Anna kun avaudun || Crim

Sairastupa sijaitsee lähellä kokoustaloa. Tupa on tarkoitettu niin sotilaille, kuin tavallisellekin kansalle. Haltiat pitävät erittäin hyvin huolen siitä, ettei mahdolliset kulkutaudit pääse leviämään. Haavoittuneet voivat hankkiutua hoitoon tähän kauniin valkoiseen, rauhallisenoloiseen rakennukseen. Sisustus on raikasta ja hillittyä. Rakennus itse on kaksikerroksinen. Ylempi kerros ovat tarkoitettu aatelistolle, kun alimmassa kerroksessa hoidetaan tavallista kansaa. Sairastuvalla sijaitsee myös orpokoti, johon sodassa vanhempansa menettäneet lapset voivat hakeutua hoitoon. Haltioiden kaupungissa harvoin näkee kadulla eläjiä, elleivät jotkut välttämättä päätä asua mieluummin kadulla, kuin tietyssä paikassa.
Sairastuvalla työskentelee niin tavallisia hoitajia, kuin myös parantajia.

Valvoja: Crimson

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Tammi 2015, 04:09

Del ei saanut katsettaan irti Winderistä, katsellen vain vierestä miten tuo kokeili saiko käsiään enää kiinni. Kovin nätisti Darius noin muutenkin oli, ottaen huomioon ne aikaisemmat kerrat kun Delathos oli saanut kenraalin kanssa leikkiä. Ehkä syynä olikin alkoholi joka miehen mieltä oli käynyt pehmittämään näiden lihallisten himojen kohdalla, eikä se sinällään olisi yllätyskään Haukansilmän kohdalla.
Punertava katse nousi hitaasti, matkallaan ihaillen Winderin kehoa ylemmäs kohden yksisilmäisen kasvoja, kun tuo virkkoi olevansa mahdollisesti typerys kun jotain tällaista teki. Delathos vain naurahti muutaman kerran matalalta, sen muistuttaen lähes kehräämistä, mutta muuten tummahipiä ei käynyt tilannetta kommentoimaan taholtaan. Darius mikään typerys ollut, mutta varsinaisen ahne ja aliarvioiva – kuten tavallista tässä seurassa ollessaan. Ehkä joku toinen olisikin pysynyt sängynpohjalla antaen kiusauksien olla vaikka miten kenraali olisi vasten kyhnyttänyt, mutta ei Delathos, ja se Haukansilmänkin olisi kuulunut jo tietää jonkinlaisen kokemuksenkin kautta. Mutta näemmä mikään ei tuohon kovaan kalloon uponnut.

Virne levisi osin vinoon, Delathosin tuijottaen himoiten sängyllä kiemurtelevaa kenraalia, tuon kertoessa tahtovansa jotain.
Voi kyllä minä tiedän mitä sinä tahdot”, kuuraparta mutisi lähinnä vain itsekseen siinä virnuillessaan tyytyväisenä, jättäen sanansa sitten omaan arvoonsa. Darius tulisi kerjäämään tyydytystä haluilleen, jos jotain todella tahtoisi. Muuten tuo pässinpää saisi vain makaa siinä tummahipiän silmänruokana aikansa, kunnes Del ehkä päästäisi miehen menemään menojaan ja ryyppäämään viimeisetkin järkensä helvetin syövereihin.
Koskaan Darius ei kuitenkaan saanut mitään jatkettua aikaisempaansa, tuon käydessä pyytämään pakkasherra lukitsemaan huoneen oven – johon Delathos otti taas hymistäkseen itsekseen.
Entäs jos en lukitsekaan?”, tummahipiä tuumaili mietteliäänä, istuessaan kunnolla Winderin lantion ylle ja itseään vuorostaan hangaten tuota malttamatonta otusta vasten, ”Sehän tästä jännittävää tekisin”, tummahipiä henkäisi. Tuskin kukaan oikeasti huoneeseen edes tohti tulla ilman, että kuuraparta sitä erikseen pyysi, mutta kuten tavallista, halusi pakkasherra vain kiusata Winderiä. Kiusata ja pitää tuon malttamattoman otuksen anelemassa siinä sängyllä sidottuna. Delathos kävi kuitenkin kumartumaan hitaasti lähemmäs Dariusta, laskien kasvojaan tummatukkaisen osapuolen korvanjuureen.

Mutta ehkä teen sen ihan vain sinun vuoksesi, Winder hyvä, ettet joudu tuon enempää juomaan jos joku sattuisikin sinut alistettuna näkemään”, kuuraparta kehräsi, huulillaan hipoen silmäpuolen kasvojen syrjää ja hymisten samalla kuin piru konsanaan. Kovin vaivalloisesti Del lähti itseään kampeamaan sängystä ylös, jatkuvasti tukea ottaen sängyn reunalta. Ja sitäkin enemmän haparoiden lähti marssimaan huoneen ovelle päin, valmiina lentämään turvalleen ja luovuttamaan kaikkien niitten kierojen suunnitelmiensa suhteen. Onneksi niin ei tarvinnut tehdä, paidattoman käsipuolen saadessa napsautettua ovi sisäpuolelta lukkoon ja huokaisten helpotuksesta kun sai hetken jotain vasten nojata.
Jalat tuntuivat pettävän alta, ja mikäli Delathos olisi yhtään heikkomielinen ollut, olisi mies ollut turvallaan jo ajat sitten. Sen sijaan tuo hullu kuitenkin itsensä varsin nätisti kävi saattamaan takaisin vuoteensa vierelle, lähes suorilta jaloilta Winderin vierelle istahtaen ja silmäpuolen mukanaan tuoman pullon käsiinsä etsien. Alkoholi tuntui nyt hyvältä ajatukselta, kerta sitä ei suosiolla oltu muutenkaan petipotilaalle jätetty. Delihän ei mihinkään veteen tyytynyt, hän tarvitsi vahvinta mahdollista tukahduttamaan kipunsa ja ajatuksensa!

Tyytyväisenä höyryjä suustaan puhaltaen, Del laski pullon kuitenkin syrjään ja antoi katseensa taas lipua Haukansilmän puoleen.
Sinulla taisi jäädä jokin kesken, jos en aivan väärin muista”, pakkasherra kehräsi, kätensä tuoden Winderin puoleen tuon kylkeä sivelemään, ”Jotain sinä tahdoit, mutta mitä?”, lempeänhimoitsevalla äänellä Del henkäisi, sen turhan tutun virneen ottaen jälleen palatakseen isomman kasvoille.


//Eru jättää nyt tamppoonit rauhaan. Nahkapukuarmeijaan tahdotaan Eru T: Areth. EIKU NYT NE TAITEELLISET LAHJAT POIS TÄÄLTÄ. Darilla ei ole varaa valittaa. KETTU ON PARAS, FOXYYYYYYYY. Katso setä herätetään tämäkin eloon täällä niin saamme kunniamme taas takaisin (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2015, 17:16

Pienesti kenraali kurtisti kulmiaan Delathoksen kiusaillessa ajatuksella siitä, ettei lukitsikaan ovea. Katse kävi kuitenkin laskeutumaan kuuraparran kasvoista alapäähän, Delathosin istahdettua kenraalin ylle kiusaamaan samalla tapaa, mitä Haukansilmä nuorempaansa oli aiemmin. Darius kävi henkäisemään terävästi lantionsa noustessa tahtomattakin paremmin vasten Delathosta, tuo siinä yllä kun niin mukavasti keinui. Jo tässä vaiheessa alkoi kaduttamana, että kädet olivat sidotut, toisaalta tämä turhautumisen tunne vain lisäsi haluja entisestään. Toivoa sopi, ettei kuurapartainen nyt liian kiusaavaksi rupeaisi. Mitään Darius ei kuitenkaan sanonut valkohapsisen puheisiin, mulkaisi vain huvittuneena korvanjuuressaan kehrännyttä tummahipiää tuon huulillaan kevyitä kosketuksia kasvojensyrjälle soi.

Tuskin kukaan huoneeseen nyt oli tulossakaan, mutta näissä tilanteissa Darius ei halunnut ottaa riskejä. Olihan se jo todistettu ainakin kertaalleen, että yleisillä paikoilla saattoi joku yllättää, kuten kenraali Argenteus oli tehnyt Haukansilmän ja Iriadorin kohdalla aikanaan. Joten, vaikka humalassa olikin, halusi Darius silti varmistua siitä, ettei kukaan paikalle pomppaisi tyhjästä. Eipä silmäpuolen tarvinnut sen pahemmin asiaa enää vaatia, kun Delathos kovinkin vaivalloisesti kävi nousemaan ylös ja heikosta kunnostaan huolimatta jaksoi kävellä sekä ovelle että takaisin, lukiten mokoman samalla. Darius katseli tummahipiän menoa hetken humalaisena arvioiden, eläen jokseenkin siinä uskossa ettei tuo kauaa jaksaisi siinä riehua. Ehkä jos tuolta voimat loppuvat ennen kuin mihinkään edes päästäisiin, niin Darius saisi luikkia pois tilanteesta. Tosin nyt pois luikkiminen oli vähän hankalaa, kun kädet olivat sidotut.

Delathos istahti sängylle käyden kovinkin ahnaasti pullon kimppuun. Darius hymähti pienesti, samalla kun käsiään koitti ihan huvikseen vapauttaa kahleista. Katse pysyi kuitenkin tarkkailemassa tummahipiää, yksisilmäisen antaen katseensa kovinkin vapaasti vaellella toisen kroppaa pitkin. Vasta kun Delathos suunsa avasi, nousi haukankatse takaisin tuon kasvoihin. Kenraali avasi suunsa vastatakseen, mutta vastauksen sijaan suusta karkasi vain henkäisevä hymähdys Delathoksen käydessä kylkeä silittelemään. Raskaasti hengittäen Darius seuraili Delathosin käden liikkeitä vaikuttaen siltä, että oli saman tien unohtanut tummahipiän kysymyksen, kunnes yksisilmäinen katse kääntyi takaisin kuuraparran kasvoihin.
"Etkö juuri sanonut tietäväsi, mitä minä haluan" Kenraali hymähti, samalla kun kasvoille kohosi yllättäen jonkin asteen hymy "Miksi sen minulta haluat kuulla erikseen?"
"Älä leiki typerää, Delathos. Tahdot itsekin sitä".




// Erulla ei ole tarvetta tamppooneille koska siellä ne kauhukakarat nyt muhii. ERU EI TULE NAHKAPUKUARMEIJAAN SAATTE IHAN KESKENÄNNE SIELLÄ RIEHUA oh god tuo kuva ei. ARETH HILLITSE ITSESI. Dari valittaa aina. DO NOT FUCK THE FOX. Hienosti herätit boostataan tämäkin loppuun niin saadaan DeliDariIri rage pelikin joskus (D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Tammi 2015, 03:19

Se punertava katse lipui lähemmäs Haukansilmää, Delathosin kumartumisen pysähtyessä vain hieman etäämmälle Winderin kasvoista. Pysähtyen aivan sijoilleen ihailemaan Dariuksen kasvoja. Tuon ainokaista silmää ja tummaa hiusrajaa. Viinanhuuruinen hengitys puhalsi vasten kenraalin kasvoja, kuuraparran näyttäen siltä että voisi laskeutua himoiten suutelemaan taas silmäpuolta millä hetkellä hyvänsä – mutta sitä Delathos ei tehnyt.
Haukansilmän sanat valuivat lähes kuuroille korville, punasilmäisen paholaisen vain tuijottaessa Dariuksen ainoata silmää, samalla kun käsi nousi toisen rintakehälle pyörittämään nännejä välillä kiusaten. Dariuksen sanoja kuunnellessaan Delathosin suusta karkasi malttamaton henkäisyn ja naurahduksen välimuoto – valkeatukkaisen ollessa kirjaimellisesti valmis vain ottamaan Winder tässä ja nyt. Del kuitenkin pidätteli itseään, Dariuksen kiusaksi. Omaksi kiusakseen. Haluten pitkittää taas tilannetta mahdollisimman kauan, kunnes Haukansilmä oli itse valmis myöntämään salaiset paheensa ja anelemaan helpotusta itselleen.

Del haki taas paremman asennon polviltaan sängyltä, Dariuksen jalkoja nostellen niin että pääsi vastapäin istumaan sidottuun silmäpuoleen nähden. Winderin jalat aseteltiin mukavasti omille reisille, Delin kumartuessa taas suutelemaan toisen alavatsaa ahnaasti.
Minä tahdon sinua”, suloisenkatkeralla äänellä tummahipiä myönsi häpeilemättä ääneen toisen sanojen jälkeen, kädellään lähtiessään laskemaan Dariuksen housuja alemmas, ”Mutta mitä sinä muka tahtoisit minusta? Et koskaan kertonut, et koskaan ole myöntänyt sitä ääneen”. Delathos livutti hitaasti Haukansilmän housuja alemmas, riisuen nuo joko suosiolla tai väkisin lopulta vanhemman yltä, samalla käyden ahnaasti suomaan huomiotaan toisen miehuudelle huulillaan.
Sinunhan kuuluisi pyytää tätä kumppaniltasi Winder hyvä”, Del virnisti, päätään nostaen, jotta saattoi punaisena helottavan katseensa kiinnittää Dariukseen, ”Etkö muka luota siihen että hän voisi suoda sinulle yhtälailla tätä mitä minäkin?”.


//No perkele. ERU NAHKAPUKUARMEIJAAN JOOOOOOO, kuva oli parhain. Piirrän sulle vielä lisää, ootas vaan. DARILLA EI OLE LUPAA VALITTAA. TAHDON FNAFIA! Hirveet boostit, viikonloppu tulossa joten KUKA ESTÄÄ (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Tammi 2015, 08:34

Joka kerta kun Delathosin sormet eksyivät koskemaan herkkiä alueita rintakehällä, karkasi kenraalin suusta jokseenkin tukahdutettu huokaus. Yksikätisen kosketukset olivat selvästi kiusaavia, piinallisia, eikä Darius pitänyt yhtään moisesta viivyttelystä. Hän olisi halunnut vain mennä suoraan asiaan, mutta tummahipiällä oli selvästi muuta mielessä. Sidottuna Dariuksella ei ollut pahemmin sanomista siihen, miten edettiin ja kuinka nopeasti. Katse pysyi Delathoksen kasvoissa koko ajan, Haukansilmän ilmeen muuttuessa koko ajan enemmän ja enemmän suorastaan anovaksi. Ei tuo kyennyt enää pysymään edes aloillaan, lantion noustessa pienesti ylös alas koko ajan. Darius oli malttamaton, eikä tiennyt kuinka kauan kestäisi tätä pientä kiusoittelua tässä mielentilassa.
Delathoksen käydessä nostelemaan jalkoja, kävi kenraali itse kiltisti koukistamaan jalkoja, seuraillen katseellaan kuinka Delathos kävi suomaan suudelmia silmäpuolen alavatsalle. Pienesti lantio kävi yhä nousemaan ylös ja alas yhä, Dariuksen peittelemättä mitenkään sitä malttamattomuuttaan tilanteen suhteen.

Pieni naurahdus karkasi suusta Delathoksen mainitessa kenraalin haluavan nuorempansa. Ehkä se oli totta, ehkä ei, mutta ei Darius sitä ääneen kyennyt myöntämään. Kenraali kävi myös avittamaan - mitä nyt liikkeillään saattoi - kun käsipuoli kävi sidotun housuja alemmas laskemaan. Ne huomionosoitukset miehuudelle saivat Dariuksen hymisemään pienesti naurahdellen, kenraalin selvästi ollen enemmän kuin valmis aktiin, jonka alkamista tummahipiä niin piinallisesti viivytteli.
Delathoksen seuraava huomautus sai kuitenkin kenraalin ynähtämään terävästi, kääntämään taas katseensa poispäin tummahipiästä. Näkevä silmä käännettiin vasten tyynyjä kenraalin selvästi hiljentyen. Miksi kuuraparran piti mainita Iriador juuri nyt. Darius meni täysin lukkoon, ei hän enää halunnut tätä. Vaikka kroppa todellakin sanoi muuta, kävi mieli yllättäen muuttumaan. Selvästi kenraali koitti vetäytyä sykkyrään, pienemmäksi, kauemmaksi tummahipiästä, vastaamatta mitään tuon kysymyksiin.
"Älä..." Darius aloitti kuiskaten, hyvä jos itsekään kuuli ääntään. Nyt kun tummahipiä kävi mainitsemaan korkeahaltian, iski alitajunnassa vaaninut katumus suuresti "Vapauta käteni".
"En halua enää..." Haukansilmä jatkoi, kuulostaen selvästi empivältä sanojensa suhteen.


// ERU EI TULE NAHKAPUKUARMEIJAAN! Sisäinen Eruni sanoo ettei yhtään enempää kuvia tarvita (D MUTTA MINÄ TAAS HALUAN! DARI VALITTAA AINA! ET SAA! VIIKONLOPPUBOOSTIT KYLLÄ KIITOS NYT KUN ON HARRASTETTU RAPTORI NAKKEILUA KERA MIESTEN. Nyt ehkä siitäkin pelistä voi pitää tauon (D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Tammi 2015, 23:33

Tummahipiä kävi lipomaa ylähuultansa, nauraen matalanpirullisesti kenraalille tuon reaktion myötä. Kuten oli osannut olettaakin, osui käsipuoli varsin herkkään kohtaan Iriadorin puheeksi ottaessaan – mikä tosin teki Delathosista vain entistäkin omahyväisemmän. Silmäpuolen kääntäessä katseensa viimein tyynyihin, myhäili Del turhankin tyytyväisenä vyötään availlen tuolle näylle. Selvästi Winder katui. Kohta tuo anelisi käsipuolta päästämään itsensä irti tietenkin ja haluaisi kaiken vain loppuvan. Delathos oli nähnyt tämän skenaarion riittävän monta kertaa tietääkseen, että se tahtoi loppua valittujen henkilöiden kohdalla aina samalla tavalla. Mutta tälläkään kertaa Darius ei olisi karkaamassa minnekään keskenkaiken...
Ja sieltä ne vastaväitteet ottivat epäuskoisesti noustakseen. Delathos ei antanut Winderin vetää itseään turhan sykkyrälle, pakottaen tuon jalkoja vain entistäkin leveämpään asentoon kun itse nojautui silmäpuolta lähemmäs, kiehnäämään poskellaan vanhemman rintaa vasten.
"Minäkö vapauttaisin sinut nyt kun siihen omatoimisesti ensin itsesi ajoit?", pakkasherra henkäisi, naurahtaen sitten kylmästi muutamaan otteeseen.

Kuiva kieli vetäisi pitkän karheanhimokkaan nuolaisun pitkin Haukansilmän rinnusta, katseen noustessa vilkuilemaan Dariuksen kasvojen puoleen turhankin usein siltä kaikelta muulta kiusallisten intohimoiselta huomiolta, jota pohjoisenhaltia kenraalille soi. Tummahipiän lanteet kävivät lyömään kevyesti vasten Winderiä, Delathosin kohotessa polviensa varaan pystyyn sängyllä, toisen jalkojen välissä. Samalla ainokainen käsi lipui tiensä Dariuksen sisäreittä hyväilemään ja siitä omia housuja nyppimään pienesti alemmas.
"Katumusko iski?", kuuraparta kehräsi virnuillen, "Niin kuuluisikin, olet sinä niin petturi kumppanina etten tahtoisi uskoakaan, saati sitten sattua itse kumppanisi tielle jos hän saa tietää", Del hymisi, potkien viimeisetkin vaatekappaleet viimein yltään.
"Mutta ei Iriadorin tarvitse tietää", Delathos puhui lempeänrauhallisella äänellä, haastavasti katsoen Winderiä tuon ainoaan silmään. Kuuraparta piti näistä reaktioista joita Haukansilmässä sai aikaiseksi, matalalta naurahdellen itsekseen kun Winderin olemusta katseli.

Ainoa käsi lähti taas lipumaan omalta lanteelta vaativasti kulkien Dariuksen toisen jalan puoleen, kun vanhempaa käytiin varoen kiskomaan lähemmäs niin paljon, kuin tuon kädet kiinni kahlitseva vyö antoi myöten.
"Makaat siinä armoillani tasan niin kauan että anot itsellesi lopulta helpotusta", valkotukkainen virnehti, kumartuen taas uudemman kerran suomaan silmäpuolelle kiellettyä huomiotaan. Käden hipoen miehen kylkeä hellästi, herkkiä paikkoja välillä hieroen ahnehtien vanhemman kehossa, vieraillen välillä kokeilemaan omaakin kovaksi jähmettynyttä varttaan. Koko nuoremman lämmin keho viestitti vain siitä halusta upottaa lihansa jo Dariukseen, malttamattomien hymähdyksien ja henkäyksien karatessa yhä useammin jo pohjoisenhaltian suusta, kun tuo suudelmia ja ahnaita nuolaisuja soi Haukansilmön kehoa pitkin.


//ERUSTA TULEE NAHKAPUKUARMEIJAN VIHAINEN MASKOTTI SITTEN! Lisää nahkapuku kuvia tarjotaan - nyt tahtoisin piirtää Iri variaation tästä koska HNNNNGNNHHNHNG 8))))) DARILLE PIISKAA! Nakkivaltakunta on pistetty uuteen järjestykseen, kyllä me vielä sinne sorrutaan lähtemään takasin. Primal carnage tnf edition. Iriraptori. Ja Carnodari (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Tammi 2015, 00:17

Olisi kai pitänyt arvata, ettei tummahipiä antanut kenraalin nyt mihinkään karata. Kai se oli vain pientä toiveajattelua kuvitella, että Delathos ymmärtäisi minkälaisen katumusryöpyn korkeahaltian mainitseminen saisi aikaan kenraalissa ja täten tummahipiä myös ymmärtäisi päästää Haukansilmän perääntymään. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sen sijaan Delathos vaikutti suorastaan nauttivan tuosta katuvasta ja kieltäytyvästä olemuksesta, joka kenraalin ylle nyt lipui.
Tummahipiä ei antanut silmäpuolen vetäytyä kauemmas itsestään, saatikka sitten sykkyrälle ollenkaan. Darius tietenkin koitti pistää vastaan valkohapselle, mutta turhaan. Kasvot pysyivät koko ajan käännettyinä vasten tyynyä, kenraalin kehtaamatta vilkaistakaan sotilaan puoleen. Delathosin sanat saivat rintakehässä aikaan pistävän tunteen. Darius tiesi tämän olevan väärin eikä halunnut enää tehdä tätä, vaikka humalassa se oli hetken kuulostanut hyvältä idealta. Mitä Iriadorkin sanoisi, jos saisi tietää tästä? Tai aikaisemmista kerroista. Darius ei ansainnut Iriadoria, niin Kenraali oli jo pikkuhiljaa alkanut itselleen uskotella. Iriador ansaitsi jotain niin paljon parempaa kuin hän, tylsä, vanha ja masentava kenraali. Puhumattakaan näistä syrjähypyistä.

Jokainen Delathoksen kosketus sai nyt kenraalin vain huonommalle tuulelle, silmäpuolen yrittäen vapauttaa käsiään kahleistaan. Se pitkä, karkeahko nuolaisu rintakehällä sai Dariuksen kuitenkin henkäisemään ja värähtämään, kenraalin samalla koittaen kiemurrella mahdollisimman paljon nuoremman otteessa. Katse kävi viimein kääntymään Delathoksen puoleen haukansilmän tuijottaen varoittavanvihaisena tummahipiää, joskin katseesta saattoi silti nähdä sitä pientä, malttamatonta himoa joka äsken niin kovin selvästi oli koko kenraalia kontrolloinut. Ehkä syvällä sisällään hän yhä halusi tätä, mutta jälleen kerran ei voinut sitä nyt ääneen myöntää, hyvä jos päässäänkään itselleen.
Kenraali hymähti väreilevänhuokaisevasti Delathosin mainitessa, ettei Iriadorin tarvinnut tietää. Siitä Darius oli samaa mieltä, vaikka toisaalta Iriador ansaitsi tietää kuinka kamalan kumppanin oli itselleen valinnut.
"Olet silkkaa myrkkyä" Darius henkäisi samalla kun yksikätinen kävi kiskomaan kenraalia lähemmäksi itseään. Yhä haukansilmä koitti käsiään vapauttaa, turhaan. Sängyn puinen pääty kävi natisemaan pienesti kenraalin koettaessa kiskoa vyötä irti, Dariuksen kuitenkin pyrkien pitämään metelin määrän minimissä.

Delathoksen seuraavat sanat saivat Haukansilmän henkäisemään terävästi, ennen kuin tummahipiä kävi jälleen suomaan miellyttävää huomiota kenraalin keholle. Darius oli lähellä parahtaa kerran jos toisenkin, pyrkien kuitenkin tukahduttamaan suuremmat mielihyvän huudahdukset jo ennen kuin ne ulos asti pääsivät.
"Delathos älä" Kenraali henkäisi kiemurtelunsa lomasta "Jo...Joko hoida homma pois alta nopeasti tai päästä minut menemään mutta älä pitkitä tätä yhtään enempää! Et voi olla niin julma, et nyt"



// ERU EI HALUA OLLA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ NAHKAPUKUARMEIJAN KANSSA KIITOS! Lisää nahkapukukuvia kyllä kiitos, IRISTÄ VARSINKIN KIITOS KYLLÄ Dari saa nenäverenvuodon ja kuolee kyllä siitä hyvästä. DARILLE PIISKAA. eiku. Nakkivaltakuntaan mennään nakkiveneellä (DDDD Ei kyllä Iri ois dilo, Dari raptori ja Deli ois se carno. Juggernautcarno //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Tammi 2015, 05:23

Del ei lopettanut. Ei hyvällä tahdollakaan, vaan antoi itsensä ahnehtia Dariuksen kokonaan itselleen. Kenraalin haju, vaalea iho ja tuon kiemurtelu sai käsipuolen välillä kovakouraisemmin estämään Winderin liikkeitä, käsipuolen hymistessä matalalta ja hukuttautuen huumaansa. Käsipuoli oli viittävaille valmis vain tunkemaan vartensa silmäpuolen sisään ja suomaan itselleen helpotuksen – mutta siltikin tuo piru halusi pitkittää tätä piinaa Dariuksen osalta.
Haukansilmän sanojen myötä, Delathos nousi kenraalin kasvojen korkeudelle, punertavan katseen jäädessä tuijottamaan tuota ainoata silmää Dariuksen päässä. Käsipuoli virnisti kierosti, tuoden kasvojaan entistäkin lähemmäs Winderin omia.
Katuisin jos päästäisin sinut vain menemään Darius”, valkeaharjainen kehräsi, poskensa laskien kiehnäämään vasten vanhemman kasvojen syrjää, ”Sinä myös tulet kestämään tämän, koska itse sen aloitit”, pirullisen matalat naurahdukset kantautuivat miehen suusta, tuon näykkäistessä kevyesti Dariuksen korvanlehteä.

Oma lantio jatkoi pientä hankaavaa liikettään jatkuvasti Dariusta vasten, pitääkseen sen pienen lämmön ja kiihkon ylhäällä. Delathos piti kasvonsa jatkuvasti härnäämässä Haukansilmän kasvoja lähellä, hakien huomiota välillä tuon huulilta, tai vain kiehnäten vasten. Kun kuuraparta viimein kävi taas kohottautumaan ylemmäs ja suoristamaan selkänsä, poimi tummahipiä ainoaan käteensä Haukansilmän varren.
Pyydä sitä”, pakkasherra hankasi toisen miehuuden päätä peukaloaan vasten, ”Myönnä ne halusi ääneen tai tulet makaamaan siinä aamuun saakka”, pohjoisenhaltia kiusasi, poimien kouraansa omankin vartensa, joka painettiin vasten Dariuksen jo hetken siitä hyväilystä nauttinutta elintä.

Älä tee tästä tämän vaikeampaa itsellesi”, Delathos henkäisi, kättään liikuttaen alati ylös ja alas heidän välissään, astetta kiihkompien huokauksien karaten nuoremman huulilta, ”Haluat sitä kuitenkin. Me molemmat haluamme”, virnistäen, kuuraparta jatkoi kuiskien. Näin pitkään pystyssä pysyminen alkoi jo syödä kuuraparran voimia todenteolla, siltikään Del ei halunnut luovuttaa kun näin lähelle kenraalin lihaa oli jo päässyt, jatkaen vain silmäpuolen piinaamista minkä kerkesi. Del ei lopettaisi. Ei ennen kuin saisi murrettua Winderin ajatukset ja kenraalin pyytämään ottamaan itsensä. Myöntämään että halusi tulla alistetuksi. Unohtamaan Iriadorin ja hyväksymään sen sivuseikan, ettei selvästikään kehdannut pyytää tätä siltä rakkaimmalta henkilöltä jonka tiesi.


//KATOTAANKO! ARETH PUKEE MUKULANSAKIN KOHTA NAHKAPUKUUN! MUT IRISTÄ JOOOOOOOOO, ehkä mä huomenna jaksan piirtopöydän virittää koneeseen kiinni (D Darille tulee semmonen nenäverenvuoto että oksat pois. PIISKAAAAAAHHHHHHHHH. But true, true, Dagnir voi sit leikki T-rexiä kun se on muutenki nii huge (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Tammi 2015, 19:21

Eipä tummahipiä tietenkään ollut päästämässä kenraalia minnekään, kuten arvata saattoi. Kenraali kävi parahtamaan Delathosin näykkäistessä korvanlehteä, Dariuksen pyrkien koko ajan tavalla tai toisella kauemmas nuoremmasta. Kovin turhaahan se oli, ei kenraali päässyt tässä tilanteessa mihinkään suuntaan perääntymään. Eikä Darius loppujen lopuksi tainnut edes haluta perääntyä. Se pieni hankaava liike jota nuorempi soi lanteillaan sai kenraalin huokailemaan turhautuneesti, silmäpuolen käydessä jopa myötäilemään noita liikkeiltä lopulta. Myös niihin huomiota hakeviin suudelmiin Haukansilmä kävi lopulta vastailemaan, ennen kuin Delathos kävi uudemman kerran kohottautumaan ylös, käyden samalla ottamaan kiinni kenraalin varresta. Darius huokaisi pitkään, hartaanväreilevästi aivan kuin olisi saanut suurtakin helpotusta oloonsa, kuuraparran suodessa huomiota kädellään varrelle.

Delathos halusi kenraalin pyytävän helpotusta salaisiin kieroihin haluihinsa. Darius ei kyennyt vastaamaan mitään tummahipiän käydessä painamaan omaa varttaan kenraalin vartta vasten. Vaikka Darius katui tätä jo syvästi, kävi humalainen mieli jälleen keskittymään enemmän tähän hetkeen, miettimättä pahemmin seurauksia. Raskaiden huokausten saattelemana Kenraali selvästi haki sanoja, kasvoilla käväisten niin silkka mielihyvän aalto kuin kärttyisänturhautunut ilmekin. Kyllä Delathos tiesi kuinka vaikeaa Kenraalin oli pyytää moista ääneen ja kyllä Darius tiesi, kuinka tummahipiä halusi saada Haukansilmän sen ääneen itselleen sanomaan. Mutta tässä tilanteessa Dariuksella ei todellakaan muita vaihtoehtoja ollut ja siitä hän saattoi syyttää vain ja ainoastaan itseään.
Turhautuneenkiihkeät huokaukset jatkuivat kenraalin alkaen nyt selvästi hakemaan sanoja, kykenemättä muodostamaan mitään järkevää kuitenkaan heti, kunnes lopulta sai suunsa kunnolla auki.
"Delathos pyydän" Kenraali aloitti turhautumisesta värisevällä äänellä "pyydän, ota minut. Älä pitkitä enää tätä tuskaa, ota minut äläkä anna armoa, satuta minua. Minä..."
"Minä haluan sinut" Darius parahti käyden jo pakottavasti työntämään itseään vasten Delathosta.



// KATOTAAN! Eru ei hyväksy lapsille nahkapukuja, Arethilla ei ole mitään sanomista lasten pukeutumiseen. ERu hoitaa sen. Areth hoitaa sitten kaiken muun. Iristä jooooooo, kyllä kiitos. Dari r.i.p. Niin mä oikeesti tapatutan Darin, se kuolee nenäverenvuotoon. Dagnir on HK-rex, jooo. Tässä ota kilo paskaa ja gramma kaupan päälle! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Helmi 2015, 02:27

Tulihan se sieltä. Viimein. Pienellä väkisin vääntämisellä ja kaivamisella sai näemmä ihmeitä aikaan, kun oikein yritti. Dariuksen turhautuneet, värisevät sanat olivat pakkasherralle kuin karkkia. Makeita, sokerisia herkkuja, joita ei tahtonut jättää noteeraamatta siihen sievään kippoonsa. Delathos halusi niitä lisää. Tähän tilanteeseen, muttei valkeatukkainen voinut myöskään väittää etteikö olisi voinut kuunnella vastaavia puheita sairashuoneensa ulkopuolella syystä tai toisesta.
Se hierova liike irtosi jo aikoja sitten himoaan kovettuneista varsista, Delin nauraessa rauhallisesti matalaan ääneen Winderille, joka kovasti tuntui häntä vasten työntyvän.
"Voi minä kyllä satutan sinua enemmän kuin mielelläni, ja piinaan jo valmiiksi katkeraa mieltäsi niin että tulet vielä takiani hulluksi", kuuraparta ilmoitti himoitsevalla äänellä, huokaisten koskiessaan malttamattomuudesta värisevää kehoaan. Ainoa käsi laski taas hyväilemään ronskimmanpuoleisesti Haukansilmän toista reittä, vaatien välillä puristamaan ihoa ja lihaksia lujemmin kasaan. Ne puristukset laskivat kuitenkin alemmas, muuttuen hellemmiksi, lopulta käyden ohjaamaan himosta ja halusta huippuunsa kirinyttä miehuutta kohden Dariuksen tiukkuutta.

Hitaan varmasti, Delathos ujutti lantiotaan lähemmäs silmäpuolta, antaen koko miehuutensa työntyä Winderiin. Pohjoisenhaltia hengitti nopeasti, kyeten vain katsomaan niiltä muutamalta kokeilevalta työnnöltään Haukansilmää allaan, samalla ahnaasti myhäillen helpotusta itselleen suodessaan.
Delathos lähti kumartumaan lähemmäs Haukansilmän alastonta kehoa, lakkaamatta yhä uudelleen ja uudellen toisen tiukkuutta vasten työntymistä. Kuuraparran käsi laski ottamaan tukea Dariuksen päänviereltä painaen tahallaan myös osan Haukansilmän tummista kutreista painonsa alle.
"Olen suolaa haavoihisi", Del henkäisi lähempänä Winderin kasvoja, hiljalleen sen tutun punertavan sävyn karttuessa sävyttämään käsipuolen silmiä kiihkosta, "Kuin suoniisi valuvaa myrkkyä".
"Rankaisen sinua typeryyksistäsi", pakkasherra värisi varttaan työntäen vuorostaan tavallista vaativammin ja nopeammin nyt Haukansilmän lantiota vasten, "Tahtoisin vain sammuttaa sen palavan janon lihaasi kohtaan ennen kuin se piina saa minut järjiltäni", Delathos vielä henkäisi, sähisten samalla pienesti sitä kipua jota tällainen liikehdintä alkoi kehossa tuottaa, sideharsojen alkaessa löystyä myös kuuraparran yltä kun lihakset alkoivat työskennellä tahdikkaammin. Ei hän ollut vielä valmis riehumaan näin, parhaimmillaan se kipu voisi herättää sen ikävemmän puolen käsipuolessa uudestaan, minkä jälkeen tästä aktista tulisi takuulla suunniteltua verisempi...


//Ylläri Crim iskee yheltä yöllä. Mä melkein muistan mitä offiviestissä olikin, nahkapukuja ja hk-rexejä. JA DARIN NENÄVERENVUOTO. Darille tamppoonit sieraimiin//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Helmi 2015, 10:19

Ilmeisesti se anominen oli tältä erää riittänyt, Delathoksen käydessä viimein etenemään kohden seuraavaa vaihetta. Se ronski ote reidellä sai silmäpuolen sähähtämään ja vaistomaisesti hätkähtämään, pyrkien tuosta tiukasta otteesta pois. Se sattui, tietenkin siitä halusi irti, mutta samalla se tuntui... hyvältä. Ote muuttui kuitenkin hellemmäksi, kunnes käsipuoli kävi viimein ohjaamaan itseään kenraalin sisään. Darius auttoi minkä pystyi seuraillen katseellaan tummahipiän toimia. Tämä tuntui yhä väärältä, eikä Darius enää olisi halunnut tähän ryhtyä, mutta toisaalta humalainen mieli halusi viedä loppuun sen, mitä oli aloitettukin. Hän tulisi katumaan tätä ja suuresti huomenna, mutta juuri nyt sitä katumusta ei näkynyt missään kun kuuraparta kävi viimein työntymään sisään, saaden Haukansilmän henkäisemään hymähdellen mielihyvästä.

Haukansilmä kävi myötäilemään jokaista työntöä jonka käsipuoli hänelle soi, irvistäen myös samalla pienesti Delathosin käydessä ottamaan tukea hänen päänsä vierestä, jonka johdosta osa hiuksista jäi tumahipiän otteen alle. Katse kääntyi Delathosin kasvoihin nuoremman käydessä avaamaan suunsa. Haukansilmä huokaili pienesti virnistäen kuuraparran käydessä jälleen kertomaan pakkomielteisestä palostaan kenraalia kohtaan. Se ei ollut tervettä. Tämä ei ollut tervettä. Ja jos jokin ei ollut tervettä, niin se, kuinka Darius typerästi kävi ruokkimaan tuota himoa joka tummahipiän sisällä paloi, tämänkaltaisin tempauksin! Nyt hänellä oli vain itsensä jota syyttää siitä, kuinka Delathos häntä piinasi. Tosin, Haukansilmä ei tiennyt olisiko varsinaisesti ollut mitään, mitä hän olisi voinut tehdä estääkseen tämän pakkomielteen syntymisen. Se oli tullut kuin tyhjästä - jos Dariukselta kysyttiin - eikä hän ollut ihan varma mistä Delathos sellaisen tunteen häntä kohtaan oli kehittynyt.
Mutta selvästi Delathos oli sairas. Mieleltään, jos ei muuta. Ota nyt hulluista selvää.

Vaikka humalassa olikin, ei Darius voinut olla huomaamatta sitä tukalaa oloa, mitä tämä riehuminen aiheutti toipilaassa. Delathos tarvitsi lepoa, oli suorastaan ihme että tuo tähän oli edes kyennyt alun alkaenkaan - mutta olihan se jo todettu että tummahipiällä oli energiaa ja voimia joita ei osannut olettaakaan.
Yllättäen Haukansilmä kävi kohottamaan jalkojaan Delathosin ympärille, vetäisten tummahipiän kiinni itseensä.
"Anna olen yllä", Kenraali huokaisi kuivasta kurkusta, samalla kun nojautui hieman ylemmäs, mitä nyt sidottuna kykeni "Sinulta loppuu puhti, sotilas".
Olisihan Darius voinut vain sanoa moista ja heti kun Delathos olisi hänen kätensä vapauttanut, olisi kenraali voinut vain luikahtaa tiehensä. Mutta ei hän aikonut. Kuten sanottu, tähän oli jo ryhdytty, sen voisi viedä nyt loppuunkin. Mutta varmaa oli kuitenkin, ettei kuuraparta tuossa asennossa noita liikkeitä kauaa työstäisi, ilman että jotain pahaa tapahtuisi. Kyllä humalainen kenraali oli myös nähnyt, kuinka tummahipiän oranssi katse oli punertamaan käynyt... Ja se nyt ei ainakaan enteillyt mitään hyvää.



// Ylläricrim kyllä kiitos 8) Tänään tuun sit kinuaan suo pelaan mun kans aamu viiteen ku vihdoista viimein saan valvoo ja jään yksin kotiin ja bileet. TÄLLEEN HEI SINNE PSYKALLE MUTTA KATSO, DELIDARIA. DOUBLE D. EIKUN MIT. Offit unohtuu mutta niin käy joskus. NahkapukuHKRexejä ja Darin nenuja. Darilla on oikeesti jo vakiovarusteena tamppooneja takataskussa jotta voi iskee sieraimiin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 25 Helmi 2015, 00:02

Mielihyväntäytteinen ilmavirta kuivatti tummahipiän huulia, hien noustessa tavallista nopeammin kivun, mutta myös mielihyvän myötä. Delathosista ei kuitenkaan ollut lopettamaan. Hän niin kovasti halusi saavuttaa sen mielihyvänsä huipun ja jakaa tyydytystä myös jollekin toiselle - eikä suinkaan kenelle tahansa. Del halusi purkaa turhautumisensa nimenomaan Dariukseen. Mistä syystä? Kuuraparta ei oikeastaan osannut sanoa. Hän vain halusi sitä, oliko haluamansa saavuttaminen sitten niin väärin? Se oli alitajuinen himo jotain kiellettyä kohtaan, mikä tuntemuksena ei todellakaan ollut Delathosille mitään uutta.
Vahvat työnnöt jatkuivat Winderiä vasten, Kuuraparran hymisten mielihyvän virratessa väristen läpi kehon - aina siihen asti kun silmäpuoli kävi jalkansa kietaisemaan paremmin tummahipiän ympärille ja veti Deliä itseään lähemmäs. Keskeneräinen työntö pysähtyi Haukansilmän sisään, Delathosin lähes kirjaimellisesti romahtaessa ainoalta tärisevältä kädeltään osittain Dariuksen päälle. Kuuraparta hengitti raskaasti kuin suuremmankin urheilusuorituksen tehneenä, hilliten ettei se punainen väri kävisi valtaamaan tyystin silmiään siinä kun kulmiensa alta Winderiä tutki.

Kenraali pyysi yllättäen haluavansa olla päällä, huomaten itsekin Delathosista loppuvan puhdin - joka tosin toi sen pirullisenhuvittuneen virneen takaisin nuoremman huulille. Pakkasherra naurahti muutaman kerran, kurottuen Winderistä irti kyynärällään luodakseen paremman katsauksen kenraalin kasvoihin. Se katse oli epäilevä, hankala ylipäätään kun punainen silmäpari tuijotti palaen Haukansilmän ainoata silmää.
Kyynärpäähän nojaileva käsi laskettiin tarraamaan näpäkästi Dariuksen tummista hiuksista kiinni.
"Minun puhtini ei lopu koskaan, kenraali Winder", Del virnisti myhäillen, katseensa yhä kiinni Haukansilmässä. Suunnitteliko Darius sitten karkaavansa vai vievänsä tämän loppuun omalla panoksellaan, sitä Del ei tiennyt, sikäli mikäli ei silmäpuolen ajatuksia kyennyt lukemaan. Jokin Haukansilmässä kuitenkin viestitti kuuraparralle, ettei tuo aikoisi vain juosta tiehensä - mutta mikäli aikoisi, saisi suorittaa sen nakuna.

Hitaasti käsipuoli lähti suomaan taas vaativia, pitkiä työntöjä Dariusta vasten. Murahdellen, huokaisten kerta toisensa jälkeen Haukansilmän hartiaa vasten, hiusten seassa jo hetken levänneen käden silittäen Haukansilmän päänsyrjää muutaman kerran. Se käsi kuitenki nousi vanhemman vaaleaa ihoa hyväillen ylemmäs, hivelemään yhteen sidottuja ranteita, jotka pakkasherra olisi epäilemättä voinut ainoalla kädellään halutessaan katkaista luita ja jänteitä myöten. Lantio työnsi pitkän kiusoittelevia työntöjä koko toimituksen ajan, pakkasherran kiskoessa sängynlaidassa kiinni oleva vyönpätkä irti. Winderin käsiä ei kuitenkaan muuten käyty vapauttamaan, vaan Del saattoi nyt itse pidellä Haukansilmän käsiä miten halusi.
Kuuraparta kävikin nojautumaan kunnolla polviensa varaan, vetäytyen varrellaan hetkeksi Haukansilmästä, mutta vetäen Dariuksen käsiä yhä sitovasta vyöstä myötäillen tuota lähemmäs itseään. Hetken se punertava katse vielä mittasi kuitenkin kenraalia epäillen. Del laski itsensä arvokkaasti selälleen lihaksia jännitellen ettei täysin velttona olisi rojahtanu alas, kiskaisten Winderin istumaan päälleen niin että tuo sai polvensa pitää tummahipiän molemmilla kyljillä.
"Saat yhden tilaisuuden tanssia ylläni", kuuraparta henkäisi naurahdellen, päästäen myös vyönpätkän käsistään irti, jottei Haukansilmän tarvinnut täysin nuorassa kulkea.


//Senkin ruinaaja, ei sillä ettenkö mielelläni raahautuis foorumille pelaamaan kakkaa sun seuraks 8))))) DOUBLE D ISKEE TAAS! Offit unohtuu kun kirjottaa puhelimella - täs mä oon tarkistanu sun offin selaimesta jo varmaan kymmenen kertaa enkä vieläkään muista KUN HKDAGNIRIT JA TAMPPOONIT. Oikeesti koko kuiskauksen vakiovarusteisiin kuuluu tamppooni takataskuun vaan, koska Iri 8) JA SE DELI NIISSÄ NAHKAHOUSUISSA 8))))) Koko kuiskauksen kuuluis oikeesti pukeutua nahkapukuihin ja korkkareihin//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Helmi 2015, 01:01

Huokauksiensa ohesta kävi Darius naurahtamaan kuivahkosti Delathosin mainitessa, ettei häneltä loppuisi puhti koskaan. Niinhän tuo nyt sanoi, mutta alkoi tummahipiän meno jo uhkaavasti näyttämään siltä, että ei tuossa kauaa jaksaisi keikkua. Toivoa vain saattoi, ettei se hullumpi puoli tummahipiästä kävisi pyrkimään esille - siinä vaiheessa Darius olisi kyllä kuollut - ja että toinen ei kävisi kesken kaiken tuupertumaan. Niin paljon kuin vastenmielisesti nauttikin Delathosin kehosta vasten omaansa juuri tällä hetkellä, ei Darius välittänyt jäädä tähän makaamaan yöksi käsipuoli yllään.
Selvästä uupumisesta huolimatta Delathos jatkoi, saaden kenraalin henkäilemään siinä missä käsipuoli huokaili hänen hartiaansa vasten. Kasvoja käytiin pienesti hieraisemaan vasten tummahipiän päätä, käsipuolen samalla silitellen Haukansilmän päänsyrjää. Vaikka Delathos jaksoikin jatkaa, oli Darius viittä vaille valmis jälleen anomaan toiselta lupaa olla yllä, tummahipiän vauhti ei nyt tyydyttänyt kenraalia ja ihmekös tuo. Delathosin olisi pitänyt olla lepäämässä, ei riehumassa kenenkään kanssa lakanoissa.

Darius oli liian keskittynyt siihen mitä tapahtui alapäässä, ettei aluksi edes huomannut kuinka Delathos kävi vyön sängynpäädystä irrottamaan. Vasta siinä vaiheessa kun käsipuoli kävi ohjaamaan kenraalin käsiä omalla otteellaan, kävi Darius kiinnittämään huomiota käsiinsä, käyden lopulta itse laskeutumaan makaamaan ja vetämään kenraalin mukanaan ylleen. Silmäpuoli tuli nätisti mukana, vaikka tässä vaiheessa olisi voinut jo pistää kampoihin. Mutta kuten humalainen oli jo päättänyt, menköön tämä nyt loppuun kerta aloitettiinkin.
Haukansilmä naurahti Delathosin "antaessa" hänelle tilaisuuden olla yllään, kenraalin hetken vain hymisten itsekseen, henkeään tasaillen. Sillä samalla sekunnilla kun Delathos vyöstä päästi irti veti Darius kätensä lähemmäs rintakehäänsä ja kävi ranneliikkein löystyttämään vyötä ranteidensa ympärillä, kunnes sai kätensä irti toisistaan. Koko tuon ajan katse pysyi tarkkailevan huvittuneena tummahipiän kasvoissa, kenraalin tehden turhankin kiusaavaa liikettä toisen miehuuden yllä.
"Tanssiminen kun ei ole minun bravuurini", Kenraali kävi aloittamaan samalla kun toisella kädellään kävi ohjaamaan Delathosin miehuuden jälleen sisälleen, pitäen yhä sen katsekontaktin käsipuolen kanssa "Mutta ehkä tämän kerran".
Darius lähti suomaan edestakaista liikettä antaen Delathosin miehuuden liukua sisäänsä koko mitalla, joutuen kuitenkin totuttelemaan tilanteeseen rauhallisesti aloitellen. Ei Darius koskaan ollut yllä tässä asetelmassa, ei hänellä ollut kokemusta tällaisesta. Puhumattakaan siitä että humalaisena hänen tasapainonsa oli hieman hakuteillä. Toinen käsistä hakeutuikin vasten sänkyä Delathosin pään viereen ottamaan tukea, toisen ottaen aluksi tukea kuuraparran kyljeltä, mutta pikkuhiljaa valui Delathosin kyljeltä tuon vatsan puolelle kevyesti painaen, kunnes käsi nousi hakemaan otteen kenraalin omasta varresta, suoden nautinnollisen pitkiä vetoja omalle miehuudelle.


// Aina ruinaan kunnes kaikki muhun kyllästyy ja sit mietin miks kukaan ei puhu mun kans (D DOUBLE D NIIII. Offit unohtuu aina sillon tällön. Kuolemaa ehkäisevä tamppooni (katso se linkki jonka annoin skypessä)! No kuiskaus on jo kuollu ajat sitten nenäverenvuotoihin kiitos Irin ja Delin (D Mut hei. Delin nahkahousuista puheen ollen: Ota taas Wip näin niiku hei se happy trail IMMA FOLLOW THAT TY N BYE. SÄ KU EHIT LÄHTEE SKYPESTÄ ENNEN KUIN MINÄ TÄMÄ KUVA. Kyl se joskus ehkä valmiiks tulee.
Ja siis, niinhän kuiskaus pukeutuukin. Niil on vaan sinisiä kangasriepuja niiden nahkapukujen seurana //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Helmi 2015, 03:10

Delathosin väsynyt katse seuraili kun Darius repi kätensä yhteen sitoneen vyön niistä irti, virnuillen ohessa minkä kerkesi. Kuuraparta vain hymähti, jättäen koko seikan lähinnä omaan arvoonsa. Ei hän jaksanut alkaa tapella tuollaisesta yksityiskohdasta nyt, minkä kertoi myös hiipuva loiste silmissä. Pohjoisenhaltia veteli jälleen siinä rajoilla, että joko menettäisi tajuntansa, tai se jokin päättäisi taas herätä ohjailemaan kuurapartaa helvetinportteja kohden tahdikkaasti.

Tanssiminen ei kuulemma ollut Haukansilmän bravuuri. Epäilemättä, vaikka olihan mies toki notkea ja näppärä liikkeistään, mutta Del myös tiesi ettei tietyille osa-alueille jäänyt toisten takia yhtä paljon varaa opetteluun. Darius oli kenraali, ei hovitanssiaisissa neitoja pyörähtelyillään hurmaava tomppeli. Mutta siinä silmäpuoli nyt kuitenkin varsin nätisti lähti keinahtelemaan edestakaisin Delathosin yllä. Aivan omatoimisesti, ilman että tarvitsi pakottaa ja ääneen käskeä. Olihan tuo uutta, mutta osasyynä koko touhuun taisi olla viinan huurruttama mieli.
Juuri… noin”, tummahipiä henkäisi mielihyväntäytteisesti virnistäen päälle, oman käden noustessa toisen reittä pitelemään kevyesti. Winder katuisi. Tulisi katumaan niin makeasti, että siitä olisi voinut valella tummahipiälle erikseen makeisia ja leivoksia, jotka tyydyttäisivät arpikasvoisen nälkää muiden halventamisen suhteen.

Kuuraparta kuitenkin nautti kerrankin alla olemisesta. Saipahan toipilas vetää henkeään edes hieman tyynyihinsä nojatessa ja katsellessa kenraalin komeaa ulkoasua. Tosin toissijaiseksihan se ihailu varsinaisesti jäi, Delin keskittyessä lähinnä omiin haluihinsa ja hyvänolontunteeseen, hymähdellen tyytyväisenä joka kerta kun Darius miehuuden sisäänsä työnsi paremmin. Pakkasherra antoi silmäpuolen ottaa itsestään tukea tarvittaessa, omalla kädellään samanaikaisesti hitaasti, vaatien hieroen Winderin toista sisäreittä kun tuo itseään niin makeasti alkoi hyväillä.
Kerro kuinka vihaat minua”, Delathos henkäisi yllättäen, antaen sormiensa siirtyä Winderin miehuuden puolelle hivelemään ja vaatimaan että ne saisivat siinä jatkaa, ”Kerro kuinka syvälle olen arpeni jo ehtinyt sinuun sivaltaa”, N’drayer kehräsi kierosti katsellessaan ylöspäin Haukansilmän kasvoja kohden. Siinä missä Delathos nautti kehuista, nautti tuo yhtälailla haukuista. Kai se oli jollain tapaa laskettavaksi hullun yllyttämiseksi, kun tuo kävi vastaavaa vaatimaan Winderiltä.
Kerro miten haluaisit vain repiä minut kappaleiksi mutta silti tarvitset minut salakavalasti elämääsi”.


//Siksi minä olen täällä. THEY HATINNNNNNNNN’!!! Offit on offeja. Nyt ne tamppoonit pois täältä. Paitsi kuiskaukselle tamppoonit joo koska GAYYYYYYYYYYYYYYYYYYY wat. Voi perkeleen Deli nahkahousuissa LKIDJALDGAHUJDAW VIELÄ MÄ SEN OMAN VERSIONI PIIRRÄN NIIIII!!! Nahkapukuja kaikille. Oikeesti se oli se syy miks Erukaan ei kuiskauksesta tykänny//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Helmi 2015, 04:00

Darius ei voinut kieltää, etteikö olisi nauttinut tästä asetelmasta. Sen näki myös kenraalin kasvoista, Haukansilmän katsoessa alas tummahipiään huokailujensa lomasta. Tämä oli uusi kokemus hänelle, eikä Haukansilmä varsinaisesti pistänyt pahakseen tästä asetelmasta. Se tuntui jotenkin... vapauttavalta. Hän yhä toimi Delathosin tahdon mukaisesti, mutta teki sen omatoimisesti ja selvästi vapaasta tahdosta. Ei Darius halunnut myöntää sitä itselleen, että teki tämän täysin omasta tahdosta, mutta totuushan se oli. Aamulla hän tulisi todellakin katumaan tätä kaikkea ja vihaamaan itseään entistä enemmän. Hän oli roskaa ja Iriador todellakin ansaitsi jonkun paremman, kuin Winderin. Silti, Darius rakasti korkeahaltiaa liikaa päästääkseen tuon menemään.
Kenraali jatkoi tummahipiän yllä keinahtelua, pikkuhiljaa lisäten tahtia ja voimaa jokaiseen liikkeeseen. Samalla Haukansilmä seuraili kuitenkin Delathosia ja tuon tilaa. Vaikka silmäpuoli olikin kiihkonsa huipussa ja halusi saattaa tämän loppuun, ei hän todellakaan halunnut Delathosin kärsivän. Tai no, pieni osa hänestä halusi tummahipiän kärsivän ja paljon, mutta ei tällä tavalla. Ei Kenraalia miellyttäessä. Mikäli Delathos meinaisi tajunsa heittää tai mennä sen selvän rajan yli ja käydä "Hulluksi", oli Darius valmis hyppäämään pois toisen yltä.

Darius kävi naurahtamaan kuivahkosti henkäyksien lomasta Delathosin vaatien kenraalia kertomaan, kuinka hän vihasikaan käsipuolta. Ilmeisesti tummahipiä sai siitäkin jotain kiksejä itselleen, mikä sinällään ei ollut yllättävää. Samalla kävi tummahipiä siirtämään oman kätensä kenraalin varrelle, vaatien saada hoitaa tuon tehtävän. Darius ei tietenkään pistänyt vastaan, vaan siirsi oman kätensä Delathosin käden tieltä, käyden nyt molemmin käsin ottamaan tukea vuoteesta. Haukansilmä pysyi kuitenkin hiljaa hetken, keskittyen vain Delathosin suomaan huomioon varrellaan ja tekemään niitä raskaita, aina loppuun asti kurottautuvia liikkeitä vasten kuuraparran miehuutta.
"Jos totta puhutaan", Darius aloitti lopulta raskaasti hengittäen "En vihaa sinua. Halveksun sinua. Sinä et ole vihani arvoinen. Olet vastenmielinen ja sairas mies".
"Samalla. Säälin sinua",
Silmäpuoli jatkoi lähes parahtaen mielihyvästä, tuntien kuinka oli itse saavuttamassa sen huipun "Tarvitset apua. Moneenkin asiaan. Muttah en tiedä haluanko auttaa sinua... Vai onko auttamisesi minulleh velvollisuus".
Lähemmäksi kuurapartaa nojautunut kenraali kävi yllättäen vetäytymään pystysuoraan, painautuen samalla vaativasti vasten Delathosia. Darius oli saavuttanut huippunsa, antaen sen nyt purkautua ulos varrestaan. Samalla kenraali koitti kuitenkin jatkaa sitä liikettä Delathosin yllä, jotta toinenkin saisi tarpeensa tyydytettyä. Olisihan hän voinut olla kylmä ja lopettaa tämän tähän, mutta jostain syystä Haukansilmä ei sitä tehnyt.
"Ehkä se olet sinä, joka tarvitsee minua enemmän kuin myöntääkään...."



// NOBODY HATIIIIIINNNNN! Kuiskaus on SUPER SUPER GAY they like long big cocks. eikumitä. Nahkapukuja kaikille jooo (D Seuraavaks piirrän Irin jossain bondage kuteissa, ootas vaan. No niinpä, Eru dissaa ku noi on tommotteita sankareita sukkahousuissa. EIKUMITÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Anna kun avaudun || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Helmi 2015, 06:10

Himmeästi hohtavat silmät sulkeutuivat pian. Eivät väsymyksestä, pikemminkin nautinnosta ja siitä kuinka syvällisesti Delathos oikeasti taas nauttikaan tästä hetkestä Dariuksen kanssa. Tunsipa kenraali itse olonsa kuinka väkinäiseksi tahansa – ei pakkasherraa kiinnostanut, vaikka tahtoikin intiimin hetken täyttävän heidän molempien tarpeet joka tapauksessa, kerta tähän oli ryhdytty. Tummahipiä ei ollut se itsekäs tapaus joka halusi vain itselleen tyydytystä, vaan hän oli valmis tarjoamaan yhden illan kumppanilleen myös jotain, oli se sitten mitä tahansa. Del oli se viimeinen henkilö joka nuukaili lakanoissa millään tavalla…
Tyytyväisesti hymyillen, pohjoisenhaltia otti kuitenkin niskaansa kaiken sen halveksunnan mitä Winder hänelle soi. Miten hyvältä se tuntuikaan. Haukansilmä halveksi häntä. Sääli häntä. Kuinka Del muka tarvitsi ongelmiinsa apua – ehkä hän hitusen, sen verran kuuraparta oli valmis myöntämään itselleen tällä hetkellä, vaikkei kuitenkaan lopullisesti.

Tummahipiän käsi jatkoi Winderin varren työstämistä. Peukalolla hipoen niitä herkimpiä kohtia, koko kämmenen työstäessä sitä mielihyvää kuin se olisi viimeinen ja ainoa asia maailmassa, joka sai toisen tuntemaan olonsa hyvältä. Se käsi tunsi pian lämpimän koostumuksen valuvan pitkin nahkaansa, saaden silmänsä sulkeneen pohjoisenhaltian vain nauramaan muutaman kerran hiljaa sijoiltaan Haukansilmän saavuttaessa selvästi sitä huippuansa mitä tässä oli tavoiteltukin. Pakkasherran ainoa käsi jatkoi silti hitaan varmoja liikkeitä, kuin lypsäen kaiken sen nautinnon ulos Haukansilmästä mikä irti lähtisi.
Minä olen jo myöntänyt itselleni tarvitsevani sinua”, Delathos kehräsi, kätensä valuen viimein irti toisen miehuudelta, hyväilemään toisen reittä hetkeksi sotkuista huolimatta, ”Mutta sinä olet se joka meistä kärsii siitä enemmän. Et tahdo myöntää tärkeyttäni itsellesi”. Himmeästi palavat silmät taas aukesivat, hakien katsekontaksia Winderin kanssa oli se kuinka hankalaa tahansa.
Ilman minua te olisitte jo kuolleet silloin – mutta ilman sinua minä olisin yhä yksin”.

Väität vain sääliväsi”, Del jatkoi sanojaan, tuoden kätensä huulilleen josta kävi haistamaan ja maistamaan Haukansilmän, ”Et ajattele tarpeeksi pitkälle, saati sitten syvällisesti. Mutten syytä siitä sinua”. Lantio työsti vaativaa liikettä Haukansilmän alla sen lisäksi, että silmäpuoli itse vaativasti painautui nuorempaansa vasten, tummahipiän viimein muutaman nopean työntönsä päätteeksi purkaessa terävästi henkäisten huippunsa toista vasten.
Ehkä olisi parempi että säälisit kumppaniasi ennemmin kuin minua Darius. Hän se kärsii tässä eniten, kun näytät tällaisia puolia itsestäsi minulle, etkä hänelle”, pohjoisenhaltia huokaisi, toisen reittä sormillaan taas puristaen siitä tunteesta kun koko keho olisi halunnut vain liihottaa tiehensä johonkin toiseen ulottuvuuteen, ”Sssaat minut miltei tuntemaan syyllisyyttä”. Ei Delathos säälinyt Iriadoria millään tapaa. Hän vain halusi nöyryyttää Haukansilmää ja saada tuon tuntemaan itse syyllisyyttä ja tuskaa. Epätoivoa ja vihaa itseään kohtaan – vaikka sisällään toisaalta halusikin tukea Winderiä, tuon tavoitteita ja näkemyksiä. Olla tuolle tärkeä. Ystävä. Sellainen johon turvautua kovan paikan tullen. Vaikka tuskin Delathosista sellaiseen olisi, eipä hänellä koskaan ystäviä ollut ollut…

Winder sai sitä paitsi syyttää itse itseään tästä kerrasta – salaa kenraali kuitenkin himoitsi päästä toteuttamaan itseään jonkun kanssa näin, oli se sitten kumppaninsa tai ei. Voi kunpa Iriador vain tietäisi mihin Darius syyllistyi.


//HATINNNNNNNNNNNNNNNNNNNN!!!! Tarvitsen yhden Kuiskauksen. Postiennakkona. Lähimpään postiin kiitos. Ei perse sun kanssas, tarvitsen <3 (DDDDDD ERU DISSAA AINA. Katso Crim aamuviideltä. Saavutin tavoitteeni. Mulla on tosin vielä lasillinen kokista joten WE KNOW WHERE THIS IS GOING 8)))//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Sairastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron