Kirjoittaja Sands » 21 Marras 2014, 18:14
Baldramallach lähti seuraamaan kissaa pölyisen huoneen läpi toisen käskiessä tuota tulemaan perässä, lattialautojen painuessa ja nitistessä miehen painon alla jokaisen askeleen kera. Punaruskeat silmät eivät nähneet hämärässä niin hyvin, kuin tuo lohikäärmeenä normaalisti näki... Mutta onneksi huone oli tyhjä, eikä mitään juuri ollut edessä, mihin tuo olisi voinut kompastua huonomman näkönsä takia. Kaksikko suuntasi kohti toista huonetta aivan perällä, pakottaen suuren käärmeen taas ahtaamaan suuren ruhonsa pienen oviaukon läpi painavien säkkiensä kera. Ja eihän sekään tietenkään ollut tarpeeksi. Kfir lähti suuntaamaan kovin kapeita ja niin suurelle miehelle hataria kierreportaita alas, saaden Balin mutristamaan huuliaan. Omapa kissa syy sitten oli, jos mokomat pettivät liskon painon alla...
Yksi jaloista asetettiin kokeellisesti ensimmäiselle portaalle, lohikäärmeen laskiessa painonsa sille. Portaat natisivat kovin uhkaavasti, mutta näyttivät pysyvän vielä yhdessä kasassa – ainakin vielä. Baldramallach tutkaili portaita vielä hetken, päätyen lopulta järjestelemään säkkinsä selässä uudelleen, että tuo kykenisi edes yrittämään laskeutumista jotain niin ahdistavan kapeaa pitkin. Säkit harteillaan mies aloittikin, jokaisen askeleen ollessa kovin varovainen ja liikkeen aina pysähdyttyä hetkeksi tuon tarkkaillessa portaiden kuntoa. Kovastihan ne valittivat ja nitisivät, jokaisen askelman tuntuessa suorastaan painuvan alemmas ja alemmas käärmeen jalkojen alla... Mutta hitaasti ja varmasti jatkamalla, portaat eivät pettäneet.
Kellari ei ollut yhtä hämärä, mikä oli kovin outo asia sanoa, mutta syy oli selvä. Vaikka ikkunoita kellarissa ei ollut niin monta, sekin pieni valo mikä pienistä, maanrajassa olevista ikkunoista tulvi sisään kävi heijastumaan kaikista niistä rikkauksista, mitä lattialla istuskeli. Kiiltäviä metalliesineitä, kauniita, säihkyviä kiviä... Paljon kasasta kyllä löytyi. Kissa ja liskon rikosretki ei todellakaan ollut Kfirille ensimmäinen. Bal teki työtä käskettyä ja kävi laskemaan omat aarresäkkinsä seinänvierustalle, tuon silmien katsellessa huonetta laidasta laitaan kovin tarkkaavaisena. Kyllähän lohikäärmeelle moinen läjä aarteita oli miellyttävä...
Katse kääntyi Kfiriin toisen puhuessa, silmien suorastaan tuijottaessa toista uhmaavasti kissan epäillessä, ettei kokonainen lehmä kaksijalkaiseen mieheen tainnut upota. Se taidettiin jopa ottaa haasteena käärmeen suoristaessa selkäänsä näyttääkseen suuremmalta, tuijottaen silmäänsäkään räpyttämättä. Eihän Baldramallach oikeastaan tiennyt, kykenisikö kokonaista lehmää syömään pienemmässä muodossaan... Mutta siitä ei nyt huolehdittu. Nälkähän tuolla oli.
"Haluan paljon ruokaa," käärme murahti, vaatimuksensa kovin selvä. Häntä ei haitannut odottaminen tai istuskelu kellarissa, kunhan hän vain tuli ruokituksi. Miksipä hän valittaisi, jos hänen ei tarvinnut työskennellä ruokansa eteen.