Kirjoittaja Mori » 17 Helmi 2015, 12:03
Sigurd sanoi olonsa olevan parempi, mitä aluksi ja totesi siihen perään, ettei tulisi riehumaan isommin. Se tyydytti naisen mieltä ja tämä soi kirkkaan katseensa lohikäärmeeseen. Tämä kertoi kuuluvansa erääseen metsän oikeus laumaan, jonka päälle on langennut mukavati haltijoiden kuninkaan viha. Shael nykkäsi ymmärtäen tilanteen. Hän ei voinut olla toteamatta itselleen, ettei mantereella ollut kaikki hyvin. "Noh, tänne saarelle tulee muutenkin paljon pakolaisia. Pakenevia." noita totesi ja laski katseensa hetkeksi alas. Hän näytti hieman miettivän Sigurdin tilannetta, se kuulosti hyvin paljon Nimuen tapaukselta. Tällä hetkellä pakenevat henkilöt, jotka hän oli tavannut, ovat olleet pakolaisia, joita on vainonnut kuningas tai korkeassa asemassa oleva henkilö. Noita hymähti ajatuksilleen ja sivuutti asian.
Miehen jatkassa kertomustaan, nainen vain nyökkäsi siihen. "Mantereella ei taida mikään olla hyvin. Sota ja kaikki... Ymmärrän varsin hyvin tilanteesi." Shael totesi. "Toivon sinun osaltasi, että tilanne rauhouttuu mantereella." noita sanoi lopuksi ja katsoi käsivarttaan, jossa musta kangas oli repeytynyt ja punainen viiva pilkisti sen alta.
Noita käänsi päänsä ja katsoi nyt taas suoraan lohikäärmeen silmiin. "Voin vain sanoa, että tilanteesi ei ole yhtään uutta, kun täällä asuu. Näen joka päivä, kun uusia tulokkaita tulee." hän sanoi vahvasti. "Kerroit minulle tilanteesi, joten minäkin haluan vähän avautua." hän pyysi. Noita vilkaisi muutaman kerran ympärilleen. "Kuten jo mainitsin, olen kyläjohtaja. Kylän, jossa on pelkkiä naisia ja siellä miehet tunnetaan korkeintaan palvelijoina." noita totesi, ehkä se kuulosti vähän kylmältä, mutta täyttä totta se oli. "Älä huoli, jos tulisit kyläämme, kukaan ei tulisi vaatimaan sinua palvelemaan häntä." naurahdus, joka oli vahva. "Miehiä näämme joskus ihan tavallisinä matkailijoina." Shael selitti. Hän ei itseasiassa aikonut avata menneisyyttään vastatavatulle lohikäärmeelle, vaikka luuli, ettei Sigurdia sellainen tieto edes hyödyttänyt mitenkään. Toisaalta, kuka haluaisi kuunnella yli kolmesataavuotta vanhan noidan höpinöitä. Ikäänsä ajatellen nainen tunsi itsensä vanhaksi, vaikkei ollut lähellä edes omaa keski-ikäänsä.
Noitaa alkoi kyllästyttää seisominen, koska hän ei ollut hirveän vahva fyysisesti, hnä istui lähimälle, puhtaalle kannolle. Katsoi lohikäärmettä taas kerran, mutta ihailevin silmin. Ehkä ainut kerta, kun hän saattoi katsoa niin, jotakuta miestä. Tämä johtunee vain siitä, että hänen edessään oleva olento on lohikäärme, jota hän on päässyt edes katsomaan. Lisäksi Sigurdin harja oli mielenkiintoinen, se näytti elävän omaa elämäänsä. Liikkui jokaisesta pienestä liikkeestä. Kuin taikuutta.
//HEJSAN! Olen täällä taas! Koska, minulla oli wanhat tuossa perjantainan ja ropettaminen on siirtynyt vähemmälle, kiitos koulutöiden sekä autokoulun... Mutta hei! SUN PITÄÄ JOSKUS ISKÄ JOHONKIN CONIIN SISÄÄN. Saat kivoja muistoja xD Pahvi Makoton kuljetus on karua hommaa. Me nauretaan sille ajatukselle aina kun muistellaan tapausta. Olis varmaan pitänyt ottaa siitä kuva xD