Kirjoittaja Lotdow » 23 Huhti 2015, 19:21
Randy irvisti leveästi kun Adanna hyväksyi hänen kutsunsa kohti seikkailua - no, jonkinmoista seikkailua edes. Hän keinautteli päätään puolelta toiselle ja nosti olkapäänsä kevyeen kohtautukseen, naksautellen kieltään.
"Noh, se riippuu kuinka hyvin osaatte keittää teetä. Kuumempi vesi helpottaa, no tuota, keittämistä", hän arvioi. Randy itse ei ollut käyttänyt suo-ohdaketta aikoihin, mutta uskoi muistavansa mullan ja musteensekaisten muistiinpanojensa avulla, miten yrtti toimi käytännössä. Hän lähti astelemaan varpaat ojennuksessa eespäin kohti itää, josta muisteli soisempien alueiden alkavan. Kävelymatkan ei pitäisi olla liian pitkä, mutta eivätpä hänen varpaansa tavanneet palella kauhean usein. Hän kallisti päätään Adannan huomautukselle ja hänen suustaan lähti ilmoille yksittäinen naurahdus:
"No mutta tokihan, pahoitteluni. Ihmiset tapaavat yleensä olla arvokkaan puoleisia, sen verran kun kylillä päin käyn kiertelemässä, mutta kuten haluat, on hyvä tietää että sinuttelu on vielä teidänkinlaistenne kanssa muodissa - ei siis millään pahalla." Hän pörrötti jo valmiiksi tällähtänyttä tukkaansa ja osoitteli puiden lomaan. Seuraava huomautus sai hänen tahtinsa hidastumaan femurin huomaamatta ja mutristi huuliaan, taittaen päätään jälleen toiselle olkapäälle. Se, mitä oli ehtinyt tapahtua Randyn alkuperäisessä kodissa oli yli kymmenen vuoden takana ja silti hänestä välillä tuntui että kaikki olisi tapahtunut eilen. Femuri sysäsi muistonsa sivuun ja hukutti veljiensä kaipuun kurkustaan alas leveällä hymyllä.
"Ei", hän sanoi sanaa venyttäen. "Olen femuri, katsos. Femur Vertigó, jos aivan täsmällisiä ollaan. Meillä tuppaa olemaan mielenkiintoisen värisiä silmiä." Hän ei olettanut Adannan tuntevan rotua. Itse asiassa hän ei ollut koskaan Cryptillä oleskelunsa aikana tavannut ketään, joka femureita tuntisin sen verran etelässä kun asuivat.
"En osaa sanoa, kauanko meidän menee kävellä, mutta pimeän luulisi laskeutuvan vasta vähän myöhemmin", hän huomautti. Alkukevät tai ei, pimeällä ei kannattanut hiiviskellä aseettomasti ympäri Quinnia - ainakaan jos kulki maata pitkin.
"Mutta kerro ihmeessä itsessäsi, jos siis kysyä sopii, kestäisipä reissumme kymmenen minuuttia tai tunnin, on aina parempi tuntea väkeä jonka kanssa kulkee", hän huomautti ystävällismielisesti.
//Anteeksi kesto ^^'