Yksin julmassa maailmassa || Crim!

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Yksin julmassa maailmassa || Crim!

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Elo 2014, 22:11

Jacka silmäsi yllättyneenä harmaaturkkia, säpsähtäen samalla itsekin hieman taemmas, kun Raban herättelijäänsä säikähti. Olihan tuo toisaalta ymmärrettävää, mutta keijuhaltia ei sitä ollut ottanut huomioonsa, jonka takia olikin hieman pahoillaan yllättävästä eleestään. Kettu kuitenkin nousi sijoilaan pian ylös, selvästi tiedostaen olevansa yhä jäniksen kanssa luolassa ja pahoittelikin käytöstään ohimennen.
”Ei se mitään”, Jacka naurahti, tyypilliseen tapaansa kovin ystävällisesti ja hymyili vielä sanojensa perään. Nulikka hyytyi hetkeksi seurailemaan harmaaturkin heräilyä laukkunsa maasta poimittuaan ja sitä, miten kettu asteli jo pirteämmin luolan oviaukolle, mutta palasikin yllättäen takaisin. Mainiten ohessa että pihalla muka oli joku. Eihän siellä ketään ollut? Ainakaan äsken, kun Jacka oli tarkistanut. Kaiken lisäksi tarkkakuuloinen nulikka olisi kyllä tajunnut, jos ylimääräisiä olisi ollut lähettyvillä.

”Eihän siellä ketään ole, vain Anduril”, jänis myhäili, lähestyen Rabania, ”Ja Anduril on minun ratsuni, ei se sinua syö”, keiju vielä lisäili. Nuorukaisen käsi laskeutui kevyesti harmaaturkin harteille. Vaikka miten kevyt ote ketusta jäniksenkorvaisella olikin, ei tuo silti päästänyt Rabania pakenemaan otteestaan. Harmaaturkkinen saatettiin mukana lähemmäs mustaa oria, joka kiinnittikin kaksikkoon huomionsa heinää yhä mässäillessään.
Säyseä, laiskanoloinen ja vasta itsekin hereille havahtunut Anduril otti muutaman laiskan askeleen lähestyvää kaksikkoa kohden, tunnistaessaan isäntänsä noista toiseksi. Koska kettu oli jäniksenkorvaisen seurassa, ei kaakki osannut tuota katsoa viholliseksi – Jackalla kun tuppasi olemaan hyvinkin usein joku seurassaan, jota ori sai sinne tänne raahailla isäntänsä mieliksi. Sen kummemmin kuitenkaan Rabanilta kysymättä, Jacka tuuppasi Rabanin ratsunsa eteen, joka turpaansa toi lähemmäs harmaaturkkista olentoa.
”Olet varmaan aikaisemminkin nähnyt hevosia?”, keiju varmisteli, ohjatessaan kettua nostamaan kätensä orin turpaa kohti, ”Ei se pure. Tunnet reflekseiltäsi muutenki olevan niin vikkelä, että Anduril on sinuun nähden pelkkä kilpikonna, jos yrittäisikään näykkäistä”, Jacka naurahti. Hevosen ohjat poimittin ohimennen toiseen käteen varmuuden vuoksi, keijun poistuessa sen verran Rabanin viereltä että saattoi Adurilin satulalaukkuja tonkia. Siellä pitäisi olla sideharsoa, jolla ketun jalka saataisiin tuettua toistaiseksi. Aewyn todennäköisesti siitä Jackan toistaitoiselle sidonnalle motkottaisi, mutta se oli sen ajan huoli.
”Vieläkö jalkaasi jomottaa?”.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Yksin julmassa maailmassa || Crim!

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Elo 2014, 23:38

Anduril? Raban katsoi kysyvänä Jackaa sen hetken kun tajusi hevosen olevan miehen oma.. ja Raban kun oli luullut että hevonen olisi jonkun muun, joka ei tänne kuuluisi. Lisäksi Jacka selitti itsekkin että hevonen oli hänen, eikä Raban sen kummemmin ehtinyt käydä suutaan avaamaan kun haltian puolikas otti ketusta ystävällisen otteen olkapäästä ja kävi työntämään hieman epäröivää, mutta kiltisti mukana tallustavaa kettua. Hevonen huomasi nopeasti lähestyvän kaksikon ja astui muutamalla laiskahkolla hevosen askeleella lähemmäs parivaljakkoa. Raban oli hermostunut koko tilanteesta ensinäkin siksi että hevonen oli häneen verrattuna iso kuin mikä ja hän ei ollut koskaan lähikontaktissa hevosen kanssa missään muodossa.. paitsi että sellainen oli vartijan kanssa yrittänyt talloa hengiltä, mutta se oli oma tarinansa.
Jacka tuuppasi nuorempaansa lähelle hevosta, joka työnsi jo suuren suurta turpaansa lähemmäs kettua uteliaana.. Raban ei ollut ihan varma miten hevoseen olisi pitänyt oikeasti suhtautua, jotenJacka oäätti käydä ohjastamaan kettua kädestä pitäen nostamalla ketun käden hevosen silkkisen pehmeää turpaa vasten.
"Kiltti heppa.." Raban loi hevoselle hieman arkaluontoisen hymyn.. ja katsoi sitten Jackaan joka kysyi oliko kettu ennen nähnyt hevosia.
"Tietenkin, mutta en ole niiden kanssa ollut koskaan tekemisissä." Raban vastasi miehen kysymykseen, joka vielä vakuutteli Andurlin olevan täysin vaaraton etenkin kun kettu olisi tuota huomattavasti vikkelämpi liikkeissään. No se kyllä saattoi olla tottakin. Haltiatkaan eivät tuntuneet hänen perässään pysyvän sitten mitenkään.
Jackan poistuessa ketun viereltä kettu katsoi miestä hieman kysyvänä muutaman sekunnin, mutta tyytyi sitten kapsuttelemaan Andurlin turpaa kevyesti naurahtaen kevyesti kun hevonen pärskähti. Jackan kysymys kuitenkin keskeytti ketun toimet ja katsomaan jalkaansa pikaisesti.
"Ei enään erikoisemmin, mutta voin sen silti sitoa." Raban sanoi ja siirtyi hevosen läheltä pienelle kannolle istumaan että Jackan olisi helpompi sitoa hänen nilkkansa, mutta ilmeisesti paikka ei miestä itseään oikein vaikuttanut miellyttään vaan Raban sai tuntea kuinka hänet nostettiin kainaloiden alta Andrulin selkään istumaan ja vasta sitten mies kävi omia taikojaan tekemään nilkalle. Raban ei valittanut, eikä sanonut mitään tästä.. vaikk ele olikin tullut melko nurkan takaa.

Nilkan sitomisen jälkeen kaksikko lopulta pääsi matkaan Rabanin istuessa Jackan edessä, ja ohi mennen rapsutellen Andrulin harjaa ja kaulaa, kun taas Jacka ohjasteli hevostaan takana ja samalla oletettavasti vahtien ettei nuorempi putoaisi keinuvasta kyydistä.

//Mää hittasin, mut tuskin haittaa :D //
suskari
 

Re: Yksin julmassa maailmassa || Crim!

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Syys 2014, 13:37

Kettu väitti ettei jalkaansa enää liiemmin aristellut. Jackan mielestä harmaaturkin nilkka oli kuitenkin parempi tukea jollain, ettei tuo uudestaan kävisi itseään satuttamaan kaikessa tohinassa ja koipi saisi vahvistua paremmin kontollaan kun kääreissä oli. Nulikan puristaessa kääreen satulalaukusta käteensä ja katseensa valuessa hämärästä laukusta takaisin Rabaniin, oli lyhyt osapuoli ehtinyt jo istahtaa viereiselle kannolle.
”Saat kyllä ennemmin istua suoraa satulaan, niin nilkkasi on helpompi sitoakin”, Jacka naurahti, hypähdellen harmaaturkin vierelle ja lähti työntämään tuota takaisin lähemmäs Andurilia. Orin vierelle päästyä hintelä keijuhaltia laski kätensä Rabanin kainaloiden alle ja nosti kettua sen verran, että tuo sai omin avuin kavuta paremmin hevosen selkään.
”Ojennahan tänne sitä koipeasi”, valkohapsinen totesi hymyillen, lähtien käärimään varsin näppärän näköisesti sideharsoa toisen nilkan ympärille, sopivan tiukalle.

Kun harmaaturkin koipi saatiin siteellä tuettua, oli myös Jackan aika hypätä ratsun selkään Rabanin taakse. Nulikka varoi jatkuvasti, ettei vahingossakaan olisi rimpulaa kettua millään tavoin tönäissyt, sillä tuohan olisi saattanut vaikka tippua alas! Sen jälkeen arkaa kettua olisi tuskin enää näin korkealle saanut suosiolla..
”Voit pitää kiinni Andurilin harjasta jos haluat”, Jacka vinkkasi vielä Rabanille, ennen kuin kannusti ohjaksista kaakkiaan liikkeelle. Ori hörähti terävästi, lähtien hakemaan isäntänsä haluamaa suuntaa. Matka kohti Jackan mainitsemaa kylää oli alkanut.

---

Matka ei ollut turhan lyhyt, mutta koska se oli aloitettu jo varhain aamulla, ennätti parivaljakko hyvissä ajoin puolilta päivin saapua pieneen kylään metsikön keskellä. Kylää asuttivat lähinnä erilaiset taruolennot, käsityöläiset ja kauppiaat, jotka työskentelivät päivittäin jossain läheisten, tuottoisempien kylien läheisyydessä ja tulivat vain yönsä – jos niitäkään – viettämään takaisin koteihinsa. Vain harvat jäivät talouksiaan hoitamaan ja ottamaan mahdolliset vieraat vastaan, joksi nyt porteista sisään ratsastava kaksikkokin laskettiin.
Jacka tunnistettiin oitis, pienen majatalon tallirengin tullessa tervehtimään oitis vanhaa tuttuaan jolla ei turhan usein ollut tapana vierailla pitempään missään. Jäniksen taustoja ei varsinaisesti kylässä tiedetty Aewyniä lukuunottamatta, mutta ei Jackalla myöskään ollut tarvetta pihistää muutenkin vähävaraisilta mitään. Täällä hän oli vain mukava ohikulkija, joka mielellään maksoi vaivanpalkkaa ja auttoi tarpeen tullen muita osallistumalla töihin ja tienaamalla itselleen pennin jos toisenkin toisinaan.

Renki tarjoutui pitämään Andurilista huolen sillä välin, kun Jackalope olisi asioitaan toimittamassa.
”Me jäämmekin sitten tässä”, jänis tuumaili vuorostaan Rabanille, ennen kuin itse hyppäsi alas ratsailta. Harmaaturkin puoleen ojennettiin käsiä, jotta Jacka saattoi ottaa poloisen ketun vastaan, eikä tuon tarvinnut itse korkealta hypätä alas kipeän jalkansa kanssa.
Yhdessä harmaaturkin kanssa, Jacka astelehti Rabanille sopivaan tahtiin kohti Aewynin mökkiä, jonka piipusta nousi rauhallisesti savu. Oletetusti suippokorvainen nainen olisi kotonaan puuhailemassa, kuten tavallista, mutta millaisen vastaanoton parivaljakko saisikin sitten kohdalleen, niin oli kokonaan toinen juttu.

Mökin oveen koputettiin ja ilman erillistä pyyntöä kävi nulikka ovea raottamaan, tunkien siitä päänsä aluksi sisälle nähdäkseen oliko kukaan kotona. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, mutta kai he voisivat peremmälle astua huhuilemaan ennemmin kuin vain luovuttaa niille sijoilleen aikeittensa suhteen. Ovi avattiin paremmin, Jackan viittoessa Rabania astumaan edeltään ensin sisälle, tullen itse sitten perässä. Juuri kun luukku painui kaksikon selän takana kiinni, asteli Aewyn jostain perähuoneesta tupansa puolelle vaaleanruskeat hiuksensa sidottuina kireälle poninhännälle takaraivollaan.
”Jackalope!”, nainen huudahti yllättyneenä, mutta nosti sitten terävästi kätensä puuskaan syliinsä ja katseli toruvasti itseään nuorempaa, ”Taasko olet hankaluuksiin itsesi saattanut ja tulit nurkkiini piilottelemaan senkin pelkuri? Saavut aina paikalle kun sitä vähiten odottaa”, Aewyn naurahti tuimasta asenteestaan huolimatta, astellen halaamaan ystäväänsä. Lämpimään halaukseen vastattiin.
”En minä tänne tullut jäädäkseni. Minulla oli jotain ihan muuta mielessä”, Jacka hymisi viekkaasti, vetäytyen naisen halauksesta irti lähemmäs Rabania, joka työnnettiin paremmin nyt esille.
”Nimittäin ystäväni tässä tarvitsisi töitä ja katon päänsä päälle. Muistelin että tarvitsisit mahdollisesti toista käsiparia huusholliisi avuksesi, kun et itse osaa kymmentä asiaa yhtä aikaa hoitaa”, nulikka tuumaili varsin ylpeänä itsestään, saaden kuitenkin sanoistaan palkkioksi pienen läpsähdyksen Aewynin kädestä ohimennen ohimolleen. Haltianaisen katse kuitenkin laski sitten harmaaturkkisen ketun puoleen, hymyn noustessa samalla myös Aewynin kasvoille, joilta alkoi hiljalleen huokua se äidillisen lempeä ilo ja uteliaisuus uutta tuttavaa kohtaan, joka kieltämättä kovin reppanalta vaikutti.
”Oletpa sinä suloinen”, Aewyn mutisi lähinnä itsekseen myhäillen, suoristaen kuitenkin pian selkäänsä ja rykäisi ääntään kuuluvammaksi, ”Mikä on nimesi? Onko sinulla aikaisempia kokemuksia töiden suhteen?”, huoneen ainoa naaraspuolinen lähti vaatien utelemaan ketulta.


//Eipä mitiä, kerta asiasta erikseen sovittiin <://
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Yksin julmassa maailmassa || Crim!

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Loka 2014, 22:27

Raban oli yhtä aikaa innoisaan kuin hieman peloissaakin keikkuessaan rauhallisesti eteenpäin tallustelevan Andurilin selässä, pudotus oli korkealta näin Rabanin kulmasta katsottuna, joten Jackan kehotuksesta kettu puristi käsissään pientä tuppoa orin harjasta, mutta toisaalta Raban ei ollut ikänänsä koskaan päässyt näin lähelle hevosta, saati päässyt semmoisella koskaan ratsastamaan! Joten pian Raban sai tajuta jopa nauttivan matkasta todella paljon, katsellen pieni hymy kasvoillaan hitaasti meneviä maisemia ja muutenkin luonnon omaa heräämistä seuraavaan päivään. Ohessa myös Andurlin sai muutaman rapsutuksen ja taputuksen kaluansa sivuun tai harjaansa.
Mutta kuten aina kaikki hauska, sekin pieni ratsastus seikkailu sai oman päätöksen kun kaksikko saapui lopultakin Jackan mainitsemaan kylään. Raban ei henkilökohtaisesti pitänyt kylästä tulevasta huomiosta, vaikka ne enemmänkin taisivat olla Jackalle kuin nuoremmalle ketulle, silti Raban tiedostomattaankin painautui puoli haltiaa vasten kuin hakien miehestä turvaa aina sinne asti kun Jacka lopulta päätti kaakkinsa parkkeeroida tallille. Raban katsoi miestä hieman kysyvänä, mutta ei käynnyt mitään valittamaan kun puolihaltia kehotti häntä eleellisesti hyppäämään alas ja niin Raban tekikin Jackan ottaessa heiveröisen ketun vastaansa ja alas päästyään turvallisesti ei kettu lähtenyt juurikaan metriä kauemmas turvalliseksi laskemastaan miehestä, vaan lähti tallustamaan tuon perässä tiiviisti kuin ankanpoika emoaan, kohti suuntaan minne Jacka häntä tahtoi johdattaa.

Kaksikko saapui nopeasti tuvan ovelle, johon Jacka koputti ja vailla mitään odottamisen halua raotti ovea kurkaten sisälle, ja pian olikin jo hoputtamassa Rabania astumaan peremmälle. Raban katsoi miestä kulmiaan kohottaen ja sitten avonaiseen oveen, josta tuli houkuttelevia tuoksuja, joten ei tarvinnut kahta kertaa käskeä kun nälkään nähnyt kettu jo astui sisälle katsellen paikkaa uteliaana kullan värisillä silmillään. Raban oli jo aikeissa astua peremmälle tutkimaan paikkoja kun paikalle otti ja pamahti täysin ventovieras nais puolinen henkilö jolloin Raban tunsi pienen sydämmensä melkein hyppäävän kurkkuun ja no salaamaankin nopeammin kettu löysi tiensä Jackalopen jalkojen taakse pitäen miehen housuista kevyesti kiinni, samalla kun kurkki tilannetta turvalliseksi laskemastaan paikasta. Ilmeiseti tämä nais haltia ei kuitenkaan ollut laisinkaan pahan tahtoinen päinvastoin, tuo oli ottanut Jackalopen halaukseen ja Jacka vastasi siihen.. Keskustelukin oli suhteellisen rauhallista, joka siirtyi nopeasti Jackan tuomaan pieneen vieraaseen, jolloin Jacka astui pois Rabanin edestä ja siirsi hellin ottein Rabanin paremmin nais toverinsa nähtäväksi. Tässä vaiheessa Raban oli melkoisen sanatin ja no napitti ruskeatukkaista haltiaa keltaiset silmät levällään, säpsähtäen jonkin verran kun Jacka sai osansa vääristä sanoista. Oliko tämä nyt ihan oikea paikka hänelle?

Aewyn lopulta soi huomionsa ketun suuntaan, jolloin Raban otti ensinmäisenä askeleen kohden Jackaa vaihvikkaa, käyden kysymään ketun nimeä ja oliko tuolla kokemusta töiden suhteen.
"Raban... ja ei juurikaan, olen syntynyt kadulla." Raban myönsi laskien nolostuneena katseensa lattiaan.
suskari
 

Re: Yksin julmassa maailmassa || Crim!

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Tammi 2015, 17:54

Jacka seurasi hymyillen vierestä, kiinnittäen omankin katseensa harmaaturkin puoleen kun Aewyn otti tuota puhutellakseen. Kovin nolostuneena, katse lattiassa kettu lopulta vastasikin naisen kysymyksiin, saaden Aewynin hieman kohottamaan kulmiansa ja vilkaisemaan Jackan puoleen. Kyllä tuo tiesi Jackan taustat ja tavan elää, puhumattakaan siitä kuinka paljon jäniksellä taisi loppujen lopuksi Rabanin kaltaisia kadulla ikänsä eläneitä nuoria ystävinään enemmän tai vähemmän. Aewyn vain ei ollut silmästä silmään nähnyt tällaisia tapauksia ennen, ja Jackalope itse kun vaikutti niin… no, ei niin kadulla asujalta, vaikka todellisuudessahan sitä oli varsin merkittävästi.

Aewynin säälivänhämmentynyt katse laski kuitenkin Rabaniksi esittäytyneeseen otukseen, naisen kasvoille noustessa takaisin se lämmin, äidillinen hymy. Toinen noista harvinaisen pehmeistä ja siroista käsistä nousi tuon laihan olennon olkapäälle, Aewynin vain toivoen ettei toinen yrittäisi pakoon.
”Kuulehan Raban”, haltianainen aloitti, ”Jacka tässä on varsin hyvä esimerkki siitä ettei kadulla elämisen tarvitse olla aina kurjaa”, naisen katse kääntyi sitten sanojen perään Jackan puoleen, ”Jos osaisit sähläri pelata korttisi edes oikein!”. Jacka säpsähti pienesti, mutta toistaalta tiesi Aewynin vain kiusaavan taas itseään. Jänis tiesi kyllä ansaitsevan paikkansa telkien takana tai köyden jatkona hirsipuussa – mutta niin kauan kun hän ei kiinni jäisi kolttosistaan, ei Jacka ollut valmis myöskään luovuttamaan ainaisen pakoilunsa kanssa.
Jäniksenkorvainen hyppelehtikin tilanteesta hieman sivummalle, peremmälle tupaan jossa katseensa eksyi mitä ilmeisen uunituoreisiin leivonnaisiin. Ilman ylimääräisiä lupia, nulikka kävi tarjottimelta yhteen noista leivoksista tarttumaan ja toi sen arvioivasti silmiensä eteen.

”Saahan hän jäädä?”, Jacka sitten kyseli, ehtien jo maistaa leivoksesta palasen kun katseensa kääntyi Aewynin puoleen, joka toruvasti, lopulta naurahtaen jänistä katsoi.
”Tarjoan mielelläni sijan ystävällesi täältä”, nainen totesi, uudelleen Rabanin puoleen kääntyen, ”Emmeköhän me keksi jotain pikkuhommaa sinulle Raban, jolla voit sijasi ja ruokasi maksaa, vaikutat sisimmiltäsi reippaalta kuitenkin. Tähän taloon kun tarvitsisi muutenkin ylimääräisen käsiparin”, Aewyn naurahti ja polvistui sitten harmaaturkin eteen, katsoen tuota lattiaan kohdistettua katsetta näin alhaaltapäin, ”Olet tervetullut jäämään, jos vain tahdot”.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Yksin julmassa maailmassa || Crim!

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Tammi 2015, 18:43

Raban vain hieman värähti kun tunsi kevyen painon olkapäällään ja kohotti katseensa Aweniin, joka kertoi ettei kadulla eläminen tarvinnut olla sitä kurjinta puuroa, josta Jacka oli yksi loistava esimerkki. Raban käänsi katseensa paikalta paenneeseen keijuhaltiaan. Mies ei todellakaan näyttänyt siltä että olisi elännyt päivääkään kadulla vaan oikein hyvinvoivalta, jopa niin hyvin että miestä olisi voinnut pitää jopa tavallista kansalaista korkealla-asemalla olevana. Raban taas.. no hän oli pieni, fyysisesti heikko ja aivan liian kiltti siirtymään Jackan saappaisiin ja varastamaan muilta elääkseen. Ei ketunpojasta olisi siihen..

Seuraavaksi Jacka kyselikin jo haltianaiselta että saisiko Raban tosiaan jäädä, johon kuului Awenin suusta myöntävä vastaus. Rabanin kasvoille levisi iloinen, helpottunut ja kiitollinen hymy siinä vaiheessa kun Awen kävi puhumaan ketulle ja kun haltianainen oli päässyt loppuun, laskeutunut ketun tasolle, syöksähti Raban yllättäen naisen kaulaan roikkumaan.
"Tietenkin!" Kettu sanoi iloisesti päästäen hetken päästä Awenin irti heiveröisestä otteestaan ja katsoi hieman haikean näköisesti Jackaa, joka mussutteli menemään uuni lämpimiä levonnaisia kupuunsa. Raban käveli, tai no pikemminkin otti muutaman lenkkaavan askeleen Jackan luokse ja nykäsi miestä pienesti takkinsa reunasta saadakseen keijuhaltian huomion itseensä.
"Tulethan katsomaan?" Raban kysyi napittaen Jackaa alakantista keltaisilla ketun silmillään.. ja sekunnin päästä nuori mies saikin tuntea ketun laihan ruumiin itseään vasten.
"Ja kiitos paljon.." Raban lausui kiitoksensa vielä miehelle, miehelle jonka kettu toivoi vielä tapaavansa tämänkin jälkeen. Olisi ikävää jos Jacka nyt vain hänet jättäisi eikä tulisi katsomaan miten pelastettava voisi.
suskari
 

Re: Yksin julmassa maailmassa || Crim!

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Tammi 2015, 21:29

Jacka oli niin keskittynyt leivoksien napsimiseen, ettei kyennyt näkemään tuota onnellista hetkeä Aewynin ja Rabanin välillä kun kaksikko toisiaan halasi. Aewynin tuttu helisevä nauru kuitenkin kertoi Jackalopelle enemmän kuin tuhat sanaa – kyllä jänis oli epäillytkin että ystävänsä kelpuuttaisi avukseen jonkun. Ja ylipäätään seuraksi. Aewyn kun oli omat jälkeläisensä menettänyt aviomiehensä lukuun ottaen, niin tuo omalla tavallaan kaipasi holhokkia itselleen. Tähän saakka Jacka oli sellaisena toiminut, mutta kun jänis usein vipelsi ties missä omilla teillään eikä koskaan ”kotona” käynyt, ei hänestä kamalasti myöskään iloa ollut muille. Raban olisikin sitten luku erikseen.
Keijuhaltia oli kuitenkin kääntynyt seurailemaan harmaaturkin onnea, kiinnittäen kettuun puolestaan huomionsa kunnolla kun tuo lähelle tuli takinhelmasta kiskaisemaan. Rabanin sanoihin jänis otti naurahtaakseen pienesti, jonka jälkeen nulikka siirsi kädellään silittämään toisen päälakea muutaman kerran.
”Totta kai minä tulen katsomaan sinua, mitä oikein luulit!”, nulikka naurahti, vastaten laihan harmaaturkin halaukseen, ”Kiitä mielummin Aewyniä kuin minua[/i]”.

Jacka irrottautui toisen halauksesta sitten, kun Raban tunsi saavansa tarpeekseen hänessä roikkumisen suhteen.
”Etteköhän te pärjää keskenänne tästä eteenpäin”, jänis hymyili, vielä viimeisen leivoksen turpaansa vääntäen ennen kuin asteli kiittämään vielä Aewyniä tuon eleestä. Parempi näin, kuin niin että Raban joutuisi Jackan perässä roikkumaan kun tuo maita ja mantuja ympäriinsä veteli.

”Taitaa kuitenkin olla aikani lähteä”, keijuhaltia tuumasi, ikkunasta ulos jo kurkkien, palaten kuitenkin vielä iloisesti ja rohkaisevasti virnistämään Rabanin puoleen, ”Pidähän itsestäsi huoli Raban, toivottavasti näemmä taas hyvin pian uudestaan”. Vilkutettuaan harmaaturkille hyvästinsä, lähti keskenkasvuinen nulikka hyppelehtimään tuvan ulko-oville – niiden luona kääntyen kuitenkin vielä ympäri ja katsoi uhkaavasti Aewyniä
Katsokin että pidät hänestä hyvää huolta”, Jacka hymähti haltiakielellä silmiään siristellen, teennäisesti uhkaillen vanhaa ystäväänsä. Nulikka nosti kaksi sormeaan pystyyn, vieden ne sitten silmiensä tasolle ja siitä osoittaen sitten edelleen Aewynin puoleen ilmaistakseen että tulisi pitämään naista silmällä – haltianaisen toistaen saman perästä naurahtaen. Samantien nainen tarttui tuumasta toimeen, antamatta Rabanille sijaa surra Jackan lähtöä millään tavalla kun tuo otti poistuakseen. Kettua lähdettiin saattamaan peremmälle tupaa, haltian esitelläkseen tuolle hieman asuinsijaansa ja etsiäkseen tuolle sopivat kuteet ylle edellisten tilalle.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Yksin julmassa maailmassa || Crim!

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Tammi 2015, 22:03

//No en minä enempää vastaamaan tähän, joten kiitosta pelistä ^^ //
suskari
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron