Kalma latsi vettä kuin viimeistä päivää ja sen syynkin kuuli ihan koiran ääntä kuunnelle. Ilmeisesti toinen oli palautunut entiselleen, jonka takia Ed oli hyvinkin huojentunut. Hän oli odottanut otain ihme kieltä ja silmiä, jotka katsoivat häntä kieroon. Hän huokaisi helpotuksesta ja katseli toisen juomisesta syömiseen siirtymistä. Kalma söikin, mutta ek todellakaan yhtä paljkn kuin hän. Edward tunsi pientä häpeää syömisestään, mutta hän oli kaiken kaikkiaan ihmissusi ja nälkäinen sellainen. Onneksi peurasta oli sentään jäänyt ruokaa tai Edward oliso varmasti saanut koiralta jonkin näköisen mulkaisun.
Koiran lipoessa huuliaan ei hän olisi odottanut sitä seuraavaa liikettä. Mustan koiran iskeytyessä häntä vasten olkapäätä mies parahti pienesti ja kaatui selälleen. "AU...au,au,au..." hän mutisi samalla, kun Kalma nuoli hänen naamaansa ja kierähti sitten selälleen häntä vispaten. Koira näytti ihan hölmöltä ja Edward katsoi toista ilmeellä -et ole tosissasi. Hän nousi hitaasti istumaan ja hieroi kasvojaan. Vieressä makaava ja hännällään maata hakkaava koira tuijotti häntä. Ed tuijotti takaisin ilmeellä, jonka luulisi kertovan ihan tarpseksi. Miehen käsi kuitenkin laskeutui koiran pään päälle ja tämä rapsutti sitä, josta käsi jatkui rapsutuksiaan aina leuan alle. "Olet sinäkin koira.... Ensin sekosit ja sitten sinusta tuli koira?" Ed kysyi ja vei toisen kätensä toiselle puolelle koiran kasvoja. Hän pörrötti tuon poskikarvoja ja "vaivasi" toisen kasvoja kuin taikinaa konsonaan.
"Pelästytit minut pahan päiväisesti! Olisit hitto vie kertonut, että saat tuollaisia kohtauksia!" Edward rupesi soimaamaan ja lopetti koiran naaman vaivaamisen. Hän katsoi niitä ja huokaisi vain. Hän oli saatanut hankkia aika samankaltaisen henkilön ystäväkseen, toisaalta tuo ei saanut omiaan yhtä useasti kuin hän. Ihmissusi mutristi suutaan ja pörrötti loppujen lopuksi koiran päätä korvien välistä. Oli outoa, että tässä hänen kätensä alla istui henkilö. Varmaan tuntui oudolta, kuinka käytös saattoi muuttua heti, kun otti toisen muodon. Edward liikautti olkaansa ja hieroi sitä väsyneesti. Olisi melko isku kolahtaa lattiaan, mutta nojaa, haavat tuntuivat melko hyviltä. Ei ainakaan veri enää lentänyt. Mies tarttui keskityneesti siteisiinsä ja rupesi avaamaan niitä.
Siteiden alta paljastui poltettu iho, mutta se alkoi näyttää enää arvelta, mutta jotkut paikat punoittivat vielä. Ed koski hiljaisena poltto alueita, hän tiesi, että suurin osa hänen selästään oli poltettu, eikö sille voinut enää mitään. Häntä kyllä jäi häiritsemään kovasti se, ketkä olivat tämän hönelle tehneet. Jotenkin polttaminen ei ollut ihan professionaalisella tasolla. Edward hiplasi aikansa muodostuvia arpiaan ja hymähti lopulta. Hän olisi sitten vain sujut arpiensa kanssa. Olisi siinö vähän seliteltävää eräälle, kun hän taas tapaisi tämän. Nyt kun hän alkoi ajatella, hän paloi halusta kertoa Kalman ja hänen pienen seikkailunsa.
"Kalma..." Edward totesi ja käänsi päänsä mieheen. "Oletko tarpeeksi kunnossa? Minusta tuntuu, että voisimme alkaa siirtyä tai sinä ainakin voisit käydä perheesi luona. Alan olemaan kohta paremmassa kunnossa kuin sinä." hän totesi. "Lisäksi, en halua että joudut olemaan kauempaa poissa perhessi luolta. He ovat varmastikin hyvin huolissaan, kun et ole palannut... Ainakaan viikkoon." paino sanalla viikko, koska miehellä itsellään ei ollut mitään hajua paljon aikaa oli mennyt. Hän katsoi vielä oiran siteitä, ne tuntuivat olevan kuivuneen veren peitossa. "Viimeiseksi. Sinun pitäisi päästä makaamaan. Olet avannut haavojasi yhä uudestaan ja uudestaan." hän naurahti ja nousi ylös seisomaan. Edward katsoi yötä. Siitä tulisi vielä hyvä yö.
//*Herkkismusaa taustalle soimaan* (D Kalma on ihan höpsö.