Anna kun avaudun || Crim

Sairastupa sijaitsee lähellä kokoustaloa. Tupa on tarkoitettu niin sotilaille, kuin tavallisellekin kansalle. Haltiat pitävät erittäin hyvin huolen siitä, ettei mahdolliset kulkutaudit pääse leviämään. Haavoittuneet voivat hankkiutua hoitoon tähän kauniin valkoiseen, rauhallisenoloiseen rakennukseen. Sisustus on raikasta ja hillittyä. Rakennus itse on kaksikerroksinen. Ylempi kerros ovat tarkoitettu aatelistolle, kun alimmassa kerroksessa hoidetaan tavallista kansaa. Sairastuvalla sijaitsee myös orpokoti, johon sodassa vanhempansa menettäneet lapset voivat hakeutua hoitoon. Haltioiden kaupungissa harvoin näkee kadulla eläjiä, elleivät jotkut välttämättä päätä asua mieluummin kadulla, kuin tietyssä paikassa.
Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia, kuin myös parantajia.

Valvoja: Crimson

Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Marras 2014, 23:15

jatkoa

//EDITTO : PELILLE HETI JO VALMIIKS PIENI K-VAROITUS koska hässimistä, alastomuutta ja alkoholia JNE TERVE TAAS //

Darius


Piilopaikkaan päästyään kaksikko sai kaiken tarvitsemansa avun. Darius antoi hoitajien pitää huolen Delathoksesta, sen pahemmin enää katsomatta tummahipiän perään. Tuo oli hyvissä käsissä ja kenraalin itsensä piti myös saada haavansa hoidettua. Uupumus oli jo niin suuri, ettei kenraali pystynyt enää pahemmin edes ajattelemaan. Tokkuraisena tuo kävi selittelemään kylän vartijoiden kapteenille tilannetta, pyytäen tuota lähettämään viestin kaupunkiin kuiskauksen kapteeneille. Kertomaan, että yksi heistä oli kaatunut ja lähemmäs kymmenen sotilasta menetetty yhteenotossa toisen eliittiryhmän kanssa. Vihollinen oli kuitenkin ottanut enemmän osumaa ja oli mahdollista, että yksi ihmisten eliiteistä olisi kuollut, vähintäänkin haavoittunut pahasti. Myös yhdestä uudesta vihollisen eliitistä oli nyt tietoa, mutta siitä enemmän sitten, kun Kenraali ja kolme sotilasta palaisivat takaisin kaupunkiin. Darius pyysi kapteeneitaan ilmoittamaan tästä myös kuninkaalle, jota varmasti kiinnosti moinen uutinen.
Kaksi muuta sotilasta saapuivat piilopaikkaan hieman myöhemmin, elossa mutta uupuneina. He eivät olleet saaneet alas Fritziä, sillä toinen ihmisten eliitti oli kovin kärkkäästi puolustanut tovereitaan. Lopulta he olivat jo liian lähellä ihmisten kylää, joten sotilaat olivat katsoneet parhaaksi vain perääntyä. Nyt kaikki olivat kuitenkin turvassa ja saivat tarvitsemansa hoidon, ennen kuin levolle kävivät.


Vuorokausi siinä meni, ennen kuin Darius oli noussut levolta ja päättänyt hankkiutua omiin oloihinsa. Kenraalia kirjaimellisesti suututti tappio, varsinkin kun hän oli sen myötä menettänyt vanhan ystävänsä. Tietenkin jokaisen sotilaan kuolema harmitti, Kuiskauksessa kun kaikki olivat niin hyvää pataa keskenään, Mutta kapteeni Tanithil oli yksi niistä harvoista, joita Darius oli ystäväkseen voinut kutsua.
Kylästä oli lähtenyt partio noutamaan ruumiita ja keräämään irtaimistoa aikaisemmin. Darius oli aluksi harkinnut mukaan lähtemistä, mutta päätti, ettei hänen psyykeensä sitä nyt kestänyt. Ei hän halunnut nähdä kuolleita sotilaitaan, kapteenista puhumattakaan. Varsinkaan kun ei tiennyt, olivatko ihmiset ensin omiaan ehtineet keräilemään paikalle, saatikka sitten olivatko villieläimet kuinka ruumiita käyneet jo suihinsa pistelemään.

Vastoin hoitajien kehotuksia oli Darius lähtenyt omille teilleen. Kenraali oli vieraillut sotilastuvalla, mutta päätyi loppujen lopuksi kaikessa yksinäisyydessään vierailemaan läheisessä majatalossa tirvaisemassa drinkin jos toisenkin naamaansa. Tosin, kauaa ei Darius viihtynyt yleisellä paikalla, pyytäen majatalonisännältä pulloa mukaansa. Kenraali oli jo juonut pohjalle melko kovan humalat, mutta ei majatalonisännästä ollut kieltäytymään, kun rahaa oli tarjolla. Niinpä oli siististi pukeutunut kenraali käynyt poistumaan kera täyden pullon, suunnaten takaisin sairastuvalle.
Ei hän edes tiennyt mitä teki. Hän halusi seuraa, mutta samalla hän halusi olla yksin. Jos Iriador olisi ollut kylässä, olisi Darius punapään kanssa aikaansa viettänyt, mutta valitettavasti sokea oli nyt kaukana, eikä Haukansilmä niin tyhmä ollut että yksin lähtisi matkamaan kaupunkiin vain sen tähden.
Ontuva, jokseenkin huojuva askel oli viemässä omalle lepohuoneelle sairastuvalla, kun yllättäen syystä tai toisesta oli kenraali vaihtanut suuntaansa. Sen sijaan että omaan rauhaansa olisi vetäytynyt avatun pullonsa kanssa, joka kädessä mukavasti kulki mukana, kävi Darius suuntaamaan kohden Delathoksen huonetta. Sotilas oli saanut huoneen syrjäisemmältä siiveltä, minne yleensä vain korkea-arvoisempia potilaita kiikutettiin. Delathos oli nyt poikkeustapaus. Se, miksi Darius Delathoksen luokse lähti, oli kysymys itse Haukansilmällekin. Ehkä hän oli vain yksinäinen. Ehkä hän halusi nähdä, missä kunnossa sotilas oli. Ehkä hän halusi vain käydä kuristamassa mokoman. Tai ehkä kenraali välittikin jossain syvällä sisällään kuuraparrasta sen verran, että laski tuon tässä humalansa huipussa jonkin asteen ystäväksi, jolle saattaisi käydä juttelemaan nyt. Olettaen, että Delathos oli hereillä.

Käytävillä vastaan tuli hoitaja, joka kävi kovinkin suorasanaisesti toteamaan Haukansilmälle, ettei tuon pitäisi juoda ja kenraalin pitäisi antaa sotilaansa levätä. Tämä nuori neito sai kuitenkin kuulla ettei tuolla ollut arvovaltaa saatikka asemaa käydä eliittiä määräilemään ja jos sen uudestaan tekisi, katsoisi Darius, että mokoma saisi kunnon kurinpalautuksen. Sen enempää niitä vastaväitteitä ei kuulunutkaan, Kenraalin vielä painottaessa hoitajalle, ettei kenenkään tarvinnut heitä tulla häiritsemään, ellei toisin pyydetty.
Darius ei edes koputtanut oveen, vaan astui sisään huoneeseen jossa Delathos oli kovinkin röyhkeästi. Heti ensimmäisenä katse kiinnittyi Delathokseen, joka näytti ainakin jotenkuten olevan hereillä. Selvästi humaltunut kenraali tuhahti pienesti saapastellessaan peremmälle, pitäen katseensa tarkasti Delathoksessa.
" 'Koen varsin harvinaiseksi näyksi nähdä itse kenraali makaamassa noin huonokuntoisena'. Kuka nyt on huonokuntoinen, hm?" Darius kävi turpansa avaamaan muistuttaen, mitä Delathos oli sanonut aikanaan kun kenraalia oli tullut tapaamaan aikaisemman yhteenoton jälkeen.

Sen pahemmin ujostelematta tai minkäänlaisia virallisia eleitä esittämättä - mikä oli kovin harvinaista Haukansilmän kohdalla, joka yleensä niin virallisen jäykkä oli - kävi Darius vetämään mukanaan tuolin lähemmäksi Delathosin vuodetta, istahtaen puiselle penkille ja nojasi epäryhdikkäästi selkänojaan. Saappaat potkaistiin nopeasti pois jaloista, ennen kuin kenraali kävi jalkansa nostamaan kuuraparran vuoteen reunalle lepäämään. Samalla pullo kävi vierailemassa kenraalin huulilla, tuon huikatessa ehkä turhankin pitkän ryypyn haltiaviinaa kerralla.
"Meinasit sitten tappaa minut" Kenraali jatkoi jahka pullo oli laskeutunut huulilta "Koska ajattelit kertoa moisista kyvyistäsi meille?"



// NIIN SEMMONEN ON ZARGA! Arethia haittaa kumminkin, Eru vaan vuotaa nenästään ja koittaa olla punastelematta kun Areth siinä ihonmyötäisessä kokokehopuvussa hyppelee. DELI EI SAA NYT MITÄÄN MUUTA KUIN VETTÄ! Ja Darin pyllyä. EIKUN. Irille ei vettä, Iri parka >: BWAKAAAAA! Parasta oli et dodgeteltiin niitä lintu dudeja samalla kun tää kanajuttu lähti käyntiin. Mun posket on niin vidun kipeenä nyt eilisen jälkeen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Marras 2014, 03:15

Delathos

Del ehti torkahtaa siinä miettiessään asioita ja järjestellessään ajatuksia, kun yhtäkkiä auki pamahtanut ovi sai kuuraparran taas hätkähtämään sijoillaan. Käsipuolen katse kiiri huoneen oven suuntaan, jonka jälkeen jokseenkin turhautunut hymähdys päästettiin ilmoille. Kenraali Winder. Ja näemmä varsin humalassa vieläpä, eikä silmäpuoli näemmä meinannut vielä luovuttaa juomisensa suhteen, mitä kädessä olevasta pullosta nyt saattoi päätellä. Mutta siinä missä Delathos oli jokseenkin turhautunut tästä yllättävästi vieraastaan, oli pakkasherra myös osin yllättynyt siitä, että nimenomaan Winder oli päättänyt tänne asti raahautua häntä katsomaan. Kaikesta siitä huolimatta, mitä heidän välillään oli tapahtunut, muutenkin tulehtuneista väleistä puhumattakaan…

Koputtamatta sisään astunut Haukansilmä kuitenkin otti omatoimisesti lähestyäkseen sängyllään makoilevaa pakkasherraa. Naljaillen tietenkin siinä ohessa, joka sai heikon virneen nousemaan Delin kasvoille.
Enhän voisi suoda ainoastaan sinulle sitä kunniaa ottaa turpaasi joka kerta”, kuuraparta hymähti toista kulmaansa pienesti kohottaen sillä välin, kun Darius tuolin tämän sängyn viereen raahasi ja jalkojaan nosti sängyn laitaa vasten. Tummahipiäinen haltia korkeintaan vilkaisi Winderin jalkoja, siirtäen kuitenkin omia jalkojaan sen verran että Haukansilmä sai jalkansa mukavasti aseteltua, kerta nyt oli päättänyt alas istahtaa. Delillä ei ollut tapana valittaa, eikä varsinkaan kieltäytyä seurasta – jos se seura sattui mielekästä olemaan kaikenlisäksi. Joten miksipä Dariuskin ei olisi voinut oloansa mukavaksi tehdä.
Sen sijaan, että kenraali kuitenkaan olisi pehmeitä tai vointia käynyt kyselemään, päätti tuo aloittaa huomauttamalla Delathosille, miten mies oli kenraalia yrittänyt tappaa.
Olisit sen kai ansainnutkin”, kuuraparta virnisti, mutta miehestä tuli varsin totinen heti sanojensa myötä. Del huokaisi, yrittäessään taas muistaa mitä aikaisemmin oli tapahtunut. Ainoa asia jonka hän todellakin kykeni muistamaan juuri sillä hetkellä ja näin kun se puheeksi tuli oli se, miten hän oli meinannut Winderistä taljan tehdä.

Delathos ei hetkeen vastannut mitään. Tavoistaan ja suorasanaisuudestaan poiketen, kuuraparta mietti varsin pitkään seuraavia sanojaan siinä aloillaan, osoittamatta edes minkäänlaista huomiota Dariusta kohtaan.
Olisit vain iloinen että olet yhä elossa, kuuraparta kävi lopulta hymisemään, melkein jo valmiina kääntämään kylkeään ja selkänsä Haukansilmälle, ”Kovin moni ei ole siitä selvinnyt – kuten ehkä taisitkin huomata”, Del meni perään vielä huomauttamaan. Kovinkaan moni ei todellakaan ollut selvinnyt siitä, kun Del päätti malttinsa menettää lopullisesti ja antaa kehonsa toisen voiman ohjattavaksi. Siitä seurasi pelkkää tuhoa ja hankaluuksia. Kaikkien osapuolten kohdalla.
Riisu nyt toki lisääkin jos ajattelit pidempään siinä silmiäni miellyttää” pakkasherra virnisti lähinnä väsyneesti vitsaillen.


//Zarga on vaan periny villin luonteensa Zalulta <: Arethia ei haittaa muu kuin se ettei saa römpsää. EIKUMITÄ. Areth menee iskemään Aranin nahkapuvussaan seuraavaks. EI SAA DELILTÄ KIELTÄÄ KAIKKEA >: IRI HEITETÄÄN JÄRVEEN. No älä, saatanan kanalinnut. Posket oli aamusta ihan pirun kipeenä, tänää heti uusiks (DDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Marras 2014, 03:51

Winder kävi hymähtämään pienesti Delathosin ensimmäisen huomautuksen myötä. Kovin useinhan Darius tosiaan otti suuremmin osumaa, tosin johtui varmaan siitä, että hän oli eliitin asemassa. Ennemmin vihollinen koitti johtajat saada alas, kuin tavalliset sotilaat. Eipä kenraali mitään tuohon huomautukseen todennut, virnisti vain pienesti istuessaan alas.
"Jos totta puhutaan, olen yllättynyt siitä ettet loppuun asti aikeitasi vienyt" Darius huomautti Delathosin virnuillessa siitä, oliko Haukansilmä ansainnut kuoleman vai ei.
Eliitti antoi kuitenkin nuoremmalle mahdollisuuden miettiä, mitä seuraavaksi sanoi. Sen hetken hiljaisuuden aikana kenraalin pistävä katse oli nauliintunut tummahipiään, Dariuksen odottaessa yllättävänkin maltillisesti, mitä kuuraparralla oli sanottavanaan. Jo heti ensimmäisen lauseen myötä Darius kävi naurahtamaan harvinaisen kuivahkosti, tehden selväksi sen, että ehkä olisikin mieluummin kuollut siellä metsässä kuin jäänyt eloon kaiken sen jälkeen. Selviytyjän syyllisyys painoi Winderin mieltä, hän ei vieläkään ollut sulattanut ystävänsä, kapteeninsa menettämistä. Kenraalin ilme kyllä kertoi tarpeeksi tässä tilanteessa, ei hänen tarvinnut edes ääneen sanoa, mitä mieltä oli.

Ennen kuin asiaa edes pahemmin kävi kommentoimaan, kehotti Delathos kenraalia riisuutumaan enemmän. Mieleen nousi heti ensimmäisenä viimekerta, kun tummahipiä oli kirjaimellisesti aseella uhaten käskenyt Haukansilmää riisumaan. Silloin koko tilanne oli ollut kovinkin ahdistava, mutta nyt...
Kulmiaan koholla pitäen Darius katsoi hetken Delathosta, kunnes kävi laskemaan pullon kädestään yöpöydälle. Kenraali nojautui irti selkänojasta ja kävi avaamaan mustan, puolipitkän takkinsa nappeja ja sen pahemmin aristelematta riisui mokoman päältään. Valkeaa, löysää aluspaitaa käytiin asettelemaan paremmin takin riisumisen jäljiltä, ennen kuin kovinkin häpeilemättä kenraali kävi avaamaan vyönsä soljen. Tietenkin se tuntui epämukavalta näin kiinni ollessa, kun röhnötti miten sattui, joten miksei hän sitäkin avannut nyt tässä samalla. Koko tämän toimituksen ajan oli katse pysynyt tarkkailevana, ehkä jopa hieman vihjailevana Delathosissa, kunnes Kenraali viimein kävi nojautumaan takaisin vasten tuolin selkänojaa.
"Olet vaarallinen" Darius kävi töksäyttämään, samalla kun teräväkärkisten hansikkaiden peittämä käsi nousi taas pullon puoleen, joka tuotiin kasvojen eteen "Pitäisi erottaa sinut siitä hyvästä, mitä teit metsässä. Pitäisi kertoa myös kaikille kuinka et kontrolloi maagista puoltasi, kuinka olet vaarallinen ja arvaamaton. Pahimmassa tapauksessa sinut tuomittaisiin teloitettavaksi siitä hyvästä, mitä teit minulle".
Kenraali hiljeni hetkeksi, katsoen kovinkin huvittuneena Delathosta, ottaen samalla taas huikan pullostaan.

"Mutta niin olisi kyllä joutanut teloitettavaksi jo aikaisemmistakin tekosistasi, jos siitä lähdetään" Haukansilmä kävi jatkamaan jahka pullo oli jälleen huulilta laskeutunut "Joten ne sitten tiedä, pitäisikö mokomasta edes kenellekään mainita...".
Pulloa pidellyt käsi kävi ojentumaan nyt Delathosin puoleen, kenraalin laiskasti tarjoten viinapulloa petipotilaalle, mikäli tuo mieli huikkaa tai toista.



// Zeta jengi ja niiden luonteet kerpele nyt (D ARETH EI SAA RÖMPSÄÄ KOSKA ERU EI ANNA NIIN! Mene niitä hovineitoja kuksimaan, Erulta ei heru. Aranilta kyllä heruu. EIKUN. DELILTÄ KIELLETÄÄN KAIKKI!! Mitäs on tuollainen Deli. EI HEITETÄ IRIÄ JÄRVEEN. Tänään kyllä uusiks, kohta on se perma virne forever et huh (D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Marras 2014, 05:34

Sivusilmällä Delathos silmäili Winderin olemusta, odottaen jo melkein saavansa tuosta pullosta, jota Darius kantoi, päähänsä. Eihän se varsinaisesti yllätys olisi ollut, varsinkaan kuuraparran edellisen kommentin myötä, jos silmäpuoli olisikin pakkasherran halunnut niille sijoilleen nirhata. Eikä Del olisi vastaan kyennyt varsinaisesti edes laittamaan siinä tapauksessa.
Haukansilmä lähti kuitenkin takkiaan riisumaan, ja sen jälkeen raotellen vyönsä solkea, joka sai Delathosin kohauttamaan kulmiansa asteen verran. Samalla jokseenkin piinaava virne otti noustakseen nuoremman kasvoille, tuon seuratessa toimitusta, kunnes väsynyt katse otti siirtyäkseen muualle. Kuuraparta oli nyt kaikkea muuta kuin valmis riehumaan, jonka takia Dariuksen vahtaaminen ja siitä kiihottuminen sen kovemmin ei kuulunut nyt asiaan. Tai ylipäätään edes vaihtoehdoksi…

Pakkasherran katse nousi kuitenkin takaisin seikkailemaan kattoon, tuon kiinnittämättä sen koommin huomiota taas Winderiin, kun tuo sanoja leukalävestään kävi latelemaan. Miten Delathos oli vaarallinen. Miten tummahipiä pitäisi erottaa tai peräti jopa teloittaa. Vähintään. Del ei kyennyt kuin nyökkäilemään varsin hyväksyvästi kenraalin kommenteille, tietäen kyllä tasan tarkkaan miten olisi joutanut jo ajat sitten hirsipuunjatkeeksi. Mutta tässäpä mielipuoli vielä oli. Yhäkin.
Dariuksen jokseenkin huvittuneeseen katseeseen vastattiin kulmaa kohottaen. Haukansilmä taisi olla todellakin ottanut jo melkoiset pohjat itselleen siitä päätellen, miten vapaasti tuo pohjoisenhaltian seurassa elehti. Kun perään sitten tuli kommentti, kuinka Delin oikeastaan pitäisi jo olla teloitettavana kaikesta siitä aikaisemmasta, alkoi Delathos väkisinkin nauraa. Pelkästään se nauru koski, mutta kipu sai Delin vain innostumaan tilanteesta lisää sillä omalla kierolla tavallaan, ihan vain silmäpuolen kiusaksi. Haaleana palava katse kohdistui Haukansilmään kuitenkin tuon tarjotessa pulloaan käsipuolelle. Ilman takaa-ajatuksia? Ei se oikeastaan Delathosia kiinnostanut, eikä tässä tapauksessa kun viinaa oli tarjolla myös sekään, ettei mies välttämättä olisi saanut mitään alkoholipitoista kitaansa vetää. Kuuraparta otti moisen eleen varsin positiivisesti vastaan, poimien lähes samalla sekunnilla pullon Dariuksen kädestä itselleen.

Ansaitsisin makaa haudassani jo huomattavasti merkittävimmistä teoista”, käsipuoli aloitti lopulta hymähtäen, ottaen ronskin kulauksen Winderiltä saamastaan pullosta ja irvistäen sen päälle. Alkoholi tuntui ylipäätään rauhoittavan mielipuolta, joka niin heikossa kunnossa oli, ja jolla tapana oli murheensa hukuttaa jonkin vahvemman alle hetimiten.
Mutta syystä tai toisesta, olen tässä yhä värittämässä elämiänne ja tuomassa harmia kaikille, jotka lähelleni uskaltautuvat”.
Delathos otti väen väkisin noustakseen taas yhdellä kädellä ylös pusertaen itsensä ylös istuma-asentoon. Tuntui jotenkin väärältä maata, vaikkei kuurapartaa varsinaisesti edes kiinnostanut vaikka olisi roikkunut ylösalaisin katosta kenraalin nähden. Käsipuoli taas irvisti kipujansa, piilottaen kulmiensa kurtistuksen kuitenkin sillä että kävi uudestaan Winderin ojentaman viinapullon kimppuun. Pullo laski alas huulilta, pakkasherran henkäisten alkoholin poltetta kurkussaan.
Joten mitä ajattelit tilanteelle tehdä?”, kuuraparta hymähti virnuillen, ”Valittaa siinä päin naamaani omaksi iloksesi vai tehdä jotain asian eteen jopa kenties?”, Del hymisi turvallaan yhä se tyypillinen virneensä naamallaan, viimeisen pitkän kulauksensa jälkeen taas pulloa Winderille takaisin tarjoten.


//Zeta jengi on parhain jengi. Ootas vaan kun jaksan kirjottaa niistä hirveet ropetekstit (D Areth on uskoutunut Erulle, eikä kympillä mene keneltäkään muulta retkirömpsää ruinaan. Mutta pyllyt vähän houkuttais EIKUNMITÄ. EIIIIIII, ANTAKAA DELILLE LISÄÄ VAPAUKSIA. Irillä on permanent pelastusrengas ympärillä ihan kaiken varalta. Permavirne on ikuinen. On jo naamalla. Posket halkee vaikkei mitään oo tehty ja kjdhajdkgwad (DDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Marras 2014, 06:06

Delathos kävi mukisematta ottamaan vastaan tarjotun pullon. Hyvä, tummahipiä näyttikin siltä että tarvitsisi ryypyn jos toisenkin. Tosin, ehkä se alkoholi ei ollut parasta juuri nyt toipilaalle, mutta eipä kummastakaan osapuolesta ollut moista kieltämään. Darius oli liian kännissä ja tuon arviointikyky heitti ja rajusti jo, kuten arvata saattoi. Ei hän muuten tänne olisi tullut! Selvin päin kenraali olisi varmasti vältellyt jäähaltiaa viimeiseen asti, mutta tässä sitä nyt oltiin, kännissä ja typerästi tyrkyllä.
"No harmia sinusta nimenomaan vain onkin" Haukansilmä kävi tokaisemaan kovinkin suoranaisesti, samalla kun seuraili kuinka Delathos kävi kampeamaan itsensä ylös istumaan. Ehkä istuminen ei ollut se paras vaihtoehto juuri nyt, mutta eipä Haukansilmä tehnyt mitään estääkseen käsipuolta. Mikäli mies istumaan halusi nousta, ei kenraali aikonut estää sotilasta. Normaalisti moisessa tilanteessa Darius olisi kyllä muuttunut varautuneemmaksi, mutta nyt eliitti näytti turhankin rennolta käsipuolen seurassa. Hän tiesi harvinaisen hyvin mitä kaikkea Delathos saattoi tehdä, tosin tummahipiän ollessa noin huonossa kunnossa, tuskin valkohapsesta oli riehumaan yhtään tuon enempää.

Pullo otettiin kuitenkin takaisin jäähaltialta, kenraalin käydessä nostamaan mokoman saman tien huulilleen. Huikan jälkeen pullo löysikin tiensä takaisin yöpöydälle, josta Delathoskin sen saattoi poimia itselleen helposti.
"Kuulostaa siltä kuin provosoisit minua rankaisemaan itseäsi, N'drayer" Haukansilmä hymähti kulmaansa kohottaen "Kapteeni Tanithil olisi varmasti vaatinut rangaistusta. Lähinnä siksi, että piilottelit meiltä tietoja itsestäsi. Kuiskaus ei toimi jos jokainen ei kerro taidoistaan ja kyvyistään. Mutta ilmeisesti sinusta ei ole edes kontrolloimaan magiaasi".
Kapteenista puhuminen sai kenraalin kasvoille kohoamaan jokseenkin surkuhupaisan ilmeen, miehen selvästi pidätellen itseään ettei tuon enempää olisi vanhasta ystävästään lähtenyt avautumaan. Sentään Tanithil oli kuollut taistelussa, eikä kyllä huonommallensa. Silti, menetys oli ehkä turhan suuri kenraalille, jolla muutenkin oli jo mieli maassa työkiireiden ja yleisen alakulon takia. Hetken näytti jopa siltä, että Darius olisi saattanut alkaa itkemään hetkenä minä hyvänsä, mutta yhtäkään kyyneltä ei ainoasta silmästä vierinyt. Sen sijaan pullo käytiin noukkimaan jälleen käteen ja nostettiin vierailemaan huulilla.

"Oliko ajatuksenasi piilotella sitä puolta itsestäsi pitkäänkin?"
Kenraali jatkoi, vaihtaen aiheen takaisin Delathosin maagiseen puoleen "Olen ennenkin nähnyt sen punaisen sävyn katseessasi... Ja kun miettii niitä asianyhteyksiä missä se on esille tullut, en voi sanoa että pitäisi siitä. Ties vaikka arkisissa tilanteissa samalla tavalla räjähtäisit.... Ties kenet tappaisit raivopäissäsi".



// ZETAAAAAAaaAAAAA Sit pelataan Zalu Papa pelejä ropettaen NIIII! eiku. No mut kun Areth Eru antaa luvan, etsi retkirömpsä ja vähän kokeile! Tosin Aran tuolla jo vähän pyllistelee. Eiku. DELILLE EI VAPAUKSIA! Irillä semmotteet söpöt kellukkeet aina mukana ku lähelle vettä joutuu meneen <: Posket halkee todellakin. Sattuu. Ei pysty. Apua. "Vaikkei mitään oo tehty" VIELÄ! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Marras 2014, 21:33

Del hymähti seuraillessaan miten Haukansilmä palasi pullonsa pariin heti, kun sen käteensä takaisin sai. Huomenna tuota taas kaduttaisi, niin kuin silloin heidän yhteisen, viimekertaisen iltansa jälkeen - mutta mikäpä Delathos oli valittamaan. Hänen tapansa kun olivat kutakuinkin samanlaiset. Mikäli alkoholi murheita helpotti, ei Del myöskää nähnyt syytä olla juomatta, tai kieltää muita pistämään pullon syrjään ja ottamaan itseään niskasta kiinni. Ja eiköhän Winder osannut itsestään huolen pitää, tuskin nyt tuolle ainakaan tarvitsi alkaa selittelemään alkoholin käytöstä - paitsi ehkä tuota olisi voinut napauttaa pienellä muistutuksella siitä, mitä alkoholin nauttimisesta kuuraparran seurassa saattoi tapahtua. Mutta sitäkään Del ei aikonut tehdä.
Haukansilmän sanat provosoinnista saivat pakkasherran peitteissä pysyneen katseen viimein kääntymään paremmin vanhemman puoleen. Epäilemättä Delathoksen ryhmän edesmennyt kapteeni olisi jotain käynyt natisemaan tästä kerrasta. Eipä olisi ollut ensimmäinen kerta muutenkaan, kun kuurapartaa olisi asiasta tai toisesta käyty huomauttamaan. Del kun oli tyystin oma persoonansa, joka oli tottunut taistelemaan muutenkin yksin ennemmin kuin ryhmässä. Vaikka nyt yrittikin panostaa yhteistyöhön kun osa Sinistä kuiskausta oli, ei Delistä saanut vain sormille näpäyttämällä ja nätisti huomauttamalla ryhmätyöskentelijää sen enempää kuin mitä mies jo oli tai ylipäätään halusi olla. Eikä Tanithilin kaltainen persoona, josta kuuraparta ei jaksanut olla kiinnostunut, Delathosia muutenkaan hetkauttanut - niin kuin ei oikeastaan Dariuskaan kenraalina - vaikka kunnioitettavan auktoriteetin omasivatkin. Delin inspiroimiseen tarvittiin sanojen sijaan enemmän tekoja, jolloin se tietty kunnioituskin muita kohtaan nousi - parhaiten sen kai itse Winder oli saanut huomata kohdallaan.

Delathos ei lähtenyt ääneen kuitenkaan vielä tilannetta kommentoimaan. Eikä sitä miten surkuhupaisan surkealta Haukansilmä näytti kapteenista puhuttuaan. Nuo taisivat olla läheisempiäkin ystäviä - senkin perusteella mitä aikaisemmin vanhametsässä oli tapahtunut kapteenin kaaduttua sen temppeliherran toimesta - joten taisi olla ymmärrettävää, että tuon menetys otti koville silmäpuolen kohdalla.
Lopulta kuuraparta kävi hymähtämään, samalla kun korjasi asentoaan niin, ettei ainoaan käteensä tarvinnut nojata, vaan tummahipiä saattoi selkänsä hieman kumarassa eteenpäin nojaten olla aloillaan. Katseensa Del käänsi kuitenkin taas muualle Dariuksesta ennen hymähdystään.
"Ja tulet myös näkemään sen hohteen myöhemminkin, kerta et jättänyt minua sinne tekemään kuolemaan vaikka hyvin olisit voinut", kuuraparta virnisti, "Enkä kuuntele ainoatakaan selitystä siitä miten et kenraalina jätä omiasi jälkeen. Keksi jotain vähemmän turhauttavaa kohdalleni tai kerro samantien vain että välität".

Pakkasherra korjasi taas irvistäen asentoaan, vaatien taas pitkän kulauksen ajaksi Dariuksen tuomaa pulloa itselleen. Käsipuoli otti oikeudekseen potkia peiton jalkojensa yltä, mihin se oli valahtanut kun mies ylös oli noussut, ja laski nyt jalkansa sängyn reunalta alas. Yhä uupunut katse kohdistettiin Haukansilmään, Delathosin kasvoille leviten aluksi mitäänsanomaton ilme kun tummahipiä Winderiä tuijotti. Viimein se tuttu virne otti kuitenkin korjatakseen tuon tylsän ilmeen miehen kasvoilta, Delin naurahtaessa muutaman kerran.
"Oletitko saavasi ilmaiseksi vastauksia synkästä salaisuudestani, johon tutustuneet ovat tähän mennessä jokainen kuolleet tavalla tai toisella?", kuuraparta huomautti varsin suorasanaisesti. Tietenkään Delathos ei halunnut mennä sitä tietoa tieten tahtoen levittelemään muille omaksi ilokseen. Tietoa siitä miten jokin toinen otti hänen mielestään kontrollin ja hoiti tilanteet omalla tavallaan loppuun erityisesti silloin kun näytti siltä, että kehon oikea isäntä ottaisi kuollakseen. Ei se magia ollut valmis kuolemaan ja haihtumaan vielä. Puhumattakaan siitä, ettei Delathosilla ollut itsellään varsinaista tarvetta sitä voimaa alkaa kontrolloida.


//ZETAAHAHAHAHAAAAA Jooooo pelataan <8 EIKU. Areth ei silti mene retkirömpsään sortumaan, vaan menee läpsyttelemään Aranin pyllyä. Eikunnnn. DELILLE JOO PALJON KAIKKEA KIITOS! Mut naaaaaaw. NAAAAAAAAAAAAAAW. Ja Dari kattoo et ei jumalauta. ”Vaikkei mitään oo vielä tehty”, nii nii, nyt on vielä hyvä hetki sitä toistella. ME OLLAAN IHAN KAMALIA (DDDDDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Marras 2014, 22:06

Varautuneesti Darius seurasi, kuinka Delathos kävi asentoaan vaihtamaan. Ei sillä, että kenraali olisi pelännyt toisen päälle hyppäävän - kovin uupuneelta tuo yhä näytti, tuskin Delathosista olisi mitään vastusta kenraalille juuri nyt... tai niin Darius oletti - vaan Darius oli valmis auttamaan Delathosia jos tuo meinaisi sängyltään horjahtaa, tai vastaavasti oli valmis työntämään kuuraparran takaisin vuoteelle jos tuo niin tyhmä olisi, että seisomaan pyrkisi.
Katse kävi kaventumaan varoittavaksi Delathosin mainitessa, että kenraali voisi vain kertoa välittävänsä hänestä. Ei Darius kuuraparrasta välittänyt! Tai niin hän yhä uskotteli itselleen ja kaikille. Mutta ei hänellä ollut vieläkään tapana jättää omiaan kuolemaan tai pulaan, jos itse kykeni auttamaan. Tosin, jälleen kerran näin auttamisen jälkeen alkoi Dariusta kaduttamaan se, että Delathosin oli pelastanut. Tosin se katumus taisi ennemminkin olla närkästystä tuon tummahipiän asennetta kohtaan, joka ei ollut kovinkaan kenraalin mieleen.
Nuoremman annettiin kuitenkin ottaa jälleen huikka pullosta, kenraalin kommentoimasta mitään Delathosin edellisiin sanoihin. Tulkitkoot valkohapsi sen hiljaisuuden miten halusi, ei Darius nähnyt tarpeelliseksi sanoa mitään moiseen.

Jälleen sotilas kävi asentoaan muuttamaan, kääntyen nyt paremmin Haukansilmän puoleen. Siinä missä Delathos kohdisti katseensa vanhempaansa, tuijotti Darius yhä vaitonaisesti tummahipiää humaltuneenrauhallisella katseellaan. Pieni hymähdys karkasi ilmoille Delathoksen nostaessa sen tutun virneen jälleen kasvoilleen, ennen kuin kävi suorasanaisesti huomauttamaan kenraalin uteluista.
Darius ei vastannut mitään heti, tuijotti vain käsipuolta hetken. Toisenkin. Lopulta Darius puhalsi ilmaa ulos nenänkautta kovinkin turhautuneesti ja kuuluvasti, vetäen samalla jalkansa pois vuoteelta. Alta aikayksikön, kun jalat olivat maahan laskeutuneet, ponnisti kenraali ylös nopeasti. Toinen käsistä kävi häikäilemättä painautumaan vasten Delathosin kaulaa, Kenraalin käyttäen omaa elopainoaan ja vauhtiaan hyväksi, kaataen käsipuolen takaisin sängylle. Vanhempi itse laskeutui istumaan Delathosin ylle, painaen kovinkin vaativasti kädellään allaan makaavan haltian kaulaa, kuitenkaan kuristamatta tuota liikaa. Vapaana oleva käsi oli valmiina ottamaan kiinni Delathoksen ainoasta kädestä, mikäli tuo yritti raajallaan kenraalista saada otetta.

"En pidä siitä, että minulta pimitetään tietoa" Darius aloitti, nojautuen samalla lähemmäksi Delathosin kasvoja "Varsinkaan jos kyseessä on Kuiskauksen turvallisuus. Typerä piilottelusi vaarantaa sekä omasi, minun että jokaisen joukkuetoverisi hengen".
"Olet itsekäs paskiainen, Delathos"
Käsi kaulalla kävi tiukentamaan otettaan pienesti "Ja jos se minusta on kiinni, niin sinä tulet kertomaan 'synkästä salaisuudestasi' kaiken, ilman että saat siitä vastalahjaksi mitään muuta, kuin pitää säälittävän henkesi vielä hetken pidempään".
Tietenkin pieni ääni päässä huusi ja raivosi kenraalille, mitä hittoa tuo luuli tekevänsä?! Eikö tämä asetelma ollut osoittautunut jo liian monta kertaa epämieluisaksi ja vaaralliseksi? Ei olisi kannattanut mennä lähelle Delathosta, mutta tässä sitä taas oltiin. Suurin syypää taisi kuitenkin olla se tukeva humalatila, joka kenraalin harkintakykyä nyt pahemmin häiritsi. Ehkä syynä oli myös turhautuminen kaikkeen ja välinpitämättömyys siitä, mitä itselleen saattaisi tapahtua. Jos jotain pahaa sattuisi, oli kenraali sen ansainnut. Tyhmyyttään ja epäonnistuttuaan. Tai näin Darius asiaa katsoi.

"Joten ala kertoa, Del, ennen kuin käyn ilkeäksi"
Kenraali lähes kuiskasi, samalla kun ote toisen kaulalta nyt hellitti täysin, käden lähinnä vain jäädessä lepäämään kevyesti paikoilleen. Vihaisen uhkaava ilme kävi kuitenkin väistymään silmäpuolen kasvoilta, ilmeen muuttuessa yllättäen kovinkin... kujeilevaksi, huvittuneeksi. Samaan aikaan myös lanne kävi tekemään pienen kevyttä, lähes huomaamatonta keinuvaa liikettä Delathosin miehuuden yllä, Haukansilmän tajuttua - humalansa huippuhetkillä, erittäin fiksuna - miten saattaisi valkohapsista nyt piinata. Olihan se jo käynyt monta kertaa selväksi, ettei väkivallalla ollut mitään vaikutusta Delathosiin, tuon nauttiessa jokaisesta lyönnistä turhankin paljon.... Joten... ehkä pieni kiusanteko olisi ainakin tarpeeksi pahoittamaan tummahipiän mielen.

// PELATAAN! Hirveetä anakonda ropetusta. Eiku. Areth senkin velmu. Vekkuli. Eiku. DELILLE EI MITÄÄN. Dari kyllä kattoo siinä välissä että ei jumalauta, mut sit se heittää vielä pari vesilelua sinne Irin perään. "OTA TOSTA KELLUKENUUDELI". "Vielä" NONIIIN OLIHAN SE ARVATTAVISSA MUTTA MITÄS NYT NÄIN HUPS. Me ollaan ihan kamalia ja me vielä joskus maksetaan tästä, mutta siihen asti #yolo #superhomo #swag //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Marras 2014, 03:35

Itsekseen myhäillen Delathos katseli Winderiä, virneen vaihtuessa lähinnä hämmentyneeksi kun Haukansilmä yllättäen ponnisti tuolistaan ylös, kätensä ollessa alta aikayksikön kuuraparran kaulalla. Kenraali painoi valkohapsen takaisin alas, joka sai Delin älähtämään pienesti kun yllättävä ele otti sattuakseen jokaiseen lihakseen, mutta kun siitä alkuhätkähdyksestä selvittiin, nousi härnäävä virne taas pakkasherran turövalle. Darius otti nyt istuakseen isompansa päälle, ohessa lievästi kuristaen tummahipiää joka ei tuntunut olevan tuosta eleestä moksiskaan. Oli sinällään yllättävää että Winder oli niinkin lähellä valkohapsista aikaisemmin istunut, mutta ennenkuulumatonta että tuo oli omatoimisesti Delathosin ylle tuolla tavalla tullut.
Del ei tehnyt elettäkään estelläkseen Dariusta. Eipä kuuraparta uupumukseltaa jaksanut alkaa Winderin kanssa riehumaankaan, joten siinäpähän keuhkoaisi aikansa ja suoltaisi saastaa huultensa välistä. Del kävi korkeintaan hymähtelemään Haukansilmän sanojen välistä, välillä ärähtäen jos käsi kaulalla tuntui painavan liikaa.

Viimeisen komentavan ilmaisun myötä, Darius nosti kätensä viimein ylös hengitysteitä tukkimasta. Käsipuoli murahti silmäillessään yllään yhä istuvaa Winderiä, joka niin kovasti halusi saada vastauksia alaiseltaan, joka ei niitä varsinaisesti suostunut antamaan. Kenraalin kujeileva ilme sai kuitenkin Delathosin kohottamaan toista kulmaansa. Jotenki kuuraparta jo odotti että Darius olisi häntä turpaan motannut, mutta sen sijaan silmäpuoli ryhtyi nuorempansa sukukalleuksien päällä keinahtelemaan lantioillaan lähes huomaamattomasto mutta kuitenkin niin, että pakkasherra sen saattoi tuntea.
Hetken Delin katse seuraili varsin hämmentyneenä Haukansilmän kasvoja, hämmennyksen vaihtuessa kuitenkin ovelaksi virneeksi miehen kasvoilla. Matalat naurahdukset kumpusivat pohjoisenhaltian suusta pirullisina, kun tuo kampesi itseään puolimakaavaan asentoon Winderin alla, keinauttamatta kenraalia kuitenkaan yltänsä tanssimasta minnekään.
Johan sinä kävit ilkeäksi”, Del myhäili, kuulostaen vihjailevalta viitatessaan sanoillaan Dariuksen keikkumiseen, ”Joten voin kai aivan yhtä hyvin olla kertomatta sitten, kun sinäkään et sanojasi pidä", kuuraparta virnuili.

Se hankaava liike alkoi kuitenkin innostaa hiljalleen myös jotain muuta, Delathosin naurahtaessa nyt asteen turhautuneemmin.
"...Mitä sinä haluat?", kuuraparta hymähti, selälleen taas paremmin vajotessaan "Tyydytystäkö salaisenkatkeriin haluihisi joita et edes kehtaa myöntää itsellesi?", Del huomautti ohimennen virnistäen.


//Tulis sellasta settiä että huhuh. Areth ja sen vekkulikopteri. Eikun. MUTTA KUN DELIKIN HALUAA LEIKKIÄ! Deli menee tappajahaiks samaan altaaseen Irin kanssa ja vetäsee sen sit vedenpinnan alle. Iri tunkis kyllä sen jälkeen kellukenuudelit jonkun hanuriin... JA TÄMÄHÄN OLI VAIN AJANKYSYMYS MILLON MOPOAUTO KARKAA KÄSISTÄ. Koskaan ei makseta, muut maksaa kun päästivät meidät taas pärisemään 8> katso ota tästä taas hirveetä puhelimella kirjotettua kakkaa sillee niinku, hyvää huomenta vaan sullekin (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Marras 2014, 08:11

Delathoksen kammetessa itseään istuvampaan asentoon, kävi Darius nojautumaan kauemmaksi nuoremman kasvoista, jääden kuitenkin vielä toisen ylle. Yksisilmäinen katse tarkkaili tummahipiää allaan, Dariuksen selvästi tekemättä elettäkään noustakseen pois paikoiltaan. Mikä sinällään oli suuri ihme, normaalisti Darius ei todellakaan olisi tässä istunut vapaa-ehtoisesti. Mutta kun se humalatila. Kenraali oli kuitenkin aivan varma siitä, ettei tämä tulisi päätymään siihen huonompaan vaihtoehtoon kahdesta. Kyllä hän ajatteli tästä pois kävellä jahka tarpeeksi turhautuneeksi saisi kuuraparran, sitten jättäisi tuon kuin nallin kalliolle sen pahemmin säälimättä. Joskin... Ei kenraali voinut kieltää, etteikö tuo lantionsa liike olisi myös saanut jonkinlaisia salattuja haluja nousemaan pienesti pintaan. Moisista ei kuitenkaan merkkejä näkynyt ulospäin kenraalista.
Haukansilmä hymähti pienesti, kuivahkosti kuuraparran sanoille. Näki kyllä, ettei silmäpuoli ollut kovin iloinen tummahipiän vastaukseen, Dealthosin vieläkään kertomatta sen pahemmin itsestään ja salatuista voimistaan. Se turhautti, mutta toisaalta Darius oli nyt sentään tietoinen moisten olemassaolosta. Se tieto riitti pistämään Delathoksen "pakkolomalle" kunnes tuo päättäisi kertoa tietojansa. Kuten sanottu, kuiskaus ei toiminut jos jollakulla oli salaisuuksia liikaakin, varsinkin voimiensa ja taitojensa suhteen. Ja Delathosin salaisuus saattaisi maksaa jonkun hengen vielä, ketä siitä sitten oli syyttäminen? Kenraalia, joka antoi mielipuolen osallistua tehtäviin, vaikka tiesi tuon vaarallisemmasta puolesta.

Yllättäen kenraali kävi painautumaan terävän nopeasti, vaativammin vasten nuoremman miehuutta, tuon kysellessä salaisista mielihaluista.
"Ei kyllä se olet sinä, joka niitä salaisenkatkeria mielihaluja omistaa" Darius huomautti viimein avaten suunsa jälleen. Lantio jatkoi keinumistaan, nyt äskeistä suurempiliikkeisesti, huomattavasti vaativammin.
Uudemman kerran kenraali kävi nojautumaan lähemmäksi Delathosin kasvoja, toisen käden lipuen mielipuolen hiusten puoleen. Se käsi kävi ottamaan tiukan, repivän otteen valkohapsen hiustenjuuresta, Dariuksen pakottaen näin tummahipiän kohottamaan kasvojaan pienesti. Kenraali itse toi turpansa aivan Delathoksen korvanjuureen, henkäisten parikertaa väreilevästi, jopa malttamattomanoloisesti toisen ihoa vasten.
" 'Kuka sanoi, että sinua vihaisin' " Darius aloitti, kuiskaten toisen korvanjuuressa kovinkin vihjailevankuuloisesti " 'Ehkä pidänkin täsmälleen siitä mitä näen, pakkomielteisesti' " Oli oikeastaan ihme että Haukansilmä muisti näinkin hyvin, mitä Delathos oli sanonut hänelle sinä iltana... Ehkä samanlainen humalatila muistutti Haukansilmää paremmin, selvin päin kun tuo ei edes halunnut muistella toista kertaa, johon oli suostunut sopimuksen ehdoin.
" 'Sekoitat pääni, Winder' " Lainauksensa ohesta Haukansilmä kävi painamaan hellänpehmeän, pienen suudelman Delathoksen korvanjuureen, nostaen sitten kasvonsa viimein kohtaamaan Delathoksen kasvojen eteen.

" 'Myönnä että tarvitset minua' " Haukansilmä henkäisi hymähtäen, katseen tuijottaessa ehkä turhankin tyytyväisenvihjailevana jäähaltian silmiin "Ehkä se oletkin sinä, Delathos, joka tarvitsee minua enemmän kuin myönnätkään".
Pieni, nopea näykkäys suotiin tummille huulille, kenraalin kuitenkin vetäessä kasvojaan nopeasti poispäin Delathoksesta, varmistaen ettei tuo varmasti ehtinyt reagoimaan tuohon nopeaan, kiusoittelevaan huomionosoitukseen. Toinen käsistä kävi samalla poimimaan Delathoksen käden omaan otteeseensa, nostaen tummahipiän käden kenraalin lantiolle vaativasti, Haukansilmän virnuillessa turhankin tyytyväisenä.



// ETTÖ HUH! Areth ja sen nahkapuvut ja vekkulikopterit. DEL EI SAA LEIKKIÄ! Voi nyt jumalauta, Del jättää Irin rauhaan tai tulee turpaan. Tai no oikeastaan joo, mee vaan kiusaan sitä, sitten Dari nauraa kun on ne nuudelit rektuumissa. Eiku. MOPOAUTO OLI KARKAAMASSA KÄSISTÄ JO HETI ALUSSA! VOI TÄTÄ VIRNETTÄ. VOI TÄTÄ KIPUA. Pärisee. Ja voi jumankekka sun kans, Ajattelin et herään aamusta ja käyn nopeeta koneella mut lol ei, pakkohan se oli vastata koska jotain kivaaa 8) Nyt jos myöhästyn sossusta niin kerron syyski homostelun. eiku. PAITSI ETTÄ SE ON HYVÄ HUOMATA TÄSSÄ VAIHEESSA ET OON HERÄNNY TUNTIA LIIAN AIKASIN JOTEN EI MUL MTN KIIRETTÄ OIS OLLUKAAN VIDDU (D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Marras 2014, 13:02

Turhautuneenhuvittunut katse nousi tutkailemaan Haukansilmän kasvoja, miehen käydessä kääntämään haukut takaisin käsipuolen suuntaan. Delathos irvisti pienesti, siitä miten vaativammat liikkeet yllä saivat taas kehoa särkemään, kun kuuraparta ei niihin mitenkään osannut varautua. Vaikka olisihan sitä pitänyt olettaakin, että tämä tuskin olisi yhteen pieneen kokeiluun jäänyt Winderin osalta. Joskin samalla se pieni hämmennys koko tilannetta kohtaan kalvoi tummahipiän mieltä.
Taisitkin lyödä pääsi siellä taistelussa pahemman kerran”, Del ehti tuumata välistä, käymättä jälleen estelemään yhtään kun kenraali halusi valkoisista hiuksista repimällä pakottaa kuuraparran päätä ylemmäs. Samalla se tuttu polte kuitenkin myös noustakseen Delathosin silmiin, saaden nuo väsyneenhimmeinä palavat silmät palavaan sitä omaa hohtavaa valoaan. Ihan kuin Darius valoi nuorempaansa jonkinlaista energiaa taas – ja oliko tuo yllätyskään sitten?!
Turhautunut henkäys karkasi pakkasherran suusta, Winderin toistellessa niitä sanoja mitä Delathos oli edellisellä kerralla silmäpuolelle jakanut. Niitä sanoja Del ei oikeastaan olisi välittänyt tähän hätään kuulla. Tai ylipäätään miettiä sitä miten Winder häntä kiehtoikin ja no.. siinä lanteitaan häntä vasten hinkaten kirjaimellisesti sai valkohipiän virittäytymään ja kiihottumaan tästä tilanteesta.

Hellänpehmeä suudelma korvanjuuressa sai Delin taas naurahtelemaan turhautuneena, ovelan katseen kuitenkin siirtyessä ottamaan Winderin kasvot omiensa eteen tuotuina paremmin. Haukansilmän viimeisen lainauksen myötä, Delathos kohotti hieman toista kulmaansa ja tuhahti. Kuuraparralle tuollainen tuntui jo riittävän. Kyllä hän oli jo itselleen myöntänyt miten Winder häntä kiehtoi enemmänkin kuin vain arvovaltaisena henkilönä. Tuo piti joko itse kokea ja tunkea väkisin iholle, että Darius itse antoi myöten, tai vaihtoehtoisesti jäädä nuolemaan näppejään vain vastarannalle katkerana kun kenraalista ei edes seuraa irronnut.

Yllättävä näykkäisy huultenpielistä sai kuuraparran kuitenkin ynähtämään, samalla kun jokseenkin viekas virne otti noustakseen valkohapsen kasvoille, kenraalin lantioilleen siirtämän käden levittyessä paremmin sijoilleen.
Minä kyllä myönnän sen itselleni”, tummahipiä myhäili, vaativasti silitellen Dariuksen toista kylkeä, käden lipuessa välillä myös kenraalin reiden puolelle, vaativanhimokkaan katseen samalla seuraillessa Haukansilmän kasvoja, ”Toisin kuin sinä, joka tunnut haluavan tiettyjä asioita himoiten itsellesi, olivat ne miten kiellettyjä tahansa”, Del kuiskasi, henkäisten sanojensa päätteeksi Dariuksen kasvoja vasten.
Niin, siinä keikut menemään kuin porttolan parhainkin huora miehen yllä, joka voisi repiä sinut kappaleiksi heti kun siltä tuntuu”, kuuraparta naurahteli pirullisen matalalta, kätensä käydessä välistä koskemaan kenraalin herkempiä alueita, ”Haluatko sen toisen puolen taas heräävän, hmm? Haluatko kokeilla mitä se mieltäni hallitseva voima saa aikaan kun jäät kanssani kahden kesken, kun satutat tunteitani tuolla tavalla ja härnäät siinä?”. Virnistyksensä lomasta silmät kävivät taas ottamaan punaisemman sävyn, Delathosin kiihottuessa pelkästä ajatuksesta sanojensa myötä. Mikäli Darius tuota uhkailevaa, enteilevää katsetta yritti paeta, ei Del antanutkaan miehen enää mennä kauemmas. Käsi, joka vaativasti kenraalia hieroi sieltä täältä, siirtyi aina ylemmäs painamaan silmäpuolta kuurapartaa lähemmäs, jos tuo edes yritti muualle vääntyä.
Verenhimollani ei ole rajaa, jos suututat sen”, pakkasherra taas kuiskaili, ”Et ehkä nähnyt kuinka yksi niistä taulapäistä siellä iski keihään lävitseni. Minun kuuluisi olla kuollut monestakin eri syystä jotka siellä tantereella todennäköisesti tapahtuivat, mutta kun annan mieleni heiketä liikaa tai innostun itse syystä tai toisesta, sillä voimalla on suurempi todennäköisyys kontrolloida koko kehoani ja mieltäni, ja kantaa minut tavallisesti taas paranemaan jonnekin ellen räjähdä kappaleiksi ennen sitä”.
Eikä se puoleni jätä ketään vain kylmäksi, Winder”, Del hymisi ehkä turhankin vihjailevasti, kuuraparran kosketuksen muodostaessa ohimennen kuuraisia kuvioita Dariuksen reittä vasten, ”Kuten saatoit ehkä huomata jos hyvin tarkkasilmäinen silloin olit”.


//Areth pistää oman nahkapuku puvustamon pystyyn. Yrityksen logo on vekkulikopteri. DEL HALUAA VAIN YSTÄVIÄ! Iri vetää niin kovaa lättyyn ettei uskokaan, sen jälkeen on nuudelit vuorostaan Darin perseesEIKUNMITÄ. MUTTA MOPOAUTO TIESI MILLE REITILLE MEIDÄN ON PÄÄDYTTÄVÄ! Posket halkee AAAAAPUUUUVA. Mä tiesin kato kun katsoin netflixistä jotain tylsää sarjaa, että mulla on vielä yks tehtävä täyttämättä siltä yöltä, ja sitten mä nostin puhelimen kouraan ja annoin taas palaa 8) Elämäni ainoat 5e jostain apista kännykkään, mitä en oikeesti kadu – word <3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Marras 2014, 14:20

Kenraali hymähteli huvittuneena Delathosin mainitessa pään lyömisestä taistelussa. Ehkä hän oli lyönytkin, miksi muuten hän olisi tässä ollut juuri nyt. Humalastaan huolimatta Darius kävi pistämään merkille sotilaansa nousevan huuman, jota jonkinlainen turhautuminen taisi sävyttää. Tilanne oli Haukansilmästä turhankin huvittava, ei hän ollut uskonut Delathoksen näin kiusaantuvan asiasta. Sen huvittuvuuden saattoikin nähdä kenraalin kasvoilta, silmäpuolen virnuillen ehkä jopa enemmän, mitä Delathos yleensä.
Jo valmiiksi leveä virne kävi leviämään entisestään, Delathosin myönnellessä kenraalin sanoja. Huvittunut hymähtely myös jatkui seuraavien sanojen myötä, Dariuksen käymättä varsinaisesti kieltämäänkään nuorempansa kuiskauksia. Mutta ei hän niitä myöntänytkään. Ei Hän tätä halunnut, ei hän Delathosta tarvinnut. Eihän...? Kuuraparran kädenliikkeet saivat kenraalin pienesti henkäilemään, Haukansilmän huomaamattaan jopa innostuvan tilanteesta. Ei niin pitänyt käydä, mutta ei humalaisesta, estottomasta kenraalista nyt ollut varsinaisesti sitä himoa myöskään kätkemään niin hyvin, mitä olisi toivonut.

"Sinullako muka tunteita, joita voisi satuttaa?!"
Darius kävi yllättäen naurahtamaan Delathoksen sanoihin, reagoimatta pahemmin tuon uhkailuihin. Kenraali eli yhä siinä uskossa, ettei Delathoksesta ollut hänelle nyt vastusta. Se saattoi todellakin olla virhearvio, olihan Haukansilmä saanut todistaa kuinka käsipuolelta löytyi yllättävää energiaa jatkaa taistelua eilen, mutta kuten todettu, Dariuksen harkintakyky oli nyt kovin, kovin hämärä. Kenraali kyllä huomasi tuon punasävyisyyden silmissä, mutta värivaihdokseen ei reagoitu mitenkään. Ehkä tämä olisi ollut se oikea aika perääntyä tummahipiän uhkaavan olemuksen, sekä uhkaavien sanojen myötä, mutta tyhmyyttään kenraali ei sitä tehnyt. Delathoksen painaessa häntä paremmin itseään vasten, pisti Darius kuitenkin vastaan, antamatta käsipuolen vetää itseään lähemmäksi sen pahemmin.

Huomaamattaan tai tietoisesti Delathos kävi kuitenkin kertomaan itsestään ja maagisesta puolestaan jotain. Ilmeisesti se "voima" otti vallan silloin kun Delathos antoi mielensä heiketä liikaa tai jos tummahipiä otti innostuakseen tilanteesta tai toisesta. Se voima kävi kontrolloimaan haltian koko kehoa, varmistaen että tummahipiä elossa pysyi, ellei sitten räjähtänyt sen voiman myötä. Eli, kyseessä oli maaginen voima, jota Delathos ei todellakaan osannut kontrolloida. Dariuksella ei sen pahemmin ollut tietoa, saatikka sitten kokemusta magiasta, joten Kenraali ei oikeastaan mitään muuta voinut tuolla tiedolla tehdä, kuin säilyttää sen ja ottaa asiasta tietäviin yhteyttä, jos kysymyksiä ilmenisi. Delathos tuskin tämän paremmin osasi kertoa, tai ei halunnut kertoa. Ei sillä, tämäkin oli jo tarpeeksi.
Hetkeksi mietteliääksi muuttunut katse kävi kääntymään Delathosin käden puoleen, tuon kosketuksen muodostaessa kuuraisia kuvioita kenraalin reittä vasten. Darius henkäisi, käyden lopulta nappaamaan kiinni kuuraparran ranteesta, pysäyttäen tuon turhankin miellyttäväksi käyneen koskettelut. Tummahipiän käsi painettiin vasten vuodetta, eikä kenraali päästänyt irti toisen ranteesta, vaikka tuo olisi kuinka yrittänyt.

"Jos todella haluaisit minut palasiksi repiä, olisit tehnyt sen jo eilen"
Darius kävi nyt vastaamaan Delathokselle, nojautuen jälleen lähemmäksi nuoremman kasvoja "Mutta jokin esti sinua. Sitä. Teitä".
"Joten mikä saa sinut luulemaan, että uskoisin olevani minkäänlaisessa vaarassa nyt, tässä ylläsi. Kun olet niin heikossa kunnossa muutenkin" Winder jatkoi myhäilyä, samalla kun toinen käsi irrotti otteensa hiuksista ja lipui rapsuttelemaan teräväkyntisillä hansikkailla Delathosin leuan alta, kovinkin lempeänmiellyttävästi, selvästi varoen teriensä kanssa.
Rapsuttelu loppui kuitenkin lyhyeen kun se samainen käsi kävi yllättäen väkisin kääntämään Delathosin kasvot sivulle, Kenraalin nojautuessa suomaan lempeänpehmeitä suudelmia kuuraparran kaulalle. Jokaista suudelmaa edelsi pieni, kiusoittelevan kevyt lipaisu ja jokaisen suudelman jälkeen tuli nopea, kiusoittelevan rajuhko näykkäys.

Suudelmat jatkuivat aina kaulalta tummalle poskelle ja siitä jälleen huulenpieleen, jossa Darius lopetti. Puoliksi ummistunut katse kävi avautumaan jälleen paremmin, kenraalin tuijottaessa yllättävinkin himoitsevasti ensin nuorempansa huulia ja sitten taas silmiä. Siinä samalla alkoi myös päähän nousta se tärkein kysymys; Mitä hittoa hän olikaan tekemässä?!
"Teen sinut hulluksi" Haukansilmä henkäisi kuiskaten, samalla kun kävi painamaan suudelman Delathoksen huulille, johon kenraali lähti suorastaan vaatimaan vastakaikua. Vielä tämä... sitten hän perääntyisi... ja lähtisi. Kyllä. Vain tämä suudelma.


// (--------DDD Aran ois sen puvustamon vakioasiakas. Eiku. VAIN YSTÄVIÄ NIIN NIIN. Del kukaan ei usko. Dari ei haluaisi nuudeleita pyllyyn vaikka oikeasti salaa haluaakin. Irin nuudelin siis. eiku. MOPOAUTO PÄRISI JO SILLE KAISTALLE VALMIIKSI! AAAPUUUVAAA! (---D Voi ny jumalauta sun kans. Ei sillä, en valita, oli kiva tulla aamul koneelle ja löytää jotain ihanaa täältä <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Marras 2014, 19:49

Del ei voinut lopettaa virnuiluaan siinä katsellessaan Dariusta, joka tuntui käyvän jo varsin kuumana tilanteen suhteen. Haukansilmän annettiin taas käydä repimään se ainokainen käsi irti itsestään, Delathosin tehdessä taaskaan turhautuneena vastarintaa päällekäyvemmän osapuolen suhteen. Ahne mies, kuuraparta kun oli viimeksi osien ollessa toisinpäin ja Winderin sairastuvalla maatessa ollut valmis vain kuristamaan kenraalin. Nyt tuo pässinpää yllytti jo valmiiksi väsynyttä pakkaherraa vain tuhlaamaan lisää voimiansa, kiehnäämällä sylissä ja härnäämässä suudelmillaan ja kosketuksillaan. Kenraalilla taisi olla harvinaisen yksinäistä, kun tummahipiän kiusaamiseen tyytyi ryyppäyksensä päätteeksi. Tosin, vaikka Darius kiusallaan vain Delathosta härnäisikin ja päättäisi yrittää tilanteesta karkuun, alkoi valkohapsinen puolestaan olemaan jo valmis ottamaan kenraalin tässä ja nyt, eikä päästämään tuota enää pois niin hellästä huomastaan.

Toinen Haukansilmän käsistä kuitenkin laski otteensa valkoisesta letistä, miehen siirtyessä rapsuttelemaan Delathosin leuan alta hansikkaallaan. Moinen ele se kuuraparran hieman ojentamaan parrakasta leukaansa eteenpäin, ihan vain siitäkin syystä, että moisten terävien objektien oleminen omalla kaulalla tuntui ärsyttävän. Winderin sanoihin Del ei kuitenkaan kyennyt taas kuin naurahtamaan kuivasti, pienen ynähdyksen karatessa kuitenkin isomman suusta kun päätä käytiin väkisin painamaan sivuttain peitteitä vasten. Delathosin turhautunut hyminä kantautui varmasti Dariuksen korviin, kuuraparran yrittäessä repiä samalla kättään vapaaksi Winderin otteesta työntääkseen mokoman kiusantekijän päältään lattialle.
Voi Winder, sinun tulisi jo tutista nahoissasi kun noin lähelle uskaltauduit”, pakkasherra ehti hymähtää välistä nopeasti, keskittyessään kuitenkin sitten taas silmäpuolisen näykkäyksiin. Ne härnäävät suudelmat ja näykkäisyt eivät kuitenkaan ottaneet loppuakseen kaulalla, siirtyen yhä ylemmäs posken kautta huulten juurelle. Punaisena Delathosin päässä palava katse oli suunnattuna Haukansilmän ainokaiseen silmään, jonka pakkasherraa tuijottava himokas katse tuntui jokseenkin väärältä tähän hätään. Ei sillä, ettäkö Del sitä olisi varsinaisesti pahakseen laittanut. Ei ollenkaan. Mutta jos mietti, kuinka kenraalilla jo kumppani oli, ja miten selvin päin ollessaan Winderillä oli tapana kiertää tummahipiä mahdollisimman kaukaa jos vastaan tuli, sai se Delathosin miettimään miten sekaisin täytyi olla, tai millaisen iskun pääkoppaansa oli pitänyt saada, että tällainen oli missään maailmankirjoissa edes mahdollista?! Mutta yhä, Del ei pistänyt Dariuksen huomiota pahitteekseen, vaikka ääni omassa päässä käski pian tehdä sen oman siirtonsa, tai muuten silmäpuoli ottaisi karatakseen tilanteesta. Nyt kun Delathoskin oli ehtinyt tästä innostua, housun etumuksessa tuntuvan paineen alkaessa hiljalleen myös näkyä ja tuntua kunnolla vasten Dariusta.

Kuuraparta ei ehtinyt kuitenkaan kommentoida Dariuksen huomautukseen mitään vastaan, kun yllättäen kenraali kävi viimein painamaan huulensa varsin painokkaasti vasten tummahipiän omia. Ja Delathoshan vastasi, kevyesti puraisten aluksi Haukansilmän alahuulta, nyt kun Darius ei perääntymään käynyt, jonka jälkeen vaatien lähti suudelmaan mukaan jopa ahnaammin mitä Haukansilmä itse. Yhä palavana hohtava katse tuijotti alati puoliumpinaisena silmäpuolta siitä läheltä, kunnes silmät ottivat hetkeksi painuakseen kiinni kun Del lähti kampeamaan itseään paremmin ylös, kulmienkin kurtistuessa hieman niistä kivuista taas joka olemassa olostaan ilmoittivat.
Kuuraparta ei enää antanut Dariuksen estellä itseään, vaan oma käsi käytiin repäisemään terävästi kenraalin otteesta irti. Käsi kävi vuorostaan tarttumaan kiinni Haukansilmän ranteesta, Delathosin antaessa Dariuksen hetken istua vain sylissään, kunnes kävi kääntämään koko tilanteen ylösalaisin kovin nopeasti ja näppärästi huonosta kunnostaan huolimatta. Dariuksen selkä painettiin vasten leveän vuoteen peitteitä vuorostaan, Delin missään välissä irrottautumatta Winderin aloittamasta suudelmasta tai suostumatta lopettamaan tai väistymään vanhempansa yltä. Haukansilmän jalat myös pakotettiin hieman koukkuun molemmin puolin, pakkasherran painaen oman lantionsa ja pullistelevan etumuksensa vaativasti Dariuksen takamusta vasten ja sitä vasten pieniä hankaavia työntöjä tehden.

Teet minut hulluksi vain olemalla siinä”, Del sai viimein sanottua, kuuraparran huulien lähtiessä laskeutumaan alemmas Haukansilmän kaulalle, valkohapsisen nyt vaativasti suoden huomiotaan toisen kaulansyrjälle, välillä jopa puraisten varsin rajusti, ”Mutta siitä voit syyttää vain itseäsi, Winder hyvä”.
Dariuksen ranteesta pidellyt käsi irrotti otteensa, siirtyen hivelemään Haukansilmän toista kylkeä, ja siitä edelleen nousten silittelemään kenraalin kutrien sekaan tuon päänsyrjää, aina valmiina repimään lujemmin jos Winder yritti jotain tyhmää.


//Aran senkin perkele (---------D Eru istuis sen jälkeen 24/7 paperituppo nenässä. VAAN YSTÄVIÄ JOO. Del onkin niin luotettava ja silleen. NUUDELEITA KAIKILLE NII. Dari olet tuollainen ahne kettu, WHAT DOES THE FOX SAY!! JA MUTTERIT HYPPELI JONNEKIN OJAAN JO AJAT SITTEN! Apuva on nyt virallisesti juttu, sen kunniaksi, looppaampa sitä nyt kun netti muuten on poikki, mutta välilehteen on jäänyt se auki (D Ihanat on kaukana kuule, niin väsynyttä kakkaa oli että huh//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Marras 2014, 20:35

Ehkä kuuraparran varoitukset olisi kannattanut ottaa tosissaan. Ehkä olisi kannattanut perääntyä jo ajat sitten. Ehkä ei olisi pitänyt edes lähteä tähän leikkiin. Ehkä kaikkein parasta olisi kuitenkin ollut pysyä vain kaukana kuurapartaisesta. Nyt se kaikki oli kuitenkin liian myöhäistä, Haukansilmän antaen itsensä lipsua ehkä turhankin tunteella koko tilanteeseen. Vaativat työnnöt kävivät hieromaan vanhempaa haltiaa vasten Delathosin jo kovettuvaa etumusta suudelman lomasta. Huomaamattaan kenraali oli humalatilassaan alkanut oikeasti himoita jo toista, kykenemättä nyt mitenkään hillitsemään itseään. Se ääni päässä käski kyllä jo perääntyä ja äkkiä, ehkä pieni moraalinkellokin siellä takaraivossa soitti, mutta pintaan nouseva kiihko ja aivot turruttava alkoholi tekivät tehtävänsä ja käskivät silmäpuolta vain menemään tilanteessa mukana. Tämä oli jälleen niin väärin ja aivan varmasti Haukansilmä tulisi katumaan tätäkin vetoaan jälkikäteen, mutta eihän hän vielä liian pitkälle ollut mennyt, eihän? Niin mies ainakin uskotteli itselleen, yhä, kunnes tilanne kävi muuttumaan täysin päinvastaiseksi.

Suudelmaan ja mukanaan vievään tilanteeseen keskittynyt kännikala ei ehättänyt ajoissa tajuta Delathosin kohottautuneen pienesti. Vasta siinä välissä kun Delathos kävi repäisemään kätensä irti Haukansilmän otteesta, tajusi vanhempi mitä tummahipiä aikoi. Mitään hän ei kuitenkaan ehtinyt reagoida saatikka tempaukseen sanoa - lähinnä siksi että suudelmaa Delathos ei missään vaiheessa lopettanut - kun vanhemman selkä jo osuikin vuodetta vasten. Pienesti Haukansilmä ynähti, vaistomaisesti koittaen kiemurrella kauemmaksi tummahipiästä, kun tuo ylle jälleen kerran asettui.
Vaikka tässä tilanteessa olisi kuulunut vastustaa ja lopettaa leikki, ei Darius vielä pistänyt hanttiin. Leikki oli mennyt jo liian pitkälle, se oli sanomattakin selvää, mutta se huuma mikä päähän - kumpaankin päähän - oli noussut, ei antanut Haukansilmälle nyt tilaisuutta harkita edes pakosuunnitelmaa. Jalat kävivät pienestä hangoittelusta huolimatta kohoamaan koukkuun loppujen lopuksi kiltisti Delathosin pakottaessa itsensä lähemmäksi. Tuntiessaan toisen vaativan painalluksen alapäässään ei Darius voinut olla ynähtämättä jokseenkin kieltävän oloisesti, pääkopan pakottaessa kenraalin edes yrittämään vastustelua, jos ei muuten, niin sanallisesti. Kehonsa kuitenkin kieli jälleen harvinaisen selvästi, mitä mieltä Darius oli tästä tilanteesta tietoisesti tai tiedostamattaan.

Darius kävi naurahtelemaan hermostuneenhätäisesti Delathosin viimein avattua suunsa, samalla kun nuorempi kävi suomaan suudelmia ja rajuja puraisuja kenraalin kaulalle. Jokainen puraisu sai Dariuksen lähes huudahtamaan, toisen Haukansilmän käsistä nousten nyrkissä oman suun eteen estääkseen ne suurimmat älähdykset. Sen verran Darius vielä tilanteen tasalla oli, että tiedosti suurimpien äänien kuuluvan kyllä käytävänpuolelle, jos joku oven toisella puolella sattui liikkumaan.
"Taisin tehdäh..." Kenraali aloitti kehon käydessä värähtämään Delathoksen kosketuksen myötä, tummahipiän tuodessa ainokaisen kätensä kenralin kyljelle ja siitä aina tummiin hiuksiin silittelemään päänsyrjää.
"Taisin tehdä virhearvion" Raskaaksi muuttunut hengitys kävi kohottamaan rintakehää tiehään tahtiin, Dariuksen seuraillessa Delathosin liikkeitä.

Toinen käsistä kävi nousemaan vasten Delathoksen rintakehää, koittaen työntää valkohapsea kauemmaksi kenraalista. Se työntö jäi tosin puolitiehen, käden lähtiessä yllättäen seikkailemaan rintakehältä tummahipiän kyljelle, aina kohti alaselkää. Käsi kävi ottamaan kiinni nuoremman paidasta, käyden turhankin vaativasti vetämään mokomaa kangaskappaletta ylemmäs pois Delathosin yltä, kenraalin toisenkin käden liittyessä tähän toimitukseen, jotta Haukansilmä sai paidan toisen yltä kiskottua.
"Sinun pitäisi lopettaa" Suu kävi selvästi sanomaan täysin päinvastaista, mitä kenraali itse halusi. Oma lantio kävi työntymään hitusen verran ylemmäs vasten Delathosia, kenraalin käydessä nopeasti vetäisemään vyönsä pois lanteiltaan. Vyötä käytiin yllättäen tarjoamaan Delathosille, kenraalin koittaen saada katsekontaktia nuorempansa kanssa samalla.
"Sido minut" Kävi ilmoille kovinkin vaativa, malttamattoman hengityksen sävyttämä pyyntö. Ne salaiset halut toisen armoille joutumisesta ja alistetuksi tulemisesta alkoivat jälleen ottaa humalaisesta otteen, kenraalin kykenemättä hillitsemään itseään.


// No mutta kun Aran on vähän tuollainen. Eru kuolis nenäverenvuotoon. Kaunis tapa kuolla. VAAN YSTÄVIÄ JUU JOOO. Del on tosi luotettava. Dariuskin on luotettava kun kyseessä on humalaisena halujen pidättely. Kuten näkyy. NUUDELEITAA. Dari on kettu. Kettu sanoo OTA MINUT--eikun. Mutterit meni jo. APUVA ON NYT VIRALLINEN JUTTU TODELLAKIN. Mitäs linkitit sen mulle aikanas jumalauta. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Marras 2014, 04:24

Pirullisen matala nauru karkasi tummahipiältä, Winderin värähtäessä tuota hellää kosketusta jonka Del kiusaajalleen soi. Olisihan kuuraparta voinut olla huomattavastikin julmempi, mutta näki nätimmän käsittelyn ajavan tilannetta omalla painollaan eteenpäin, siinä missä Haukansilmän pahoinpitely olisi saanu humalaisen pässinpään vain pakokauhunvaltaan samantien.
"Suurin virhearviosi oli luulla, että minä olisin heikkona", Del hymisi, jatkaen sitä jokseenkin piinaavaa silittelyä samalla kun Winderin kasvoja punaisella katseellaan tutki ihan likeltä, "Mutta ei se mitään, en ehtinyt pahoittaa sen takia mieltäni".
Kovin olemattomaksi jäi seuraavaksi kenraalin yritys tuupata Delathos kauemmas, kun tuo käsi ottikin liukuakseen kuuraparran rintakehää myötäillen aina kyljelle, ja siitä repimään Delin yllä olevaa vaaleaa paitaa ylemmäs. Pakkasherra virnisti, suoden Dariukselle kuitenkin hieman apuaan sen suhteen että löysä paita saatiin pois käsipuolen yltä ja vaatekappale tipahti sängynlaidalta viileälle lattialle, pakoon kahden miehen leikkejä. Delathosin yläkroppaa peittivät kuitenkin yhä sideharsot, jotka hartioista ja niskasta hieman punersivat, veren ollessa tihkunut ja värjännyt niitä sinä aikana, kun käsipuoli oli nukkunut. Kuuraparran haavoja ei nimittäin missään välissä oltu parannettu magian avulla, vaan pelkästään puhdistettu ja siistitty, vammojen ollessa niin mitättömän näköisiä sen jäljiltä kun Delathosin oma magia oli niitä käsitellyt. Kukaanhan ei tuota viimeistä tietänyt, pakkasherran ollen jättänyt varsinaisen läjän kysymyksiä hoitajilleen, jotka tuskin kehtasivat sotilaalta erikseen tulla mitään kysymään tai ylipäätään tuota vaivata.

Del hymisi selvästi taas tyytyväisenä, virnistellen kun Darius huomautti miten käsipuolen olisi pitänyt lopettaa. Kenraali kyllä kehollaan viestitti jotain ihan muuta kuuraparralle, joka kätensä varaan toisen yllä nojaili. Pakkasherra ei oikeastaan tiennyt, olisiko halunnut nyt tehdä saman Winderille, mitä tuo oli selvästikin tähän saakka yrittänyt Delille tehdä. Vain härnätä ja kiusata. Toisaalta, vaikka väsynyt olikin ja yhä lihakset halusivat vastaan sanoa jokaista liikettä erikseen, halusi Del myös Dariusta itselleen yhtä kipeästi kuin narkkari huumeitaan.
"Kuinka voisin lopettaa, kun sinä minut tähän alun alkaenkin mukaan vedit, rakas", käsipuoli myhäili, jääden sitten seuraamaan Dariuksen seuraavaa liikettä.
Winder sai rauhassa repiä vyön housuiltaan, kun Del otti sitten pienesti nojautuakseen lähemmäs Haukansilmää, joka pyysi käsipuolta yllättäen sitomaan itsensä. Kujeilevan hämmästelevä ilme nousi kuuraparran kasvoille, Delathosin tuijottaessa kenraalia varsin huvittuneena.

Pakkasherra ei kuitenkaan mitään Haukansilmälle sanonut aluksi. Silmäsi vain tuota ahnasta roistoa, joka vain alunalkaenkin oli tänne tullut kerjäämään tyydytystä sammuttamattomaan janoonsa. Janoon, jonka vain Delathos näytti saavan sammutetuksi.
"Johan sinä villiksi heittäydyt", hyvä kun Dariukselta oli viimekerralla vaatteet saanut edes yltä. Tummahipiäinen kuitenkin nojasi paremmin pystyyn, poimien samalla kenraalin tarjoaman vyön käteensä. Se laskettiin kuitenkin hetkeksi syrjemmälle, uudelleen vapautuvan käden siirtyessä hivelemään Haukansilmän sisäreittä vaativasti, liukuen siitä vanhemman miehuuden yltä nyppimään Dariuksen paidan helmoja. Pitkäsorminen käsi sukelsi helman alle kevyesti, työntyen ylemmäs ja ylemmäs herkempiä alueita hetken hellänkiusoitellen koskien, samalla hinaten vaatekappaletta mukanaan peittämästä kenraali kroppaa.
"Ja minä kun luulin että minä olen ahne", Del aloitti, kumartuessaan suutelemaan Dariuksen alavatsaa, hitaasti ylemmäs edeten ja kaulan kautta kiertäen Haukansilmän kasvojen tasolle, pysähtyen ahneesti tuijottamaan tummatukkaisen turpavärkkiä, "Mutta katso nyt itseäsi, tarvitsen jonkun rankaisemaan itseäsi ilman, että sinun tulisi arvoisiesi edessä nöyrtyä".
"Tarvitset jonkun toteuttamaan salaiset haaveesi, joita et kehtaa myöntää selvinpäin itsellesi", kuuraparta kuiskasi, piinallisen vaativan suudelman painaessaan kenraalin huultenpieleen, "Tarvitset kaltaisesi kusipään piinaamaan itseäsi, Darius, ja se toinen etsimäsi kusipää olen minä".

Del naurahti muutamaan otteeseen taas matalemmalta, nojaten itseään taemmas. Dariuksen aikaisemmin luovuttama vyö poimittiin ainoaan käteen, näppäräsormisen kuuraparran lähtiessä kyhäämään nahkaiseen asusteeseen jonkinasteen vetosolmua hampaitaan avuksi käyttäen. Yksikätinen sai solmun tekemisen näyttämään kovinkin hankalalta, vaikkei siinä varsinaisesti kauaa kestänytkään, välistä katsellen vihjailevasti silmäpuolen puoleen kun solmujaan sitoi.
Toinen päistä käytiin kiinnittämään vuoteen päätyyn, ennen kuin Delathos palasi taas Haukansilmän puoleen, vaativasti tuota malttamattomasti hengittelevää miestä suudellen, kuitenkin tahallaan ohi huulien. Ainoa käsi pakotti Winderin riisumaan paitansa viimeistään nyt kokonaan, ennen kuin kuuraparta kävi todella löysällä vyöhön vedetyllä solmulla keräämään Dariuksen kädet nippuun. Enää kenraalin ei annettu perääntyä. Itsepähän tuo oli tätä halunnutkin! Yhdellä terävällä nykäisyllä, solmu otti tiuketakseen ranteitakin hiertäväksi, Delathosin laskiessa itse irti vyönpätkästä ja katsellen himoiten miten Winder makasi hänen edessään, kätensä yhteen sidottuina päänsä yllä.


//Eru nyt se tuppo takasin nenään ja liityt Arethin nahkapuku armeijaan. Delillä ei ole nyt kivaa. Paitsi on kivaa Daria vähän kiusata ja leikkiä bondageleikkejä sen kanssa. Eikunnnnnn. Ketut perkele (D JAMES POTKUKELKKA PRESENTS, EI KESTÄ KIITTÄÄ, EHHEHE EHHEHE voi vittu meidän kans (---D HYVÄÄ HUOMENTA TAAS RAKAS//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Marras 2014, 15:18

Joskus Darius mietti, kuinka tyhmäksi hän menikään humalatilassa. Tämä oli yksi niistä huippuhetkistä, jos totta puhuttiin. Delathoksen silmä olivat jälleen punaiset ja mies käyttäytyi muutenkin uhkaavasti, siltikin kenraali meni ja kirjaimellisesti pyysi tummahipiää sitomaan itsensä armoilleen.
Haukansilmä tuhahti pienesti, jokeenkin huvittuneesti Delathosin mainitessa, ettei äskeisestä mieltään ollut ehättänyt pahoittaa. Harmi, se kun oli Dariuksen tarkoitus ollut. Tarkoitus oli ollut myös lähteä saman tien kun Delathos tarpeeksi oli innostunut, mutta kenraali itse taisi olla se joka humalissaan oli liikaa käynyt innostumaan. Miksi ihmeessä, sitä Darius saisi varmasti miettiä vielä pitkään tämän jälkeen. Ehkä toiveena tosiaan oli myös ollut että Delathos olisi ollut liian uupunut riehuakseen näin kenraalin kanssa, mutta sekin näytti osoittautuvan vääräksi oletukseksi.
Katse oli eksynyt seikkailemaan pitkin nuoremman kroppaa, Dariusken vastaamatta mitään käsipuolen sanoihin. Tosin, se termi "rakas" kolahti korvaan sen verran, että yksisilmäinen kohotti katseensa kysyvänhuvittuneena kohtaamaan tuon punaisen katseen.

Se hetken hiljaisuus kävi kovinkin piinaavaksi malttamattomaksi muuttuneen kenraalin osalta, vanhemman vain kiltisti odottaessa että käsipuoli jotain hänen absurdiin pyyntöönsä sanoisi. Viimein valkohapsi kävi suunsa avaamaan, huomautellen kuinka kenraali villiksi oli heittäytynyt. Darius tuhahti jokseenkin turhautuneena, joskin se tuhahdus vaihtui teräväksi henkäisyksi Delathosin laskettua vyö sivummalle ja liu'uttaessaan kättään vaativasti kenraalin sisäreideltä miehuuden ylle ja siitä aina ylös nyppimään valkean paidan reunaa.
"Sinulla ei ole aavistustakaan kuinka villi voin olla jos vain haluan" Lause loppui pieneen voihkaisuun tummahipiän pitkäsormisen käden käydessä lipumaan paidan alle koskettelemaan herkempiä alueita. Toinen käsistä nousi vaistomaisesti nappaamaan otteen Delathoksen käsivarresta, mutta tummahipiän kättä ei kuitenkaan työnnetty pois. Kenraalin ote vain lepäsi toisen käsitaipeen tienoilla.
"Laskujeni mukaan sinä olet kahdesti minut maannut enemmän tai vähemmän väkisin... Joten sanoisin että sinä se ahneempi yhä olet" Kenraali kävi nopeasti, lähes kuiskaten huomauttamaan kuuraparralle, joka kävi suomaan kiusallisen miellyttäviä suudelmia kenraalin alavastalle, edeten sieltä kuitenkin ylemmäs, aina Haukansilmän kaulalle. Darius ei voinut pysyä paikoillaan, kenraalin väkisin värähdellessä ja pienesti kiemurrellessa nuorempansa alla. Myös se lantio oli jälleen käynyt pienesti vähänväliä työntymään vasten Delathosta.

Kuuraparran sanat kyllä kuunneltiin tarkasti, Kenraalin kuitenkin pudistellessa päätään pienesti mokomille väitteille. Mutta Delathos taisi olla oikeassa, vaikka Darius sitä ääneen ei käynytkään myöntämään.
"Kyllä Hänen Majesteettinsa piinaa jo minua tarpeeksi, en tarvitse enää ketään muuta siihen elämääni hankaloittamaan" Darius kävi lähes äänettömästi kuiskaamaan hengittelynsä ohesta, samalla kun Delathos kävi jälleen vyön poimimaan vuoteelta.
Kenraali seuraili hetken Delatohksen touhuja, tajuten että tämä olisi nyt se ainoa hetki milloin voisi vielä paikalta paeta. Jostain syystä hän ei lähtenyt, vaikka tilaisuus oli. Sen sijaan Haukansilmä pysyi turhankin nätisti paikoillaan odottamassa, ennen kuin Delathos kävi jälleen huomionsa vanhempaansa kääntämään.
Darius ynähti pienesti, turhautuneesti Delathosin käydessä suomaan vaativan suudelman kenraalille, joka tarkoituksellisesti suunnattiin ohi vanhemman huulista. Darius oli lähellä napata kiinni valkoisista hapsista ja pakottaa nuoremman suomaan tuon suudelman siten, että kenraali siihen olisi voinut vastata, mutta yksikätinen kävi kuitenkin tähän väliin pakottamaan kenraalin riisumaan vielä yllään olleen paitansa nyt kokonaan pois. Sen Darius myös teki.

Sen pahemmin Darius ei enää käsillään mitään ehättänyt tehdä, kun Delathos kävi viimein pyynnön toteuttamaan ja sitoi kenraalin kiinni vuoteeseen. Darius ei vastustellut, vaikka se ääni takaraivossa käski yrittää tilanteesta pois ja äkkiä. Kuinka typerää oli saattaa itsensä sidotuksi tuon mielipuolen seurassa?
Pieni ynähdys karkasi ilmoille Delathosin kiristäessä solmin ranteiden ympärille, kenraalin käydessä saman tien kokeilemaan saisiko käsiään irti. Ei, ellei pidemmän tovin viettäisi niitä hiertäen, mutta näin tähän hätään ei Kenraali tosiaan ollut mihinkään tästä nyt lähdössä, ellei Delathos häntä irrottaisi. Käsiin eksynyt katse kävi kuitenkin kääntymään takaisin tummahipiän puoleen, Dariuksen päästäen samalla ilmoille jokseenkin malttamattoman huokauksen.
"Taidan olla typerys" vanhempi hymähti antaessaan katseensa kovinkin häpeilemättömästi tutkia nuoremman kroppaa "tulla nyt tänne... ja saattaa itseni tähän tilanteeseen..."
"tahdon vain..." kenraali aloitti jälleen pienesti kiemurrellessaan sängyllä, löytämättä kuitenkaan noiden sanojen jälkeen enää jatkoa lauseelleen. Selvästi silmäpuoli sanoja kuitenkin haki, henkäyksien ohesta suun koittaessa hakea jotain sanaa jatkoksi, turhaan.
"Lukitse ovi" Oli kuitenkin seuraava pyyntö, kenraalin alkaessa kuulostaa jo turhankin malttamattomalta.



// Eru tunkee tamponin nenään ja kaikki on hyvin. Eru ei kuitenkaan liity nahkapuku armeijaan, kuulostaa liian homolta. No niin Delillä on silloin kivaa. Darilla ei, Dari ei tykkää 0/5. Oikeesti Dari tykkää mut ei se kerro. Eikunnnn. KETTU YSTÄVÄISENI. JAMES POTKUKELKKA SAATANA <3 JA JOO AAMU OLI TAAS ERITTÄIN MIELUINEN KIITOS KULTA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron