JatkoaBlack
Vaikka olikin kysynyt papittaren mukaansa, ei velho ollut odottanut myöntävää vastausta. Mutta sieltä se tuli, joskin Ophelia toi esille huomion, että hänen toden totta piti vaihtaa hieman edustavampaa ylleen, noissa vetimissä ei hovin papittaren sopisi lähteä liikenteeseen. Hans nyökkäsikin myöntävästi ja kääntyi kannoillaan, poistuen matalasta kappelista ulos odottamaan seuralaistaan. Siitä oli todella pitkä aika, kun hän oli viimeksi viettänyt aikaansa vapaa-ehtoisesti Ophelian kanssa kahden. Ei hänellä varsinaisesti mitään sitä ajatusta vastaan ollut, mutta Ophelian kanssa hänellä oli harvoin mitään keskusteltavaa. Tyttö oli liian nuori, jotta Black kykenisi ottamaan tuon täysin tosissaan ja avautumaan mokomalle huolistaan, kuten ehkä jollekulle vanhemmalle olisi voinut. Ei hän uskonut Ophelian ymmärtävän, vaikka luulisi papittarella olevan kokemusta toisten murheiden kuuntelemisesta. Velhoa taas harvemmin kiinnosti kenenkään muun elämä, joten hän todennäköisesti olisi tahtomattaan, vahingossa kovinkin välinpitämättömän tökerö, jos Ophelia yrittäisi pitää keskustelua yllä kertomalla päivästään. Tai niin Blackista tuntui. Ehkä nyt kun tytöllä oli ikääkin, saattaisi hän olla hieman kiinnostuneempi tuon arjesta, kunhan mokoma ei jumalastaan höpöttäisi koko aikaa.
Tovin tummiin pukeutunut velho saikin odotella papitarta, kunnes tuo viimein sai itsensä valmiiksi ja astui ulos kappelistaan. Ehkä teki hyvää vain saada tuokin välillä liikkeelle, ties kuinka höperöksi sitä moisessa pienessä pirtissä tuli jos ei aika ajoin liikkeelle lähtenyt. Ophelia toikin esille sen, ettei hetkeen ollut kaupungilla käynyt, saaden velhon vain hymähtämään pienesti. Eipä hänkään siellä pahemmin vieraillut, joskin Hans kävi vähän väliä kyllä kaupungin ulkopuolella. Hovista kun oli hyvä välillä päästä pois, ettei hulluksi tullut, varsinkin nyt kun viime ajat olivat olleet yhtä hälinää syystä jos toisestakin.
"Yrttejä, lähinnä", Hans vastasi lyhyesti papittaren kysymykseen kaksikon kävellessä ulos linnan porteista. Kieltämättä tämä kaksikko herätti kysymyksiä niin vartijoissa kun vastaantulijoissa, harvemmin velho ja papitar nähtiin yhdessä liikkuvan, "Sinun ei tarvitse tulla mukaani syrjäisempien seutujen puoteihin jos et halua... En voi sanoa, että ne olisivat kovinkaan... luokseen kutsuvia".
Tuskin Ophelia oli edes vieraillut pimeämpien kujien puodeissa, jotka möivät erikoisempaa tavaraa hieman erikoisemmille asiakkaille. Myrkkyjä, taikakaluja, harvinaisia maagisia yrttejä ja vaikeasti saatavia taikajuomien raaka-aineita. Niitä ei ihan jokaisen puodin hyllyltä löytänyt. Yleensä nämä puodit olivat kaiken lisäksi kovin pimeitä ja tunkkaisia, hämäriä ja epäilyttäviä... Juuri sellaisia, mihin ei olettaisi papittaren kävelevän.
"Lisäksi ajattelin ostaa Lilylle suklaata...", Velho jatkoi, "Saahan hän sitä pyytäessä muualtakin, mutta tiettyä tummaa suklaata saa vain yhdestä pienemmästä puodista. Hän ihastui siihen, kun viimekerralla sitä hänelle toin...".