Dante
Dante meinasi nauraa, kun näki Igithan kiivenneen seinälle. Hän vakavoitui kuitenkin nähdessään lattian ja seinän liekeissä. "Ei hyvä", Dante mutisi ja alkoi muodostaa tulenkestäviä lohikäärmeensuomuja päälleen. "Igitha, pystytkö sammuttamaan nuo jäällä?" Dante kysyi Igithalta, mutta kuuli sitten katon valittavan, "Tai antaa olla katto sortuu oli enää liekkejä tai ei." Se sortuu, mitä tehdä? Mitä tehdä? Dante panikoi. Voisin muuttua lohikäärmeeksi, silloin mökki hajoaa varmasti, mutta minä en vahingoittuisi. Vaan entäpä Igitha? Dante katsoi noitaa, joka suojautui kuumuudelta parhaansa mukaan. "Ideoita, Igitha?" Dante kysyi ja muuttui lohikäärmeeksi, muttei kasvanut omaan kokoonsa, vaan jäi suurinpiirtein hevosen kokoiseksi. Sänky räsähti ja hajosi Fajren alla.
Fajre huomasi kasvaneensa liikaa, hän löi päänsä mökin takaseinään ja hänen häntänsä meni mutkalle palavaa etuseinää vasten. Suomut tosin suajasivat häntä täydellisesti liekeiltä. "Minulla olisi yksi", Fajre sanoi ja nyökkäsi kylkeään kohden ja levitti vasemman siipensä kattoa vasten, "Tuli ei vaivaa minua, joten en pala hengiltä ja tarvitaan enemmän kuin hiiltyneitä lankkuja näiden suomujen rikkomiseen. Voin suojata sinua, kun katto romahtaa." Oikeastaan Fajre pystyisi suojaamaan Igithaa vain osittain. Fajren keho suojaisi seinän puolelta,hännän ja kaulan hän voisi kiertää toiselle puolelle ja siivellä hän suojaisi ylhäältä, mutta jos hän suojaisi Igithaa ylhäältä siivellään, voisi oikeassa kulmassa romahtava lankku repiä hänen siipensä nahan läpi. Fajre ei kuitenkaan sanonut sitä. Eipä hän toisaalta myöskään olettanut Igithan suostuvan, hän oletti että noidalla olisi joku temppu takataskussa, kuten oli koko yön ollut.