Matkalaisia

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Matkalaisia

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Helmi 2015, 14:55

Jatkoa

Arathet

Arathet ei voinut kuin naureskella itsekseen Splinterin huomautukselle rämäpäisestä käytöksestään menneessä. Varmasti poika oli jo oppinut olemaan ja ei ollut niin holtiton ja villi, mutta Arathetin mielessä Splinter oli yhä nuori ja villi. Olihan tuon käytös selvästikin muuttunut, mutta monta vuosisataa elettyään ei Arathet osannut suhtautua kovin vakavasti alta kolmikymppisiin ihmisiin. Hänen silmissään nuo olivat vielä nuoria "kakaroita". Vaikka, eihän Splinter nyt ihan tavallinen ihminen ollut...
Haltia kuitenkin kuuntelin Splinterin kertoessa mihin suuntaan kannattaisi lähteä kulkemaan. Mitään suurempaa ei maagi ollut nähnyt tiedustelukäynnillään, joten matkaaminen oli suurin piirtein turvallista, näillä näkymin.
"Lähdetään nyt ainakin kohti metsää. Koitetaan välttää suuria teitä, ties ketä moisilla tulee vastaan" Toivoa saattoi, että matka tulisi sujumaan rauhallisesti ja ilman ylimääräisiä mutkia. Arathet ei halunnut törmätä kehenkään matkoilla - niin tuttuihin kuin tuntemattomiinkaan, vihollisiin tai ystäviin - hän mieluummin vietti ne harvinaiset kerrat yksin tai jonkun luotetun seurassa, kuten nyt Splinterin.

Matka jatkui, aina linnan pihan poikki kaupungin kaduille ja sieltä kohti alempia tasoja ja kaupungin portteja. Kaupungilla ei vielä hirveää hälinää ollut näin varhain aamusta, joten kaksikko pääsi matkaan vähin äänin. Kaupungin porteilla vartijat tuttuun tapaan tarkistivat ulospyrkijät näin silmämääräisesti, kokematta kuitenkaan sen suurempaa tarvetta pysäyttää kaksikkoa suurempaa tarkastusta varten. Vasta kun he olivat päässeet pois kaupungista, saattoi Arathet silminnähden rentoutua. Tietenkin se pieni jännitys tulevasta piti haltian varuillaan, mutta mitä kauemmaksi he ehättivät kävellä kaupungista, sitä huojentuneempi olo Arathetille tuli. Kaikki se stressi ja murheet saivat nyt jäädä odottamaan linnalle, haltian koittaen parhaansa mukaan olla edes ajattelematta töitä.

"Piilopaikkakin on muuttunut sitten viime kerran..." Haltia kävi kommentoimaan kääntäessään katseensa menosuunnasta Splinterin puoleen "Yhtä mahtipontinen se yhä on... Mutta suurin osa ylimystöstä on poistunut aroille kaupunkiin, jättäen jälkeensä tyhjiä kartanoita ja asuntoja, joita pitää yllä palvelija tai pari... Siellä on nykyään kyllä mukavan rauhallista".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Matkalaisia

ViestiKirjoittaja Dogster » 17 Helmi 2015, 23:44

Splinter

"Nii'in, en tahtoisi törmätä siihen maagiin uudestaan..." - ainakaan näin kesä-aikaan, tuo lisäsi hiljaa mielessään. Tietysti tuo viittasi Blackiin - ei oikein houkutellut ottaa uutta erää tuon kanssa, varsinkaan jos Arathet oli matkassa. Tuo kokeili huppuansa uudestaan, Frederick kun oli päättänyt liikkua ja asettaa kaiken epämukavasti... Onneksi matka ulos sujui ongelmitta sentään, eikä ketään oltu lähetetty heidän peräänsä noutamaan neuvonantajaa takaisin.

Pieni patikointi ei tehnyt pahitteeksi näköjään - ainakin jos katsoi miten Arathet rentoutui. Hyvä. Tähän Splinter oli eninmäkseen tähdännyt - se että pääsi ulos oli vain pieni veruke nuorelle, mutta kun hän oli huolissaan toisesta... Kun he olivat tarpeeksi pitkällä - niin että linnakin näytti lähes vain pieneltä pisteeltä - uskaltautui Splinterkin kysymään asiasta. "Taisi olla aikakin että pääset ulos?"

Tosin ennenkuin hän kuuli vastausta, sai hän kuulla piilopaikan muutoksista.
"Sen parempi meille. Eipähän tarvitse moneen kertaa selitellä miksi ollaan siellä.", tuo virnisti, tuntien sitten painon lähtevän harteiltaan - Frederick oli päättänyt lähteä lentoon, mitä lie kärpäsiä jahtaamaan. Tuo katseli hetken samalla kun käveli, varmistaen ettei pienokaisensa vain houkutellut jotain isompaa kimppuunsa. "Luulisin että tällä vauhdilla ollaan illan aikaan perillä... Laskien tauot mukaan."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Matkalaisia

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Helmi 2015, 23:35

Art ei voinut kuin pienesti hymähtää nyökäten, kun Splinter mainitsi, kuinka ei enää halunnut törmätä siihen maagiin. Kukapa häneen olisi halunnut törmätä. Oli todella huonoa onnea ylipäätään sattua samalle tielle ja samaan tilanteeseen ihmisten hovin velhon kanssa, mutta näemmä kaikki oli mahdollista. Olihan Arathet ennenkin törmännyt tilanteessa jos toisessakin siihen kaljupäähän, eikä hän voinut sanoa pitävänsä moisista tapaamisista. Hän ei jakanut mitään mielipiteitä sen miehen kanssa ja ei ollut yhtään ihme, että he olivat eri puolilla tässä sodassa...
Mutta juuri nyt Arathet ei sen enempää halunnut miettiä negatiivisia henkilöitä tai moisiin törmäämistä. Toivoa vain saattoi, että matka sujuisi rauhallisesti ja hyvin.

"Kieltämättä"
Arathet hymähti maagille, tuon kysellessä ulos pääsemisestä "En ole yksinkertaisesti ehtinyt lähtemään linnalta pahemmin minnekään... Tekee hyvää välillä päästä matkustamaan, vaikka tiedostan kyllä vaarat tällaisessa touhussa. Valtakunta ei ole ollut rauhallinen vuosikausiin, varsinkaan nyt. Mutta silti... on tämä riskin arvoista".
Haltia kävi virnistämään siinä missä Splinter, tuon mainittua hiljaisemman piilopaikan olevan vain parempi heille.
"Tottahan tuo... En kyllä kestä jos törmäämme yhteenkään tuttuun kasvoon... Näin aatelisten piireistä. Vaikka heidän seuransa on toisinaan mielenkiintoistakin, kyllästyy sitä yllättävän helposti moiseen seuraan... Enkä todellakaan välittäisi selitellä itseäni, voin jo kuvitella ne kysymykset mitä korkea-arvoiset kävisivät ihmettelemään" Art huokaisi kuulostaen siltä, että toden totta toivoi voivansa vältellä tuttuja kasvoja. Tietenkin häntä olisi tavallaan kiinnostanut tietää, mitä esimerkiksi puusepänpoika nykyään puuhasi, mutta hän ei katsonut kuuluvansa sen pojan ystäväpiiriin, joten olisi ollut hieman... Omituista mennä tuon ovelle koputtelemaan.

"Ajattelin, että yöpyisimme sukuni kartanolla" Arathet jatkoi, vilkaisten Splinterin puoleen "Veljeni ovat tehtävillään, joten sen pitäisi olla tyhjillään. En ole moneen vuoteen käynyt 'kotona', ajattelin että tämä olisi täydellinen tilaisuus... Lisäksi saisimme yöpyä ilmaiseksi ja rauhassa. Sopiihan se?".
Matka jatkui ja taittuikin yllättävän mukavasti, rauhallisesti mutta silti ripeään tahtiin. Olihan matkaa aina aroilta piilopaikkaan ja mikäli he todellakin halusivat saapua perille ennen pimeää, oli parempi pitää vauhtia yllä. Taukoja ei pahemmin pidetty, paitsi silloin kun Arathetista alkoi tuntua, että oli sen paikka. Kuten jo todettu, hän ei pitkään aikaan ollut vaellellut ympäriinsä ja pelkkä hovissa ravaaminen ei pitänyt kuntoa niin hyvin yllä.

Loppupeleissä he saapuivat kuitenkin suhteellisen hyvissä ajoin piilopaikkaan. Jahka verhoava illuusio oli hämärässä metsässä ohitettu, kävi puiden lomasta avautumaan se tuttu ja turvallinen näky. Haltioiden turvapaikka, koti niille jotka sotaa olivat kauan sitten paenneet. Katuja valaisi ne tutut, valkeat valopallot joita kaupungissakin pyöri. Täällä kadut olivat todellakin hiljaisemmat, väkeä ei pahemmin liikkunut enää missään, jos ei laskettu majatalojen ja mahdollisten kapakoiden vieraita. Muualla kylässä oli hiljaista ja juuri sellaisia reittejä Arathet halusi käyttää hyväkseen, heidän suunnatessa kohti Arvaenin suvun pientä, mutta silti omalla tavalla näyttävää kartanoa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Matkalaisia

ViestiKirjoittaja Dogster » 20 Helmi 2015, 17:35

Splinter

"Ei tässä kovin paljoa riskiä voi olla jos minä olen matkassa.", Splinter naurahti hiukan. Kunhan yritti jatkaa jutustelua - mieluiten ei niin vakavista aiheista. He lähtivät rentoutumaan, ei murehtimaan! "Olen kyllä samaa mieltä. Tosin omalta osin se saattaa vain olla kokemattomuutta - en minä osaa keskustella aatelisten kanssa.", tuo myönsi sitten. Kyllä tuo osasi seistää hiljaa tuppisuuna ja esittää olevansa kohtelias ja hyvin "koulutettu" ihminen, ja muuta ei yleensä edes tarvittukaan, mutta Art joutui puhumaankin noiden kanssa. Raukka parka, kun joutui sitä sietämään.

Arathetin mainitessa että he voisivat yöpyä tuon kodissa... Hyvä idea oikeastaan. Splinter ei tähän hätään muistanut oliko käynyt tuolla ennen. Varmaankin ei, miettien Arathetin toista veljeä. Ihmisvihaisen haltian lähelle ei Splinter menisi, varsinkaan jos tuolle ei saanut vapaasti kettuilla takaisin. Mutta pieni kysymys heräsi Splinterin mielessä...
"Osaatko sinä sitten kokata?", tuo kysäisi heti seuraavaan tauon aikana. Maagi osasi kyllä - ja tuo myös kehitteli mielessään jo paria reseptiä jotka hän voisi toteuttaa hyvinkin niukulla ainesosilla. Mutta entä Arathet? Suostuisiko tuo edes syömään mitä ihminen tekisi - varsinkin jos Splinter tekisi vähän... eksoottisempaa ruokaa.

Pieni nostalginen tunnelma nousi nuoren velhon mielessä kun he pääsivät piilopaikkaan - kadut eivät olleet muuttuneet miltein yhtään, lukuunottamatta sitä seikkaa että miltein kaikki olivat poissa. Mutta hällä väliä - muistikuvat siitä miten tiet menivät olivat vielä hiukan utuiset, mutta pienen kävelyretken jälken alkoi kaikki muistumaan. Kyllä tässä paikassa oli jotain mikä kaupungista puuttui - tunnelmaa. Matka päättyi kartanon eteen - mikä sai Splinterin vain hymähtämään kevyesti.
"Nyt ainakin muistan mitä kaipasin Idässä ja linnalla...", tuo mutisi, hymyillen yhä. "Linnan herra ensin.", Splin sitten vitsaili, tehden pienen kumarruksen Arathetin suuntaan - virnistäen heti perään.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Matkalaisia

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Helmi 2015, 01:22

Ei ollut yllätys, että he molemmat halusivat välttää muihin törmäämistä. Ehkä siis parasta olikin pitää matalaa profiilia ja pysytellä pois yleisiltä paikoilta, joilla he tuskin tulisivat muutenkaan paljoa vierailemaan. Nyt he suuntaisivat piilopaikkaan vain, jotta sieltä olisi helpompi jatkaa matkaa sitten eteenpäin. Ja no, Arathetille tämä jalan kävely kaupungista piilopaikkaan yhden päivän aikana oli kyllä tarpeeksi liikuntaa näin alkuunsa. Olihan se suorastaan häpeällistä, kuinka hän ennen oli rakastanut vaellella pitkin valtakuntaa ja nyt hyvä jos jaksoi tämän matkan taittaa jalan.
"... Riippuu siitä puhummeko nyt hovikokkientasoisesta ateriasta vai matkalaisten pikamuonasta..", Haltia kävi kovinkin selvästi vihjaillen vastaamaan Splinterille omista kokkaustaidoistaan. Ei Arathet osannut, tietenkin hän kykeni matkatessa lämmittämään ruokaa nuotiolla, mutta sen suurempiin kulinaristisiin suorituksiin hänestä ei kyllä ollut. Aatelissukuisena ei hänen koskaan ollut tarvinnut opetella kokkaamaan kotioloissa! Osasi hän vettä keittää ja leivän voidella, mutta siihen se taisi sitten jäädä...

Splinterin mutisema kommentti sai Arathetin hymähtämään myöntävästi. Tässä paikassa oli sitä jotain kotoista... Suurimman osan - oikeastaan koko elämänsä... - kun oli asunut tässä maagisessa kylässä, oli siinä jonkinlaista kotoista ja lämmintä tunnelmaa.
Haltia kävi kuitenkin kävelemään sukuasuntonsa ovelle ja samalla kaivoi esiin avaimet taskustaan. Ovi käytiin avaamaan ja Splinter päästettiin sisään, ennen kuin haltia itse astahti peremmälle sulkien oven perässä. Edessä avautui hämärä, suurehko eteissali josta lähti käytävät niin vasemmalle kuin oikeallekin, sekä rappuset yläkertaan. Eteissalissa oli myös muutama suurempi ovi rappukäytävän molemmin puolin, joiden takaa avautuisi oleskelutilat. Kaikki oli siistiä, joskin joitakin huonekaluja oli kääritty kankaiden alle turvaan pölyltä. Kartanossa kun kukaan ei vakituisesti asunut, joten sitä ei pidetty täysin asuinkelpoisena. Siivooja kyllä kävi kerran tai pari viikossa katsomassa, että paikat olivat kunnossa. Ainoa, joka paikalla useammin oli, oli talonmies, joka varmisti kartanon turvallisuuden. Arvoesineitä ei ollut tietenkään esillä missään, kaikki oli viety talteen turvaan, joten mitään varastamisenarvoista täältä ei löytynyt.

"Vasen ovi rappusten vieressä, siellä on oleskeluhuone jonne voimme näin aluksi majoittua... Mene sinne, minä käyn katsomaan onko ketään paikalla", Arathet neuvoi Splinterille, samalla kun kävi sytyttelemään pari kynttelikköä eteishallin lipastolla, ojentaen toisen kynttelikön Splinterille. Valoa ei tosiaan ollut eikä takkoja sytytetty, koko kartano oli todella hämärä ja koleahko.
"Asetu taloksi, voit koittaa sytyttää takan sillä välin.. Uskoisin että puita on takan vieressä. Palaan pian", haltia jatkoi, ennen kuin lähti kävelemään oikeanpuoleista käytävää pitkin palvelijoiden tiloille, jossa kaikki mahdolliset paikalla olevat palvelijat mahdollisesti olivat. Olihan he hyvä ilmoittaa olemassaolostaan, mikäli paikalla muita oli. Ties vaikka talonvahti luulisi heitä tunkeutujiksi, mikäli he vain asettuisivat taloksi...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Matkalaisia

ViestiKirjoittaja Dogster » 01 Maalis 2015, 20:34

Splinter

Vasen ovi... Maagi nyökkäsi hiljaa, ottaen kynttelikön - tietäen jo nyt että hän kohta laskisi sen alas. Ei moisesta tullut läheskään tarpeeksi valoa pimeässä kartanossa liikkumiseen, jos valon elementtiä taitavalta kysyttiin.
"Älä eksy matkalla.", tuo hymähti, miltein naurahti. Leikki leikkinä ja näin. Hän asteli hiljaa oleskeluhuoneeseen, katsellen ympärilleen kynttilän valossa. Häntä ei oltu luotu kuitenkaan yöeläjäksi, ja näin hämärässä valossa tepastelu ei ollut hänen mieleensä - täydellisen pimedeyden hän vielä sieti jokseenkin, mutta tämä välimaasto oli vain tuskallista. Joten, sanomatta sanaakaan, hän laski kynttelikön läheiselle pöydälle hetkeksi, keskittyen sitten hetkeksi asettaen kätensä yhteen. Tuon sormien välistä pystyi näkemään heikkoa kajastusta, samalla kun hän nosti toista kättään hiukan.

Lopulta, hän päästi vapaaksi pienen joukon valosta muodostettuja eläimiä. Pieniä lintuja ja saukkoja, joista jokainen oli hädin tuskin sormen mittaa pidempiä, mutta loistivat tarpeeksi että huone valaistui. Splinter virnisti hiukan näylle, näkyvyys oli parantunut lähes samalle tasolle kuin kaupunki päiväsaikaan. Nyt ei tarvinnut kompuroida tai pelätä että hän vahingossa kaataisi kynttelikön lattialle...

Puut onneksi löytyivät juuri oikealta neuvotulta paikalta. Splinter aluksi harkitsi sytyttäisikö takan vai ei - hänen valo-eläimistään tuli kyllä enemmän valoa. Toisaalta ilman tulta oli vaikea kokata, eikö? Alistuen sitten lähi-tulevaisuuden kuumaan kohtaloon, hän kumartui sytyttämään takkaa - kiroten sitten samalla että miksi keskikesällä tarvittiin lämmikkeitä ylipäätään? Hän viihtyi tässä kylmemmässä ilmassa, ottaen huomioon kuinka läkähdyttävää ulkona oli ollut aiemmin...

Ei mennyt kauaakaan kun takassa oli jo jonkin asteen tulen alku, ja maagi heittikin jo takkinsa sekä kantamuksensa tuolille hetkeksi. Voisi katsella ympärilleen samalla kun odotti tulen voimistuvan... Ja että Arathet palaisi. Kuullessaan oven käyvän, hän nosti yhden sormen ylös viitaten valo-otuksiin. "Nuo toimivat paremmin valonlähteenä."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Matkalaisia

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Maalis 2015, 04:22

Arathet kävi naurahtamaan pienesti maagin neuvoessa häntä olemaan eksymättä matkalla, sen pahemmin kommentoimatta asiaa. Haltia lähti tarkastamaan palvelusväen tilat, löytämättä kuitenkaan ketään paikanpäältä. Talonvahti ei ollut paikalla tällä hetkellä, eikä ketään palvelusväestä. Ei se sinällään ollut ihme tähän aikaan vuorokaudesta, mutta sinällään Arathet olisi halunnut tavata jonkun tutun. Kuitenkin, haltia kävi kirjoittamaan nopean lapun talonvahdin työpöydälle, missä kertoi olevansa kylässä kera vieraansa. Täten Talonvahti ei hätääntyisi jos kuulisi ääniä oleskelu tai makuuhuoneista, eikä kyllä tulisi paikalle katsomaankaan. Hyvä se oli ilmoittaa olemassaolostaan, ettei asiasta tulisi sen suurempaa selkkausta. Arathet kun ei halunnut sen pahemmin selitellä vierailuaan tai vierastaan, joten ehkä näin oli vain hyvä. Jahka lapun oli jättänyt näkyville, suuntasi haltia takaisin oleskelutilaan, johon Splinterin oli neuvonut. Matkalla hän kuitenkin poikkesi nopeasti viinivaraston puolella, napaten pari viinipulloa mukaansa, ihan vain ajanvietteeksi näin ensialkuun.

Saliin saapuessa sai Arathet huomata erillaiset valo-otukset huoneessa, jotka kieltämättä valaisivat mukavasti suurehkoa oleskelutilaa. Katse kiersi noiden otusten puolessa, ennen kuin kääntyi takaisin Splinteriin, joka takkatulen oli saanut aluilleen.
"No... Kieltämättä kyllä", Arathet kävi hymähtämään, sen pahemmin kieltämättä valo-otusten hyödyllisyyttä "Kunhan eivät käy tuhoa aiheuttamaan" haltia jatkoi, ennen kuin käveli lähimmälle sohvadivaanille, jolle kävi riisumaan ulkovaatteensa ja laskemaan matkatavaransa, sekä viinit.
"Meillä ei valitettavasti ole mitään ruokaa tarjolla tällä hetkellä", Arathet jatkoi riisuessaan sisätakkiaan päältään "Ellemme itse järjestä jotain... Voin toki paistaa meille munakkaan jos toisenkin, mutta siihen taitaa minun ruuanlaittoni rajoittua" nyt kun sitä tuli miettineeksi, näin kotioloissa, ei Arathet varsinaisesti osannut kokata. Vettä keittää, lihan paistaa ja kananmunat myös, mutta siihen loppui hänen kokemuksensa ruuanlaitossa. Ei aatelissukuisena hänen ollut koskaan tarve laittaa itse ruokaa, joten sinällään tämä tilanne oli hänelle kovin... absurdi. Osasihan hän luonnossa sen verran lihaa kypsentää tai sieniä paistaa, ettei nälkään kuollut, mutta sen suurempaan kuliranistiseen nautintoon hänestä ei kyllä ollut.
"Otin meille myös viiniä illan vietteeksi... Haluatko saman tien lasillisen?", haltia kävi kysymään kävellessään oleskeluhuoneen yhdelle kaapille, jonka takaa löytyi laseja ja pari väkevämpää juomaa illanratoksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Matkalaisia

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Maalis 2015, 04:52

Splinter

Splinter naurahti hiukan, viitaten yhtä pikkuista tulemaan lähemmäs. "Turhaan huolehdit. Ne ovat vain valoa - eivät ne pysty liikuttamaan mitään itse.", maagi selitti samalla kun antoi yhden pikkuisista törmäillä kättänsä vasten pienen hetken, ennen kuin se singahti takaisin omiensa pariin. Maininta ruuasta sai kuitenkin nuoren suoristamaan selkäänsä hiukan.
"Missä päin keittiö on? Voin käydä katsastamassa ainekset kasaan. Ruuanlaitto kun tuli minun vastuulle sillä hetkellä kun mainitsit ettei sinulta suju kuin nuotio-ruuat.", Splinter virnisti lähes ilkikurisesti loppua myöten. Siinä missä Arathet ei ollut saanut opetusta, Splinter oli miltein pakotettu kyökki-puuhiin heti kun oli tarpeeksi vanha. Ne olivatkin olleet harvoja rauhan hetkiä - jotain mistä nuori oli oppinut pitämään. Rauhoitti aina mieltä... ei ollut siis yllätys että nuoresta oli kiehtovaa oppia lisää kokkaustaitoja hiukan vanhenmalla iällä. "Hyvällä tuurilla pääset maistamaan jotain mitä ei Cryptissä normaalisti saakkaan."

Maininta viinistä sai maagin kallistamaan päätään, harkiten asiaa. Hänellä oli suhteellisen huono viinapää - kaiketi johtui siitä ettei hän erityisemmin juonut vettä tai teetä väkevämpää ellei ollut erikoisempi tilaisuus. Halusi pitää itsensä teräkunnossa yllätysten varalta. Mutta toisaalta, hän oli juuri nyt Haltioiden piilopaikassa. Parempaa turvaa saisi etsiä hänen sijassaan... Lopulta Splinter hymähti, ja teki yhden lyhyen nyökkäyksen. "No, tuskin yhdestä lasista haittaa ole."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Matkalaisia

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Maalis 2015, 05:30

Arathet luotti siihen, etteivät Splinterin valoa luovat elikot käyneet tuhoa aiheuttamaan, kerta maagi niin oli lupaillut. Hänellä kun ei ollut mitään syytä olla luottamatta Splinterin sanaan, joten ehkä nämä yllättävän hyvin valaisevat luomukset eivät käyneet mitään tuhoamaan.
Kysymys kyökistä sai kuitenkin Arathetin hymähtämään pienesti, jokseenkin vaivautuneesti Splinterin indikoidessa tekevänsä jotain ruuaksi, kerta haltialla ei ollut kovinkaan suurta kokemusta ruuanlaitosta. Tietenkin "isäntänä" Arathet koki tarpeen kestitä vierastaan, mutta nyt kun tarkemmin ajatteli, oli Splinter todennäköisesti heistä se pätevämpi ruuanlaitossa... joten miksi kieltää tuota?
"Keittiö on lähellä palvelijoiden tilaa, en kyllä tiedä kuinka käyttövalmis se on. Kellarista ehkä löytyy jotain ruokatarpeita, mikäli tarve... Kellarin ovi löytyy keittiöstä, vasemmasta peränurkasta", Arathet kävi selostamaan samalla kun otti kaapista esiin kaksi viinilasia, Splinterin vastatessa myöntävästi hänen juomatarjoukseen.

"Mutta ei sinun tarvitse mitään meille laittaa", Arathet jatkoi, samalla kun kävi lasien kanssa kävelemään lähimmälle pöydälle, kiepaten kuitenkin hakemaan sohvalta yhden viinipullon mukaansa "Minun tehtäväni on isäntänä huolehtia sinun mukavuudesta, johon kuuluu myös ruoka... Joskin, minun tasoiselta se ei ole kovin hulppeaa ruokaa, mutta sentään jotain" Haltia jatkoi samalla kun kävi avaamaan viinipullon ja kaatamaan laseihin valkeaa viiniä sopivan verran.
"Sen sijaan sinä voisit rentoutua"


//21.9.2015 Sen verran hiljasta et kiskasen hahmoni pois, ota yhteyttä jos huvittaa jatkaa jossain vaihees //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron