Kirjoittaja Lörri » 16 Touko 2015, 21:25
Nau hymyili ja puhalteli omaan teemukiinsa kun Phoe kulautti tulikuuman juoman alas kurkustaan. Kaarin katsoi häntä alta kulmiensa, mutta pysyi vaiti, ja asetti leipää ja kinkunplasia pöytään. Felix nappasi yhden kinkun ja iski sen lähes kokonaisena suuhunsa, jääden mutustamaan saalistaan tyytyväisenä.
Nau hätkähti kun Phoe tarttui häntä ranteesta ja kiskaisi Jeedin sormuksen näppärästi irti hänen vasemmasta nimettömästään, viskaten sen olkansa yli ties minne. " Jaa." Hänen suustaan pääsi. Sitten hän tarkasteli sormuksetonta vasenta kättään, käänsi sen, ja hymyili arvelle, jonka Phoe oli siihen joskus polttanut. Sitä ei kukaan saisi irrotettua hänen iholtaan; millään. Naisen mahanpohjassa muljahti, kun Phoe ilmoitti että he lähtisivät pois. Muitta mutkitta, kyselemättä tai empimättä. Kyllä. Mitä muuta hän olikaan elämätään toivonut kuin juuri tätä? Entinen Nau olisi periaatteesta sanonut vastaan, ja vaatinut että hänenkin mielipidettään kysyttäisiin, mutta tämä Nau ei enää katsonut sellaista tarpeelliseksi. Nau kulautti varovasti kupistaan ja laski sen vankasti kauemmas pöydälle ennenkö kumartui kohti pojalleen hymyilevää Phoenixia.
" Phoe..nyt on talvi. Poika on vielä pieni, ja meidän täytyy kulkea jalan, hevosella, koska en usko että haluat liihotella ympäriinsä roikottaen kainaloissasi Felixiä, minua,hevostani ja koiraani sekä sitä kakenlaista tavaramäärää ja muonavarantoja, joita pieni lapsi välttämättä tarvitsee." Nau virnisti mielikuvalle, jonka nämä sanat saivat hänen silmiensä maisemaan piirtymään.
Kaarin oli kuunnellut vaiti pariskunnan keskustelua, mutta puuttui nyt pöydän yli puheeseen.
" Nau on oikeassa. Jos mielitte lähteä, teidän olisi syytä lähteä vasta keväällä, kun kurakelit ovat ohi ja ilmat ovat parantuneet." Hän sanoi.
Nau nosti levottomaksi käyneen Felixin tuolilta lattialle, ja kinkussa sormensa rasvannut poika taapersi muutaman askelen isänsä tuolin luo. Sitten poika hymyili hurmaavat hymykuopat välkkyen ja näytti isälleen kieltä, alkaen nauraakikattaa temppunsa päätteksi.
" Felix!" Nau huudahti muka toruvasti, mutta ei voinut peittää naurua äänessään, joten poika ei suhtautnut hänen toruunsa kovinkaan vakavasti.
Kaarinkin hyräytti oman miellyttävän naurunsa Felixille.
Jonkin ajan päästä ulkoa kuului askeleita; jalankulkijoiden. Nau ja Kaarin kääntyivät katsomaan ovelle. Kohta siihen koputettiinkin jämäkästi ja Nau kuuli isänsä äänen. Lämpimän sisäilman ja ulkoilman sekoittuessa koko pikkuinen mökki oli tovin harmaan huurun kätkössä, kunnes se hälveni ja paljasti kynnyksellä seisovat Roon ja erään vanhemman kyläläismiehen.
" Iltaa. Nämä ihmiset täällä ovat himan levottomia tämän kaiken tälläisen lentelyn ja muun suhteen, joten katsoin parhaaksi ottaa Gustafin mukaani, jotta hän voi viedä viestiä ihmisille tilanteesta. Täällä ei ole mitään mikä heille kuuluisi tai heitä koskettaisi millään tavalla, eihän?" Roo puhkesi puhumaan, ja osoitti sanansa selkeästi Phoenixille.