Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Maalis 2015, 04:50

Darius hiljeni. Kaikki nämä vuodet kenraali oli omalla, estyneellä tavallaan yrittänyt kertoa nuorelle kuinka paljon tuo merkitsi hänelle. Kuinka hän oli valmis suojelemaan korkeahaltiaa kaikelta - ja niin hän oli myös tehnyt. Ja nyt.. Nyt Iriador kutsui itseään haitaksi, josta kenraali voisi vain luopua ja antaa tuon kuolla.
Ehkä syy tosiaan oli Dariuksen. Ehkä tämä kaikki oli hänen syytään. Joku tuli hänen elämäänsä ja sai Haukansilmän luopumaan tulevaisuudesta jos toisestakin, vain jotta saisi pysyä tämän henkilön rinnalla. Ja silti kenraali itse ei avautunut. Ei luottanut salaisuuksia toiselle, vaikka siihen oli mahdollisuus. Mutta kun ei hän osannut. Hän ei kyennyt. Kaikki nämä vuosisadat Darius oli tottunut siihen, että murheet pidettiin itsellään ja jos jollekulle kerrottiin, niin viimeisenä niille lähimmille henkilöille. Hänen oli helpompi mennä ja avautua täysin tuntemattomalle kapakassa, kuin kertoa murheistaan niille joista välitti.
Sattui niin vietävästi. Darius ei ollut koskaan tuntenut tällaista kipua. Se oli aivan selvästi fyysistä, rintakehässä, kurkussa. Jokainen Iriadorin huutama sana sai kenraalin tajuamaan tilanteen paremmin. Tämä oli jo rumaa ja ilkeää.

Katse seurasi kuinka Iriador lähemmäksi tuli ja lopulta luhistui polvilleen harppauksen päähän kenraalista. Teki pahaa katsoa Iriadoria siinä lattialla. Darius halusi vain polvistua nuoren eteen ja halata tuota, mutta samalla Haukansilmä pelkäsi kosketusta. Ei hänellä ollut mitään oikeutta koskea nuorempaan. Ei enää ikinä. Ei vaikka se syleily olisikin ehkä ollut jotain, mitä Iriador nyt kaipasi. Tai sitten ei, ehkä nuorempi halusi vain pysyä kaukana kenraalista. Kaukana saastasta, jota ei halunnut lähellekään itseään.
Hän tunsi kuinka jalat alkoivat pettää alta, aivan uudenlaisen heikotuksen vallatessa kehoa. Iriadorin viimeisten sanojen myötä Darius kävi hitaasti valumaan pitkin lipastoa alas lattialle, jääden nojaamaan selällään vasten huonekalua. Iriadorin eteen, pysytellen kuitenkin kauempana nuoresta. Katse pysyi Iriadorissa. Darius ei löytänyt sanoja. Pitikö nyt puhua vai olla hiljaa? Ei hän tiennyt, vaikka pieni pakottava tarve oli sanoa jotain. Edes jotain, sillä tämä saattaisi jäädä viimeiseksi tilaisuudeksi puhua tästä. Eikä Darius halunnut tämän olevan viimeinen tilaisuus, minkään suhteen, mutta...

"En ikinä jättäisi sinua taakseni... tai heittäisi menemään", Darius aloitti puhuen värisevällä, mutta silti rauhallisella äänellä. Hiljaa, melkein kuiskaten, mutta tässä painostavassa hiljaisuudessa nuo rauhallisetkin sanat kuuluivat hyvin.
"Mutta ansaitset parempaa", Sattui sanoa niin "Perheen. Elämän. Kaukana täältä, sodasta joka ei kuulu sinulle, valtakunnassa jossa et syntynyt. Et... minä... En ole sinun arvoisesi.. mutta..".
"Ajatus siitä, että saan pistää maaten viereesi illalla ja katsoa kuinka nukahdat se pieni hymy kasvoillasi on ainoa asia, miksi jaksan enää edes yrittää",
Darius ei edes tiennyt, mitä puhui, mutta antoi sen nyt tulla ulos kerta sanoilla oli pakottava tarve päästä ilmoille "Se että näkisin sinut murehtimassa minun takiani rikkoisi sydämeni. Vaikka ei minulla sellaista taida olla... Ennemminkin tyhjä kolo rinnassa, jonka sinun tuoksusi täyttää jokaisen hengenvedon myötä. Ilman sitä... Ilman sitä, aukko olisi ja pysyisi tyhjänä".

"Haluan sinun vain olevan onnellinen ja pitää sinut turvassa",
Haukansilmä henkäisi äännekäämin, kuulostaen siltä kuin olisi pidätellyt itkua. Kyynelehtivät silmät, mutta lähinnä sen viskin takia "Mutta ehkä minä en ole se, joka sinut saa onnelliseksi. Ei... Ei tämä ole tervettä. Kaikki on minun syytäni. Yrittäessäni tehdä sinusta onnellisen olen vain repinyt sinut mukanani pohjalle, vaikka sinä yritit vain nostaa minut sieltä. Ja jos kanssani oleminen saa sinut noin surulliseksi, en.... en...".
"Minä vain rakastan sinua niin paljon, Norfaldir", Sanat tulivat suoraa sydämestä, sen kuuli myös kenraalin äänestä "Enkä voi kuin anoa sinulta anteeksiantoa. Anteeksiantoa siitä, millainen minä olen... En... En pysty muuttumaan... En näin nopeasti, en näiden vuosisatojen jälkeen. Sinä olet nuori, ehkä sinun on helpompi vielä muuttua, mutta kaltaiseni vanha kapinen rakki ei pysty muutoksiin näin lyhyissä ajoissa".
"Olen elänyt jo niin kauan tässä pimeydessä... Ja sinä olit ainoa valo siinä. Valo, jota en todellakaan ansainnut... Enkä vieläkään ansaitsisi", Vanhempi niiskautti lopuksi, hiljentyen sitten. Hän ei enää kyennyt edes katsomaan Iriadoriin, tuntien, ettei hänellä ollut edes siihen oikeutta enää. Nyt jos Iriador päättäisi kävellä pois tilanteesta, tietäisi Darius sen päättyneen. Hän ei kyennyt parempaan, estynyt mies oli pistänyt kaikkensa äskeisiin sanoihinsa. Toisaalta, hän ymmärsi jos Iriador päättäisi lähteä, jättää silmäpuolen. Iriador ansaitsi niin paljon parempaa, nuori ansaitsi olla onnellinen. Darius halusi olla onnellinen tuon kanssa, mutta juuri nyt Haukansilmä oli neuvoton. Jos Iriadorista tuntui noin pahalta olla hänen kanssaan, ehkä parasta olisi, että nuori jättäisi uppoavan laivan ja lopettaisi veden kauhomisen laidan yli.
Mutta, jos Iriador lähtisi... Ei Darius tästä enää nousisi. Korkeahaltia oli hänelle kaikki kaikessa, punapäisen mennessä jopa kenraalin aseman edelle. Kuten tänään oli todistettu, hyökätessään kreivin kimppuun oli Darius ollut valmis luopumaan kaikesta siitä, mitä oli elämänsä aikana saavuttanut vain, jotta olisi voinut pelastaa kumppaninsa.

"En vain osaa... Puhua", silmäpuoli lisäsi vielä, nyt kuiskaten niin hiljaa, ettei itsekään kuullut sanojaan kunnolla. Sumea katse kävi nousemaan varovasti Iriadorin puoleen, kenraalin nielaistessa samalla äänekkäästi. Hän halusi vain pidellä nuorempaansa... Mutta ei kyennyt lähestymään tuota.



// Es auto. SNEK KIUSAA AINA DARI EI TYKKÄÄ. Kaikki kauhistelee todellakin (D KUVAN SAIN MUTTA. MUTTA. JUST FUCK ME UP WILL YOU. ENSIN SE KUVA JA SITTEN TÄMÄ TEKSTI JA HALUATKO ETTÄ MÄ OIKEESTI KUOLEN. Ai perse kun sattuu. Oli pakko pitää taukoja, en kirjottanukaa nii nopeeta mitä luulin. Oli pakko pistää jotain tämmöstä pyöriin taustalle ettei tää mee pelkäks vollotukseks. BREAST STROKE. Nyt jos viddu ees ajattelet pistää Irin vaan käveleen pois niin mä en enää leiki sun kans, srsly en vitsaile. Aikuisten oikeesti. En voi itkee enempää.
Also, meno tämä kun meen nukkumaan. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Maalis 2015, 17:45

Se puristus rinnassa tuntui siltä, kuin se olisi voinut lamaannuttaa nuoremman hengityksenkin. Sen lisäksi että raastava murhe sai punapäisen vain itkemään omia kämmeniään vasten. Ääneti. Kyynelien välillä valuessa käsien alta omille vaatteille tipahtamaan. Ei Iriador kyennyt edes nousemaan enää lattialta, jalkojen täristessä tuon alla voimattomina. Ihan kuin korkeahaltia olisi juuri työnnetty lopullisesti kylmää lattiaa vasten, ja jätetty siihen kärsimään loppunsa yksin, kestäisi se tuhottoman ikuisuuden sitten tai ei. Kaikki se huutaminen Dariukselle oli tullut niin suoraan, ettei Iriador ehtinyt ajatella sanomaansa kuin vasta nyt. Miten hän sanomallaan repi myös Winderiä, siinä missä oli saanut sydämestä tulleilla sanoillaan itsensä jo itkemään.
Dariuksen äänen kuullessaan, Iriador saattoi vain vetäistä terävästi henkeä, tukahduttaakseen edes hetkeksi surunsa voidakseen kuunnella paremmin vanhemman sanoja. Punapäinen pidätteli sen hetken jopa henkeään, näyttäen lähes siltä että olisi pysähtynyt kokonaan paikoilleen, rinnan välillä kuitenkin nytkähtäessä terävästi itkun takia.

Jo ensimmäiset sanat saivat Iriadorin pienesti puristamaan nahkaa sormiensa alla. Ei hän halunnut itsekään jättää Dariusta, vaikka se pieni ääni sisällä käski vain kävellä jo tiehensä. Antaa kaiken jäädä tähän ja estää korkeahaltiaa siten aiheuttamasta enempää hallaa kohdallaan. Kenellekään. Iriador olisi voinut nyt juosta hukuttamaan itsensä vapaaehtoisesti lähimpään vesitynnyriin, Dariuksen rauhallisten sanojen vain lisätessä sitä halua entisestäänkin. Ne olivat niin paljon täynnä totuuksia. Niin täynnä välittämistä, että se sattui yhdellä kertaa kuultavaksi.

Darius oli se ainoa henkilö tässä maailmassa, joka sai Iriadorin tuntemaan itsensä onnelliseksi. Kenraali soi nuoremmalle sen turvan, mistä sokea ei koskaan ollut kehdannut edes haaveilla. Se vain oli liikaa. Aivan liikaa sellaiselle, joka ajoi muita mukanaan hyppäämään sen liian suuren ojan yli, lopulta sen pohjalle vain valuen. Eikä kukaan koskaan puhunut punatukkaisesta hänen toisella nimellään. Paitsi kotona. Kaukana kotona. Mutta Dariuksen vierellä Iriador tunsi olevansa kuin kotona. Aina kun sai kenraalin kanssa olla. Aina kun saattoi tuon viereen käydä rentoutumaan, tuntien kuin mikään ei voisi heitä satuttaa tai erottaa toisistaan. Ikinä.
Iriador niiskautti kuuluvasti.
Minä en… en ansaitse sinua. Olet… aivan liian hyvä minulle”, surun murtama ääni lähes vinkui, punapäisen jäädessä taas vetämään katkonaisesti henkeään ja puremaan lähes kieleensä ohimennen, ”Ei sinun pitäisi kärsiä siten… minun takiani”. Puhumisesta ei tuntunut tulevan mitään. Iriador olisi vain halunnut kaatua makaamaan lattialle, hukkua omaan katkeruuteensa.

Minusta tuntuu kuin vain satuttaisin sinua aina. En kykene muuhun… kuin olemaan piikki lihassasi, joka ei lähde irti”, kyynelten kastelemat kädet valuivat alas kasvoilta, ”Aina kun haluan tarkoittaa hyvää, aiheutan vain lisää harmia. Aina kun haluan vain suojella sinua, sudet seuraavat perässäni. En koskaan… en koskaan halunnut ajatella että se satuttaisi sinua sillä tavalla. En halua sinun menettävän kaikkea sitä mitä olet saavuttanut sellaisen takia, joka ei ole saavuttanut elämällään mitään”.
Paennut velvollisuuksiaan”, sokea tuijotti edessään pitämiään käsiään kohden, harmaiden silmien noustessa kuitenkin surullisina katsomaan kohden Dariusta, ”Tarvitset jonkun niin.. niin paljon paremman…”. Hetken Iriador pysyi taas vain hiljaa henkeään vetäen, katseensa harhaillessa ympäriinsä Winderiin kohden kuitenkin suunnattuina, kuin punapää olisi yrittänyt etsiä sitä ensimmäistä köyttä johon vain hirttäytyä toisen edessä. Vapauttaakseen Dariuksen itsestään.
Jonkun… paremman..”.

… Joka ei pilaa elämääsi”.

Iriador taittoi niskansa taakse, kattoa kohden tuijottaen samalla kun kyyneleet jatkoivat tippumistaan pitkin poskia. Se tuntui myös helpottavalta, kun hengitystiet olivat ojennettuina niin että henki kulki suoraan eikä mutkan kautta.

Iriador ei halunnut tämän loppuvan näin…
Hän halusi olla jatkossakin onnellinen Dariuksen vierellä…
Hän halusi jakaa sen tunteen Dariuksen kanssa…
Iriador halusi vain rakastaa toista…


//Voi jumalauta kuin mä hirnuin tolle farcrylle (DDDD MUT EI JUMALAUTA, MUN PITI LÄHTEE KAUPPAAN, SET THE PIECE OF F*KING VERY SAD FACE HERE, I CAN’T. IM GONNA RIP MY FUCKING EYES OUT OF MY HEAD IF THAT MEANS I DON’T HAVE TO CRY LIKE THISSSSHHHHSHSHSHSHHHHH 8’))))) Free tip for others: eläytyminen, it sucks//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Maalis 2015, 19:39

Varovaisesti kenraali katseli kulmiensa alta Iriadoria, aivan kuin koira joka ei häpeissään kehdannut tuhmuuksienteon jälkeen katsoa omistajaansa silmiin. Darius ei sanonut mitään, pysyi vain paikoillaan katsellen lähes hengittämättä Iriadoria. Hengittäminen muutenkin tuntui hankalalta, se pala kurkussa ei ottanut lähteäkseen. Kämmen painoi yhä hihaa vasten otsan vuotavaa haavaa, verinorojen risteillessä pitkin kenraalin kasvoja. Silmän kirvely oli sentään rauhoittunut, kaiken sen kyynelehdinnän myötä, näönkin käyden parantumaan pikkuhiljaa. Näön palautuminen ei kuitenkaan tuntunut hyvältä. Nähdä nyt Iriador tuossa kunnossa, niin lähellä. Lähellä, mutta silti kaukana. Darius halusi vain pidellä Iriadoria. Halata tuota ja pyytää anteeksi, anoa, ettei korkeahaltia lähtisi.

Iriador kävi jatkamaan. Tuntui pahalta ajatella, ettei Iriador pitänyt itseään kenraalin arvoisena. Tuo jos joku ansaitsi jotain paljon parempaa, kuin Darius. Darius tässä ei ansainnut Iriadorin kaltaista kumppania. Korkeahaltia ei edes ymmärtänyt, kuinka kenraali tunsi olevansa onnekas saadessaan jonkun kaltaisensa. Iriadoria parempaa Darius ei uskonut löytävänsä. Ei hän ollut koskaan tuntenut näin ketään kohtaan. Olihan hänellä ollut muutama pidempiaikainen kumppani, lähinnä nuoruudessaan, mutta ne neidot eivät olleet herättäneet kenraalissa samanlaisia tunteita, mitä Iriador. Iriadorin kanssa Darius halusi viettää koko loppuelämänsä, oli se kuinka lyhyt tai pitkä tahansa. Iriadorin seurassa Darius tunsi elävänsä.
Darius lähes parahti ääneen Iriadorin kuvaillen itseään Dariuksen elämää pilaavaksi. Kenraali puri hammastaan yhteen sen palan tuntuen kasvavan kurkussa, Iriadorin nostaessa kasvonsa kohden kattoa. Teki niin pahaa katsoa Iriadoria siinä edessään tuossa kunnossa, Haukansilmän taistellen samalla pakottavia tarpeitaan vastaan sisäisesti.

Se pakottava tarve vei kuitenkin voiton. Hiljaisuuden vallitessa kenraali kävi nojautumaan eteenpäin, pysähtyen muutamaankin otteeseen harkitsemaan uudelleen aikeitaan. Ei hän olisi kehdannut, mutta samalla hänen täytyi. Ei kenraali pystynyt itseään pidättelemään. Käsi kävi ojentumaan Iriadorin käsivarren puoleen, Dariuksen ottaen varovaisesti otteen toisesta. Mikäli Iriador olisi riuhtaissut itsensä irti tai käynyt suuresti vastustelemaan, olisi Darius päästänyt irti. Ei hän halunnut toista nyt pakottaa, vaikka halusikin korkeahaltian lähelleen.
Myös toinen käsi ojentui lopulta Iriadorin puoleen, Dariuksen käyden ottamaan kunnon otteen nuoremmasta ja varovaisesti, kaikessa hiljaisuudessa kävi ohjaamaan nuoremman lähemmäksi itseään. Haukansilmä veti Iriadorin eteensä, käyden painamaan nuoremman selän vasten omaa rintakehäänsä. Kenraalin kädet kietoutuivat varovaisesti nuoremman ympärille, ollen yhä valmiina päästämään irti mikäli Iriador halusi pois.

"Et sinä pilaa elämääni...", Darius kävi kuiskaamaan rauhallisesti, painaessaan päänsä syrjää varovaisesti vasten Iriadorin hiuksia "Sinä olet elämäni".



// (DDD HYVÄ VÄLILLÄ NAURAA NÄIN HERMOROMAHDUKSEN PARTAALLA. No perkele älä ny ku koiran käytin niin siellä sato ja oli kurja ilma ja mä olin vaan ihan crawling in my skin. HIHIHIRIHISKAWKSSHHHHHSHKEFWA aamu oli hyvä aloittaa itkien. Eläytyminen ei joo kannata terveisin vasen silmä kiinni. Ja kyyneleet silmissä. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Maalis 2015, 21:46

Sokean olisi tehnyt mieli repiä hiuksensa ja kaivaa silmät päästään, jos se olisikin sattunut helpottamaan oloa. Sen lisäksi että koko keho alkoi tuntua loppuun kulutetulta. Silmiä särki, nuoremman toivoen vain voivansa jo lopettaa tämän kaiken. Ei punapäällä ollut enää edes mitään sanottavaa kenraalille, ellei tuo antaisi hänelle lisää syytä yrittää puhua. Niin vaikealta kuin se tuntuikin.
Iriador erotti toisen vaatteiden kohinan, laskiessaan kasvonsa sen myötä alas, katsomaan nyt vuorostaan lattiaa. Se kohina lakkasi kerran, sitten toisen, kunnes Darius harvinaisen varovasti kävi ottamaan kiinni korkeahaltian käsivarresta. Sokean katse nousi ensin kulmien alta katsomaan pienesti ylemmäs, Iriadorin miettiessä mitä hän nyt haluaisi tehdä. Kosketus tuntui odotetulta, mutta samalla… pahalta. Mutta vastaan nuorempi ei laittanut, pienesti parahtaen kuitenkin siirtyessään lähemmäs Dariusta tuon ohjatessa. Selkä kenraalia vasten painettuna, ja tuon käsivarret ympärilleen kiedottuna.

Iriador oli aivan hiljaa sen lisäksi, että kyynelehti ja nyyhki vielä Dariuksen otteessa. Ei nuorempi halunnut pyrkiä siitä pakoon, tai työntää kenraalia yksinkertaisesti kauemmas. Ei hän voinut tehdä niin. Siinä oli hyvä. Lämmin. Vaikka se paha olo velloi yhä sisällä, korjasi tummatukkainen kuin kaikki maailman vääryydet sillä hetkellä nuoremman ympäriltä. Dariuksen vielä kuiskaten, miten Iriador oli hänen elämänsä. MITEN SIIHEN NYT SITTEN OLISI PITÄNYT REAGOIDA?!
Surkea parahdus karkasi taas Iriadorin suusta, omien käsien noustessa taas piilottamaan itkunsekaisia kasvoja. Iriador oli niin sekaisin. Ei hän osannut sanoa mitään. Ei hän osannut tehdä enää mitään. Siinä hän vain istui, valmiina adrenaliinin mukana vain juoksemaan niin helvetin kauas tästä kaupungista kuin jalat kantaisivat, jos kenraali kehtaisikaan päästää irti nyt. Ja sinne punapää jäisi. Niin pitkäksi aikaa että jokin toinen elämänmuoto kenties hänet korjaisi pois aroja pilaamasta ennemmin tai myöhemmin.

Hetken Iriador yritti hakea sanoja käsiensä takaa, pyyhkäisten kyyneleet nopeasti kasvoiltaan hihansa syrjään, kun kädet laskettiin taas omaan syliin.
Ei minulla ole muuta paikkaa minne mennä”, sokea puhui katkonaisella äänellä, lähes kuiskaten, ”En kuulu minnekään”, Iriador jatkoi, antaen itsensä viimein hetken harkitsemisensa jälkeen valua paremmin Dariusta vasten.
… Ainoa sija jossa tunnen olevani kotona, on sinun vierelläsi”, Iriador sai sanottua vaikeana, ”Ainoa tarkoitus koko elämälläni on taistella sinun vierelläsi, vaikka voisin vain lähteä ja jatkaa siitä mihin toisaalla jäin”, punapäinen jatkoi, nostaen toisen kätensä tarttumaan hellästi Dariuksen toisesta ympärilleen kietaisseesta käsivarresta.
Mutta minusta ei koskaan tule muuta, koska en tahdo jättää sitä paikkaa viereltäsi, vaikka miten koskaan käskisit".


//NO TÄSSÄ ON NYT JUMALAUTA HERMOROMAHDUSTA MUILLEKIN JAKAA (DDDD Feelingslitteriä sullekin. Tuonko säkin vai samantien kaks? Ei jää hajuja, ja paakkuuntuu kivasti :------DDDDDDDDD Tarvitset silmälapun toveri, mä taas voisin ottaa jonku aurinkokylvyn selvästi silmilleni. Mut sen jälkeen mä joutuisin oikolukeen mun tekstejä jossain autoreaderis läpi ääneen, JA SIT TAAS QQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Maalis 2015, 22:58

Yksi niistä suurista kivistä harteilla kävi vierähtämään pois, kun Iriador ei käynyt laittamaan kenraalille vastaan. Tuntui yhä pahalta koskea Iriadoria, ei hän kokenut olevansa oikeutettu tähän, mutta kun sai pidellä korkeahaltiaa ja vain olla tuon lähellä... Tuntu hyvältä.
Iriadorn parahdus sai kenraalin tiukentamaan hellästi otettaan toisesta. Olo oli kurja, Darius ei halunnut nähdä Iriadoria tässä tilassa sillä tiesi, että oli itse syypää toisen surkeaan oloon. Kuten aina. Iriadorin käydessä jälleen puhumaan, kuunteli Darius tarkasti, vaikkei oikeastaan tiennyt mitä tuohon nyt olisi sanonut. Darius ei tietänyt kovinkaan hyvin elämästä, mikä Iriadorilla oli ollut ennen tänne tuloa, ei hän koskaan ollut ehättänyt tai kehdannut kysellä. Mutta näin riitojen yhteydessä alkoi sekin näemmä raottumaan enemmän.

Kenraali oli jälleen hiljaa, tuijottaen Iriadorin kättä, joka oli käynyt hänen käsivarrestaan otteen ottamaan.
"Kuulut siihen...", Darius aloitti matalanrauhallisesti hetken hiljaisuuden jälkeen "Vierelleni. Elämääni. Onneeni".
"Mutta en halua sinun taistelevan vierelläni", Darius jatkoi, käyden samalla toisella kädellään poimimaan Iriadorin kämmenen - joka kenraalin käsivarrella oli otettaan pitänyt - otteeseensa "Haluan sinun seisovan vierelläni... Elävän vierelläni. Pysyvän vierelläni. Olevan onnellinen vierelläni, taisteleminen vierelläni on vain yksi pieni osa-alue sitä, kuinka suuri osa elämästäni olet... Pelkään vain, ettei minusta ole tekemään sinua onnelliseksi...".
"En.. Ole koskaan ollut suhteessa kunnolla ennen sinua...", Olihan se sinällään hassua kenraalilta, joka oli jo lähemmäs viisisataavuotta vanha "Enkä tunnetusti ole kovin hyvä edes ystävyyssuhteissa", Darius lisäsi pienesti hymähtäen.
"Olen katsonut aina parhaimmaksi pitää painavimmat murheet itselläni. Antaa niiden kuihtua pois ajan myötä...",
Kenraali lisäsi palaten alkuperäiseen aiheeseen siitä, kuinka Darius ei kertonut murheistaan nuoremmalle "Ja minä... häpesin niin...".
Kenraali hiljeni jälleen, käden käydessä puristamaan tiukemmin Iriadorin kädestä. Kasvot kenraali kävi hautaamaan Iriadorin hiuksiin, varoen kuitenkin otsassaan olevaa haavaa. Vaikka eihän se veri nyt punaisista hiuksista niin hyvin näkynyt, ei Darius silti halunnut sotkea nuorempansa hiuksia viskinsekaisella verellä.
"Anna anteeksi"



// KAIKILLE HERMOROMAHDUS. FEELINGSLITTERIÄ KAIKILLE! KAIKILLE KAIKKEA. Tuo samantien kaks sitä tarvitaan. Sinne valutan sitten kaikki kyyneleet feelingslitteriin. Silmälappu ois kans kiva joo. Mut elä sää silmiäs sokase, voit leikkii vaan sokeeta ja sulkee silmät :-------------D QQQQQ FECKKIN QQQQQ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Maalis 2015, 23:54

Mitä pidemmälle Darius selitti tapoja miten halusi korkeahaltian olevan osa elämäänsä, sitä lujempaa Iriador huomaamattaan puristi pienesti kämmentään, joka nyt Haukansilmän otteessa oli. Sokea halusi vain pitää kenraalin siinä. Kaikilla niillä tavoilla mitkä tuokin oli ääneen sanonut. Iriador halusi olla osa silmäpuolen elämää, niin pitkään kuin vain saattoi. Nuorempi ei halunnut mitään muuta elämältään – ei häntä edes kiinnostanut jatkaisiko sukuaan vai ei, ja sitäkin varten hänen tulisi lähteä takaisin kotimaahansa. Mikä sekin tarkoitti että hänen pitäisi olla erossa Dariuksesta turhan kauan…
Haukansilmä pelkäsi selvästi kuitenkin eniten kaikesta, ettei tekisi Iriadorista onnellista. Itkunsekainen, astetta huvittuneempi naurahdus karkasi nuoremman suusta tuon kuullessaan, punapäisen vain miettiessä sillä hetkellä, miten onnelliseksi pelkkä Winderin läsnäolo hänet sai. Kaikki oli alkanut hankalasti, mutta nyt heillä oli kaikki tämä, josta Iriador halusi vain pitää kiinni vaikka hautaansa saakka.
Sinä teet minusta onnellisen”, punapäinen puhui selvästi rauhoittuneemmin, antaessaan Dariuksen puristaa toista kättään lujemmin ja hautaa kasvonsa paksunpunaisten kutriensa sekaan, ”Teet minusta… kokonaisen, enkä voisi toivoa sen enempää. En koe kenenkään muun voivan tarjota minulle sitä, minkä olen sinulta jo saanut ja mitä sinä minulle vielä annat”.

Pienesti Iriador kävi kallistamaan päätään enemmän vasten Dariusta, vapaalla kädellään pyyhkäisten taas kasvoilleen valuneita kyynelnoroja.
Saat anteeksi”, Iriador lähes kuiskasi, ”Vain jos lupaat yrittää olla avoimempi myöhemmin. Kuuntelen mielelläni murheitasi. Haluan auttaa sinua jos tunnet olosi huonoksi. Minun seurassani sinun ei tarvitse hävetä mitään, ei edes niitä synkimpiä totuuksia, jotka sinua musertavat”.
Eväät minulta muuten mahdollisuuden nähdä sinusta myös sen puolen, jonka näkemisen pelkäät saavan minut murehtimaan liikaa. Todellisuudessa murehdin sinusta liikaa, kun olet… vain hiljaa…”, korkeahaltia selitti, välistä niiskautellen, vaikka punapäinen oli selvästi jo rauhoittunut siitä mistä oli aloittanut. Ei hän enää halunnut lyödä Dariusta. Tai heittää tuota millään. Tai huutaa päin naamaa. Iriador tahtoi vain olla Dariuksen lähellä…

Punapäinen kävi kuitenkin yllättäen nojaamaan paremmin suoraan, vaatien päästä Winderin otteesta irti. Sokea käänsi itsensä ympäri näppärästi, jääden polviensa varaan istumaan toisen eteen.
Saanko jäädä tänne yöksi…”, jokseenkin yllättävän katuva ääni kysyi silmäpuolelta, ”En haluaisi olla yksin, siitäkin syystä että parantajat halusivat jonkun katsovan perääni jos heiltä jäi jotain huomaamatta… tai se myrkky vaikuttaa uudestaan...”. Hetken Iriador oli vain katsonut alas heidän syliinsä, mutta sokean katse nousi sitten hitaanvarovasti ylemmäs Dariuksen kasvoihin, nuoremman näyttäessä yhä varsin itkunsekaiselta ja uupuneelta äskeisestä.
Ei minulla ole ketään muuta kuin… sinä”.


//KAIKILLE IHAN HITOKSEEN KAIKKEA! Mä tuon sulle litteriä. Feelingslitter paakuilla voi sitten mennä heittelemään muita vastaantulijoita <: No mut voinhan mä pukee liinankin silmille. Ja sitten kävellä päin seiniä :---DDD QUUUUUQUUUUUUHHUHUHUHUUU//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Maalis 2015, 00:35

Darius kävi henkäisemään raskaammin, pienesti naurahtaen Iriadorin korvanjuuressa punapään kertoessa kenraalin tekevän tuon kyllä onnelliseksi. Hänen oli vaikea uskoa juuri tähän väliin sitä, vaikka syvällä sisimmissään luotti Iriadorin kertovan totuuden. Ote Iriadorin ympärillä kävi tiukentumaan entisestään Iriadorin käydessä kallistamaan päätään paremmin vasten kenraalia. Korkeahaltia antoi anteeksi kenraalille, toivoen tuon kuitenkin vastaavaisuudessa avautuvan enemmän kumppanilleen. Se oli varmasti helpommin sanottu, kuin tehty, mutta ainahan Darius saattoi yrittää. Olihan hänellä nytkin vielä salaisuus jos toinenkin jotka repivät kenraalia riekaleiksi, mutta niistä hän ei todellakaan alkaisi avautumaan sokealle. Ei nyt, tuskin koskaan.
"Minä... Minä lupaan yrittää", Darius kävi hymähtämään jo rauhoittuneena, selvästi tarkoittaen sanojaan. Hän saattoi vain toivoa, ettei Iriador nyt lähtisi olettamaan hänen kertovan heti kaikista murheistaan kun niitä ilmeni. Kuten jo todettu, ei hän osannut muuttua hetkessä. Mutta ehkä pikkuhiljaa kenraali voisi totutella ajatukseen ja lähteä sitä toteuttamaan. Ensin jotain pientä, myöhemmin suurempaa. Toivon mukaan se käytäntö myös toimisi.

Iriadorin yllättäen nojautuessa kauemmaksi, kävi Darius päästämään irti punapäästä. Olisihan hän halunnut pitää tuon vielä lähellään, vaikka saman tien nukahtaa tuo sylissä tähän lattialle, mutta ei hän halunnut toista väkisin aloillaan pitää.
Kauas Iriador ei kuitenkaan mennyt, tuon kirjaimellisesti vain käännähtäessä ympäri. Katse kohosi edessä istuvaan kenraalin käydessä pyyhkimään puhtaammalla hihallaan omaa silmäänsä kaiken sen kyynelehtimisen jäljiltä, kokeillen myös samalla varovaisesti sormenpäillään otsan haavaa. Sentään lasinsiruja ei tuntunut ihossa, joten ehkä hän selviäisi vain kasvojen pesulla. Ei haava edes kauheasti enää vuotanut, ellei sitä käynyt nyt puhdistamaan ja sörkkimään.
Iriador kyseli, saisiko jäädä yöksi. Sinällään tyhmä kysymys, tuo oli aina tervetullut kenraalin luokse, mutta ottaen huomioon tämän iltaiset tapahtumat, oli moinen varovainen kysymys ihan ymmärrettävä.
Darius hymähti pienesti, käyden suoristautumaan istualtaan ja nojasi varovaisesti lähemmäksi Iriadoria. Toinen käsistä nousi varovaisesti jälleen Iriadorin puoleen, nuoremman niskalle, kenraalin käydessä vetämään nuoremman suudelmaan. Pieni, lupaa pyytävä suukko suotiin Iriadorin huulille, ennen kuin kenraali painoi pehmeän, pienesti vaativan suudelman sen perään.
"En tiedä antaisinko sinun lähteä, vaikka yrittäisitkin", Darius kävi kuiskaamaan suudelmasta irtauduttua, hymähtäen.

Nopea suudelma suotiin vielä nuoremman huulille, ennen kuin ote toisesta irtosi ja Darius kävi varovaisesti kampeamaan itseään ylös lattialta, ollen valmiina auttamaan myös Iriadorin ylös jos tuo samalla hetkellä halusi jaloilleen nousta. Saman tien Darius kuitenkin lähti liikkeelle, käyden nyt metsästämään ne kolme suurta lasinsirua lattialta, jotka pirstoutunut viskilasi oli jälkeensä jättänyt. Pienempiä sirua ei näkynyt, mutta varmuuden vuoksi kenraali kävi kengällään tunnustelemaan lattiaa sivuttain potkien, näin varmistaen että jos lattialla jotain pienempiä siruja oli, ne olivat nyt lentäneet jonnekin seinän vierustalle.



// KAIKILLE KAIKKIA. Joo, niillä heitteleen kaikkia idiootteja päin naamaa 8) Niii, kyl se liinaki käy mut ehkä nyt vaa pidät silmät toiminnassa että voit kirjottaa joooo 8)))) Tai sit liity mun kans dari kerhoon ja sulje vaan se vasen silmä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Maalis 2015, 22:12

Molemmat nuoren käsistä nousivat kevyesti Dariusta vasten, kevyesti tarttuen tuon paidanpielistä kiinni, kun kenraali häntä suuteli. Iriador vastasi siihen hellästi huuliaan liikuttaen toista vasten, joka sai nuoremman lähinnä toivomaan taas kuinka tämä hetki saisi luvan kestää ikuisesti. Tuon suudelman jälkeen Darius kuitenkin antoi omalla tavallaan Iriadorille luvan jäädä, tietämättä päästäisikö nuorempaa edes lähtemään vaikka tuo yrittäisi. Ei punapäinen edes halunnut yrittää muualle. Hänellä oli hyvä tässä, vanhempansa vierellä kaikessa siinä turvallisuudentunteessa ja hyvässä olossa, jonka silmäpuolinen hänelle soi.
Pieni, varovaisen helpottunut hymy nousi hetkeksi nuoremman kasvoille, jonka jälkeen myös ote toisen paidasta irtosi kenraalin lähtiessä kapuamaan ylös omille jaloilleen. Samalla Winderin avulla ylös nousi myös Iriador, joka jäi lähinnä vain seisomaan paikoilleen ja kuuntelemaan mitä Darius teki. Äänistä päätellen tuo taisi siivota lasinjämiä, jotka hajonneesta viskiä pidelleestä lasista olivat lattialle tipahtaneet. Jota miettiessä punapäisen mieleen heräsi vain yksi kysymys…

Punapäinen hengähti syvään, kasvojaan pyyhkäistessä molemmin käsin. Kurkkua koski kaiken sen huutamisen jälkeen, eikä sykekään tuntunut vielä ottaneen sitä tavanomaista rytmiään. Iriador oli yhä lievästi vihainen, mutta ennen kaikkea säikähtänyt itseään ja käytöstään Dariusta kohtaan. Korkeahaltia ei kuitenkaan hävennyt sitä mitä oli tehnyt, vaan se tuntui… oikeutetulta teolta sen jälkeen mitä nuorempi oli saanut kuulla Aranilta aikaisemmin tänään.

… Anteeksi”, punatukkainen kävi kuitenkin toteamaan siinä hetken toljoteltuaan mietteliäänä, ”Olen aika varma siitä että ne lasinpalat kädessäsi repivät kasvosi rikki… en olisi… saanut reagoida niin”, Iriador vielä lisäsi kovin pahoittelevaan sävyyn. Ei hänen tarkoituksenaan ollut satuttaa Dariusta. Ei hänen tarkoituksenaan ollut alun perinkään heittää sitä lasia kenraalia päin, mutta tunnekuohunsa huipulla sitä teki toisinaan tyhmiä asioita hetken mielijohteesta. Ehkä se oli siinä vihansekaisessa mielentilassa vaikuttanut hyvältä idealta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna… Iriador olisi saattanut teollaan puhkaista sen ainoan Dariuksen silmistä – ja sitä nuorempi ei olisi antanut itselleen ikinä anteeksi.
Anna minun puhdistaa haavat ja katsoa ne kuntoon… se on vähintä mitä voin tehdä.. anteeksipyynnön lisäksi”.


//KAIKKEEEE NIIIIIIIIII. Joooo LEMME JOIN!!! 8D No mun vasemmassa silmässä on jo niin onneton näkö nykyään et huhuh, tästä se lähtee (D KATO TÄÄLTÄ MÄ TUUN TAAS, HILJAISELO EI KESTÄNYTKÄÄN KUUKAUTTA VAAN PERÄTI VAAN VIIKON//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Maalis 2015, 22:47

Katse kääntyi Iriadorin puoleen tuon käydessä pyytämään anteeksi. Jostain syystä Dariuksesta ei kuitenkaan tuntunut siltä, että nuoremman mitään olisi anteeksi pitänyt pyydellä, vaikka tuon reaktio ja teot olivatkin olleet hieman... yliampuvia. Asian olisi voinut hoitaa paljon rauhallisemminkin, mutta Haukansilmä katsoi punapäisen olevan oikeutettu tuohon reaktioon. Tuli ainakin selväksi, miltä Iriadorista tuntui, kun hän piilotteli asioita nuoremmalta eikä avautunut tuolle. Ehkä se oli vain hyvä, että korkeahaltia oli käynyt näin radikaalisti sen tuomaan esille, tuskin pelkkä asiasta puhuminen olisi auttanut Haukansilmän kohdalla.
Hymähtäen Darius vilkaisi lasinpaloja Iriadorin sanojen myötä, yhden lasin ollessa reunasta jopa verestä punainen. Toinen käsistä nousi kokeilemaan otsassa olevaa haavaa, samalla kun lasinsirut käytiin viemään pöydälle. Kenraalilla ei ollut hajuakaan kuinka paha haava otsassa oli, mutta kerta se ei kovin vuolaasti vuotanut eikä tuntunut turhan kipeältä - tai sitten kaikki äskeinen oli syrjäyttänyt sen suuremmankin kivun taka-alalle - ei hän uskonut haavan olevan kovinkaan kummoinen.

"Suotta sinä pärstääni murehdit, vaikka lasi kyllä kävi otsani repimään", Darius kävi hymähtämään kävellessään lähemmäksi Iriadoria "Säälisit enemmän sitä viskiä, jonka menit hukkaamaan ne päin näköäni heittäessäsi".
"Mutta jos haluat olla avuksi, en sitä sinulta kiellä",
Pidempi pysähtyi Iriadorin eteen ja varovaisesti nosti toisen kätensä nuoremman poskelle, suomaan lempeän keveää silitystä. Peukalo kävi pienesti pyyhkäisemään sokean silmäkulmaa josta kyyneleet olivat hetki sitten virranneet, Dariuksen tuntien yhä sen puristavan tunteen rintakehässään. Ei hän halunnut nähdä Iriadoria niin surullisena, ei enää koskaan.
"Lipaston ylälaatikosta löytyy kaikki tarpeellinen, kuten varmaan tiedät", Darius jatkoi puhuen matalanrauhallisesti "Minä.. Pesen kasvoni ensin".
Pieni, pehmeä taputus suotiin Iriadorin poskelle ennen kuin kenraali jatkoi matkaansa sivupöydällä olevan ruukun ja keraamisen, suuren kulhon luo. Ruukusta kaadettiin haaleaa vettä kulhoon, jota Darius kävi kauhomaan kämmenillään varovaisesti kasvojensa puoleen kumartuessaan kulhon ylle. Heti ensimmäisenä hän halusi puhdistaa silmänsä, vaikka se jo oli kyynelehtinyt suurimman osan vieraasta aineesta pois itsestään. Haukansilmä halusi kuitenkin olla varma, ettei toista silmäänsä menettäisi mistään syystä. Myös viskit käytiin huuhtelemaan pois kasvoilta, sekä kuivumaan käynyt veri. Haavan ympäristöä huuhdellessaan kävi Darius vahingossa hieromaan haavan auki, tuon käyden jälleen vuotamaan verinoroja pitkin nenänvartta. Pitkälle ne verivanat eivät kuitenkaan ehättäneet, kun valkea pyyhe käytiin jo painamaan kasvonpuoliskolle.
"Kertoiko hän... paljonkin sinulle..?", Haukansilmä kävi tiedustelemaan varovaisesti samalla kun kääntyi jälleen Iriadorin puoleen, askeltaen kuitenkin divaanin luo ja kävi riisumaan sisätakkiaan, joka oli rinnuksista viskin takia märkä.



// JOIN MEEE JOOO. Sä oot kato jo muuntautumassa Dariks, sul on jo sen takkikin. JOO SIELTÄ SÄ TUUT JA TÄÄLLÄ MÄ HYPIN ONNESTA KOSKA CRIM JA SILLEEN<3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Maalis 2015, 00:23

Iriador tuhahti Winderin sanoihin, vinosti hymyillen toiselle. Punapäinen ei ollut kyllä se ensimmäinen henkilö, joka oli juomia viskelemässä päin toisten näköä ylipäätään, ja nyt kun sen oli kerrankin tehnyt, ei hän osannut kokea mitään sääliä hyvää hukkaan heitettyä juomaa kohtaan. Vaikka miten katkera litku olikin kyseessä.
Pienesti nuorempi kävi kuitenkin painamaan päätään vasten kenraalin kättä, kun tuo hänen poskeaan kevyesti silitti. Se pieni painautuminen myös välillä kiehnäsi sitä lämmintä kosketusta vasten, sokean sulkiessa aavistuksen verran silmiään siinä toisen taas lähellä ollessa. Olo oli taas turvallinen, selvästi parempi aikaisempaan verrattuna, vaikka se luottamus Dariusta kohtaan olikin saanut astetta pahemmat arvet tämän päivän aikana. Mutta Iriador kykeni antamaan Winderille anteeksi siitä kaikesta vihastaan huolimatta. Vain sen tähden että halusi vielä Dariuksen vierellä olla ja rakastaa tuota jatkossakin yhtä paljon, mitä tähän saakka oli tehnyt. Niiden arpien sulkeutuminen vaatisi vain oman aikansa, jonka aikana punapäinen kykeni vain toivomaan, ettei joutuisi kokemaan kaikkea sitä raivoaan uudestaan.

Löydän kyllä kaiken tarpeellisen, istahda alas sillä välin”, punapäinen hymisi pehmeät taputukset poskellaan tuntiessa, ja siinä missä Darius suuntasi sanojensa mukaan kasvojaan pesemään, lähti sokea etsiytymään sen lipaston äärelle josta puhe oli. Nuorempi osasi suunnistaa ilman apuvälineitä jo tässä huoneistossa, vaivatta tai törmäilemättä mihinkään, ellei Haukansilmä jostain syystä käynyt huonekalujaan siirtämään.
Lipaston ylin laatikko avattiin varovasti, Iriadorin ujuttaessa toisen kätensä varovasti lipaston sisällön puoleen. Sormet hakivat hetken vain tyhjää osuen laatikon pohjaan muutaman kerran, kunnes nuorempi löysi etsimänsä. Muutaman puhtaan liinan, puhdistavaa nestettä ja voiteen, joka tyrehdyttäisi verenvuotoa ja suojaisi mahdollisia haavoja muutenkin, etteivät ne tulehtuisi syystä tai toisesta. Punapäinen kokosi tarvikkeita toiseen käteensä, kuullen samalla Dariuksen varovaisen kysymyksen.
Kaiken”, Iriador tuhahti lipastoa sulkiessaan, ”Pyysin häntä.. kuitenkin itse kertomaan mitä oli sen pässinpään kanssa sinulle tehnyt, en halunnut kuulla sitä kaikkea väkisin”, nuorempi selitti, kuulostaen hieman pahoittelevalta. Oli kai ollut osin itsekästä kysellä siitä kaikesta ylipäätään Aranilta, mutta ei punapäinen olisi todellakaan sanojensa mukaisesti halunnut kuulla sitä kaikkea tahtomattaan.
Hänellä kun ei ole tapana säästellä mitään kuten varmaan tiedät…”, korkeahaltia vielä huokaisi, astellessaan tarvikkeittensa kanssa Winderin luo. Nuorempi istahti divaanille, laskien tavarat vierelleen ja aloitti omien käsiensä putsaamisella toiseen valkeaan liinaan, katseensa omassa sylissään.
Ehkä on parempi, ettei siitä puhuta sen enempää. Minä tiedän nyt, siinä missä sinäkin tiedät vastoinkäymisestäni saman narsistisen idiootin puolesta, ja vannon, etten halua kuulla vastaavista asioista kohdallasi enää lisää - koskaan…”, sokea murehti siinä odotellessaan että toinen kävisi istumaan alas.


//JOOOOOO TÄÄLTÄ MÄ TUUN JO, OTA VASTAAN! Mun sisäinen työmyyräni on elänyt tuskassa tän päivän ko en oo saanu tehä töitä ja vasen silmä reistaa. TAKKI ON TÄRKEIN! TAKKI ON PARAS KOSKA UNIVORMUMAISET TAKIT <3 Hirvee hype taas, nyt nainen rauhotut tai en linkkaa sulle enää lisää eeppisiä biisejä (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Maalis 2015, 01:14

Saatuaan takkinsa riisuttua kävi Darius istahtamaan alas divaanille Iriadorin viereen, pidellen vielä pyyhettä vasten otsaansa. Iriador kertoi Aranin kertoneen kaiken, mikä sai Dariuksen tuntemaan olonsa entistä ahdistuneemmaksi ja pahoinvoivaksi. Ei hän olisi halunnut Iriadorin tietävän mistään moisista asioista, varsinkaan siitä kuinka Kenraali Argenteus oli ollut tässä tilanteessa mukana. Häntä hävetti yhä niin koko tapahtuma, ettei ollut kyennyt katsomaankaan Argenteukseen sen jälkeen. Kokouksissa aina yksisilmäinen katse vältti sen sarvipäisen kohtaamisen, kuninkaan selvästi nauttien Dariuksen häpeästä noissa tilanteissa.
Darius ei vastannut mitään Iriadorin puheisiin, hiljentyen täysin punapäisen mainitessa, ettei halunnut kuulla vastaavanlaisista asioista kenraalin kohdalla enää ikinä. Tuntui pahalta pysyä vain hiljaa. Kenraalilla oli tunnustettavaa, mutta ei kyennyt sitä ääneen sanomaan. Ei hän halunnut Iriadorin tietävän Delathoksesta, jos tämä oli ollut korkeahaltian reaktio tuon saadessa tietää Aranin tekosista, mikä mahtoikaan olla korkeahaltian reaktio jos tuo saisi tietää kuuraparran sairaasta pakkomielteestä? Ja Delathoksen kohdalla Darius oli itse yhtälailla syyllinen! Ei hän halunnut olla lähelläkään Delathosta, mutta jostain täysin selittämättömästä syystä kenraali löysi itsensä yhä uudestaan ja uudestaan tuon seurasta. Tosin, viimekertaisen jälkeen Haukansilmä oli vältellyt yksikätistä kuin ruttoa, ei Darius pystynyt katsomaan tuotakaan ilman, että tunsi suurta häpeää ja kuvotusta itseään kohtaan.
Joten viimeinen joka siitä saisi kuulla, olisi Iriador... Ja näiden puheiden perusteella, ei Arankaan ollut kertonut Iriadorille mitään tummahipiästä.

"En... välittäisikään puhua siitä... sen pahemmin", Darius kävi lopulta hymähtämään, ollen sinällään kiitollinen, ettei Iriador jäänyt asiaa vatvomaan. Eipä heillä siitä mitään puhumista olisikaan ollut, ellei Iriador olisi yksityiskohtia alkanut vaatimaan. Ehkä Iriador tiesikin jo yksityiskohdista, mutta ei sen enempää maininnut niistä, mistä Darius oli kyllä kiitollinen. Mutta totta toinen oli puhunut, mainitessaan, että Dariuksesta olisi nuo tiedot saanut vääntää väkisin. Joten ehkä hyvä vain, että Aran oli kertonut... Tai ehkä ei sittenkään.

"Aran...", Kenraali kävi jatkamaan samalla kun antoi Iriadorin käydä haavaansa hoitamaan, ollen valmis avittamaan korkeahaltiaa niin hyvin kuin nyt itse kykeni. Eihän hän yhäkään nähnyt omaa haavaansa, joten hän oli periaatteessa yhtä sokea tilanteen suhteen, mitä Iriador "Pakotti minut... Suutelemaan Nahor kylän kreivin saappaita, kerran".
Varovaisesti Darius kävi kertomaan, selvästi empien kertoisiko sittenkään. Juurihan Iriador oli raivonnut kuinka halusi olla osa Dariuksen murheitakin ja kuuntelisi niitä, vaikka kenraali kuinka ei pitänytkään nöyryytyksiensä jakamisesta.
"Kreivi oli jäänyt vangiksi, tyhmä kun oli. Aran pisti minut katsomaan hänen peräänsä ja... En voi sanoa olleeni kovin kunnioittama "arvovankia" kohtaan...", Kaikesta harkinnasta huolimatta Haukansilmä kävi jatkamaan "Aran halusi vain leikkiä sen sian kanssa ja veti minut mukaan. Hän pisti minut nöyrtymään sen ihmisen edessä, tietäen kyllä kuinka vihaan ihmisiä... Ja varsinkin Nahor kylän saastoja, sen jälkeen mitä tapahtui... veljelleni...".
"Loppupeleissä kreivi joutui samaan asemaan kuin minä mutta...",
Lattianrajaan eksynyt katse kävi nousemaan Iriadorin kasvojen puoleen, kenraalin jääden tuijottamaan tuota yllättävänkin surullisennäköisenä.
"Olen hänelle vain pelkkä vitsi...".


// OTAN VASTAAN JA VIEN SÄNKYYNI ja sitten mennään päikkäreille yhdessä. TYÖMYYRÄ PARKA. VISKIÄ TYÖMYYRÄLLE. Perse tänne niin juotan sulle black velvettiä. TAKKI ON KAUNIS KYLLÄ<3 KOSKAAN EN RAUHOITU KOSKA CRIM JA IRIDARI JA DARINOEL JA JUGGERNAUT DELI JA JA JA JAAAHHHHH //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Maalis 2015, 01:59

Nuorempi hymähti hiljaa, Dariuksen myöntyessä myös siihen ajatukseen, ettei heidän tarvinnut puhua tänään paljastuneesta sen pahemmin. Kumpikaan heistä ei halunnut. Se oli vain nöyryyttävää, typerää, jotain sellaista mistä ei oikeasti tarvinnut vain puhua. Itsessään koko tilanne oli ollut todennäköisesti molempien kohdalla absurdi, hankala ja hävettävä, joten miksi siitä olisi pitänyt keskustella sen enempää. Yksityiskohdat tuskin kiinnostivat, saati sitten kenestä tuntui hyvältä ja kenestä taas ei. Oli parempi jättää koko asia omaan arvoonsa, unohtumaan jonnekin mielenkolkkaan jossa se ei muuta elämää häiritsisi. Mutta silti… Iriador oli siitä omalla tavallaan kiitollinen nyt, että tiesi…
Omia käsiä puhdistanut liina siirrettiin syrjään, jonka jälkeen Iriador lähti kostuttamaan puhtaana olevan liinan reunaa pienesti ensin taittaen puhdistavalla aineella. Se aine kuitenkin läikkyi osin liinasta ohitse nuoremman housujen syrjään, kun kenraali kävi mainitsemaan ääneen sen henkilön nimen, josta Iriador ei välittänyt sitten tipan vertaa ja olisi vaikka valmis murhaamaan tuon jos joku sitä pyytäisi ja takaisi myös nuoremman onnistumisen. Muutamaksi sekunniksi paikalleen jäänyt sokea kuitenkin jatkoi sitä mitä olikin tekemässä, lopulta nostaen liinaa pitelemättömän kätensä koskemaan hellästi Dariuksen kasvoja. Hyväillen pienesti, ehkä jopa rohkaisten toisen kasvojen syrjää, ja siitä nousten nenän vartta pitkin tarkoin tunnustellen otsalle, jossa viilto pehmeisiin sormenpäihin tuntui. Ei se ollut vakava, saati sitten syvä, mutta vuosi kuitenkin hieman pitkin Dariuksen kasvoja, ja epäilemättä ei tuntunut mukavalta.

Sokean katse oli suunnattu eteenpäin, lähinnä Winderin otsantienoille, Iriadorin puhdistaen haavanympäryksen ja verinorot kenraalin kasvoilta siinä samalla, kun Darius nyt omatoimisesti avautui taas uudesta hallasta mitä monarkki oli tuolle tehnyt. Punapäinen oli yllättynyt siitä, että Haukansilmä lähti näin pian toteuttamaan hänen pyyntöään näinkin konkreettisesti, vaikka se mitä Darius kertoikin, oli taas mieltä etovaa ja sai nuoremman nyrpistämään nenäänsä huomaamattaan. Se sydämeen lyöty kolhu otti hieman kuitenkin suoristuakseen Dariuksen sanojen myötä, nyrpistyksen naamalla muuttuessa hiljalleen jonkinlaiseksi surumieliseksi sääliksi. Totta kai Iriadorista tuntui pahalta kuulla se kaikki – taas – mutta ei hänellä ollut syytä enää jatkaa omaa riehumistaan tai korottaa ääntään uudempaa kertaa. Vaikka olisi sen voinut tehdäkin mutta… mutta ei Darius ollut sitä ansainnut. Iriador oli tehnyt jo liikaa ja osoittanut mieltään kumppaniaan kohtaan vain lyhyt hetki sitten, ja nyt kenraali uskoutui hänelle näin…

Me kaikki olemme hänelle yksiä vitsejä”, punapäinen kuitenkin totesi rauhallisella äänellä, siirtäen osittain verisen liinan hetkeksi syrjään kädestään avatakseen voidetta sisällään pitävän purkin kaksinkäsin. Se asetettiin toiselle polvelle - josta se todennäköisesti tulisi tippumaan useamman kerran ja nuorempi sitä saisi etsiä vierestään toistuvasti – ja voidetta sipaistiin pienesti etusormeen, ja toiseen käteensä punapäinen nappasi liinan vielä uudestaan vetääkseen haavan vielä kertaalleen puhtaaksi voiteen tieltä.
Tuskin Aran välittää oikeasti kenestäkään muusta kuin itsestään, tai sellaisen kuvan olen hänestä saanut näiden vuosien aikana”, Iriador hymähti jo terävämmin, sanojensa etoen jo itseäänkin, etsiessään taas haavaa puhtaalla sormenpäällään, ”Hän on itse yksi vitsi ylitse muiden, enkä ymmärrä mitä muut hänessä muka näkevät. Vaikka tuskinpa he joutuvat katsomaan asiaa samalta kannalta mitä… me joudumme”.
Haavan löytyessä punapäinen kävi sitä varovasti vielä taputtamaan puhtaalla liinalla ja sipaisi sitten voidetta varoen ihon särkyneen pinnan päälle, jatkaen sen levitystä varovaisin liikkein haavan ympärille.
Et tiedäkään miten pahalta tuon kuuleminen tuntui…”, puhumatta siitä miten Iriadorin olisi tehnyt juuri nyt mieli vain huutaa taas, ”Hän kohtelee sinua niin väärin… vain siitä syystä että saisi jotain tyydytystä sikamaisiin mielihaluihinsa…”.

Mutta silti… minä… en tiedä… olen vain niin yllätynyt siitä että kerroit…”, punapäinen hymähti saadessaan oman työnsä valmiiksi. Voide oli levittynyt ja imeytynyt nätisti, eikä haava enää tuntunut vuotavan. Samalla Iriadorin kasvoille oli noussut pieni tyytyväisyydestä kielivä ilme, joka ei vielä kunnolla ehkä näkynyt, kun kasvot oli suunnattu alemmas sokean kiertäessä purkin takaisin kiinni.
En kai olettanut saavani kuulla sinulta mitään taas seuraavaan ikuisuuteen”, nuorempi tokaisi kevyesti naurahtaen. Se onnellisuus saada olla Dariuksen kanssa näin kahden alkoi taas nousta päällimmäiseksi tunteeksi hiljalleen, eikä Iriadorista ollut sitä työntämään pois edes väkisin.


//JOOOOOO! PÄIKKÄREILLE MENNÄÄN! Sitten pierasen. Ja isken mun kylmät koivet suhun kiinni. TYÖMYYRÄÄ ON KOHDELTU KALTOIN, ANTAKAA SILLE TEKEMISTÄ JUMALAUTA! Ja viskiä joo kyllä kiitos haluan o3o SENKIN HYPEMYYRÄ! MUTTA NIIN MINÄKIN KOSKA TAHTOISIN VAIN A;:DMWAKJHDGHWLA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Maalis 2015, 13:16

Darius kävi hymähtämään pienesti Iriadorin vaahdotessa Aranista. Mutta ehkä nuori oli oikeassa, tuskin kuningas välitti kenestäkään muusta kuin itsestään, tai siltä se ainakin hyvin pitkälle vaikutti.
"Muut eivät näe hänen toista puoltaan...", kenraali hymähti koittaen pysyä mahdollisimman paikallaan, jotta Iriador saattoi haavan hoitaa "Heille hän on kuningas, joka edisti yliotetta ihmisen suhteen. Kuningas joka on tuonut kansalleen vain vaurautta ja voittoja. Hän on hyvä näyttämöllä, mutta kulisseissa riisuu maskinsa".
"Alan jo tavallaan tottua siihen", Darius lisäsi surkuhupaisesti naurahtaen, Iriadorin kommentoidessa Aranin kohtelevan kenraaliaan väärin. Joskus Darius mietti, miksi edes sieti tätä kohtelua, mutta ehkä hän yhä koki jonkinlaista velvollisuutta pysyä eliittinä, kuninkaan alaisuudessa, veljensä ja isänsä tähden. Tai ehkä Darius oli vain rikki ja niin hajalla, ettei jaksanut edes vastaan enää pistää. Liennikö se sitten Aranin suunnitelma vai ei.

Korkeahaltia kertoi kuitenkin olevan yllättynyt siitä, kuinka Darius tällä tavoin oli käynyt avautumaan heti. Olihan se Dariuksellekin outo tilanne, mutta jostain syystä oli tuntunut oikealta kertoa nyt edes... Jotain. Se haikea ilme kenraalin kasvoilla kävi kuitenkin muuttumaan pieneksi hymyksi, Iriadorin kevyen naurahduksen myötä. Hetkeksi Darius hiljeni, käyden vain tuijottamaan nuorempaa edessään. Siitä oli jo tovi, kun he olivat saaneet viettää aikaa enemmän yhdessä. Aina toinen tai molemmat olivat komennossa, yleensä Kenraalin ollessa se kiireisempi osapuoli.
"Viettäisitkö huomisen kanssani...?", Darius kävi yllättäen kysymään käyden pienesti sukimaan Iriadorin hiuksia. Hänellä ei ollut kiireinen päivä, tietenkin tekemistä olisi ollut... mutta ne saattoi tehdä omassa rauhassa sitten kun huvitti, ei häntä huomenna kaivattaisi missään. Joten mikä olisikaan otollisempi päivä viettää aikaa Iriadorin kanssa kunnolla, kenraalin ollessa valmis jopa vaihtamaan korkeahaltian työvuoroja jos tuo nyt sanoisi joutuvansa lähtemään komentoon.


// Mä pieraisen kovempaa. Kinttuihin mä vedän kyllä rajan, läpsin kylmät koivet irti heti. TYÖMYYRÄLLE TEKEMISTÄ JOOO Tässä on sulle tekemistä ole hyvä. Viskiä tulossa. HYPEMYYRÄÄKIN ON KOHDELTU KALTOIN JA HYPETETTY AIVAN LIIKAA MÄ EN KESTÄ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Maalis 2015, 00:34

Pienellä käden liikkeellä, Iriador tuuppasi lääkintätarvikkeet yhteen läjään hieman kauemmas itsestään. Niitä ei enää tarvittaisi, ja ne ehtisi kyllä järjestää taas paikalleen jossain sopivassa välissä, kun tästä ylös noustaisiin.
Dariuksen jokseenkin yllättävä kysymys sai nuoremman nostamaan katseensa ylemmäs Haukansilmän kasvoihin, joita sokea tuijotti rauhallisesti, se pieni hymy kasvoillaan. Vaikkei nuorempi silmäpuolista kenraalia nähnytkään, saattoi Iriador tuon silti omalla tavallaan aistia edestään. Haistaa sen tutun hajun, joka Dariuksesta lähti.
Mielelläni”, punapäinen tokaisi lähes samantien takaisin, miettimättä asiaa edes hetken. Siitä oli niin kauan kun nuorempi oli saanut viettää kumppaninsa kanssa aikaa enemmän.. noin muuten, kuin kentällä ollessa. Kovin usein Iriador ei edes kenraalin mukaan samaan joukkoon ehättänyt, kun monet muutkin tahtoivat sokeudestaan huolimatta taitavan sotilaan mukaansa milloin millekin tehtävälle. Jos Dariuksella oli aikaa nuoremmalle, olisi Iriador aina valmis jäämään tuon seuraan viettämään aikaansa.

Joskin minulla olisi yhtä jos toista, töitä tekemättä – mutta järjestät minulle kai vapaata joka tapauksessa”, punapäinen tuhahti hymyssä suin, ”En kieltäytyisi seurastasi mistään hinnasta, ja ehdin kyllä miettiä omia asioitani myöhemminki”. Voi kun nuoremmalle olisi suotu näitä hetkiä enemmän, mutta toisaalta – kun oli pitempään erossa siitä ainoasta itselleen tärkeästä, olivat kahden kesken vietetyt hetket sitäkin mukavampia, tavallisesti.
Haluaisitko lähteä jonnekin? Vai jäädä vain tänne?”, punatukkainen sitten kysyi, miettien jo vaihtoehtoja minne saattaisi Winderin seurassa lähteä. Kapakkaan juomaan tuopilliset, pelaamaan jotain, ratsastamaan aroille jos sää salli – tai viettämään vain keskenään rauhassa aikaa Dariuksen huoneistolla, lukien kirjaa tai kylpien, muuten vain rupatellen. Iriador saattaisi hakea Kánonkin takaisin aamuvarhain tarvittaessa, siinä missä joka tapauksessa joutuisi Áliyahia katsomaan ja ruokkimaan oman tupansa ikkunalaudalta perinteisesti. Sokealla katilla kun oli tapana kiivetä matalien ikkunalautojen ja läheisten puiden oksien kautta isäntänsä huoneelle, jossa se tiesi turvan ja varta vasten järjestetyn ruuan olevan. Toisinaan sokea katti viihtyi jopa tovin nukkuvan näin viileinä säinä Iriadorin peittoihin kätkeytyneenä, tai sisätiloissa muita hiljaa kuunnellen, mutta muuten se vilisti vapaana, hiiriä ja muita pienjyrsijöitä tupien läheisyydestä pyytäen.


//Hirvee pierukilpailu, ja lopputulos on että mennään sohvalle jatkamaan pieremistä. LISÄÄ PEITTOJA MULLE NII EN PALELE, en mä kyllä palele muutenkaan ko hehkun. Oon mukana raahattava patteri jonka lämpötilaa ei voi säätää <: TYÖMYYRÄ OLI TÄNÄÄN TYYTYVÄINEN JA SAI KEHUJA. VISKIÄKIN OIS JÄÄKAAPISSA, MUTTA MÄ PÄÄTIN TYYTYÄ TÄNÄÄN SIIHEN PUNAVIINIIN 8> Hype lähestyy, kuuletko jo sen. TAHDON JO! JNDKAHDBWLA//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Maalis 2015, 02:31

Hymy kävi nousemaan kenraalin kasvoille Iriadorin vastatessa myöntävästi hänen yllättävään kysymykseen. Muuta hän ei nyt kaivannutkaan, kuin yhteistä aikaa korkeahaltian kanssa. Ja jos hän todellakin saisi viettää kokonaisen päivän tuon seurassa, voisi Darius olla taas hetken onnellinen. Pienesti kenraali naurahti virneen kera Iriadorin puhellessa töistään, mainiten että jättäisi ne toiselle päivälle, jotta voisi viettää aikaa kenraalin kanssa. Niin Dariuskin aikoi tehdä, joskin jossain välissä hän todennäköisesti olisi papereiden kimpussa päivän mittaan. Mutta työt saisivat pysyä toissijaisena tekemisenä, Iriadorin seura oli kenraalille kuitenkin tärkeämpää.
”Ajattelin, että voisimme pysyä ihan täällä… Olen ollut niin paljon liikenteessä viimeaikoina, että kotosalla pysyttely kuulostaa jopa mieluisalta… Ehkä Nárokin pitäisi siitä, että saisi edes yhden kunnon lepopäivän”, Darius vastasi Iriadorin kysymykseen ”Mutta, meillä on huomenna koko päivä aikaa miettiä, mitä tekisimme. Ties vaikka innostuisimme lähtemään jonnekin”.
Sanojensa lomasta Darius kävi nojautumaan lähemmäksi Iriadoria, käyden suomaan pienen suudelman nuoremman poskelle.
"Nyt kuitenkin haluaisin rentoutua ja rauhoittua, sinun seurassasi", kenraali hymisi punahiuksen korvanjuuressa, käyden kietomaan kätensä jälleen nuoremman ympärille.

Loppu ilta sujui rauhallisissa merkeissä, kaksikon lähinnä puhuen ja kertoen kuulumisia paremmin, keskustellen myös kaikesta muusta. Lähinnä kaikesta kevyestä, äskeisen jälkeen kumpikaan ei halunnut käydä koskemaan liian raskaisiin tai synkkiin aiheisiin. Jostain syystä Darius ei myöskään koskenut lainkaan alkoholiin tuona iltana, lienikö syy Iriadorin huutamisessa vai siinä, että oli saanut viskit naamalle, mutta näin korkeahaltian kanssa ollessaan Darius ei tuntenut sitä pakottavaa tarvetta hankkiutua humalatilaan. Olo oli hyvä muutenkin ja ajatukset pysyivät poissa murheista nuoremman seurassa.
Lopulta kaksikko kuitenkin päätyi nukkumaan, sen pahemmin edes riehumatta pedin puolella. Olihan päivä ollut rankka molemmille, joten moista painia ei tainnut kumpikaan juuri nyt jaksaa.


-----


Aamuyöstä Darius kävi hätkähtämään hereille. Ei niiden ainaisten painajaisten takia - jotka olivat käyneet pahentumaan viikko viikolta - vaan kutsun takia. Tai no, ei se varsinaisesti ollut kutsu. Hän oli saanut telepaattisen viestin Aranilta, joka kertoi ihmisten eliitin olevan matkalla Mor vuorilla päin. Juuri se samainen eliitti, jonka kanssa Darius oli ottanut yhteen aikaisemmin kenraali Fritzin seurassa. Juuri se, joka oli Haukansilmän kapteenin surmannut. Vakoojat olivat ottaneet enemmän selvää tuosta vihollisesta ja nyt syystä tai toisesta, oli kyseinen viholliseliitti matkaamassa Mor vuorilla päin kera saattueen. Tietenkin haltiat aikoisivat iskeä, vihollisen eliitti oli liikkeellä, mutta Aran syystä tai toisesta oli päättänyt antaa tämän tehtävän Dariukselle. Oikeastaan Darius oli siitä kiitollinen, hänellä oli kalavelkoja tuon eliitin suhteen. Joten, kuiskaus sai luvan lähteä.
Ulkona oli vielä pimeää, eikä näkyvyyttä auttanut yhtään aroille kehkeytynyt lumimyrsky. Lunta tuli taivaan täydeltä ja lähes vaakasuorassa tuulen takia, mutta se ei saanut nyt haitata lähtöä. Oli toimittava nyt, ennen kuin oli liian myöhäistä. Tällaisiin nopeisiin iskutehtäviin Kuiskaus oli tarkoitettukin.

"Iriador", Darius kävi herättelemään vierellään nukkuvaa korkeahaltiaa, varovaisesti ravistellen nuorempaa hereille "Herää. Meille tuli tehtävä".
"On lähdettävä nopeasti, käy pistämään itsesi valmiiksi ja mene talleille antamaan käsky tallipojille. Minä käyn hakemassa muut tuvilta",
Darius kävi antamaan käskyn Iriadorille, kuuntelematta minkäänlaisia vastaväitteitä. Kyllä nuori varmasti huomasi kenraalin äänenpainosta, että nyt oli tosi kyseessä, eikä Haukansilmä aikonut alkaa asiasta keskustelemaan.
Sen pidemmittä puheitta Darius nousi ylös ja alkoi pukemaan päälleen. Siinä pukiessaan ei kenraali ottanut huomioon, että pihalla saattoi olla hieman kylmempi mitä viimeaikoina, joten turhan lämpimästi kenraali ei pistänyt vaatetta panssareidensa alle. Tummansininen, paksu viitta kuitenkin pistettiin kaiken sen vakiokokonaisuuden ylle, ennen kuin Darius kävi reippain askelin suuntaamaan tuville päin, kohden kuiskauksen omia tiloja.

Tupaan tullessaan Darius ei pahemmin hyssytellyt, vaan astui ovista sisään kuuluvasti. Ne harvat jotka hereillä olivat kävivät katsomaan täysvarusteista kenraalia kysyvästi, odottaen käskyä - tai lisätietoja - Dariuksen kävellessä peremmälle tupiin.
Näkökenttään osui heti ensimmäisenä Delathos, joka syystä tai toisesta oli hereillä. Kenraali katsoi nuorempaansa hetken kovinkin kivikasvoisena, kunnes hymähti pienesti.
"Pistä itsesi valmiiksi, N'drayer", Kenraali käänsi katseensa pois tummahipiästä "Tarvitsen sinua".
Noiden sanojen myötä Haukansilmä asteli peremmälle tupaan, koittaen välttää Delathosia jälleen parhaansa mukaan. Silti, vaikka ei tämän enempää halunnut Delathoksen kanssa keskustella, halusi Darius tuon mukaan. Yksikätisestä oli ollut viimeksi hyötyä, kun he olivat olleet tekemisissä tämän samaisen vihollisen kanssa. Kenties Delathosista olisi apua jälleen.
"Kapteeni Tanithilin vanha ryhmä hereille ja liikkeelle. Tuli tehtävä, meidän on lähdettävä länteen, vuorille, mahdollisimman nopeasti. Viisi lisäsotilasta mukaan, tarvitsemme lisävahvistusta", Darius kävi puhumaan kuuluvalla äänellä, mutta ei sentään huutaen. Tuvilla alkoi saman tien heräileminen ja valmistautuminen, jokaisen sotilaan käydessä noudattamaan omalta osaltaan käskyä ja herättelemään tiimitovereitaan.
"Kaikki vartin sisään talleille, ottakaa mukaan lähitaisteluaseenne ja ruokaa, jos tarvitsette. Etäaseista ei ole hyötyä, pihalla on lumimyrsky", Kenraali jatkoi kuuluvaan ääneen ohjeistusta, ohjeiden kyllä tullessa selväksi kaikille osallistujille.
Darius jäi aloilleen seurailemaan, kuinka alaisensa kävivät juoksemaan huoneesta toiseen valmistautuessaan. Ripeästi ja asiallisesti asianomaiset pistivät itsensä kuntoon ja auttoivat myös tiimitovereitaan, jahka olivat itse valmiita. Kymmenen minuutin sisään oli jokainen kutakuinkin valmis ja porukka alkoi valua ripeään tahtiin talleille, ohitse Haukansilmän joka seisoi tupien pääsisäänkäynnillä valmiina vastaamaan kysymyksiin, jos jollakulla vielä jotain kysyttävää oli....



// Sit tulee joku Timi ja pierasee ja me mennään ulos kun kämppä haisee. Timi the fart king. LISÄÄ PEITTOJA JOOO älä ny ku mä palelen sit. Minä isken kinttuni sun niskaan. Senkin Deli. TYÖMYYRÄ TEKI HYVÄÄ TYÖTÄ I'M PROUD OF YOUUUU<3 Huomenna viskiä. NYT HYPEÄ ALUILLEEN OKE //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron