Kirjoittaja suskari » 17 Huhti 2015, 20:44
Kalma, Jack
Kalma katsoi edessään istuvaa Edwardia, joka kävi kertomaan että menneisyys painasi nuorempaa, mutta myönsi että siintä olisi jo aika päästää irti. Kalma oli samaa mieltä ja nyökkäsi tähän pienesti samalla kun laski katseensa takaisin side tarpeisiin, sekä pieneen puhditusaine pulloon vierellään jota kaatoi pieneen puhtaaseen liinaan.
"...Niitä kolhuja en pysty parantamaan, vain sinä itse voit asiaan vaikuttaa. Voin vain antaa sinulle työkalut." Kalma sanoi hymähtäen jopa lohduttavasti Edwardille tai ainakin itse toivoi olevansa sellainen, ettei hän olisi jälleen valinnut sanojaan väärin. Niistä tuppasi koitumaan liian usein harmia.
"Valitettavasti, en pysty liikkumaan päivällä." Kalma totesi naurahtaen Edille ja otti vastaan miehen ojentaman käden, jota alkoi puhdistamaan kädessään olevalla liinalla reippaasti, mutta sen verran varovasti ettei olisi repinyt entisiä haavoja isommaksi.
"Se on hyvä.." Kalma totesi Edille miehen myöntäessä että oli tosiaan oppinut jo jotakin tässä lyhyessä ajassa hänen kanssaan, tai sekkaillessaan yksin. Kalma oli käymässä sanomaan omaa sanaansa asialle vielä, mutta Ed oli nopeampi ja kävi kysymään tunsiko aavekoira ketään velhoa joka voisi poistaa kirouksen. Tarpeeksi voimakasta vielä.
"Tunnen, edes menneen kuninkaan neuvonantaja ja velho.. Mutta en ole varma siintä olisiko hän nyt niin suostuvainen." Kalma vastasi hieman naurahtaen ja lisäsi vielä nolostuneena. "Saan välillä itsekkin potkia häntä perseelle että saan mitään apua." Kalma myönsi, mutta vakavoitui katsoen Edwardia.
"Ja hänhän on ihmisten puolella, voitko tosiaan näyttää naamaasi ihmis kylässä?" Kalma kysyi Edwardilta. Kyllähän Kalma olisi Blackin apua tarjonnut ja antanutkin, mutta Ed varmasti olisi etsitty ja no miksi Black auttaisi etsinäkuulutettua massamurhaajaa? Eikä Black tunnetustikkaan ollut aina se avuliain henkilö. Seuraavalle kysymykselle Kalma hymähti.
"Oikeastaan teen sitä tässä kokoajan.. opetan sinua hoitamaan vammojasi silloinkin kun en ole paikalla." Kalma vastasi Edille, jonka olisi vain hyvä oppia hoitamaan haavoja ja muita kehoon tulevia vammoja, sillä eihän se metsässä asuminen mitään herkkua ollut. Jos jotakin kävi niin harva sitä oli auttamassa heti ensiapu laukun kanssa.
"Emme, minulla on pariksi yöksi hommaa joten saat selvitä sen aikaa yksinään. Tulen sitten kolmantena yönä katsomaan miten olet pärjännyt." Kalma vastasi, kertoen että hänellä olisi ensi yönä töitä jotka pitäisi hoitaa tai ei kunnian kukko laulaisi hänelle.
"Pärjääthän sen aikaa?" Kalma kysyi puhdistaessaan viimeisiä haavoja ja kumartui kohden kääreitä, joilla alkoi peittämään Edin ruhje haavoja lialta ja muutenkin helpottaakseen kipuja. Helpompi olla kun haavat olisi peitetty pehmusteiden alle.
"Voin viedä sinut kotiisi.. ja laita jalkoihisi vaikka hieman lunta etteivät ne huomenna ole pahasti turvonneet ja kipeät." Kalma jatkoi puhumistaan kun alkoi olemaan loppu suoralla Edin käärimisestä, mutta nostaessaan katseensa nuorempaansa Kalma tajusi että Ed oli nukahtanut. Kalma ei voinnut olla hymähtämättä, mutta antoi nuoren miehen nukkua kun itse laittoi tavaransa kasaan ja lähtö valmiiksi. Tämän jälkeen Kalma otti Edin "halaukseen" ja nosti ylös, teleporttasi kerran ja he olivat Edin oman tekemässä kolossa jälleen. Kalma asetteli varovasti hukan makaamaan kyljelleen maahan ja peitteli tuon viime yönä antamallaan takillaan ettei paleltuisi yön aikana nukkuessaan.
"Nähdään.." Kalma sanoi hymähtäen ja katosi yhdellä teleporttauksella yöhön.
****
Muutama yö meni aavekoiran kohdalla täysin töissä, kotonaan mies oli vain käynnyt kääntymässä ja sitten loppu aika olikin mennyt täysin juoksuttamassa kirjeitä kylästä toiseen. Nukkuen kylissä, syöden ja taas jatkaessa matkaa, joten ei ollut mikään suuri yllätys että sinä kolmantena yönä Kalma oli väsynyt. Lupauksensa Kalma oli kuitenkin pitänyt. Aavekoira oli matkalla takaisin katsomaan miten Edwrad mahtoi pärjätä muutaman yön poissa olon jälkeen. Tosin Kalma uskoi syvästi ettei Edillä ollut mitään hätää, mies osasi metsästää ja tuolla oli nyt edes jokin rauhallinen lämmin paikka missä levätä. Joten mitään kiirettä saapumisensa kanssa Kalma ei pitänyt vaan käveli kaikessa rauhassa hiljaisessa yöllisessä metsässä, toinen syy kävelyyn oli vain se ettei aavekoiralla ollut juurikaan enään voimia teleporttaamiseen. Hän oli kuluttanut voimansa loppuun ehtiäkseen kotiinsa, ehtiäkseen näkemään vaimonsa ja lapsensa ennenkuin olisi lähtenyt jälleen uudelleen matkaan Ediä tapaamaan. Kalma ei kuitenkaan ollut matkallaan aivan yksin.. Aavekoira ei ollut huomannut laisinkaan takanaan huomattavasti etäämmällä seuraavaa tummaa hahmoa, joka kyllä piti visusti huolen ettei koira huomaisi.
Jack oli seurannut yksinään kulkevaa aavekoiraa kylältä asti kaikessa hiljaisuudessa kerta oli vain sattumalta nähnyt tuon karvakasan poistuvan kylän suojista. Jack oli kyllä olettanut että Kalma jossakin välissä olisi teleportannut jonnekkin kauas hänen ulottumattomiin, mutta yllättävää kyllä koira ei tehnyt tätä. Oliko rakki tyhmä vai sitten ei pystynyt teleporttaamaan tällä hetkellä? Miten vain, se loi täydellisen tilaisuuden iskeä aavekoiraa. Jack teleporttasi lähemmäs aavekoiraa, aivan tuon selän taakse muutamien metrien päähän, ja veti kuunsirpin muotoiset aseensa vyöltä ja heitti ne Kalmaa kohden. Kalma ei todellakaan huomannut mitään kuin vasta siinä vaiheessa kuin hopeiset terät leikkasivat kummastakin kyljistä kankaisen takin rikki lihaa myöten. Kalma parahti irvistellen kivusta ja oli kääntymässä vihollistaan kohden kun sai samoista aseista uudestaan osumat, tällä kertaa selkään tuli syviä viiltoja ja Kalma horjahti eteenpäin pitäen itsensä pystyssä.
"Olet hidas tänään.." Jack totesi aavekoiralle hymyillen pahoittelevasti samalla kun otti aseensa käsiinsä vastaan, teleporttasi ja ilmestyi aivan aavekoiran nenän eteen vakavan ilmeen kera.
"Sinä!?" Kalma sähähti hampaiden välistä muristen ja nosti terävä kyntisen kätensä iskeäkseen Jackin kasvot uuteen uskoon, mutta Kalma oli väsynyt ja tämän vuoksi normaalia hitaampi. Jack ehti reagoida tähän iskuun potkaisemalla ja toiseen haavoittuneeseen kylkeen napakan ja voimakkaan potkun. Kalma pihahti kivusta ja hoiperteli taaksepäin pidellen loukkaantunutta kylkeään tuskaisen näköisenä.
"...Olet tosiaan hidas tänään, mutta helpompi se minulle on." Jack vain totesi virnuillen ja pyöräytti aseita kädessään ja heitti ne jälleen aavekoiraa kohden viillellen tälläkin kertaa aavekoiran kehoa auki.
// Anteeksi että kesti ja jos tää on nyt vähä derppiä, mut väsymys e__e //