Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Loka 2014, 18:45

Atrevaux

Tummanharmaa kivinen olento juoksi pölypilvi perässään kohti haltioiden koreilevaa kaupunkia, selässään vaaleatukkainen silmäpuoli. Luca nojasi kivisen petonsa selkää vasten lähes makuultaan, irvistellen jatkuvasti sitä epämukavaa tunnetta joka kovan selän päällä ratsastaminen – tai, ehkä lojuminen kuvaili sitä näkyä paremmin – tuotti. Eliittikenraali oli vain hetkeä aikaisemmin saanut mojovasti turpaansa, kohdattuaan yllättävän seurueen kotimatkallaan arojen laidalla. Vaikka varsinaisesti olikin ollut etulyöntiasemasta omien taitojensa puolesta, oli tilanne kääntynyt nopeasti täysin toisinpäin yhden typerän sotilaan takia. Vai oliko tuo kenraali? Vai jotain muuta? Oli miten oli, mies oli omannut kuitenkin jotain maagisia voimia, ja sen sijaan että olisi suostunut sijoillensa kuolemaan, kävi ensin tappamaan faunin summonipedon, sitten iskemään miekallaan vielä sen omistajaa selkään. Ehkä Parebris oli ollut tilanteen suhteen hieman huolimaton itsekin, mutta koska paikalla oli ollut vielä kolmas pelinappula heidän lisäkseen, jonka fauni olisi mukaansa tahtonut ottaa, oli koko ottelu muuttunut yllättäen pelkäksi sähläilyksi. Syystä jos toisestakin. Ja sitten vielä Shyvana…

Pelkkä ajatteleminen kuitenkin nyt tuntui väsyttävän, Lucan murahtaessa ratsunsa selästä harvinaisen tympeästi. Punainen viitta piilotti verisen selän alleen, joka jatkoi kangaskappaleiden värjäämistä, saattaen silmäpuolta hiljalleen siihen samaan tilaan, missä siniverinen prinsessa oli aikaisemmin aroilla maassa lojunut. Mitä lähemmäs kenraali kaupunkia saapui, sitä visummin käsivartta koristava verinen kangas myös piilotettiin viitan alle. Atrevaux ei apua tarvinnut. Hoitajat saivat ennemmin tulla hänen luokseen omatoimisesti, pyytämättä, kuin itsepäinen pässinpää olisi haavojaan heidän luokseen lähtenyt hoidattamaan. Sitä paitsi, Parebris osasi kyllä pitää itsestään huolen!
Ennen kaupungin portteja, Atrevaux kävi hävittämään petonsa, jottei se aiheuttaisi turhia katseita kun kaupunkiin päästäisiin, nuorukaisen jatkaessa kovin ontuen askeltaan eteenpäin. Aina porteista sisään. Syrjäisempiä polkuja hyödyntäen. Välillä pysähtyen vetämään henkeä ja vetämään viittaa paremmin itsensä suojaksi. Kavuten jalkaisin aina sinne ylimmille kerroksille, kuninkaallisen viestinviejän ohittaessa vielä linnan vartijatkin sen suuremmitta ongelmitta. Lucan kantama uniformu tunnistettiin kyllä hovin piireissä, eikä viestinviejältä käyty kulkua estämään, vaikka jostain syystä tuo silmäpuoli näyttikin olevan harvinaisen uupuneen oloinen.

Illuusionsa taakse piiloutunut fauni halusi vain lepäämään. Sitomaan haavansa. Väsytti niin kovasti, selkää kumaraan pakottavan kivun saadessa Lucavin ähisemään itsekseen, kun nuorukainen yritti askeliaan tahdittaa nopeammiksi päästäkseen nopeammin omalle tuvalleen. Nojatuoliin, piipusta henkäisemään jotain mikä kivut vei pois.
Kuitenkaan se vauhti ei kauaa kannattanut, viestinviejän kirjaimellisesti romahtaessa jaloiltaan alas kovalle linnan lattialle. Jos kyseessä ei olisi ollut tämä illuusio, olisi fauni todennäköisesti painollaan rikkonut jotain rysähtäessään alas. Onni onnettomuudessa, vaikkei kipeälle kädelle kaatuminen varsinaisesti hyvältä tuntunutkaan. Sinnikkäästi vaaleaverikkö kuitenkin seinää myöten nosti itsensä takaisin pystyyn, varmistellen ympäriltään oliko kukaan nähnyt hänen kaatuvan. Kai sen voisi laittaa kömpelyyden piikkiin jos joku olisikin nähnyt, tällä kertaa käytävä kenraalin huoneen lähettyvillä oli kuitenkin hiljainen Lucaa itseään lukuun ottamatta.
Siinä vaiheessa kun tuskanhiki alkoi nousta ohimoille heti muutaman askeleen jälkeen, löysi silmäpuoli itsensä taas lattialta, tällä kertaa seinää vasten valuen polvilleen, Lilyn kuivuneen veren tahriman käden ottaessa yhä tukea seinästä. Atrevauxen sisällä kiehui tämän heikkoudentunteen takia, mutta vaikka miten kenraali olisi halunnut itseään nostaa takaisin jaloilleen, ei illuusion peittämä ruho käynyt enää nousemaankaan niin vain ylös. Rikkinäisen selän alkaessa nyt viimein värjätä myös sitä vasten painunutta viittaa tummemmaksi, alkoi painotakkaa tuntua rangassa yllättävänkin lujalta, alkaen hitaanvarmasti työntämään vaaleaverikköä kumaraan ja siitä nuutumaan lattiaa vasten kyljelleen. Ehkä fauni voisi levätä tässä pienen hetken, vain aivan pienen hetkisen ja sitten jatkaa taas huonetta kohti kaikessa rauhassa…


//Hei, hei hei Aksu, hei! Hei katso mitä herkkua täällä on <://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Loka 2014, 19:42

Aran

Kovin kyllästyneenä kuningas kuunteli upseerin raportteja kokoushuoneessa, johon osa armeijan kenraaleista ja taktikoista oli kokoontunut kuninkaan ja tuon neuvonantajan kanssa kuukausittaiseen kokoukseen. Jos totta puhuttiin Arania ei kiinnostanut, nyt kun mitään suurta ja tilannetta muuttavaa ei olisi tapahtunut. Tilanne polki paikoillaan, ihmiset eivät hyökänneet ja kääpiöt pysyivät visusti noiden rinnalla eivätkä haltiat voineet hyökätä noin vain ihmisten kimppuun. Vaikka he saattaisivatkin voittaa, mikäli ihmisten kaupunkiin rynnistäisivät, olisivat omat tappiot kuitenkin niin suuret, ettei moinen suora hyökkäys kannattanut. Tilanne turhautti ja siitä kuuleminen turhautti vielä enemmän.
Äkisti kuningas kävi kuitenkin havahtumaan, suoristautuen istumaan paremmin tuolillaan. Huoneessa olijat katsoivat monarkin suuntaan odottaen tuon sanovan jotain juuri kerrottuihin tietoihin, mutta sen sijaan Aran kävi nousemaan ylös tuoliltaan. Kuningas tuijotti tyhjyyteen, selvästi mietteliäänä, kunnes yllättäen ilmoitti että kokous oli tässä. Noiden nopeiden sanojen jälkeen Aran katosi kuin tuhka tuuleen, jättäen hämmentyneet miehet keskenään huoneeseen.

Totta kai Aran tiesi mitä linnassaan tapahtui ja kun hän sai tiedon siitä kuinka Lucavi kompuroi verisenä linnan käytävillä, oli kuningas päättänyt keskeyttää kaiken muun ja ilmestyä ystävänsä luokse. Aran ilmestyikin tyhjästä illuusiossaan seinää pitkin valuvan kenraalin viereen, kyykistyen pienemmän haltian puoleen. Käsi laskettiin heti Atrevauxen olalle, kuninkaan käydessä toisella kädellään kääntämään silmäpuolisen kasvot kohti itseään.
"Mitä on tapahtunut?" Kuningas meni suoraan asiaan tarkistellen pintapuolisesti viestinviejäänsä, samalla kun häikäilemättä kävi nostamaan Lucan käsivarsilleen, nousten ylös seisomaan. Eipä Lucavi paljoa painanut ja kuningas kyllä jaksoi nuorukaisen kantaa, mutta mikäli kenraali ottaisi oman muotonsa, ei Aranista olisi todellakaan kantelemaan pässikoipea ympäriinsä.
"Vien sinut sairastuvalle" Aran kävi ilmoittamaan ottaen pari nopeaa askelta jo eteenpäin, aikeinaan saada askel kulkemaan ennen kuin siirtyisi tältä käytävältä sairastuvalle äskeisen tavoin...



// OH YES MITÄ NANNAA TÄÄLLÄ OMNOMNOMN JAAKKO <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Loka 2014, 20:13

Turhan kauaa silmäpuoli ei ehtinyt kylmällä lattialla köllöttää, kun monarkki otti saapuakseen paikalta. Väsynyt matala ärähdys kumpusi nuorukaisen kurkusta, Aranin kääntäessä pienemmän kasvoja itseään kohti. Luca ei jaksanut avata ainokaista silmäänsä, mutta sitäkin terävämmin osoitti mielipiteensä tästä yllättävästi saapumisesta kurtistaessaan vasemman kasvopuoliskonsa kulmaa. Jos totta puhuttiin, oli Aranin läsnäolo jokseenkin rauhoittava kaiken sen kivun keskellä, mutta Atrevaux ei olisi nyt halunnut olla kenenkään paapottavana.
Viestinviejä ei ehtinyt mitään ilmoittaa Aranin kysymykseen, kun kuningas nosti heiveröisen nulikan siltä seisomalta yllättäen syliinsä. Illuusiossaan eliitti haukkasi terävästi henkeä, tuntiessaan jokaisen lihaksen ja nivelen huutavan vastaan tätä nostoa, ehkä pienen ynähdyksenkin karaten nuorukaisen suusta siinä ohessa. Ei se hyvältä tuntunut, fauni olisi vain halunnut jatkaa lattialla lepäämistään ja kohta olisi varmasti taas voinut omia jalkojaan käyttää ja kunniansa säilyttää! Tällainen kanniskelu kun sarvipäisen oikeaan muotoon nähden vaikutti kovin… nololta. Egoa kun kolotti jo valmiiksi ihan tarpeeksi.

Sen sijaan että Luca olisi tyytynyt kuitenkaan monarkin ehdotukseen, lähti nuorukainen rimpuilemaan itseään pois Aranin otteesta väkisin, ennen kuin kuningas millään tapaa ehti muutaman askeleen lisäksi edetä.
Et vie minua sinne!”, silmäpuoli ärähti terävästi, osin työntäen itseään kauemmas Aranita, tippuen sitten haparoiden pidemmän miehen sylistä ensin jaloilleen ja siitä lässähtäen polvilleen taas käytävälle toista käsivartta pidellen.
En tarvitse apua”, kenraali ilmoitti varsin ykskantaan, välittämättä siitä miten töykeältä sillä hetkellä oikeastaan vaikuttikaan. Atrevaux ei tarvinnut ulkopuolisten apua. Ei nyt, ei koskaan!
En halua sinne”, Lucavi kävi vielä täsmentämään kuin lääkärikammoinen kakara. Kenenkään ei tarvinnut tietää missä Parebris oli nokkiinsa ottanut - paitsi no ehkä Aranin - joten oli parempi vain välttää kaikkia mahdollisia ylimääräisiä silmiä tässä tapauksessa. Ei Atrevaux tietäisi mitä hoitajille ilmoittaisi, muuten kuin saaneensa jonkinlaisesta maagisesta aseesta nahkoihinsa toistaitoiselta idiootilta.
Älä vie minua sinne”, eliitti nulikan illuusiossaan lähes anoi tavoistaan poiketen ystävältään.


//OMNOMNOMNONMMNN. Pysy housuissasi nainen, muuten voi käydä köpelösti <://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Loka 2014, 20:36

Askeleet pysähtyivät kuin seinään, Aranin luopuessa siirtymisaikeistaan nulikan ärähdyksen myötä. Katse laski nyreänä nuoremman puoleen, Lucavin käydessä rimpuilemaan itsensä alas Aranin sylistä. Turhaa ei kuningas pistänyt vastaan, vaan antoi nuoremman haltian laskeutua jaloilleen. Tosin, heti kun Lucavi kävi vajoamaan maahan, huokaisi Aran harvinaisen raskaasti, turhautuneesti. Silti, oli kuningas jälleen kyykistynyt silmäpuolen viereen, tukien tuota, varmistaen ettei kenraali turvalleen käynyt kaatumaan. Joskus Atrevaux oli turhankin itsepäinen pässi, se oli tultu todistettua jo moneen otteeseen ja tässä se taas nähtiin. Rääpäle kieltäytyi avusta, kieltäytyi sairastuvalle menemisestä. Eliitti ei halunnut sinne joutua ja Aran epäili syyksi sitä, ettei kenraali kestänyt sitä että näytti heikkouttaan muille, oli kyseessä sitten itse kenraali Argenteus tai illuusio Lucavi. Parebris ei kestänyt olla heikkona, egoon se taisi eniten ottaa. Niinpä tuo kieltäytyi siitä avusta, joka olisi henkensä voinut pelastaa. Tosin, ei nuorukaisella vielä näyttänyt hengenhätä olevan, joten kai sitä voisi hetken kränäillä vastaan...

Se ärtyisän närkästynyt ilme muuttui kuitenkin hieman lempeämmäksi eliitin lähes anoessa kuningasta, ettei tuo veisi häntä sairastuville. Mitä tässä sitten voisi tehdä? Ei Lucavia yksinkään voinut jättää! Eikä tuo varmasti huolisi kenenkään kolmannen osapuolen apua, joten....
"Hyvä on..." Aran kävi huokaisemaan, samalla kun pujotti jälleen käsivarsiaan Lucavin selän taa ja jalkataipeisiin "Mutta tarvitset apua" Kuningas lisäsi nostaen nuoremman jälleen syliinsä, nousten sitten ylös.
"Et selviä yksin" Siniverinen jatkoi lähtiessään askeltamaan hillityn ripeään tahtiin eteenpäin käytävällä, katsellessaan alas käsivarsillaan olevaan nuorukaiseen. Aran otti jälleen siirtyäkseen, pois käytäviltä, suoraan Atrevauxin omaan huoneeseen, johon kukaan ylimääräinen ei todellakaan tulisi. Siivoojatkin pysyivät täältä pois, ellei kenraali itse käskenyt mokomia paikalle.
Luca käytiin asettamaan istumaan sängyn reunalle, Aranin käydessä saman tien riisumaan silmäpuolista.
"Kuka tämän teki..." Aran kysyi tiedustellen nyt uudestaan, kuka ja mitä oli tapahtunut. Kuninkaan kasvoilla oli vakava ilme, silmistä loistaen se huoli vanhaa ystävää kohtaan. Kuitenkin yllättäen kasvoille kohosi pieni, vino virne.
"Keneltä sinä otit turpaasi?" Moinen suoranainen kettuilu ei varmastikaan parantanut kenraalin mielialaa, mutta Aran ei voinut vastustaa houkutusta. Vaikka pelkäsikin menettävänsä mahdollisesti kenraalin, jos tuo liian pahasti oli haavoittunut, ei Aran kyennyt hillitsämään itseään.


// En pysy housuissani. Jaakolla ei ole housuja, en minäkään tarvitse! Eikun... //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Loka 2014, 21:22

Nuorukaisen keho värisi, juuri päästetystä syvästä huokauksestakin jo kuullessa ettei kenraalilla tainnut ihan kaikki olla kunnossa. Viestinviejän anomiseen saatu myöntyvä huokaisu sai Lucavin hieman rentoutumaan tilanteeseen. Tällä kertaa monarkin annettiin ilman sen kummempia änkyröintejä nostaa nuorukainen kuitenkin takaisin kantoonsa, silmäpuolen taas ynähtäessä kipeän selän joutuessa vammansa kanssa taipumaan hieman noston takia.
Atrevaux ei enää toistamiseen jaksanut ilmoittaa kuninkaalle, ettei apua olisi tarvinnut, sillä tiesi Aranin vain kieltämällä kenraalin puheet taas omillaan. Toisaalta, Parebriksella ei ollut myöskään mitään varsinaista syytä kieltäytyä itse Aranin avusta, ja heikolta näyttäminen kuninkaan edessäkin tuntui tavallista helpommalta. Lienikö syynä pitkä ystävyys ja luottamus tähän siniveriseen osapuoleen faunin osalta, joka tuskin muita ystäviä omasikaan itse kuninkaan lisäksi…

Aranin toteamuksiin nuorukainen ei kuitenkaan käynyt mitään vastaamaan. Lucavi tyytyi vain hiljaiseen osaansa kuninkaan sylissä, keskittyi pitämään pahimmat kivut poissa siihen saakka, kun kultakutri siirsi parivaljakon Atrevauxen hämärään tupaan. Silmäpuoli sai luvan istua sänkynsä reunalle, Aranin lähtiessä riisumaan vaatekappaleita ruipelon yläkroppaa peittoamasta. Luca itse repi viitan irti hartioiltaan, heittäen tahriintuneen rievun terävästi sängynlaidan toiselle puolelle, jonnekin lattialle makaamaan. Koko viestinviejän asu oli tahriintunut punaiseksi, niin Atrevauxen omasta, kuin ihmisten hovin prinsessan verestä, saaden kenraalin hieman harmittelemaan niin siistin ja korean asukokonaisuuden pilaantumisesta.
Ei se ole niin tärkeää”, Luca sai ilmoitettua suustaan, kevyiden panssareiden riisumisen yhteydessä, nyrpistäen sitten lujasti nokkaansa Aranille, monarkin selvästi vinoillessa Parebrikselle siitä että eliitti oli turpaansa ottanut. Kyllä Atrevaux Aranin tunsi, ja tiesikin tuon ottavan tällaisista hetkistä kaiken mahdollisen irti, vaikka kyseessä olisi miten tiukka tilanne tahansa. Joskin Atrevaux osasi myös suhtautua Aranin mollailuihin omalla tavallaan, eikä välttämättä pistänytkään ystävänsä niin suorasukaisen hillitsemätöntä käytöstä pahakseen vastaan sanomisesta huolimatta.

Jos sanoisinkin että kompastuin, tai että kirjeen vastaanottaja ei ollut liioin tyytyväinen jostain kirjoittamastasi ja päätti siitä minua rankaista”, Luca lähti erityisen kiero virnistys kasvoillaan latelemaan Aranille, ”Niin mitä siitä tuumaisit?”, nulikka virnisteli. Kyllä kenraali tiesi vain viivyttelevänsä totuuden ilmoittamista kuninkaalle, samalla vahvistaen sitä muuria mielessään joka esti Arania faunin pääkoppaan tunkeutumasta ajatustenlukutaidollaan. Sarvipäisen kalloon edes monarkilla ei ollut asiaa, ellei Atrevaux tarkoituksella halunnut jakaa yksityiskohtaisempia tietoja ja näkemyksiä kuninkaan kanssa. Muuten fauni halusi mielellään pitää ajatuksensa vain omana tietonaan.
Silmäpuoli kävi kuitenkin osoittamaan harvinaisen siistiä työpöytäänsä kohti, laskien pienillä ranneliikkeillä toisen pöydän reunan lokerikkoja alaspäin.
Kolmannessa laatikossa on salvaa minkä pitäisi tyrehdyttää verenvuotoa”, Luca tuhahti, henkäisten samalla taas selvästi kipujaan vähätellen, ”Neljännessä taas sidetarpeita. Olisitko niin ystävällinen että hakisit ne?”, vielä nuorukaisen hahmossaan oleva kenraali ähisi.


//Tru, tru. Mutta jos Jaakosta kaikki ottais mallia, niin sitten koko haltioiden hovi alkas hyppiä paikasta toiseen ilman housuja. Vähän niinku Dara (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Loka 2014, 21:50

Kenraali saattoi ehkä pitää tekijää vähäpätöisenä eikä mainitsemisen arvoisena - tai sitten tuo ei kehdannut kertoa kuka se oli - mutta Aran totta vie halusi tietää! Hän hankkisi mokoman lurjuksen käsiinsä ja pitkän, tuskallisen kiduttamisen jälkeen soisi sille henkilölle armokuoleman pölkyllä. Kukaan ei pahoinpidellyt hänen kenraalejaan!... paitsi kuningas itse.
Pässinpää kävi kuitenkin vastaamaan kera kieron virnistyksen, sen pahemmin totuutta kertomatta. Aran mulkaisi nuorempaansa riisumisen yhteydestä harvinaisen kyllästyneesti, hymähtäen kuitenkin pienesti.
"Tuumaisin että olet yhtä kömpelö miltä näytätkin, jos kompuroimaan olisit mennyt" Aran kävisi mumisemaan saatuaan nuoremman yläkropan riisuttua, käyden varovaisesti tarkastelemaan haavoja joista suurin näytti olevan selän puolella "Kompastuitko helmaan vai sekositko sorkkiisi...".

Katse kääntyi työpöydän puoleen Parebriksen mainitessa salvasta ja sidetarpeista. Pienesti nyökäten Aran suoristautui ja käveli työpöydän puoleen, käyden penkomaan laatikoita. Sideharso löytyi heti, mutta salvaa Aran sai etsiä pienen tovin, ennen kuin purkki käteen osui. Saisi järjestää paremmin laatikkonsa, jos Aranilta kysyttiin...
"Onko sinulla pyyhettä, vettä?" Aran kävi kysymään palatessaan silmäpuolen luokse "jotta suurimmat veret voi pestä pois?" oli jatkokysymys, kuninkaan asettaessa salvan ja sideharsot sängylle toisen viereen.
"... Winderkö se oli?" Jälleen kerran virnuillen kuningas kysyi, miettien, että jos Winderiltä sarvipäinen turpiinsa olisi ottanut, niin se vasta noloa faunille olisi! Hävitä nyt sellaiselle hienopyllylle "Pieksikö hän viimein sinut?" Aran naureskeli virnuillen, odottaessaan jonkinlaista vastausta pukilta.
Tosin, jos Winder oli syyllinen niin naureskelisi Aran kyllä hetken, ennen kuin menisi sitten Haukansilmän puheille ja passittaisi kenraalin rangaistavaksi. Vaikka Winder ja Argenteus eivät tulleetkaan toimeen, ei Haukansilmällä ollut mitään oikeutta melkein tappaa toista kenraalia ja päästä siitä pois kuin koira veräjästä.


// Aran ottaa jo mallia. Aran on Cryptin Dara ja kulkee ilman housuja sen kaapunsa kanssa (-------DDD Crypt tarvitsee oman Zargan joka tekee Aranille housut //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Loka 2014, 22:37

Lucavi nyökkäili mukamas ymmärtävästi Aranin sanoihin tuon tuumaillessa, kuinka kömpelö viestinviejänsä oli miltä näyttikin. Tiedusteluihin, oliko silmäpuoli mahdollisesti kompastunut helmoihinsa ja sorkkiinsa, sai osakseen kuivan naurahduksen, sen naurun kuitenkin hyytyessä tuskaisiksi ähkäisyiksi kun Luca taas tajusi selkänsä.
Faunin pyynnöstä, kuningas lähti tonkimaan työpöydän lipastoista niitä tarvikkeita mitä Atrevaux oli pyytänyt haettavan. Haavat oli helpompi hoitaa umpeen tässä selvästi pienemmässä muodossa, illuusion ja sarvipäisen todellisen kehon myötäillessä kaikkea. Vaikeasti valmistettavaa salvaa kuluisi vähemmän. Samoin sidetarpeita, jotka tulisivat venymään luonnostaan sekä magian avulla Atrevauxen ottaessa taas oman olomuotonsa takaisin.

Nulikan ollessa nyt kuitenkin ilman varsinaisia kankaita, jotka yläkroppaa olisivat verhonneet, nousi nuoren käsi automaattisesti kokeilemaan taaksensa viillettyä, lähes koko selän mittaista viistoa haavaa. Tummanpunainen veri tahri pienen käden oitis, Lucan tuodessa kämmenensä takaisin eteensä, minkä näkymä lähinnä vain etoi vaaleakutrista viestinviejää. Sentään kenraali ei kammoksunut verta, ja tajuntaansa moisesta näystä menettänyt.
Kättään tutkiva katse nousi kuitenkin Aranin puoleen tuon saapuessa purnukan ja harson kanssa takaisin, ainokaisen kulman ottaessa taas harvinaisen jyrkkää kulmaa yksisilmäisen kasvoilla. Atrevaux ei voinut sanoa nauttivansa Aranin vihjailuista. Jos Winder olisi hänet tähän kuosiin piessyt, olisi toinen Aranin eliittikenraaleista ollut jo saamassa samalla mitalla takaisin ja makaisi itsekin sairastuvilla haavojaan nuolemassa.
Ei”, Lucavi vastasi sillä samalla sekunnilla kun monarkki sitä kysyi, ”Hänen en olisi antanut päästä keihään mitallaankaan lähemmäs, jos se silmäpuolinen miestennielijä olisi vastaan tullut”, nuorukainen mukamas pitkäpinnaisesti itseään puolusteli Aranin kettuiluja vastaan, hyvin tietäen vieläpä ettei Darius tässä osallisena ollut. Onneksi.

Aikaisemmin ohitettu kysymys vedestä ja pyyhkeestä nostettiin kuitenkin taas päällimmäiseksi maagin mieleen, joka kävi huonettaan katseellaan hapuilemaan. Hankalasti Lucavi kävi kampeamaan itseään väkisin ylös, jalat täristen kuin haavanlehdet alla, mutta silkan sisun pidellessä nuorukaista pystyssä. Jos Aran millään tapaa yritti nuorempaa vaaleatukkaista lähestyä, kävi Lucan tuon avun torjumaan ja mahdollisesti tyrkkäämään monarkkia itsestään kauemmas.
Atrevaux säilytti aina vesikannullista huoneessaan, jonka sisällön päivitystä vaati lähes päivittäin tapahtuvan. Tästäkin syystä, ehkä tämän aamupäivän paikoillaan seisonut vesikannu käytiin nostamaan sängyn hämärämmältä laidalta, yöpöydältä käteen ja se kiikutettiin monarkille. Tuon jälkeen silmäpuoli kävi tottuneeseen tapaan etsimään vaatelokeroidensa kätköistä jotain pyyhkeentapaista, minkä voisi uhrata tämän selänpesutoimituksen yhteydessä – pehmeänpuhdas kangasriepu, joka jouti hävitettäväksi heti, kun se olisi viimeisessä tehtävässään sarvipäistä palvellut.
Jos tämä ei kelpaa, saat luvan hakea itse paremman”, kangaspalaa tarjottiin Aranille, silmäpuolen ottaessa tukea lupaa kysymättä monarkin toisesta hartiasta, jottei olisi taas voimattomuuttaan kaatanut itseään lattialle. Seisominen ei nyt sopinut kenraalille, vaikka tuo halusi toisin todistaa niin kovasti…


//Aran, housut takaisin jalkaan. Pyllysi ja jotain muutakin paleltuu muuten, jos pelkkää kaapua kannat harteilla. Oma Zarga jooooooo. Semmonen räätäli joka takoo kaikille paljaspyllyisille pöksyt. Jotka on näkymättömän niinku keisarin uudet vaatteet. Oikeesti Daraakin on vedetty vaan höplästä (-------DDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Loka 2014, 23:06

Aran kävi naurahtamaan pienesti kenraalinsa käydessä heti torjumaan ajatukset siitä, että Winder olisi ollut tämän takana. Ilmeisesti fauni koki niin suurta tarvetta tuoda tämä tieto esille, että kävi sivuuttamaan ensimmäisen kysymyksen vedestä ja pyyhkeestä. Kuningas oli vähän arvellutkin, ettei Winder olisi syypää ja jos olisi, ei Winder itse voisi olla paremmassa tilassa, hyvä jos edes elossa enää.
"Ei sitä koskaan tiedä, jos Winder olisikin päässyt yllättämään... Sinä kun istut vain huoneessasi pössyttelemässä, hän taas on aktiivisesti liikkeellä. Rapistut, ystävä hyvä" Aran kävi jatkamaan vinoiluaan, antaen asian kuitenkin olla kun Lucavi kävi nousemaan ylös. Totta kai Aran oli heti tarjoamassa apua ja jopa käskemässä tuota takaisin istumaan, mutta kenraali halusi nyt selvästi itse hoitaa tavaroiden etsimisen, eikä Aranista tainnut olla estämään juuri nyt. Aran kuitenkin seurasi tiiviisti silmäpuolta, mikäli haltianuorukainen meinaisi maahan vajota.

Aran otti vesikannun vastaan, käyden laskemaan sen sängyn vierelle lattialle, varmistaen ettei se olisi kenenkään askelten tiellä. Samalla kenraali oli käynyt etsimään kangasrievun käsiinsä, käyden tokaisemaan että se saisi nyt luvan riittää tai muuten kuningas joutuisi hakemaan itse paremman. Aran hymähti pienesti, antaen Parebriksen ottaa tukea hartiastaan, kuninkaan käyden samalla kietomaan toisen käsivartensa varovasti Lucavin selän taakse, koittaen parhaansa mukaan vältellä selän suurta haavaa.
"Eiköhän se kelpaa... Istu nyt" Aran hymähti ohjaten Lucavin istumaan jälleen sängyn reunalle. Helpompaa se selkä olisi hoitaa jos toinen istui, eikä maannut, selän haavasta pulppuava veri valuisi ennemmin alas selkää, kuin jäisi kasaantumaan haavaan ja leviäisi pitkin poikin nuoremmanhaltian kroppaa.
Aran kävi nopeasti riisumaan päällimmäisenä olleen sisätakkinsa, heittäen sen sängyn reunalle ja kääri hihojaan pienesti ylemmäs. Lucavin antama kangasriepu käytiin kastelemaan veteen, puristettiin kuivemmaksi ja varovasti monarkki kävi putsaamaan isoimmat vuodot pois Lucavin selästä, puhdistaen parhaansa mukaan selän haavan ympäristön. Haavaa Aran paineli pienesti rievulla, koittaen olla vetämättä tai repimättä haavaa yhtään sen enempää. Käden haava sai nyt odottaa, selkä oli suurempi paha juuri nyt.

Jahka selkää oli hieman putsattu ja haavasta tuorein veri taputeltu pois, nappasi Aran käteensä salvapurkin. Purkki käytiin avaamaan ja sormenpäillä kaapaisemaan salvaa purkista, jota sitten käytiin varovasti levittämään haavan päälle. Varmasti se sattui, mutta Aran yritti toimia niin hellävaraisesti kuin kykeni, silti pitäen vauhtia salvan levittämisessä, jotta verenvuoto saataisiin kontrolloitua mahdollisimman nopeasti.
"Viholliseenko törmäsit..." Aran jatkoi jälleen kyselyä, tuoden jo selvästi esille sen, että hän todellakin halusi tietää kuka kenraalin kimppuun oli käynyt. Aran oli myös tietoinen siitä, että Parebris oli tänään poistunut kaupungista syystä tai toisesta, joten ei olisi sinällään ihme, jos viholliseen kenraali olisi törmännyt muurien ulkopuolella.


// Aran menee istumaan Jaakon syliin niin ei pylly palellu if you know what i mean. NONINNYT. Zarga the sukkahousuräätäli. Daraa on helppo vetää höplästä, tosin eipä se taida välittää vaikka kikkelit heiluen juoksenteliskin pitkin Azerothia. Vähän voi viilee olla kyl Northrendissa mut Anygays //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Loka 2014, 23:39

Silmäpuoli tuhahti, Araniin kohdistetun vihreänhohtavan katseen siirtyessä tuijottamaan ensimmäistä muuta objektia monarkin sijaan. Aranin huomautuksen myötä, viestinviejä kävi kuitenkin istahtamaan sivuttain takaisin sängynreunalle, purren hammastaan yhteen niin lujaa että melkein sattui. Kuninkas kävi kastamaan saamansa kangaspalan veteen, puristaen siitä turhan nesteen ensin irti, ennen kuin lähti nuoremman vaaleaverikön selkää puhdistamaan. Lucavi nosti hiuksiaan ehjän hartiansa toiselle puolen, pois tieltä ja värjäytymästä enää enempää punaisemmaksi, jotta siniverinen sai vapaasti työskennellä alaisensa selkäpuolella rättinsä kanssa.
Aina kun kuningas turhan lähelle haavaa koski, päästi silmäpuolinen nuorukainen suustaan hiljaisen henkäyksen tai ynähdyksen. Se todellakin sattui, vaikka kyseessä ei ollut vettä ihmeellisempää. Alkoholi olisi tuntunut vielä kirvoittavammin selkänahoissa, joten Lucan onneksi puhdasta viinaa ei ollut sillä hetkellä tarjoiltavana kenellekään tässä huoneessa.

Atrevaux ei kuitenkaan varsinaisesti valittanut haavojensa puhdistelusta, vaikka kivusta kärsikin. Pässinpää oli liian kovanahkainen edes vääntyäkseen Lucavin illuusiossa kauemmas Aranin kosketuksesta, sattui puhdistaminen ja salvan levitys kuinka paljon tahansa.
Niin kuin eliitti oli arvellutkin, ei vaaleatukkainen siniverinen kamalan kauaa halunnut turpaansa pitää supussa, vaan lähti taas utelemaan kuka kenraalinsa oli näin huonoon kuntoon käynyt niittaamaan. Kerta kyseessä ei ollut Winder… Kyllä Parebris tiesi ettei voisi Aranilta mitään varsinaisesti salailla, mutta eipä kenraalilla ollut tarvekaan tämän tapauksen yhteydessä. Paitsi ehkä Lilyn kannalta. Olisi varsin katkeraa kerrottavaa, miten sarvipäinen vahingossa oli antanut Aranin pakkomielteen lähes kuolla eteensä yhden taliaivon takia.. vaikka eihän Atrevaux siitä itse varsinaisesti välittänyt. Silti fauni saattoi jo haistaa kaukaa, miten hänen perskarvojaan poltettaisiin kynttilällä kaikessa hartaudessa sen jälkeen, kun monarkki saisi tietää yksityiskohdista tarkemmin.

Typeriä sotilaita”, Luca lähti muistelemaan, ”Halusivat minut hengiltä koska satuin sopivasti olemaan paikalla syntipukkina. Ihmisiä kaikki, tapoin niistä kolme niille sijoilleen kiitokseksi”.
Neljäs taas pisti hanttiin turhankin paljon, se niistä nämä haavatkin teki”, silmäpuoli totesi turhankin terävästi, lähes muristen ja näyttäen siltä että oli valmis jäljittämään tämän miehen maailman ääriin saakka kostonhimonsa takia, ”Osin se oli kai omaa huolimattomuuttani…” vaaleatukkainen aloitti, hiljentyen yllättäen kummasti ja keskittyi taas vain Aranin toimiin.
…Siellä oli myös… Lily”, silmäpuoli lähti kertomaan varsin varovasti, olkansa ylitse monarkkia katsoen.


//Jaakon syliin saa aina tulla istumaan. Jaakko tykkää <: NONI. Zarga on vähän tommonen. Dara senkin pöhkö, yrittäisit nyt edes huomata ettei jaloissasi ole kuin läpinäkyvät sukkahousut. Käy köpelösti jos Northrendiin lähtee, winterspringistä puhumattakaan… Zalu tulee pelastamaan <8//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Loka 2014, 23:57

Kenraalia selvästi sattui, mutta ei tuo antanut tuskansa näkyä saatikka kuulua turhan suureen ääneen, purren hammasta yhteen Aranin kosketuksien myötä. Aran yritti olla hellä, mutta hän ei tosiaankaan ollut mikään hoitaja joka osaisi sen kaikkein hellimmän metodin, saatikka sitten parantaja joka voisi vain käsiään heilauttaen haavat parantaa. Olisi mokoma saanut mennä kyllä parantajalle, piru vie, joskus pässinpään ylpeys kävi hermoille. Mutta, siitä oli turha vängätä nyt, kerta kuningas oli jo kätensä tämän tehtävän kanssa liannut.
Puolessavälissä haavaa Parebris kävi kertomaan törmänneensä ihmisiin, jotka olivat käyneet hänen kimppuun syystä tai toisesta. Tosin oliko se yllätys että ihmisten sotilaat hyökkäsivät taruolennon tai haltian kimppuun, kaikki kun tuntuivat heille olevan vihollisia. Aran hymähti pienesti virnistäen Artrevauxen kertoessa tappaneensa neljästä kolme, mutta viimeinen oli pistänyt lujemmin vastaan ja ilmeisesti saanut pitää henkensä. Oliko Parebris sitten paennut vai toinen osapuoli luikkinut karkuun, tämä oli kuitenkin lopputulos.

Yllättäen Aran kävi painamaan huomattavasti lujemmin haavaa sormillaan, veren suorastaan tirskahtaessa moisen johdosta kenraalin selästä. Siellä oli myös Lily. Aran oli jäänyt tuijottamaan nuoremman haltian selkää ilmeettömänä, sormien yhä painaessa toisen haavaa vasten, aivan kuin koittaen porautua syvemmälle toisen lihaan. Kyllä Aran tiesi tasan tarkkaan ketä Lilyä kenraali tarkoitti. Ei fauni olisi maininnut tuota nimeä, ellei puhunut juuri siitä henkilöstä, jonka nimen mainitseminen sai kuninkaan tavalla tai toisella vaivautuneeksi.
".... Tapoitko hänet?" Oli ensimmäinen kysymys hetken hiljaisuuden jälkeen, Aranin viimein vetäessä kätensä hetkeksi irti toisen selästä. Fauni tiesi kyllä, että haltia halusi sen naisen elävänä, maksoi mitä maksoi. Atrevaux oli kertonut tappaneensa kolme, mutta ei kai tuo nyt niin tyhmä ollut, että ihmistenprinsessan meni nirhaamaan!? Mutta kerta sitä siniveristä tulisielua ei täällä näkynyt, ei Atrevaux ainakaan ollut häntä mukanaan tuonut...
Faunin selän hoitaminen kuitenkin jatkui taas hellin ottein, vaikka kuningas vaikuttikin siltä, että oli valmis tökkäämään haavaa uudemman kerran, jos Atrevaux antaisi hänelle lisää "huonoja" uutisia.

// Jaakkohan tykkää niin 8)))) Mä voisin tulla istuun Jaakon syliin, Aran hus. Zarga on semmonen. Siellä kutoo villasukkia nurkassa ajankuluks. Dara ei huomaa mitään, DARA MENEE JO. Sitten Daraa saakin pelastella. Zalu voi tulla pelastaa, palkinnokseen Zalu voi ottaa Daran. If you know what I mean. Sit tulee Papa nauraan viereen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Loka 2014, 01:04

Luca päästi suustaan parahduksen, joka muuttui lähinnä silkaksi sähinäksi, kun Aran yllättäen painoi sormensa avointa haavaa vasten lujemmin. Nuoremman kulma laski taas alas, pään kääntyessä terävästi takana istuvaa Arania kohti. Jos katse olisi voinut tappaa, olisi monarkki todennäköisesti kitunut jo jossain lattialla kenraailn murhaavan katseen alla.
Atrevaux ei kuitenkaan liikkunut sijoiltaan minnekään, vaan kesti taas sen kivun natisematta, minkä monarkin sormien paino selkään tuotti. Kysymyksensä myötä kuningas kuitenkin laski painonsa haavalta, jatkaen taas siitä mihin oli jäänytkin. Lucavi ei vastannut, sähisten yhä itsekseen lattiaa tuijottaessaan niin murhaavasti, että hyvä ettei siihen syöpynyt reikää vihrenä loimuavien silmien alla…

Vaikka kuinka hellästi Aran jatkoikin salvan levittämistä haavaan viestinviejän selässä, Lucavin ottaessa paremmin muotoaan Atrevauxen omaan sorkkajalkaiseen olomuotoon. Kookas olento oli vähällä lentää nurin muodonmuutoksestaan, noustessaan omille sorkilleen seisomaan puolipukeissa, vain tummat pussimaiset housut puoliksi koipiensa suojana. Faunin kädet nousivat selän taakse arvokkaana, sorkkajalan askeltaessa huonettaan edestakaisin levottomasti, itsekseen jotain mumisten.
Kun en tiedä!”, kenraali lopulta murahti Aranille, pysähtyen terävästi samalla tuon eteen. Ei väliä miten sattui, tai kuinka valtava kolossi paikoillaan huojui ja oli vähällä menettää tasapainonsa, Parebris seisoi paikoillaan kuin jykevä vuori.
Myönnän kyllä satuttaneeni, mutta se kirotun naaraskäärme tuli sotkemaan lusikkansa soppaan viime hetkellä!, fauni ärisi, pujopartaisen kuitenkin selittäessä tilannetta taas paremmin kuninkaalle.
Pieni pakkomielteesi oli käsissäni, näetkö tämän?.. Niin lähellä”, Lilyn veren tahrimaa kämmentä ojennettiin nopeasti kultakutrin puoleen, Atrevauxen vetäessä sen kuitenkin yhtä nopeasti takaisin omalle puolelleen, kenraalin jatkaessa levotonsa askellustaan edestakaisin huonetta.
Sitten se vietiin minulta, samalla kun vaihtoehtoina oli joko uhmata vanhinta tai poistua paikalta tyhjin käsin”, sarvipäinen murisi, kookkaan olennon viimein pysähtyen nojatuolistaan tukea ottamaan.

Parebris kurotti ikkunlaudalla olevaan piippuunsa, sytyttäen sen pelkän katseensa voimalla. Sakea savu nousi piipun kärjestä ilmaan, saaden sarvipään silminnähden rauhoittumaan edes jotenkin aloilleen siksi hetkeksi. Atrevaux ei varsinaisesti tiennyt mitä viimeksi oli piipussaan polttanut, mutta se oli vanhan kenraalin viimeisin huoli tämän tilanteen yhteydessä. Viimeinen henkäys, jonka jälkeen fauni kävi puhaltamaan sisuksistaan muutaman savurenkaan ilmaan leijumaan.
Kehtaakin käydä valittamaan, Aran, sillä minä en todellakaan ole nyt sillä tuulella, tai siinä kunnossa että jaksaisin katsella, saati sitten kuunnella naljailujasi”.


//Aran ei saa omia Jaakon syliä, muutkin tahtoo. Zarga on tommonen perkeleen kutoja. DARALLA ON KIIRE. Zalu tulee mielellään pelastelemaan sitten, jos tietyistä ehdoista sovitaan <8 NONI. Daraa ei jätetä rauhaan. Senkin housuton viuhuja. Wat. Papa saa aina nauraa vieressä (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Loka 2014, 08:27

Eliitti kävi viimein vaihtamaan muotoaan, samalla nousten ylös sängystä. Aran huokaisi terävästi nähdessään kuinka sorkkajalkainen lähti huojumaan kauemmaksi. Selvästi äskeinen haavanpainaminen oli sattunut, mutta taisi kenraalilla nyt muitakin syitä olla kärttyinen. Kyllä Aran huomasi koska sarvipää oli äreänä, tuo kun ei pahemmin osannut sitä ainakaan pitkäaikaiselta ystävältään piilottaa. Mutta, juuri nyt Arania ei kiinnostanut mikä faunin hermoja nyt kiristi, ainoa mikä haltiaa kiinnosti oli tietää, oliko kenraali tappanut vihollisen siniverisen. Aran oli lähellä jo karjahtaa faunia vastaamaan, kerta vastauksen kertomisessa kului turhan pitkään jos Aranilta kysyttiin. Mutta lopulta pujopartainen kävi murahtamaan, ettei tiennyt, oliko Lily kuollut vai ei. Aran oli haudanvakava, tuijottaen kulmiensa alta sarvipäistä kovinkin murhaavasti. Mikäli Atrevaux oli mennyt ja tappanut sen siniverisen, saisi sarvipäinen siitä kyllä huutia.

Parebris jatkoi kuitenkin tarinaansa, kertoen naaraskäärmeen, yhden vanhimmista puuttunen tilanteeseen. Miksi ihmeessä!? Nyt se suuttumus faunia kohtaan laantui vähän ja kohdistui ennemmin vanhimpiin, mutta ei Aranin murhaava ilme mihinkään muuttunut vielä. Katse käväisi faunin kädessä jota tuo kävi näyttämään, kertoen kuinka siniverinen oli ollut kirjaimellisesti faunin hyppysissä, mutta ei.
Jo pelkkä Lilystä puhuminen sai Aranin tavalla tai toisella ahdistumaan, mutta tieto siitä että tuo saattoi olla kuollut ahdisti vieläkin enemmän. Tosin... Olisiko naaraskäärme keskeyttänyt, ellei olisi jotain siniverisen suhteen juoninut? Tai jonkun, joka siinä mukana nyt saattoi olla...? Aranin piti etsiä Lily, mahdollisimman pian.

Omista ajatuksista huomio kuitenkin kääntyi faunin puoleen, joka piippunsa kimppuun oli syöksynyt. Viimein pukinparta kävi kertomaan, ettei todellakaan jaksanut katsella saatikka kuunnella haltian vinoiluja. Hetkeen Aran ei sanonut mitään, kunnes kävi nousemaan ylös sängyltä, näyttäen yhä siltä että kävisi nirhaamaan sarvipään sen sileän tien.
"Sssinä idiootti!" Aran kävi karjahtamaan kirjaimellisesti keuhkojensa kyllyydestä, ohimennen pyyhkäisten nopeasti sormissaan olevan ylimääräisen salvan märkään kangasrättiin. Saman tien oli Aran ilmestynyt jälleen faunin eteen, nyt häpeilemättä saatikka miettimättä käyden tarraamaan kiinni sarvipään pitkästä pujoparrasta, repäisten kenraalin kasvot lähemmäksi itseään.
"Jos hän on kuollut, niin minä leikkautan sarvesi ja teetätän niistä kutsutorvet sikopaimenille!" Viha suorastaan paistoi vihreissä silmissä, käden vaihtaessa otettaan kenraalin parrasta tuon leukaluulle, pienemmän miehen hellittämättä otettaan faunista. Olisihan Atrevaux helpostikin voinut perääntyä, jos täysissä voimissaan oli, mutta nyt taisi jopa kuninkaasta olla fyysistä vastusta haavoittuneelle, heikolle sarvipäälle.
"Saat kiittää onneasi että olet minulle hitusen enemmän tärkeämpi, kuin se nainen. Muuten löytäisit itsesi kidutuskammioista kitumassa koko lyhyen loppuelämäsi!" Raivonpuuskainen sihisi työntäen lopulta rajusti Parebiksen kasvoja poispäin itsestään, lähtien samalla askeltamaan kenraalista kauemmas, kovinkin suivaantuneena.
"Minun on löydettävä hänet..." Kuningas kävi lähinnä mumisemaan itsekseen ravaillessaan nyt vuorostaan levottomana edestakaisin huoneessa. Jos Lily olisi elossa ja nukkuisi, Aran pääsisi tuon uniin, mutta...


// Aran omii. Aranin fauni. Ettikää oma! Zarga senkin höppänä (D DARALLA ON AINA KIIRE. GOTTA GO FAST. Zalu perkele (---DDD Zargan pitää tehä papallekin housut. Niissä housuissa tarvii olla kolme lahjetta, jos tiedät mitä tarkoitan. MINUN ANAKONDANI EI HALUA JOS SINULLA EI OLE SÄMPYLÖITÄ, HUNAJA. Hei sain kahvia näkyykö se //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Loka 2014, 17:49

Piipun pää ehdittiin laskea näreisen sarvipään huulille uudemman kerran, kunnes Aran karjahti turhautumistaan viimein ääneen. Fauni veti piipustaan pitkän henkäyksen, koko välineen lennettyä kuitenkin lattialle, kun monarkki ilmestyi Parebriksen silmien alle ja kiskoi mokomaa parrasta alemmas. Atrevaux murahti, yllättävän liikkeen tuntuessa taas pahalta selässä, haavankin tuntuessa siltä että olisi taas revennyt uusiin mittoihin ja verivanat lähtivät valumaan pitkin selkää.
Aran uhkasi tehdä kenraalinsa sarvista kutsutorvet, saaden Atrevauxen hymähtämään tympeästi, lähes huvittuneena. Osin fauni uskalsi epäillä Aranin uhkauksen todenperäisyyttä, mutta toisaalta taas ei epäillyt, etteikö monarkki tekisi jotain mitä uhannut oli sen suuremmitta tunnontuskitta.
Yritäkin”, vihainen sarvipää ärähti, Aranin siirtäessä otettaan samalla isomman leukaluuta puristamaan, ”Ja minä leikkaan lettisi irti ja myyn ensimmäiselle parturille peruukkeja varten alihintaan”.

Atrevaux sai pidellä kädellään tukea mistä vain kykeni, ollakseen kaatumatta huojuntansa takia Aranin päälle. Joskin nyt, kun huoneessa seisoi kaksi kiehuvaa osapuolta, ei fauni välttämättä olisi pistänytkään pahitteeksi kuninkaan päälle rysähtämistä, tehdäkseen tuon epämukavalle käytökselle erikoisemman pisteen.
Parebris ei lähtenyt vastailemaan enää monarkille mitään, tyytyen vain kompastelemaan sorkkiensa kanssa kauemmas ja hakemaan sitten taas tasapainoaan takaisin, pöydänkulmaan nojaten. Vihaisen sarvipään katse kohdistui seuraamaan nyt miten Aran puolestaan käveli levottomana edestakaisin kenraalin huonetta.

Ymmärrät sen varmaan olevan huono idea itsekin”, vanha fauni hymähti jo rauhallisemmin, mutta yhä selvää kränää äänessään, ”Tai ehkä sinun pitäisi kysyä asiasta oraakkelilta, tai Tuulenkantajalta itseltään. Heillä kun tuntuu olevan ratkaisu ja tieto kaikkeen”, Parebris totesi kiusaten, tietäen ettei ystävänsä halunnut olla missään tekemisissä niitten liskopetojen kanssa, toisin kuin pujopartainen. Mitä oletettavimmin Shyvana oli käynyt sen siniverisen prinsessan pelastamaan, miksi muuten naaraskäärme olisi paikalle tullut Atrevauxen hätyyttelemään tiehensä? Tuskin täysin turhasta sattumasta kuitenkaan oli kyse, sillä vanhimmalla oli jotain mielessä Lilyn suhteen, ehkä jopa koko vastapuolen hovi toimi sen naaraskäärmeen pelinappuloina vaikkeivät sitä itse tietäneetkään. Niillä valtavilla käärmeillä kun tuntui olevan näppinsä pelissä kaikkialla muutenkin...
Parebris korjasi ryhtiään hieman suoremmaksi kumarasta asennostaan, tukien itseään kuitenkin jatkuvasti johonkin käden ulottuvilla olevaan seinään tai tuolinkaiteeseen. Fauni ei liiemmin välittänyt Aranin kiukuttelusta, olihan tuolla siihen omanlaisensa syy aina tilanteen tullen, mutta edes Atrevaux ei voinut kieltää pitkäaikaisempana ystävä vihaavansa monarkin tapaa käyttäytyä näinä hetkinä.
"Lopettaisitko tuon ympäriinsä ravaamisesi...", Parebris murjaisi närkästyneenä Aranin menoa vielä seuratessaan.


//Daralle täytyy laittaa valjaat päälle, niin se ei enää karkaile <: Ja Papa saa housut, kyllä. Zarga voi olla tosin aika hämillään sitä kolmatta lahjetta ommellessaan (-----DDD ANAKONDA TAKAISIN TERRAARIOON. Valmistelen hypeäsi tunkemalla tämän pätkän foorumille sillä välin kun odotat kaaospartiota saapuvaksi huusholliisi 8)//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Loka 2014, 16:36

Atrevauksen uhkauksiin hiusten leikkaamisesta ei sanottu mitään, mutta fauni sai kyllä osakseen vihaisen mulkaisun. Aran ei ollut nyt todellakaan sillä tuulella, että jaksaisi kuunnella mokoman pukinparran vastaväitteitä! Mutta, Parebris taisi tietää harvinaisen hyvin, ettei Aranista ollut toteuttamaan mitään uhkauksiaan sarvipäisen kohdalla. Fauni kun oli yksi niistä harvoista, joita Aran kunnioitti ja piti läheisenä ystävänään. Kunhan fauni ei takkiaan hänelle kääntäisi, Aran ei tulisi satuttamaan sarvipäistä.... Jos pieniä läksytyksiä ei laskettu.
Aran kävi kurtistamaan kulmiaan faunin mainitessa oraakkelin ja tuulenkantajan. Parebris oli täysin tietoinen siitä, kuinka haltia vihasikaan noita liskoja, eikä varsinaisesti pitänyt siitä kuinka pukinparta edes ehdotti heidän puoleensa kääntymistä. Oli kyseessä sitten mikä ongelma tahansa, Aran ei tulisi hyväksymään apua niiltä vanhoilta pieruilta. Raivonpuuskastaan toipuva monarkki ei kuitenkaan vastannut mitään faunille, vieläkään, ravaili vain edestakaisin tovin, kunnes askel kävi rauhoittumaan ja lopulta pysähtymään Parebriksen kehotuksen myötä.

Katse pysyi hetken aikaa seinässä, kunnes kääntyi takaisin Atrevauxen puoleen, joka joutui ottamaan jo tukea pysyäkseen pystyssä. Se kiukku ja närkästys kävi pian haihtumaan haltian kasvoilta, Aranin ymmärtäessä että ehkä kiukuttelu kannatti jättää toiseen aikaan. Parebris oli loukkaantunut eikä kovin hyvässä hapessa ja koska tuo pässinpää ei suostunut sairastuvalle menemään, oli Aranin autettava. Ei hän voinut jättää sarvipäistä oman onnensa nojaan, vaikka vähän mieli tekikin. Ei Aranista kuitenkaan ollut moiseen.
".... Haavasi pitää hoitaa ja sitoa" Askel kävi nyt viemään rauhallisesti takaisin faunin luokse, Aranin pysähtyessä aivan toisen eteen "istu takaisin sängylle niin autan".
"Vaikka et kyllä ole ansainnut mitään apua minulta..."
Aran kävi lisäämään puoliksi mumisten, samalla kun koitti pienesti kosketuksella ohjata faunia vuoteen puollelle.


// Dara talutushihnaan joooo. Zarga parka, ANAKONDAT EIVÄT MENE TAKAISIN TERRAARIOON. Voi jumalauta sun kans. Tuntuu tyhmältä kirjottaa offgame viestiä sulle kun istut selän takana. Onko tämä tätä nykyaikaa sitten niin, ei voi puhua suoraa pakko netin välityksellä. OTA KAKKAA TEKSTIÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 20 Loka 2014, 02:56

Kulmiaan kurtistava fauni katseli Arania, joka otti kuin ottikin kenraalin huomautuksesta vaarin ja lopetti edestakaisin astelunsa siihen paikkaan. Siinä missä monarkki kääntyi katsomaan viimein seinän sijasta sarvipäiseen, siirtyi Parebriksen katse vuorostaan toisaalle. Sarvipäinen otti taas painuakseen paremmin kumaraan, sen tuntuessa kirjaimellisesti vain paremmalta, kuin pystyssä, hyvässä ryhdissä seisominen. Oikeastaan koko pystyssä seisominen alkoi hiljalleen tuntua erityisen väärältä, vaikkei Atrevaux sitä tietoisesti käynyt kuitenkaan ulospäin näyttämään. Silti veren menetyksen ja egon murjoutumisen myötä hiljalleen tuleva heikotus alkoi ottaa kokeneesta kenraalista veronsa…

Aranin sanojen myötä Atrevauxen katse siirtyi paremmin kuninkaan puoleen, sarvipäisen hymähtäessä vain terävästi siihen ilmoitukseen, että hänen haavansa pitäisi hoitaa ja sitoa viimein. Tottahan se oli, mutta Parebris ei enää oikeastaan olisi halunnut vaivata Arania tämän tapauksen kanssa, vaikka siihen lähelle taas tuli, valmiina ohjaamaan kenraalin takaisin sängylle istumaan.
Pässinpää otti kuitenkin päästääkseen tukisijoistaan irti, siirtäen Arania hieman kauemmas itsestään.
Ei sinun tarvit..se”, Atrevaux ehti ähkäistä ja ottaa ensimmäisen askeleen eteenpäin, kun toinen jalkansa lähti pettämään kookaan kenraalin alta. Purjopartainen horjahti eteenpäin, ehtien toisella kädellä hapuilemaan tukea Aranista, päätyen kuitenkin vain puristamaan tuon yllä olevan vaatetuksen helmoja kevyesti käteensä. Toinen käsi laskettiin ottamaan tukea lattiasta, eliitin polvistuessa kipujensa kanssa maahan kuninkaan vierelle. Mikäli kyseessä olisi ollut hengenhätä kummankaan osapuolen kohdalla, ei Atrevaux olisi näyttänyt tällaisia puutteita itsestään kenellekään. Monarkin seurassa sarvipäinen kuitenkin uskalsi olla myös heikko, niin paljon kuin se egoon ottikin.
Fauni hengitti raskaasti, väsyneesti, ja siltä kenraali kyllä näyttikin. Valkeat hiukset laskivat alas harteilta, lähes peittämään Atrevauxen naaman alleen, hohtavan katseen tuijotellessa puoliummessa lattianrajaa.


//Daralle timanttipanta. Ja vaatteet pois. Eikun… ANAKONDAT VILLIINTYY! Takaisin terraarioon siitä, tai muuten teen niistä nahkahousut itselleni. Turhat offgame viestit osa 7342648923. Ehkä meidän pitäis alkaa puhumaan samantien vaan skypen kautta, niin ei tartte suuta aukasta missään välissä (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Seuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 5 vierailijaa

cron