Kirjoittaja Crimson » 11 Tammi 2015, 03:11
Del tarkkaili jokaista kenraalin kasvojen elettä, osaamatta vieläkään sanoa itse mitä eliitti hänestä ja sanomisistaan ajatteli. Acom kuitenkin tarttui tummahipiäisen käteen, muodollisesti parivaljakon kätellen napakasti sen pienen hetken kunnes kädet vedettiin taas omille puolille. Samalla Delathos oli ehtinyt nostaa toista kulmaansa virneensä lomasta kenraalin huvittuneisuudelle, ylipäätään tuon sanoille. Kyllähän hän hyvä puhumaan oli, sen siitä sai kun kielenkantojaan joutui hiomaan seurassa jos toisessakin – siinä kaksimielisessäkin puolessa – mutta valehtelusta Del ei mennyt takuuseen. Hän kun ennemmin kiersi sanoillaan muut ympäri, sen sijaan että suoranaisesti kenellekään valehteli – mutta miten vain Acom sen nyt tulkitsi, kuuraparta ei suotta lähtenyt enää korjaamaan ylempänsä sanoja.
Tummahipiäinen nojasi rennosti taas tuolinsa selkänojaa vasten, vinosti hymyillen kenraalin sanoille. Ei hän ollutkaan olettanut, että Acom tuosta noin vain samalta seisomalta lähtisi sotilaan seuraksi minnekään. Eikä Delathosilla oikeastaan ollut varaa poistua vartioasemastaan, mutta tämä koko tilanne suorastaan huusi sitä, että tummahipiän täytyisi lähteä Kalman perään. Tämä oli hänen tilaisuutensa! Sitä ei kukaan tulisi pilaamaan!
”Niinhän se taitaa olla, mutta sitä se metsästäminen syvällisimmillään onkin. Joko lähdet saaliisi perään samantien, tai voit unohtaa koko kerran”, tummahipiä tuumasi, peukalollaan etusormensa sivua hieroen, ovelasti yhä erikoisilla silmillään kenraalia tarkkaillen.
Acom osui naulankantaan todetessaan viimekertaisen palkkapussin jääneen saamatta siitä piskistä, joka sai hetkeksi pakkasherran kasvoille kipuamaan näreisemmän ilmeen. Delathos oli kyllä nähnyt koiria, susia, ihmissusia – mutta se jokin, joka oli vähällä hänen henkensä silloin viedä, ei kyllä ollut ihmissutta nähnytkään. Pelkkä menneiden muistelu, vaikka niistäkin jo aikaa tuppasi olemaan varsin reilusti, saivat hiljalleen silmienvärin vaihtumaan miehen päässä siitä kirkkaan oranssista kohden verenpunaista. Eivätkä kenraalin epäilyt auttaneet lainkaan sen hetkellisen ärtymyksen, vihan ja raivon laannuttamisessa.
Punaiseksi käynyt katse kaventui hetkeksi, kuunnellen eliittikenraalin sanoja, Delin kirjaimellisesti yrittäen hillitä itseään niin ettei koko pöytää olisi käynyt sillä hetkellä kumoamaan nurin.
”Ylimääräisten tekijöiden takia sen piskin turkki ei vielä korista kynnystäni”, tummahipiä ärähti, kädellään sitten välinpitämättömästi heilauttaen ilmaa kasvojensa edestä, ”Se on pitkä tarina, eikä aikomukseni ollut tarttua nyt pikkuseikkoihin, ymmärtänette varmaankin miksi”, käsipuoli vielä hymähti. Hetkeksi Delathos hiljeni kokonaan, tyynnytellen vain sitä himoaan suuttua juuri nyt. Kun se punertava hohde otti taas laantuakseen miehen silmistä, tunsi Del taas olevansa valmis jatkamaan keskustelua Acomin kanssa.
”Mutta kuka sanoi että teidän tulisi mistään maksaa, kenraali hyvä?”, Delathos virnisti, merkittävän, viekkaan katseen nostaen Silverforestin kasvoihin. Olihan tässä maailmassa monta muutakin tapaa maksaa palveluksista. Ja niistä tavoista Delathos oli aina valmis neuvottelemaan, varsinkin jos neuvottelukumppaninsa kykeni järkevään jutusteluun sen sijaan, että olisi tarvinnut lähteä ketään ylimääräistä turpaan vetämään.
Sormet lähtivät kokeilemaan pöydän puista pintaa hapuillen, välillä jääden hiomaan niitä pieniä kuoppia kuluneen huonekalun pinnassa kynsillään.
”Jos haluatte lähettää tavalliset joukot kostamaan edellisen partion epäonnesta sinne, niin en tule olemaan tiellänne”, tummahipiä hymisi viekkaasti, ”Mutta kaikella kunnioituksella, olisin varteenotettava kandidaatti siihen touhuun muiden sijasta. Olen eläessäni kaatanut uhreja ihmisistä lohikäärmeisiin, kyse ei ole vain tuurista vihollisen suhteen, vaan myös taidosta”. Delathos kumartui taas paremmin pöydän ääreen, lopettaen jokseenkin pakonomaisen pöydänpinnan naarmuttamisen.
”Se piski osaa olla varuillaan nyt kun tietää mitä odottaa”, palkkionmetsästäjä tuumasi varsin selvän faktan pöytään, ”Luotatteko siihen että sotilaanne saavat isollakaan joukolla sen hurtan enää edes kiinni, tai ylipäätään enää löytävät sitä mistään? Vai haluatko lähettää ammattilaisen sinne tekemään siitä selvää? Minulla ei ole koskaan tapana palata takaisin täysin tyhjin käsin”, Delathos virnisti taas ovelasti kenraalia silmätessään.
”En tarvitse aina rahaa palveluksistani – olisiko kapakkailta seurassanne turhan vaativa palkkio vaivannäöstäni? Tai pelkkä korttipelailu joskus tulevaisuudessa täällä tuvilla?”, kuuraparta lähti ehdottelemaan, ”Tai mitä teillä ikinä mielessä sitten olisikaan.. Minähän se tästä eniten maksan, ette te, kenraali Silverforest”.
//No perse >://