Kirjoittaja Aksutar » 18 Maalis 2015, 03:03
Uudemmankaan kerran Elodie ei käynyt torjumaan tai perääntymään suudelmasta, Perianin käydessä yhä vaativammin - joskin silti hellästi - hakemaan vastakaikua suudelmaansa. Satyyri eteni täysin Faunin tahdin mukaisesti, ollen kokoajan valmiina perääntymään jos Elodie yhtään antoi merkkejä epäilyksestä tai perääntymisestä. Ei hän halunnut toista väkisin ottaa. Tytön tullessa lähemmäksi kävi satyyri puhaltamaan henkeä voimakkaammin sierainten kautta suudelman lomasta silkasta mielihyvästä. Sekin oli yllättävän uusi kokemus Perianille, ei hän ennen ollut tuntenut tällaista... mielihyvää suudellessaan jotakuta. Myös jonkinlainen puna kävi nousemaan alati niin itsevarmalle ja kainostelemattomalle satyyrille, vaikkei Perian sitä itse tiedostanutkaan.
Ehkä. Syvällä sisimmissään. Hän piti faunista enemmän kuin uskalsi myöntää itselleen.
Kyljellä seikkaillut käsi kävi varovaisesi laskeutumaan Elodien alaselän puolelle, samalla kun satyyri jälleen irtautui siitä suudelmasta. Tällä kertaa Perian kuitenkin lähti suomaan kevyen lempeitä suudelmia Elodien suupieleen, siitä poskelle ja seuraavaksi suudelmat suuntasivat tytön kaulalle. Lempeästi, hellästi, ehkä pienesti näykkien, mutta ei kertaakaan liian rajusti.
Yllättäen Perian kuitenkin nosti kasvonsa takaisin Elodien kasvojen tasolle, pitäen sen parin sentin etäisyyden toiseen. Heidän otsansa kuitenkin koskettivat, Perianin ollen valmis kuitenkin vetäytymään kauemmaksi, mikäli Elodie yritti uudelleen suudella. Ei sen takia, etteikö satyyri olisi halunnut jatkaa tätä tilannetta, mutta hänen piti saada nyt puhua.
"Elodie...", Perian aloitti kuulostaen yllättävän... intohimoiselta, jopa omiin korviinsa. Se toki pelästytti satyyria jollain tasolla, joskin Perian kykeni silti pitämään rauhallisen mielentilansa.
"En.. Tai siis. Olet viehättävä ja... No, en voi kieltää etteikö ajatus olisi käynyt mielessäni jo aikaisemminkin mutta", Selvästi, kerrankin, Perian ei tiennyt miten lauseensa muotoilla, satyyrin vain tuijottaessa rauhallisesti nuorempaansa, "En haluaisi... Tällä tavalla. Tai siis. Tarkoitan että, no, ei ensinnäkään täällä ja... Ja haluaisin että sinä...".
"Ehkä et ole terävimmässä kunnossa", Satyyri kävi toteamaan jokseenkin suoranaisesti, silti hienovaraisesti, "Ehkä olisi parasta suunnata takaisin linnalle... Ja lepäämään...".
// 8))))))))))))))))))))))))))))))))))))) Ai perskuta tätä virnettä nyt. Janni, älä sä tee tätä mulle. MUTTA KERMAVAAHTOON VÄHÄN LISÄÄ SOKERIA VIELÄ <3 //