Vahvemman oikeudella

Ympäri metsää löytyy vanhoja, hylättyjä rakennuksia... Tai ainakin suurin osa niistä vaikuttaa hylätyiltä. Rakennuksien kunto ja koko vaihtelee, osan ollen jo raunioina siinä missä jotkut vaikuttavat täysin asuinkelpoisilta. Tietenkin niissä saattaa jo siinä tapauksessa asua joku. Jotkut raunioista ovat peräti ajalta ennen ihmisten saapumista Cryptiin, haltioiden hylkäämää asutusta. Jotkut näistä raunioista ovat selvästi kokeneet sodan ja taruolentovainojen suuren hinnan. Puhutaan myös, että joissakin rakennuksissa kummittelee ja tämän tähden niissä ei kannata edes yötään viettää, ellei halua kirousta niskaansa...
Jostain päin metsää löytyy myös kokonaisia hylättyjä kyliä.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Randoll » 11 Loka 2008, 22:48

Igitha kohotti hiukan kulmiaan miehen lausuessa kotkan nimen. Tai, siis itsensä nimen, kotkillahan ei ollut nimiä puhuvien keskuudessa. Tuo levitteli siipiään edelleenkin, ja puuskahti istahtaen pöydän reunalle. "Kuten jo arvata saattaa, palveluksia en tarvitse." Gith oli sanomaisillaan vielä jotain perään, mutta kotka sulki nokkansa vaieten kuin iskusta, ja lintu katseli ympärilleen, siipensä sulkien vasten kylkiään. Naisen keho lattialla oli vaiti, liikahtamatta kuten aiemminkin, kyljellään hiukset sekaisin kasvoilla. Tässä vaiheessa kotka huomasi samettisen kaapunsa puuttuvan, ja heti noita katuikin sen menetystä. Kun saan ostettua uuden kaavun, ensi kerralla heitän sen pois päältäni ennen kuin taistelu ehtii alkamaan. Kotka mietti, ja onnitteli itseään edes pienestä älynväläyksestä, jonka hän oli havainnut ennen kaavun palamista tuhkaksi. Loitsin kaikki aseeni kaavun salataskuista muualle. Miekkanikin taitaa olla samassa paikassa. Kunhan matkustan takaisin Pimeäpaikkaan, ostan sen kaavun ja haen aseeni täältä. Gith päätti suunitelmansa mielestään järkevästi, sillä kunaita ja ties mitä aseita olisi mahdotonta kantaa omin käsin, ja liikaa huomiota se herättäisikin.
Randoll
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 12 Loka 2008, 10:47

Dante

Dante katseli hiukan huvittuneena, kuinka kotka availi siipiään puuskahti pöydän reunalla. "Jaa-a. Ei sitä etukäteen tiedä, milloin tarvii palveluksia", Dante sanoi Igithan kiistäessä palveluksen tarpeen. Hän pani merkille, että Igitha oli sanomassa jotain, mutta ilmeisesti muutti mielensä yllättäen. Tai sitten hän huomasi jotain erikoista, Dante ajatteli, kun kotka vilkuili ympärilleen. Dante odotti naisen sanovan jotakin, mutta Igitha oli vaiti. "Mitä nyt?" Dante kysyi uteliaana varmistuttuaan, ettei Igitha aikoisi sanoa mitään. Häntä väsytti nyt vähemmän, kiitos pienten nokosten ja Igithan loitsusta tulleen kylmän ilman. Kuitenkin rupeaa väsyttämään, kun yrittää pysyä hereillä, Dante ajatteli ja järkeili, että jos hän yrittäisi nukkua, hän pysyisi hereillä. Niinpä Dante kävi maaten sängylle kädet leuan alla ja kasvot Igithaa kohti.

//Sooori, kun tuli lyhyt//
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Randoll » 12 Loka 2008, 11:42

//Eipä mitteen. ;)//

Igitha

Gith katsahti kyllä haltijaa, muttei sanonut vieläkään mitään. Lintu nousi seisaalleen ja lennähti takan eteen, jossa liekki alkoikin pikkuhiljaa hiipua, ja Gith räpytteli siipiään saadakseen liekkiä suuremmaksi kosteiden puiden juuressa. Hetken liekki näytti sammuvan pienen tuulen osuessa, mutta pian se jo räiskähtikin suureksi peittäen puut alleen ja rätisten lämpimästi. Jos haltija aikoo käydä nukkumaan, onko minunkaan järkeä raakkua mökissä tyhjänpanttina? Tämä kuollutkin kotka näemmä tarvitsee unta.. Igitha mietti, mutta päätti hän pysyä hereillä siihen asti, kunnes saisi tuo oman kehonsa takaisin. Sitten kuolleen kotkan ruumiin voisi syödä, sillä sille ei ollutkaan enää käyttöä tämän jälkeen.

Kuitenkin, kotkan huomion kiinnitti lattialla olevan kehonsa käden nytkähdys. Lintu tallusteli ripeästi kehonsa ääreen, kohottaen kulmiaan merkitsevästi. Näemmä taas kehoni liikahtelee omia aikojaan. Lintu tuumasi kallistaen päätään. Pari ällöttävää rusahdusta kuului kädestä, kun se liikahti uudelleen, kuin luut olisivat menneet paikoilleen. Kas, valmista. Luutkin ovat ehjät. Gith mietti tyytyväisenä ja levitteli siipiään.
Randoll
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 12 Loka 2008, 15:15

Dante

Igithan katsoessa Dante, Dante katsoi takaisin, vastausta odotellen. Hän tajusi sen kuitenkin turhaksi kotkan lehahtaessa takan ääreen."Kyllä minäkin olisin voinut tuon tulen hoitaa", Dante sanoi Igithan leyhytellessä ilmaa kituvaan liekkiin. Ehkä hän tahtoi vain puuhastella aikansa kuluksi. Eihän hänellä ole mitään muutakaan tekemistä kotkan ruumiissa, Dante ajatteli ja haukotteli. Sitten hän huomasi Igithan kiinnostuvan ruumiistaan. Dante oli jo kysymässä Igithalta mitä nyt, mutta sitten hän huomasikin Igithan ruumiin liikkuvan. "Jokos", Dante aloitti, mutta rusahdukset saivat hänet keskeyttämään kesken lauseen, "Jokos sää palaat ruumiisees?" Dante irvisti, kun jostain syystä rusahdukset jäivät soimaan hänen korviinsa. Ulkona jyrähti vielä ukkonen ja vielä varsin lähellä, kun välähdys ja jyrähdys tulivat aika lailla samaan aikaan. Dante ei kuitenkaan pelännyt ukkosta. Hän vain haukotteli ja värisi hiukan inhosta rusahduksen kaikuessa vielä hänen korvissaan. Sitten hän tajusi rusahduksen muistuttavan aika lailla samaa ääntä, mikä Fajren saaliseläimistä lähti hänen purressa niitä hengiltä. Hetken Dante jo ajatteli, että Igithan loitsiminen kotkahahmossa oli vahingoittanut hänen ihmishahmoaan. Igitha ei kuitenkaan vaikuttanut huolestuneelta, joten Dante hylkäsi moiset ajatukset.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Randoll » 12 Loka 2008, 16:43

Kotka sävähti vaistomaisesti jyrinän kantautuessa sen korviin, ja välähdys sai linnun sulkemaan hetkeksi silmänsä valolta joka kohdistui jostakin raosta suoraan sen päähän. "Hankala sanoa." Gith ykstoikkoisesti vastasi, tiiraili mietteliäänä kehoaan ja hymähti. "Mutta luulisin että jos kehoni kerta on parantunut, ei kai tästä kotkasta olisikaan enää hyötyä minulle." Ja samassa lintu muksahtikin selälleen, hengettömänä siivet leviten lattialla ja ketarat ojossa kohti kattoa. Oitis avasi Igitha silmänsä ihmiskehossaan, ja tyynesti tuo nousi istumaan pitkät hiuksensa hiukan sotkuisina silmillä. Noita nousi seisomaan, selvitteli poninhäntäänsä ja heilautti hiuksensa selkänsä taakse keltaisilla silmillään katsahtaen Danteen. "Näin onkin parempi." Hän sanoi, ja nappasi kotkan maasta, asetellen sen kyljelleen pöydälle melko varoen.

Igitha käveli sandaaleineen takan vierellä olevalle tuolille istumaan, ja noita laittoi kätensä puuskaan silmänsä sulkien, toisen jalan toisen päälle nostaen. Siinä Gith istui vaiti, takan tuli lepattaen jalkojensa vierellä. Ei ole mitään järkeä lähteä hortoilemaan yöhön, varsinkin jos ukkostaa ja salamoi. Inhoan salamoita. Gith tuumi mielessään. Noita ei pitänyt sähköisistä asioista, sillä ennen vanhaan kutsuttiin ukkosen herraa kiduttamaan väärin tehnyttä noitaa. Siihen hommaan oli Githkin joutunut, eikä hän halunnut joutua uudelleen. Salamoiden läheisyys aiheutti jo sellaista shokkia, että itse salaman isku olisi jo tappanut uhrin.
Randoll
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 12 Loka 2008, 17:53

Dante

Dante peitti hymynsä kädellään, kun kotka kaatui maahan jotenkin koomisesti jalat pystyssä. "Olen samaa mieltä", Dante sanoi Igithalle tämän noustessa pystyyn. Dante pisti taas silmälle Igithan silmät. "Kivat silmät. Suunnittelin tähän haltiahahmooni samanlaisia, mutta jätin ne sikseen", Dante myönsi ja naurahti, "eipä taida moinen kiinnostaa sinua yhtään." Sittenpä Danten mieleen tuli ajatus.Täällä on vain yksi sänky, Dante ajatteli, mutta se on minulla. Dante mietti olisiko kohtelias ja päästäisi Igithan, joka oli sentään nainen, nukkumaan sänkyyn ja itse menisi nukkumaan lattialle. Dante kertasi kuitenkin mielessään sen vähän mitä tiesi naisesta (noita, pirun kova tappelemaan, ei hätkähdä vähästä, ei kovin mukavuudenhaluinen) ja tuli siihen tulokseen, että nainen ei välittänyt yhtään missä nukkui. Tämä istukin tuolilla kädet puuskassa niin päättäväisen näköisenä, että tuskin oli lähdössä mihinkään. Dante hymyili taas, tällä kertaa hieman omahyväisesti. "Mitäs meinaat tuolla kotkanruumiilla nyt?" Dante kysyi ja katsoi pöydälle nostettua ruumista. Salama iski taas lyöden Danten korvat lukkoon. "Ärsyttäviä nuo salamat", Dante sanoi ja piteli korviaan.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Randoll » 14 Loka 2008, 01:10

Igitha

Gith vaivautui raottamaan toista silmäänsä ja katsahtamaan sen kautta Danteen kuullessaan tuon sanoja noidan silmistä. "Pystytkö säätelemään silmiesi ulkonäköä?" Gith huomasi sen kuulostavan typerältä vasta jälkeenpäin, mutta kysyvä ei tieltä eksynyt. Sen sijaan kotkakysymys sai naisen virnistämään leveästi. "Syön sen, mikäli nälkä yllättää." Hän vastasi yksinkertaisesti, silmänsä taas sulkien ja paikoillaan pysyen, hiukan liikahtaen salaman iskiessä uudelleen. Ikävästi tulee entisajat mieleen. Igitha mietti, kulmiaan aavistuksen kurtistaen, mutta pianpa kasvojen ilme palasi peruslukemilleen. Tuoli alkoi rapsahdellen jäätyä ja pian oli läheinen lattiakin kevyessä huurteessa, takka räpsähtäen äkillisen viilennyksen johdosta lähellään. "Minua lähinnä ärsyttää se, että jäätä ja kylmää tunkee joka paikkaan missä vain satun olemaan. Ja harmikseni olen myös ainoa noita suvussani jolla ylipäätään oli taito hallita jäätä. Muut jäivät lumen tasolle."

Gith jätti valittelun sikseen ja hiljeni jälleen kerran, huokaisten syvään jään rapsahdellessa jo takan läheisyyteen, mutta Githin onneksi jää tietenkin suli tuleen osuessaan tai ylipäätään lähestyessään sitä.
Randoll
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 14 Loka 2008, 19:28

Dante

"Totta kai pystyn. Mutta pidän tästä hahmosta ihan tälläisenään, joten pysyn tässä hahmossani, kun en ole lohikäärme", Dante vastasi Igithan kysyessä silmien muuttamisesta. Oikeastaan hän ei ollut varma koko jutusta. Hän ei ollut yrittänyt sörkkiä haltiahahmoaan kertaakaan, mutta olisi aika typerää, jos hän ei pystyisi. "Omat eväät vai?" Dante naurahti Igithan puhuessa kotkan syömisestä, "mulla on tuo hirvi tuossa", Dante osoitti nurkassa makaavaa ruhoa, "riittää koko yöksi, vaikka söis kökö ajan." Dante pani merkille Igithan liikkeet salaman iskiessä. Pelkääkö hän ukkosta? Dante ihmetteli. Hän uskoi, ettei noita pelännyt mitään. Ei se voi olla mahdollista. Ei noin kova tyyppi voi pelätä ukkosta, Dante ajatteli epäuskoisena, mutta kiinnitti sitten katseensa naisen ympärille kasautuvaan kuuraan. "Voihan tuo olla vähän ärsyttävää, etenkin jos yrittää peseytyä. Mutta mitäs harmia siitä on, etteivät muut suvussasi pystyneet tuohon? Olisit ylpeä siitä että olet parempi kuin muut", Dante vastasi Igithan kertoessa jäästä.

"Ja olisit iloinen, että edes tunnet sukuasi. Meikä ei ole koskaan tavannut toista lohikäärmettä. On pitänyt pärjätä haltioiden kanssa eikä heille joitain asioita voi kertoa", Dante sanoi Igithalle ja hätkähti niin, että pomppasi pari senttiä ilmaan, kun salama iski oikein lähelle. "Toi osui lähelle", Dante sanoi ja kurkkasi ikkunasta ulos. Mökin vieressä oleva puu oli haljennut ja liekeissä.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Randoll » 14 Loka 2008, 20:55

Igitha

Gith ei sanonut mitään, kuunteli vain hiljaisena ja kerran tai pari tuhahti hän miehen sanoille, vastaamatta mitään. Kuitenkin, Danten puhuessa hirvestä, katsahti noita oven suuntaan mutta sulki hän miltei heti silmänsä. "Sanotaanko näin, että hirven liha on hyvin... Sitkeänomaista." Gith oli taas hetkisen hiljaa, kuunnellen, muttei sanonut taaskaan mitään haltijan mainitessa noidan suvusta. Miltähän tuntuisi olla yksin maailmassa? Ei olisi koskaan nähnytkään kaltaistaan? Noita mietti lyhyehkön ajan, ja päätyi siihen ettei päällisin puolin miehestä ainakaan huomaisi tuon kaipaavan kaltaisiaan. Mutta ei sitä koskaan voinut varmasti tietää, eikä noita viitsinyt kysyäkkään. Ulkoiselta puolelta Dante vaikutti varsin vahvalta henkisesti. Vahvemmalta kuin Gith itse. Fyysinen puoli oli asia erikseen, ja noidan täytyi myöntää itselleen hetki hetkeltä useammin, että parempi pitää aseet piilossa ja tyytyä hillitsemään murhanhimoaan.

Salaman iskiessä todella lähelle ja Danten pieni pompahdus sai noidan avaamaan silmänsä ja äkisti nousemaan seisaalleen, toinen käsi läpäten vasten mökin seinää ja se jäätyi risahdellen käden alta. Noita tyytyi mulkaisemaan ulos ja teeskentelemään, että hän muka olisi noussut ylös vain laittaakseen puita takkaan. Tuli nuoli ahnaasti uudet puut mustiksi, nopeasti ja varmasti. Igitha kääntyi tuolilleen, istahti takaisin sille ja nosti kätensä puuskaan ja toisen jalan toisen päälle, silmänsä sulkien. Kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Ainakin saimme lisää polttopuita ja tulta, joskin vähän väärälle paikalle." Noita naurahti ilottomasti, virnuilematta.
Randoll
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 14 Loka 2008, 22:26

Dante

Ei voi olla totta, Dante ajatteli Igithan noustessa ylös. Ei voi olla totta. Igitha pelkää ukkosta, Dante ei voinut uskoa sitä, vaikka oli omin silmin nähnyt hänen pelästyvän lähelle iskenyttä salamaa. Igitha tosin yritti naamioida sen puiden lisäämiseksi takkaan, mutta Dante oli varma että pystyi melkein kuulemaan noidan sydämen läpättävän säikähdyksen jälkeen. Kun Igitha sanoi vielä sen vitsin naurua teeskennellen, oli Dante varma huomiostaan. Igitha osaa yllättää, Dante vain ajatteli ja raapi hajamielisesti ohimoaan. "Igitha", Dante aloitti, "et sää sattuis pelkään ukkosta?" Dante kysyä töksäytti. Hän ei keksinyt muutakaan keinoa kysyä sitä Igithalta ja hän epäili aikoiko nainen vastata kysymykseen ollenkaan. "Ei siinä mitään pahaa ole. Aattelin vain kysyä. Lohikäärmeet ovat kuulemma luonnostaan uteliaita", Dante selitteli, haukotteli ja kääntyi selin Igithaan, joka ilmeisesti yritti nukahtaa tuolilleen. Ei olisi pitänyt kysyä tuota. Ei se kumminkaan vastaa ja jos hän suuttui, niin hän tuskin puhuu enää. Voin yhtä hyvin nukkua, Dante järkeili ja sulki hänkin silmänsä.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Randoll » 15 Loka 2008, 00:11

Igitha

Noita kääntyi katsomaan erittäin, erittäin hämmentyneenä Dantea, ja kalpeilla kasvoilla erottui punoitusta. Kirjaimellisesti. "Eh.. Mi-miksi sinä tuollaista kysyt? En tietenkään." Gith sanoi häkeltyneenä, päätään muualle kääntäen ja silmänsä sulkien. Perään hän vielä tuhahti varsin itsestäänselvästi, kuin haltijan kysymys olisi ollut naurettava. Noita ei yrittänyt kuitenkaan nukkua, vaikka silmiään pitikin kiinni. Pystyn parhaiten havaitsemaan ulkopuoliset häiriöt kun suljen silmäni. Täysikuun aikaan aistini ovat terävimmillään, kuten ihmissusilla yleensäkin. Tästä taidosta on todellakin hyötyä, mutta aistin sähköiset jännitykset ilmassa ja kuulen ukkosenkin paremmin.. Huono juttu. Gith kurtisti kulmiaan, sävähtäen hetkellisesti uuden salaman iskiessä taivaalla. Ja sitä seurasi voimakas jyrähdys, mikä sai Githin avaamaan silmänsä ja hiukan ahdistuneen oloisena katsahtamaan lattiaa, ennen kuin noita sulki taas silmänsä.

Jää rapsahteli lattialla ja takkakin päästeli hiukan enemmän ääniä huurteen yltäessä jo tulen läheisyyteen. Igitha sihahti loi kämmenelleen sinertävän liekin, joka muotoutui pelkäksi pieneksi pingispallon kokoiseksi läikäksi kämmenen yläpuolella. "Jospa rajoittaisit vähän." Gith murahti pallolle, iski sen tuoliinsa ja jää katosi kuin iskusta, kaikkialta mökistä. Myös pallo oli Githin kädestä kun tuo laittoi sen takaisin puuskaan toisne kätensä kanssa.
Randoll
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 15 Loka 2008, 12:43

Dante

Dante harmitteli, ettei nähnyt Igithaa nykyisessä asennossaan. Hän kuulosti häkeltyneeltä kiistäessään Dante arvauksen. Tuhahduskin viittasi siihen, että Dante arvasi oikein. Salama iski taas ja Dante arveli Igithan hermojen kiristyvän. Igitha saattaa menettää malttinsa pian. Kannattaa varoa, Dante ajatteli unisesti. Järki sanoi, ettei saisi nukkua, sillä kuka tietää mitä Igitha tekisi, jos hänen hermonsa pettäisivät ja Dante nukkua porskuttaisi. Dantea kylmäsi hiukan ja hän arveli, että Igithaa seuraava kuura alkoi levitä tällekin puolen huonetta, mutta sitten hän kuuli Igithan puhuvan jotakin, Dante ei saanut sanoista selvää, mutta kylmyys katosi. Kiitti Igitha, kylläpä väsyttää, Dante ajatteli ja tunsi nukahtavansa pian. Salama iski taas lähelle, herättäen Danten puoliunesta. Dante ei kuitenkaan jaksanut avata silmiään, saati sitten kääntyä ja vahtia Igithaa. Haukotuksen Dante vielä päästi ennen kuin nukahti.

Epämääräisen ajan kuluttua salama herätti taas Danten. Ei tässä metelissä voi nukkua, Dante kirosi unisesti ja nousi sängylle istumaan.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Randoll » 17 Loka 2008, 17:40

Igitha

Githin pää nuokahti muutamaan kertaan noidan meinatessa nukahtaa tuolilleen, mutta uuden salaman isku sai naisen sävähtämään ja avaamaan silmänsä. Hemmetti soikoon, miksi juuri tämä yö.. Gith kirosi mielessään, sulkien taas silmänsä ja yrittäessään uudelleen nukkua tuolillaan, joka tietenkin oli vaikeaa istuma-asennossa. Mutta minkäs teit, vuosien varrella Gith oli oppinut hyväksymään minkä tahansa nukkumapaikan, jossa saisi edes vähän levätä. Noita viimein nukahti, ja hänen päänsä repsahti kumaraan hiuksensa heilahtaen, mutta ei hän kaatunut. Hiljaisesti tuo hengitti, tuskin ollenkaan ja ylkoapäin voisi vain luulla noidan istuvan pää kumarassa, ihan valveilla.

Gith näki kummallista unta. Siinä unessa hän juoksi pakoon suurta salamaa mustassa pimeydessä, jossa ei nähnyt muuta kuin salaman kirkkaan valon joka veti syvää uraa Githin perässä lipuessaan. Uni oli varsin lyhyt, kun oikea salama taas iski lähelle ja ukkonenkin jyrähti, ja samassa noitahan heräsikin, päätään kohottaen ja availlen silmiään hiukan hämmentyneen oloisena. Nukahdinko minä? Gith katsahti istuvaan Danteen, muttei sanonut mitään.
Randoll
 

ViestiKirjoittaja Zaubares » 18 Loka 2008, 11:55

Dante

Äh, tietty Igitha nukahti kun minäkin nukuin, Dante manasi. Oikeastaan hän ei ollut varma nukkuiko Igitha, mutta hän oli kiukkuinen kun ei saanut unta, joten hän tietysti oletti, että toinen nukkui kun hän itse ei saanut unta. Dantella kävi jo mielessä, että hän heittäisi naista jollain, mutta koska hän ei löytänyt mitään ja Igithakin heräsi salaman iskiessa, päätti Dante jättää asian sikseen. "Ei tässä melussa voi nukkua. Pitää odottaa, että myrsky menee ohi", Dante sanoi Igithalle, "toivon mukaan se menee ohi nopeesti." Dante vilkaisi ikkunasta ulkona palavaa puuta. Sade rauhoitteli liekkejä, mutta yltyvä tuuli vahvisti sitä.

Salama iski mökin savupiippuun ja osa sähköstä tuli ulos takasta. Dante kuuroutui hetkeksi salaman osuessa ja kiitti onneaan, että oli selin takkaan, välähdys olisi sokeuttanut hänet varmasti ainakin muutamaksi minuutiksi. Ilma tuntui huoneessa niin sähköiseltä, että Dante arveli hiustensa nousseen pystyyn ja mietti kuinka paha tilanne olisi, jos hänellä olisi ollut metalliesineitä lähellään. Kun Dante kääntyi katsomaan mitä jälkiä salama oli tehnyt, vihlaisi hänen vasenta jalkaansa ikävästi. Siihen oli tullut ilmeisesti palovamma. "Ookko kunnossa Igitha?" Dante kysyi muistaessaan että Igithakin oli olemassa.
Zaubares
 

ViestiKirjoittaja Randoll » 19 Loka 2008, 15:46

Igitha

Gith ei taaskaan vastannut mitään Dantelle, vaikka noita vilkaisikin mieheen. Jo ukkosen jyrähtäessä, pomppasi Gith ylös ja suurinpiirtein kiipesi selin seinälle sähkö rätsähtäen ulos takasta, juuri viereltään. Noita oli jo selkä seinää päin kiivennyt melkein kattoon asti, ja yksi valkea sähkönauha rätsähti aivan Githin jalan vierelle, mutta noita onnistui olemaan liikkumatta, ettei hänen jalkansa liike olisi houkutellut salamaa yhtään lähemmäs. Harjaantuneesti noita pysyi paikoillaan, silmä tarkkana sen pienen hetken salaman tullessa puoliksi esille takasta. Mutta, välähdyksen kaikottua, huokaisi Gith helpotuksesta ettei itselleen ollut käynyt mitenkään - tai itseasiassa sähkönauhan osuttua Githin jalan viereen itse jalka vapisi hiukan sähkön jännityksestä ja sääreen oli tullut muutamia naarmuja.

Noita liukui seinältä alas, mutta samassa hän huomasikin vierellään olevasta takasta tulleen tulivanan, ja hyvää vauhtia levittäytyi tuli jo takan viereiselle seinälle. Koska lattiakin Githin alla alkoi jo syttymään tuleen kosteudesta huolimatta, joutui noita hypähtämään kauemmaksi, pöydän taakse ettei olisi itse joutunut tuleen. "Viis minusta, sillä kohta tämä mökki ei ainakaan ole kunnossa!" Gith nosti kätensä silmiensä eteen suojaksi tulen kuumuudelta, ja mökin edusta ovineen ja takkoineen olikin jo hyvää vauhtia tulen nuolemina, eikä kattokaan kuulostanut enää halukkaalta pitämään painoaan kasassa, vaan laudat naksahtelivat epäröiden tulen yllä.
Randoll
 

EdellinenSeuraava

Paluu Hylätyt mökit, asunnot, tönöt ja rakennukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron