Let me convince you || Suskari

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Huhti 2015, 00:34

Luvon näytti ja kuulosti surun murtamalta, kuin koko maailma olisi hajonnut tuon jalkojen alla. Olikohan nuorukainen ollut kauaa Jackin orja? Selvästi tarpeeksi aikaa vihan syntymiseen isäntäänsä kohtaan. Haul naurahti ajatukselleen. Moinen kuulosti jotenkin tutulta. Orja ja tuon isäntä, joka päättyi koston suloiseen sointuun. Haul osasi ymmärtää toisen tunteita, he molemmat olivat omilla tavoillaan vankeja.

Kurjalta kuulostava Luvon kysyi oliko Haulilla mitään kykyjä liikkua itse. Sielu tuijotti surkean näköistä haltiaa. Hän ei ylleensä moisia salaisuuksia paljastanut, mutta... "Ehkä..." Sielu vastasi yllättäen, mutta todella epäselvästi, hän vain herätteli Luvonin toiveita. Oli hyvä voittaa mahdollisiman monta henkilöä puolelleen, vaikka haltia olikin orja ja tuosta ei sinäänsä ollut hirveästi hyötyä. Ei sitä ikinä kuitenkaan tiennyt.
"Suostun kyllä, jos sinulla riittää rohkeutta. Muista kuitenkin mitä sanoin, en ole varma pärjäätkö hänelle, sekä anna minulle aikaa... ystävystyä isäntäsi kanssa." Haul totesi Luvonin epäuskoiseen iloon.

//Mokomat hirviöt :'< //
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Huhti 2015, 01:50

Luvon tuijotti surkean näköisenä edessään olevaa Haulia, odottaen että aave hänelle vastaisi jotakin, ja niin aave muotoinen mies tekikin, mutta ei vastanut suoraan nuorelle haltialle. Se oli vain ehkä, mutta Haul tosiaan oli onnistunut herättämään pienen toivon kipinän Luvonissa pakenemisen suhteen ja toivosta päästä takaisin omiensa luokse, takaisin perheensä luokse jota hän ei ollut nähnyt kohta melkein vuoteen, tai useampaan kuukauteen. Ei Luvon tiennyt enää tarkalleen kuinka kauan hän oli olut Jackin vankina. Ajantaju oli mennyt jo aikaa sitten.
Nuoren miehen ilme kirkastui entisestään kun Haul sanoi että oli täysin suostuvainen auttamaan Luvonia pakenemaan, mutta vain jos nuorella haltialla rohkeus riitti ja Haul itse tahtoi vielä ystävystyä Jackin kanssa enemmän.
"En tule pettämään teitä!" Luvon sanoi nyt vetäen laihoille kasvoillensa iloisen hymyn joka oli toivoa täynnä, toivoa siitä että Haul olisi hänen pelastuksensa. Nuoren haltian jo melkein haaveillessa Haulin ja hänen yhteisestä liitosta keskenään, jossa he olivat erottomaton parivaljakko. Vaikka se selvästikkin oli jo valmiiksi tuhkattu unelma, jos yhtään otti huomioon Haulin luonnetta. Haul olis se joka haltiaa olisi käyttänyt, eikä toisinpäin.

Jack.. Jack kuunteli korva tarkkana kaksikon puhetta keskenään vintiltä käsin. Tietenkään Jack ei ymmärtänyt sana sanalta mitä kaksikko puhui, mutta osasi kyllä laskea pelkästään muutaman tunnistettavan sanan jälkeen mitä kaksikko ajoi takaa. Kumpikin halusi puukottaa häntä selkään, Haul vain pelleili hänen orjansa kanssa ja haltian luopio halusi paeta hänen miekkansa kanssa. Jack kuitenkin vain hymyili paikoillaan silmät hohtaen punaisen oransseina pimeydessä. Tästä saisi hyvää viihdettä aikaiseksi ja hieman aivopeliä sen suhteen kuka tässä vetäisikään pidemmän korren. Jack tosiaankin aikoi lähtä Haulin järjestämään leikkiin mukaan, ainakin hetkeksi aikaa.
Jack nousi ylös paikoiltaan ja palasi ulos tutulle koti tiellensä, lähtien kävelemään sisään taloon, nostaen avaimen lukkoon, käänsi sitä pienen naksahduksen kera ja lähti avaamaan ovea astuen sisään eteiseen. Mies katsoi ympärillensä riisuessaan takkiaan päältään. Kaikki näytti olevan niin kuin hän oli lähtenytkin, kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut. Siinä tunnelmassa kaksikko saisi elää oman aikansa.
"Luvon.." Jack huhuili orjaansa astellessaan peremmälle, joka tuli yhtä ripeästi paikalle kuten ennekin surkealla olemuksellaan.
"Niin isäntä, mitä haluatte?" Luvon kysyi hieman karkealla yleiskielellä pienen kohteliaan nyökkäyksen kera.
"Lähden takaisin ulos, valmista yhdeksi ruoka... ja siivoa täällä, myös se mitä sotket keittiössä." Jack käski ja kumarruksen kera haltia painui hakemaan siivous tarvikkeita. Jack itse käveli puolestaan omaan makuunhuoneeseensa, jossa Haul totta kai oli ja käveli lähemmäs asetta nurkassa.
"Nyt minulla on aikaa sinulle." Jack sanoi hymyillen. "Toivon ettet tuota pettymystä minulle Haul." Jack totesi ja nosti Haulin vyöstä aseineen päivineen ja tällä kertaa asettaen sen lantiollensa roikkumaan... katsoen Haulia, tai no miekassa olevia silmiä. Että häntä edelleenkin inhotti tuijottava miekka.
Mitään kuitenkaan sen enempää sanomatta Jack käveli eteiseen, heitti takin niskaansa ja lähti matkaamaan kohden linnan saleja.

Matka kesti tietenkin oman aikansa kävellen, mutta perille sitä päästiin. Eikä Jack ollut saleilla yksin suinkaan, moni muukin oli täällä harjoittelemassa tai kokeilemassa jotakin uutta. Jotkut nuorempaa alokas sotilasta jotka harjoittelivat nukeilla ja sitten taas heidän opettajansa. Muutamaa tuttavaansa mies tervehti ystävällisesti muutaman sanan kera, ennenkuin valitsi jostakin nurkasta itselleen sopivan paikan, jossa oli puinen harjoittelu nukke pystyssä valmiina. Jack katsoi Haulia ja siirsi kätensä miekan kahvan yläpuolelle, mutta ei koskettanut kahvaa. Pieni puoli edelleenkin taisteli tätä ajatusta vastaan.
"...Voitaisiin aloittaa jollakin pienellä, en ole tottunut.. kaltaisiisi aseisiin." Jack sanoi pienesti hymähtäen hermostuneesti ja itseään mielessä kiroten lopultakin laski kätensä tämä kirotun aseen kahvalle. Nyt hän enään pystyi rukoilemaan ja toivomaan että Haul oli puhunut totta aikaisemmin itsestään ja kyvyistään.

// Ja joudun valitettavasti sanomaan ettei Luvon saa tämän pelin aikana vapauttaan >: //
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Huhti 2015, 09:11

Virne kohosi entistä leveämmästi Huliln huulille Luvonin vannoessa, ettei tulisi pettämään häntä. "Hyvä." Mies totesi, ennen kuin kääntyi kannoillaan takaisin kohti ove, antaen haltialle vielä viimeisen katseen. Luvon oli toivoa täynnä, kaikki kuitenkin oli tuosta itsestään kiinni ja jos tuo saisi surmansa vapauttaan hamuillessaan, sielu toivoi että se tapahtuisi hänen terästään.
Haul palasi takaisin miekkaansa, jääden odottamaan Jackin paluuta, joka ei kestänyt yllättävän kauaa. Ulko-ovi kuului käyvän, ääni sai miekan silmät avautumaan. Jack kutsui orjaansa luokseen ja antoi tuolle tekemistä, siksi aikaa kun kävisi vielä jossain. Askeleet kulkivat huoneen ovelle, joka avattiin lukostaan ja Jack astui sisään. Toisella olisi nyt aikaa hänelle. "En usko että tuotat pettymyksen." Haul vastasi toisen sanoihin, ennen kuin pääsi tuon vyötärölle roikkumaan niin kuin aseen kuuluikin. Hyvä askel lähemmäs tavoiteltua päämäärää.

Kaksikko poistui talosta, joka taas tarkoitti sitä että Haulin oli pysyteltävä pois näkyvistä ja hiljaa. Ase tarkkaili ympäristöään toisen vyöltä, pohtien mihin heo livat matkalla. Vastaus saatiin Jackin astuessa suureen saliin, joka oli täynnä aseiden kilinää ja miesten ääniä. Jonkin lainen harjoitussali.
Jackin tervehdittyä muutamaa tuttavaa suuntasi tuo salin nurkkaan, he olivat sopivan syrjällä muista, jotta Haul saattoi kuiskia toiselle. Hiljainen naurahdus karkasi miekasta Jackin ehdottaessa että he voisivat kokeilla jotain pientä. Haul ei kuitenkaan sanonut mitään, jäi vain odottamaan toisen kättä, joka oli jo todella lähellä koskettaa miekankahvaa. Pieninkin ihonkosketus, sai Haulin voimat virtaamaan, se kuohuvan virtauksen lailla tarttui Jackin kädestä, virrtaen tuon suonia pitkin käden kautta kauttaaltaan miehen kehoon. Päälepäin toinen ei näyttänyt sen erikoisemmalta, mutta tuo varmasti saattoi tuntea kuinka jokainen kehon lihas jännittyi hetkellisesti, mies varmasti jaksaisi nostaa viisikertaa oman painonsa verran. Jack tuntisi myös mielessään kuinka tietäisi tarkalleen kuinka käyttää uutta asettaan, kaiken sen ennestään osattujen kykyjen lisäksi, osasi tuo paljon muuta. Jack oli tottunut miekkaan saman tien kun koski kädellään miekankahvaan. "Sinussa on paljon potentiaalia Jack. Tunnetko sen itse?"

//Voi eiiii D': //
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Huhti 2015, 10:11

Sillä samalla hetkellä kun Jack oli miekkaan tarrannut kädellään tunsi hän sen kädessään virtaavan voiman tunteen, joka luikerteli pitkin hänen koko kehoaan vallaten sen itselleen jokaista lihasta ja ruumiin osaa myöten. Jack melkein tunsi kuinka hänen aistinsa, fyysinen voima ja taidot parantuivat moninketaisiksi, tuntui kun hän olisi aina käyttänyt tätä miekkaa aseenaan. Se tuntui.. tuntui niin hyvältä, mutta silti siinä oli jotakin pelottavaa joka veti Jackiä pois. Ehkä se oli vain se puoli miehestä joka taisteli kaikkea tälläistä epäluonnollista vastaan.¨
"Tunnen." Jack sanoi vilkaisten Hauliin ja veti miekan ulos kahvastaan nyt ensinmäisen kerran koko aikana tarkastellen virheetöntä terää katseellaan, ollen nyt täysin varma siintä ettei hän halunnut noin vain luopua tästä kaunokaisesta edes vahingossa. Harmi vain ettei Haul ei taitanut olla aikaisempien puheidensa perusteella aivan samalla kannalla.
"..Mutta hieman hölmöltä myös." Jack lisäsi hymähtäen. Oli hieman outoa että hän pystyi käsittelemään miekkaa välittömästi kun hän oli siihen kädellään koskenut, puhumattakaan tästä voiman virrasta jonka hän tunsi. Hän kuuli, haistoi ja näki paremmin, ja saattoi olla että hän oli monin verroin vahvempi kuin ennen... mutta entä nopeus? Jack ei ollut koskaan ollut mikään nopeuden ja ketteryyden huipentuma. Sitä mies halusi päästä kokeilemaan. Sääli vain ettei puunukke ollut liikkuva maali, mutta ehkä se korjaantuisi oikealla kohteella tämän illan aikana. Kyllä, Jack oli päättänyt tänä iltana lähteä metsästämään Haulin kanssa. Hänen oli pakko päästä kokeilemaan tätä asetta ja voimia käytännössä! Tosin pieni testi ei tässäkään olisi pahitteeksi.
Jack siirsi katseensa edessä olevaan hieman itseään paksumpaan harjoittelu nukkeen, joka oli tehty tarkoitusta varten vahvasta puusta että sitä saisi mätkiä miekalla niin kauan kun sielu sieti. Normaalit miekat eivät ukkoa tuhonneet hetkessä, mutta entä nyt kun hänellä oli Haul käytössä? Mies käveli puu ukkoa lähemmäksi, veti aseen sivullensa ja iski sivu suuntaisesti puu ukkoa kutakuinkin keskelle. Jack oli vaistomaisesti odottanut että miekka löisi kiinni kovaan puuhun, mutta miekka leikkasi sitä kuin teurastajan veitsi lihaa katkaisten puu ukon kahtia keskeltä siististi, pudottaen puu ukon yläosan maahan tömähdyksen kera. Jack oli hetken aikaa sanaton, yllättynyt, mutta myös innoissaan kuin pieni lapsi uudesta lelustaan. Jack veti kasvoillensa virneen.
"Hyvä on, sait minut vakuttuneeksi." Jack sanoi ja veti aseen takaisin tuppeensa samalla kun suoristautui seisomaan. Hänen kyllä oli vieläkin vaikea hyväksyä sitä ettei Haul ollut yrittänyt tehdä hänelle mitään.
"Nyt sinä pidät oman puolesi." Jack sanoi ja teleporttasi ulos salilta ilmestyen hieman rauhallisemmalle kadulle. Jack katsoi vyöllään olevaa asetta.
"Lupasit kertoa menneisyytesi." Jack muistutti.
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Huhti 2015, 12:00

Jackin reaktio tuntui Haulista huvittavalta, toinen oli oikein viihdyttävää katsottavaa, tuon tuntiessa miekan voiman virtaavan. Mies itse kommentoikin kuinka olo oli hölmö, mutta sielu pystyi näkemään innokkuutta toisen silmissä.
Jack otti paremman otteen miekankahvasta, aikeena nyt kokeilla mihin heidän yhteistyö kykeni. Kohteena toimi umpipuuta oleva nukke, joka oli aseiden auheuttamia kolhuja täynnä, mutta Haul tiesi tekevänsä tuohon isoimman kolhun ikinä. Miekan terä leikkäsi suhahtaen ilmaa, ennen kuin se iskeytyi puista nukkea vasten upoten siihen, upoten vielä syvemmälle, aina nuken paksun puun lävitse. Iso pala puuta tömähti lattialle, todistaen lopulta Jackille mihin Haul oikein pystyi. Miekka olisi virnuillut toisen ilmeelle jos olisi voinut.

"Se on hyvä kuulla, vaikka äskeinen oli vain pintaraapaisu voimistani." Haul kuiskasi, Jackin myöntäessä että oli lopulta vakuuttunut. Pieni harjoittelu sai tältä oisin riittää, Haul pääsi takaisin roikumaan Jackin vyölle. Sinäänsä viisas päätös, äskeinen saattoi kiinnittää heihin liikaa huomiota, kaikkien muiden salissa harjoittelevien kesken. Jack näki parhaaksi teleportata salista ulos.
Toisen mielestä oli aika että Haul kertoisi vihdoin omasta menneisyydestään. "Toki, mutta eikö olisi parempi siirtyä jonnekkin syrjään, missä minun ei tarvitse kuiskia korvaasi jatkuvasti." Sielu ehotti, muutenkin saattaisi Jack näyttää oudolta jos puhuisi itsekseen.
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Huhti 2015, 15:51

Vain pintaraapaisu, vain pieni murto-osa niistä voimista mitä tämä pieni esine pystyi hänelle halutessaan antamaan. Jack alkoi olemaan utelias sen suhteen mihin hän pystyisikään yhteen Haulin kanssa, mutta miehen olisi oltava kärsivällinen. Niin kauan kuin Haul oli aikaissa pettää häntä, hänen olisi pidettävä ainakin osa voimistaan piilossa hengeltä. Hän ei voinnut antaa aaveelle tilaisuutta tutustua hänen voimiinsa kokonaisuudessaan.

Jack katsoi miekkaansa silmät kaventuen kapeiksi viiruiksi kuin kissalla, kun miekka ehdotteli että he siirtyisivät rauhallisemmalle paikalle että Haul voisi vailla kuiskailua kertoa menneisyytensä, ja ettei Jackia itseään alettaisi pitämään hulluna sen johdosta kun hän yksinään puhui. Järkeähän tuossa oli, mutta miestä itseään ei miellyttänyt että Haul komenteli häntä. Johdatteli haluamallaan tavalla. Mutta tuhahtaen Jack päätti jälleen ottaa taksin roolin Haulin mieliksi ja teleporttasi jälleen kerran kadulta jonnekkin.. jonnekkin, jossa ei ollut muita ihmisiä katsomassa kun Jack höpisi itsekseen. Jack oli ilmestynyt takaisin omaan kotiinsa ja omaan huoneeseensa, jossa riisui asevyönsä vyöltään ja heitti Haulin miekkoineen sängyn päälle.
"Nyt puhu... vai tarvitseko vielä tyynynkin allesi?" Sanottiin jo huomattavasti käskevämmin ja varoittavaan sävyyn ettei Haulin kannattaisi liikaa alkaa hyppimään Jackin silmille. Jack sieti kyllä komentelua, oli aina sietänyt, mutta enemmänkin henkilöiltä jolla oli asemaa.. ja Haulin taas pitäisi olla hänen komennuksessaan, eikä toisinpäin.
"..Miten jos illemmalla lähtisimme jahtiin." Jack sanoi hymyillen itsekseen ja veti puisen tuolin allensa, istuen sille väärinpäin nojaten selkänojaa.
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Huhti 2015, 18:18

Jack päätti tuoda heidät takaisin tuon kotiin aina makuuhuoneeseen asti. "Tämä sinun kykysi on todella hyödyllinen." Haul kehui, samalla kun uskaltautui palata ulos miekasta inhimilleseen muotoonsa. Sielu naurahti toisen koppaviin sanoihin. "Olen miekka, en tunne mitään, joten tyynyllä ei ole merkitystä." Haul kertoi, hymyillen huvittuneena toisen asenteelle.
Ennen kuin Haul saattoi alkaa pikku kertomuksensa, ilmoitti Jack mahdollisesta jahdista, jonka he voisivat tehdä tulevana iltana. "Jahti on aina mukavaa viihdettä." Sielu virnisti tyytyväisenä kuulemaansa.

"Mutta, menneisyyteni... En aio takertua yksityiskohtiin, joten kerron tarinani suurpiirteisesti." Haul totesi, samalla kun laskeutui istumaan vuoteen reunalle, nostaen kädet rennosti puuskaan. "Siitä lähtien kun muistan, olin orpo, en tiedä alkuperästäni mitään. Kasvoin pienessä orpokodissa, mutta jouduin kadulle hyvin nuorena. Onneksi eräs... mies..." Haulin äänestä saattoi kuulla kitkeryyttä. "...löysi minut ja otti huostaansa, kasvatti minut kuin oman poikansa. Hän oli kylän seppä ja harjoitteli omillaan magiaa. Olisin varmaan kuolut ennen aikaisesti ilman häntä..." Ehkä toisinaan hän toivoikin niin. "Mutta hän ei ollut sitä mitä kuvittelin, kun oli hänen milestään tarpeeksi vanha, vei hän minut kylän reunamalla sijaitsevaan metsään. Siellä näin ensikerran tämän miekan kahvan. En ikinä ehtinyt kysyä häneltä mikä se oli, hän kun meni upottamaan tikarin rintakehääni." Haul totesi hymyillen vinosti, mutta selvää inhoa äänessään. "Hän olikin harjottanut pimeää, kiellettyä magiaa omalla ajallaan, jotta voisi takoa itselleen miekan sielusta, joka kykenisi syömään muiden sieluja ja antamaan voimaa sille joka miekkaa käyttää."
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Huhti 2015, 18:56

Jack huomasi ettei Haulilla ollut kovinkaan helppo puhua menneisyydestään ja oli selvästikkin katkeroitunut ja vihan saastuttama henkilölle, joka tämän sielu paran oli miekkaan takonut. Haul oli ollut alun alkaen orpo vailla vanhempia, mutta tämä mies oli sitten ottanut Haulin hoiviinsa, kasvattanut ja rakastanut.. joka sitten oli päättynyt karulla tavalla murhaan ja siihen että tämä seppä oli tehnyt Haulista itselleen aseen. Julmaa ja harvinaisen tutun kuuloista, vaikka Jackin ja Haulin menneisyydellä oli eronsa, mutta silti yllättävän paljon samaa.
"Otan osaa, en kyllä kykene auttamaan sinua... muuta kuin hankkimalla sinulle sielujasi." Jack sanoi kun Haul oli hiljennyt. Todellisuudessa Jack ehkä olisi voinnut auttaa Haulia pääsemästä ikuisesta vankilastaan Blackin avulla, joka oletettavasti oli ihmisten puolella oleva vahvin tiedettävä velho, mutta tunnetusti tällä kaksikolla ei ollut kovinkaan hyvät välit toisiinsa. Viimeisimmällä kerralla Black oli yrittänyt tappaa hänet.. joten ei, Jack ei lähtisi kysymään mitään siltä kaljupäältä vapaaehtoisesti.
"Mutta ilmeisesti kuitenkin pääsit pakenemaan ja eroon herrastasi? Kuinka? Miten?" Jack kysyi, josta sitten päästiinkin siihen arkaan alueeseen Haulissa kuinka tuo oli päässyt eroon ensinmäisestä isännästään jos ei kerta vahingoittaminen onnistunut. Miten siis Haul oli sen tehnyt? ..Olihan Haul hänen orjallensa jo vihjannut että pystyi liikkumaan ehkä itse. Oliko Haul sanonut sen vain miellyttääkseen vai vain siksi että tosiaan halutessaan näin pystyi tekemään?
"Sinähän et pysty vahingoittamaan isäntääsi vai mitä?" Jack sanoi vetäen kasvoillensa virneen ja katseen joka odotti aaveelta vastausta.
"Lisäksi sekin että miten sinä olet kulkeutunut tänne.. ja voisin olettaa että sinulla on ollut useampi herra takanasi, kuin yksi?" Jack jatkoi risti kuulusteluaan Haulilta täysin hymyssä suin. Hän todellakin repisi kaiken tuosta kalkkarokäärmeestä irti.
"Entä ikäsi? Kuinka kauan olet ollut tuollainen?" Oli kevyempi kysymys.
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Huhti 2015, 20:06

Osan ottonsa Jack soi Haulille, tuon tarinan kuultuaan ja tuo oli oikeassa siinä mielessä että ainoa asia oli kuinka kukaan pystyi häntä auttamaan oli sielujen keruu. Seuraavaksi tulivat kysymykset, joita sielu oli joissain määrin osannut odottaa. Jack osasi todellakin esittää juuri oikeat kysymykset, tuo tahtoi hänestä kaiken irti. Olisiko Haulin viimein aikaa sanoa ensimmäinen valheensa vai kerto toiselle suoraan totuus? Sielu ei ollut aivan varma kuinka toinen totuuteen reakoisi, alkaisi pelkäämään omanhenkensä puolesta, kun tietäisi että Haul tosiaan pystyisi olemaan fyysinen?

"Kyllä pääsin hänestä eroon... lopulta. Se vaati vain aikaa." Haul ei ollut puheissaan täysin selkeä, sen saattoi ottaa, että ensimmäinen isäntä oli kuollut vanhaan ikään, mutta haulille se oikeastaan tarkoitti pitkältä tuntuvaa aikaa jonka hän oli joutunut kituen palvelemaan tuota, kunnes lopulta oli tarpeeksi voimakas surmatakseen tuon omakätisesti. Jackin luottamus varmasti rapisisi, jos Haul olisi kertonut asian suoraan.
"Pystyn kyllä vahingoittamaan isäntääni, jos joku muu ottaa minut käteensä ja vahingoittaa minulla sinua. En kykene estämään ketään." Sielu selitti toisen huoliin. "Ja kyllä, minua on käyttänyt monia. Olen kulkenut kädestä käteen, jotkut surmaten toisiaan jotta saisivat minut käsiinsä ja toiset kuolleet vanhaan ikään." Haul kertoi ja hymähti Jackin udellessä hänen ikäänsä. "Olen ollut tälläinen yli 400 vuotta."
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Huhti 2015, 21:42

Haul kertoi että oli päässyt eroon ensinmäisestä isännästään ajan kassa eroon, josta sitten ilmeisesti oli seurannut uusi omistaja ja sitten taas uusi aina nykyiseen pisteeseen asti, Jackin ulottuville. Mikä onnen potku Haulin löytäminen olikaan ollut. Ei vain aseena, vaan myös seurana.. Haul vaikutti älykkäältä seuralta, jonka kanssa Jack voisi aavemaisista piirteistään huolimatta tulla toimeen. Hänen olisi vain ensin saatava oma luottamus kohdillensa Haulin kohdalla, kuten myös Haulille häntä kohtaan, mutta se oli vaikeaa kun Haul oli yksi käärmekielinen lisko. Ei aina tiennyt mikä oli totta ja mikä ei. Eikä Jack ollut unohtanut Haulin ja hänen orjansa juonta, siintä kumpikin maksaisi aikanaan. Eniten varmasti Luvon.
"Mikset kerro minulle yksityiskohtia Haul? Teitkö sinä hänelle jotakin?" Jack kysyi kuulostaen nyt hieman rauhallisemmalta, ystävällisemmältä ollen edelleenkin se utelias itsensä. Hän hitto vie kaivaisi vaikka väkisin tuon tiedon tuosta aaveesta. Sen oli oltava tärkeää kerta Haul sitä kiersi sanoillaan niin kovasti.
"Pidätkö minua heikko hermona joka säikähtää hieman hurjemmasta menneisyydestä?" Jack kysyi naurahtaen. Hän oli nähnyt aavekoiran matkassa niin paljon kuolemaa ja tuhoa ettei enään säikähtänyt pikku jutuista, puhumattakaan miehen omat teot.
"En tiedä oletko huomannut, mutta en minäkään mikään puhdas pulmunen ole." Jack sanoi virnistäen.

"No tuon tiesinkin, siksi en anna sinua muille." Jack hymähti itsestään selvyydelle. "Olet melkoisen iäkäs tapaus, ohitat minutkin." Jack sanoi hieman yllättyneenä Haulin todellisesta iästä. Tosin epä tuolla aaveena ollut ikääntymiseen liittyviä ongelmia, tai pelkoa kuolla johonkin moneen muuhun tapaan. Ei Jack itsekkään tästä vanhenisi yhtään, mutta hänet voisi tappaa ja sairaudet voisivat aina viedä hänet mukanaan. Tapoja oli monia.
"..Itse olen yli parisataa vuotta vanha, jos lasketaan mukaan se aika kun olin ihminen." Jack sanoi paljastaen näin oman ikänsä.
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 01 Huhti 2015, 22:29

Jack oli niin vaativa kysymyksillään, aivan kuin tuo jo tietäisi mitä hän ei kertonut ja halusi vain kuulla sen miehen omasta suusta. Haulin kulmat kurtistuivat hänen pohtiessaan, aikaisempi keskustelu Luvonin kanssa, oliko mahdollista että Jack oli siitä tietoinen? Oliko Luvon mennyt kertomaan jostain typerästä syystä isännälleen? Ei se ollut mahdollista, ei Luvon hyötyisi mitenkään sen kertomisesta. Toinen vaihtoehto oli, että mies oli kuunnellut salaa. Se oli täysin mahdolista ottaen huomoaan tuon teleportaus kyvyn... Haul hymähti, miksi hän vaivasi mieltään näin paljon, jos toinen tiesi hänen kertoneen Luvonille että ehkä hän kykeni olemaan fyysinen, niin siinäkös oli tietoinen. Ainakaan hänen ei tarvinnut vaivautua kertomaan sitä tuolle.

"En pidä sinua heikkohermoisena, tiedän kyllä millainen olet, olen nähnyt sielusi ja se ei todellakaan ole puhdas." Haul kertoi naurahtaen takaisin Jackin kysymykseen, sivuuttaen kaiken muun mitä tuo oli sanonut. Jos toinen tahtoi niin kovasti tietää, kysyisi mokoma suoraan ja tunnustaisi hänelle kuinka paljon epäili häntä.
"Hmmm... luulin vain että henki riivasi sinua, mutta kuinka ihminen elää yli kaksisataa vuotiaaksi?" Haul kummasteli, Jackin vuorostaan kertoessa ikänsä.
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Huhti 2015, 23:40

Haul ei enää vastanut Jackin kysymykseen siintä mitä tuon ensinmäiselle isännälle oli tapahtunut, tai mitä Haul oli mahdollisesti miehelle tehnyt. Mutta kerta Haul ei halunnut vastata se saattoi olla myös myöntävä ele että Haul tosiaan osasi halutessaan olla kiinteä. Mutta jos näin oli... miksi Haul salasi sitä? Jack oli jo osoittanut muutamalla hassulla ystävällisellä eleellä että Haul oli täysin tervetullut hänen elämäänsä omalla olemuksellaan ja jos Haul halusi olla silloin tällöin oma kiinteä itsensä. Miksi se Jackia haittaisi? Kunhan aina palaisi takaisin.. eikä pettäisi häntä.
"Et halua vastata? ..Mutta tiedä, en ole sättimässä sinua siitä." Jack sanoi huokaisten hieman luovuttaneena. Hyvä on pitäkööt sitten salaisuutensa.

Jack katsoi yllättyneen järkyttyneenä Haulia kun aave mainitsi että tiesi jo hänen olevan vähemman puhtaampaa syntiensä puolesta, kun oli nähnyt hänen sielunsa. Katsonut ja lukenut sitä. Milloin? Silloin kun hän oli ottanut ensinmäistä kertaa tuon kaunokaisen käteensä? Jack ei pitänyt ajatuksesta.
"Mikset kertonut että osaat sellaistakin? En pidä siitä." Jack sanoi murahtaen hamapiden välistä. Hän ei todellakaan pitänyt siintä että Haul oli jättänyt tuollaisen pienen yksityiskohdan kertomatta. Uskaltaisiko hän toistamiseen ottaa tuota paskiaista käteensä?
Sitten Haul päättikin vuorostaan alkaa utelemaan Jackin menneisyyden perään, tai no pikemminkin sitä miten hän oli onnistunut elämään ihmisenä toistasataa vuotta vanhentumatta ulkoisesti mitenkään. Jackin olisi tehnyt mieli olla ilkeä ja alkaa samaan mykkäleikkiin kun Haul hänen kanssaan, mutta ei hän siintä mitään hyötyisi.
"En oikeastaan tiedä, sinun pitää kysellä sitä siltä joka minut riivasi.. asustelee länsikujilla." Jack vastasi olkiaan kohauttaen ja nousi tuoliltaan ylös poistuakseen hetkeksi huoneesta, mutta vain hetkeksi.

Jack palasi kuuman lämpimän ruokalautasen kera huoneeseensa, laskien sen kirjoutuspöydällensä jäähtymään ja kävi itse tuolille istumaan. Normaalisti Jack söi olohuoneessa, mutta ei jaksanut kokoajan olla siirtämässä Haulia mukanaan huoneesta toiseen. Mielummin hän tuli aaveen luokse itse. Jack katsoi Haulia..
"Ruokin sinut kyllä illalla, älä huoli." Jack totesi naurahtaen tarkoittaen tietenkin sieluja joita Haul niin tarvitsi.
"Jos totta puhutaan tämä keho, jonka näet, ei ole alkuperäinen ihmiskehoni." Jack kävi yllättäen avautumaan Haulille enemmän itsestään. "Pimeällä magialla tehty keho." Jack hymähti muistellessaan sitä kuinka oli Nimuelta anonnut vapauttamistaan, mutta sitten myöhemmin pettänyt velhottaren täysin.
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Huhti 2015, 00:10

Haulin katse kaventui Jackin sanoille. Joten tuo tiesi jotain tai sitten näki hänen lävitseen... heh, kirjaimellisesti. Jos totta puhuttiin, oli Haul itse se joka ei luottanut. Niin paljon pimeyttä oli toisen sielussa, toki siellä oli se pieni pala hyvyyttä, joka kenties piti Jackin tervejärkisenä. Totuus kuitenkin saattaisi murtaa tämän hyvän sopimuksen palasiksi, toinen oli niin paljon täynnä potettiaalia, hän ei halunut sitä menettää tyhmillä virheillä... Toki asioiden pimittäminen oli itsenäänkin jo virhe.

Jack ei näyttänyt pitävän siitä, kuinka Haul oli päässyt kurkistamaan toisen sielua. "En tullut ajatelleeksi... ja se on ainoa keino miten näen tarkasti kuinka paljon kukainenkin omaa entuudestaa kykyjä. Äläkä huoli näen vain sielusi värin, en sitä mitä olet tehnyt sen värjäämiseksi." Mies selitti. "Ja se ei pitäisi olla niin iso yllätys, minähän virtaan kehosi sisään, kun tartut miekan kahvaan." Haul lisäsi virnistäen.
Puheenaihe vaihtui Jackiin, joka ei itsekkään oikeastaan tiennyt kuinka täsmälleen kykeni olemaan niin iäkäs ihmiseksi. Sitä sai kysyä siltä joka oli riivannut miestä aiemmin. Haul hymähti toiselle, joka poistui hetkeksi huoneesta, vain hakiakseen lämpimän ruokalautasen. Jotenkin toisen syödessä näin Haulin nenän edessä, sai sielun kurtistamaan pienesti kulmiaan. Siitä oli tovi, kun hän itse oli saanut syödä oikeaa ruokaa. Ei miehellä tietenkään ollut nälkä, mutta syöminen oli yksi elämän nautinnoista. Onneksi Jack lupasi ruokkia hänet tänä iltana. "Puhut minulle kuin olisin joku piskisi." Haul hymähti vinosti, jääden kuitenkin kuuntelemaan hiljaa toisen avautuessa hänelle yllättäen.
Jackin keho oli luotu pimeää magiaa käyttäen ja ilmeisesti tuon sielu oli siirretty siihen? Haul jäi tuijottamaan pitkään toista. "Onko sellainen mahdolista?" Mies puhui ääneen, näyttäen hetken siltä että Jack olisi juuri sanonut jotain maata mullistavaa.
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Huhti 2015, 00:52

Jack mutristi huuliaan mietteliäänä. Hän ei pitänyt ajatuksesta että Haul meni tutkimaan hänen sieluaan, kerta omisti jo muutenkin pahoja traumoja Haulin kaltaisista aineettomista hengistä.
"Valitettavasti en ole mikään asiantuntija maagisten asioiden kanssa, joten kyllä, sinun tunkeutumiseni tutkimaan sieluani tuli yllätyksenä.. enkä sanoisi pitäväni siintä." Jack huomautti äänensävyllä, josta paistoi se tosiasia ettei mies ollut laisinkaan innoissaan.
"Mutta kai minun on totuttava sihen..?" Jack mutisi lopun lähinnä itsekseen, vaikka pelko uudestaan riivatuksi tulemisesta vaivasi miestä edelleenkin. Tosin Haul oli sanonut jo alussa että näki sellaisen vastenmielisenä ja säälittävänä, vaikka itsekkin oli aave. Se oli ainoa asia joka lohdutti miestä tällä hetkellä.

Ja mitä tuli Jackin ruokailuun, häntä itseään huvitti kovasti Haulin reagtio kun hän oli lautasen tuonnut Haulin näkyville. Mies selvästi kaipasi kiinteää elämää, mutta Jack ei voinnut auttaa, vaikka tulisi tekemään sitä tietämättään.. Hän ei voinnut taikoa ruuastaan aineetonta ja ojentaa sitä Haulille.
"Voi anteeksi, varo etten hanki sinulle kaulapantaa." Jack totesi naurahtaen vitsaillen selvästikkin Haulin kustannuksella. Ei hän Haulia niin alas alkaisi alentamaan sentään, sillä kuten oli todettu: arvollisesti Haul oli korvaamaton hänelle monin tavoin. Ja no Haul oli ollut ihminen, kuten Jack aikanaan oli ollut. Nyt hän oli vain rippeet entisestä minästään, vaikka Jack yritti kovasti itseään löytää takaisin.

Haulin seuraava reagtio ja sen perässä tulevat sanat tulivat yllätyksenä miehelle. Haul vaikutti jopa kiinnostuvan koko olemuksellaan asiasta.
"Ilmeisesti, ilman sitä en minäkään tässä olisi." Jack aloitti hymähtäen katsoen Haulia. "Sinä taidat tosiaan jo kaivata kiinteää elämääsi, normaalia elämää?" Jack kysyi siirtyen nyt ruokansa puoleen, haarkukoiden sitä lautaselta.
"Velhotar, joka minulle tämän teki, oleskelee edelleenkin tällä mantereella.. mahdollisesti jopa täällä kylässä jossakin. Mutta hän ei ole mikään hyvän tahdon lähetteliäs.. hän teki tämän minulle vain koska halusi minusta pelinappulaa itselleen. Petin hänet ja nyt elän pelossa." Jack sanoi hymähtäen ja kertoen oman varoituksen Nimuesta. Joka päivä, ilta ja sekuntti Jack sai pelätä että joku kaunis päivä se velhotar tulisi hakemaan häntä. Silloin kun sattui olemaan tylsä päivä veljensä jahtaamisesta.
"...Tosin hänellä on myös veli." Jack lisäsi.
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Huhti 2015, 09:42

Haulin katse nauliintui Jackiin, joka ryhtyi selittämään tarkemmin kuinka oli saanut uuden kehon. Mies kuitenkin myönsi ettei ollut parhaimmissa väleissä kyseisen velhottaren kanssa, joka oli tuota auttanut, Jack kun oli mennyt pettämään tuon. Haulin teki mieli tuhahtaa toiselle mokomasta teosta, mutta uskoi toisella olevan hyvää syy tekoonsa. Pelinappulana oleminen ei ollut varmasti mukavaa, tosin petos maksoi aina suuresti, pelko oli todella voimakas ja inhottava tunne.
Jack kuitenkin totesi velhotaren omaavan veljen, ilmeisesti viitaten siihen että tuo myös oli jonkin sortin velho.
"Kaipaan elämää toisinaan, mutta myös olen tyytyväinen etten ole lihaa ja verta." Haul selitti Jackille. "Kuolemattomuus on kinkkinen asia... et tunne nälkää, kipua, et mitään. Se on oivallista, mutta yhtälailla on paljon kaikkea muuta jota haluaisi tuntea." Sielu selitti, tarkoittaen sanomallaan että oli kahden vailla tahtoiko fyysisen elämänsä takaisin, jos se olisi mahdollista. "Mutta miksi kerroit tämän minulle? Jos saisin elämäni takaisin, en olisi enää voimakas miekka." Haul kummasteli kurtistaen kulmiaan toiselle. "Kukaan ei ole ikinä tahtonut luopua minusta."
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron