Kirjoittaja Janni » 06 Loka 2014, 20:01
Lisko päätti siis pistää levolle, joka sai Kfirin hetkellisesti tuhahtamaan, mutta kyllä hän tiesi että oli omasta tahdostaan tässä tilanteessa. Sphinxin täytyi vain hokea itselleen mitä saisi tästä kaikesta vaivannäöstä.
Kfir kääntyi takaisin metsän siimekseen, jättäen Balin jälkeensä nauttimaan levostaan. Kylä ei ollu kaukana pienestä aukiosta, jossa käärme makoili, mutta näköetäisyyttä ei kuitenkaan metsä sallinut näiden kahden paikan välille. Ensimmäisenä kissan tielle tuli kivinen muuri, se ei vastannut haltiakaupungin korkeita muurea, mutta vaivaa niiden ylittämiseen hänen täytyisi nähdä. Mutta se ei ollut vaihtehto, muurin päällä oli kapea kulkureitti parille vartialle. No lohikäärmeelle muuri ei olisi ongelma ainakaan.
Kfir lähti kulkemaan muurin viertä, pitäen kuitenkin silmällä muurilla talsivia vartijoita. Kylä taisi olla sinänsä rauhallinen hyvästä vartiosta ja suojauksesta päätellen, mutta ei kauaa, Sphinx voisi luva sen.
Kissa pysähtyi muurin nurkalla, kurkistaen sen takaa ja näki auki olevan ison puuportin, jonka molemmin puolin seisoi mies vartiossa. Nuo seurasivat väkeä, joka kulki sisään ja ulos kylään ja mitä tarkemmin kissa katsoi huomasi tämä väen koostuvan ihmisistä, kuin satunnaisista haltioista. Jokunen taruolentokin näytti olevan seassa, tosin hyvin harvakseen. Tämän nähtyään Sphinx tiesi että kykeni marssimaan vain sisään ja silmäilemään ympärilleen ongelmitta.
***
Kylä oli osoitautunut kuin pieneksi kommuuniksi täynnä hyvänsuopaa henkeä. Joku olisi säälinyt hyökätä noin mukavan kylän kimppuun, mutta ei Kfir tuntenut sanaa sääli. Bal oli varmaan samaa mieltä. Kylä myös vaikutti hyvinvoivalta ja kohtuu varakkaalta. Kauppatavara kulki sisään ja ulos porteista yhtenään, olihan kylällä nähtävästi hyvät välit monen rodun kanssa, niin ihmekkös tuo. Toki hyvinvoiva kylä omisti myös hyvinvoivat vartiat.
Kfir ei ollut kiinnittänyt itseensä huomiota järin lainkaan, hän oli yksi monien joukossa. Kissa oli pistänyt merkille kylän tärkeimmän näköiset rakennukset, joista varmasti löytyisi jotain hyvää hänelle. Sphinx oli myös löytänyt tavernan, joka tarkoitti ruokaa. Josta puheen ollen hän oli itselleen näpistänyt aamiaista torin yhdestä kojusta, se oli tietenkin pieni huomaamaton porsaankyljys. Kokonainen sika kojun perälläkin roikkui, mutta sitä ei saisi huomaamatta näpistettyä, sekä sen raahaaminen metsään olisi vaivalloista.
Kfir päätti suunnata takaisin kylän portteja kohti, mutta korviin kantautui yllättäen röhkivä ääni. Katse kääntyi ja kissa saattoi nähdä torin laidalla pienen aitauksen täynnä sikoja, jotka odottivat vuoroaan päästä teurastajan puukon alle. Tuore liha paras liha, mies mainosti aitauksen edessä verinen essu yllään. Oli yllättävää että jotkut uskaltautuivat lähestymään raa'an näköistä miestä. Muutama sika myytiin ihan elävänäkin, sääliäkö nuo näkivät? Kfir itse näki lohikäärmeen ruokaa.
Sphinx tassutteli lähemmäs miestä ja tuon sikoja. Myyjä näytti sillä hetkellä keskittyvän pariskuntaan, jotka pohdiskelivat oliko teurastajan hinnat suotuisija. Kissa kiersti aitauksen taa, nyrpistäen nenäänsä hajulle, joka sorkkajalkaisista lähti. Silmäillen aitauksen rakennetta, näki Kfir köydet jotka pidättelivät aitauksen kulmia tiukasti kiinni ja porsaat tiivisti sen sisällä. Muutama rivakka nykäisy ja yksi köysistä oli irti, raottaen aitauksen kulman auki. Porsailla meni pieni hetki tajuta vapautensa koittaneen, ennen kuin nuo säntäsivät kimeästi röhkien ulos. Teurastajan karjaisu kajahti seuraavassa hetkessä torin halki, mutta porsaat juoksivat jo omille teilleen, Kfir yhden kintereillä. Väki väisti säpsähtäen riehaantuneen porsaan tieltä, jota Sphinx seurasi. Kissa paimensi liskon aamiaista välillä oikeaan suuntaan kohti kylän portteja, josta he vaivatta pääsivät ulos. Sivusilmällään Kfir saattoi nähdä hätkähtäneet vartijat, jotka eivät olleet täysin varmoja mitä tehdä. Pysäyttää Sphinx vai autta tuota nappaamaan selvästi karkuteillä oleva sika. Nelijalkaiset olivat kuitenkin vikkelämpiä kuin raskaasti varustautuneet vartijat.
Kfir ei ohjannut porsasta suoraan piilottelevan käärmeen luo, siltä varalta jos vartijat olisivat päättäneet seurata. Pienen mutkan takaa kissa näki tumman suomukkaan vuoren puiden siimeksessä. Tarpeeksi lähelle päästyään porsas päästi suorastaan kiljaisun tajutessaan mikä se suomukas vuori oikein oli, mutta ennen kuin pelokas possu ehti kääntyä kannoillaan, oli Kfir hypännyt tuon niskaan pidellen tuon aloillaan. "Haluatko aamiaisesi kiljuvana vai hiljaisena?" Kfir kysyi upotettuaan kyntensä sian selkään, pitääkseen tuon aloillaan hampaitensa sijaan.