Kirjoittaja Mori » 09 Tammi 2015, 19:54
Hah! Koirahan ei uskonut häntä! Edward tuijotti hiljaisena Kalmaa. Niin, ehkä liika ystävällisyys olisi pahasta. Kyllä Ed osasi olla varuillaan muiden kanssa, mutta koiraeläimet... Saattoivat olla heikkous kent tietää. "Usko tai älä..." hän sanoi vähän neutraaliin sävyyn, koska ei halunnut tehdä asiasta sen suurempaa numeroa. Kalma lisäsi siihen vielä, että oli parempi näyttää kaapin paikka pedolleen ja ottaa oma keho haltuunsa. "Se ei ole niin yksinkertaista... En vain voi tehdä niin... En ole tässä maailmassa..." sanoja, jotka olivat joko tarkoitettu keskusteluun tai sitten itselleen. Edward ei tosiaan voinut puhua ainakaan pedolle. Hän ei edes tiennyt muuta kuin, että se oli raaka ja julma. Joka piti kaikkia vihollisena.
Kaiken tuon kruunasi Kalman aiemmin sanottu asia. Jos olisi pattitilanne. Joko hän tai se toinen. Tappaminen vapaaehtoisesti. Eläimethän olivat helposti tapettavissa, koska niiden kanssa ei voinut kommunikoida tavalliseen tapaan. Kaksijalkaisten taas, asia oli eri. Ihmissusi ei halunnut vahingoittaa ketään, edes vihollistaan, mutta itsepuolustukseksi hänen oli pakko. Mies hankasi kättään vasten niskaansa. Kalma kysyi mikä oli aikapommi. "En tiedä. Se ihmissusi sanoi minulle sen sanan, hän ei juurikaan selittänyt sitä kuin muuten, että se on vaarallinen asia tai jotain. En muista." ihmissusi sanoi. Hän ei tiennyt miksi juuri oli käyttänyt sitä sanaa, mutta se tuli varmaankin jostain tuolta muistoista ihmissuden tapaamisesta.
Rento naurahdus. "En, en lue ajatuksia. Tunnen kyllä toisten tunnetilat, mutta se ei ole mitään ajatuksen lukua. Ajattelin vain, että olen aika kokematon. Ja tunteesi sitä kohtaan ovat melko selkeät." Ed mainitsi ja hymähti loppuun. Koira sanoi hänen tarvitsevan opettajan tai jonkun esimerkin, jolta oppia taitoa ja tietoa. "Niin noh, jos joku uskaltaisi vain tulla lähelle ja kestää sen mitä tulen tuottamaan hänelle." mies mutisi ja nosti vihreän katseensa.
"Huolettaako, jos en selviääkään talven yli. Onhan kuitenkin jo vuosi vaihtunut ja saatan selvitä." pikku vitsi vain. Leikki leikkinä, ellei toinen ottanut sitä vakavasti. Edward käänsi katseensa käsiinsä. Hän vilkaisi jalkojaan, joita tulen jo pienentyneet liekit vielä lämmittivät. Kohta pitäisi sanoa vain hyvästit. Tutustuminen uusiin olentoihin oli mielenkiintoista. Hauskaakin kenties. Edward laski katseensa käsiinsä. Hän oli väsynyt, koska oli herännyt aamulla aikaisin. Katselleessaan käsiinsä vasen alkoi pikku hiljaa muuttua. Edward säpsähti. Hän sulki vasemman kätensä oikeaan kämmenensä puristuksiin. Miksi juuri nyt? Juuri nyt! Edward puristi kättään ja tunsi kuinka siitä juuri hänen käsivarttaan pitkin vyöryvä kipu.
Ihmissusi värähti kerran. Hän sai tunsi kivun päässään, ylitse vuotavan ja huutavan jomotuksen. Kuin se olisi ollut liian kova päänsärky kestää. Violetit läiskät ilmestyivät hiljalleen Edwardin vasemmalle puolelle kasvoja. Hän tiesi tämän kohtauksen johtuvan siitä, ettei pitänyt tarpeeksi huolta itsestään. Oli hankalaa pitää itsensä kunnossa vaikka sudeksi pystyikin muuttumaan. Mies hitaasti kallistui vasemmalle, kunnes tavoitti kauan kaivatun kostean maan. Ihmissusi tiesi, että asia ei kuulunut Kalmalle eikä Kalman kannattaisi tulla yhtään lähemmäs. Hän ei halunnut ketään lähelleen juurikaan nyt. Nämä näyttivät olevan näitä päiviä. Tutustu toiseen, saa kirouskohtaus ja tapa toinen petona. Lopuksi herää kiroamaan itsesi ja rankaise itsesi teostasi. Edward katsoi maata. Hän ei voinut sanoa mitään, koska kaikki voima meni kivun kestämiseen.