olla velkaa minulle." Ed lisäsi kohteliaasti. Lolan huomauttaessa palasina olevasta tuolista, muehen silmät vilkaisivat vain hetken sitä. Hän ei ollut nähnyt sit kohta, jossa nainen oli iskenyt tuolin korstoa selkään, joten hän vain kohautti olkiaan.
"Ei se kyllä siltä näytä. Mitä tapahtui? Tarvitseeko sinun saada jotain lääkettä?" ihmissuden äänessä väreili huoli. Ei toista voinut muutenkaan jättää tuommoiseen tilaan. Nainehan oli piesti okein kunnolla. Hyvä jos kylkiluut olivat ehjät. Ihmissusi vilkuili ympärilleen ja salaa haisteli ympäristöään, koska hän ei halunnut paljastaa olevansa ihmissusi. Nyt varsinkin, kun oltiin ihmiten ilmoilla. Saattaisivat teurastaa hänet ja nauttia päivälliseksi. No ei nyt kuitenkaan. Siinä kohden Ed olisi varmasti tappanut mokoman satamakylän veriseksi pläntiksi maan päällä.

Aivan kuin hän oli tehnyt omalle kylälleen. Huomio kuitenkin keskittyi takasin Lolaan. "Oletko pakkaamassa tätä?" kysymys viitattiin laatikoihin ja hevosen vetämiin kärryihin. "Voin auttaa, koska olet loukkaantunut sen verran, etten usko sinun jaksavan liikkua siitä." kivut eivät olleet hyvä asia, ttoisaata sen kokonaan pois sulkemienkaan ei ollut hyvä asia. Edward tiesi itse varsin hyvin korkean kipukynnyksensä ansioista.
Mies tarttui ensimmäiseen maassa olevaan laatikkoon ja nosti sen helposti hartijoilleen. Hän laski sen kärryille ja haki uuden. Nainen kyllä voisi opastaa häntä, miten hän sitten nuo laatikot järjesteli. "Sinullahan on mukavasti tässä tavaraa." ihmissusi totesi eikä udellut sen enempää. Toinen voisi kertoa itse, jos huvitti.
Lipaston lojuminen kauempana pisti Edwardin silmään. Hän haistoi siinä samaisen korston hajun. "Yrittikö se mies ottaa tämän?" hän kysyi nostaen lipaston käsiinsä ja tuoden sen Lolan nähtäväksi.

//Hienoo kuulla, että pompit siellä innoissasi. Mä vaan pyörin mun sängyssä
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 22 Syys 2014, 23:02

Edward, punapää hoki nimeä mielessään, ilmeisesti hyvän nimen kanssa oli siunattu hyvät käytöstavat, sinisilmä ei ollut mitään velkaa. "Pärjään ilman lääkkeitä, kiitos." Nainen sanoi jatkaen sitten kertomustaan. "Pirun korsto koitti ryöstää, ja tavallaan onnistuikin, nyt on yksi tuoli vähemmän." Nainen vastasi hymähtäen hieman harmistuneena. "Toisin kuten teoriassa ei setä pudonnutkaan kenttään." Leona vielä lisäsi virnistäen pahankurisesti.
Nainen nyökkäsi myöntävästi, kyllä hän oli pakkaamassa vaunuja. Mies kuitenkin totesi voivansa autaa, sillä nainen oli loukkaantunut, mutta demoninen puoli paikkaili pahimpia vaurioita parhaillaan.
"Aliarviot minut.--" Nainen sanoi laskeutuen sulokkaasti ja varovaisesti alas kärryistä, kiusoittelevan virneen kanssa, lihasten jännittäminen ja hieman isompi liike teki kuitenkin yhä melko kipeää. "--Tai sitten et, olisin kiitollinen avusta." Punapää vastasi silmiään pyöräyttäen kivun ansoista. Mies ryhtyi tuumasta toimeen nostaen lähimmän laatikon ylös maasta hartioilleen.

Pisamaposken ilme kuitenkin nousi innostuneeseen, mutta hillittyyn hymyyn tuon nähdessä miten helposti mies saikin laatikon nostettua. Eihän laatikko mikään ylimaallisen painava ollut, mutta ei mikään ihan heppoinen, kirjoja sun muuta kun kerran sisälsi. Nainen viittoi kärryjen vieressä jo hieman paremmalla ryhdillä, mihin viimeiset laatikot tulisivat nuorukaisen niitä kantaessa.
"Perustamme perheeni kanssa majataloa, Isäni ja veljeni ostivat sellaisen tuolta metsänlaidalta. Näillä pärjäämme tämän illan." Nainen vastasi toisen toteamiseen tavaranpaljoudesta, ja hänen oli pakko tehdä selväksi että kyseessä oli vielä oma isä ja hänen veljensä tapainen perhe, eikä olen naimisissa ja äiti tapainen perhe.
Edward taisi löytää lippaan josta kaikki oli alkanut, Leona hätääntyi hieman tajutessaan lippaan olleen maassa. Mies kuitenkin toi sen naisen näytille. "Kyllä." Punapää sanoi hieman hätääntyneenä, kunnes tuo avasi lippaan ja näki sisällön olevan ehjänä, onneksi pullon ja pikarin alla olevat pehmikkeet olivat pitäneet nuo ehjänä. Helpottunut huokaus karkasi huulilta. "Isä tahtoi juhlistaa ensimmäistä yötä pitkiin aikoihin iki-omassa talossa. Siksi tämä on tärkeä." Punapää selitti, ymmärtäen että toinen oli nähnyt huolen hänen kasvoiltaan.

"Kiitos avustasi Edward." Leona sanoi suunnaten kiitollisen katseen sinisilmillään toiselle, sipaisten vielä kädellään toisen olkapäätä. Kaikki tämä rupattelu ja toisella passauttaminen oli antanut sen verran aikaa, ettei kävelykään ollut enään tönköimmästä päästä. Ei se kuitenkaan mitään nautittavaa ollut, joten luontevasti mutta varoen nainen käveli kärryjen toistapäätä kohden, jossa hevonen ja ohjakset odottivat.
"Mikä sinun suuntasi on ? Tahtoisin viedä sinut jonnekkin, näin kiitoksena." Leona kysyi pysähtyen kärryjen etupäähän. Kärryjen etuosassa oli koko kärryjen levyinen penkki, johon mahtuisi hyvin kaksi ihmistä matkaamaan. "Jos nostat minut kyytiin saat istua edessä." Nainen vielä lisäsi leikkisästi ja osittain vitsaillen, kyllä hän pääsisi itsekkin kyytiin, kivuliaasti kömpien, mutta jos hän kerran elämässään törmäisi moiseen herrasmieheen hienostopiirien ulkopuolella, olisi hän valmis kokeilemaan kuinka pitkälle toinen jaksoi olla herrasmies.

//HIAAA ! Niin pyörin minäki ku saan aikaseksi mennä niin pitkälle sarjassamme yritän nukkua, mutkun.//
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 23 Syys 2014, 15:59

Lola kiitti avusta, johon ihmissusi vastasi hymyillen. "Aijotte siis perustaa perheesi kanssa majatalon? Kuinka mukavan kuuloista." Ed totesi hymyillen. Hän kuunteli toista nyökytellen vain. Lopulta Lola päätti kysyä mikä häenn suuntansa oli. Ei oikeastaan mikään. Edward mietti, eikä tytön ehdotus kuulostanut yhtään hassummalta. "Voisin lähteäkin mukaasi, mutta jos jätämme kapakan kuitenkin taka-alle, minä en juo." Edward totesi kohteliaasti.
Nainen ilmoitti myös, että jos hän nostaisi tytön istumaan vaunuihin, hän voisi istua edessä. Edward naurahti siihen. "En taida istua edessä, mutta sinut voin nostaa kun kerran sitä ehdotat." ihmissusi kapsu vaunuihin, tarttui Lolaan hellästi ja nosti tämän helposti ylös. Hän hyppäsi alas vaunuista ja vei tämän istumaan eteen.

Hevonen vaunujen edessä katseli tarkasti kaksikko, erityisesti Edwardia. Eihän silloinkaan eräs heppa tykännyt hänestä sitten yhtään, joten olisi ihan hyvä, jos Edward pysyttelisi taka-alla. Kun nainen oli saatu hellästi istumaan eteen ihmissusi hyppäsi vaunujen sivulle katsoen, ettei maahan ollut jäänyt mitään. "Hevoset eivät pidä minusta... Siksi minä en tule eteen... Ihan hevosta ja itseäni säästääkseni." lause kuulosti vähän hölmöltä, mutta mitäs siitä. Edward vilkaisi hevoseen, joka tuijotti edelleen häntä hyvin tiukasti. Ihmissusi nosti kätensä hitaasti ylös ja vino hymy koristi hänen suutaan. Hän perääntyi pari askelta ja hevonen näytti rauhoittuvan. Se ei selkeästikkään antanut hänen lähestyä yhtään enempää.
Huomio kuitenkin kiinnittyi takaisin Lolaan. "Täällä taitaa olla aika vaarallista ilaan menessä, kun jouduit noin pahasti tappeluun..." hän totesi vähän hiljaisena. "Onhan sinulle luut kasassa?" ihmissusi kysyi. Hän tiesi, etteivät ihmiset olleet kestäviä olentoja, toisin kuin kirotut ihmissudet, jotka paranivat vielä paljon nopeammin, kuin ihmiset.

"Mitä muuten ehdottaisit, minne menisimme?" Edward päätyi sitten lopulta kysymään. Kapakka jätettiin ainakin väliin, mutta kaikki muu kelpaisi. Kunhan siihen ei liittynyt mitään tappeluita tai muuta vastaavaa. Ihmisten ilmoilla piti olla tarkka mitä teki ja miten paljon saattoi käyttää voimaa. Kaikki yliluonnollinen johtaisi kuolemaan.

//Hahahah! x3
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 23 Syys 2014, 16:32

"Enpä olisi kummoisessa kapakka kunnossa ollutkaan." Nainen totesi, vai ei miehellä ollut tarkempaa suuntaa, miten vain. Harmikseen punapää sai kuitenkin kuulla ettei mies tulisi hänen viereensä istumaan. "Ihan miten itse näet parhaaksi." Nainen sanoi miehen nostaessa tuon kärryn penkille. "Olet varsinainen herrasmies, mistä olitkaan kotoisin ?" Nainen uteli toisen hypätessä alas vaunuista.
Leona ihmetteli hieman toisen kummaltakuulostavaa lausuntoa, mutta minkäs teet, kaikki eivät olleet eläin ihmisiä. Saati sitten hevos ihsmisiä. Kärryjä vetävä harmaaharja vaikutti kyllä harvinaisen hereillä olevalta miehen ollessa lähempänä. Kenties tässä olisikin jotain erityistä ? Punapää kuitenkin sivuutti tuollaiset asiat, nyt kun hän kerrankin sai keskustella normaalin ihmisen kanssa. Pisamaposki hymähti huvittuneena miehen nostaessa kädet ilmaan ja perääntyessä hieman, josko hevonen ymmärtäisi elekieltä paremmin. Katse kuitenkin uppoutui enemmän toisen hymyyn kuin liikehdintään. Samalla nainen napautti hieman ohjaksilla saaden hevosen lönkyttämään hitaasti eteenpäin.

"Vaarallista on kaiketi vain taistella vastaan." Nainen totesi takaisin "Jos ei omaisuutensa menettämistä lasketa vaaraksi." hän jatkoi. "Ovat luuni kasassa, lihaksisto otti enimmät iskut vastaan, olen kestävää tekoa." Punapää virkkoi, toisen huonpito oli jokseenkin hellyyttävää.
"Jos tahdot voisimme suunnata majatalolle ? Jos matkustat paljon niin on hyvä pitää mielessä minne olet aina tervetullut." Leona virkkoi, hän ei tosin osannut odottaa muun miehistön reaktiota kulkurin tuomisessa kotiin, ennen kuin majatalo avattaisiin, mutta eihän tuon yöksi tarvinnut jäädä.
"Tästä on jonkin matkaa, mutta voit hypätä perällekkin istumaan jos väsyt kävelemään." Punapää tarjosi uudemman kerran hymyillen yhä herttaisesti.
"Pelasteletko useinkin neitoja pulasta ?" Punatukka kysyi virnistäen. Hevosen askeleet kaikua kopsuivat pimenevillä kujilla ilta eläjien heräillessä. Lyhtyjen sytyttäjä käveli soihdun ja tikkaiden kanssa tuikkimassa valoa pimeyteen, kapakoista alkoi kuulua melua, kerrassaan eloisa ilta oli alkamassa. Mutta Leona ei tälläkertaa aikonut jäädä sitä ihmettelemään, vaan suuntasi kärryt kohti metsää joka oli kaukana kylästä.

//Hiririmpsis, pitäiskö skipata matka ja mennä majatalon pihaan ? Majatalon luonnos löytyy hahmoesittelystä jos helepottaa :)//
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 23 Syys 2014, 21:56

Sanat, jotka nainen sanoi oli ihan totta. Jos kamppailisi vastaan sattuisi niin uhria kuin hyökkääjääkin. Lolan todetessa, ettei luusto ollut kärsinyt yhtään, Ed saattoi vain hymähtää helpotuksesta. Ihmiset olivag paljon hauraampia. Hänen omat kätensäkkin tiesivät sen varsin hyvin. Liian hyvin.
Naisen ehdottaessa majatalolle tulemista ihmissusi vähän höristeli korviaan. "Jos vaadit." hän vastasi vitsikkäästi ja käveli vaunujen vieressä hyvään tahtiin. Lola ilmoitti kävely matkaa olevan vielä paljon, joten tämä ehditti vaunuihin hyppäämistä. Edward vain kohautti olkiaan ja hyppäsi vaunujen päähän heiluttelemaan jalkojaan. Häntä ei sen pahemmin olisi haitannut kävellä, mutta kerran kun vaunuja tarjottiin otti hän myös tarjouksen vastaan.

Lola kysyi, että pelastiko hän useinkin naisia pulasta. Ihmissusi alkoi laskea. Yhden varmaan sitten tai ei edes yhtä. Hän oli osittain aiheuttanut vaaratilanteen ja pelastanut toiset itseltään jotenkin. "Nääh. En tee sitä harrastuksena ainakaan." ihmissusi kommentoi huvittuneena.
Ilta hämärtyi ja sen viettäjät siirtyivät kapakohin. Lyhtyjä ripstettiin kadulle koristamaan ja valaisemaan. Edward mietti, että Lola ei ainakaan ollut huomannut mitään epätavallista hänessä. Nainn ei varmastikkaa arvannut ihmissutta vievän omale majatalolle.

***

Majatalo alkoi häämöttää edessä päin. Hän katseli sen tavan maista rakennetta. Edward ei kylläkään ollut kiinnostunut arkitehtuudesta, jiten ei tmä majtalo näyttänyt kovin kummoiselta. "Täälläkö tulet sitten asumaan?" hän kysyi, nojaten ynteen laatikkoon ja katsellen kaukana häämöttävää majataloa. Valot siellä näytti olevan. Erilaiset hajut myös tarttuivat hänen nenäänsä sekä äänet, jotka kantuivat liian hiljaisina ihmiste korviin. Jotain naurun ja puhee tapaista. Ed pyöritteli ajatusta siitä, ettei viipyisi pitkään naisen luona. Hän saattaisi menettää kontrollin liian isossa porukassa. Varsinkin jos olisi itse keskipiste.

//Aika hyppy zuuuuuuumm.... Zap!
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 24 Syys 2014, 11:07

Kavioiden kopina kiviä vasten muuttui pian hiekan ropinaksi kärrynpyörien alla kadun kivetyksen loppuessa. Leona naureskeli miehen huumorintajulle. Naisten pelastaminen ei ainakaan ollut harrastus, hah !

***

Majatalon ikkunoista hohkaava valo näkyi jo kauemmas pimeässä, tuo näky sai naisen huokaisemaan helpotuksesta. Hänellä ei ollut tulentekovälineitä mukanaan, eikä ollut uskaltanut taitojaan käyttää lyhdyn sytytykseen joten matka oli mennyt pimeään totutellessa. Majatalo oli kaunis, jokseenkin huonosti pidetty, katot olivat sammaloituneet, muutaman ikkunan pieli repsotti sekä pinta kaipaisi hieman ehostusta. Kyllä tuo kuitenkin laitettaisiin uuteen loistoon, siitä ei ollut epäilystä. Lisäksi pihamaalle kohoaisi muitakin rakennuksia.
"Jep, täällä minä." Leona vastasi kääntyen katsomaan toista hymyillen. Majatalosta raikasi railakas rällääminen, laulu pauhasi ja miehistö juhli. Koko miehistö ei kuitenkaan onneksi ollut paikanpäällä. Olisi ollut hankala selitellä isäukolla olleen railakas menneisyys jos paikanpäällä olisi yhdeksän henkeä ylimääräistä. Ei onneksi. Nyt paikalla oli vain kapteeni itse, sekä kolme muuta miehistön jäsentä.

"He ovat melko eloisaa sakkia, mutta ei heitä tarvitse pelätä." Leona sanoi naurahtaen, toivoen samalla ettei tämä sekalainen sakki innostuisi pelottelemaan vierasta.
"Leona tuli kotiin !" Nainen kuuli jonkun huutavan ikkunan takaa, pirun pässit eivät tainneet huomata naisen seuralaista. Punapää hätkähti tajutessaan toisenkin kuulleen nyt hänen oikean nimensä, ja hieman vaivaantuneella ilmeellä tuo vilkaisi kohti Edwardia, kenties hieman hätääntyneellä ilmeellä ?
Äkkiä katse kääntyi kuitenkin takaisin kohti majatalon ulko-ovea joka nyt avattiin. Leona laskeutui varoen alas kärryistä, kävellen nyt jo normaaleilla askelilla kohti ovesta tullutta miestä. Miehellä oli lyhyt takkuinen ruskea tukka ja pukinparta jossa kulki valkea raita keskellä. Pituutta liekö 180cm enempää. Roteva mies kuitenkin.
"Bernie veljeni !" Nainen hihkaisi luontevan aidon kuuloisena, halaten sitten tiukasti Bernieksi nimittämäänsä miestä."Senkin pässi, toin seuraa." Leona kuiskasi tuon korvaan. Mies vilkaisi kärryjen suuntaan huomaten vasta nyt vierailian. Muut miehistön jäsenet eivät juurikaan peitelleet oikeita nimiään, mutta jokainen heistä ymmärsi kyllä miksei Leona tahtonut nimeään julki. Oikealla nimellä, oikeasti jäljitettävissä.
"No olisit heti sanonut !" Bernie hihkaisi läpsäyttäen punapään pisamaposkia leikkisästi, johon Leona vain murahti takaisin. "Mikä mies on miehiään ?" Bernie kysyi nuorukaiselta tarttuen samalla kärryn takana olevaan laatikkoon, aikeissaan viedä se sisään. Iso mies osasi olla lempeä, muttei tällähetkellä juurikaan välittänyt tehdä tarkempaa tuttavuutta, saati sitten kätellä toista. Kunhan vain tavarat saisi sisään.
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 24 Syys 2014, 21:55

Majatalon pihaa päästyttyä railakas meinikin kuului jo hyvin korkealta ja voimakkaana ihmissuden herkkiin korviin. Lola pysäytt vaunut ja Ed hyppäsi alas samalla, kun sisältä kuului huuto. Leonaksi naista kutsuivat. Ihmissusimsivuutti kuigenkin nimen. Jos kerran toi en oli esittäytynyt Lolaksi hän myös kutsuisi tätå sillä nimellä. Sillä nimen esittminen myös merkitsi, ettei sitä vaihdettaisi tuosta vain, ellei takana ollut jotain salattavaa. Kuten vaikka Edwardilla, jolla oli paljonkin salattavaa. Ensinnäkin nainen ei tiennyt olevansa ihmissuden seurassa, joka voisi muuttaa puraisullaan kaikki nuo. Toiseksi hän oli verinen sarjamurhaaja ja hirviö.
Leona näytti kiusaatuneelta ja tuntui vähän hätääntyneen oloiselta. Kun mies kerran saattoi tuntea toisten tunnetilat, ilman että joutui tarkkailemaan näiden eleitä.
Naine näytti yrittävän peitellä sitä kaikkea iloisella tervehdyksellään. Selkeästikkään tuo mies ei ollut naisen veli, ehkä tunne tasoll, mutta ei biologisesti.

Vaikka nainen kuiski, Ed sattoi kuulla jokaisen sanan selkeästi tältäkin etäisyydeltä. Kookkaan näköinen mies lähestyi häntä, mutta ihmissusi olikin toista kolmesenttiä pitempi, vaikkei se kamalasti tuonut näkyvää eroa. Mies tervehti häntä tai enemmänkin kysyi mitä hän oli miehiään. "Yksinäinen susi vain." Edward vastasi. Se oli täysi totuus, mutta sanonta nyt oli vain pienimuotoinen vertauskuva. Mies lähti purkamaan lastia.
Edward suuntasi askeleensa Leonan luo. Hän ei kysynyt mitään tämän oikeasta nimestä. Mitä se hänelle kuului? Hän pysähtyi naiseen viereen hymyillen. "Sinullahan on oikein mukavan oloinen veli." toteamus oli nut pelkkä kohteliaisuus. Edward oli kasvatettu niin. Pientä keskustelua oli myös opetettu ylläpitämään kreivin kirjastossa.

"Täällähä taivas avautuu oikein mukavasti. Onneksi on vielä kirkasta." mies kommentoi ja katsoimtähtiä syttyvälle taivaalle. Kuu ei ollut täysi, mutta se oli kasvamassa. Ihmissuden katse jäi kuuhun hetkeksi, enne kun se palasi takaisin naiseen. "Haluaisitko näyttää minulle vaikka pihapiiriä, jos et halua viedä minua sisälle?" ihmissusi kysyi. Häntä ei haitannut, jos nainen ei veisi häntä sisään. Edward ei muutenkaa halunnut, pirkeet sisälle tuntuivat hermostuttvan häntä. Peto oli myös ehkä vähän aktiivisempi öisin? Liekö suden luonto.
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 25 Syys 2014, 21:39

Vai oli mies yksinäinen susi, ei paha. Nainen uppoutui pieneksi hetkeksi seuraamaan ikkunasta näkyvää melskettä, kunnes tuo havahtui puheeseen. Hempeäksi taittuva hymähdys pääsi ilmoille. "Paras mitä löydät." Tuo totesi kääntyen katsomaan nuorukaista hymyillen. Mieleen lipui ne monet kerrat kun hän oli Bernien kanssa taistellut myrskyä vastaan laivan kannella ja tuo oli pitänyt naisen kannella aaltojen yrittäessä toista. Kuten kaikki muutkin miehistön jäsenet, oli tuo kaljamaha pelastanut pisamaposken hukkumiselta kertaan jos toiseenkin.

"Mmmm, syksy tekee tuloaan myös taivaalle." Nainen vastasi suunnaten itsekkin katseensa tähtiin jotka paljastuivat harmaan pilviverhon takaa. Leona jäi katsomaan pidemmäksi aikaa taivaalle miettien joko hänen sukunsa oli päätynyt tähtien riviin tarkkailemaan. Ei nainen jaksanut juurikaan enään itse uskoa, mutta lapsuudesta kumpuava usko ja opetukset olivat juurtuneet syvälle. Punapää voisi tarkastella tähtitaivasta tuntikaupalla. Osa tuosta saattoi jopa toivoa isänsä päätyneen korkeuksiin, olihan tuo lapsensa pettänyt uskonsa nimissä. Tuota nainen syytti jos demonin aiheuttamia haavoja kaiveltiin. Isäänsä ja pyhiä miehiä.
"Sisällä taitaa olla hieman liian kova hulina." Nainen totesi kääntäen vihdoin ajatuksiin kadonneen katseensa seuralaiseensa. "Pojat purkavat lastin, pihassa ei ole vielä juurikaan näyttämistä mutta käytä mielikuvitustasi." Sinisilmä sanoi lähtien kävelemään talon edestä päin katsottuna sen oikealle laidalle.
Suunnilleen kymmenen, tai viidentoista metrin päähän talon nurkasta. "Näille paikkeille rakennetaan pieni talli, noin viisi karsinaa ehkä. Mahdollisesti oma puoli vieraille ratsuille." Tuo tauotti katsoen maata hetken. "Sen yläkertaan tulee heinävintti, ja mahdollisesti huone hätävaralle." Tuo kertoi katseensa kirkastuen. Oma mielikuva täydellisestä pihapiiristä piristi paljon. Punapää otti iloisen harppauksen halkiohameen helma heilahtaen kohti talon takapihaa. "Tähän tahtoisin puutarha katoksen, köynnöksiä, pensaita ja paljon kukkia, voitko kuvitella sen kesällä ? Kuin oma paratiisi !" Tuo selitti viittoen talon ja tallin suojiin jäävää tilaa. "Kauniisti koristellut rauta jalkaiset pihatuolit, ja valkea lasipöytä."

"Tuosta teemme perunakellarin." Nainen selitti osoittaen kauempana näkyvää pientä kumpua. "Ja paljon lyhtypylväitä ympäri pihaa, tummilla tolpilla jotta kynttilät näyttäisivät pimeällä leijuvan ilmassa." Nainen huokaisi päästäen syvälle poljetun romantiikan kaipuunsa ilmoille. Hänen päänsä sisällä majatalon piha olisi valmiina satumaisen kaunis, kukkia, kynttilöitä, puita, kuin loputon turvallinen kukkiva metsä virvatulien valaisemana. Tietenkään aitoja virvatulia ei taitaisi pihaan saada asettumaan. Mutta kynttilät ajaisivat asian.
"Mutta tietenkin on ajateltava tulopuolta, millainen olisi sinun haaveiden majatalon piha ?" Punatukka kysyi ristien kätensä selkänsä taakse.

//Asd, en ees innostu haaveilemaan :P//
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 25 Syys 2014, 22:16

Ei sisälle, mutta ulos, joka rauhoitti ihmissuden mieltä. Edward seurasi lempeästi hymyillen toisen perässä, kun tämä kyvaili hänelle pihaa ja asetelmia ja muuta. Leonan kysyessä minkälaine hänen unelmien pihansa tai paratiisunsa oli. Edward nosti kaihoisasti katseensa ylös taivaalle. "Sellainen... Jossa perhe voisi viettää onnellisisia hetkiä." hetken miehen ilme näytti katkeralta ja kärsivältä. "En oikeastaan tiedä. Minusta ei ole arkkitehtuuriksi...." ihmissusi naurahti. Edward saattoi kuvitella piha takuuden omaisen kauneiden. "Sinulla on kuitenkin hyvä silmä tälläiseen. Minusta pihastanne tulisi oikein rauhaisa... Ilta ratsastukset lyhtyjen valossa ja kaikki." hän totesi kääntäen päänsä naiseen.
"Mutta minun unelmistani... Haaveistani ei tule totta enää..." Ed kuiski ja mutisi omiaan lopun. Hän suerasi vielä Leonaa. "Onko pihanne turvallinen?" ihmissusi kysyi ja kuulosteli hiljaisena ympäristöä.

Majatalon sisällä kuuluva mekkala kuului ulos asti, mutta tuolla jossaun oli aina vaaroja. Ihmissusi veti syvään henkeä ja puhalsi ilmaa ulos suullaan. "Tiesitkö, että aina täydenkuun aikaan taphtuu?" miehen syvät vihreät silmät välähtivät. Niiden kirkkaus kuulsi kuun hellässä valossa, eikä ihme. Eihän ihmissusi muuten sanottaisikaan kuunlapsiksi. Lapsiksi, uotka oli kirottu tappamaan syntymästään lähtien. Edward pudisteli ajatukselleen ja nosti kasvoilleen raukean hymyn. Leona phnaiset hiukset muistuttivat vähän erään toisen hiuksia.
Ihmissusi kuunteli taas pitkään pihapiirin ääni ja valpastui vähän kuullessaan jotain. Joko se oli lauma eläimiä tai sitte ne olvat ihmisen askelia. Varovainen joukko se tuntui kuitenkin olevan.

//Enkä minä innostunut väsäämän mitään jännittävämpää mukaan juineen... XD
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 25 Syys 2014, 23:22

`Jossa perhe voisi viettää onnellisia hetkiä` Leona toisti mielessään toisen sanat katsoen Edwardia tarkkaan, aivan kuin tuon katseessa olisi viipynyt katkeruus. Punapää itse oli luopunut aikoja sitten haaveista saada perheensä hyväksyntä takaisin, mutta nyt hänellä oli uusi perhe, parempi sellainen, jonka kanssa tuo oli viettänyt useitakin onnellisia hetkiä. Kenties miehen perheelle oli käynyt jotain? Nuorukainen kuitenkin jatkoi äkkiä puhettaan ja pisamaposki sivuutti uteliaat ajatuksensa.
"Kiitos, mailmaa katsellessa saa idean jos toisenkin pihapiirin näköön liittyen." Leona totesi toiselle takaisin heidän katseidensa kohdatessa. Kysyvä ilme ponnahti hymyn tilalle punatukan ensin kuullessaan toisen mutisevan, saamatta selvää sanoista, ja ilme muuttui kuulostelevaksi Edwardin kysyessä oliko piha turvallinen. Tuollaisia kysymyksiä ei heitelty ilman epäilyksiä.
Siniset silmät kävivät pimeää pihapiiriä läpi hetken aikaa, mutta majatalon sisäisen metelin lisäksi ei tuo kuullut tai nähnyt mitään tavallisesta poikkeavaa, ei ennenkuin tuo käänsi katseensa Edwardiin.

Syvä hengenveto ja outo kysmys täydestäkuusta saivat naisen kavahtamaan hieman taaemmas. Aivankuin miehen silmissä olisi käynyt kiiltävä välähdys, kuin hetken aikaa tuon olemus olisi muuttunut uhkaavammaksi, erilaiseksi. Ilmeen muuttuminen toi kuitenkin pientä lohtua pimeään, nyt toisen katse oli taas lempeämpi. Kenties pimeä pisti mielikuvituksen laukkaamaan.
Nainen ei lähestynyt kuitenkaan Edwardia, hän piti ottaneen etäisyytensä, ja huomatessa toisen olevan jälleen valppaampi, tarkkaavaisempi, kääntyi pisamaposki katsomaan jälleen pihapiirin pimentoon. Sanaakaan ei sanottu hetkeen ja hiljaisuus valtasi koko pihan. Talon häly kuului yhä voimakkaana, mutta se oli ainoa äänenlähde pienen hetken.
"Täällä on liian hiljaista." Leona kuiskasi katsahtaen huolestuneen oloisena mieheen. Jos keskittyi oikein kunnolla, pystyi tuntemaan jonkun katsovan. Melkein kuin aistisi jonkun läsnäolon. Puskista kantautui miltei olemattomat merkit liikehdinnästä, vain keveitä askelia nurmikolla. Nainen peruutti muutaman varovaisen ja hiljaisen askeleen lähemmäs Edwardia, jos he olisivat lähempänä toisiaan olisi epätodennäköisempää että toinen vain "katoaisi"

//Piru Mori, mun piti mennä nukkuun, arvaa maltanko XD//
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 25 Syys 2014, 23:59

Hiljaisuus ei koskaan llut turvallista, sen turvin vaanittiin saalista. Ihmissusi aisti sen omissa luissaan, hänen vihreät silmänsä tuojottivat pimeyteen kuun heikossa valossa, joka langetti heidän varjonsa kolkkoina maahan. Leona astui pari askelta häntä päin. Edward saattoi aistia toisen epävarmuuden, pelon maun. Tuon uloisen tuntee, jota hänen petonsa niin janosi. "Niin... Aivan liian hiljaista... " Edward toisti hiljaa ja kuunteli, hänen olemuksensa tuossapmeydessä ja kajastuksessa alkoi hieman muistuttaa eläimellisiä piirteitä, mutta vain hetken, ennen kuin ies vilkaisi naiseen. "Ja minusta tuntuu, ettemme ole aivan yksi täällä..." ihmissusi totesi. Hänen ilmeensä oli vakava, lihakset jännityivät ja syke nousi. Häne kehinsa oli valmis toimimaan. Valmis palajstamaan itsensä. Edward myös tiesi riskit, mutta jotkut livat hyväsyneet hänet sellaisena, kuin hän oli. Hän oli ollut siitä hyvin kiitollinen. Tosin, tämä naien oli ihminen tai siis melkein, mitä Edward nyt pystyi tuntemaan ja sanomaan. Erityisest naisen tuoksu oli hiiltynyttä sekä vähä palaneen käryistä, joka oli sekoittunut johonkin pimeään. Ehkä pimeämpään kuin Edwardin peto itse, mutta se näytti kyitenkin olevan paljon lievempi. Tai sitte tämä kaikki li vain ihmissuden aistien harhaa.

Edward kuuli rasahduksen, kengän äänen, häne olemuksensa alkoi pikku hiljaa muistuttaa yhä enemmän eläimellistä, vaikka hän yrittikin hallita itseään. Hallita petoa, joka oli tässä tilassa erityisen herkkä heräämään ja ottamaan komennon itselleen. Ihmissuden silmät kiersivät pitkin pihamaata. Hån havaitsi varjoja, ne eivät olleet puiden. Niillä oli kädet ja jalt, ne liikkuivat. Olisiko turvallusta siis hyökätä ja paljastaa osa itseään yön turvin? Kuun antaman hmpeän valituksen myötä?

//Sama täällä. Muhahahahaaha, olen piru! By the ay, sori kirjotus virheet
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 26 Syys 2014, 12:20

Punapää nyökkäsi myöntävästi, ei he eivät todellakaan ollut yksin. Pahinta kuitenkin oli että hänen rakkaimmat olivat tiedottmina ulkona väijyvästä vaarasta, eikä tuon melskeen yli huuto välttämättä kuuluisi.
Leona säpsähti kuullessan rasahduksen, tuon katse kääntyi terävästi ääntä kohden ja sinisilmä näki uhkaavan oloisen varjon. Nainen ei liikahtanut vaan jäi paikoilleen katsomaan, yrittäen hahmottaa varjoa, aina ei ollut viisasta ns lyödä ensin ja kysyä sitten.
Punapää koitti tarkentaa katsettaan varjoon, kiinnittämättä huomiotaan mihinkään muuhun. Pian kuitenkin varjo liikahti terävästi ja jokin kuului lentävän ilman halki. Leona tunsi jalkojensa puristuvan yhteen jonkin kiertyessä niiden ympärille, ja silmän räpäyksessä nainen oli selällään maassa tuon jonkin vetäessä häntä pimeyteen.
Kaatumisen aiheuttama kipu säteili selästä varpaisiin ja sormenpäihin asti, lihakset aristivat yhä aikaisemman höykytyksen ansiosta. Demoninen puolensa oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja nainen sai kontrollin tilanteesta.

Kaatuessaan tuo oli yrittänyt kurkottaa kohti Edwardia, mutta tajutessaan ettei kerkeäisi enään, punapää raapaisi maata kääntyen samalla ympäri, ja käsien irrotessa maasta tuo loi tulikaaren joka kiersi ilman halki iskeytyen aina maahan asti luoden hetkellisen tuliympyrän. Liekki katkaisi köyden tapaiseksi paljastuneen vetovoiman, ja empimättä jalkojen vapautuessa punapää pyörähti takaperin kuperkeikalla takaisin jaloilleen.
Raahautuminen oli vetänyt naisen parinmetrin etäisyydelle Ewardista, jonka pisamaposki kirrasi puoliksi takaisin. Varjoista kuului uusi viuhahdus, mutta tähän punapää osasi jo varautua, katse osui viiltävästi uuteen hyökkäysyritykseen, johon punapää vastasi iskemällä nyrkillään ilmaa, jolloin tuon rystysistä lähti räjähdysmäisesti hieman nyrkkiä isompi tulipallo joka poltti kohti tulevan esineen, mennen juuri ja juuri hyökkääjästä itsestään ohitse.
Leonan sydämen lyönnit tuntuivat jättävän muutaman lyönnin välistä tuon nähdessä hetken ajan tulen valaistessa eläimen pääkallon varjoissa. Naisella oli paha aavistus siitä kuka varjoissa oli, sydämmen lyöntien kiihtyessä adrenaliinin voimalla tuo käänsi katseensa pikaisesti Edwardiin.

//Hahah :D Ei se mithään :D Iiih, tätä jännityksen määrää :P//
Kitty
 

Seuraava

Paluu Kapakat, majatalot, puodit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron