Let me convince you || Suskari

Länsikujat sijaitsevat kauimpana linnasta. Täälläpäin asustaa yleensä köyhin väki ja länsikujat ovat tunnettuja hämäristä hiippareista. Länsikujat tuhoutuivat täysin palossa, ennen toisen tannersodan alkua, kiitos haltioiden hyökkäyksen. Nyttemmin, kun tannersota on päättynyt, on länsikujia alettu rakentamaan uudestaan. Siltikin, alueelta löytyy yhä palaneita raunioita, vaikka uusia rakennuksia on alkanut kohoamaan sinne tänne.
Länsikujilta on helpointa livahtaa kylän alla risteileviin, valtaviin viemäriverkostoihin. Osa verkostosta on ihmisten itse rakentamaa, osa taas luonnon muovaamaa, niin käytäviä kuin luoliakin. Tätä kautta ei kuitenkaan tiettävästi pääse kylään sisälle, vaikka käytävä muurien alitse olisi helpoin tapa livahtaa sisään. Mutta sellaista ei kuitenkaan ole olemassa vai onko?

Valvoja: Crimson

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Huhti 2015, 15:19

Haul myönsi kaipaavansa kuolevaista elämäänsä, mutta myös yhtälailla viihtyi nykyisessä olomuodossaan kuolemattomana aaveena. Kyllä Haul oli onnistunut jossakin mistä moni vain saattoi haaveilla ja uneksia, ikuisen kuolemattomuuden. Mutta millä hinnalla? Mies sai ikuisesti juosta kädestä käteen surmaten muita ja eläen heidän elämillään, sieluillaan. Tosin ilmeisesti Haul oli jo hyväksynyt asia ja oppinut elämään sen kanssa.
"Niin.. kaikella on hintansa." Jack totesi Haulin sanoihin, joka jatkoi käyden kysymään miksi Jack kertoi mahdollisuudesta vapautua Haulille. Aseelle josta moni olisi saattanut vain uneksia ja nyt Jack kiertäen oli ilmoittanut että oli valmis luopumaan tästä lahjasta myös. Jack katsoi Haulia.
"Ehkä koska tunnen sääliä sinua kohtaan, ehkä ystävällisyyttäni... ehkä siksi että haluan antaa sinulle jotakin kun sinä annat minulle. Valitse itse mieleisesi syy." Jack vastasi Haulille hymähtäen kertomatta varsinaisesti suoraa vastausta aaveelle minkä vuoksi oli kertonut vapautumis mahdollisuudesta. Mitä sitten tuli Haulin ihmettelyyn luopumis aikeista, ei Jack voinnut olla kevyesti naurahtamatta.
"Otin sinut huostaani vain yhdestä syystä, muuten olisin myynnyt sinut eteenpäin." Jack vastasi ja hiljeni hetkeksi haukaten ruokaansa.
"..Ja pidän sinusta henkilönä, vaikka se tuntuukin olevan hieman vaikeaa kohdallasi." Jack myönsi haluansa tutustua uuteen tuttavuuteensa paremmin ystävänä, mutta se oli vaikeaa kerta Haul juoni selän takana. Iskisi kun olisi aika.
"Tosin... haittaako se sinua?" Jack kysyi.
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Huhti 2015, 15:37

Haul tuijotti Jackiä hieman epäuskoinen ilme kasvoillaan. Kuinka toinen kykeni luottamaan häneen näin paljon? He olivat tavanneet vasta eilen, toinen oli todella outo tapaus, se sekoitti sielun ajatuksia.
Mies oli ennenkin kuullut muiden säälivän häntä, mutta Jackin sanat tuntuvat erilaisilta, ne tarkoittivat jotain, eivätkä olleet vain tyhjiä sanoja. Syitä Jackin valmiudesta luopumaan Haulista oli monia, mies oli vapaa valitsemaan itse.

Haulin katse laskeutui lattiaan Jackin tunnustaessaan pitävänsä hänen seurastaan, tuo jopa halusi ystävystyä. Kukaan ei ollut kohdellut ennen häntä oikeana persoonana, hän oli aina ollut muille objekti, ase jota käyttää. Haul ei tiennyt tekikö Jack tämän tahallaan, mutta sielu alkoi tuntea olonsa vaivaantuneeksi... syylliseksi, vain koska hän ei kertonut tuolle kaikkea itsestään ja tuo vain oli niin ystävällinen hänelle.

"Tapoin hänet..." Haul totesi yllättäen pitkän hiljaisuuden jälkeen, nostaen vakavan ja hieman ärtyneen katseensa Jackiin. "Tapoin omin käsin ensimmäisen isäntäni! ...Pystyn olemaan fyysinen, kunnes olen syönyt tarpeeksi sieluja... Oletko tyytyväinen?!" Haul murahti turhautuneesti Mikä häntä oikein vaivasi?
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Huhti 2015, 16:46

Kaksikon ylle oli laskeutunut hiljaisuus Jackin sanojen myöntä, mutta Haulin laskettu katse lattiaan ja elekieli kertoi jo paljon. Aaveesta oikein paistoi se että tuo oli otettu Jackin sanoista, eleestä mutta ei osannut oikein käsitellä sitä tunteena. Tosin oliko se yllästys? Haul tuskin oli oikeasti keltään saannut ystävällisyyttä ja puhdasta myötähäpeää itseään kohtaan, tuskin kukaan oli edes tarjoutunut miehen ystäväksi miekan voimien lumossa. Jack näki Haulin toisin... hän näki miehessä itsensä, vaikka Haulilla oli huomattavasti enemmän vapauksia kuin hänellä oli ollut ikinä aavekoiran vankina. Silti, tuskin kukaan nautti täysin tuollaisesta tilasta.

Lopulta Haul avasi suunsa hiljaisuuden jälkeen, kertoen sen kaiken mitä Jack oli yrittänyt aikaisemmin aaveelta tivata. Eikä Haul vaikuttanut kertovan salaisuuttaan yhtään sen mieluisemmin, vaan oikein tuskan puristuksen kautta. Jack itse taas... oli juuri tiputtanut leukansa lattialle Haulin avautumisesta ollen hyvin, hyvin yllättynyt moisesta avautumisesta. Eikä saannut aivan heti suutaan auki. Tätä tuskin kukaan oli odottanut.
Haul kertoi että oli tappanut ensinmäisen isäntänsä fyysisessä olomuodossaan, kun oli saannut itselleen tarpeeksi sieluja kerättyä.. kysellen sitten perään oliko Jack tyytyväinen. Mies hymähti.
"Olen, todella.. Ja olisin sinun tilanteessasi toiminut samoin." Jack vastasi Haulille myöntäen ettei olisi itsekkään jäännyt sen murhaaja miehen käsiin.
"Mutta mitä sinä oikein kuvittelit? Että ajattelisin että tekisit minulle saman? No okei kyllä se kävi mielessä, mutta toisaalta taas miksi tekisit niin? Sinähän vain hyödyt minusta enemmän elävänä kuin kuolleena, vai mitä?" Jack kysyi Haulia katsoen ja jatkoi. "Ja luuletko tosiaan että fyysinen olomuotosi haittaisi? En minä sinua kahlitse, saat mennä miten haluat.. kunhan tulet takaisin. Sitä paitsi enemmän seuraa sinusta olisi fyysisena." Jack sanoi vetäen kasvoillensa ystävällisen hymyn ja tosiaan tarkoitti jokaista sanaa.
"Elin itse 200-vuotta ilman yhtäkään ystävää tai läheistä.. juttu seuraa, ja olen nykyäänkin suhteellisen yksinäinen. Seura kelpaisi." Jack myönsi vaisusti hymähtäen.
".....Mutta en pidä siintä että suunnittelet orjani kanssa murhaani." Jack lisäsi vakavoituen hakien vastausta Haulilta.

// awwww, tästä kyl tulee jotain suloista :3 //
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Huhti 2015, 17:27

Haul oli saanut Jackin hetkeksi hiljaiseksi, mutta kun tuo suunsa avasi oli tuo tyytyväinen sielun tunnustukseen. Haul puolestaan oli kääntänyt katseensa muualle toisesta, ei hän häpeältään kyennyt katsomaan toista.
Kyllä Haul oli ajatellut toisen muuttavansa mielensä saman tien, kun saisi tietää Haulin fyysisyydestä. Asia kuitenkin näytti olevan päinvastainen, oliko Jack muka ilahtunut kuulemastaan?

Haul vilkaisi pienesti toisen suuntaan, tuon todetessa että sielu olisi vapaa kulkemaan fyysisessä muodossa, kunhan tuo aina palaisi takaisin. Jack tosiaan oli harvinainen tapaus. Tuo vielä myönsi olevansa yksinäinen, 200 vuotta oli pitkä aika.
Haul ei tiennyt mitä sanoa, eikä hän ehtinyt kun Jack toi ilmi tietonsa hänen ja Luvonin keskustelusta. "Mit- ...ah haha! Sinä siis kuulit." Haul naurahti vinon hymyn noustessa huulille. "Hän tuli pyytämään minulta apua. Minulla ei ollut aikomus auttaa häntä saamaan minua käsiinsä. Jos hän minut saisi käsiinsä, en pysty estämään voimieni virtausta. Sekä tiedän nyt ettei hänellä olisi mahdollisuuksia päihittää sinua edes minun avustuksellani... Joten minulla ei ole syytä pettää sinua hänen avullaan."

//niinpä ihihihihiiii. Nää on jotenki sulosia piruja keskenään >u< //
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Huhti 2015, 17:40

"Se olisikin ollut typeryyttä.. valita minun sijaan surkea luu kasa herrakseen." Jack totesi naurahtaen ja helpottuneena siintä että Haul oli sittenkin hänelle uskollinen tempustaan huolimatta.
"Mutta et vastanut minulle Haul.. halusitko jäädä luokseni? Keräisin sinulle sielusi ja kun olet fyysisenä, olisit vapaa menemään minne haluat. Tietenkin voin tarjota sinulle katon pääsi päälle kun sitä tarvitset." Jack kysyi kysymyksen johon ei ollut saannut vastausta, ei ainakaan täysin selkeää. Vaikka aaveesta näkikin että pieni osa hänestä halusi tähän, mutta taisteli piru vastaan. Mokoma jääräpäinen!
"Olisin kiitollinen jos jäisit.. vai onko sinulla muutakaan?" Jack kysyi


//anteeksi lyhyt, ku pitää lentää D: Ja kyllä.. Haul kyl saa jäähä jos Jackille jos haluaa :3 //
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Huhti 2015, 18:20

Jack ei vaikuttanut välittävän sen enempää Haulin ja Luvon juonitteluista. Toinen palasi takaisin siihen, että tahtoisi Haulin jäävän tuon luokse, silloinkin kun tuo oli fyysinen. Vapaa tämä olisi kulkemaan miten tahtoi.
Haul oli aina lähtenyt isäntiensä luota, kun oli saanut sieluja tarpeekseen. Kaikki olivat aina haluneet pitää miekan omanaan, jotka jopa yrittäneet estää miestä lähtemästä kun hän oli ollut kykenevä. Sielu ei kuitenkaan tiennyt muuttuisiko Jackin mieli, mitä enemmän tuo häntä käytti. Moni oli addiktoitunut Haulin voimista, vaipuen aina hulluuteen asti. Mikä estäisi Jackiä pitämään oma mielenterveytensä? Toki olihan tuo ollut riivattu monta kymmentä vuotta, joten ehkä tuolla oli päätä Haulin mahdille? ...Äh, mitä hän oikein ajatteli, ei kai hän nyt ollut huolissaan siitä, että tekisi toisesta hullun? Omapa oli päätöksensä käyttää häntä.

"Hyvä on, mutta muista pitää sanasi. En vastaa seuraamuksista." Sielu lopulta sanoi vakavaan sävyyn, mutta pian loi kasvoilleen virheen.

//Ei huolta, sisältö on tärkeempi ku pituus :3 //
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Huhti 2015, 21:25

Kyllä Jack välitti siintä että Haul oli kääntynyt häntä vastaan kaikista sanoistaan ja puheistaan huolimatta, puhumattakaan siintä kuinka paljon vaivaa aave oli nähnyt taivutellessaan hänet käyttämään itseään. Mutta nyt kun Haul oli myöntänyt että oli selvästikkin yrittänyt olla hänen orjalleen mieliksi ja aikoisi pysyä hänelle uskollisena.. Ei Jack nähnyt syytä alkaa sättimään turhan paljoa aavetta. Vaikutti muutenkin että idea oli lähtöisin Luvonista enemmän kuin Haulista.
"Älä huoli.. en näe syytä pettää sinua, jos sinä et minua." Jack sanoi ja hymyili Haulille takasin, mutta vakavoitui nopeasti.
"Kuinka kauan tarkalleen pystyt olemaan kiinteänä ihmismäisessä tilassasi?" Jack kysyi. Olisi hienoa tietää kuinka kauan Haul olisi matkoillaan jos lähtisi omille teillensä pitääkseen "vapaata" miekkana olemisesta. Tietenkin Jack toivoisi että Haul pysyisi lähettyvillä, mahdollisesti palaisi kotiin.. mutta Haul oli aikuinen mies ja varmasti osaisi pitää itsestään huolta.
"...Tosin jos kuljet kaduilla ja törmäät vartijoihin niin voit sanoa että tunnet minut, he jättävät sinut varmasti rauhaan." Jack tuumi samalla kun siirsi ruokalautasensa pöydälle kerta oli jo syönnyt.
"Sinä kun et ole ilmoittanut palvelevasi kruunua, he voivat tappaa sinut tai viedä sinut tyrmään aivan vapaasti." Jack lisäsi vielä jääden hetkeksi miettimään..
"Kuinka paljon tarvit sieluja tällä hetkellä että voisit olla kiinteä?" Jack kysyi.. olisi kiinnostavaa nähdä Haul kiinteässä muodossaan.
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 02 Huhti 2015, 22:03

Heillä siis oli jonkinlainen sitoumus keskenään, jos kumpikaan ei pettäisi toista, kenenkään ei tarvinnut murehtia selkään puukotuksesta.
Ja tietenkin uusien tietojen myötä, ryhtyi Jack uteliaana uusilla kysymyksillä. "Jos säästelen voimiani oikein, parhaimmillaan pari viikkoa. Pystyn palaamaan fyysisestä muodosta halutessasi taisin sielumuotooni. Se säästää voimiani." Haul selitti, ennen kuin mies ehti siirtyä seuraavaan kysymykseen. "Sillä ei niinkään ole merkitystä, jos joku yrittää tappaa minut. Olen jo kuollut, toki tunnen kipua fyysisenä ollessani, mutta haavat ja kipu katoavat saman tien kun palaan sielumuotooni. Sanoinhan olevani kuolematon. Sama toimii terässäni, se ei ole metallia joten sitä ei voi tuhoutua, tai en ainakaan ole nähnyt mitään mikä voisi sen tuhota." Haul naurahti ja tämän ilmeestä pystyi näkemään, kuinka tyytyväinen hän oli kyvyistään.

Haul hymähti Jackin viimeisimmälle kysymykselle. "Se riippuu siitä kenen sielun syön. Yksi todella vahva sielu tekisi minusta fyysisen samantien, mutta taas heikompia sieluja tarvitsisin ehkä... viisi...kuusi? Se riippuu todella paljon sielusta ja niitä nyt on monen laista." Mies selitti, lisäten vielä perään; "Sinun sielusi lasketaan vahvaksi, kun taas Luvonin heikoksi."
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Huhti 2015, 22:59

Jack kohotti kulmiaan hieman yllättyneenä, pari viikkoa Haul pystyi olemaan humaanisessa tilassaan jos vain pelaisi korttinsa oikein eikä lähtisi kuluttamaan voimiaan liikaa. Haul myös kertoi että pystyi halutessa palaamaan takaisin miekaksi, joka kulutti paljon vähemmän voimia kuin kiinteä humaaninen muoto.
"Olet sinä melkoinen tapaus." Jack myönsi naurahtaen kun Haul kertoi olevansa kirjaimellisesti kuolematon jopa fyysisessa muodossaan. Olihan sitä hieman vaikea uskoa, mutta tosiaan Haul oli jo kuollut ja vain haamu entisetään lihallisesta itsestään.

"Mitä sanot jos hankkisimme sinulle tänä iltana jo fyysisen olemuksesi? ..en tietenkään voi luvata mitään, mutta voin yrittää." Jack kysyi pohdittuaan hetken. Tietenkään Jack ei voinnut takuu varmasti asiaa luvata, koska se riippui täysin siintä miten paljon hän uhreja löytäisi ja saisi mahdollisesti tapettua. Ja jos hänen olisi yhden iltana tapettava noin monta... hänen olisi pakko tehdä se ihmis kaupungin ulkopuolella, sillä hän ei todellakaan pystyisi hävittämään niin montaa ruumista yhden illan aikana. Linnan rajojen ulkopuolella asia oli aivan eri.. metsässä sattui ja tapahtui aina!
"Toisin sanottuna olisin melkoinen herkkupala sinulle?" Jack kysyi hieman naurahtaen.
"Ja voin sanoa että minulla on sinulle tulevaisuudessa ainakin yksi herkkupala tarjottavana.. koira joka riivasi minut." Jack sanoi vetäen kasvoilleen kostonhimoisen virneen.
"Kyllä, koira.. mutta hän on vahva ja niin helvetin ärsyttävä tapettava." Jack lisäsi ääni katkeroituneena. Hän ei ollut saannut koiraa hengiltä tänä päivänäkään, koska oli aina esteitä ja häiriötekijöitä! Tosin asiat olivat hitaasti alkaneet kääntymään oikein mukavaan suuntaan.
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Huhti 2015, 11:55

Jo tänään Jack oli suunnittelemassa hankkivansa Haulin fyysiseen muotoonsa. Tietenkin toinen ei voinut luvata sitä, mutta se saisi olla tavoite. Se kuitenkin oli tarpeeksi saamaan Haulin hymyilemään tyytyväisenä. "Minulla ei tietenkään ole mitään moista suunnitelmaa vastaan." Sielu totesi.

Haul naurahti Jackin tokaisuun kuinka hyvä herkkupala tuo olisi hänelle. Se oli totta, mutta toinen oli paljon arvokkaampi isäntänä, kuin voiman lähde.
Jack pystyi ainakin lupaamaan mojovan herkkupalan tulevaisuudessa, nimittäin jonkin sortin koiran, joka oli riivannut miestä aiemmin. Siinä olisi varmasti haastetta kerrakseen, mutta este se ei olisi.
Toisen kostonhimoinen virne näytti tarttuvan Hauliinkin, tämän virnuillessa Jackille takaisin. "Tuleva yhteistyömme,tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen. Tuskin maltan odottaa."

//Nää on oikeesti niinku kaks pikkupoikaa pahanteossa :D //
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Huhti 2015, 19:01

Jack hymyili Haulille, oli suorastaan ihailtavaa kuinka yhteistyö haluinen aave oli ja selvästikkin halukas toimimaan tuomitun aseena, valmiina osallistumaan hyvin veriseen kostoon. Ainakin niin kauan jos päättäisi hankkia oman kehonsa takaisin, mutta toistaiseksi Haul ei vaikuttanut olevan siintä kovinkaan innokas. Halusi nauttia kuolemattomuudestaan. Jack oli käymässä sanomaan jotakin Haulille, jatkaakseen keskustelua, kun hänet keskeytti ulko-oven suunnalta tullut koputus. Jack kurtisti pienesti kulmiaan ja nousi tuolistaan.. katsoen Haulia.
"Pysy täällä." Jack sanoi, vaikkei aave nyt minnekkään lähtisi itsekseen kävelemään. Mutta Jack ei ainakaan vielä ollut innokas esittelemaan Haulia ventovieraille ja Jack kyllä itse tiesi hyvin kuka ovella koputteli, joten oman turvalisuutensa takia Haul saisi olla piilossa. Toisaalta... miksi Haul edes halusi nähdä kuka ovella koputteli? No kuitenkin, Jack poistui huoneestaan kävellen eteiseen ja avasi oven koputtavalle vieraalle.. Jack katsoi tulijaa päästä varpaisiin ja oli saattanut arvata oikein vieraansa. Velho, jonka Jack oli "tilannut" alunperin Haulia varten, mutta jos Jack nyt päästäisi velhon Haulin kimppuun voisi aavemies suuttua hänelle, tai vähintäänkin loukkaantua. Hänen pitäisi keksiä jotakin muuta.
"Tulkaa peremmälle." Jack pyysi päästäen vieraansa sisään ja johdatti tämän huoneensa ohi keittiöön jossa Luvon oli vielä askareissaan ja kiinnitti kysyvän katseen velhoon että isäntäänsä.
"Hän on potilaasi, tee mitä haluat mutta haluan hänet takaisin yhtenä kappaleena ja elossa." Jack sanoi katsoen virnuillen Luvonia, joka oli kusessaan korviaan myöten ja kalpeni pelosta aivan valkoiseksi.
"M-mitä tämä on isäntä? Kuka hän on?" Luvon alkoi paniikissa sopertamaan yrittäen saada Jackilta vastausta, joka ei tietenkään vastannut.
"Voitte viedä hänet kotiinne, tulen hakemaan hänet aamulla." Jack sanoi kiinnittäen katseensa velhoon, joka nyökkäsi kävellen Luvonin luokse ja koski haltiaa.. jonka jälkeen kaksikko oli tiessään. Jack huokasi mielessään helpotuksesta. Velho ei ollut havainnut Haulin läsnäoloa!

"Olisitko valmis lähtemään?" Jack kysyi astuessaan huoneeseen. Nyt hänellä olisi huomattavasti kevyempi olo jättää talo tyhjäksi kun se haltian ruoja ei ollut täällä ja no hän saisi viettää myöhemmin paremmin Haulin kanssa laatuaikaa... jos hän onnistuisi saamaan aaveen kiinteäksi. No kuitenkaan sen enempää puhumatta ja aikaa kuluttamatta Jack noukki Haulin sängyltään vyötärölleen roikkumaan, puki kevyen haarniskansa päälle kaavun lämmikkeeksi ja lähti matkaan.

Matka taittui muutamalla teleporttauksella ja kävellen aina metsän puolelle, jossa Jack hiljensi vauhtiaan rennoksi kävelyksi pitkin metsä polkua.
"Pidä itsesi huomaamattomana.. en halua vastustajien arvaavan heti että olet maaginen." Jack sanoi Haulille, sillä yllätys olisi aina se paras tapa yllättää varomaton vastustaja. Lisäksi ongelmaksi koituisi sekin kun Haul tosiaan hohti pimenevässä metsässä. Hän ei halunnut herättää liikaa huomiota vaikka kävelikin metsä polkua suhteellisen suojaamattoman näköisenä niille jotka lihaa ja verta kupuunsa kaipasivat. Haltia partiokin olisi oikein makoisa yllätys. Mutta vain aika näyttäisi mitä metsä tarjoaisi.
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Huhti 2015, 21:14

Kaksikon keskustelun keskeytti ulko-ovelta kantautuva koputus. Jack pyysi Haulia odottamaan, poissa näkyviltä. Noh ei sielu mihinkään miekkansa luota pääsisi, korkeintaan oven tuolle puolen, mutta paras oli totella toisen käskyä.
Jackin poistuttua asettui Haul istumaan rennommin vuoteelle, jääden kuuntelemaan mitä huoneen ulkopuolella tapahtui.
Keskustelu oli vähäistä, joten Haul ei saanut selville mistä oli kyse.

Kauaa ei kulunut kun Jack palasi. Olisiko Haul valmis lähtemään? "Olen aina valmis." Sielu hymähti, päästen pian roikkumaan toisen vyölle. Jack varustautui kevyeen armoriin ennen lähtöä. "Se ei varmaan minulle kuulu, mutta kuka ovella oli?" Haul kysäisi samalla kun palasi miekkaansa.

Kaksikko pääsi ulos ja seuraavassa hetkessä Jack teleporttasi kauemmas kaupungista, jos toisenkin kerran. Päivä oli lähestymässä iltaa. Jack pyysikin Haulia pitämään matalampaa profiilia. "Tietenkin, mutta kun pääset vauhtiin, tuskin maltan hillitä itseäni." Haul naurahti, mutta varoi jo korottamasta ääntään.

//Luvon raasu D: ja btw sano jos haluut nii voin ohjata npc:tä jotka ois hyviä kohteita :3 //
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Huhti 2015, 21:42

"....Vain henkilö jonka pyysin katsomaan hetken orjani perään." Jack vastasi Haulille joka sittenkin oli alkanut kyselemään kuka mahtoikaan oven takana käydä. Hän ei kehdannut Haulille kertoa alkuperäistä tarkoitustaan, ei nyt kun oli alkanut ystävystyä aaveen kanssa.

"Muistutan etten ole vielä täysin tottunut voimiisi.." Jack myönsi Haulille hiljaisella äänellä, joka päätti kertoa että kun vauhtiin päästäisiin, aave tuskin malttaisi hillitä itseään ja voimiaan. Jack ei kieltänyt etteikö Haul saisi niin tehä, mutta hän ei ollut vielä itse täysin sisäistänyt henkisellä tasolla aaveen voimia.. onneksi Haul mahdollisti suoran osaamisen ja käyttämisen kun hän aseeseen koski.
Metsä vaikutti hiljaiselta, eikä liikettä näkynyt pimentyvässä metsässä juurikaan, joten Jack päätti ottaa astetta kierommat houkuttelu keinot käyttöön. Hän veti vyöltään tikarin ja viilsi sillä itseään käteen niin että verta alkoi vuotamaan kohtuullisesti norona kättä pitkin ja sitä kautta maahan. Metsän nälkäisimmät asukit kyllä huomaisivat tuoreen veren hajun, kuten vapyyrit, ihmissudet ja muut ihmislihalla elävät hirviöt. Jack lisäsi panoksia esittävänsä linkuttavansa kävellessään hitaati metsätietä pitkin, pitäen kuitenkin ympäristöään silmällä.. valmiina vetämään Haul ulos tupestaan ja jälleen tuntea se voiman mahti.

//Kato unohin vastata aikasempaan: Jack ja Haul on kyl ku kaks marjaa keskenään... ne on jopa samannäkösiä .__. Mut laita ihmeessä npc-hahmoa kehiin ettei tää mee mun kohalla "yksin pelaamiseksi" :-D //
suskari
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Huhti 2015, 22:55

Haul ei kyennyt seuraamaan ympäristöä hyvin, Jackin viitta lepatti tiellä hänen roikkuessaan tuon vyöltä. Sen verran sielu kuitenkin näki mitä toinen teki. Viilto näytti kivuliaita, mutta Jack näytti kylmän rauhalliselta. Sielu ei kyseenalaistanut toisen tekoja, ilmeisesti tuo vain houkutteli petoja esiin. Kuitenkin toisen ryhtyessä linkuttamaan ei Haul voinut olla hiljaa hörähtämättä moiselle näylle.

Jack jätti verivanan jälkeensä, jonka varmasti haistoi kauas ja oli helppo jäljittää. Jonkin aikaa kaksikon kuljettua ja illan tuodessa hämäryyden metsän keskelle. Jokin rusahti kauempana kaksikosta. Haul oli kuullut sen ja toivoi että Jack oli myös, sillä hän ei aikonut avata suuntaan nyt kun mahdollinen saalis oli lähistöllä.
Hetkeen mitään ei kuulunut, kunnes yllättävät juoksuaskeleen kantautuvat Jackin oikealta puolelta. Tummahahmo hyökkäsi havoituneelta vaikuttavaa Jackiä kohti. Hahmo piti kädessään puukko, joka oli matkalla kohti miehen kurkkua.

//AI ai capitan! Pistetään marjat hommiin o7 //
Janni
 

Re: Let me convince you || Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Huhti 2015, 00:10

Jack kulki eteenpäin hitaasti teko nilkuttaen, vuodatten kädestä vertaan maahan.. jota hän ei voinnut ikuisuuksiin tehdä, mutta toivoi lähistöllä olevien friikkien vähintäänkin kiinnostuvan tuoreen maukkaan veren hajusta joka lähti "loukkaantuneesta" mies sotilaasta. Helppo kohde varmasti tai ainakin sitä saattoi niin olettaa.
Ajan kanssa Jackin temppu alkoi jopa tuottaa tulosta, metsän hiljaisuuden rikkoi heikko rasahdus.. jonka Jack kuuli kyllä, mutta kiitos oikein puoleisen puuttuvan korvan kuuleminen oli astetta vajaampaa, mutta jo se riitti laittamaan miehen valmiuteen hyökkääjän varalta. Jack asetti kätensä lähelle miekkansa kahvaa valmiina vetämään aseensa ja juuri ajoissa kun kimppuun rynnisti oikealta puolelta puukon kanssa tumma hahmo. Ilmeisesti huomanneena ettei väijytys ollut mennyt aivan nappiin ja yritti nyt korjata tilannetta nopealla agresiivisella hyökkäysellä. Jack virnisti ja taivutti itsensä taakse päin juuri ja juuri puukon terä hipoen kaulan herkkää ihoa. Jack veti Haulin nyt lopultakin irti tupestaan, tuntien jälleen sen voiman tunteen kehossaan, ja viilsi lähelle tullutta otusta kylkeen saaden otus paran parahtamaan kivusta ja perääntymään kauemmas pitämässä haavoittunutta kylkeään. Kummajainen vaikutti hieman... ylättyneeltä Jackin nopeaan reagtioon, jolle Jack vain hymyili.
"Kerro nimesi.. tiedän kenen pään lisään seinälle." Jack totesi virnuillen vain pelotteena pyöräyttäen kevyesti Haulia kädessään. Hän kerännyt otusten päitä olohuonettaan rumentamaan.

"Osaatko kasvattaa kokoasi?" Jack kysyi kuiskaten hiljaa Haulilta yllättäen tarkastellen otusta kuitenkin, jonka lajista ei aivan vielä ollut varma. No kuolleena viimeistään sen tietäisi.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Länsikujat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron