yhteenotto

Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

yhteenotto

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Loka 2008, 19:55

Lounatuuli

Vuoret.. ne kohosivat korkealle taivaisiin, niin korkealle ettei korkeimpien huippuja voinut nähdä pilvien peitosta. Siellä asuivat lohikäärmeet. Toiset toki alempana mutta toiset ylempänä, vaikka siellä olikin kylmempää. Lounatuuli itse viihtyi aivan ylhäällä, siellä oli turvallista, hiljaista ja valkoista.. Mutta nyt Lounatuuli oli lähtenyt jälleen liikkeelle. Viimeksi kun se oli poistunut pesästään, se oli viettänyt ihan mukavasti aikaa Deanoic nimisen ihmissuden kanssa. Siitä olikin jo aikaa, tosin Lounatuulella oli erillainen aikakäsitys mitä muilla, se kun eli ikuisuuden joten edes pari vuotta ei ollut sen mielestä pitkä aika.
Joten, Lounatuuli jätti suuren pesäluolansa taakseen ja laskeutui parisataa metriä alemmas, alueelle mistä saattoi löytää vuoristossa eläviä eläimiä.. ihan näin suupalaksi, Lounatuulella oli nälkä ja silloin kun hänellä oli nälkä, hän oli erittäin vihainen ja kärttyinen. Hän oli tänään jo aikaisemmin ottanut yhteen kookkaan lohikäärmeen kanssa, joka yritti vallata hänen pesäluolansa.. mutta kuten päätellä saattaa, Lounatuuli oli voittanut. Tosin taistelu oli verottanut sen voimia ja sillä oli nyt pieniä ruhjeita ja haavoja pitkin käärmemmäistä kehoaan. Mutta se ei menoa haitannut.

Lohikäärme laskeutui rytisten tasanteelle pudottaen siinä samalla muutaman kivenlohkareen alas. Toki ne saattoivat tippua jonkun niskaan tai tukkia luolia, mutta hän ei nyt jaksanut ajatella mitään muuta kuin itseään ja tyhjää vatsaansa. Nopeasti Lounatuuli vaihtoi ulkomuotoaan ihmismäisempään versioonsa ja lähti pitkin loikin hyppimään pitkin vuoren seiniä, tarrautuen kynsillään kovaan kiveen.
Lopulta se löysi suuren kotkan pesän. Emolintu oli pesässä hautomassa munia, mutta ei kauaa.. Lounatuuli syöksähti pesälle, nappasi lintua kaulasta ja katkaisi tämän niskat ennen kuin tämä kerkesi tajuamaan mikä siihen isku. Kotka oli sen verran iso että siitä riittäisi ruokaa.. jos hän söisi ihmismuodossa.
Joten, Lounatuuli laskeutui suurehkolle tasanteelle ja alkoi kynimään lintua. Heti kun se oli saanut linnun rintakehän paljaaksi, se iski hampaansa lihaan ja alkoi raastamaan raakaa lihaa irti minkä kerkesi. Lounatuuli kyykistyi alas ja mussutti lintua poskeensa minkä kerkesi, tarkkaillen samalla ympäristöä...

//miwra ja Torthon tänne ^^ //
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 16 Marras 2008, 13:12, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 19 Loka 2008, 00:43

Torthon

Oli kulunut kuukausi siitä kun Torthon oli tavannut Aranin ja hän oli oppinut käyttämään voimiaan kiitos jatkuvan ja kehoa rasittavan harjoittelunsa, nyt kaikki tuntui kuitenkin olevan kunnossa.
Voimat olivat hänen hallussaan samoin myös energiaa riitti joten ongelmia ei tulisi missään vaiheessa olemaan...Tai niinhän Torthon oletti koska oli erittäin itserakas olento ja piti itseään kaiken keskipisteenä vaikka harvat hänen lajinsa olemassaolosta edes tiesivät.

Nyt Torthon jokatapauksessa oli lähtenyt omasta, turvallisesta asuinsijastaan tänne maailmaan ja joutunut valitettavasti tutustumaan muutamaan isomman puoleiseen lohikäärmeeseen joiden naapurinakin taisi toimia.
Siitä tilanteesta oli karattu sukkelasti sillä Torthon oli huomattavasti niitä otuksia pienempi eikä hänellä loppujen lopuksi ollut mitään syytä taistella näitä vastaan...Elleivät ne itse sellaista syytä jostain kehittelisi.
Torthon ei itseasiassa ollut nälkäinen, mutta sitäkin energisempi kyllä. Hänkun oli juuri nukkunut lähemmäs kokonaisen päivän jaksamatta selviytyä ylös makuupaikaltaan ja nyt kun hän sitten oli noussut tarvitsi hän kipeästi jotain tekemistä jotta saisi aikansa ja kerätyn energian käytettyä.

Torthon liiteli laiskasti ympäri erästä tiettyä vuorta ei voinut olla kiinnittämättä huomiotaan siihen outoon ilmestykseen mikä häntä muuan tasanteella odotti.
Hän laskeutui aivan tasanteen reunalle, antoi pitkän viittansa laskeutua peittämään jalkansa ja lähti punaiset hiuksensa kevyesti tuulessa hulmahdellen tuota otusta kohti.
Se ei ollut samaa lajia hänen kanssaan, mutta eivät kai lohikäärmeet kyenneet tuollaisiksi muuttumaan? Eivät takuulla, eikä täällä kyllä muitakaan tuntunut asustelevan...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Loka 2008, 11:12

Lounatuuli

No ei siihen kauaa mennyt ennen kuin joku tupsahti paikalle häiritsemään Lounatuulen 'rauhallista' ruokailua. Tulija oli jonkin sortin.. taruolento. Lounatuulella ei ollut hajuakaan mikä tämä oli, eikä häntä kyllä kiinnostanutkaan. Pääasia oli että tämä - mikä ikinä liekin - tuli nyt kohti punaiset hiukset hulmahdellen. Oliko tämä tyhmä? Jo Lounatuulen katseesta pystyi lukemaan että tämä ei ollut kovinkaan iloinen tulijasta. Hitaasti Lounatuuli nousi ylös heittäen linnun raadon maahan. Hänen suupielensä, kaulansa ja rinnuksensa olivat aivan veressä, mutta minkäs teet kun ei huvita syödä siivosti.
Lounatuuli päästi pitkän ja matalan murahduksen, katsellessaan tulijaa päästä varpaisiin sen kummemmin kauhistelematta tai ihmettelemättä tämän outoa ulkonäköä. Olihan hän itse lohikäärme, ei hän vähästä hätkähtänyt. Lopulta Lounatuuli avasi suunsa.. vaan ei puhuakseen. Hän päästi uhkaavan, napakan, sähähdystä muistuttavan murahduksen, samalla kun otti uhkaavamman asennon. Jos tunkeilija ei siitä ymmärtänyt että tuli liian lähelle, Lounatuulen pitäisi ottaa kovemmat otteet käyttöön.
Ja ei, hän ei edes ajatellut puhua sanaakaan ellei tämä otus puhuisi ensin.. se tuntui turhauttavalta edes puhua jollekulle joka ei vastaisi älyllisesti. Sitäpaitsi, eihän lohikäärmeiden pitäisi puhua.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 19 Loka 2008, 15:56

Torthon

Torthon sen sijaan että olisi avannut suunsa ja sanonut sanasen tunsi vain yhä suurempaa vihaa sisällään joka oli suunnattu joillekuille aivan muille kuin tälle otukselle edessään, mutta oliko ihmisiä vastaan järkeä taistella kun tunsi aina olevansa niin ylivoimainen jopa kymmentä vastaan?
Ehkä hän olikin tarvinnut suurempaa vastusta ja itseasiassa hän tulisi kaiketi tarvitsemaan itseään voimakkaamman vastustajan jotta oppisi tuntemaan omat rajansa.

Toinen vaikutti juuri sopivalta siihen vaikkei Torthon voinut estääkään pientä sävähdystä kuullessaan tämän matalan murahduksen. Häntä tuollainen ei kuitenkaan pois karkottaisi eikä hän aikoisi ryhtyä kyselemään sitä kenen puolella toinen oli kun tuntui ainakin ulkonäöstä päätellen olevan aivan selvää että he olivat samalla puolella keskenään.
Sen sijaan hän tahtoi tietää olisiko toisesta miksikään häntä vastaan, eikä Torthon tietenkänä osannut kuvitellakaan että toinen olisi jotain voimakkaampaa kuin miltä näytti.
Uusi, ehkä säikähdyksestäkin - muttei pelosta - kertova vavahdus oli nähtävissä Torthonin ruumiista kun toisen ilmoille päästämä sähähdys kantautui hänen korviinsa.
Perääntymään hän ei siltikään ryhtyisi, päinvastoin toinenhan suorastaan kannusti häntä hyökkäämään, haastamaan riitaa.
Siitä taas voisi tehdä päätelmän ettei tälläkään ollut ollut tarpeeksi taisteluseuraa vuorilla, tai vaihtoehtoisesti tämä tahtoi kauas taisteluista. Torthonia se ei niinkään kiinnostanut mitä toinen tahtoi, sillä jos hän tämän kimppuun hyökkäisi olisi toisen pakko kuitenkin puolustautua häneltä ja näinollen myös pakko taistella.

Sen suuremmitta sanoitta Torthon virnisti itselleen ehkä liiankin tutuksi käyneeseen tapaan ja syöksähti toista kohti, kumotakseen tämän maahan.

//Ja nyt vielä varmistus, autohittihän oli sallittua? Ja Torthonia saa pahoinpidellä vapaasti kunhan et tapa sitä :D//
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Loka 2008, 16:26

// juu, pienet autohitit ovat sallittuja, kunhan ei revi toisen suolia pihalle :D ja sama, Lounista saa mukiloida minkä kerkeää.. jos kykenee >8] //

Lounatuuli

Siitä se sitten lähti. Tyyppi vain virnisti ja syöksähti Lounatuulta kohti. Lounatuuli ei yksinkertaisesti kyennyt väistämään, vaan tämä hyökkääjä iskeytyi vasten häntä. Tosin Lounatuuli ei lentänyt maahan, vaan liukui tasajalkaa suurella voimalla päin vuoren seinämää, iskien selällään valtavan syvänteen seinämään. Vaikka hän olikin ihmismuodossa, hänen painonsa pysyi silti lohikäärmeen mitoissa. Joten nyt Lounatuuli ihmetteli miten hyökkääjällä oli ollut voimaa edes tönäistä häntä.
Kun pöly oli laskeutunut ja viimeisetkin kivet tippuneet alas törmäyksen aiheuttamasta voimasta, Lounatuuli astui askeleen eteenpäin ja pyyhki kaapuaan hetken. Sitten oli hänen vuoronsa virnistää. Hyökkääjä ei selvästikkään tiennyt että Lounatuuli oli lohikäärme.. no, ei paljasteta sitä hänelle vielä, uskotellaan että hänellä on vastassaan vain täysintuntematon, mitättömänoloinen, suomukas taruolento.

Lounatuulen virnistys loppui kuin seinään, samalla kun hän jännitti lihaksensa ja yhdellä nopealla syöksyllä teki saman tempun vastustajalleen. Hän iskeytyi täydellä voimalla vasten hyökkääjää ja hyppäsi melkein samantien taakseppäin, ylemmälle tasanteelle. Hetkeäkään epäröimättä lounatuuli sytytti toiseen käteensä sinisen tulipallon, joka kasvoi kokoaan jalkapallon kokoiseksi, kunnes Lounatuuli heitti sen päin vastustajaansa, jääden katsomaan mitä tapahtuisi.
Tämähän oli kivaa.. siitä olikin jo aikaa kun hän viimeksi oli päässyt voimillaan leikkimään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 21 Loka 2008, 14:06

Torthon

Torthon oli selvästi hämmentynyt tuhosta jonka tuo outo olento kykeni aiheuttamaan sillä tuollainen nyt oli harvinaista eihän tämä häntä juuri suurempi ollut.
Torthon itse ehti pysäyttää vauhtinsa ennen kuin törmäsi toiseen, peruutti hämmennyksestä pökertyneenä parin askeleen taaksepäin ja odotti kunnes kivet olivat kaikki pudonneet jotka pudotakseen olivat. Hän ei ehtinyt lainkaan reagoida vastustajansa seuraavaan liikkeeseen hyvä että ehti edes hämmästykseestään selvitä.
Toinen ei selvästikään ollut sitä miltä näytti tai sitten tämä piilotteli jotain tuon vaatetuksensa alla sillä moinen tuho oli mahdoton tuon kokoiselle olennolle ja Torthon kyllä tiesi ettei omannut niin paljo voimaa että kykenisi työntämään jonkun vuoren seinämään niin voimakkaasti että tämä mennessään hajoittaisi siitä noinkin suuren osan.
Eikä toinen tuntunut kyllä kokoonsa nähden edes normaalipainoiselta sillä Torthon saattoi tuntea lievää kipua käsivarsissaan...

Pian Torthon joutui itse vastahyökkäyksen kohteeksi ja oli vähällä jopa tipahtaa alas tasanteelta mutta onnekseen ehti iskemään kyntensä tarpeeksi aikaisin kiveä vasten ja näin hidastettua vauhtiaan. Hän ehti juuri palauttaa kunnolla tasapainonsa kun tiedosti ettei toinen enää seisonut siinä hänen edessään ja pikkuhiljaa Torthon alkoi epäillä sitä ettei hänen hyökkäystuumansa ollutkaan siitä nerokkaimmasta päästä sillä toinen oli voimakkaampi kuin miltä ehkä vaikutti...Tai sitten Torthonin pitäisi vain pysytellä ihmisissä...
Periksi ei kuitenkaan annettaisi kun taistelu oli jo aloitettu, ehti sitä katua myöhemminkin.
Mothmanin katse ehti tavoittaa toisen ja hän oli jopa vähällä virnistää omahyväisesti mutta jätti sen tekemättä kun tiedosti tulipallon joka häntä kohti viskattiin.
Torthonin punaiset silmät suurenivat hämmästyksestä, muttei hän ollut unohtanut omia voimiaan ja heitti tuota sinistä palloa vastaan muutaman pienemmän, punaisia liekkejä säkenöivän.
Tosin oliko muutamasta pienemmästä pallosta tuhoamaan isompi johon oli ehditty käyttää enemmän aikaa? Ei ja sen Torthon osasi arvatakin suojaten päänsä käsillään joihin loppuosa toisen lähettämästä pallosta pian osuikin.
Älähtäen Torthon laski kätensä, irvisti kevyesti ja kohotti katseensa jälleen toiseen kohoten sitten siivilleen valmiina uuteen yritykseen.

Hänen vastahyökkäyksenään toimi tällä kertaa tusina astetta isompia - mutta silti kooltaan korkeintaan vain neljäsosa toisen lähettämästä pallosta - tulipalloja jotka hän virnistäen syöksi tuota outoa olentoa päin.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Loka 2008, 13:13

Lounatuuli

Lounatuuli oli astetta yllättyneempi, että toinenkin hallitsi tulen elementtiä. No, siinä asiassa ainakin oltiin tasavertaisi, vai oltiinko? Lounatuulen liekki pallo oli selvästi isompi mitä toisen, joten Lounatuuli tyytyi vain hymyilemään vahingoniloisesti tajuttuaan että saattoi sittenkin olla voimakkaampi mitä toinen.
Sitten tulikin vastahyökkäys, jota Lounatuuli oli jo odottanutkin, mutta hän ei todellakaan ollut vielä valmistautunut tuleen. vastustajan tulipallot iskeytyivät häntä vasten sytyttäen kaavun tuleen. Lounatuuli päästi pitkän, kumisevan onton karjahduksen ja nostatti suuren tuulen ympärilleen, samalla kun muutti ulkomuotonsa takaisin normaaliin, suureen lohikäärme muotoonsa. Nyt pelattiin kovilla. Suuri lohikäärme romautti allaan olleen tasanteen ja kivet lähtivät jyristen alas. kuten arvata saattaa, vastustajan tuli ei ollut tehnyt Lounatuulelle mitään muuta vahinkoa, kuin vähän tummuttanut ja nokistanut valkoisia suomija.
ja Lounatuuli virnisti.. se virnisti niin pirullisesti kuin lohikäärme koskaan kykeni ja lähti lentämään ympyrää vastustajan ympärillä, nostattaen pienen pyörteen tämän ympärille. Sen jälkeen Lounatuuli avasi kitansa ja syöksi valtavan määrän tulta pyörimään ilmavirran mukana niin, että vastustajan ympärille syntyi tulinen tornaado, josta pääsi pois vain ylä- tai alakautta.. ja mikä parasta, tornaado alkoi tiivistämään itseään.
Oikeastaan Lounatuuli ei tiennyt taisteliko vai koetteliko hän toista nytten.. hällä väliä, tämä oli kivaa. Lounatuuli vetäytyi kauemmaksi leijumaan ja katsomaan mitä tapahtuisi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 03 Marras 2008, 17:07

Torthon

Torthon oli tyytyväinen vastahyökkäykseensä ja mitä äänekkäämmin toinen karjaisi kaapunsa syttyessä tuleen sitä onnellisempi ja tyytyväisempi hän oli, kiinnittämättä lainkaan huomiotaan siihen ettei moinen karjahdus ollut normaali tuon kokoiselle olennolle.
Pian Torthon saikin sellaisen kolhaisun ettei osannut liikahtaa mihinkään. Silmät suurina hän tuijotti toisen muuntautumista johonkin huomattavasti suurempaan muotoon ja tuli pian siihen tulokseen että oli vahingollisesti käynyt lohikäärmeen kimppuun.
Ei hyvä, ei lainkaan hyvä.
Varma tappio ei kuitenkaan saisi Torthonia lopettamaan taisteluaan toista vastaan sillä hän tahtoi löytää rajansa ja ne nyt parhaiten löytyivät jos lohikäärmettä vastaan taisteltiin. Ei hän kuitenkaan kyennyt ottamaan tilannetta niin positiivisesti etenkään silloin kun toinen romautti tasanteen ja Torthon sai kasan kiviä päälleen.
Harmi vain ettei hän hallinnut minkäänlaista suojakilpeä vielä tässä vaiheessa, tiedä sitten tulisiko koskaan hallitsemaankaan, eikä hän näin ollen kyennyt muuhun kuin suojaamaan kasvojaan käsillään.

Nopeasti Torthon kohottautui siipiensä varaan jotta välttyi suurimmalta kivien vyörymältä muttei hän olettanutkaan kaiken siihen loppuneen. Jos joku yksi noinkin pieni ele toisen suunnalta olisi voinut litistää hänet kivien alle, kuinka hän koskaan tulisi selviytymään siitä mitä mahdollisesti oli vielä tulossa?
Torthon ei ollut vielä kunnolla selvinnyt edes suuresta hämmennyksestään ja sitten hän sai jo uuden hämmästyksen kohteen lohikäärmeen ryhtyessä lentämään ympyrää hänen ympärillään. Torthon tajusi liian myöhään mitä tuo teko nostatti ja kirosi mielessään oman typeryytensä.
Hän ei ollut kyennyt toista juuri vahingoittamaan ja tulisi pian itse kärventymään elävältä mikäli ei pian pääsisi ulos tästä pyörteestä.

Torthon irvisteli itsekseen ja seurasi hetken ajan pyörteen supistumista tietämättä mitä olisi kyennyt tekemään eikä hän oitis hämmennykseltään kyennyt mitenkään reagoimaankaan.
Hetken kuluttua hän kuitenkin tuli siihen tulokseen että ainoa pakokeino olisi joko ylhäältä tai alhaalta. No, hän leijui parhaillaan ilmassa ja siipensä kantaisivat ainakin hetken ennen kuin kärventyisivät joten parempi oli vain tyytyä pakenemaan alakautta, jolloin mahdollinen putoamismatkakin olisi lyhyempi.
Moisessa pyörteessä kääntyminen tuotti mothmanille suuria vaikeuksia ja kun siitä selvittiin oli edessä vielä matka ulos pyörteestä. Nopeasti hän kiihdytti vauhtiaan niin että ehti ulos pyörteestä, ainoa huono puoli vain oli se että hänen jalkansa ehtivät osittain kärventyä.
Torthon etsi lähimmän laskeutumispaikan ja löydettyään toisen tasanteen hän suuntasi sinne, tiputtautuen lopulta alas kun siipensä eivät tuntuneet enää kestävän.
Voimakkaasti yskien Torthon jäi istumaan tasanteelle ja vei sormiensa pitkät kynnet koskettamaan jalkojaan.
Kevyesti irvistäen hän kohotti katseensa seuraavaksi lohikäärmeeseen ja olisi takuulla valmis puolustamaan itseään viimeiseen saakka mikäli tämä sitä vaatisi...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Marras 2008, 13:11

Lounatuuli

Sanotaanko näin että Lounatuuli oli hieman pettnynyt, mutta samalla vaikuttunut, kun hyökkääjä pääsi pakenemaan tulipyörteestä. Harva sinne on joutunut ja vielä harvempi sieltä paennut, mutta tämä olento osoitti omistavansa sitkeyttä.
Lounatuuli leijui hiljaa paikallaan ja katseli kuina hyökkääjä pakeni tulipyörteestä, käräyttäen väin hieman jalkojaan. Lohikäärme hymyili itsekseen kun toinen läsähti lähimmälle tasanteelle ja alkoi yskimään voimakkaasti. Lohikäärme hymyili vielä silloinkin kun olento kohotti katseensa häneen, aivan kuin odottaen seuraavaa hyökkäystä.
Mutta mitään ei tapahtunut. Lounatuuli leijui paikallaan hymyillen ja päästi lopulta pitkän, matalan murahduksen joka kaikui aavemmaisesti pitkin vuorien rinteitä, pelottaen kaikki lähistöllä olleet eläimet kauemmaksi. Joskus oli ihanaa olla lohikäärme, niin paljon voimaa, niin paljon valtaa.
Lopulta Lounatuuli lennähti lähemmäksi ja laskeutui vuoren rinteeseen, upottaen pitkät, terävät kyntensä kiveen. Nyt hän oli tukevasti kiinni pystysuorassa seinämässä, suoraan olennon yläpuolella. Lounatuuli vie päätään lähemmäksi, yhä hymyillen, ja avasi suunsa.
"Mikä ihme sinä oikein olet?" Nuo olivat ensimmäiset sanat, mitkä tämän taistelun aikana kuultiin.
Lounatuuli toki halusi piestä tästä otuksesta sisuskalut pihalle, mutta ennen sitä, hän halusi tietää minkä kanssa oli tekemisissä. Ja nyt hän jäi odottamaan vastausta, sai sellaisen tai ei. Kyllä hän oletti että tämä otus osaisi puhua, ainakin se näytti sen verran älykkäältä elämänmuodolta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 17 Marras 2008, 17:29

Torthon

Torthon tiesi leikkivänsä hengellään ja oli selvästi tuhoontuomittu mikäli ei keksisi sukkelasti jotain keinoa paetakseen.
Ensin hän tarvitsi kuitenkin lepotuokion sillä jalkansa ei voinut hyvin. Ihmeellistä kyllä mutta tuli selvästikin kykeni olemaan luja vastus saman elementin hallitsevalle olennollekin. Tosin tuon lohikäärmeen tuli oli sinistä ja hänen punaista, joten ehkä se selittäisi asian...
Torthonin olo oli turhautunut kun jalkansa ei suostunut ottamaan vastaan minkäänlaisia käskyjä ja kipu oli suunnaton. Nyt hän joutui liikuntakyvyttömänä vain seuraamaan kun tuo otus liihotteli lähemmäs ja kestäisi hetken ennen kuin hän saisi siipensä liikenteeseen.
Hyökkäyksen sijaan lohikäärme tarrautui vuoren seinämään ja Torthon joutui kohottamaan katseensa jotta näki edes osan olennosta yläpuolellaan.
Torthon kysymyksen kuullessaan sai loistavan tilaisuuden pidentää toipumisaikaansa sillä sitä jos jotakin hän nyt tarvitsi, aikaa. Ei paljolti, mutta hieman kuitenkin.
"Arvaa", Torthon vastasi yllättävän matalalla ja aavistuksen kumisevalla äänellään, kohottaen kysyvästi kulmaansa ja virnistäen aavistuksen verran.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Marras 2008, 13:47

Lounatuuli

Lounatuuli sai vastauksen, mitä hän ei todellakaan odottanut, eikä liioin ollut tyytyväinen tähän. Lohikäärmeen ilme muuttui astetta vihaisemmaksi, samalla kun hän työnsi kuonoaan vielä lähemmäksi ja puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan, niin että Ilma väreili kuumuudesta.
"et ole ihminen etkä haltija, demonikaan sinä et ole, joten mikä olet?!" Lounatuuli toisti kysymyksensä ja laskeutui nyt hyökkääjän ympärille, kietoen pitkän, käärmemäisen kehonsa tämän ympärille niin, ettei tämä päässyt liikkumaan.. samalla tavalla kuin kuristaja käärmeet tekevät, paitsi että tämä 'käärme' oli huomattavasti isompi ja voimakkaampi.
"siivet sinulla ainakin on.. hmm'm.. hallitset tulta... oletko risteytys? Puoliverinen?" Lounatuuli jatkoi, näpräten olennon siipiä etutassuillaan.
Nyt Lounatuulta ei enää huvittanut kärventää toista elävältä, ennen kun hän sai tietää mikä olento tämä oli! Jos hän jotain vihasi, niin epätietoisuutta. Sen pahempaa vitsausta ei voinutkaan olla ja nyt jos hän tappaisi tämän olennon, hän ei saisi koskaan tietää minkä oli juuri kärventänyt elävältä!
".... kenen puolella sinä edes olet?" tuo kysymys olisi varmaan pitänyt kysyä ensimmäisenä.. Lounatuuli ei nähnyt mitään syytä tapella, jos he sattuivat olemaan samalla puolella.. mutta se olisi melkoinen sattuma.. vai olisiko? He molemmat olivat kyllä taruolentoja.. joten eikai se nyt niin ihme olisi ollut, vaikka molemmat olisivat olleet haltijoiden puolella.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 30 Marras 2008, 21:20

Torthon

Torthon tuijotti toisen suuria silmiä uhmakkaana eikä siirtynyt vaikka tämän puhaltama ilma olikin niin kuumaa että sai mothmanin irvistämään. Hän virnisti toisen toistaessa kysymyksensä muttei ehtinyt vastaamaan kun tämä liikahti ja teki jotain mitä Torthon ei pienuudessaan kyennyt estämään.
Hän koetti toki pistää vastaan mutta minkäs teki kun toinen oli niin paljon häntä suurempi ja voimakkaampi.
"Sanoin; arvaa."
Torthon osasi aavistella että vain tämän avulla hän ehkä pysyisi hengissä joten niin kauan kuin lohikäärme arvaili hänen rotuaan hän oli turvassa. Mitä sen jälkeen tapahtuisi kun tämä saisi tietää? Siitä Torthonilla ei ollut aavistustakaan...
"Ei, ei risteytys eikä puoliverinen", Torthon jatkoi huvittuneena toistaen jo kolmannen kerran, "Arvaa."
Toisaalta hän oli enemmänkin myytti kuin taruolennoksi luokiteltava, joten mothman kyllä uskoi ettei toinen välttämättä hänen rotuaan arvaisi mutta mikäli tämä nyt arvaisi edes jotain hän voisi valottaa asiaa hieman.
Lohikäärmeen seuraavaksi esittämä kysymys sai hänetkin vasta miettimään sitä...Mitä jos he tosiaan olivatkin samalla puolella? No, ehkä se olisi jälleen uusi seikka joka voisi pelastaa mothmanin joka oli ihmiseen verrattuna suurempi, mutta lohikäärmeeseen verrattuna olemattoman pieni.
"Haltijoiden", Torthon vastasi toiveikkaana vaikka olisihan sen voinut jo päätelläkin.
Ja taruolentona hän uskoi toisenkin olevan samalla puolella hänen kanssaan, mutta toki poikkeuksiakin oli. Ehkä hänen puolensa tietäminen auttaisi toista arvaamaan rodunkin...Tai sitten ei...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Joulu 2008, 20:42

Lounatuuli

voikun kiva, Arvuuttaja olento? Lounatuuli vihasi arvuutuksia esittäviä olentoja, varsinkin kun hän itse oli niin huono ratkaisemaan arvuutuksia.. vaikka hän joskus itse tekikin arvuutuksia, mutta se oli aivan eri asia kuin ratkaista niitä.
Hetkeski Lounatuulelle tuli mieleen ettei tämä otus muuta osannut sanoakkaan, kuin Arvaa.. eipä tämä paljoa puhunutkaan. Moni olisi tässä tilanteessa joko rukoullut henkensä edestä tai huutanut ja uhonnut minkä keuhkoihtaan saisi.. mutta ei tämä otus. Lieko pokka vai pelko mikä hänet piti hiljaa, mutta se alkoi jo ärsyttämään.
Sitten olento kertoi kummalla puolella oli.. ja Lounatuulen innostus lopahti siihen. Ties minkälaiset huudot ja selkäsaunan hän saisi Aranilta jos tappaisi tämän olennon.. kai tämäkin jollakin tavalla tärkeä oli. Lopulta Lounatuuli kieryi pois olennon ympäriltä ja tuhahti melko pettyneenä.. hän kun olisi halunnut kärventää toisen elävältä.
"Lienee paras olla tappamatta sinua.. Aran saisi raivarin siitä aivan varmana... vaikka sinä tuskin hänen kanssa olet ollut tekemisissä?" Lounatuuli kysyi, puhui lähinnä mutisten ja katseli muualle, ei lähellekkään olennon kasvoja..

pitäisikö sitä muka nimikin kertoa.. eei, mitä suotta. kerrottakoon jos toinen kysyy... tosin Lounatuuli ei toisen nimeä kaivannut, tämä oli ristinyt hänet jo olennoksi.. kai hänelläkin nimi oli, mutta olento sai kelvata niin kauan, kunnes toinen itsensä nimeäisi.
Lopulta lohikäärmeen katse kääntyi kohti olennon kasvoja ja hän jäi odottamaan vastausta.. jos sellaisen ikinä saisikaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 17 Joulu 2008, 16:01

Torthon

Torthon ei yleensä juuri arvuutuksia lausunut, tosin saattoihan hän samanlaisen tuumaisun ilmoille päästää jos joku kysyi hänen rotuaan. Oli vain hauskaa päästä nauramaan muille kun nämä eivät tuntuneet millään arvaavan ja oliko se lopulta niin ihmekään?
Mothman oli enemmänkin myytti kuin todellisena taruolentona pidettävä. Torthon oli yksi niistä jotka tahtoivat saada rotunsa jälleen tietokirjoihin eikä niihin myyttikirjoihin joissa monet olisivat mothmanit mieluummin pitäneet.
"Noh, arvaa?" Torthon hymähti kun ei saanut toisen osalta minkäänlaista arvausta.
Hän ei tiennyt edes miksi oli niin huoleton. Kaiketi se johtui siitä että hän oli jo niin varma siitä että he olivat samalla puolella eikä toinen siis menisi tappamaan häntä.
Hän ei ollut aiemmin tullut asiaa edes ajatelleeksi, mutta nyt kun lohikäärme oli sen puheeksi ottanut oli Torthon iloisempi kuin vähään aikaan vaikkei kasvoilleen juuri hymyä kohonnutkaan...Ellei sitten aivan pienoinen virne...
Toisen esittämä kysymys sai Torthonin naurahtamaan ja hän huokaisi tyytyväisenä päästessään toisen otteesta.
"Olen. Meinasin syödä hänen hevosensa...Tosin...Se kaiketi oli vahinko...Tai jotain sen tapaista", Torthon mutisi enemmänkin yksikseen lauseensa loppuun ja kohautti sitten lähes huomaamattomasti olkapäitään.
Ajatus siitä ettei toinen ilahtunut tiedosta toi hymyn kasvoilleen. Hänelle se tietenkin oli vain ja ainoastaan pelastus mutta toinen menetti leikkitoverin jonka olisi voinut haluamallaan tavalla tappaa. Tosin Torthonhan tämän oli aloittanutkin mutta silti...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Joulu 2008, 15:12

Lounatuuli

Lounatuulen silmäkulma nykäisi, kun olento sanoi arvaa, pikku hiljaa tuo sana alkoi jo käymään hermoille ja se olisi vain ajan kysymys kun Lounatuuli napauttaisi olennon kännällään taivaan tuuliin.. hän oli kerran tehnyt niin yhdelle ihmiselle, tosin tämä ei kauas lentänyt ennen kuin putosi.. ja taisi kuolla, ei se ainakaan sen jälkeen liikkunut.
Sitten Olento kertoi että hän oli tavannut Aranin ja melkein söi tämän konin. Lounatuuli ei voinut olla naurahtamatta tuolle. Hän olisi halunnut nähdä haltijakuninkaan ilmeen, jos joku menisi ja popsisi tämän lempi konin.. Kyllä Lounatuuli tiesi että Aranilla oli oman ratsu, josta tämän oli kovinkin ylpeä, mutta Lounatuuli näki tuon vain pienenä suupalana, jolla sattui olemaan sarvi.. lohikäärmeenä hän ei pahemmin arvostanut muiden kauneutta.
"hmm'm... sitä suuremmalla syyllä ei kannata siis tappaa sinua.. jos kerran tunnet Aranin" Lounatuuli sanoi lopulta, naksautellen niskansa siinä ohimennen.
Sitten hänellä välähti, hän vilkaisi otukseen ja tuijotti tätä hetken, kunnes naurahti pienesti.
"Mothman... vai? Kuullut olen, aikoja sitten, mutta koskaan en ole nähnyt yhtään." Lounatuuli sanoi, virnistäen pienesti.. jokohan hän nyt osui oikeaan.
"niin ja.. Lounatuuli on nimeni, jos ikinä edes halusit tietää" Lohikäärme lisäsi samalla kun laski päänsä taas lähemmän Otusta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron