Apua puolin sun toisin || Aksutar

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja DailyStar » 07 Huhti 2015, 20:28

Adanna Metrodora

Päivä oli kauniimpi kuin pitkiin aikoihin. Aurinko lämmitti mukavasti ja sulatti vielä siellä täällä olevia lumimättäitä pois. Tuuli kevyesti ja se sai Adannan tummanharmaat hiukset hieman pyörteilemään. Kärsivällisesti nainen setvi hiuksiaan sormillaan. Hän yritti letittää niitä uudestaan, mutta aina yksi tai kaksi suortuvaa onnistui karkaamaan ja jäämään kutittelemaan kaulaa ja poskia. Lopulta hän kyllästyi ja antoi villiintyneiden suortuvien olla. Nopeasti hän sitaisi letit kiinni ja sitoi vielä otsalleen nahkanauhan.
Nuori nainen nousi seisomaan kannolta, jolla hän oli istunut, ja kaivoi vyöstään roikkuvasta pussista kuivahkon leivän.
"Pitänee käydä kaupungissa" hän mutisi ja repäisi pienen palan leivästä. Hänen olisi piitänyt itse asiassa käydä katsomassa veljeään jo monta kuukautta, mutta jostain syystä hän oli vältellyt sitä. Johtuikohan siitä, että veli tapasi valehdella miltei kaikesta, tai sitten siitä, että kaupungissa olo tuntui hieman epämukavalta kaiken sen väkijoukon takia. Miten vain, nyt oli viimeistään hyvä hetki käydä tapaamassa Radekia. Voisihan sitä samalla vaivalla myydä muutaman yrttikimpun tarvitseville. Lisäkolikot eivät olleet koskaan pahasta.

Hiljalleen Adanna askelsi auringon valaistessa edessä kulkevaa polkua nakerrellen kuivaa leipää ja sen kaverina aiemmin löytämäänsä talven jäljiltä käpristynyttä ketunleipää. Ei tyttö edes huomannut, kuinka häntä seurasi ahne silmäpari kauempaa. Viikkojen metsässä tarpomisen jälkeen miehellä oli jo suuri kaipuu naisen kosketuksen suhteen ja kun Adanna oli sattunut kulkemaan miehen ohitse muutamaa tuntia aiemmin, tämä oli lähtenyt tytön perään. Muutaman kerran oli tyttö kadonnut näkyvistä, mutta jotenkin samooja oli taas löytänyt harmaat hiukset heilahtelemasta jonkin puun vieressä. Kuinka täydellinen uhri Adanna olikaan! Ei aseita, vain muutama yrttejä ja muuta tarpeellista tavaraa täynnä olevat pussukat päällyshameen alla vyöllä roikkumassa.
Hiljaa vältellen kuivia oksia mies harppoi lähemmäs itsekseen hyräilevää tyttöä. Vielä muutama metri niin... Mutta sillä hetkellä mies kompastui omiin jalkoihinsa yrittäessään kiiruhtaa Adannan luokse. Vahvasti kiroten tämä yritti nousta ylös.
"Oletko kunnossa?" kuului ystävällinen kysymys ylhäältä päin. Adanna oli kuullut miehen kaatuvan ja tietysti kiiruhtanut tämän luokse haluten auttaa. Mies ajatteli nopeasti himon sumentamilla aivoilla ja päätti, että oli parempi esittää loukkantunutta.
"Oijoi, taisin nyrjäyttää nilkkani" mies kähisi kömpiessään istumaan ja vääntäessään kasvoille kivun irvistyksen.
"Olkaa vain paikoillaan, niin minä katson sitä" Adanna sanoi nopeasti ja polvistui miehen viereen huolestunut ilme kasvoillaan. Ei hän ehtinyt edes koskea miehen jalkaa kun jo huomasi olevansa selällään maassa. Mies oli hänen yllään ja hengitti raskaasti.
"Kiitos kauheasti avusta, neiti" samooja huohotti ja painoi yllättävän vahvalla kädellä Adannan kädet pään yläpuolelle. Naisen kasvoille syttyi pelko.
"Lopeta, ole kiltti, lopeta" hän vaikeroi ja yritti estää miestä nostamasta hänen hameenhelmojaan vyötärölle.
"Älä!" Adanna huusi niin kovaa kuin pystyi kyynelten valuessa kuumina hänen poskillaan. "Apua! Joku, auttakaa minua!"
DailyStar
 

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Huhti 2015, 15:38

Ardashir


Kevät oli aina ihanaa aikaa, jos enkeliltä kysyttiin. Luonto puhkesi jälleen kukkaan ja kaikki tuntuivat piristyvän auringon lämmittäessä yhä pidempään päiväsaikaan. Säätkin olivat olleet viimeaikoina mukavat ja suopeat. Ei siis hullumpi ensikevät Cryptissä, Ardashirin mielestä. Kulkuri olikin viettänyt suurimman osan kuluneista kuukausista kierrellen pitkin Cryptiä. Silloin tällöin hän oli törmännyt kylään jos toiseenkin, ymmärtämättä oikeastaan mitä eroa oli puolueettomilla ja puolueellisilla kylillä oli. Suhteellisen helposti hän jokaiseen kylään kuitenkin pääsi sisään, muistuttaessaan ulkoisesti ihmistä, vaikka olikin yllättävän pitkä ihmiseksi. Eipä hänestä haittaa missään kylässä ollut, hän kun yleensä mykkänä vain katseli ja ihmetteli ympäristöä, ennen kuin syystä tai toisesta poistui. Olihan hän jo hankaluuksiin joutunut pariin otteeseen, mutta tuolloin mies oli tuttuun tapaansa ottanut vain jalat alleen. Ei hän halunnut tapella varsinaisesti kenenkään kanssa.

Kertaakaan hän ei ollut kaupunkiin kuitenkaan eksynyt. Hassua sinällään, luulisi kaupunkien olevan helpointa löytää. Ardashir oli varmasti kerran jos toisenkin kävellyt ihmisten - ja haltioidenkin - kaupungin ohitse kauempaa, älyämättä kääntyä oikeaan suuntaan. No, tämä maa oli hänelle uusi ja nähtävää oli paljon. Ei sitä ehättänyt edes kaipaamaan kaupunkiin, kun niin paljon muuta oli eteen tullut.
Tänä kauniinmukavana päivänä ruskeaan asukokonaisuuteen pukeutunut enkeli oli tuttuun tapaansa taittamassa taivalta eteenpäin metsässä. Yllään olevat housut olivat jo lahkeista kuluneet ja muutenkin turhan lyhyet pitkälle miehelle. Hyvä jos puoleen sääreen ylsivät. Jaloissa ei tietenkään ollut kenkiä, miehen kävellen paljasjaloin pitkin pientä metsäpolkua, samalla kun tutki pitkähihaisen tunikkansa paikkauksia. Paita kun oli kulunut pitkän käytön myötä. Mutta eihän hänellä ollut varaa vaatteisiin, ei hän omistanut valuuttaa. Nämäkin vaatteet hän oli saanut eräältä ystävälliseltä nuorukaiselta Carmel kylässä vieraillessaan.

Se omien vaatteiden tutkinta jäi kuitenkin lyhyeen, kun Ardashir kävi kuulemaan lähistöltä avunhuudon. Tietenkin se kiinnitti enkelin huomion, tuo kun pyrki aina auttamaan apua tarvitsevia. Nopeasti ne askeleet vaihtoivatkin suuntaa, hujopin harppoessa äänen luokse.
Paikalle päästessään tarvinnut kahdesti miettiä, mitä oli tapahtumassa. Ardashir oli ennenkin saanut todistaa moisia... Halujen johdattamia hirmutekoja. Ja kertaakaan ei enkeli ollut katsonut vain vierestä. Eikä aikonut tälläkään kertaa.
Nopein harppauksin Ardashir kävi lähestymään ja nappasi tuota miestä niskavilloista, kirjaimellisesti kiskaisten mokoman irti tytöstä. Terävällä liikkeellä päälle käynyt mies heilautettiin kauemmas, toisen käden käyden samalla sekunnilla tirvaisemaan nyrkin päin mokoman näköä. Hyökkääjä oli huudahtanut silkasta yllätyksestä aluksi, mutta nyt kun nyrkki tuli päin näköä, kävi mies ärähtämään kivusta kompuroidessaan heilautuksen myötä kauemmaksi kaksikosta.
"Saatanan häirikkö, minä näytän sinul....", Pidemmälle tuo öykkäri ei sanoissaan ehättänyt, kun kävi näkemään minkä kokoinen mies naisen avuksi oli tullut.
Enkeli ei avannut suutaan, pysyi vain paikoillaan, valmistilassa tytön ja tuon hyökkääjän välillä. Selvästi päälle kävijä harkitsi hujopin kimppuun käymistä, samooja kun oli jo kätensä miekan tupille nostanut, mutta nähdessään vastustajansa olevan myös aseistettu, ei tuo kuitenkaan päättänyt ottaa riskiä.
"Kuule, pidä hempukkasi. Kaupungista löytyy kumminkin huoria, parempiakin kun tuo...", Nenäänsä pidellen mies kävi perääntymään puhuen lähinnä mutisten, vilkuillen välistä tytön puoleen. Sääli se oli, toinen oli ollut oikein houkutteleva tapaus... Mutta ei tuo ollut hengen vaarantamisen arvoinen.
Ardashir kävi kurtistamaan kulmiaan miehen sanojen myötä, näyttäen siltä että olisi uudemman kerran käynyt tuohon käsiksi. Mutta, enkeli antoi miehen mennä, kerta tuo lähti perääntymään ja hetken päästä kääntyi ympäri, juostakseen pois paikalta ilman sen suurempia ruhjeita.

Jahka uhka oli kadonnut, kävi enkeli rentoutumaan ja käännähtämään ympäri. Se lempeän ystävällinen hymy nousi kasvoille, samalla kun mies kävi tarjoamaan toista kättään tytölle auttaakseen tuon ylös. Samalla kasvoilla lepäsi jokseenkin pahoitteleva ilme, Ardashirin toivoen tytön luottavan häneen. Jos jotain hän oli oppinut, niin tässä tilanteessa ei kannattanut heti ensimmäisenä mennä koskemaan toiseen. Enkeli olikin valmiina perääntymään, mikäli tyttö hysteeriseksi rupeaisi...
Tuttuun tapaan hän ei tietenkään puhunut. Ei hän uskaltanut, ei vielä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja DailyStar » 08 Huhti 2015, 17:48

Kaikki tapahtui niin nopeasti. Yhtäkkiä Adannan päällä ollut mies lensi taaksepäin kuin taikaiskusta. Adanna tajusi tapahtumat ikään kuin sumussa; pitkä mies oli asettautunut hänen ja ahdistelijan välille ikään kuin suojaksi ja samooja murahteli vihasta kauempana. Ilmeisesti ahdistelija päätteli tilanteen muuttuneen sellaiseksi, että kannatti jättää leikki sikseen, ja pakeni paikalta kompuroiden.
Tärinä alkoi ensin pienenä värinänä iholla ja voimistui sitten koko ruumista ravisuttavaksi voimaksi. Kuinka hän olikaan ollut taas niin sinisilmäinen, Adanna kirosi mielessään kyynelten polttaessa poskilla. Pienet nyyhkäisyt karkasivat tytön huulilta. Hetkeen hän ei tehnyt muuta kuin veti jalkansa lähelle käpertyen pienelle kerälle. Tuollaiset miehet saisi heittä sinne syvimpään helvetin syöveriin ikuisiksi ajoiksi!
Jonkin ajan kuluttua Adanna nosti katseensa pitkään mieheen, joka oli auttanut häntä. Ystävällinen hymy oli juuri sitä mitä Adanna juuri sillä hetkellä tarvitsikin ja se valoi häneen voimaa nousta ylös. Adanna tarttui ojennettuun käteen helpottuneena ja veti itsensä seisomaan.
"Suuret kiitokset herra! Pelastitte minut mitä kauheimmalta kohtalolta" Adanna sanoi pyyhkiessään kyyneleet pois. Hän veti pitkän väräjävän henkäyksen ja suoristi hameensa säälliseen kuntoon.

Ollessaan omasta mielestään taas siveän näköinen hän käänsi koko huomionsa takaisin pitkään mieheen. Tämän vanhat ja aavistuksen liian pienet vaatteet vetivät Adannan huomion puoleensa. Oliko miehellä puutetta rahasta? Ainakin vaatteista päätellen... Sellaisen palkkion hän voisi tarjota, kunhan vain pääsisi käymään kaupungissa.
"Sallitteko minun kysyä herran nimeä? Olisi helpompi kiittää, jos tietäisi kenelle on kiitollisuudenvelassa" Adanna kysyi ja tutkaili hieman ujona pitkähiuksista miestä. Hän alkoi miettiä, josko mies puhuisi laisinkaan, olihan tämä karkottanut ahdistelijankin pelkällä olemuksellaan.
DailyStar
 

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Huhti 2015, 23:24

Tyttö kävi kuin kävikin tarttumaan siihen ojennettuun käteen, mikä sai Ardashirin hymyn leviämään entisestään. Varovaisesti ja säädyllisesti mies auttoi tytön ylös maasta, astahtaen sitten askeleen kauemmaksi ihan vain kunnioittaakseen toisen omaa tilaa. Varmasti äskeisen jäljiltä tyttö halusi sen oman tilansa, eikä kenenkään tuntemattoman - varsinkaan miehen... - kannattanut tuohon nyt koskea. Tai niin enkeli oletti.
Hymyn kera Ardashir kävi päätään laskemaan hitaaseen, nyökkäävään kumarrukseen tytön kiitellessä pelastajaansa. Kiitokset kelpasivat aina, vaikka enkeli niitä ei varsinaisesti tarvinnut. Hänelle riitti se, että pelasti jonkun jos siihen kykeni, osasi henkilö olla siitä sitten kiitollinen tai ei. Tämä nuori nainen selvästi osasi, mikä kieltämättä lämmitti sydäntä.

Katse kääntyi hetkeksi pois nuoremmasta, Ardashirin antaen tytölle sen hetken pyyhkiä kyyneleensä ja siistiä itsensä säädylliseen kuntoon. Ei hän halunnut tuijottaa toista silloin, kun tuo mekkoaan korjasi, se tuntui jotenkin.. rumalta tuijottaa. Kun nuori oli saanut itsensä kuntoon, kävi tuo tiedustelemaan pelastajansa nimeä. Ardashir nyökkäsi pari kertaa käyden saman tien kaivamaan housuntaskustaan jo kulunutta paperilappua, johon oli hiilellä kirjoitettu hänen peitenimensä. Ei enkeli tosinimeään jaellut kenellekään heti ensitapaamisella, hyvä jos sitä koskaan muille mainitsi. Lapussa lukikin siis isoin, kovinkin lapsenomaisin kirjaimin nimi LETO.
Se lappu ojennettiin paremmin tytön nähtäväksi, Ardashirin kuitenkaan antamatta lappua toisen käsiin. Hän halusi säilyttää lapun vastaavan varalle, sen takia hänellä se mukana olikin, kerta ei puhumaan viitsinyt alkaa heti ensimmäisellä tapaamisella.
Jahka tyttö oli nimen lukenut ja sisäistänyt - olettaen nyt, että tuo osasi lukea... - kävi enkeli taittelemaan paperin takaisin taskuunsa. Samaan aikaan toinen etusormista kävi osoittamaan vielä miehen puoleen, hujopin indikoiden, että tuo nimi oli tosiaan hänen.

Tuon jälkeen Ardashir nyökkäsi kohti tyttöä, samalla kun se etusormi siirtyi osoittamaan tuon puoleen. Näin hän yritti toisen nimeä tiedustella, eikä varsinaisesti tiennyt miten sen paremminkaan ilmaisi.


//akdfjwa Anteeks et oon Ardashirin kans näin tylsää seuraa aluks ku MYKÄL HAHMOL ON YLLÄTTÄVÄN VAIKEE PELATA HETI ENSKÄTTELYS:'D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja DailyStar » 12 Huhti 2015, 00:35

Adanna yllättyi miehen ojentaessa luettavaksi hieman rypistyneen paperilapun, jossa luki LETO.
"Sinun nimesi on... Leto?" Adanna kysyi hitaasti. Tämä taisi sittenkin olla mykkä. Tätä hän ei osannut odottaa. Toisaalta se selitti miksi Leto ei ollut puhunut lainkaan hätistäessään ahdistelijan pois.
"Minun nimeni on Adanna. Hauska tutustua Leto" Adanna vastasi ääneti esitettyyn kysymykseen hymyillen ystävällisesti. Vaikka aluksi miehen koko olikin tuntunut hieman hurjalta, niin tämän sydän vaikutti olevan lämmin. Ainakin näin ensivaikutelma. Eihän sitä koskaan tiennyt vaikka edessä olisi ollut yksi Cryptin pahimpia murhaajia. Mutta Adanna oli tapansa mukaan luottavainen. Kuten liian monta kertaa aiemmin se saattaisi olla huono asia.

Adannan kasvoilla oli pahoitteleva ilme ja hän katsoi huolestuneena pitkään mieheen.
"Anteeksi etten voi antaa mitään kunnollista kiitokseksi pelastamisestani. Minulla on vain yrttejä ja hiukan leipää mukanani, mutta jos tulet mukanani kaupunkiin, niin voin myydä muutaman yrttikimpun. Voisin silloin antaa kolikoita kiitokseksi avusta" nuori nainen ehdotti toiveikkaana. Hän ei tosiaankaan halunnut jäädä kiitollisuudenvelkaan.
"Mutta jos se ei kuulosta sinun mielestä hyvältä..." Adanna sanoi hiljenevällä äänellä. Hän kaivoi pussukastansa kuivatun mintunlehden ja ojensi sen Letolle. "Tuota, tässä. Se on minttu ja se on syötävää, vaikkei siltä ehkä näyttäisi."
Mikään ei ollut parempaa kuin minttutee tuoreen leivän kanssa. Pelkkä ajatuskin sai veden herahtamaan kielelle. Pianhan hän saisi veljen ihanaa leipää, joka höyrysi tultuaan juuri uunista. Ja siihen päälle pieni nokare voita. Muutaman päivän matka kaupunkiin kuluisi kuin siivillä, kun tiesi perillä olevan sellaista herkkua.

//Hahaha ^^ ei se haittaa yhtään. Pääseepähän käyttämään tosi laajasti luovuutta ;)//
DailyStar
 

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Huhti 2015, 22:55

Enkeli kävi nyökyttelemään jälleen iloisena, tytön toistaessa hänen nimensä. Kyllä, Leto se oli. Hyvä että tyttö oli osannut lukea, muuten tästä olisi tullut kovinkin kiusallinen tilanne. Nuori neito kävi myös esittelemään itsensä Adannaksi, jolloin pitkä mies kävi kumartamaan pienesti tervehdyksen merkiksi, tavallaan myös kiittäen samalla tuota esittäytymisestä. Siitä oli jo tovi, kun Ardashir jonkun kanssa pääsi tällä tavalla "rupattelemaan". Usein mykkä mies karkotti mahdolliset jutteluseurat läheltään, kovin moni kun ei välittänyt yksipuoleisesta keskustelusta. Mutta, tätä tyttöä näytti kiinnostavan keskustelu, ainakin nyt. Kai tuo kohta haluaisi omille teilleen lähteä, joskaan Ardashir ei tuntenut oloaan kovin hyväksi, jos päästäisi Adannan matkaamaan yksin. Ties vaikka äskeinen päälle käynyt mies olisi jäänyt kytikselle ja odotti vain, että Ardashir poistuisi tytön seurasta...

Käsiään pienesti ravistellen ja päätä pudistellen Ardashir koitti kuitenkin indikoida, ettei hän todellakaan tarvinnut mitään tästä avunannostaan. Ei hän ollut toiminut palkinnon toivossa, hän oli auttanut koska koki sen vastuukseen. Adannan ei täten olisi tarvinnut mitään kiitokseksi antaa, tosin oliko se sitten oikein kieltäytyä, jos toinen halusi avun jotenkin hyvittää?
Adannan mainitessa kuitenkin kaupungin, kävi miehen ilme kirkastumaan. Se pieni pään pudistelu muuttuikin hetkellisesti nyökkäilyksi, jälleen, miehen jopa hymähtäen pienesti. Kaupunkiin Ardashir halusikin, ei vain ollut syystä tai toisesta ollut eksynyt sinne. Olikohan hän montakin kertaa kävellyt kaupungin ohi vaellellessaan...
Katse laski Adannan pussukan puoleen, tytön käydessä penkomaan jotain esille. Pian tuo tarjosikin kasvinlehteä enkelille, jonka johdosta mies katsoi hetken hämillään ensin sitä lehteä ja sitten Adannaa. Ardashir otti kuitenkin lehden vastaan, tuoden sen nenänsä eteen, haistaen sitä syvään henkeä vetäen. Tuoksu oli huumaava, makeahko, vahva. Ennen kaikkea erittäin mieluisa.
Hymy nousi tummille kasvoille, Ardashirin kiittäen nyökäten. Se kasvi käytiin asettamaan varovaisesti taskuun, ei hänellä muutakaan olisi, mihin tämän lahjan olisi voinut tunkea talteen.
Jahka lehti oli taskuun livahtanut, kääntyi katse takaisin Adannan puoleen, Leton nyökäten pienesti kohden polkua, näin kysyen olisiko Adanna mihin suuntaan menossa. Hän oli valmis seuraamaan tyttöä, mikäli tuo huolisi hänet matkaseurakseen, kyllä hän yhä halusi kaupunkiin päästä ja nyt siihen olisi tilaisuus.


// No hyvä jos saat irti tästä jotain :'D Ei mee niin pakkopullaks! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja DailyStar » 19 Huhti 2015, 21:47

Adanna ymmärsi jotenkin ettei mies halunnut mitään palkkiota, sen verran kovasti tämä pudisteli päätään palkkion tullessa puheeksi. Leto kuitenkin otti selvästikin ilahtuneena vastaan mintunlehden ja se sai pienen hymyn nousemaan Adannan huulille. Hyvä, että hän oli löytänyt edes jotakin, minkä oli voinut antaa miehelle.
Nainen myös huomasi Leton käyvän nyökkäilemään innokkaasti hänen mainitessa kaupungin. Voisiko olla, että tämä oli myös matkalla kaupunkiin? Hehän voisivat kulkea yhdessä sinne saakka.
"Aivan, kaupunkiin" hän sanoi Leton nyökätessä polun suuntaan hieman kysyvänä. "Tänne päin."

Adanna kääntyi oikeaan suuntaan ja astui muutaman askeleen. Hän vilkaisi mieheen päin, josko tämä olisi tulossa myös.
"On mukavaa saada joku seuraksi. En ole hetkeen saanut ketään juttukaveria" hän aloitti puhumaan. "Vaikkakin olen useisiin törmännyt. Harmillista, ettei kaikkia huvita käydä keskustelemaan. Kai heitä hieman epäilyttää tällainen yksinäinen nainen, joka alkaa yhtäkkiä juttelemaan. Pelkäävät ties mitä murhaajaa tai nerokasta varasta."
Adanna kulki rauhalliseen tahtiin selvästi erottuvalla leveähköllä polulla, joka oli jo miltei kokonaan paljastunut talven jäljiltä. Muutama luminen kohta vielä näkyi ympäristössä, mutta se ei haitannut niin kauan, kunhan vain pysyi pois Adannan jalkojen alta. Hän kun tunnetusti oli hyvin kömpelö ja tuntui onnistuvan kaatumaan jopa tasaisella maalla.
"Mutta ei se haittaa, tiedänhän itse etten ole mikään paha ihminen. Ei katsos pidä välittää muiden mielipiteistä" hän neuvoi Letoa hymyillen. "Jos alkaa miettimään liikaa mitä muut ihmiset ja olennot miettivät sinusta, niin siitä ei tule kuin surulliseksi. Täytyy vain pitää pää pystyssä ja arvostaa sitä mitä on. Itseään on vaikea muuttaa, tiedäthän. Vaikka joillekin se tuntuu olevan liiankin helppoa."
Yhtäkkiä Adanna tajusi taas lörpöttelevänsä liikaa.
"Anteeksi, jos puheeni häiritsevät. Ei ole tarkoitus häiritä sinua kuitenkaan, vaikka kuljemmekin yhdessä" hän sanoi pahoittelevasti ja vilkaisi nopeasti Letoon, josko tätä hairitsi kovinkin paljon hänen jatkuva puheleminen.

//Päinvastoin! Odotan innolla koska vastaat taas uudelleen :) sun roolauksiin on jotenkin helppo vastata. Tulee hirveesti tekstiä xD//
DailyStar
 

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Huhti 2015, 16:09

Ardashir lähti kiltisti seuraamaan, kun Adanna lähti näyttämään tietä kaupunkiin. Mies oli silminnähtävästi innoissaan tästä reissusta, Adanna tuskin edes arvasikaan kuinka paljon enkeli oli kaivannut kaupungin sykkeeseen. Siellä missä oli ihmisiä, oli myös paljon nähtävää. Ja Ardashir halusi nähdä sen kaiken. Tietenkin oli myös mukavaa, että nyt oli matka seuraa! Myös Adanna mainitsi pitävänsä seurasta, tuoden esille myös sen, ettei hetkeen ollut saanut juttukaveria. Leto mutristi huuliaan pienesti tämän kuullessaan, vilkaisten pahoittelevasti Adannan puoleen. Tyttö vaikutti kyllä kovin puheliaalta, juttua tuolta riitti vaikkei Ardashir hänelle mitään vastannutkaan! Hänen olisi kyllä tehnyt mieli avata suunsa ja liittyä keskusteluun, mutta ei enkeli uskaltanut. Ei vielä. Hänen piti ensinnä luottaa Adannaan sen verran, että suunsa saattoi avata ja lisäksi Ardashirin piti olla varma, että kykeni äänensä hallitsemaan. Ei hän halunnut pelästyttää tai pahimmassa tapauksessa kuurouttaa Adannaa kun suunsa avaisi.

Tytön positiivinen asenne sai enkelin hymyilemään vain entistä enemmän. Harvoin törmäsi näin iloisiin ja ylipäätään mieluisiin henkilöihin. Olihan se ymmärrettävää, ettei jokainen jaksanut hymyillä ja olla pirteä tässä valtakunnassa, jota sota runteli, mutta moinen iloisuus ja positiivinen ajattelutapa oli erittäin tervetullutta vaihtelua alati yllä hälyjyvään alakuloon.
Mies kävikin nyökkäilemään jälleen voimakkaasti Adannan sanoihin, tytön mainitessa että piti pitää pää pystyssä ja arvostaa sitä mitä oli. Hän oli täysin samaa mieltä Adannan kanssa ja halusikin sen osoittaa tavalla tai toisella. Hetkeksi se suukin kävi avautumaan, aivan kuin Ardashir olisi aikeissa sanoa jotain, mutta yhtä nopeasti mitä oli avautunutkin, kävi se suu myös sulkeutumaan.
Kuitenkin, kun Adanna pahoitteli puhetulvaansa, kävi Ardashir nopeasti pudistamaan päätään, samalla kun pyörivällä ranneliikkeellä pyysi Adannaa toki jatkamaan. Ei häntä haitannut jos toinen halusi puhua, antoi tulla vain. Hän oli ollut niin kauan omissa oloissa, omissa ajatuksissaan, että moinen puheentulva oli suorastaan tervetullutta vaihtelua. Kaiken lisäksi Ardashirin oli vaikea näin kävellessä elein esitellä mitään kysymyksiä, joten oli hyvä, jos Adanna oli pyytämättäkin höpöttämässä niitä näitä.


// No hyvä jos ei niin hirveen tervaa oo vastata (D Mul vaan on vaikeuksia nyt Ardashirilla viedä tilannetta eteenpäin ku se on tommonen kohmelo >:< Joten anteeks jätän kaiken eteenpäin viemisen sulle D: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja DailyStar » 26 Huhti 2015, 23:48

Adanna rentoutui silminnähden ison miehen kannustaessa häntä jatkamaan jutustelua.
"Hyvä, no, mihin jäinkään..." hän piti pienen tauon, jonka jälkeen naurahti. "En enää muista! On se hassua kuinka joskus tuosta noin vain unohtaa mistä oli hetki sitten puhunut."
Adanna hypähti maasta nousseen juuren ylitse nauraen.
"Nojaa, eipä tuo haittaa. Tiedätkös? Minulla on isosisko, josta en ole kuullut vuosiin. Aivan kuin hän olisi unohtanut koko perheen karatessaan naimisiin jonkun miehen kanssa. Äiti ja isä kyllä arvasivat sen, mutta minulle se tuli ihan yllätyksenä" Adanna alkoi taas pulputtaa. Oli virkistävää vain saada puhua vapaasti mitä mieleen juolahti.
"Olin silloin kaksitoista ja vähän aikaa sen jälkeen syntyi pikkusisko, Luljeta. Hän on yksi kauneimmista olennoista mitä olen ikinä nähnyt! Niin suloinen ja ihana! Mutta hän ei saa leikkiä ulkona, koska hän on niin sairaalloinen. Vähän niin kuin minä, mutta monta kertaa pahempana. Harvoin Luljetalla on täysin kuumeetonta päivää, ja jos on, niin yskä on kahta kauheampi. Se on aika surullista" Adanna huokaisi. Hän oli vieläkin vakuuttunut siitä, että löytäisi ajoissa lääkkeen.

Nuori nainen kääntyi Leton puoleen hymyillen.
"Mutta jätetään nyt synkät aiheet. Pian kevät on täydessä vauhdissa! En malta odottaa, että ruoho alkaa taas kasvaa ja puihin tulee vihreyttä. Ja kasvit muutenkin alkavat kasvaa silloin. Voin alkaa etsiä uusia yrttejä tosissaan."
Aika kului vauhdikkaasti Adannan kertoillessa kasveista, joita oli siihen mennessä löytänyt ja mitä niillä pystyi hoitamaan. Välistä hän mainitsi isänsä yrttipuutarhan ja kuinka oli siellä saanut kasvattaa mitä vain halusi.
"Kunhan vain tulisi kunnolla lämmin, eikä öisin enää pakastaisi, niin voisi istuttaa taas jotain. Tänä kesänä voisin kasvattaa ruokayrttejä äidille ja veljelle. Radek, isoveljeni, asuu kaupungissa ja on mylläri ja hän tekee maailman parasta leipää" Adanna kehui pirteästi. "Ehkei nyt oikeasti maailman parasta, mutta todella hyvää kuitenkin."
"Onko sinulla perhettä? Tai jotakuta jota voit kutsua peheeksi?" hän kysyi yhtäkkiä.
DailyStar
 

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2015, 14:32

Adanna kävi jatkamaan puheitaan, jahka nyt ensin oli keksinyt aiheen mistä höpöttää. Se oli todella piristävää, tytön pulistessa vain mitä mieleen tuli. Enkelistä myös näki, että tuo todellakin kuunteli kaiken mitä Adanna pälätti, eikä vain sivukorvalla matkaamisen ohesta koittanut toista kuunnella. Ardashirille tuo tyttö ja hänen juttunsa olivat kymmenen kertaa mielenkiintoisemmat, mitä mitkään maisemat tai määränpään tähystely. Adanna kävikin kertomaan paremmin itsestään, perheestään, mainitessaan isosiskonsa. Kertoi, kuinka tuo oli karannut naimisiin jonkun miehen kanssa, eikä Adanna itse ollut isosiskoaan nähnyt vuosiin. Mies kävi pahoittelevasti mutristamaan suutaan, mahtoi olla surullista menettää siskonsa tuolla tavoin. Tai no, eihän Adanna ollut siskoaan menettänyt, ei vain ollut tavannut vuosiin. Silti, mahtoi olla surullista. Puhe vaihtui kuitenkin pikkusiskoon, Adannan mainitessa samalla siskonsa sairaudesta. Siinä vaiheessa Ardashir kohotti kulmiaan kysyvästi, aivan kuin odottaen Adannan kertovan enemmänkin tästä sairaudesta. Tietenkin enkeli halusi heti auttaa, mikäli vain kykeni... Adanna kun vaikutti niin surulliselta siskonsa sairauden takia, joka myös ilmeisesti Adannalla itsellään oli?

Aihe kuitenkin vaihtui hieman kevyempään, enkelin kuitenkin pistäen korvan taakse puheet tästä sairaudesta. Jos sopiva hetki ja tilaisuus koitti, halusi Ardashir kysellä enemmän tuosta sairaudesta, mahdollisesti jopa tarjota apuaan.
Ei aikaakaan kun Adanna kävi kyselemään, oliko matkakumppanillaan kenties perhettä, tai edes jotakuta jota moiseksi kutsua. Pienesti hymyillen Ardashir pudisteli päätään, ei hänellä ollut täällä vielä edes ystäviä, puhumattakaan kenestäkään jota perheeksi olisi saattanut kutsua. Olihan se surullista, mutta eipä hän vielä edes vuotta ollut ehtinyt viettämään tässä valtakunnassa.


// Hyi yök anteeks nyt tuli niin asd vastaus KUN EN VIENY SITÄ MITENKÄÄN ETEENPÄIN, MUTTA! Jos haluat, voit seuraavassa viestissäs siirtää nää jo kaupungille päin silleen "ja he kävelivät ja Adanna jutteli kunnes he saapuivat kaupungin porteille" jne jos haluat ja et keksi mitään suurempaa täytettä tähän matkaamiseen enää <: . En itte viittiny sitä vielä tehä kun en tiedä susta, miten haluut edetä >: Ai miten niin ois voinu yksärillä vaan kysyä. ANYWAYS.
ANTEEKSI KESTO TAAS //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja DailyStar » 25 Touko 2015, 19:13

Adanna kohotti hieman kulmiaan miehen pudistaessa päätään kieltävästi. Asia hieman hämmensi häntä, mutta oli vaikea kysellä enempää, kun keskustelukumppani ei lausunut korvin kuultavia sanoja. Adanna päätti ottaa Leton veljekseen, jottei miehellä olisi niin yksinäistä. Olihan Adanna itsekin kokenut kuinka ikävää on olla yksin eikä hän halunnut kenenkään muun kokevan sitä.
"Vai niin... Voithan olla minun ottoveli, jos haluat. Olisi mukavaa saada sinut veljeksi" hän lausahti hymyillen pirteästi. Aivan kuin äskeinen puheenaihe olisi ollut täysin jokapäiväistä Adannalle, tämä jatkoi taas pulinaansa perheestään.

Tuntien kävelyn jälkeen he saapuivat vihdoin kaupungin porteille. Adanna kääntyi katsomaan Letoa virnistäen leveästi.
"Täällä ollaan! Tervetuloa kaupunkiin!" hän heilautti kättään väkijoukon suuntaan. Vaatteiden väriloisto tuntui viikkojen metsässä kävelyn jälkeen hurjalta. Toisaalta oli mukavaa päästä pujottelemaan ihmisten joukossa ja nähdä pieniä välähdyksiä heidän elämästään. Vaikkakaan hän ei pitänyt suurista ihmisjoukoista, niin vaihtelu tosiaan virkisti. Parin päivän jälkeen hän kyllä jatkaisi matkaa ja kävisi kotona viemässä uusimmat yrtit ja hieman veljen leipää vanhemmilleen ja Luljetalle.
Adanna vaipui ajatuksiinsa ja mietti jo mitä kaikkea hänen tarvisi hankkia kaupungista kävellessään rauhalliseen tahtiin ihmisten sekaan. Hän meinasi unohtaa Leton kokonaan tehdessään mielessään ostoslistaa. Parin metrin jälkeen hän kuitenkin havahtui mietelmistään ja kääntyi katsomaan, ettei mies vain eksyisi tällaisessä väkijoukossa.

//Eipä mitään ^^ itellänikin on nyt ollu jonkin aikaa inspiksen puutetta, mut sainpahan nyt edes vastattua :3 Ja anteeksi lyhyt viesti... ^^`//
DailyStar
 

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Kesä 2015, 17:44

Leto näytti hetken jokseenkin yllättyneeltä, Adannan ilmoittaessa ottavansa puolituntemattoman mykän ottoveljekseen. Mutta, loppupeleissä edes enkelillä ei ollut moista ideaa mitään vastaan. Perhettä kun hänellä ei varsinaisesti koskaan ollut olemassakaan, joten olihan se uusi kokemus kutsua - tai no, lähinnä ajatella - jotakuta sisarena, jos se kerta näin helposti pistettiin täytäntöön! Ardashir kävikin nyökkäilemään myöntyvästi hymähtäen myös, moinen suunnitelma kun kuulosti hyvältä tähän väliin.
Matka kuitenkin jatkui, enemmän tai vähemmän hiljaisuudessa. Leto koitti pistää mieleensä reitin mitä he kulkivat, jos sattuisikin samoille teille joskus uudestaan ja tarvitsi löytää tie takaisin kaupunkiin. Tai johonkin suuntaan, eipä enkelillä varsinaisesti ollut mitään tiettyä määränpäätä koskaan. Kulki sinne, minne jalat veivät.

Lopulta, kaiken sen taivaltamisen jälkeen alkoi metsän siimeksestä näkymään suuren kaupungin muurit. Mitä lähemmäksi kaupunkia he pääsivät, sitä suuremmaksi miehen hymy levisi. Tätä hän oli odottanutkin jo pitkään ja nyt viimein löytänyt tiensä tähän kaupunkiin. Eihän Leto ollut tietoinen siitä, että Cryptistä löytyi muitakin suuria kaupunkeja ja tämä oli nimenomaan vain ihmisten kaupunki, mutta juuri tällä hetkellä kaupunki kuin kaupunki kelpasi matkaajalle. Hän halusi päästä näkemään tämän valtakunnan suurkaupungin, todistamaan kulttuuria, käytöstapoja ja arkkitehtuuria. Kaikki mitä kuolevaiset nyt aikaan saivatkaan, se oli aina yhtä kiehtovaa nelisiivestä. Kaupungeista löysi myös yleensä enemmän ystäviä, henkilöitä jotka kiinnostivat ja myös kiinnostuivat. Ehkä Leto myös löytäisi jostain paperia ja kynän, edes hiilen, siten hän voisi koittaa kommunikoida edes kirjoittaen toisten kanssa!
Adannan toivottaessa Leton tervetulleeksi kaupunkiin, kävi pitkä mies iloisesti taputtamaan käsiään muutaman kerran yhteen, seuraten kuitenkin tiiviisti tyttöä. Tuo osasi varmasti kaupungin kujat ja kadut paremmin mitä muukalainen, joten parempi oli vain pysytellä tytön lähettyvillä. Yhdessähän heidän piti muutenkin pysyä suunnitelmien mukaan.
Mutta, Adannan menossa oli vaikea pysyä mukana kun mies eksyi vähän väliä tuijottamaan ties mitä, mikä silmään sattui. Se vaatteiden värien kirjo, kaikki ne suuret rakennukset, kojut joissa myytiin ties mitä uutta. Ne hajut ja tuoksut mitä kaupungissa leijaili pistivät heti nenään, oli kyseessä sitten laitakadun tunkkaiset roskakasat tai vastaleivottujen leipien tuoksu kun leipomon ohi käveltiin. Leto pyörikin vähän väliä ympäri ja jopa lapsekkaanomaisesti hyppeli kadun reunalta toiselle katsomaan lähemmin ties mitä, mikä sattui sillä hetkellä kiinnostamaan.

Joskin, pysähdyttyään hetkeksi katselemaan katusoittajaa vilkkaalla mukulakivitiellä, havahtui enkeli siihen tosiasiaan, että oli kadottanut Adannan näköpiiristään. Huoli ja ehkä jonkinlainen paniikki nousi mykän miehen kasvoille, tuon alkaen katselemaan ympärilleen, koittaen saada Adannan näkökenttäänsä. Ei tuo kai liian kauas ollut ehtinyt, eihän?


// AAAAAAAAAAAAAAAAAAHHHHH Anteeksi nyt julmetunmoinen kesto mutta oli pikku irtiotto ropettelusta kun reissussa kävin. ANYWAYS! Olen palannut ja tästä jos nyt sais taas inspiksen hännästä kiinni >8) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja DailyStar » 01 Heinä 2015, 17:44

Adanna vilkaisi nopeasti ympärilleen ja hämmästyi huomatessaan Leton kadonneen. Hän alkoi pujotella takaisin päin ja kurkotteli kaulaansa nähdäkseen vilauksen pitkästä miehestä. Palattuaan kadun päähän hän vihdoin näki tummat hiukset muiden päiden yläpuolella. Pian hän jo olikin Leton vierellä huohottaen hieman kovan vauhtinsa takia.
"Leto! Anteeksi, en huomannut sinun jääneen katselemaan" Adanna naurahti nolona. "Oletko sinä edes käynyt täällä aiemmin? Onko tämä ensimmäinen kertasi kaupungissa?"
Odottamatta edes vastausta nuori nainen tarttui Leton käteen ja alkoi johdattaa tätä eteenpäin.
"Voimme myöhemmin katsella ympärillemme tarkemmin, mennään nyt kuitenkin Radekin luokse, niin saadaan ruokaa" hän alkoi pulputtaa yskäisten muutamaan kertaan. Vetäen isoa miestä perässään Adanna alkoi taas kävellä jäljelläolevaa lyhyttä matkaa veljensä luo, tällä kertaa pitäen tarkasti huolen, ettei Leto vain kadonnut uudemman kerran.
Jonkin ajan jälkeen he olivat vihdoin Radekin omistaman myllyn luona. Mylly oli hieman syrjemmällä ihmisten täyttämistä kaduista, joten Adanna uskalsi laskea Leton kädestä irti heidän kävellessä hiljaisempaa kujaa.

"Onko ketään kotona?" Adanna huhuili astuessaan avoimesta ovesta sisään. Kova kolina ja suhina kävi myllyn suurien kivien jauhaessa jyviä hienoksi jauhoksi. Jauhopöly leijaili kaikkialla saaden Adannan yskäsäisemään uudemman kerran.
"Ada!" kajahti syvemmältä myllystä ja pian vaaleatukkainen nuori mies tuli puolijuoksua kaksikkoa kohti. "Et ilmoittanut tulevasi. Minulla on niin hirveä kiire, niin olisi ollut mukavaa, jos olisit kertonut hieman aiemmin ilmestyväsi tänne."
Adanna syöksyi halaamaan veljeään nauraen.
"Sinulla mikään kiire ole, senkin valepukki" hän nauroi ja tönäisi Radekia leikkisästi. "Radek, tässä on Leto. Tapasin hänet metsässä aiemmin tänään ja lupasin auttaa hänet kaupunkiin, kun kerran vaikutti olevan tänne matkalla. Hän ei kylläkään ole puhunut mitään, mutta hyvä hän on viittomaan."
Radek huomasi pitkän miehen vasta Adannan esitellessä tämän ja kurtisti kulmiaan epäileväisesti. Adanna näki tämän ja mutristi huulensa.
"Hän myös sattui pelastamaan minut erään ahdistelijan kynsistä" Adanna jatkoi ja tuijotti veljeään vaativasti. Radek näytti hetken miettivän, pystyikö luottamaan tuohon pitkään mieheen.
"No, jos hän kerran pelastikin sinut, niin tuskin nyt sentään mikään paholainen on. Tervetuloa Leto" Radek sanoi lopulta ja ojensi kätensä pitkälle miehelle.

//Ei se mitään, itekin on ollu nyt vähän aikaa poissa kun kesätyöt on vieny aikaa, mut täällä ollaan taas :D teretulemast takasin :3
DailyStar
 

Re: Apua puolin sun toisin || Aksutar

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Heinä 2015, 14:03

Kauaa ei pitkän miehen tarvinnut panikoida paikoillaan, kun Adanna saapui hätiin. Tyttö sentään oli nähnyt Leton kauempaakin, tosin oliko se sitten ihmekään, kun mies oli valtaväestöä päätä pidempi. Leto kävi silminnähden huokaisemaan helpotuksesta Adannan tarttuessa häntä kädestä ja lähtiessä johdattamaan vierastaan määränpäähänsä. Näin oli hyvä, nyt he eivät ainakaan ehtisi eksyä toisistaan, elleivät kädet olasta irtoaisi.
Matka jatkui aina sille myllylle, jonka ovista Adanna kävi astumaan enkelin kanssa sisään. Leto jäi katselemaan ympärilleen ihmeissään, hän ei koskaan ennen ollut käynyt myllyssä. Kaikki oli jälleen uutta ja jännittävää, mies selvästi olisi halunnut tutkia paikkoja paremmin, mutta pysyi kiltisti paikoillaan käsi Adannan kädessä, odottaen että mitä nyt tapahtuisi.

Se ote tytön kädestä kuitenkin irtosi, kun Adanna juoksi halaamaan mitä ilmeisemmin veljeään. Leton kasvoille nousi samantien hymy, nelisiiven jäädessä seurailemaan sisarusten sananvaihtoa. Eipä hänellä mitään sanomista siihen väliin ollut, eikä hän kyllä vieläkään uskaltanut puhua... Ehkä johonkin väliin, kun aloille olisi asetuttu ja tilanne olisi tarpeeksi rauhallinen. Voisihan se puhekyky tulla shokkina tytölle, mutta ennemmin Ardashir odotti sopivaa hetkeä ja yllätti ystävänsä, kuin epävakaana kävi suunsa avaamaan jolloin vahingossa saattaisi kuurouttaa kaikki lähellä olevat.
Radekin käydessä kurtistamaan kulmiaan epäilevästi, tunsi Ardashir olonsa epämukavaksi. Ei hän halunnut aiheuttaa minkäänlaista epäilystä kenenkään osalta, mutta kaiketi tuo oli ihan luonnollinen ja hyväksyttävä reaktio mieheltä. Olihan kyseessä sentään tuon siskon seurassa liikkuva tuntematon mies. Leto kävi pienesti mutristamaan huuliaan Adannan joutuessa vakuuttelemaan, ettei tämä ventovieras vaaraksi ollut ja oli jopa pelastanut tytön suuremmalta uhalta. Moinen vakuuttelu näytti tepsivän, Radekin viimein käyden ojentamaan kättään Leton puoleen kättelyn merkeissä.

Leto tuijotti hetken tuota kättä kysyvästi, kunnes muisti ihmisten tavan kätellä toisiaan sopimuksien ja tapaamisien yhteydessä. Outo tapa sinällään, mutta heti sen hoksattuaan kävi enkeli tarttumaan miehen käteen varovasti puristaen, nyökäten siinä kädenpuristuksen ohessa uudelle tuttavalle.
Kättelyn jälkeen hujopin katse kääntyi paremmin katselemaan jälleen myllyä, miehen tarkkaillen sitä suurta kiveä joka ympäri pyöri ja jyviä jauhoi. Mielenkiintoista, joskaan Ardashir ei tämän paremmin viitsinyt mokomaa tarkastella. Vieraassa talossa kun ei viitsinyt joka paikkaan nokkaansa tunkea. Sen sijaan Leto otti askeleen jos toisenkin lähemmäksi jälleen Adannaa, vilkaisten tytön puoleen aivan kuin odottaen ohjeistusta seuraavan toimen suhteen.


// Nonni, kesäkiireitä itse kullakin. mutta kiitosta~ ehkä tää ropettelu tästä taas! //
//21.9.2015 Sen verran hiljasta et kiskasen hahmoni pois, ota yhteyttä jos haluat vielä jatkaa peliä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron