Mitä pidemmälle vanhus päässi sopimusehdoissaan, sitä tyytyväisemmältä alkoi suippokorvainen vaikuttamaan. Eikä suotta, typeryshän se olisi, joka näistä ehdoista kävisi kieltäytymään. Typerys tai itsepäinen idiootti. Aaron saattoi lukeutua näihin kahteen kategoriaan, mutta tässä tapauksessa ei nuorukainen kauaa näyttänyt harkitsevan. Marduk oli kuitenkin valmis antamaan nuorukaiselle kaiken ajan, mitä hän saattaisi tarvita päätöksen teossa. Ja jos vastaus olisi ollut kieltävä - kuten ehkä jossain yhteydessä - olisi Aaron saattanut "vahingossa" lennähtää jyrkänteeltä alas ja Ajankiitäjä kadonnut paikalta sen sileän tien.
Loppujen lopuksi Aaron kävi kuitenkin kyselemään, juksasiko vanhus häntä vai ei. Myhäillen Archelaus kävi pudistamaan päätä samalla kun haltia kävi kauemmaksi naureskelemaan kovinkin tyytyväisenä sopimuksen ehtoihin.
Ei tuo tainnut tietää mihin loppujen lopuksi ryhtyi, mutta eiköhän sekin kävisi selväksi nuorelle ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta, ottaen huomioon toisen nykytilanteen, oliko tämän parempaa tilaisuutta tarjolla? Ei. Ja jos Aaron kieltäytyisi, ei Marduk toista tilaisuutta soisi.
Puusepän poika kävi kuitenkin ääneen sanomaan myöntävän vastauksen, saaden vanhuksen virnistämään erittäin tyytyväisenä.
"Muuta sinun ei tarvitse tehdä, kuin iskeä kättä päälle. Mutta varoitan. Sinulla ei ole mahdollisuutta peruuttaa sopimusta. Sinulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä tehtävistäsi. Niskoittelu ja kieltäytyminen johtaa vain kuolemaasi. Et voi paeta, et voi päättää sopimusta. Olet koko loppuelämäsi tässä asemassa" Vanhus kävi kertomaan sopimuksen varjopuolista, jättämättä kuitenkin mainitsematta mahdollisuutta neuvotella asioista tulevaisuudessa. Sitä Aaronin ei nyt pitänyt tietää, tai näin Marduk ajatteli.
"Niin kauan kuin olet uskollinen minulle ja teet kuten käsken, minä pidän huolen että sinä pysyt elossa... Ja hyvissä voimissa" Lohikäärme lisäsi, ojentaen nyt oikean kätensä kohden nuorukaista kättelyn, sopimuksen solmimisen merkkinä.
Constantine tuijotti papitarta kovinkin tuimana, odottaen tuolta vastausta. Kuulemma kukaan muu ei tästä tiennyt, papitar oli pitänyt huolen siitä, ettei kukaan ollut häntä nähnyt kun lähti tapaamaan salarakastaan. No, eihän Constantinekaan miehineen olisi ollut huomannut papitarta tänä iltana, jos tuo ei olisi käyttänyt valoa luovia voimiaan. Joten, ehkä tyttö puhui totta.
Papitar näytti myös kovinkin katuvalta tekojensa suhteen. Ei kukaan valehteleva petturi noin osaisi näytellä. Ja kuten todettu, ehkä tämä kaikki oli nuoruuden typeryyttä. Ophelian sanojen mukaan kaikki oli nyt ohi ja mikään ei tulisi jatkumaan. Fritz todellakin halusi uskoa tuota, mutta pieni ääni takaraivossa käski olla luottamatta... ainakaan täysin. Ajat olivat väärät, arvaamattomat ja kehenkään ei kannattanut luottaa täysin. Ei edes Papittareen... näemmä.
Kenraali pysyi hiljaisena hetken, kunnes murahti pienesti, pitkästi.
"Mitä se peto teki paikalla..." Vanhus aloitti nyt huomattavasti rauhallisemmin, lempeämmin, joskin äänestä yhä kuului se pieni kiukkuisuus, peräti jopa pettymys nuorempaan.
"Sinulla on paljon selitettävää... Ja minulla on paljon aikaa. Joten ala selittämään" Kenraali jatkoi, samalla kun käveli työpöytänsä ääreen ja kävi kaivelemaan pöytäkaapista esiin viskipullon, sekä kaksi lasia. Lasit täytettiin ja toista käytiin työntämään pöydänpintaa pitkin lähemmäksi Papitarta, samalla kun kenraali istahti alas työpöydän tuolille ja otti toisen lasin omaan käteensä.
//EN HALUA SYYLÄ LASTA SUOTANA! EN HALUA SOTILAIKSI MITÄÄN SYYLÄSYÖPÄLÄISIÄ! PIDÄ HYVÄNÄSI //