//
Jatkoa //
Black
Tunti jos toinenkin oli ehättänyt vierähtää sen jälkeen, kun velho oli poistunut demonia häiritsemästä. Vaikka mielensä olisi tehnyt hankkiutua läsnäolollaan kiusaamaan tahoa jos toistakin sarvipäisen sijasta, oli Black kuitenkin ottanut suunnakseen oman asuntonsa. Hänen oli pitänyt rauhoittua ja tiedosti sen itsekin silloin. Turhaan hän verta olisi mennyt nenästään kaivamaan. Kyllä sekin päivä vielä koittaisi, kun Seth ei enää halunnut pysyä aisoissa ja velho joutuisi vaikeuksiin tekojensa myötä, mutta tänään luiseva mies oli saanut kuitenkin hillittyä itsensä.
Rauhoittumisessa velho oli onnistunutkin. Jälleen se tutun etäinen ja estynyt pessimisti oli valloillaan, velhon viettäessä aikaansa yksin tönössään. Mielessä oli kyllä käynyt lähteä etsimään Lilyä, josko prinsessa kenties olisi seuraa kaivannut, mutta loppupeleissä kärttyisyys oli saanut Blackin pysymään omissa oloissaan. Ei hän näin räjähdysalttiina halunnut Lilyn seuraan päätyä, ties mitä siitäkin tulisi, jos siniverinen olisi samassa mielentilassa. Eikä velho todellakaan jaksanut nyt riidellä kenenkään kanssa, vähiten puolisonsa. Hän halusi vain olla yksin ja koittaa rentoutua.
Yksin velho ei kuitenkaan saanut ilmeisesti olla. Kyllä velho jo aisti kuinka demoni lähestyi hänen mökkiään, Blackin tyytyen vain huokaisemaan syvään takkatulen ääressä istuskellessaan. Hetken velho mietti, leikkisikö ettei paikalla olisi, mutta jos hän kerta aisti demonin lähestyvän, saattoi sarvipäinen hyvinkin kyllä tuntea velhon läsnäolon. Tai mistä Black sen varmaksi tiesi. Joka tapauksessa, nyt oli jo liian myöhäistä pakoon tai piiloon yrittää. Ja no, toisaalta velhoa kiehtoi hieman se, mitä nuori kuningas oli sanonut kirjan suhteen. Black oletti Roswellin toimittaneen kirjan - tai ainakin tiedot demonista - Henrylle heti saman päivän aikana. Tietenkin häntä kiinnosti tietää, miten Henry moisiin oli reagoinut ja mikä mahdollisesti olisi suunnitelma nyt.
Niinpä sen pahemmin viivyttelemättä kävi kaljupäinen nousemaan ylös nojatuolistaan ja askelsi ovelle, ennen kuin Roswell edes ehätti puiseen oveen koputtamaan. Ovi aukesi ja velho kävi mulkaisemaan tuttuun tapaansa sarvipäistä, näyttäen jälleen turhankin ärtyneeltä.
"Ja mitä sinä haluat. Taas. Tähän aikaan.." Black aloitti kovinkin väsyneenoloisesti, astahtaen kuitenkin sivuun antaen Roswellille tilaisuuden tulla sisään. Black kun ei halunnut käydä minkäänlaisia keskusteluja ovellaan.
// Consta meni jo. Hei minä vähän hitti autoilin. //