Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

(3) Keskellä Laurina aroja sijaitseva puolueeton kylä, joka on erikoistunut lohikäärmeiden kouluttamiseen. Briaria asuttaa sekainen joukko, josta ei voi sanoa enemmistöksi mitään. Kuitenkin, Briarista saapuvat lohikäärmeen ratsastajat. Briar pysyttelee kuitenkin puolueettomana sodan suhteen, joskin yksittäisiä asukkaita voi lahjoa puolelle tai toiselle. Briarissa asuva kansa on kuitenkin kovin ylpeää taidoistaan, sillä tiettävästi Briar on ainoa paikka, jossa osataan kouluttaa ja pyydystää elävänä lohikäärmeitä. Vankka ja kivinen kylä on raskaasti suojattu. Vierailijoita ei katsota hyvällä, oli kyseessä sitten ihmisten, haltioiden tai puolueettomien puolella oleva matkaaja. Briarin asukkaat ovat kovin ennakkoluuloisia matkalaisia kohtaan, mutta päästävät noita toki sisään. Kukapa sitä nyt lohikäärmeitä täynnä olevassa kylässä alkaisi riitaa haastaa asukkaiden kanssa?

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Huhti 2015, 21:01

Katse seurasi herkeämättä punapäistä, joka nyt hitaasti kävi lattiaa pitkin siirtymään lähemmäksi kenraalia. Pieni virne säilyi koko ajan Dariuksen kasvoilla, kun Iriador kävi itsensä ylös nostamaan ja vanhemman syliin istahtamaan niin somasti. Niin viettelevästi katsellen, selvästi jälleen kenraalia kiusaten. Se katse kävikin häikäilemättömästi mittailemaan nuoremman kroppaa - kuten aina tällaisissa tilanteissa - Haukansilmän unohtaen jälleen hetkellisesti että Iriador nyt tosiaan näki hänen katseensa ja missä se liikkuikaan. Lienikö syynä sitten se, ettei Darius vieläkään ollut tottunut ajatukseen vai se humalainen mieli, joka muutenkin kovin häpeilemättömäksi välillä heittäytyi.
Kädet nousivat varovaisesti sivuilta koskemaan kevyesti Iriadorin lanteita, samalla kun Haukankatse kohosi terävästi takaisin korkeahaltian kasvoihin tuon viimeisimmän huomautuksen myötä.

Alta aikayksikön oli toinen lanteilla levännyt käsi kävi nousemaan Iriadorin niskan taakse, kiskaisten terävästi punapäisen takaisin lähelle silmäpuolen kasvoja.
"Kehtaakin sanoa noin vielä kerran ja minä pihtaan sinulta seuraavat viisi vuotta", Darius hymisi matalanviettelevällä äänellä koskien varovaisesti nenänpäällään Iriadorin nenänpäätä, "Kukaan ei kiinnosta minua enempää kuin sinä. Ei edes Lorythas kera houkuttelevan katseensa.... Jonka sinäkin näemmä huomasit nyt....".
"Ehkä se oletkin sinä jota Lorythas kiinnostaa enemmän, kuin minä",
Kenraali jatkoi pienesti virnistäen, "Ehkä olet jo kyllästynyt minuun ja siihen samaan mitä kaltaiseni vanha ja rapistuva mies sinulle tarjoaa. Vetreä, pitkä ja komea puoliverinen jota niin kovasti kehut... Enhän minä sille vertoja vedä".
Iriadorin niskalla painanut käsi kävi hellittämään otteensa, valuen hitaasti nuoremman hartialle, siitä rintakehän kautta aina alavatsalle, pienesti, kiusallisesti hipaisten herkkiä alueita, ennen kuin laskeutui lepäämään toisen reidelle, hitaan hillityin liikkein silittelemään korkeahaltian jalkaa.
"Ei minusta ole kilpailemaan hänen kanssaan. Ei tällä naamalla", Darius lisäsi hymähtäen matalasti, suoden pienen, nopean suudelman Iriadorin leualle.


// KAKEA. TELKKARITON HYTTI HYYYYI. Senkin velmu. Senkin. CRIMINAALI. LISÄÄ RUOKAA VAAN jos alhaalla pysyy! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14808
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Huhti 2015, 21:38

Mahdatko uskoa tuota itsekään mmmh”, punapäinen naurahti heleästi Dariuksen väittäessä että pihtaisi seuraavat vuodet, jos nuorempi jatkaisi väittämiään. Niin, niin, taisi olla helpommin sanottu kuin tehty. Kauemmas toisen kasvoista nuorempi ei kuitenkaan yrittänyt, vaan pysyi kyllä pitämättäkin siinä toisen naamataulun lähellä kujeilevasti hymyillen Dariuksen kasvoja silmäillen. Kuunnellen mitä vanhempi sanoi. Tuntui taas niin turvalliselta olla Haukansilmän lähellä, vaikka osin se humala kyllä sotkikin ajatuksia sinne tänne ja innostutti omalla tavallaan punapäistä kiusaamaan Dariusta. Nyt kun Lorythaskaan ei ollut näkemässä ja he olivat jääneet ihan kaksin. Ilmeisesti kartanossa ei kyläpäällikön lisäksi ketään muutenkaan ollut, ei edes palvelijoita, joka tietenkin omalla tavallaan kiehtoi ja pisti miettimään, tekikö Lorythas talonsa eteen kaiken itse.

Iriador suoristi itseään hieman, kun se ote niskalta laski hänen kehoansa hyväilemään. Tyytyväisenä nuorempi hymähteli kun ne hipaisut koskivat johonkin mukavaan paikkaan hyväkuntoisella kehollaan ja leuka ojentui asteen verran korkeammalle Haukansilmän sille suoman suudelman myötä.
Onhan hän mielenkiintoinen, ei ihan sellainen mitä ehkä kuvittelin – mutta on Lorythas kyllä komea ja karismaattinen, ei vain yhtä komea mitä sinä”, Iriador selitteli. Kyllä Lorythas oli ulkonäöltään houkutteleva, siinä missä luonteeltaan näin yhden illan tutustumisen jälkeen kovin rentoa ja mukavaa seuraa. Ja näin alkoholin jälkeen tottakai se houkutteleva olemus ja kiehtova katse tekivät tehtävänsä ainakin Iriadorin kohdalla. Nyt nuorempi kuitenkin vain odotti näkevänsä sen illuusion, jossa kyläpäällikkö oli kaupungissa vieraillut aiemmin!

Harmaa, kiusoitteleva ja himoitseva katse kuitenkin laski sanojen myötä takaisin Haukansilmään, vapaan käyden noustessa hipomaan toisen leukaluuta ja kasvojen syrjää.
Mutta kyllä minä sinun naamastasi yhä pidän, enemmän kuin kenenkään toisen”, punatukkainen tuumi hymyillen, kätensä lähtien liikkumaan paremmin pitkin Dariuksen kasvoja hellästi sormenpäillä koskien, ”Ja tuosta arvesta, ja vahvasta varrestasi. Ja siitä hymystäsi, jonka pitkästä aikaa kykenin näkemäänkin. Ja jokaisesta piirteestäsi, eleestäsi ja hajustasi”.
Ei hänen karismansa sinulle vertoja vedä”, Iriador naurahti lopulta, painaen itseään paremmin Dariusta vasten, ja tuon kasvot poimien molempien kämmeniensä väliin. Haukansilmän kasvoja kohotettiin paremmin, varovaisin liikkein ylemmäs kohtaamaan punatukkaisen rauhallisentyytyväinen ilme, Iriadorin lopulta laskeutuen hellästi suutelemaan Winderin huultenpieliä. Vaatien alati enemmän huomiota pehmeillä huuliltaan vanhemmalta.


//TELKKARITON HYTTI ON KUIN TIKKARI ILMAN SITÄ KARKKIA. IHAN SAIRASTA. CriminaaliCrim, THE GLITCHLORD. Ruoka on hyvää. Syön kaiken. Tuun syömään sun paistit ja homejuustot <://
Crimson
 

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Huhti 2015, 22:04

//lievä k-varoitus //

Huuliaan pienesti mutristaen Darius kävi nyökkäilemään Iriadorin sanoihin lähes huomaamattomasti, tuon käydessä Lorythasia noinkin avoimesti kehumaan. Ei kenraali noita sanoja voinut kieltää, Lorythasissa oli se oma... vetovoimansa. Lienikö sitten se saamarin katse, yhä. Mutta, kaikesta siitä kehumisesta huolimatta kävi korkeahaltia silti nostamaan silmäpuolisen kumppaninsa ennemmin sen karismaattisen sarvipään yläpuolelle, saaden Haukansilmän vain virnuilemaan pienesti moisille sanoille. Kyllä hän tiesi Iriadorin välittävän hänestä, ei Kenraalilla ollut tarvetta ruveta mustasukkaiseksi punapään kehuessa sarvipäistä.
Se virne kävi muuttumaan lempeän pehmeäksi hymyiksi, Iriadorin käydessä varovaisesti sanojensa lomasta sormenpäillään kenraalin kasvoja koskemaan. Tuo taisikin olla ainoa, joka sai noin vapaasti koskea kenraalin kasvoihin, joita vanhempi mies niin kovasti aina koitti häpeissään peitellä kaikkien katseelta. Nyt kun tiedosti Iriadorin näkevän ne kasvot jälleen, ei Darius voinut olla tuntematta pientä tarvetta kääntää pärstäänsä toisaalle silkasta tottumuksesta. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, tuijottaen vain ylös kumppaniinsa rauhallisesti hymyillen. Se rauhallisuus kätki kuitenkin taakseen sen yllättäen kasvavan himon, jota korkeahaltia vain ruokki tuolla kiusoittelevan kutsuvalla katseellaan.

Darius ei ehättänyt edes mitään väliin sanomaan, kun Iriador kävi suomaan huulillaan sitä alati vaativammaksi muuttuvaa huomiota kenraalin huulille. Tuo nyt ei auttanut yhtään siinä himon ja halun pidättelyssä, Dariuksen kyeten vain hymisemään pienesti suudelmien lomasta. Suudelmien, joihin hän tietenkin lähti vastaamaan, aluksi varovaisesti ja vielä miettien kannattiko tämä sittenkään. Lorythas saattaisi palata hetkenä minä hyvänsä ja vaikka tuo heistä tiesikin, ei tuntunut kovinkaan... soveliaalta. Käydä nyt tuolla tavoin muhinoimaan heti kun toinen huoneesta oli poistunut.
Mutta, ei Darius voinut itseään pidätellä. Ehkä syy oli sen humaltuneen mielen, mutta nopeasti ne kädet olivat kohonneet Iriadorin kyljille vetämään nuorempaa paremmin kohden kenraalia, samalla kun Haukansilmän suomat suudelmat kävivät muuttumaan entistä vaativammiksi, toisen käden ollen jopa valmiina nousemaan Iriadorin niskalle jälleen, jos tuo yrittäisi kauemmas nyt nojautua. Katse kävi myös painautumaan hitaasti kiinni päin, kenraalin käydessä antautumaan tilanteeseen täysin. Ehkä vain hieman, pikkuisen vain, he ehtisivät suomaan huomiota toisilleen ennen kuin Lorythas palaisi.



// NIIIII. Glitchlordi rauhottuu nyt eikä enää avallaan pelottele pikkulapsia. Aka minua. Tuu syömään mun paistit ja homejuustot ja juomaan mun kozelit ja viskit. Sit voin taas baijjaa suo //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14808
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Huhti 2015, 22:51

Suudelmien lomasta Iriador kävi hymyilemään leveämmin, ja kaiken sen takaa myhäilemään itsekseen tästä läheisyydestä. Tottakai Darius suudelmiin vastasi ja kevyesti veti nuorempaa itseään lähemmäs, koko touhun muuttuessa yllättäen kovinkin vaativanlaiseksi. Mutta ei se punatukkaista näyttänyt haittaavan, vaan himottavan vain lisää, siinä missä humala nosti sitä nousevaa kiihkoa ennestäänkin monta porrasta kerrallaan ylemmäs. Punatukkainen ei kuitenkaan katsettaan malttanut laittaa kiinni, vaan ihan siinä likeltä tyytyi katselemaan Dariusta puoliummistuneilla silmillä, käsiensä laskien Haukansilmän rinnalle lepäämään kevyesti. Yhtäkään aietta työntyä kauemmas ei ollut. Iriador halusi vain olla siinä lähellä ja jakaa huomiotaan Winderille niin kauan kuin kykeni.

Samaan aikaan Lorythas oli saanut itsensä siistittyä. Lokerikosta etsitty hieman pienempi ja kapeampi, vaalea sisätakki tummine housuineen oli kiskottu veren tahrimien kuteiden sijaan ylle, haltiailluusion näyttäen hieman arvokkaammalta kuin aikaisemmin. Tyytyväisenä virnistäen Puolikäärme oli hetken itseään katsellut peilistä, mutta lähti sitten taittamaan askeliaan rauhallista tahtia takaisin kirjastoa kohden. Oli taas outoa olla näin lyhyt. Koko kartanokin vaikutti hetkellisesti suuremmalta, kun mittaa ei ollut yhtä paljon mitä Lorythas tavallisesti omasi, ja sekös näin alustavassa hiprakassa sai illuusiossaan olevan hymisemään ja hämmästelemään kartanoaan aivan uudesta mittakaavasta.
Portaat laskeuduttiin alas, puoliverisen kaikessa rauhassa lähestyen varsin hiljaista kirjastoa. Olivatko Darius ja Iriador jo lähteneet sillä välin kun Puolikäärme oli poissa? Eivät kai. Eivätköhän nuo olisi häntä odottaneet ja ilmoittaneet siitä erikseen, eivätkä ykskaks vain kadonneet paikalta. Ellei sitten…

Ja siellähän ne kaksi sylikkäin istuivat. Keskenään muhinoiden varsin antaumuksellisesti, joka sai Lorythasin raottamaan katsettaan auki tavallista enemmän, samalla sen kuumotuksen kohoten ohimoilleen kun puoliverinen kurkkasi ovenraosta huoneeseen sisään. Oliko tuota nyt sitten sopivaa keskeyttää alkuunkaan?! Hetken hyvin, hyvin paljon epäröiden Vaern tyytyi vain seisomaan oven takana, itsekseen punastellen koko tilanteelle, kunnes lopulta se uteliaisuus ja osin myös humala kuitenkin ajoivat Hopeakäärmeen astumaan huoneeseen siinä kaikessa hiljaisuudessaan. Niin että tuskin kumpikaan haltioista häntä vielä äkkäsi. Saati näki sitä ovelaa virneenpoikasta, joka Lorythasin kasvoilla lepäsi.
Hiirenhiljaa se molempia lyhyempi tapaus hiippaili peremmälle huoneeseen, hetkeksi vierestä jääden vain seuraamaan miten suloisia nuo kaksi olivat.
Olikohan tämä sittenkään hyvä idea…
Pakko sen oli olla.
Varoen Puolikäärme lipui siitä sijoiltaan taas eteenpäin, pysähtyen vuorostaan Iriadorin taakse, ja hitaasti kumartuen nuorimman puoleen, joka selin häneen oli. Kädet kävivät hitaasti lipumaan aluksi punapäisen alaselältä ylemmäs, saaden Iriadorin hymisemään itsekseen kovinkin mielekkään kuuloisena. Liekö tuo edes tajusi, ettei kosketus kuulunut Dariukselle, ennen kuin Lorythas ne molemmat kätensä laski korkeahaltian hartioille…


//Emmää koskaan rauhotu ja silleen tiekkö. Se on mun tehtävä olla tämmönen <: Ja nauraa ilmeisesti rintalastani rikki. 5/5. MÄ TUUN SYÖMÄÄN JOS SAAN BAIJJAUSTA JOOOHHOHOHOHOOO. OH MY WAY ALREADY//
Crimson
 

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Huhti 2015, 23:24

// Ookei vois jo tässä välissä varottaa että peli muuttuu K-varoituksella varustetuksi ihan just hei taas hups. //



Pienesti jokainen henkäys kävi muuttumaan raskaammaksi suudelmien lomasta, kenraalin käyden jopa nojautumaan pienesti irti selkänojasta. Tilanne vei jälleen kerran täysin mukanaan, eikä nousuhumalainen kenraali voinut itselleen mitään. Iriador oli vain niin vastustamaton kenraalille, joka nuorempaan oli jo ajat sitten rakastunut. Joka kerta, kun punapäinen huomiota kävi suomaan - tai sitä vaatimaan - ei Darius voinut sanoa ei.
Siinä huuman ja nousevan kiihkon keskellä ei kenraali käynyt edes huomaamaan huoneeseen palannutta puoliveristä, joka niin kovin hiljaisesti paikalle hiipi. Kaikki huomio oli käännetty Iriadoriin ja tähän hetkeen, kenraalin tuntien kuinka kävi ehkä turhankin kiihottuneeksi tilanteesta, lantion väkisinkin käyden muutaman kerran työntymään vasten nuorempaa.

Pienesti se katse kävi raottumaan Iriadorin hymistessä. Aluksi kenraali katseli vain puoliumpinaisella katseella Iriadorin kasvoja, kunnes se terävä katse kävi huomaamaan jotain.. ylimääräistä. Darius vetäytyi heti terävästi henkäisten irti suudelmasta nähdessään ne kädet Iriadorin harteilla. Omat kädet, jotka korkeahaltian kyljillä lepäsivät, kävivät ottamaan tiukemman otteen nuoremmasta. Darius kirjaimellisesti heilautti Iriadorin pois sylistään, viereensä divaanille, hypäten samalla sekunnilla ylös ja tarraten tuohon "ylimääräiseen" joka Iriadorin takana oli seissyt. Ei Darius edes ehättänyt miettiä kuka, mitä, miksi ja miten, Haukansilmän toimien lähinnä vain vaistonvaraisenreaktion myötä. Ei hän pitänyt siitä, jos joku koski Iriadoriin. Ei hän pitänyt siitä, jos joku kolmas tuolla tavoin yllättäen heidän intiimiä hetkeään oli todistamassa - viimeksi kun niin oli käynyt, oli kyseessä ollut Delathos. Ja siitä Darius ei todellakaan ollut saanut kovin mukavia muistoja.

Tuo vieras Iriadorin takana käytiin kamppaamaan, kenraalin pakottaen silkalla voimalla toisen kaatumaan selälleen maahan, mennen itse tuon mukana. Tosin, juuri ennen kuin tuon "tunkeilijan" pää olisi vasten kovaa lattiaa pamahtanut, ehätti Darius tajuta tilanteen. Terve käsi kävi nopeasti nousemaan haltiailluusion takaraivolle, Dariuksen näin suojaten puoliverisen päätä osumasta lattiaan. Siinä samalla Darius kuitenkin joutui ottamaan lattian vastaan kipeämmällä kädellään, parahtaen pienesti ja lähes romahtaen Lorythasin päälle kokonaan.
"Lorythas---!", Darius kävi henkäisemään parahduksensa lomasta, samalla kun joutui haltiailluusioisen puoliverisen päälle istahtamaan ja painamaan otsansa vasten tuon toista hartiaa, ennen kuin kipeämpi käsi kävi keräämään sen verran voimaa että kenraali kykeni yläkroppansa toisen ylle kohottamaan. Se toinen käsi pysyi yhä Lorythasin pään takana, tukien tuota, aivan kuin varmistellen ettei pää lattiaan koskisi vieläkään.
"Älä enää ikinä tee noin", Kenraali parahti pelästyneenä henkeään tasaillen äskeisestä paniikkireaktiosta, naurahdellen kuitenkin pienesti henkensä alta. Lähinnä itselleen, oma reaktionsa oli ehkä turhankin radikaali tällaiseen tilanteeseen. Mutta ei Haukansilmä sille mitään voinut... Hän halusi vain suojella Iriadoria, vaikka mitään vaaraa tällä kertaa ei ollutkaan.
"Olethan kunnossa?", Kuuluvasti nielaisten Darius kysyi huokauksiensa lomasta, kykenemättä - tai ehkä ymmärtämättä - nousemaan toisen yltä vielä mihinkään.



// No kuka täs nyt pystyis rauhottuun tbh taas vaihteeks Crim haista kakke sun kans pelaaminen koituu mun kuolemaks. Mutta kuolempahan onnellisena. Muista haudata mun pehmustamattomaan arkkuun, niin sit ku pärisen ni kuuluu kolina arkusta maan pinnalle. ET RIKO SITÄ RINTALASTAAS NYT. SAAT BAIJJAUSTA JOOOOOO //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14808
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Huhti 2015, 00:40

Jossain välissä Iriador oli huomaamattaan sulkenut silmänsä ja antautui sen alituisen himon vietäväksi, myötäillen Dariuksen kosketuksia, suostumatta irtautumaan siitä suudelmasta. Ainakin siihen saakka, kunnes katse avautui kenraalin terävämmän henkäyksen myötä. Vasta siinä vaiheessa Iriador tajusi ja näki, etteivät kädet hänen harteillaan olleetkaan Dariuksen, vaan jonkun toisen joka siinä likellä selän takana seisoi. Punapäinen ehti vain kohottaa toista kulmaansa kummissaan, sydämen jättäessä näkymättömästä säikähdyksestä muutaman lyönnin välistä, kun Darius nopeasti heilautti nuoremman sylistään alas. Tottakai Iriador ehti sitä heilahdusta myötäillä, eikä mitenkään rajusti siihen viereen laskeutunut, mutta hetken sen pahimmassa jurrissa olleen päässä heilui niin, ettei korkeahaltia ennättänyt seuraamaan sattunutta tilannetta kunnolla vierestä.

Lorythasin katse laajeni ja ryhti suoristui, kun Darius sillä tavoin yhtäkkiä punatukkaisen heilautti sylistään pois. Sillä samalla sekunnilla kun kenraali kuitenkin ylös itsensä kampesi, nousi Vaernin kasvoille mitä uhkaavin ilme ja suusta pääsi varoittava liskomainen sähinä. Silmät täyttyivät kuin liekeistä, rinnan pursutessa sitä sinistä valoa hetkellisesti niin että sitä pitempään likeltä tuijottanut olisi voinut ehkä sokeutua, samalla kun se lämpötila Hopeakäärmeen ympärillä yllättäen nousi paikoitellen polttaviinkin asteisiin.
Kädet nousivat tarraamaan kiinni likelle tulleen Winderin käsivarsilta, vain avittaen tuota lähtemään mukaan kun jalat potkaistiin alta, ja kaksikko mätkähti Lorythas altavastaajana niskojaan ylemmäs jännittäen lattialle. Puoliverinen älähti hiljaa, tuntien kuitenkin miten joku suojasi puista lattiaa kohden nytkähtävää päätään.

Nimensä kuullessaan se eripariset silmät täyttänyt palo kuitenkin sammui kirjaimellisesti hetkessä puoliverisen silmistä ja ilmeen vaihtuessa ennemmin siitä terävätkin hampaat paljastaneesta uhkaavasta irvistyksestä hämmentyneeksi, puolikäärmeen räpsäyttäessä nopeasti peräjälkeen silmäluomiansa muutaman kerran. Siinä missä Darius oli radikaalimmin käynyt reagoimaan, oli Hopeakäärme itsensä taas kokenut uhatuksi kenraalin käydessä häntä kaatamaan, ja sen pienen hetken myös näyttänyt siltä että olisi voinut Winderin turvalle puhaltaa liekkimeren suustaan. Mikäli Darius olisi hetkeäkään pidemmälle epäröinyt sen nimen lausumisessa, olisi varmasti niin käynytkin alta aikayksikön.
Eihän se kaatuminen niin sattunut. Hopeakäärme osasi kyllä myötäillä putoamisiensa kanssa kokemuksen kautta kropallaan - tosin tämä oli hieman erilainen kokemus, kun Darius tuli sen kaatumisen myötä myös alas hänen päällensä. Niin… tosiaan… Haukansilmä kirjaimellisesti istui itseään nyt pienemmän haltiailluusion yllä…
Lory laski ympärillään väreilevää lämpöään ja sitä leimuaan joka kaulaan saakka oli taas ehättänyt nousta, samalla kyeten vain tuijottamaan Dariuksen kasvoille toisen alla maaten. Kätensä pitivät yhä kiinni Haukansilmästä, joka yllä huokaili ja naurahteli vuoroin. Lorythas tajusi sen aikaisemman kuumotuksen nousevan entistäkin lujemmin kasvoille, puoliverisen yhäkään kykenemättä laskemaan katsettaan Dariuksen silmistä muualle. Tilanne oli niin… kovin hämmentävä… siinäkin mielessä, että puoliverinen kykeni aistimaan sen ilmassa olevan kiihkon haltioiden välisen muhinoinnin jäljiltä.

Iriador oli ehättänyt nousemaan paremmin divaanille ihmettelemään lattialla päällekkäin olevaa Dariusta ja... toista haltiaa. Ilmeisesti tuo nyt oli sitten se Lorythasin illuusio josta puhetta oli ollut hetki sitten - tai niin Iriador päätteli senkin perusteella, mitä kenraali oli ehättänyt sanoa ja kyseli nyt oliko toinen kunnossa. Hiljalleen se ovela virne kävi hymisevän nuoren kasvoille nousemaan uudelleen, punapäisen lähtiessä vuorostaan lähestymään tilannetta sivusta.
Siinä missä Dariuskin, ehätti puoliverinen nielaista kuuluvasti, punan laskeutuessa ohimoiden kautta värjäämään nyt myös poskipäitä samalla kun suu aukesi muutamaan otteeseen, Lorythasin kuitenkaan saamatta yhtä ainoata sanaa suustaan ulos. Hätäisesti Hopeakäärme kuitenkin nyökytteli korjatakseen sen mykkyytensä, vakuutellen siten ettei häneen ollut sattunut pahemmin. Mitä nyt oli säikähtänyt, ollut vähällä vain antaa suojeluvietin viedä, mutta Darius oli omalla tavallaan tilanteen kuitenkin onneksi korjannut.
Näinkö se meni silloin aikaisemminkin, hmmm?”, Iriador kävi virnistämään kiusoitellen, laskeutuessaan kyynärpäittensä varaan kahden vanhemman vierelle lattialle vatsalleen makoilemaan vuoroin silmäillen Dariusta, vuoroin Lorythasia. Kunnes se harmaa lähelle tullut katse sai sitten Lorynkin katsahtamaan punapäisen puoleen, Iriadorin jähmettyessä tuijottamaan sitä puoliverisen vetävää katsetta samaan tapaan himoiten mitä korkeahaltia oli Dariustakin hetki sitten katsonut.
Olet kyllä noin nuorempanakin ihan yhtä komea ja haluttava”.


//No sen siitä saa kun aivopiereskellään yhteen, ja katso nyt missä taas mennään. Haistan kaken sit. Naamakin tippuu kohta kun ei saa nauraa, KOSKA RIKOIN SEN RINTALASTAN NII. Kuollaan yhdessä. Kolistaan arkuissa sitten yhdessä. Onks se….. ONKS SE NYT SITTEN SE MAANPÄRISTYS :------DDDDDDDDDDDDDDDDD//
Crimson
 

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2015, 01:18

Darius oli kyllä ehättänyt rekisteröimään sen sähähdyksen ja puoliverisen kovinkin spontaanin - joskin oikeutetun - itsepuolustusreaktion, mutta sentään tuo ei ollut käynyt itseään puolustamaan sen ärhäkämmin. Ehkä osasyynä oli se, että Darius tuon ajoissa tunnisti ja indikoikin toisen nimen toistaen lopettavansa hyökkäyksensä, eikä Lorythas täten pidemmälle ehättänyt edetä. Hyvä vain, sillä jos tuo olisi nyt alkanut riehumaan samaan malliin mitä tuvalla aikaisemmin, olisi Darius varmaan niille sijoilleen kärähtänyt. Ei humaltuneen haltian refleksit saatikka aistit pystyneet nyt sellaiseen riehumiseen.
Lorythas ei kuitenkaan saanut sanoja suustaan, tyytyen vain nyökyttelemään vastaukseksi kenraalin kysymykseen. Siinä nyt kun tilanne rauhoittui, tajusi Darius itsekin millaiseen asetelmaan oli itsensä saattanut puoliverisen kanssa, nähden kyllä sen punan joka toisen kasvoille kävi kohoamaan. Sillä samalla sekunnilla kävi kenraalikin muuttumaan jokseenkin vaivautuneeksi, siinä nyt toisen yllä puolikovana istuen. Ja sitten vielä Lorythas kävi suoraa Haukankatseeseen vastaamaan, nostattaen jälleen sen oudonhoukuttelevan tunteen rintaan. Darius hymähti vaivautuneesti käydessään nostamaan kätensä Lorythaksen pään takaa pois, samalla kun ehätti hieman nojata taaksepäin, ennen kuin silmään osui Iriador joka vierelle oli tullut ihmettelemään.

"Ei. Ei mennyt", Darius sai sanotuksi Iriadoriin nyt keskittyen, uskaltamatta edes vilkaista Lorythaksen puoleen. Korkeahaltian seuraavan huomautuksen myötä kävi Haukansilmä kuitenkin vääntämään itsensä varoen, mutta nopeasti ylös Lorythaksen yltä, perääntyen takaisin divaanille istumaan. Kasvoja kuumotti, oliko syynä sitten se äskeinen Lorythaksen lämpö vai ehkä päälle puskeva puna, jota ei vielä kunnolla kenraalin kasvoilta nähnyt.
"Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut.... ei... ollut...", Darius jäi hakemaan selvästi sanoja hiljentyen kuitenkin sitten täysin, tyytyen vain sukimaan eteen tipahtaneita hiuksia takaisin taakse, siinä samalla myös siirtäen viimein ne puuttuvan silmän yllä levänneet hiukset pois kasvoilta.
Katse kierteli kovinkin hajamielisesti siellä täällä huoneessa, välillä nopean varovaisesti vilkaisten kahden lattianasuttajan puoleen. Käsi kävi nopeasti noukkimaan sen oman lasin pöydältä, kenraalin kumoten koko sisällön alas kurkustaan sillä samalla sekunnilla. Jostain syystä hänellä oli nyt tarve saada lisää alkoholia, se tosin ei liennyt se paras vaihtoehto tähän väliin. Ehkä.
Hitaasti se katse kuitenkin kävi palaamaan paremmin Lorythaksen ja Iriadorin puoleen, kenraalin seuraillen kaksikkoa kauempaa, koittaen samalla rauhoitella itseään. Ei hän voinut kieltää etteikö molempia olisi ilo katsella, varsinkin nyt, kun mitä villeimmät ajatukset laukkasivat päässä ja saivat kenraalin kovinkin vaivautuneen oloiseksi.


// Niin. Aivopierut on parhaita. Näin käy. Kake haistettu. ET NYT TAPA ITTEES NAURUUN HERRAN JUMALA. APUVA. Se. SE on just se maanpäristys :-----------------------------DDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14808
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Huhti 2015, 11:08

Hiljakseen ne kädet laskivat otteensa hellemmäksi kenraalin käsivarsilta, siinä samalla kun Lorythas juuttui Iriadoria vuorostaan silmäilemään siitä kovin likeltä. Tilanne alkoi olla absurdiuden huipentumassa, ajatuksien laukaten vain villisti päässä ja Puolikäärmeen kykenemättä hillitä niitä millään tapaa. Ehkä alkoholi vauhditti niitä entisestään ja sitten taas toisaalta se mieluisa seura…
Darius ehätti kuitenkin vastata ensimmäisenä punapäisen kysymykseen, jolla tuo lieni tarkoittavan sitä suudelmaa minkä Lorythas ja Darius olivat aikaisemmin viime kerralla vaihtaneet. Tai näin ainakin Vaern päätteli. Ja sitten se jälkimmäinen toteamus sen kiusoittelevan katseen sai illuusionsa takana piileskelevän vetämään katseensa nopeasti irti nuorimmasta, samalla kun se puna tuntui leviävän entistä paremmin Loryn kasvoille. Sen kommentin myötä myös takin kauluksesta nouseva leukaperiä värjäävä leimu välitti enemmän kuin selvästi ainakin Haukansilmälle, mitä mieltä Lorythas alkoi tilanteesta hiljalleen olla.

Niin no… tuota…”, hopeaverinen totesi selvästi vaivaantuneena, kyynäriensä varaan nousten, kun Darius viimein yltään poistui takaisin divaanille. Toisaalta se tuntui vapauttavalta, kun puolituttunsa ei siinä enää istunut päällä häntä maahan pakottamassa, mutta toisaalta… ei Lorythas olisi varsinaisesti pistänyt edes pahakseen, vaikkei Winder olisikaan siitä noussut. Mutta se oli nyt toissijainen seikka! Eihän tällaisen ajattelu ollut edes sopivaa…

Mmmmiksi silloin ensimmäisellä kerralla suutelit Dariusta?”, Iriador lähti heti tenttaamaan vanhemmalta, yhä mittaillen katseellaan Lorythasin illuusiota, joka kieltämättä kovin houkutteleva oli. Niin komea, uniikimpi ja soma. Ainakin näin punapäisen mielestä, joka selvästi oli jättänyt kaikki mahdolliset estonsa jo jonnekin nurkkaan lojumaan.
Se… oli vain… spontaani pyyntö”, Puolikäärme sai soperrettua suustaan, kavuten itsensä paremmin nyt istumaan Iriadoria silmällä pitäen. Sitä mukaan kun Lorythas kuitenkin nousi, nousi myös Iriador, joka kasvojaan alituiseen tunki lähemmäs puoliveristä. Niin lähelle että silmin saattoi nähdä, miten Hopeakäärme kävi selkäänsä kaartamaan ja kädellä ottamaan tukea selkänsä taka toisella kädellä. Terävästi henkäisemään vaivautunut virne kasvoillaan, kun punatukkainen kirjaimellisesti kapusi puolittain ruskeatukkaisen syliin, kädellä haltiailluusion reideltä tukea ottaen. Lorythas naurahti. Niin hermotuneena kuin vain saattoi, kerrankin tietämättä mitä oikeasti tekisi. Olo tuntui samalla imarrellulta tällaisesta huomiosta, mutta samalla hankalalta, Puolikäärmeen ollessa harvinaisen tottumaton vastaaviin huomionosoituksiin ja kehuihin, ja etenkin siihen nuorimman suorasukaisuuteen.
Saaaaanko minäkin olla osa spontaaneja pyyntöjäsi?”, korkeahaltia henkäisi, pysähtyen aivan likelle Lorythaksen näitä selvästi nuorempia kasvoja, jotka niin hämmentyneiltä näyttivät. Sekös sitä viettelevää virnettä Iriadorin kasvoilla lisäsi, joka sai Lorythasin taas epäröimään ja katsahtamaan viimein myös Dariuksen puoleen.

Mutta kun Iriador taas lähemmäs pyrki, ja toista kättään liu’utti pitkin itseään lyhyemmän kylkeä pitkin niin vihjailevasti aina Lorythasin leualle saakka, se katse kääntyi takaisin silmäilemään Iriadoria.
Minä… siis… mitä?!", puoliverinen ehti henkäistä, silmien laajentuessa taas ja pupillien kaventuessa, punapäisen kirjaimellisesti istahtaessa niin nätisti Hopeakäärmeen syliin ja nostaessa tuon kasvoja hellästi ottamaan vastaan sen suudelman, jonka Iriador suoraa Lorythasin huulille painoi. Niin pehmeästi. Varoen. Mutta silti vaativasti – eikä Lorythasista tietenkään ollut sitä vastustamaan, kun vastaava ulkopuoliselta vapaaehtoisesti tuli! Varovaisesti puoliverinen siihen selvästi himoitsevaan suudelmaan vastasi ja antoi Iriadorin tehdä ja koskea häntä miten mieli.
Hiljaa suudelman lomasta Hopeakäärme yritti naurahtaa, mutta se muuttui pelkäksi tukahdutetuksi henkäisyksi, kätensä nousten tarttumaan nyt vuorostaan Iriadorin käsivarresta varovaisesti kiinni. Ihan vain siltä varalta että nuorin olisi yrittänyt tämän enempää päälle. Vaikka haittasiko sekään sitten kun tarkemmin ajateltiin…


//Aivopierut kunniaan. Tarvitaan niitä selvästi lisää, jos lopputulos on se että on pakottava tarve hyppiä päin seiniä taas (DDD. Kakee en mielelläni uudestaan haistaisi. TAPANSA KULLAKIN! ET DISSAA MUN ONNELLISTA KUOLEMAA KUN NAURAN LUUNI RIKKI. Apuva indeed. Oli aika paha olo eilisen jälkeen kun se apuva pärähti soimaan ja mä en saanu ees kuulokkeita pois päästäni siinä vaiheessa. MAAAAAANNNNPÄRISTYSSSSS :------DD//
Crimson
 

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2015, 12:27

Sinällään Iriadorin käytös hämmästytti kenraalia, eihän hän ollut nähnyt tuon toimivan noinkin... kiusoittelevanviettelevästi vieraiden seurassa. Toisaalta, ehkä tämä oli erikoistapaus. Olihan hän nähnyt Iriadorin humalassa jo monta kertaa ja noilla kerroilla ei punapäinen kyllä ketään ollut käynyt lähestymään, jos ei laskettu sitten itse eliittiä jonka vuoteeseen korkeahaltia aina illan päätteeksi päätyi.
Mitään Darius ei kuitenkaan sanonut. Ei puuttunut Iriadorin tekemisiin, saatikka sitten auttanut selvästi hermostuneemmaksi muuttunutta puoliveristä, joka illuusiossaan nyt joutui humalaisen korkeahaltian kiusan kohteeksi. Osasyy oli se, että kenraali katsoi Iriadorin olevan oikeutettu moiseen, ei hänellä ollut varaa käydä Iriadoria estelemään saatikka kieltämään tuolta pientä huvittelua toisen seurassa - sikäli mikäli Lorythas leikissä mukana oli. Kyllä tuo taisi sitä haluta, vaikka niin kovin vaivautuneeksi tilanteen suhteen meni. Kai kyläpäällikkö osasi sanoa ei, jos humalainen haltia liian pitkälle oli menossa. Eikä Iriador varmasti liian pitkälle menisi, jos Lorythas sen kieltäisi. Ei Iriador ollut sellainen. Mutta, mitä Dariukseen tuli... ei hän aikonut noita keskeyttää. Jostain kumman syystä hän ei halunnut...

Katse oli kirjaimellisesti nauliintunut Iriadoriin ja Lorythasiin, korkeahaltian käydessä nousemaan puoliverisen syliin. Ei kenraali käynyt edes vastaamaan siihen epäröivään katseeseen jonka Lorythas hänen suuntaansa soi, Haukansilmän vain tarkkaillen ehkä turhankin ahnaasti tilannetta sivusta. Ajatus siitä, että Iriador jonkun toisen kanssa olisi intiimimmässä kanssakäymisessä oli saanut kenraalin aina suuttumaan ja muuttumaan mustasukkaiseksi, mutta juuri nyt Darius ei näyttänyt pistävän pahakseen. Päin vastoin. Se katse suorastaan odotti Iriadorin etenevän, jostain syystä tuota tapahtumaa seurasi enemmän kuin mielellään. Ehkä se oli se humalainen mieli ja päälle noussut kiihko, joka kaiken kävi nyt hyväksymään, Dariuksen edes harkitsematta tilanteen keskeyttämistä.
Hitaasti silmäpuoli kävi kuitenkin jalkansa ristimään peittääkseen sen innostumaan käyneen miehuuden, samalla kun kenraali kävi nojaamaan paremmin vasten selkänojaa. Kädet ristittiin puuskaan, toisen kämmenen kuitenkin nousten peittämään pienesti haltian suuta. Katse pysyi kaksikossa, joka nyt kävi suudelmaan antautumaan Iriadorin johdatuksella, Lorythasin käyden myös vastaamaan siihen vaativaan suudelmaan.

Tuntui niin väärältä. Ei Iriadorin puolesta, saatikka Lorythaksen. Kenraali katsoi kumppaninsa yhä olevan oikeutettu tuohon, ei Dariuksella ollut varaa valittaa, jos totta puhuttiin, vaikka ehkä pieni kateuden pistos rinnassa tuntui. Eikä hän juuri nyt halunnutkaan valittaa. Tuntui silti väärältä katsoa tuota sivusta. Aivan kuin olisi seuraillut toisten salaista hetkeä ilman lupaa, tuntui ettei hänen olisi pitänyt olla täällä. Hän oli se ylimääräinen. Mutta kun tuota katseli niin mielellään, vaikkei osanottajana ollut. Olihan se jokseenkin turhauttavaa. Tältäkö kuuraparrasta oli tuntunut, tuon seuraillessa sen yhden kerran kuinka kenraali jakoi lempeä kumppanilleen.
Pian raskaasti hengittävä kenraali kävi kuitenkin kääntämään katseensa pois, jälleen seilaamaan pitkin huonetta kovinkin vaivautuneena. Kämmen kasvoilla hieroi pienesti sormilla kasvonsyrjää Dariuksen tosissaan harkiten huoneesta poistumista.


// :---D Ei yhtään enempää aivopieruja ennen kun vanhatkin on alta pois saatu! Herran jumala, me malteta odottaa ees osaa suunnitelmista luuletko et tekis hyvää hankkia lisää näitä?! DISSAAN SUN KUOLEMAA KOSKA MÄ EN ANTANU SULLE LUPAA KUOLLA! Ei musiikkia sulle kun hajoot kumminkin. PÄRISEE. Ja nyt tykyttää. huhhuh //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14808
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Huhti 2015, 15:42

Iriadoria oli suhteellisen helppo ohjailla yhdenkin käden avulla, samalla kun se suudelma jatkui, pysyen kuitenkin hyvänmaunrajoissa. Viimeksi kun joku oli tällä tavoin yrittänyt Lorythasin päälle, taisi se olla enemmän tai vähemmän suuri lohikäärme, joka varmasti mielellään olisi kyläpäällikön jalkoihinsa tallonut. Iriador oli vain suloinen tapaus heittäytyessään noin avoimeksi, ja vaikka pidempi iluusiossaan olevaa Puolikäärmettä oli, ei tuosta kyllä ollut puoliveristä kunnolla alleen alistamaan. Vaikka ainahan Lorythas olisi voinut vain mennä mukana. Heittäytyä tilanteeseen kunnolla mukaan, vaikka tällä kertaa sitä heittäytymistä taisi eniten haitata nimenomaan vieressä istuva Darius. Kyllähän se omalla tavallaan pelotti, jos vanhempi haltioista kävisi uudelleen samalla tavalla Hopeakäärmeeseen käsiksi kuin viimeksi, mutta… ei kai kenraali nyt uudelleen aggressiivista vetoaan heittäisi? Eihän?

Punapäinen antoi kuitenkin mielihalujensa viedä. Kerta hän ei saanut suudelmaansa viedä loppuun Dariuksen kanssa, veisi hän sen loppuun Lorythaksen kanssa. Ja sen kyllä näki, ettei nuorempi ollut lopettamassa, ennen kuin oli valmis. Kevyesti Iriador painoi itseään puoliverisen illuusiota vasten, pakottaen Puolikäärmeen kaatumaan selälleen tai perääntymään nojaamaan jotain vasten. Ja koska Lorythas ei halunnut kaatua toisen alle, lipui tuo varsin helpon näköisesti pidemmän osapuolen alla nojailemaan yhtä nojatuolta vasten, saaden ryhtinsä samalla suoremmaksi. Yhteen käteen nojaileminen olikin ottanut saanu raajan tärisemään jo alla, joten tällainen asennonvaihdos teki vain hyvää.
Iriador laski molemmat kätensä viimein kiinni Lorythaksen kehoon, kokeillen varsin häpeilemättä mitä vaatteiden alta löytyi, välillä käyden jopa paljastamaan ihoa paidan ja takin helman alta käsillään. Siinä missä sormet hipaisivat kiusoitellen muutamaan otteeseen myös herkmpien paikkojen yltä tietoisesti, saaden puoliverisen henkäisemään jatkuvan suudelman lomasta vaivaantuneen mutta samalla myös malttamattoman huokauksen. Huomaten myös ohessa miten oma vartensa kävi innostumaan niistä kiusoittelevista kosketuksista.
Voi kautta Vanhimpien, mihin ihmeeseen tämä kaikki olisi tätä menoa päätymässä…

Se aikaisemmin painon vastaanottanut käsi nousi kuitenkin nuoremman niskalle, Lorythasin vetäessä ykskaks ohjat täysin itselleen. Se pitkään jatkunut intohimoinen suudelma jatkui Iriadorin ovelasti virnuilevilta huulilta alemmas, leualle ja siitä kaulalle, samalla kun Vaern kävi kohottautumaan punapäisen kanssa ylös lattialta. Katsekin avautui paremmin, puolikäärmeen ehtiessä sivusilmällä samalla huomata, miten kiusaantuneelta Darius vaikutti koko tilanteen suhteen. Liekö noilla tavallisesti ollut tapana jakaa näin vapaasti kolmansien osapuolien näkösällä huomiota jollekin muulle kuin toisilleen, sitä Lorythas ei tiennyt, mutta toisaalta välittikö hän tietääkään. Tämä kaikki kun oli muutenkin niin absurdia, nousuhumalan ja valmiiksi aloitetun huuman ajaessa tilannetta haltioiden osalta eteenpäin näemmä, ja nyt myös Puolikäärme oli siinä huumassa mukana.
Hopeaverinen ohjaili nätisti punapäisen kylkiä sivellen tuon Dariuksen eteen, nopeasti varmistellen ennen kuin toista alas laski, että voisi tuupata Iriadorin toisen syliin istumaan vapaasti. Mutta kun Lorythas sitä yritti lopulta sitten tehdä, tarrasivat Iriadorin kädet lujemmin yllättäen kiinni Puolikäärmeestä ja vetivät tuon myös mukana. Antamatta Hopeakäärmeelle edes tilaisuutta yrittää muualle.
Eeeet mene minnekään vielä”, Iriador hymisi, tuntien selvästi kyllä takamuksensa alta Haukansilmän innostuksen, siinä missä huomannut kyllä Lorythaksen lämpenevän, kirjaimellisesti, kun se sininen hohka taas esille oli kirinyt paremmin.

Lory ehti juuri hakea käsillään Dariuksen sivuilta tukea. Välttää painonsa nojaamista kaksikko vasten, etenkään sitä kenraalin kipeää kättä painaen. Toinen jalka laski puolittain kuitenkin tukea hakemaan divaanin reunalta, sekä kahden haltian jalkoihin nojaten, Lorythasin joutuessa lähinnä Iriadorin pakottamana vuorostaan täysin kasvotusten Dariuksen kanssa. Kasvoillaan se puna ja yllättynyt ilme, hengityksen kulkiessa tiheämpään tahtiin ja lämmön ja kuumotuksen noustessa siinä aivan näiden kahden lähellä ollessa. Eikä Vaern myöskään kyennyt niitä vaivaantuneita henkäyksiään piilottamaan, kun Iriador kävi hänen kehoaan koskemaan välillä, siinä missä toisella kädellään Dariusta näytti koskettelevan.


//:----DDD Me ei tulla koskaan kato päätymään niihin suunnitelmiin kun kehitellään jatkuvasti jotain lisää ja kaikki vaan pitkittyy JA HUH. Viddu meitä mage. ET NY DISSAA YHTÄÄN MITÄÄN. MÄ ELÄN VIELÄ, KATOTAAN SIT KUN EN ENÄÄ SÄNGYSTÄ NOUSE NIIN VOIDAAN DISSATA YHDESSÄ JA KUNNOLLA. Musiikkia mulle lisää kiitos. PÄRINÄT. Tykytyksen määrä on valtava. Samoin kuumotuksen. Virneestä puhumattakaan//
Crimson
 

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2015, 16:43

Katse pysyi hetken aikaa kirjahyllyissä Dariuksen keskittyen vain itsensä rauhoitteluun, joskin se oli jo täysin mahdoton tavoite tässä vaiheessa tilannetta. Ei hän saanut ajatuksia saatikka kroppaansa hallintaan enää, lienikö syy sitten alkoholin vai silkan perverssin himon. Oli mikä oli, ei kenraali tiennyt oliko tämä nyt oikein vai väärin. Se tarve vain poistua paikalta kasvoi, eliitin lähes toteuttaen tämän palavan tarpeen, kun yllättäen kaksikko oli saanut itsensä ylös lattianrajasta ja kävi peruuttamaan kohden kenraalia. Katse kääntyi jälleen paremmin muhinoiviin "nuoriin" Dariuksen painautuen paremmin vasten sitä selkänojaa. Jalka ehti laskeutua toisen yltä ja kädet avautuivat puuskasta juuri ennen kuin Lorythas korkeahaltiaa kävi eliitin syliin tuuppailemaan, saaden Haukansilmän ynähtämään hymisten, kovinkin hermostuneenoloisesti. Iriador ei kuitenkaan päästänyt Lorythasia perääntymään kaksikosta, vaan veti tuon mukanaan tilanteeseen, kasvotusten eliitin kanssa.

Darius pudisteli pienesti, lähes olemattomasti päätään tuijottaessaan jokseenkin järkyttyneenä Lorythasia edessään. Katseen kuitenkin kääntyen nopeasti pois puoliverisen katseesta, kohden syliin istunutta Iriadoria. Siinä niin sievästi, mukavasti painaen juuri sieltä missä se tuntui hyvältä. Jälleen se lanne oli lähellä lähteä keinahtelemaan vasten Iriadoria, Dariuksen kuitenkin hilliten itseään nyt uuden tilanteen johdosta. Mitä hittoa Iriador luuli tekevänsä!? Outo ja uusi tilanne sai väkisinkin jonkin asteen paniikkireaktion puskemaan päälle, Dariuksen tietämättä mitä tässä nyt olisi kannattanut tehdä. Totta kai hän halusi, kerta tähän oli edetty, mutta ei hän koskaan ollut ja...
"Iriador...", Darius kävi varovaisesti henkäisemään väristen, sykkeen noustessa entisestään ja punan käyden värjäämään väkisinkin nyt täysin ne osumaa ottaneet kasvot, "Ehkä--- Ehkä minun pitäisi jättää teidät kahden ja...".
"ja... Ole kiltti ja nouse..."
, Koko kroppa ja elekieli kyllä viesti jotain muuta, mitä kenraali suustaan päästi. Darius ei kuitenkaan koskenut Iriadoriin saatikka Lorythakseen, käsien lähinnä pysyen paikoillaan Iriadorin kylkien lähettyvillä, aivan kuin valmiina työntämään nuoremman pois siitä sylistä tarpeen tullen. Mutta, Hän halusi Iriadorin eikä voinut kieltää etteikö Lorythaskin olisi ollut ylitsepääsemättömän houkutteleva nyt - oli sitten illuusiossaan tai omana itsenään - mutta koko tilanne siitä että.. tällä tavalla enemmänkin...
Tuntui niin oudolta. Tuntui siltä, että piti päästä pois, jättää nuo kaksi jatkamaan rauhassa. Selvästi kaksikolla synkkasi, vieköön loppuun minkä aloittivat, kuka Darius oli Iriadoria kieltämään, kenraalin itsensä yhä häveten niitä kertoja Delathosin kanssa. Olkoon tämä hyvitys Iriadorille, pitäkööt hauskaa Lorythasin kanssa. Darius menisi muualle ja hankkiutuisi yksin eroon omasta pakottavasta halustaan.


// KAIKKI PITKITTYYY nii (D Kyllä vielä joskus. SOMEDAY. Viddu Viljami ebin. YLÖS SÄNGYSTÄ NOUSET TAI MUUTEN TULEE AKSU JA KISKOO SUT YLÖS. Ei lisää musiikkia. Tai no ebin musiikkia saat kuunnella holy hell se TSFH biisi minkä linkkasit eilen äiti. Tarvitaan lisää taistelupelejä. Kuumottaa kyllä. Huhhuhuhh //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14808
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Huhti 2015, 18:01

Siinä missä Darius, kävi myös Lorythas kääntämään katseensa vastakkaiseen suuntaan toisaalle sen lyhyen hetken päätteeksi, kun oli Winderiä katsellut. Kovasti se himo tuntui pukkaavan päälle, vaikka puoliverinen sitä samalla niin kovasti yrittikin hillitä ja houkutuksia vältellä. Vaikka se tosin alkoi olla kovin mahdotonta, lähinnä Iriadorin takia, joka tuntui selvästi olevan edellä kävijä ja suunnitelleen koko hetken jo loppuun asti viimeistä pilkkua ja silausta myöten. Sekös sen vaivaantuneisuuden nosti taas paremmin pintaan, Lorythasin käydessä äkkiä kiskomaan sitä riimukorua kauluksensa alta osin tärisevin käsin, samalla kun Darius kiinni Iriadorin huomion itseensä.
Lorythas ei selvästikään ollut ainoa, josta tilanne vaikutti väkisin mukaansa tempaavalta, mutta samalla myös hieman häiritsevältä. Syitä siihen lieni monia yhtä aikaa, eikä Puolikäärmeestä ollut väittämään etteikö sekä tummatukkainen että punapää molemmat siinä kovin houkuttelevilta vaikuttaneet.

Se riimukoru nousi kuitenkin viimein toiseen käteen, Vaernin kiinnittäessä huomionsa sen puoleen. Samoin myös Iriador nosti katseensa ruskeatukkaisen kehoa myöten ylemmäs, Lorythasin käydessä ottamaan sen tyypillisemmän olomuotonsa takaisin. Ei hän halunnut olla lyhyt, jos se tällaisiin yllättäviin tempauksiin veti mukanaan niin helposti. Pidemmällä varrella Hopeakäärme saattoi sentään laittaa vastaan paremmin, eikä ajautua vain muiden vietäväksi.
Sarvipäinen kävi tuuppaamaan itsensä ensimmäisenä ylös kaksikon yltä ja otti muutaman perääntyvän askeleen kaksikosta samalla kauemmas. Se tuntui järkevältä, siinä missä kasvojensa hetkeksi piilottaminen käsiin. Niitä kuumotti niin kamalasti… ties miten vahvana se puna paloi poskilla ja korvanpäissä vaalealla iholla – joka näemmä kovasti Iriadorinkin vain sai tyytyväisenä myhäilemään itsekseen, siinä missä nuorempi oli jäänyt selvästi haikailemaan Puolikäärmeen perään, joka kauemmas oli vääntynyt. Mutta samalla ne Dariuksen jotenkin väkinäiset sanat olivat saaneet nuoremman vain innostumaan entisestäänkin, ja sen näki kyllä selvästi siitä virneestä joka punapäisen kasvoilla lepäsi.
Mutta kun olet siinä allani niin mukavasti”, korkeahaltia hymisi, lantiollaan mukavasti hangaten itseään paremmin Dariuksen miehuutta vasten, joka niin kovana tuntui käyvän.

Tai jospa minä vain... menisin... ja saisitte olla... rauhassa... ilman minua... ja... niin”, Lorythas ehti sanoa, näkyvästi nielaisten ja kynsiään nakuttaen. Puoliverisen katse oli hetken täysin nauliintuneena Iriadoriin tuon liikkuessa niin viettelevästi kumppaniaan vasten, mutta Lorythas kävi terävästä päänsä kääntämään kirjahyllyjään silmäämään - vaikka välillä se katse herpaantui vilkaisemaan aina uudestaan ja uudestaan haltioiden puoleen.
Minä kun olisin halunnut teidät molemmat”, punapäinen mutristi teennäisesti alahuultaan, vaikka se kujeileva virne kovin nopeasti korjaantuikin takaisin nuorimman kasvoille Iriadorin seuraillen miten Lorythas kävi yhdellä suuremmalla harppauksella kuromaan pöydältä sen vahvemman viinapullon käteensä. Puolikäärme kävi perääntymään taas kauemmas kaksikosta, kiskaisten raakaa juomaa kurkustaan alas valtavan määrän kertaheitolla, välittämättä oliko se sitten soveliasta vai ei tässä seurassa ja… tilanteessa…
Mielelläni kyllä katselisin vierestä teitäkin kaksin jos hieman viitsisitte tarttua hetkeen vapaammin”, Iriador myhäili, kepeästi itsensä laskien Haukansilmän sylistä tuon vierelle, jääden silmäpuolta vasten kiehnäämään ja kädellään hivelemään häpeilemättä vanhemman sisäreittä. Sormilla hipoen haaraväliä kohden aina välistä.


//Ollaan me epeleitä (D Meillä on koko elämä aikaa. Siihen saakka annetaan palaa. Mage nyd nyd nyd, KATKARABUJA :-----DDDDD AINA SAAT YRITTÄÄ KATOTAAN TULEEKO SIITÄ MITÄÄN NII! Musaa joooo. Se biisi oli hieno kyllä kiitos. Tarvitaan ihan rutkasti battlepelejä lisää, uh <3 Kuumotusmaksimus 8)))//
Crimson
 

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2015, 19:05

Katse kääntyi paremmin Lorythaksen puoleen tuon käydessä etsimään sen riimukorun käsiinsä ja lopulta vaihtamaan ulkomuotonsa takaisin siihen tavanomaisempaan. Häpeilemättä Haukansilmä hetken tuijotti lähellä olevaa sarvipäistä raskaasti henkäillen, kunnes Lorythas viimein päätti haltiakaksikosta perääntyä. Katse seurasi puoliveristä kauemmas, kunnes kääntyi jälleen Iriadorin puoleen.
"--Voi pyhä taivas", Henkäyksen saattelemana Darius parahti pienesti silkasta mielihyvästä Iriadorin painaen itseään paremmin kenraalin vartta vasten. Toinen käsi kävi heti nousemaan omalle suulle kenraalin taivuttaen kasvonsa kohti kattoa, eliitin koittaen pidätellä niitä mielihyvän täyttämiä hyminöitä, joihin sekoittui myös suora turhautumisensekainen naureskelu.
Lorythaksen puheet lähtemisestä menivät täysin kenraalilta ohi tuon kuullen korvissaan vain sen päänsisäisen huminan ja oman sykkeensä, koittaessaan vielä viimeisillä itsehillinnänrippeillä pidätellä itseään. Mutta kuinka hän olisi voinut, Iriadorin ollessa niinä niin kovin kauniisti, kirjaimellisesti tyrkyllä.

"Iriador", Darius henkäisi jälleen käden laskeutuessa suulta, nuorimman kommentoivansa haluavan heidät molemmat. Ehkä oli typerää vieläkin ihmetellä mitä hittoa korkeahaltia ajoi takaa, mutta silti, tuli tämä yllätyksenä kenraalille täysin. Ei hän voinut kieltää, kyllähän se houkuttelu, mutta Lorythas oli niin... uusi... Puhumattakaan siitä faktasta, ettei Darius ollut edes koskaan ajatellut sen toimivan useammankin henkilön välillä. Mutta, jokin kertoi kenraalille että Iriadorilla taisi olla enemmänkin kokemusta, mitä Haukansilmällä ja Hopeakäärmeellä yhteensä, nuori ja villi kun oli.
Punapäisen seuraavat sanat saivat silmäpuolen henkäisemään värähdellen, tuon selvästi vain koittaen yllyttää vanhempiaan mukaan tähän leikkiin jota ei aikonut jättää kesken.
Katse kävi kääntymään terävästi viereen istahtaneen Iriadorin puoleen, joka nyt kädellään kovin häpeilemättömästi kävi kenraalin sisäreittä silittelemään, vähän väliä eksyen myös turhankin kiusallisesti lähelle sitä innostunutta vartta.
"Enh usko että Lorythas tähän leikkiin haluaisi lähteä", Darius kävi naurahtamaan jokseenkin hermostuneesti, samalla kun käsi kävi nappaamaan kiinni Iriadorin seikkailevasta kädestä, "Hänen pitäisi levätä. Kuten sinunkin, olet ottanut aivan liikaa ja..".
Jälleen sanat jäivät kesken, lähinnä siksi ettei Darius tiennyt mitä siinä enää olisi koittanut selittää. Sen sijaan Eliitti kävi nyt nousemaan ylös turhankin houkuttelevan punapään vierestä, ottaen pari askelta kauemmaksi divaanista, joutuen kuitenkin heti ottamaan tukea lähimmästä nojatuolista, askelten haparoiden alkoholin takia. Ja olihan hän jo kovin pitkään paikoillaan istunut, ehkä noin nopea nouseminen ei tehnyt hyvää tässä tilassa.
"Sinulle ei enempää", Darius naureskeli kuulostaen jopa hysteeriseltä, kumarrellen pienesti tukea ottaen. Toinen käsistä nousi osin omalle alavatsalle, lähinnä vain peittelemään sitä vartta. Kasvonsa olivat täysin punaisenkirjavat, kuten myös korvanpäät, Kenraalin koittaen vältellä katsomasta kohden Iriadoria saatikka sitten Lorythasta.
Mutta.
Missään välissä hän ei kieltäytynyt mistään. Ei hän voinut valehdella sen suhteen. Hän ei vain halunnut myöntää sitä, ei ääneen, vaikka kaikki ne myöntymisen merkit kyllä näkyivät kenraalista jos tuota osasi tulkita.


// Epeleitä :--D Vekkuleita. Vekkulikopteri. Propellit pyörii. Nii koko elämä aikaa, ELLEI JOKU SIELLÄ KUOLE KESKEN KAIKEN. KAKARABUJAAAA. battlepelejä uuuuuuhhh<3 Ebin musat UUUUUU. Kuumotusmaksimus kyllä 8) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14808
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Friend will guide you through this anomaly || CRIM

ViestiKirjoittaja Crimson » 14 Huhti 2015, 20:59

Hopeakäärme asteli kaikessa rauhassa vielä vähän kauemmas Iriadorista ja Dariuksesta, tyhjennellen sitä pulloa varsin verkkaiseen tahtiin jonka itselleen oli napannut. Se tuntui nyt hyvältä idealta. Hänen ei tarvinnut mitään sanoa kenellekään ja saattoi olla tällä verukkeella aivan omissa ajatuksissaan ja rauhassaan tässä vieressä. Vaikka kyllä Lorythas haltioita kuunteli. Hän ei vain uskonut punapäisen olevan niin tosissaan ja… niin… Tämä koko ajatus vaikutti erikoiselta, mutta samaan aikaan enemmän kuin houkuttelevalta ja… no, Vaern halusi olla osa sitä. Muttei tiennyt oliko tällainen vastaava seura tällaiseen tarkoitukseen nyt lainkaan sopivaa…

Iriador mittaili Dariuksen kehoa, vilkuillen välillä alemmas ja siitä vanhemman kasvoille, kun silmäpuoli puhui. Väitti kovasti omasta puolestaan ettei Lorythas varmaan halunnut tähän sotkea itseään ja että siinä missä kyläpäällikön, pitäisi myös nuoremman levätä. Iriadorko muka oli ottanut liikaa? Pyh! Häntä vain halutti kokeilla jotain uutta näin ykskaks, kun seura oli mieluinen ja osapuolet komeita ja omalaatuisiaan. Ja koska Darius oli siinä kaikessa osallisena, se teki tästä tilanteesta ylipäätään mahdollista, ja jotenkin… turvallisempaa. Ei punapäinen olisi kaksin jäämässä Lorythasin seuraan, jos koko tämä nuorimman herättelemä suunnitelma musertuisi kasaan. Ei se tuntunut oikealta… Iriador halusi että Haukansilmäkin saisi olla mukana… mutta ymmärsi myös mahdolliset estot niin Dariuksen kuin Lorythaksen kohdalla.
Korkeahaltia antoi Dariuksen kuitenkin nousta viereltään, seuraillen kuitenkin vanhemman perään ettei tuo käynyt itseään kumoamaan nurin kun niin yllättäen pystyyn nousi ja tukeakin joutui ottamaan. Siinä kenraali sitten naureskeli hysteerisenä sijoillaan, Iriadorin jatkaen vain omia myhinöitään divaanilla pyörien, ehättäen jo arvailla että Darius alkoi olla myyty ajatukselle, vaikka tuo ei ääneen mitään sanonutkaan siihen suuntaan.

Ei minulla mitään sitä vastaankaan ole--- tai siis…”, Lorythas oli ehättänyt kommentoimaan välistä, lievästi niin suoria sanojaan säikähtäen ja palaten taas sen pullonsa ääreen kuin ei olisi mitään koskaan maininnutkaan.
Tai siis…”, sarvipäinen hymisi juomisensa ohessa, voimatta enää estellä sen ovelan hymynsä nousemista kasvoilleen, vaikka sitä yrittikin piilotella selkänsä kääntämällä kahdelle muulle.
Noniin, tiesinhän!”, punapäinen parahti divaanilta käsin, hypähtäen sitten omille jaloilleen ylös sen kummemmin huojumatta tai horjumatta, vaikka taisi rehellisesti sanotusti yhä olla se joka eniten heistä oli ehtinyt juoda. Jos nyt tuota Lorythaksen varsin nopeatahtista tankkaamista tällä hetkellä ei otettu huomioon…
Itsekseen tyytyväisenä hymisten Iriador kuitenkin asteli kuin peto saaliinsa perään Lorythasia kohden, puoliverisen kyllä huomaten punapäisen tulevan taas lähemmäs. Pullo kädestä laski äkkiä takaisin lähimmälle pöydälle, ei Puolikäärme sitä sentään lattialle halunnut tipauttaa jos Iriador olisi päättänyt ykskaks vaikka hypätä häntä vasten, tai muuten yrittää kieputtaa menemään. Päässäkin heilui jo huomattavasti paremmin, eikä varmasti suotta, kun väkevä juoma oli pullosta huventunut melko reippaasti Vaernin äskeisen vedon myötä. Se oli kyllä helpottanut ja rentoutti mukavasti lisää näin häiritsevän tilanteen myötä.

Iriador tarttui Lorythasin käsivarresta kiinni, nätisti kiskoen kauemmas lipunutta sarvipäistä mukanaan lähemmäs Dariusta. Ei puoliverinen viitsinyt laittaa nuorimmalle yhäkään vastaan, kun tuo niin nätisti loppujen lopuksi oli, vaikka kovinkin innokkaasti joka tapauksessa järjestämässä mieleistään ohjelmaa illan päätteeksi heille jokaiselle, näemmä.
Iriador sai kiertää pitempänsä selkäpuolelle tuupatakseen tuota paremmin eteenpäin. Siinä missä Lorythas omissa askelissaan oli vähällä seota mitä lähemmäs Haukansilmää päästiin, joutuen jopa toisella kädellään lopulta Dariuksen toisesta hartiasta hakemaan tukea kun Iriador heidät tarpeeksi lähelle toisiaan sai.
Suudelkaaahhh”, Iriador henkäisi vaativasti, virnistäen ja kurkistaen Lorythasin toisen käsivarren takaa, ”Tahdon nähdä!”.
Se turkoosi katse nauliintui alemmas Dariuksen kasvoille, Lorythasin epäröiden sen suhteen kuinka punatukkaisen sanoihin kävisi reagoimaan. Ei hän voinut kieltää etteikö nyt olisi ollut se houkuttavin hetki toteuttaa moinen vaatimus. Ja kerta Iriador tätä itse vaati, ei tuollakaan ollut syytä olla tästä sitten myöhemmin pahoillaan. Sen pitempään asiaa harkitsematta, tai Dariukselta mitään kysymättä tai erikseen kommentoimatta, sarvipäinen kumartui lupaa pyytävästi painamaan hellän suudelman Haukansilmän huulille, tuntien kuinka Iriador kävi painamaan Lorythasia vain lähemmäs Dariusta sen toimituksen ohessa.

Yhden kerran vain. Jos he nyt ihan vähän tässä näin jakoivat huomiota. Eihän siitä aikaisemminkaan mitään pahaa ollut tapahtunut. Ehkä hän sitten voisi vain lähteä kun Iriador oli tyytyväinen ja nähnyt heidät näin. Sitten Lorythas voisi jättää tämän tähän. Ehkä…


//Epelit mage ja viljami. NYT NE VEKKULIKOPTERIT JA PROPELLIT POIS TÄÄLTÄ :-----DDDD AKSU EI, AKSU EN HALU NAURAA NYT AAAAAAHHAAHAAA voi jumalauta mun rintalistasta ei oo mitään jäljellä tän jälkeen taas. BATTULEIT O3O JUST GIMME! MMMMHHMHMHMHMH äiti mistään en ole pahoillani 8))))//
Crimson
 

Re: Friend will guide you through this anomaly || K-varoitus

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2015, 21:47

Hymähtävänaurahtelu kävi yllättäen hieman korkeammalla Lorythaksen sanojen myötä, tuon todetessa, ettei hänellä ollut mitään tätä ideaa vastaan. Nytkö tuokin lämpeni korkeahaltian painostukselle? Tosin oliko se sitten ihme sen jälkeen, kuinka punapäinen oli puoliveriselle huomiota äsken suonut, vähemmästäkin sitä innostui. Ja ehkä se oli se alkoholi, joka puheiden suhteen kaikista oli tehnyt estottomampia. Ehkä ne estot nyt olivat kadonneet kokonaan, kaiken suhteen.
Darius ei enää tiennyt mitä tilanteesta olisi pitänyt ajatella. Tietenkin hän halusi, ei häntäkään haitannut, olisihan sekin kai kokemus... Mutta sattuneista syistä Darius arasti uusia kokemuksia tällä osa-alueella. Valehtelematta häntä ehkä hieman pelottikin, vaikkei sitä päällepäin nähnyt kenraalista jonka päällisin mielentila tuntui olevan nolostumisen ja kiihkon sekoitus. Mutta, ei kukaan ollut nyt pakottamassa. Paitsi jos Iriadorin johdattelun halusi laskea painostamiseksi. Darius itse ei sitä laskenut moiseksi, korkeahaltia oli vain humalassa ja innostunut ajatuksesta, haluten päästä toteuttamaan pikku päähänpistonsa. Varmasti jos Lorythas tai Darius olisivat jyrkemmin kieltäytyneet, olisi Iriadorkin lopettanut. Mutta, eihän heistä kumpikaan ollut varsinaisesti mitään kieltänyt...

Darius kävi suoristamaan selkäänsä Iriadorin taluttaessa Lorythasin kenraalin luokse. Eliitti vilkuili varovaisesti Lorythasin puoleen kuumotuksensa lomasta, katseen kuitenkin liimautuen varoittavasti Iriadorin puoleen tuon kurkistaessa sarvipäisen takaa esille. Darius näytti siltä että pidätteli nauruaan ja yritti hillitä virnettään, vaikka todellisuudessa kenraali taisi ennemmin koittaa piilotella sitä hermostuneisuuttaan. Askeltakaan Darius ei kuitenkaan ottanut taemmas, vaikka Iriador puoliverisen noin lähelle oli työntänytkin.
Se Iriadoria tarkkaillut katse kääntyi kuitenkin terävästi Lorythasin puoleen, tuon kumartuessa lähemmäksi toteuttamaan sen Iriadorin vaatimuksen.
"Viimeksi kun suutelin sinua sinä oksens--", Haukansilmä ehti sopertaa henkensä alta nopeasti, ennen kuin Lorythas oli jo painanut huulensa lupaa pyytävästi vasten eliitin huulia.
Darius ynähti pienesti, perääntymättä minnekään. Hetken Darius selvästi empi, käymättä heti vastaamaan siihen suudelmaan, kunnes viimein antoi periksi ja antoi tilanteen viedä mukanaan.

Varovaisen pehmeästi Darius kävi vastaamaan Lorythasin suudelmaan, sen pienen alkujännityksen myötä suudelman kuitenkin käyden jatkumaan, muuttuen jopa pikkuhiljaa vaativammaksi. Kenraali kohotti toisen kätensä Lorythasin hartialle, silitellen varovaisesti tuon kaulansyrjää suudelmien lomasta. Puoliumpinainen katse kiinnittyi siihen huumaavanhoukuttelevaan Puolikäärmeen katseeseen, haltian käyden suudelman lomasta henkäisemään muutamaan kertaan varovaisen värisevästi.
Mikäli Iriador tätä halusi, niin menkööt. Ei sillä, kyllä Darius ehkä salaa mielessään oli toivonutkin Iriadorin pakottavan tilanteen eteenpäin. Ehkä hän oli silloin tällöin miettinyt, miltä olisi tuntunut yhden yön huvittelu Lorythaksen kanssa. Ehkä.
Mitään hän ei ääneen tietenkään myöntäisi. Ei ainakaan nyt.


// :------------D PROPELLIT EI MENE POIS oke en sais naurattaa suo ku kuolet. ELÄ KUOLE. KIELLÄN. Battluja joo. Mistään en ole pahoillani. "nää tulee pelastaan ne vaan lumimyrskystä ja silleen" "Joo. Mut kelaa" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14808
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Briar

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron