Kirjoittaja Sands » 10 Loka 2014, 03:02
Roswell kävi nyökkäämään kuninkaan mainitessa, kuinka tuo mieluummin liikkui kivusta huolimatta ja turhaan lepäämättä. Kyllähän tuo pystyi moisen halun ymmärtämään, kyseessä oli kuitenkin nuori ja aktiivinen mies, joka yhtäkkiä oli joutunut petipotilaaksi neljän seinän sisään kuukausiksi. Hulluksi kai siinä moni voisikin tulla, eikä tämä ensimmäinen ulkoilupäivä olisi kuin se ensimmäinen merkki palaamisesta normaaliin elämään. Kerran tuo jo oli ulos päässyt ja kykeni kävelemään, luultavasti kuningas ei enää suostuisi pysymään sisällä kenenkään kehotuksesta. Ehkä siksi Henryn päästäminen ulos oli huono idea, mutta tosiasiahan oli, että se tulisi tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin – ja sen täytyikin. Poika oli kuningas ja nuori, täynnä elämää... Täytyihän tuon päästä liikkumaan omin avuin ja se ei tulisi tapahtumaan, jos tuo ei saisi liikkua huonossakin kunnossa.
Tosin, Henry kävi uhoamaan, kuinka tuo menisi ulos vaikka sää olisikin huono, eikä välittäisi sairastumisesta. Sille demoni kävi nostamaan kulmaansa, mutta hymy pysyi yhä tuon huulilla. Kuten poika itse lisäsi, saihan tuo uhota, mutta toteutus oli sitten eri asia. Jos tuo vain oli liian väsynyt liikkumaan, ei siitä mitään tulisi.
"Koettakaa muistaa kuunnella omaa kehoanne, Teidän Majesteettinne. Jos se pyytää lepoa, lepoa Teidän sille kuuluisi antaa – etenkin, jos satutte sairastumaan," Roswell hymyili, muistuttaen nuorta ruhtinasta, ettei sairastuminen taitaisi olla sen arvoista. Hetki sateessa voisikin tarkoittaa montaa päivää sisällä sängyssä, eikä Henry taitanut haluta moista kohtaloa nyt, kun oli kerrankin ulos huoneestaan päässyt.
Huvittuneelta vanhus kuitenkin näytti kuninkaan uhotessa, että voisihan tuo laittaa neuvonantajansa kantamaan itsensä ovelle asti, jos uupumuksestaan huolimatta halusi pyörähtää ulkona. Ei demoni voinut sanoa sen olevan mahdotonta, olihan tuo poikaa ennenkin kantanut ja kyennyt siihen aivan tarpeeksi hyvin – vaikka vanha selkä ei niin paljoa painoa arvostanutkaan.
"Oma selkäni ei moista kestäisi pariakaan päivää peräkkäin, Teidän Majesteettinne. Toivoisin, että käyttäisitte sitä armollisesti," sarvipää naurahti, nousten itsekin automaattisesti jaloilleen nähdessään pojan aloittavan nousunsa, ollen valmiina ottamaan toisen kiinni aivan varmuudenvaralta. Hyvin Henry kuitenkin näytti pääsevän jalalleen, napaten kainalosauvansa mukaansa lähtiessään harppomaan kohti sänkyään hitaasti, mutta varmasti.
"Tietenkin," Roswell myöntyi, hakien pullon hajustettua öljyä koristaan, tuoden sen mukanaan aivan tätä tilaisuutta varten. Korkki avattiin ja demoni kaatoi jo hieman öljyä käsiinsä, hieroen niitä sitten yhteen levittääkseen öljyn ja lämmittääkseen omat kätensä.
"Jos ottaisitte paitanne pois ja etsisitte mukavan asennon, Teidän Majesteettinne," neuvonantaja opasti lähestyessään,
"Ah, ja tietenkin, vielä yksi asia... Hierominen voi sattua, Teidän Majesteettinne, mutten saa satuttaa ketään näiden muurien sisällä, kuten lupasin. Pyytäisin siis lupaa satuttamiseenne tämän hieronnan ajaksi."
((Kyllä se pulssi vielä tuntuu. Kauhea tuo Roswell, miesrakkautta aina ilmassa. Henry saa joskus tulla häiritsemään kylpyyn, kun demonilla on alastomia neitosia kainalossaan. Eikä tuo Roswell nyt saa kenenkään paitaa ottaa pois, hyi. Draaman säännöt olisivat sitä mieltä, että silloin joku ryntäisi ovesta sisään ja luulisi jotain muuta olevan meneillään.))