Kirjoittaja Mori » 18 Maalis 2015, 22:58
Vai piti muut taudit loitolla, sepäs oli mielenkiintoista. Adannan kuvaillessa tautinsa luonnetta Edwardille tuli vain mieleen toinen persoonansa sekä oma kirouksensa. Ne olivat kaksi asiaa, jotka eivät kellon ajoista välittäneet. Ikävää, mutta se oli nyt osa hänen pientä elämäänsä, johon lukeutuivat niin onnettomuus kuin toivo uudesta paremmasta elämästä. Edward hymähti itsekseen naisen sanoilla. Vaikka kyse ei olisikaan kehon heikkenemisestä, oli parempi vain varmistaa ettei sellaisia kohtauksia tullut. Vähän niin kuin Ed itse. Hän pysyi loitolla tilanteista, jotka saivat hänet herkäksi omiin pimeisiin puoliinsa, mutta aina ei voinut tunki kaikesta. Varsinkaan jos seura osottautui epämiellyttäväksi tavalla, joka sai ihmissuden alttiiksi oman lujuutensa heikkenemiseen. Ne olivat kuitenkin asioita, joita ei pitäisi murehtia nyt. Olisi parempi murehtia sitä, jos Adanna saisi kuume hepulin ja pökertyisi jonnekin pusikkoon kuokkimaan loppu yöksi. Ihmissudelle olisi liiankin helppoa kantaa yksi kevyt nainen käsivarsillaan, mutta toisaalta se saattaisi herättää ehkä epäilyksiä, varsinkin jos hän kantaisi naista koko päivän laskematta. Eikö se olisi jo outoa?
Adanna vastasi myöntävästi jaksavansa jatkaa matkaa, joten Edward myös teki niin. Hän käveli rauhassa eteen päin aina vilkaisten taakseen, jotta naisen ei tarvinnut kompuroida hänen perässään. Tämä ajatus kuitenkin tuntui mahdottomalta, mitä pitemmäksi mentiin. Adanna näytti olevan luonnostaan hyvin kömpelö kävellessään maastossa. Toisaalta alkoi olla jo niin hämärää, ettei ihmisen silmät nähneet kovin tarkasti tummaa maastoa. Ihmissusi huokaisi ja hän kääntyi kohti naista. "Ota minua kädestä kiinni. Silloin tiedät missä olen ja kuljet perässäni, jonka myötä vältät isoimmat esteet." hän sanoi ja tarjosi kättään. Vihreät loistavat silmät katsoivat hämärästä naisen omiin silmiin. Edward odotti kärsivällisesti. Matka taittuisi nopeammin, jos hän johtaisi Adannaa, niin tämän ei tarvitsisi kompuroida niin paljon. "Näköni on hyvä pimeässä, joten sinun ei tarvitse pelätä jos et näe. Olen tässä." hän käytti rohkaisevia sanoja hymyillen.
Matkan jatkuessa metsän hämärä muuttui pikkuhiljaa pimeydeksi, mutta ihmissuden silmät erottivat edelleen terävästä maastonsa. Hänen kuulonsa oli herkistynyt entisestään, sillä yöllä oli turvatonta kulkea. Mies vilkuili ympärilleen ja johdatti Adannaa. Hän pysähtyi lopulta melko tiheään alueeseen. Siinä oli suojaavia puut ympärille ja maa oli kuivaa jalkojen alla. "Yövytään tässä, mutta emme aijo tehdä nuotiota. On liian vaarallista sytyttää sitä. Se saattaa herättää liikaa huomiota." Ed sanoi ja kyykistyi. Hän taputti tyytyväisenä maata ja käveli sitten lähimmän puun luo. Siihen hän nojautui ja risti kätensä paljaan yläkroppansa ympärille. "Aamulla saat ruokaa. Nyt on aivan liian vaarallista kiinnittää huomiota mihinkään, varsinkaan verellä. On parasta, että menet nukkumaan." ihmissusi sanoi ja sulki silmänsä. Pian kuului syvää tuhinaa. Hän oli jo unessa. Oikeastaan Edward oli puoliksi valveilla, koska hän tarkkaili kuuloaistillaan ympäristöään.