Kirjoittaja Aksutar » 01 Loka 2014, 23:52
Black, Constantine, Henry
"Onko tämä kaikki tarpeellista?" Henry kävi kysymään seuraillessaan sivusta velhon touhuja.
"On" Lyhyt ja ytimekäs vastaus kuului nuorelle kuninkaalle, velhon maalaillessa verellä kuvioita pienemmän harjoitussalin kiviseen lattiaan.
"Ja.. minkä verta tuo olikaan?" Nuorempi miehistä jatkoi kyselyä, hypellessään keppiensä avulla lähemmäksi penkkiä, joka seinän vieressä sijaitsi.
".... Jätetään se mysteeriksi" Jos totta puhutaan, ei Black mielellään kertonut siitä mistä sai mitäkin tarvitsemaansa, viimeisenä Henrylle, joka jakoi kovinkin erilaisia mielipiteitä kaljupäisen kanssa.
Velho hyppeli pitkin huonetta, varoen astumasta piirtämilleen kuvioille. Kaapunsa mies oli riisunut ja jättänyt penkille, jolle Henry nyt kävi istahtamaan, hypellen täten vain T-paidassa ja housuissaan. Pitkä kaapu olisi vain ollut tiellä, raahannut maassa ja todennäköisesti sotkenut veriset kuviot, jonka jälkeen Black olisi joutunut piirtämään kaiken uudestaan.
"Jos se on ihmisen verta mi--"
"Vuohen. Se on vuohen verta" Velho kävi keskeyttämään Henryn, ennen kuin poika ehti uhkailunsa kanssa yhtään sen pidemmälle "Joskin ihmisenveri saattaisi toimia paremmin... Mutta kyllä sen tälläkin pitäisi onnistua".
Oli kulunut jo muutama päivä siitä, kun kenraali Fritz oli käynyt kertomassa kuninkaalle siitä, kuina tuon poro talleilla ei ollutkaan ihan tavallinen poro. Tietenkään Henry ei ihan heti ollut uskonut kenraalia - joka kovin voimakkaasti oli alkoholilta tuoksahtanut - mutta Fritz oli kiven kovaan vannonut, että tämä oli totuus. Eipä Constantine yleensä valehdellut - kovin suorapuheinen ja rehellinen mies tuo loppujen lopuksi oli - joten ei Henryllä loppupeleissä ollut syytä epäillä kenraalinsa sanaa. Velho oli saanut käydä tarkistamassa asian, jahka kuningas oli velhoonsa yhteyden saanut. Black kun tuntui välttelevän jokaista hovissa nykyään, joten velhoon yhteydensaaminen oli sinällään hankalaa. Henry oli huomauttanutkin kaljupäistä tästä, eikä velho kovin käynyt puolustelemaankaan välttelyään.
Black oli ottanut asian hoitaakseen kuninkaan käskystä. Jos totta puhuttiin, häntä ei kiinnostanut pätkääkään tämä timanttisarvinen, saatikka se, oliko kyseessä kirottu ihminen vai ei. Oli kaljupäinen kuitenkin talleilla käynyt katsomassa tuota otusta - varjoista, salaa tietenkin - ja kyllähän siitä aisti, ettei ihan tavallinen sorkkajalkainen ollut kyseessä. Velho ei kuitenkaan ollut turhan innoissaan tästä tempauksesta. Hän ei ollut moisiin kirouksiin pahemmin perehtynyt, joten kaljupäinen oli viettänyt muutaman yön kirjojaan selaillen, jotta saisi edes jonkinlaisen käsityksen mitä piti tehdä ja mitä oli oletettavissa...
Black ei myöskään ollut turhan iloisena työskentelemässä kenraali Fritzin kanssa. Kyllä velho tiesi mitä mieltä se järkäle hänestä oli ja tunne oli molemmanpuoleinen. Sentään Henry oli paikalla, tilannetta rauhoittelemassa ja toivoa vain sopi, että molemmat vanhoista pässinpäistä myös kuuntelisi kuninkaan käskyjä... Vaikka molemmat katsoivatkin Henryä nuorena poikana, joka kaipasi vielä vähän opastusta omissa tehtävissään. Ja molemmat olivat sitä mieltä, ettei sarvipäinen demoni ollut todellakaan hyvä opas nuorelle kuninkaalle. Sen mielipiteen he jakoivat.
Constantine oli myös tilanteessa mukana, joskin eliitti ei ollut katselemassa, kuinka velho piirteli verellä lattiaan. Kenraali oli talleilla, hakemassa tilanteeseen tarvittavaa neljättä osapuolta. Mustaan merimiestakkiinsa sonnustautunut kenraali käskytti tallipojan hakemaan sarvipäisen hänen luokseen, jotta Kenraali itse saattoi raahata Aleigan mukanaan saliin. Tallipoika kävikin kiltisti hämärältä laitumelta hakemassa sarvipäisen, taluttaen mokoman elikon kenraalille, jahka nyt toisen kiinni oli saanut. Kun Constantine näki timanttisarven, ei kenraali voinut olla virnuilematta pienesti, omahyväisesti. Fritz kun oli varmasti yksi niistä, joita tuo ei halunnut nähdä koskaan enää uudestaan.
"Ja sitten mennään" Constantine kävi tokaisemaan ääneen ottaessaan riimunnarun tallipojalta, lähtien sitten taluttamaan sen kummemmin selittelemättä tallipojalle saatikka Aleigalle, minne oltiin menossa. Se oli kuitenkin varmaa, että Constanttinehan raahaisi poroperkeleen salille, joko suosiolla tai väkisin. Piruvie, hän vaikka kantaisi tuon, jos muuten ei onnistunut! Ote riimunnarusta olikin pitävä, eikä kenraali antanut sarvipäiselle muuta vaihtoehtoa, kuin kävellä mukana. Matka vei tallien takapihalta sotilastuvan vieressä sijaitsevien harjoitussalien takaoville, joista isompikin kaksikko mahtui helposti sisään. Ovista matka jatkui leveää ja korkeaa käytävää pitkin salin oville, joiden takana kuningas ja velho jo odottivatkin.
Kaksikon katseet kääntyivät kenraalin puoleen tuon taluttaessa Aleigan paikalle, velhon samalla vielä viimeistellessä verisiä merkkejä lattiassa.
"Hei Aleiga" Henry kävi tervehtimään sarvipäistä, Constantinen tuodessa poroa lähemmäksi "Kenraali Fritz kertoi hieman... erikoisemmasta ominaisuudestasi. Ajattelin, että voisimme auttaa sinua sen suhteen".
"Fritzin mukaan et kuulostanut kovin tyytyväiseltä olotilaasi... Jotain tekemistä henkien kanssa, ilmeisesti" Kuningas jatkoi, samalla kun kävi nousemaan ylös penkiltä sauvojensa avustuksella "Hovin velho Black lupautui auttamaan, enhän minä mitään näistä asioista tiedä eikä taida kyllä Fritzkään..." Toisella kädellään siniverinen viittoi kaljupäisen velhon puoleen, jonka kävi täten esittelemään sarvipäiselle. Henryllä oli selvästi erilainen tapa puhutella sorkkajalkaista nyt, kun oli varma, että kyseessä oli oikeasti inhimillinen olento.
Velho ja kenraali kävivät vaihtamaan toistensa kanssa erittäin katkeranpistävän katsauksen, kaksikon selvästi ollessa valmiina sanasotaan jos toinen heistä jotain kävisi sanomaan. Kummatkin kuitenkin yrittivät pitää mölyt mahassaan, sillä kuninkaan seurassa moinen kinastelu ei kuulostanut hyvältä idealta. Constantine tulisi kuitenkin sanomaan tästä vielä jotain velholle, ennemmin tai myöhemmin, ja sitä suuremmalla syyllä Black koittaisi vältellä kotkannenäistä järkälettä.
"Toivottavasti sinua ei haittaa, että päätimme auttaa sinua... näinkin pian" Henry jatkoi samalla kun Black pyysi Constantinea tuomaan sarvipäisen keskelle kehämäistä veripiirustusta lattialla. Kenraali totteli kiltisti, vaikka kovasti ohimennen mutisikin jotain verestä ja sen mahdollisesta alkuperästä. Käsky kävi myös kenraalille sekä sarvipäiselle varoa kuivuvaa verta, jotta nuo eivät sotkisi kuvioita yhtään sen enempää, mitä tarve. Tietenkin Constantine tahallaan potkaisi ohimennen yhtä viivaa, jonka johdosta Black sai sen uudestaan piirtää kovin nyreänä, mutta mikäli sorkkajalkainen viivan tai pari sotki, ei se niin paljoa velhoa haitannut. Eipä sarvipäinen niin hyvin askeliaan varmaan voinut katsoa.
"Mutta, jos nyt viitsit pysyä paikoillasi, niin voimme varmaan aloittaa... eikö?" Puhutellen aluksi Aleigaa, Henry kävi kuitenkin suuntaamaan viimeisen kysymyksensä velholle, joka vielä kiersi ympyrää veripiirustuksia tarkistellen ja nyökkäillen.
Constantine vilkaisi nyreänä poroa, päästäen sitten irti riimunnarusta ja jäi hetkeksi paikoilleen katsomaan, pysyisikö Aleiga paikoillaan itse. Mikäli poro olisi yrittänyt pois, kävisi Constantine sitomaan tuon narun kiinni lattiassa sijaitsevaan metalliseen lenkkiin, mutta mikäli Aleiga ymmärsi pysyä kiltisti paikoillaan itse, ei moiseen syytä ollut. Jahka poro nyt paikoillaan pysyi, lompsi kenraali pois ringistä, istumaan puiselle penkille sivummalle. Kätensä Fritz kävi ristimään puuskaan, jääden sitten seurailemaan silmä tarkkana velhon tekemisiä. Tietenkään hän ei aikonut vain lähteä pois paikalta, nyt kun henkien kanssa leikittiin ja kuningas oli läsnä! Vaikka Kenraalilla olikin vähän väliä tikut ristissä pojan kanssa, näki Constantine silti vastuukseen varmistaa kuninkaan turvallisuus. Ehkä siinä oli myös jonkinlaista isällistä huolenpitoa, mutta eihän Constantine sitä ääneen myöntänyt.
Black taas olisi ollut mielissään, jos kenraali olisi paikalta poistunut, mutta nyt ei velholla ollut varaa valittaa. Kaljupäinen teki vielä viimeisen tarkistuskierroksen, ennen kuin kävi hakemaan kaapunsa vieressä penkillä levänneen kirjan, käyden selaamaan sen sivuja. Henry hyppeli keppiensä avulla lähemmäksi velhoa, tietenkin hän uteliaisuuttaan halusi nähdä paremmin mitä velho selaili, mutta Black pyysi Henryä pysyttelemään taaempana. Jos jotain sattuisi, jonkin menisi vikaan, olisi todennäköisempää, että henget - tai mahdolliset demonit - valitsisivat ennemmin ensimmäisen, lähimmän kohteen, kuin kauempana seisovat. Siitähän soppa syntyisi, jos velho manauksillaan kutsuisi jotain mikä kävisi kuningasta satuttamaan. Henry oli kyllä vannottanut, että hän oli täällä omalla vastuullaan ja tiedosti riskit. Jos jotain hänelle sattuisi, tietäisi kenraali ja velho tämän. Tosin, Constantine tulisi silti syyttämään velhoa, otti Henry kuinka vastuuta itselleen.
"No niin..." Black kävi lopulta sanomaan, rykäisten muutaman kerran, ennen kuin aloitti manauksen. Kielellä, jota tällä mantereella ei yleensä puhuttu. Se oli jostain pohjoisesta, myös tavallaan tuntematon velholle itselleen. Ääntääkään hän ei osannut niin täydellisesti, mitä olisi toivonut, mutta jotain sinne päin, kuitenkin....
Henry ja Constantine seurasivat sivummalta, täydessä hiljaisuudessa. Mielenkiinto suorastaan paistoi nuoresta kuninkaasta, kun kenraali taas vaikutti kovin nyreältä, ei kovin vakuuttuneelta koko tilanteesta. Todellisuudessa Constantinea kiinnosti, jollain tasolla, mutta häntä myös pelotti tietyllä tavalla. Tuntemattoman kanssa leikkiminen ei ollut hänelle mieleen, mutta eihän karski mies voinut nyt moista pelkoa ilmaista millään tavalla!
//Vahti rakas tänne kiitos (D Joko nyt ymmärrät miksi vähän kesti tässä kirjoittamisessa. Olen myös mahtava otsikoiden kanssa //