Sinä työskentelet kenelle? || Ivy

Kuninkaan Sali on korein kaikista huoneista, mitä linnasta löytyy. Vaalea, valtava Sali avautuu hopeisten ovien takaa. Keskellä salia sijaitsee valtaistuin koroke, jolla on itse kuninkaanvaltaistuin ja tuon puolisolle tarkoitettu istuin. Kuninkaanvaltaistuin on näistä kahdesta koreampi, kauniimpi, mutta puolisonistuin on myös nätti ja näyttävä. Salista löytyy penkkirivistöjä valtaistuinkorokkeen ympäriltä. Valtaistuimen selkäpuolella sijaitsevat istuimet ovat tarkoitettu kuninkaan omille luottomiehille ja kenraaleille.
Sali on muutenkin tilava, sillä sitä tehdessä on otettu huomioon suuremmatkin vierailijat. Salin takaseinällä on kaksi ovea, joista toinen vie yksityiseen ruokailuhuoneeseen ja toinen pieneen kokoushuoneeseen.

Valvoja: Crimson

Sinä työskentelet kenelle? || Ivy

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2015, 18:46

Aran


Tapaaminen muutaman korkea-arvoisemman aatelisen kanssa sai loppua yllättäen kesken, kun siniverinen kruunupää kävi hyvästelemään vieraansa kovin äkkinäisesti. Aran ei selitellyt mitenkään tätä yllättävää päättymistä sovitulle tapaamiselle, mutta kehotti vielä ennen poistumistaan vieraidensa puhuvan hänen neuvonantajansa kanssa, joka varaisi heille paremman ajan. Olihan tuo kovin törkeä veto siniveriseltä, mutta kukaan ei edes ehättänyt kyseenalaistaa tai sanomaan mitään vastaan, kun kuningas oli jo kadonnut paikalta.
Valkeaan asukokonaisuuteen sonnustautunut kruunupää ilmestyi kuin tyhjästä kuninkaan saliin, pelästyttäen tuttuun tapaansa uusia vartijoita siinä missä kokeneemmat osasivat olettaa siniverisen pomppaavan paikalle tyhjästä minä hetkenä hyvänsä. Käsky kävi kuitenkin vartijoiden ja palvelijoiden poistua paikalta, Aran ei kaivannut kuulemma ketään muuta saliinsa seuraavan tapaamisen ajaksi. Käskyä toteltiin kiltisti, alamaisten poistuen paikalta kovinkin nopeasti.

Aran kävi istahtamaan valtaistuimelle, näyttäen jo valmiiksi kovinkin närkästyneeltä, vaikka sitä kiukkua koitettiinkin kovasti peitellä peruslukemien taakse. Kauaa ei kuningas yksin salissaan istunut, kun ovista kiikutettiin sisään nuorehko haltiapoika, kahden vartijan toimesta. Portinvartijan, jos tarkkoja oltiin. Nuorukainen käytiin kovinkin kovakouraisesti vain tuuppaamaan kuninkaan eteen polvilleen, ennen kuin Aran käski vartijoiden poistua. Hän selviäisi tämän nulikan kanssa kyllä yksinkin.
"Siitä on aikaa kun viimeksi sinut näin" Aran kävi töksäyttämään kovinkin suorasti ja kuivahkosti "Vaikka en kyllä toivonut uudelleennäkemistä kanssasi, Aaron".
Äkkiseltään haltiakuningas ei edes muistanut, milloin viimeksi oli puusepänpoikaan törmännyt. Sattuneista syistä tuo oli enemmänkin hovissa vieraillut vuosia sitten, mutta sen pahemmin Aran ei poikaan minkäänlaista yhteyttä ollut pitänyt, saatikka edes nähnyt syytä tuota muistella. Mokomakin työläinen. Mutta, se miksi hän oli nyt hyväksynyt tuon tollon hoviinsa oli se, mitä poika oli vartijoille väittänyt portilla.
"... Olet vanhentunut huomattavasti" Kulma kohosi pienesti vanhemman miehen katsellessa nuorempaa päästä jalkoihin "Lieneekö silläkin jotain tekemistä oraakkelin kanssa?"
Sana oraakkeli tuli lähes samalla sävyllä kuin kirosana kuninkaan suusta. Näki jo heti ensikättelyssä, ettei tuo pahemmin välittänyt siitä liskosta.
"Olet kuulemma hänen asioillaan täällä...." Aran olisi voinut nopeasti vain selvittää mitä asiaa Aaronilla sen liskon puolesta oli, mutta jostain syystä hän ei kyennyt lukemaan pojan ajatuksia... ollenkaan.


// Ivyyyyyyyy älä lue muita pelejä tällä alueella oman turvallisuutesi tähden //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinä työskentelet kenelle? || Ivy

ViestiKirjoittaja Ivy » 09 Tammi 2015, 19:48

Aaron

Haltianuorukainen oli lähtenyt iltapäivän aikoihin vasta liikkeelle, kukonlaulun aikaan herääminen ei ollut hänen heiniään. Ei ne kuninkaalliset kermaperseetkään nousseet aikaisin, Aaron ajatteli puettuaan oraakkelilta saaneet vermeet ja lähdettyä majapaikastaan kohti valkean marmorista linnaa tiheän haltia ja taruolento massan lävitse. Oli ruuhka-aika ja lähes kaikki olivat liikkeellä samanaikaisesti hänen kanssaan. Kuten hän oli odottanut, portinvartioiden kanssa käymä keskusteli kävi kömpelösti. Haltiapojan ensin esitettyään asiansa ylpeän virallisesti, kävi tämä pian muuttumaan aggressiivisemmaksi ja vaativaksi, vartioiden selvästi ajatellessa, etteivät he päästäisi jokaista nulikkaa sisään vain koska pyytävät, vieläpä kuninkaan puheille. Hetken kestävän kahakan jälkeen kuitenkin, joka oli herättänyt huomiota ympäristössään, naurua pidättelevät vartijat vakavoituivat ja lähtivät yllättäen kuin käskystä toimittamaan häntä eteenpäin.

Ei tosin niin kuin Aaron oli toivonut... Arvokkaasti vartioiden saattelemana kuninkaalliseen saliin olikin enemmän tönintää liikkeelle, vaikka jalat vipelsivät jo itsestäänkin. Nuorukaisen äyskiessä näitä lopettamaan hänelle isottelun, kereten melkein jo uhkaamaan lohikäärmeellä ennen päämäärää, suuret ovet avattiin paljastaen kuninkaallisen, valossa kylpevän salin. Sitten nämä pirulaiset tekivät jotain, josta Aaron olisi halunnut heittää kunnon kilarit. Tönäisivät hänet polville... Se oli jotain mitä nyt entistä äreämpi haltiapoika halusi tehdä omasta tahdostaan, tosin ei edes polvistua, ehkä kumartaa korkeintaan, mutta nämä kohtelivat häntä kuin maanmatosta, pilaten hänen arvokkaan sisääntulonsa. Heti kun vain kykeni, nousi Aaron jalka kerrallaan ylös, mulkaisemaan äreästi taakseen nyt jo poistuviin vartioihin. Saamatta aikaa juuri tarkkailla ympäristöään tai rauhoittumaan, kävi kaukaisesti tuttu ääni epäsuorasti häntä tervehtimään, saaden sanansaattajan tuntemaan itsensä yllättävän kankeaksi.
Yrittäen kerätä arvokkuuden rippeensä, haltianuorukainen kääntyi kohden salin perällä olevaa valtaistuinta, nostattaen leukaansa ja korjatessaan ryhtiä, yritti tämä näyttää jotenkin edustavalta, mutta sydän kävi meluisaksi.
Haltiakuningas Aran... Näytti samalta, arvokkaalta, kaikkien muiden yläpuolelta olevalta auringolta. Totta kai tämä näytti, tämä varmasti uskoi myös olevansa sitä. Eikä Aaron vielä tiennyt, olisiko asia toisin.
Taskari muljahteli haltiapojan housujen taskussa, tätä ei voinut luottaa yksikseen puiseen majataloon tämän joskus syöksähdellessä tulta unissaankin. Sai olla siellä, henkisenä tukena, Aranin nyt tarkkaillessa ja kommentoidessa häntä... Hänen kasvunsa olematta poikkeus.

"Muistat siis minut, jopa nimeni, oliko esiintymiseni niin vaikuttava?" Aaron kävi hymähtämään, käymättä heti asiaan. Portinvartijat olivat mitä ilmeisemmin viestittäneet kuninkaalle , mitä oli näille porteilla väittänyt. Sentään sen verran olivat viitsineet tehdä, näin hänen onnekseen. Teitittely myös... Ikään kuin unohtui, hän ei ollut tottunut siihen, vanhempiaan kunnioittamattomana. Paitsi vanhempia veljiään, mutta näitä nyt ei luonnollisesti teititelty, vaikka nämä häntä yrittivät sormi heristen läksyttää kunnioittamaan niitä, joidenka pää oli korkeammalla, niin ei koituisi ongelmia. Helppo noiden oli silloin sanoa.
"Silmäsi ovat myös tarkat, kasvoin monta metriä viime näkemästä. Se miten tapahtui ei minusta ole tärkeää ja tuskin kiinnostaa sinua." Aaron kävi sanomaan, sanoen "se ei kuulu sinulle" kohteliaasti.
Haltianuorukainen tunsi onnistuvansa ryhtinsä pidossa ja suuremman hermostuneisuuden peittelyssä, kiukkuisuuden kuitenkin yhä kitkiessä taka-alalla portinvartioiden takia.

"Olen tosiaan hänen asioillaan täällä. Hän haluaa, ettet lähetä sotilaita enää hänen vuorilleen. Nykyistenkin olisi ehkä syytä poistua paikalta... On myös ilmoitusluontoista, että sinun tulisi ottaa minut, näin uutena Vanhimman sanansaattajana, puheillesi aina kun pyrin." Haltiapoika kävi sanomaan reippaasti, ehkä jopa vähän rohkeasti kailottamaan loppua kohden tuntiessaan pitävänsä, kuinka hänen äänensä kuulosti virallisemmalta ja vaikutusvaltaisemmalta kaikuvassa, lähes tyhjässä tilassa.

//...en tiedä mitä tarkoitat...//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinä työskentelet kenelle? || Ivy

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2015, 22:20

Jo heti ensikättelyssä oli selvää, ettei tuo pojannulikka aikonut osoittaa mitään kunnioitusta kuningasta kohtaan. Teitittely jäi heti ensikättelyssä sikseen, tuon käydessä kovinkin koppavasti kommentoimaan nimensä muistamista.
"Ei, esityksesi oli surkea. Muistan nimesi sillä se on kovin typerä, alhainen... Tavallinen" Kuningas kommentoi nojaten leukansa vasten toisen kätensä rystysiä, käden ottaessa tukea valtaistuimen käsinojalta. Jos Aaron ei aikonut edes yrittää leikkiä kiltisti - vaikka Aranhan tämän herjan oli aloittanut - ei kuningaskaan nähnyt syytä leikkiä nätisti. Ainoa syy, miksei nulikka ollut jo tyrmässä, oli silkka uteliaisuus. Häntä häiritsi suuresti, ettei kyennyt lukemaan nuoremman ajatuksia. Kaikki joiden ajatuksia hän ei päässyt lukemaan, olivat automaattisesti epäilyttäviä ja haltia toisinaan luki mokomat liian helposti uhaksi. Vain kahteen henkilöön, joiden ajatuksia hän ei kyennyt lukemaan, hän luotti. Nämä kaksi sattuivat sopivasti olemaan eliittikenraaleja.

Tilanne muutenkin oli kovin absurdi haltialle. Miksi Oraakkeli lähettäisi ketään toimittamaan viestiä puolestaan? Tuolla kun oli tapana vain ilmestyä paikalle mollaamaan suippokorvaista minkä ehti, ennen kuin katosi kuin tuhka tuuleen. Tosin, mieluummin Aran katseli tämän "lähetin" pärstää kuin sen rujon vanhuksen silmätöntä naamataulua. Eikä Aaron Arania nyt niin paljon ärsyttänyt, kuin Archelaus olisi saattanut. Tai no, ei ainakaan vielä.
Katse kävi kaventumaan pistävästi nuoremman naljailun jatkuessa, Aranin edes viitsimättä kommentoida mitään tuon mainitessa ettei pituuskasvunsa kuulunut kuninkaalle. Kyllä se kuului, jos Aranilta kysyttiin!

Kulma kävi kohoamaan kysyvän huvittuneesti, Aaronin nyt kertoessa viestit mitä oli tullut toimittamaan. Kuulemma haltian pitäisi katsoa, ettei sotilaitaan vuorilla liikkunut ja sitten vielä kohdella arvokkaasti tätä nulikkaa, joka Oraakkelin viestinviejänä nyt esittäytyi.
".... Ensinnäkin, mikä saa sinut luulemaan että uskoisin yhtään mitään, mitä sinä sanot?" Aran aloitti käyden nousemaan valtaistuimelta "Sinulla ei ole mitään, millä todistaisit sanasi. Ja mikäli todellakin olisit hänen asioillaan täällä, eikö hän osannut varoittaa sinua, että minä en todellakaan katso hyvällä moista... Käytöstä... " puhuessaan kuningas kävi askeltamaan lähemmäksi nuorukaista, kunnes pysähtyi tuon eteen katsomaan lyhyempää nenänvartta pitkin kovinkin arvostelevana.


// Nimenomaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinä työskentelet kenelle? || Ivy

ViestiKirjoittaja Ivy » 10 Tammi 2015, 03:40

Kuninkaan sanat hänen esityksensä surkeudesta sivuutettiin, siirtyen asiasta seuraavaan. Lieni miehellä vähän paha päivä...
Haltianuorukainen huomasi kyllä, miten pahalla silmällä Aran häntä katsoi saatuaan viestinsä loppuun, jättäen äänellä leikkimisen kaikuvassa salissa siihen ja antaen tälle suunvuoroa. Kunkku näki tarpeelliseksi nousta tätä varten, sanomaan sanottavansa ja Aaron olisi toivonut sen jäävän siihen, mutta tämä lähti lähestymään häntä, selvästi aikomuksena kärventää hänen hipiänsä. Sinisilmäinen seurasi tätä katseellaan, pitäen katseensa tämän kasvoissa, pysyen jäykän ryhdikkäänä ja huomaamattaan lipsui taas nyrpeämmän näköiseksi.
Olisi pysynyt vain siinä istuimella, pakko tulla hänen eteensä nyrpistelemään haukuttuaan hänen huilukonserttoaan.

"Ei varsinaisesti, hän sanoi pitävänsä sinua kiukuttelevana kakarana tosin." Aaron päästi suustaan, liian nopeasti ja vastoin parempaa arvostelukykyä. Tosin, mitäs haukkui hänen nimeään alhaiseksi.
"Mitä todistamiseen tulee... Hän ei antanut minulle papereita tai vastaavaa nimellään, mutta näen turhautumisesi. Tuskin kyselisit näin paljoa tai olisit epäileväinen, mikäli pääsisit pääkoppaani." Haltianuorukainen virnisti, mutta sisimmissään tutisi pienoisesti. Hän oli ajatellut näitä skenaarioita läpi majapaikassaan, selityksiä... Harjoitellut jopa vähän kumartelua, kaikkea miten käyttäytyä siististi, mutta todistettavasti se oli mennyt hukkaan. Kenelle hän oikein luuli uhittelevansa? Ei hän kyllä mielestään uhitellut laisinkaan. Hiomaton ehkä käytöstavoissa, liian ylpeä nöyristelemään liiaksi. Tosin jokin kertoi, että kuningas ei ollut niin kiukkuinen vain hänen etiketittömyydestä, oraakkelikin kun on nyt hänen kauttaan käynyt käskyttämään, mutta jollei tämä halunnut edes esittää lämmintä isäntää, ei Aaroniakaan juuri inspiroinut olla sen korrektimpi.
Tätä Oraakkelin sanansaattajana oleminen varmaan sitten olikin?

Haltianuorukainen kävi kaivelemaan kauluksensa uumenista riipusta. Tämä rujosti yhteen kasattu koru, kiiltävineen kivineen päivineen heijastettiin päin Aranin näköä, ennen kuin se riisuttiin kokonaan kaulan ympäriltä.
"Teidän majesteettinne saa vilkaista hetkeksi onko sanani tosi vai ei" Aaron sanoi, nyt vähän nenäkkäästi kuin olisi todistanut itse kuninkaan sanat vääriksi.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinä työskentelet kenelle? || Ivy

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2015, 21:21

Aran veti terävästi henkeä sisään Aaronin mainitessa oraakkelin pitävän häntä kiukuttelevana kakarana. Eipä tuo uusi uutinen ollut, mutta joka kerta kun siitä kuuli, otti se kuninkaan egoon. Se lisko kun ei osoittanut minkäänlaista kunnioitusta häntä kohtaan ja sitten kehtasi itse itkeä, ettei Aran häntä kunnioittanut. Aran oli kuningas! Kuka se haiseva vanha käärme luuli olevansa?! Ja nyt tämä alhainen puusepän poika luuli voivansa hyppiä hänen nenilleen vain, koska väitti olevansa sen liskon viestinviejä?!
No, Aran ei kuitenkaan riskiä ottanut. Aaron saattoi valehdella ja jos ei pystynyt todistamaan sanojaan, löytäisi tuo itsensä tyrmästä kohta. Mutta, mikäli poika puhuikin totta, ei Aran oikeastaan tiennyt miten reagoisi. Olettaa saattoi, ettei Marduk katsonut hyvällä jos hänen viestinviejänsä heitettäisiin tyrmään, mutta toisaalta, mitä Aran siitä välitti? Toisaalta, Aran ei todellakaan halunnut varsinaisesti suututtaa Archelausta, vaikka kovasti tuolle aina.. no, kiukutteli. Oraakkeli ja kolme vanhinta ylipäätään olivat kovin arvostusta herättävä kokonaisuus, eikä noiden kanssa kannattanut avoimeen sotaan lähteä, se oli selvä.

Aaronilla ei kuitenkaan ollut mitään, millä varsinaisesti sanansa todistaisi, näin omien sanojensa mukaan. Poika kuitenkin hoksasi nopeasti kuninkaan kyselyn johtuvan siitä, ettei siniverinen kyennyt tuon ajatuksia lukemaan. Katse kävi jälleen kaventumaan pistävän varoittavasti, Aaronin virnuillessa. Jos totta puhuttiin, oli Aran lähellä läimäistä poikaa poskelle moisesta vinoilusta.
Mitään Aran ei kuitenkaan vastannut pojalle, kun tuo kävi vetämään esiin riipuksen. Ilmeisesti tuo oli syy, miksei Aran toisen mieltä päässyt tutkimaan, mutta Aaron kävikin riisumaan koko riipuksen pois, suoden näin pääsyn ajatuksiinsa. Ja sinnehän Aran syöksyi heti, ennen kuin Aaron oli päässyt edes loppuun puheissaan.
Kuningas kaivoi esille kaikki tiedot oraakkelista, siitä, kuinka poika oli sopimukseen tuon liskon kanssa päätynyt ja kuinka nyt todellakin työskenteli liskolle. Siinä samalla tuli myös urkittua vähän syvemmältä, tietoja sitä edeltäneistä tapahtumista, joihin liittyi Papitar Ophelia.
"... Sait sitten rukkaset papittarelta" Aran kävi naurahtamaan kuivahkosti, jahka oli todellakin varmistunut siitä, ettei Aaron valehdellut nykyisen asemansa suhteen.
"Ja päätit heti ensimmäisenä hyväksyä sopimuksen siltä pirulaiselta?" Aran jatkoi nuoremman arvostelemista "Kuinka tyhmä sinä oikein olet?!".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinä työskentelet kenelle? || Ivy

ViestiKirjoittaja Ivy » 11 Tammi 2015, 02:52

Aran avasi suunsa nopeammin kuin puusepänpoika oli osannut odottaa, tämä ei varmaan ollut aikaillut päästä lukemaan hänen ajatuksiaan... Muistojaan. Kuitenkin sen sijaan, että haltiakuningas olisi vain varmistanut hänen sanansa todeksi ääneen, piti tämän mainita Ophelian. Haltiapojan virne muuttui nopeasti irvistykseksi, Aranin vielä lähtiessä arvostelemaan hänen jälkeenpäin tehtyjä päätöksiä.
"Oooojh... Todella tarpeetonta, emmekö voi leikkiä nätisti..." Aaron mutisi pukiessaan riipuksen takaisin kaulalleen, ennen kuin tämä löytäisi lisää noloja tilanteita mistä häntä retuuttaa.
"Oliko minulla muka vaihtoehtoja? Mikään pesti edes täällä aroilla ei maksa puoliakaan siitä, mitä se kurppa minulle lupasi." Haltianuorukainen kävi sanomaan ja kaivamaan toista korvaansa pikkurillillään, puhutellen lohikäärmettä kurppana, ollessaan epävarma palkkionsa suuruudesta loppupeleissä. Mitäs katoili sillä lailla.
Aroilla tosiaan oli niin paljon väkeä, että työläisiä riitti jo silmienkantamattomiin, ellei sitten yrittänyt rohmuta itselleen jostain tilaa ja perustaa oman yrityksen. Häntä katsottiin hintelänä ja kokemattomana sen kaiken lisäksi, ettei hänelle ollut pieniä hanttihommia suurempaa tarjolla. Sillä palkalla pärjäsi vain nipin napin.

"Sitä paitsi, kuka minä olen sanomaan yhdelle vanhimmista "ei"? Tiedä olisiko minusta mitään jäljellä sen jälkeen. Näin minulla on ainakin mukavat oltavat." Korvavaikku näpäytettiin katsomatta jonnekin sivulle, Aaronin sitten käydessä mutristamaan huuliaan katsoessaan ylös Araniin kulmat kurtussa. Hän ei ollut unohtanut kelle puhui, mutta tunsi yllättävää rohkeutta puhua tälle tavanomaiseen tapaansa. Rohkeutta, koska todellisuudessa häntä yhä vähän pelotti ja jos hänen mielensä ei olisi niin luja, polvet olisivat vapisseet.
Mutta kuten Oraakkeli oli vähän lupaillut, Aran ei ollut mielissään hänen tulosta, asemasta eikä viestistä ja kaiken lisäksi tämä ei vaikuttanut arvostavan häntä tavallisena kansalaisenakaan... Jos sitä enää edes oli? Miten ironista näin kuninkaalta jota kansa rakasti, mutta kuitenkaan ei uskaltanut antaa hänelle ympäri korvia tai edes kunnolla vaatia arvostusta, mahdollistaen hänen olonsa omana itsenään ja miksipä hän ei sitä käyttäisi hyväkseen? Sopimus kun oli ikuinen...
"Mitä siihen ihmiseen tulee, anna olla... En halua enää ajatella." Aaron kävi sanomaan, selvästi hieman synkempänä.
"Voin vastaanottaa viestin, mikäli haluat jotain Vanhimmalle sanoa... Mutta arvaan jo valmiiksi, että teet kuten hän toivoo." Puusepänpoika kävi käännähtämään, selvästi tekemässä jo lähtöä, pysähtyen kuitenkin vain parin askeleen päässä, selvästi jotain vielä hoksanneena.

"Ai niin... Arathet, onko hän vielä täällä?" Aaron kääntyi vielä kohden haltiakuningasta, nyt hymyillen pienesti, silmien kirkastuessa innokkaan lapsen tavoin.
"Hän lupasi opettaa minulle jousiammuntaa muunnoin... Hitsit siitä on aikaa." Viestinviejä hymyili, nostalgisoiden itsekseen, Taskarin pilkistäessä päätään ulos taskusta ilman saamiseksi.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinä työskentelet kenelle? || Ivy

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Tammi 2015, 13:57

Siniverinen tuhahti tylysti Aaronin mainitessa nätisti leikkimisen. Hyvähän tuon oli puhua, kun itse käyttäytyi kuin pahainen kakara. Tosin, mitä Aaronin muistoista oli saanut irti, oli Marduk suorastaan kannustanut poikaa moiseen käytökseen, eikä se ollut Aranille yllätys.
Aaron toi kuitenkin esille hyvän pointin siitä, ettei pojalla tainnut oikeastaan olla muita vaihtoehtojakaan, kuin vain hyväksyä Oraakkelin tarjous. Olihan palkinto moisesta suhteellisen suuri ja vain tyhmä olisi kieltäytynyt moisesta. Silti, Aran piti puusepänpoikaa idioottina moiseen sopimukseen syöksymisestä ja sen näki kyllä selvästi monarkin kasvoilta, Aaronin koittaessa puolustella sopimukseen hyppäämistä. Ei sillä, tuskin Aaron mistään muualta olisi löytänyt työtä jolla elättää itsensä. Aran ei ainakaan olisi auttanut poikaa siinä, jos tuo jonkun ihmeen kautta olisi hoviin eksynyt kyselemään.

"Tulet katumaan sopimustasi vielä, odota vain" Aran kävi sähisemään Aaronille "Ja voit kertoa sille silmättömälle vanhukselle, etten todellakaan aio vetää sotilaitani pois vuorilta, jos tarve tulee siellä käydä" Ehkä Aran tulisi katumaan tätä päätöstä, mutta niin kauan kun siitä ei ollut tullut vielä konkreettista tappiota, ei Aran aikonut edes harkita Oraakkelin pillin tahtiin hyppimistä.
Mitä papittareen taas tuli, ei Aran enää asiaan tarttunut. Mitäpä hän sillä tiedolla tämän enempää, joskin muistot siitä sinisilmästä kävivät kyllä nostattamaan jälleen mieleen Scarlingtonin nuorimman, eikä Aran voinut sanoa pitävänsä siitä pakkomielteen nostattavasta muistosta.
Aaron oli tekemässä jo lähtöä, kun kävi yllättäen pysähtymään ja kyselemään Arvaenin perään, mainiten tuon luvanneen opettaa pojalle jousiammuntaa aikanaan. Aran tuhahti jälleen, näyttäen hetki hetkeltä vihaisemmalta.
"Neuvonantajallani ei todellakaan ole aikaa kaltaistesi talonpoikien opettamiseen" Aran tuiskaisi "Käske sitä liskoa hankkimaan sinulle opettaja jostain".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinä työskentelet kenelle? || Ivy

ViestiKirjoittaja Ivy » 12 Tammi 2015, 17:31

Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt


Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron