Jatkoa
Arathet
Arathet ei voinut kuin naureskella itsekseen Splinterin huomautukselle rämäpäisestä käytöksestään menneessä. Varmasti poika oli jo oppinut olemaan ja ei ollut niin holtiton ja villi, mutta Arathetin mielessä Splinter oli yhä nuori ja villi. Olihan tuon käytös selvästikin muuttunut, mutta monta vuosisataa elettyään ei Arathet osannut suhtautua kovin vakavasti alta kolmikymppisiin ihmisiin. Hänen silmissään nuo olivat vielä nuoria "kakaroita". Vaikka, eihän Splinter nyt ihan tavallinen ihminen ollut...
Haltia kuitenkin kuuntelin Splinterin kertoessa mihin suuntaan kannattaisi lähteä kulkemaan. Mitään suurempaa ei maagi ollut nähnyt tiedustelukäynnillään, joten matkaaminen oli suurin piirtein turvallista, näillä näkymin.
"Lähdetään nyt ainakin kohti metsää. Koitetaan välttää suuria teitä, ties ketä moisilla tulee vastaan" Toivoa saattoi, että matka tulisi sujumaan rauhallisesti ja ilman ylimääräisiä mutkia. Arathet ei halunnut törmätä kehenkään matkoilla - niin tuttuihin kuin tuntemattomiinkaan, vihollisiin tai ystäviin - hän mieluummin vietti ne harvinaiset kerrat yksin tai jonkun luotetun seurassa, kuten nyt Splinterin.
Matka jatkui, aina linnan pihan poikki kaupungin kaduille ja sieltä kohti alempia tasoja ja kaupungin portteja. Kaupungilla ei vielä hirveää hälinää ollut näin varhain aamusta, joten kaksikko pääsi matkaan vähin äänin. Kaupungin porteilla vartijat tuttuun tapaan tarkistivat ulospyrkijät näin silmämääräisesti, kokematta kuitenkaan sen suurempaa tarvetta pysäyttää kaksikkoa suurempaa tarkastusta varten. Vasta kun he olivat päässeet pois kaupungista, saattoi Arathet silminnähden rentoutua. Tietenkin se pieni jännitys tulevasta piti haltian varuillaan, mutta mitä kauemmaksi he ehättivät kävellä kaupungista, sitä huojentuneempi olo Arathetille tuli. Kaikki se stressi ja murheet saivat nyt jäädä odottamaan linnalle, haltian koittaen parhaansa mukaan olla edes ajattelematta töitä.
"Piilopaikkakin on muuttunut sitten viime kerran..." Haltia kävi kommentoimaan kääntäessään katseensa menosuunnasta Splinterin puoleen "Yhtä mahtipontinen se yhä on... Mutta suurin osa ylimystöstä on poistunut aroille kaupunkiin, jättäen jälkeensä tyhjiä kartanoita ja asuntoja, joita pitää yllä palvelija tai pari... Siellä on nykyään kyllä mukavan rauhallista".