Kirjoittaja suskari » 04 Huhti 2015, 16:02
Haul vaikutti leppyvän Jackin pahoittelusta ja selityksestä voimistaan, sekä siintä miksi olikaan näin tehnyt ja olikin pian hoputtamassa etsimään lisää kurjia sieluja tapettavaksi.
"Kyllä, kyllä.. yritä nyt vain olla kärsivällinen, en osaa taikoa friikkejä syliini tapettavaksi." Jack totesi naurahtaen Haulille ja aaveen kärsimättömyydelle, vaikka Jack melkein yhtälailla odotti näkevänsä Haulin fyysisen muodon. Hiedän vain pitäisi olla kärsivällisiä ja odottaa.. Jack ei edelleenkään voinnut tuoda niitä friikkejä Haulin terän eteen.
Aika kului metsässä rämpiessä, joka oli jo pimeytynyt täysin sysimustaan vaippaansa tähtitaivaan alla ja hiljentynyt täysin. Mitään ei kuulunut, eikä liiemmin näkynyt, muutamaa hassua friikkiä lukuunottamatta leirinuotiolla aikaisemmin, jotka tietenkin olivat henkensä menettäneet muutamassa sekunnissa Jackin, sekä Haulin tähden. Ne eivät kuitenkaan olleet vahvoja, vain tavallisia tallaajia ilman taistelu taitoja ja osaamista. Matka oli jatkunut aina vain syvemmälle metsään, nin pitkälle kunnes Jack että Haul olivat itse tulleet yllätytyksi kymmen päisen haltoiden johdosta. Yöllinen partio, joka ei aivan ollut kevyimmästä päästä aseistuksesta ja varustuksesta päätellen ja sekin että joukko oli ratsain liikkeellä. Tämä partio oli selvästikkin erikoistunut paljon isompaan riistaan kuin vain ihmisiin, ehkä harventamassa ihmisusi tai lohikäärme kantaa? Ensinmäinen oli todennäköisin kerta partio oli liikkeellä metsässä näin myöhään.
Jack tunsi pientä hermostuneisuutta tätä haltia joukkoa vastaan, mutta luotti Hauliin, vaikkei itse normaalissa tilanteessa olisi paennut vain senkin tähden että hänellä oli kevyt mallinen haarniska jota ei oltu tehty kestämään, jota taas haltoiden haarniskat olivat.
"Älä helvetissä anna minun kuolla.." Jack mutisi Haulille, jonka oli vetänyt tupestaan sivulle valmiina iskemään. Eikä mennyt kauaakaan kun haltiat ja Jack, sekä Haul ottivat yhteen.. Taistelu ei ollut lähelläkään helppo, Jack otti osumaa Haulista ja voimista huolimatta, sekä haltiat olivat järjestäytyneitä isojen friikkien tappajia joilla oli kokemusta että taitoa. Yhteenotto kesti kauan, niin kauan ettei Jackilla ollut laisinkaan hajua kuinka kauan se oli kestänyt.. Haltiat olivat kärsineet tappioita suurimman osan jo maatessa verilammikoissa maassa ja enään komentaja oli pystyssä kaikista alaistensa maatessa jo maassa. Sitkeä piru. Jack itse taas oli silminnähden väsynyt ja loukkaantunut, mutta niin oli tämä haltiakin joka ei halunnut antaa periksi elämänsä suhteen.
"Kuolisit jo paskiainen.." Jack mutisi lähinnä itsekseen katsellen useammasta kohtaan loukkaantunutta haltiaa, joka niukin naukin enään pysyi tärisevin jaloin pysyi pystyssä. Jack ei voinnut kehua omaa tilannettaan yhtään sen paremmaksi, hänen kevyt haarniskansa oli veressä ja leikattu sieltä täältä auki erilaisilla aseilla, selässä törrötti muutama nuoli ja mies itsekkin oli kuoleman väsynyt. Mutta lopulta Jack teki sen viimeisen liikkeensä ja heitti miekkansa haltian rinnan läpi, lävistäen mokoman vasten takana ollutta puuta. Jack hymähti heikosti ja kaatui polvillensa pitäen haavojaan tuskaisen näköisenä. Nyt olisi hyötyä jos Haul pystyisi muuttumaan kiinteäksi. Kotiin palaaminen olisi muuten melkoista tuskaa.
//Noin skippi tehty :) //