The loyal hand for only to you to use || K18

Kuninkaan Sali on korein kaikista huoneista, mitä linnasta löytyy. Vaalea, valtava Sali avautuu hopeisten ovien takaa. Keskellä salia sijaitsee valtaistuin koroke, jolla on itse kuninkaanvaltaistuin ja tuon puolisolle tarkoitettu istuin. Kuninkaanvaltaistuin on näistä kahdesta koreampi, kauniimpi, mutta puolisonistuin on myös nätti ja näyttävä. Salista löytyy penkkirivistöjä valtaistuinkorokkeen ympäriltä. Valtaistuimen selkäpuolella sijaitsevat istuimet ovat tarkoitettu kuninkaan omille luottomiehille ja kenraaleille.
Sali on muutenkin tilava, sillä sitä tehdessä on otettu huomioon suuremmatkin vierailijat. Salin takaseinällä on kaksi ovea, joista toinen vie yksityiseen ruokailuhuoneeseen ja toinen pieneen kokoushuoneeseen.

Valvoja: Crimson

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Helmi 2015, 01:57

Viinilasi käytiin poimimaan käsiin ja kuningas kulautti alas kurkustaan aimo annoksen mokomaa saman tien. Kurkkua kuivasi ja viini oli ainoa asia mitä juuri nyt oli tarjolla, joten Aran ei alkanut nirsoilemaan. Huone kuitenkin alkoi tuntua viileältä näin ilkosillaan ollessaan, nyt kun haltia ei ollut enää sarvipuolen lämpimän kehon lähellä. Ehkä tämä oli ollut väärä paikka moiselle lemmiskelylle, juuri nyt Aran olisi antanut mitä vain, jotta olisi voinut vain kääntää kylkeä vuoteella ja nauttia mahdollisesta jälkihuomista, mitä petikumppanilta sai, ennen kuin menisi ja nukahtaisi.
Ehkä sitten seuraavalla kerralla...

Haltia vilkaisi kenraalinsa puoleen tuon pukeuduttua jo. Haltia ei pitänyt mitään kiirettä pukeutumisen suhteen, päin vastoin. Tuo näytti viihtyvän ilkosillaan ja kyllähän hänen kroppaansa nyt mielellään muillekin esitteli. Ainoa haittapuoli oli se kylmyys, joka kävi jo nostattamaan ihoa kananlihalle. Kuningas kävikin lopulta vetämään ylleen nopeasti pitkän, kaapumaisen sisätakkinsa, jättäen sen kuitenkin osittain auki ylhäältä. Ei hän aikonut enää pukeutua tämän jälkeen, hän vain kaappaisi loputkin kolttunsa ja siirtyisi makuukammariinsa, jahka aika koittaisi. Hänen kun ei tarvinnut käytävillä enää kävellä, jotta vuoteeseensa pääsisi.
"Ymmärrät kai, ettei tämän huoneen tapahtumat saa kantautua muiden korviin..." Aran aloitti, tuoden esille itsestäänselvyyden.
"Mikäli osaat pitää suusi kiinni..." Haltia jatkoi, astellessaan takaisin Nardurin luokse "Ehkä pyydän sinua uudestaankin... lasilliselle... "
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

ViestiKirjoittaja Vahti » 04 Maalis 2015, 23:21

Mietteensä keskeyttäen jälkien siivoamisesta, antaakseen Hänen armolleen kaiken huomion pyytteettömästi, suuri minotaurus kääntyi Häneen päin.
Kuningas varmasti jo tiesi, varmistaen vain kuten viisas teki, ettei Nardur kertoisi näistä tapahtumista kennellekään, sarvipään nyökäten myöntyvästi näille lausutuille sanoille.
Tietenkään Nardur ei kertoisi kenellekään tästä. Ensinnäkin tuskin kukaan uskoisikaan, eliittikenraalin itsekin ollen hieman epävarma todellisuuden ja unen suhteen tässä asiassa, että kuningas olisi antanut itsensä pedon käsiteltäväksi noin vain. Toiseksi, Nardur halusi pitää tämän salaisuuden heidän kahden välillä. Salainen, mieltä ja kehoa kihelmöivä, herkullinen salaisuus mikä sai veden kielelle. Taurus ei epäillyt etteikö Hänen korkeudellaan olisi muitakin rakastajia, ja se kieltämättä kirpaisi, mutta se että Nardur sai olla edes yksi niistä oli jo tarpeeksi suuri etuoikeus kolossille. Hän mielellään jatkaisisi näitä, kahden keskisiä juominkeja kuninkaan kanssa, jos vain Hän niin toivoi.
Kalpeat silmät seurasivat miten Hän lipui huoneen poikki niin viehkein elein, ylvään joutsenen lailla, ja lausuen tuon lupaavan sanan, `lasisilliselle´.
Pelkkä ajatuskin kuninkaan suostumuksesta jälleen palkita alaisensa kauniin korealla kehollaan ja täydellisellä olemuksellaan saivat minotauruksen äänen värisemään lähes kehräävään tapaan, silmät katsahtaen jopa rohkealla mielellä kuninkaan jälleen verhottua täydellisyyttä.

"Mitä ikinä minulta toivottekaan, Teidän korkeutenne, sen teen vilpittömin elein. Ja jos vain toivotte minun viihdyttävän Teitä toistamiseen, lupaan täyttää Teidän kaikki toiveenne täysin sydämin, oogrow", Nardur lausui viimeisen sanan niin hellästi ja varovasti, kuin pientä linnunpoikasta olisi käsissään pitänyt, katsoessaan haltioiden kuningasta niin ihannoivasti ja välittävästi.
Kuningas Aran oli minotaurus Nardurille kaikki maailmassa, ja heti äskeisen jälkeen niin läheisyyttä vaativan aktin jälkeen ehkä tuntui vain luonnolliselta nimittää Hänen armonsa termillä, mikä minotaurusten kielellä kääntyi -karkeasti käännettynä- haltioiden kielellä rakkaaksi. Se oli yksi monista muista asioista mitä kuningas Aran oli Nardurille, sonnin puoliksi peläten ettei Hänen armonsa pitäisi tulla kutsutuksi petojen saastaisella kielellä haltioiden omaan kauniiseen verrattuna.
Omassa suussaan, siitä ollen niin pitkä aika kun hän viimeksi oli käyttänyt lajinsa kieltä, kalskahtaen suussa epämukavasti haltioiden kielen keskeltä...

"Miten toivotte, että siivoan pöytänne, Teidän korkeutenne?" sonnimies rohkeni vielä kysyä, tuntien kielensä kyllä halajavan päästä jälleen maistamaan Häntä, mutta epäröiden toivoisiko Hänen kuninkaansa alaisensa tekevän moista yksityisissä tiloissaan.
Vahti
 

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Huhti 2015, 18:07

Pienesti päätään kallistaen haltia hymähti Nardurin sanoille, tuon käydessä käyttämään Monarkista uutta nimitystä. Nimitystä, jonka saattoi ottaa suurenakin kohteliaisuutena, ottaen huomioon mitä se tarkoitti. Eihän Aran sitä aluksi tajunnut, mutta muistellessaan minotaurusten kieltä - mitä sitäkin nyt joskus oli lukenut - ei hän voinut olla kuin... Omalla tavallaan otettu. Mikäli Aran sanan oli oikein ymmärtänyt, se täytyi vielä varmistaa erikseen. Mutta ei Nardurilta itseltään, ei nyt. Ylipäätään oli aina kunnia, jos joku omaa kieltään ja kulttuuriaan halusi käyttää kuvaillakseen syviä tunteita tai kunnioitusta toisia kohtaan, joten tietenkin haltia osasi arvostaa tuota elettä eliitiltään. Sitä paitsi, sillä viimeistään varmistui se, että haltialla oli tämä valtava kolossi kiedottuna täysin pikkurillinsä ympärille. Nardur oli aina kertonut olevansa valmis tekemään mitä vain, mitä siniverinen halusi ja nyt viimein Arankin alkoi sitä uskoa. Mutta, vielä hän tulisi testaamaan Nardurin sanat. Tavalla tai toisella, haltia ne testaisi. Ennemmin tai myöhemmin.

Eliitin kysellessä miten siniverinen haluaisi tuon hankkiutuvan eroon sotkuista, kävi haltia kuitenkin virnistämään pienesti, ilkikurisesti.
"Voisin olla ilkeä ja käskeä sinun miettimään itse parhaimman ratkaisun...", Aran kävi hymisemään virnuillessaan, käyden kuitenkin kaivamaan takkinsa sisäpovitaskusta esiin pehmeän, valkean nenäliinan, johon oli kultaisin langoin kirjailtu kuninkaan nimikirjaimet, "Mutta ehkä annan sinulle tämän avuksi. Saat pitää sen".
Nenäliina ojennettiin kenraalille, ennen kuin haltia kävi poimimaan vaatteitaan matkaansa. Tämä oli tässä, tältä erää, ainakin Aranin osalta. Nardur saisi katsoa paikat siistiksi ja poistua sitten kun mielisi.
"Osaat varmaan itsekin pois", Haltia hymähti ohimennen vielä vilkaisten nopeasti Narduriin, ennen kuin kirjaimellisesti katosi tuon silmien edestä, siirtyen makuukammariinsa valmistautumaan yötä varten...


// ADJKFKJERalkjaw Se tais nyt olla siinä yeees? o3o Tuu tökkiin yksäril tai skypes - offiviestinä jne - jos haluut jatkaa tätä tai kattoo josko niitä muita suunnitelmia lähettäis pelaamaan nyt tai sitten ku toi ConstaAleiga peli on saatu pois alta. ANYWAYS //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: The loyal hand for only to you to use || K18

ViestiKirjoittaja Vahti » 06 Huhti 2015, 00:10

#YEESSS tämä oli tässä tällä kertaa >3 Skypessä sitten suunnitelkaamme lisää#

Eliittikenraali nielaisi pienesti, tuntien jälleen sen kutkuttavan tuntemuksen odottaessaan Hänen majesteettinsa toivomusta sonnimiehen siivousmenetelmille.
Tuo katse, tuo ilkikurisen laululinnun virne minkä Hän kasvoilleen kohotti, oi miten Hän olikaan niin arvaamaton aina yllättäen minotauruksen yhä uudelleen ja uudelleen. Eliittikenraali Narduria ei ollut helppo yllättää, ainakin niin että se näkyisi hänestä ulospäin, eikä eliittikenraali niistä välittänytkään kovasti. Mutta Hänen kohdallaan sarvipää oli enemmän kuin mielellään valmis suomaan sen poikkeuksen...

Lyhyeksi hetkeksi minotauruksen kulmat kohosivat Hänen korkeutensa innostavien sanojen myötä, mielessä välähtäen nuo kuumat tuntemukset ja näyt jotka hetki sitten olivat totta tällä pöydällä. Pehmeä murahdus kuului petomiehen kurkusta, nopeasti tosin tukahdutettuna kun Nardur pakotti sisäisen petonsa takaisin paikoilleen.
Ei, Hänen armonsa halut ja tarpeet oli jo tyydytetty, eikä Nardur aikonut pilata sitä omalla itsekkyydellään ja typeryydellään halutessaan lisää.
Vaikka kuka Narduria voisi tuomita? Kuka tahansa joka oli saanut edes koskettaa tuota täydellisyyden ruumiillistumaan, maistaa Häntä ja tuntea Hänet, tulisi aina janoamaan vain Häntä lisää.
Tuskin kukaan saattaisi sanoa toisin.

Vastaanottaen Hänen korkeutensa ojentaman nenäliinan, katsahtaen ensin esinettä otettuna tästä anteliaasta eleestä, eliittikenraali Nardur katsoi takaisin kuninkaaseensa. Sekä Hänen kehonsa niin kutsuvia ja vietteleviä liikkeitä.
"Tulen vaalimaan tätä muistoesinettä, Teidän korkeutenne. Toivon Teille pelkkää onnea ja hyvää kunnes seuraavan kerran kohtaamme, Teidän armonne", minotaurus lausui hyvästinsä pienen kumarruksen kera, kun tämä tapaaminen näytti olevan lopuillaan tältä erää. Nardur ei olisi halunnut tämän loppuvan vielä, koskaan, mutta hän ei saisi olla niin itsekäs. Hän saisi hävetä moisia itsekkäitä toivomuksia: heidän kuninkaansa oli koko valtakunnan johtaja ja turva, ei Hänellä ollut aikaa Nardurin kaltaiselle, alhaiselle ja mitättömälle olennolle. Hänen aikaansa oli jo tarpeeksi tuhlattu sarvipäiseen eliittikenraaliin...
Tätä vahvisti se kun Nardur kohottaessa katseensa lattiasta oli Hänen majestettiinsa jo kadonnut.
Hetken aikaa eliittikenraali seisoi paikallaan katsoen kohtaan missä haltiakuningas oli seisonut, sitten Hänen antamaansa nenäliinaa kädessään ja pöydällä olevaa sotkua.
Olisi tuhlausta sotkea näin kallisarvoisa lahja, kun Nardur tiesi toisenkin tavan siivota Hänen jälkensä...
Vahti
 

Edellinen

Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron