Kirjoittaja Kitty » 26 Syys 2014, 16:40
Veret seisauttava nauru pääsi ilmoille ihmissuden murtaessa susikalloisen käden, ja Leona alkoi varmistua siitä ettei tuo peto ollut Edward. Ehkä Smith oli oikeassa, ehkei ihmissusissa ollut eroja ? Pian toinen oli neljällä jalalla hämmentävässä soppaa, mutta kuin ihmeen kaupalla vartiat pääsivät pakenemaan paikalta.
Nyt miehistön katseet kääntyivät petoon, jokaisella oli käsissään pientä terävää hopeasta. Ainoa jonka ase oli oikean miekan kokoinen oli Smith joka piteli käsissään hopeista miekkaa.
Hopea kuitenkin oli aina hopeaa koosta riippumatta ja pinemmätkin aseet haavoittaisivat tai jopa tappaisivat ihmissuden.
Leona katsoi tilannetta parahtaen epätoivoisesti susipedon karjaisun perään, tuon hyökätessä kohti hänen rakkaimpiaan. Smith oli ainoa jonka katseessa ei näkynyt tippaakaan pelkoa, ja vanha mies astui omiensa ja pedon väliin, valmiina iskemään pedon hengiltä.
Miekka kuitenkin halkaisi vain ilmaa pedon perääntyessä äkisti. Osasiko tuo odottaa iskua vai mitä oli käynyt ? Punapää katsoi täristen kookasta petoa, jonka katse tuntui muuttuvan. Kuun valo peilasi kimaltaen tuon vihreistä silmistä jotka näyttivät nyt kuuluvan Edwardille.
Ihmissusi totesi surullisen tuntuisena sanoneensa, ja tuon sanat pitivät paikkansa, Leonan näkemys miehestä oli muuttunut. Pedon kääntäessä katseensa kohti Smithiä, tunsi punapää olonsa toivottomaksi, mitä hänen muka kuuluisi tehdä tällaisessa tilanteessa ? Tajuaisiko kapteeni ettei tämä olento välttämättä ollut samanlainen kuin muut kaltaisensa ?
Ei, Smith ei ymmärtänyt, vaan tuo sanaakaan sanomatta hyökkäsi kohti ihmissutta. Punapää ei kuitenkaan aikonut katsoa sivusta kun joku teurastettaisiin, ja hänen silmissään Edward ei ollut tällähetkellä uhka. Onnekseen sinisilmän jalat olivat vanhusta nopeammat, ja tuo kerkesi poimia maasta vielä kytevän soihdun, ottaen sillä miekan pistävän iskun vastaan.
Iästään huolimatta Smith ei ollut heikko, vaan tuon voimakas isku porautui soihdusta läpi, ja miekka hipoi naisen omaa rintakehää, luojanlykky kun puu ei sallinut terän tulevan pidemmälle. Iskun voimasta Leona liukui jopa hieman taaemmas, hieman lähemmäs petoa.
Smithin ilme oli hämmentynyt ja vihainen, mitä nainen luuli tekevänsä ? "JUOKSE !" Leona parkaisi katsoen vielä viimeisen nopean vilkaisun pedon silmiin. Samassa kaksi miehistön jäsenistä ampaisivat pedon perään, mutta eivät seuranneet tuota pihamaata pidemmälle.
"Smith anna minun selittää-" Leona aloitti irroittaen otteensa soihdusta, mutta Smithin kärsivällisyys oli käytetty. "Ymmärrätkö yhtään mitä teit ? Mitä olen sinulle kertonut ? Tajuatko koinka moni on vaarassa tekosi takia ?" Kapteeni puhui kovalla suivaantuneella äännellä, äänellä joka kuului kauas. Mies huokaisi turhautuneena irroittaen miekkansa soihdusta. Pettynyt katse tuntui vielä lävistävän punapään ennenkuin kapteeni kääntyi kävelemään takaisin sisälle.
Kaksi suden perään juossutta tönäisivät paheksuvasti Leonaa noiden seuratessa kapteeniaan sisälle, mutta kolmas tarttui ymmärtäväisen oloisena naista olkapäästä.
"Olin hänelle velkaa." Nainen sanoi katsoen kyynelehtivin silmin raitapartaista ystäväänsä. "Parasta että menet hiljaksiin huoneeseesi." Mies vastasi rauhallisena takaisin, kävellen Leonan kanssa majataloon sisään. Talossa ei ollut vielä paljoa, mutta yksi patja huoneensa lattialla oli riittävä. Punapää meni sanaakaan sanomatta ottamaan pöydältä kynttilän, paperia ja kynän, suunnaten sitten yläkerran huoneeseensa...
-------------
Edwardin näkemisestä oli kulunut vain muutama päivä, noin viikko kenties ? Mutta noiden päivien aikana kyseinen mies oli ainoa johon Leona oli pystynyt keskittymään. Punapää oli poistunut huoneestaan lähinnä hakemaan tietoa ihmissusista, toki hän oli raahannut yläkertaan itselleen kalusteitakin, mutta sen lisäksi hän oli vain tasapainotellut hyvän ja pahan välillä niin sanotusti.
Leonan huoneessa ei ollut vielä paljon kalusteita, mutta siellä oli olennaisimmat elementit. Heti oven jälkeen sisäänastuttaessa vasemmalla puolella seinäävasten oli kirjahylly, johon oli työnnetty pitkä työpöytä kiinni. Työpöydästä noin puolenmetrin hajuraolla oli leveä parisänky, nainen ei tyytynyt pienempään kun oli kerrankin tilaa ja varaa valita. Sängyn vierellä oli pyöreä pieni yöpöytä jonka vierellä taas oli kulmaan vinoon laitettu kolmen istuttava sohva.
Ison pyöreän ikkunan edessä roikkui maahan asti ylettävät verhot, ja ikkunan ulkopuolella oli leveä ikkunalauta joka kestäisi vaikka istumista. Leona olikin ainoa joka oli tahtonut toiseen kerrokseen majailemaan. Tuo oli ilmeisesti siis ainoa joka oli tajunnut kuistin yläpuolella olevan huoneen olevan isoin huone.
Tämäkin ilta, kuten muutkin illat ja päivät olivat olleet, etenivät levottomasti. Punapää oli lukenut ja piirtänyt huoneessaan koko päivän, hän oli tehnyt tarkempia kuvia, hätäisiä luonnoksia ja epämääräisiä töherryksiä joita oli ripoteltu pitkin huonetta, osa oli rutattu ja heitetty nurkkaan, ja osa oli vain pudonnut maahan. Kirjahyllystä oli pudonnut ja pudoteltu kirjoja naisen etsiessä vauhdilla oikeaa opusta käsiinsä. Ihmissusi, sudet, taruolennot, pedot, kaikilla noilla, ja useilla muilla otsikoilla varusteltuja kirjoja oli pitkin huonetta, ja suurin osa oli auki.
Lattialla pyöri myös lappuja joihin oltiin eritelty moneen otteeseen Edwardin tapaamispäivän tapahtumat. Epäilyttävät, sekä rauhoittavat ilmeet olivat piirretty ja kirjoitettu. Hyökkäävät sekä puolustavat eleet, kaikki mikä puolsi tai kiisti toisen olevan murhanhimoinen peto. Tuntien lukemisen jälkeen Leona oli kuitenkin havahtunut illan hämärtyvän. Tuo huokaisi syvään sytytellen kynttilöitä huoneeseensa. Joku huusi alakerrasta veden olevan lämmintä, ja nainen riisui ottaen pyyhkeen ylleen. Olihan tuo aikakin rentoutua edes hetkeksi. Kynttilöiden valossa tuo astui käytävän kautta viereiseen pesuhuoneeseen johon hänelle oltiin tehty lämmin kupliva kylpy. Rentoutuneen huokaisun saattelemana punapää upottautui saippuaveteen alkaen pesemään itseään.
Punapää todella nautti olostaan kylvettyään niin pitkään että vesi muuttui haaleanlämpöiseksi, jolloin tuo nousi ammeesta. Puristellen hiuksensa kuivemmiksi tuo veti pyyhkeen ympärilleen mennen takaisin huoneeseensa. Majatalo tuntui jo hiljenneen, muut taisivat olla jo unten mailla.
Pisamaposki veti huoneensa oven kiinni pudottaen pyyhkeensä lattialle papereiden sekaan. Tuo kääntyi työpöytänsä vastapäätä olevalle vaatekaapille vetäen ylleen keveän toppimallisen yöpaidan joka tuli takapuolen yli. Tottakai tuo kiskaisi alushousutkin jalkaan. Laiskasti Leona käveli ikkunan luo laskien sen hieman rakoselleen, tuntien kylpeminen oli saanut kehon lämpötilan korkeaksi ja ikkunan raottaminen esti hikoilun. Työpöytää kohti mennessään pisamaposki nappasi yöpöydältään hiusharjan, jolla tuo alkoi harjaamaan takkuun menneitä punaisia hiuksiaan.
Hiukset harjattuaan tuo pudotti käsistään kosteaksi muuttuneen harjan lattialle, pyöräyttäen yhä kosteat hiuksensa toisen olan yli. Hiukset kastelivat samalla tuon yöpaitaa, muttei se naista kiinnostanut. Tuota kiinnosti vain kuva joka oli jäänyt kesken.
Punapää tarttui jälleen kynään piirtäen susipetoa jonka toisella laidalla niin uhkaavan näköistä hirviötä puolustivat kuvat Edwardin lempeistä kasvoista. Aikansa tuherrettua, vei väsymys kuitenkin voiton, ja tajuamattaan nainen lyyhistyi pöytää vasten nukkumaan.
//Lava on teidän maestro :D