Kostossa apua tarvitaan || Janni

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 22 Huhti 2015, 18:46

Sartea Agnelli


Siitä oli aivan liian kauan, kun Sartea oli viimeksi pitänyt miekkaa kädessään. Viimeksi ennen ensimmäistä avioliittoaan. Kunnon vaimo ei näet pitänyt aseita kädessään. Mutta nyt kaikki oli toisin. Rudolfin jälkeen mikään ei ollut ennallaan.
Sartea käveli kohti asekauppaa, jonka oli kuullut olevan hyvä ja myyvän laadukkaita miekkoja. Tässä tapauksessa ei ollut väliä vaikka hinta olisi ollut aivan liian suuri miekan laatuun nähden.
"Rouva Agnelli, tänne päin" huhuili hänen luotettava miespalvelijansa Michel jonkin matkan päästä. Mies tunsi kaupungin paremmin kuin hän, joten tuo oli saanut opastaa emäntänsä parhaimman asekaupan luokse.

Sartea muisti hyvin, kuinka oli tavannut Michelin ensimmäistä kertaa. Ihmismies oli tullut orjana samoihin aikoihin Rudolfin talouteen kuin hänkin. Sartea oli ottanut miehen henkilökohtaiseksi orjakseen, ja tämän osoittautuessa luotettavaksi ja ahkeraksi, Michel yleni orjasta palvelijaksi. Paremmat vaatteet ja parempi asema talossa takasi miehelle paremman elämän haltioiden kaupungissa. Ihmisenä haltioiden keskellä ei elämä ollut kovin helppoa.
Sartea astui ovesta sisään hämärähköön kauppaan. Hänen kaste kiersi seinien viertä, jossa oli halvempia miekkoja sangoissa. Toivottavasti täällä olisi jotakin tarpeeksi laadukasta.
"Mitä saisi rouvalle olla?" kysyi ystävällisesti hymyillen mies tiskin takaa. Aavistuksen ylipainoinen haltia, jolla oli pyöreät kasvot ja samean harmaan silmät kasteli uteliaana asiakkaitaan. Sartea vilkaisi miestä nopeasti hieman ärtyneenä. Michel kiiruhti vastaamaan emäntänsä puolesta.
"Rouva Agnelli tarvitsee hyvää miekkaa" ihminen virkkoi. "Hinnalla ei ole väliä, kunhan se on laadukas."
Myyjän kasvoille levisi aurinkoinen hymy ja tämä kiiruhti esittelemään miekkoja.
"Tämä olisi mukavan kevyt rouvalle. Veriura keventää painoa ja se sopii naisellekin" pyöreäkasvoinen mies nosti erään miekan näytille. Sartea kurtisti kulmiaan ja puhui ensimmäistä kertaa myyjälle suoraan.
"En hae kevyttä miekkaa, vaan sellaista, joka kestää käytössä ja palvelee minua hyvin" hän sanoi terävästi nostaessaan miekan käteensä. "Tämä ei ole painotettu oikein. Seuraavan on parempi ylittää tämä."

Kylmä hiki nousi myyjän ohimoille. Tämä oli luullut naisen olevan suhteellisen tietämätön ja siten helposti huijattavissa. Kuinka väärässä myyjä olikaan.
"Aivan, aivan... Tuota noin... Tämä on varmasti kestävä, olen itse testannut..." mies nosti toisen miekan hermostuneena tiskille. Yksi vilkaisu riitti kertomaan tämän olevan edellistä parempi. Mutta se ei ollut aivan sitä, mitä Sartea etsi. Hän nosti miekan käteensä ja kokeili muutaman kerran lyödä sitä ilmaan.
"Uskon, että teillä on vielä jotakin tätä parempaa. Tuokaa se näytille" Sartea sanoi ja sai myyjän hätkähtämään. Tämä sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että kaupassa oli vielä jotakin soveliampaa hänelle.
"Tuota... odottakaa hetkinen" pullea mies katosi takahuoneeseen etsimään jotakin. Michel siirtyi lähemmäs emäntäänsä, joka ojensi kädessään olevan miekan tälle.
"Toivottavasti tämä tosiaan on sen arvoista" Sartea sanoi naputtaessaan kärsimättömästi jalkaansa kaupan lattiaa vasten. Michel hymyili ystävällisesti.
"Jaksakaa nyt vain odottaa" ihminen sanoi.
"Kyllä minä odottaa jaksan, mutta tuo mies vain väheksyy minua, enkä siedä sitä" Sartea huokaisi ja väläytti lempeän hymyn palvelijalleen. Muuta hän ei ehtinytkään sanoa, kun myyjä palasi sylissään kirkkaansininen kangaskäärö.
"Mikä tuo on olevinaan?" Sartea tuijotti kääröä epäuskoisena. Mies laski käärön tiskille ja avasi sen varovasti, yrittäen välttää aseeseen koskemista.
"Kokeilkaa tätä. Voin luvata sen olevan... sen arvoista" mies sanoi pelokkaasti. Sartea tarttui miekkaan epäilevänä. Hetken ajan hän pelkäsi joutuvansa kirotuksi tai jotain muuta yhtä mukavaa.

//On kostoretken aika >:D
Viimeksi muokannut DailyStar päivämäärä 22 Huhti 2015, 23:43, muokattu yhteensä 1 kerran
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Huhti 2015, 20:58

Haul

Siitä oli jo yli viikko, kun hän oli saapunut tähän pahaiseen pikku putiikkiin viimeisillä voimillaan. Hän oli esitellyt pyöreä kasvoiselle haltialle miekankahvan, joka ei ollut niinkään tavallinen. Se näytti mitättömältä sillä hetkellä, mutta saisi pian teränsä takaisin ja olisi mitä vomaikkain ase mitä tästä maailmasta löytyisi. Haltia tietenkin epäili vieraan puheita, näyttihän tuo ihmiseltä. Rahaa tämä tuntematon mies ei tahtonut, ainoastaan yksinkertainen pyynnän. Miekan saisi myydä vain sen arvoiselle asiakkaalle, sekä olisi hyvä jos se pidettäisi erillääin muista aseista liikkeessä, sehän oli kallisarvoinen.
Haltia oli lopulta suostunut miehen outoon pyyntöön ja mikäs siinä, ilmainen kauppatavara oli aina hyvästä. Kun haltia oli ottanut kahvan haltuunsa ja hyvästellyt tämän oudon asiakkaan, käänsi tämä selkänsä ja asteli takahuoneeseen. Laskettuaan miekan pöydälle, yllättävä pöllähdys usvaa oli ilmestynyt kuin tyhjästä kahvan ympärille ja muodosti tuolle terän. Se vieras oli siis puhunut totta.

Haul lepäsi kangaskääröohin piilotettuna odottaen unen kaltaisessa tilassaan. Hän ei kyennyt tuntemään käsiä, jotka nostivat hänet pöydältä ja kantoivat putiikin puolelle. Äänet havahduttivat Haulin. Sielu ei kuitenkaan näyttäytynyt, seurasi tilannetta vain hiljaisena. Haltia ojensi miekkaa edessään olevalle naiselle, joka empimättä tarttui miekan kahvaan. Haul olisi hymyillyt jos olisi pystynyt. Pienninkin kosketus sai oudon tunteen virtaamaan käsivartta pitkin koko kehoon. Miekka tuntui kevyeltä kädessä ja keho entistä voimakkaamalta, vaikkei mitään fyysistä eroa näkynyt. Haul pystyi tuntemaan naisen kyvyt, tuo ei selvästi ollut aloittelija, joka oli suuri etu, sillä se tuntui tekevän tuosta pysäyttämättömän.

//Uhuhuhuhuhuhuuu >:3 //
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 22 Huhti 2015, 21:49

Sartealta pääsi hämmästynyt äännähdys hänen tarttuessaan miekan kahvaan. Tuntui kuin koko ruumis olisi vahvistunut siinä samassa, kun sormet olivat kiertyneet kahvan ympärille. Naisen silmät levisivät hämmästyksestä, mutta nopeasti hänen kasvoilleen levisi ilme, joka olisi sopinut ennemminkin saaliinsa kiinni saaneelle pedolle, kuin ylhäisönaiselle.
"Tämä on täydellinen. Maksa sopiva summa" Sartea käskytti Michelia katse edelleen kiinnittyneenä miekkaan. Voima tuntui hypnoottiselta. Viimein hän sai riistettyä silmänsä irti aseesta ja väläytti pyöreäkasvoiselle haltialle hymyn.
Michelin annettua rahat myyjälle Sartea sujautti miekan takaisin tuppensa ja ojensi pikaisesti uudelleen kankaaseen käärityn aseen ihmismiehelle. Itsevarmoin askelin Sartea asteli ulos auringonvaloon palvelija perässään.
"Saanenko puhutella, arvon rouva?" Michel avasi suunsa muutaman korttelin jälkeen. Sartea nyökkäsi antaen luvan. "Miten tämä miekka erosi siitä edellisestä? Tämähän vain oli hieman koristeellisempi."
Sartea naurahti huvittuneena. Palvelijan kysymys oli kylläkin aivan aiheellinen. Eihän aseissa ollut ulkonäöllisesti juuri mitään eroa.
"Se selviää, kunhan palaamme takaisin asunnolle, rakas ihmismieheni. Saat pystyttää muutamia harjoitusnukkeja puutarhaan, jotta voin harjoitella" hän sanoi lämpimästi. Vaikka Michel oli palvelijoiden joukossa hänen suosikkinsa, ei tämä päässyt aivan helpolla.

Saavuttuaan takaisin ylellisen asuntonsa varjoon Sartea käskytti palvelijat tuomaan viileää juomaa puutarhaan samalla, kun hän vaihtaisi sopivammat vaatteet. Pian nainen asteli pitkin askelin puutarhaan vihreässä pitkässä mekossa, joka oli yksinkertainen ja sopi harjoitteluun paremmin kuin monikerroksinen arkiasu.
Sartea käveli seinän vierellä olevalle pöydälle ja avasi käärön, jossa miekka oli. Hän katseli tutkivasti miekan terää ja kahvaa. Kuinka näin tavallisen näköinen miekka saattoi antaa niin uskomattoman voimantunteen?
"Mikä ihme sinä oikein olet?" hän mutisi tarttuessaan kahvaan uudestaan. Sama voima virtasi taas hänen suonissaan.
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Huhti 2015, 23:12

Nainen selvästi oli otettu saman tien tuon ilmeen perusteella, eikä Haul voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Hän kun pystyi näkemään jonkin kalvavan tätä naista aivan tuon sielussa asti. Hän saattaisi kenties hyötyä tuosta todella paljon.
Miekka piilotettiin takaisin kääreisiinsä ja ojennettiin ihmismiehelle, joka ilmeisesti oli naisen palvelija. Haul ei nähnyt vielä tarpeelliseksi esitellä kunnolla itseään, kenties oli parempi tavata tämä uusi "emäntä" kahden kesken, toki ei häntä haitannut jos tuon palvelija hänet näkisi, se tuskin olisi vältettävissä muutenkaan. Hän kykeni vain hiljaisena kuuntelemaan kaksikon keskustelua.

Perille päästyä nainen katosi rakennuksen sisälle, kun taas ihmismies kantoi naisen uuden aseen puutarhaan ja jätti sen odottamaan emäntää pöydälle.
Kauaa Haul ei joutunut odottaa kun naishaltia palasi, vapaampaan asuun sonnustautuneena. Oli siis aika hieman harjoitella. Moinen huvitti Haulia, kukaan ei oikeastaan tarvinnut harjoitusta hänen avullaa, mutta ainahan oli haskaa kokeilla millaista tuhoa saisi miekalla aikaan.
Haltia puhui miekalle niin kuin tuo toista ymmärsi ja totuushan oli että miekka tosiaan ymmärsi. Kysymyksen myötä alkoi miekka hohtamaan sinistä valoa ja tihkumaan usvaa, joka laskeutui aina maan tasolle ja kiemurteli naisen jaloissa vain kohotakseen takaisin ylös. "Kysymyksesi on oikein kiintoisa, en tiedä edes itsekkään siihen vastausta." Aavemainen ääni kuiskasi naisen korvaan. Läpikuultava mieshahmo oli ilmestynyt haltian taakse ja oli kumartunut lähelle naisen olkaa.
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 22 Huhti 2015, 23:55

Sartea ei osannut odottaa miekan todella reagoivan hänen sanoihinsa ja kun näin tapahtui, hän jähmettyi paikoilleen. Sininen valo itsessään olisi ollut tarpeeksi, mutta usva vakuutti Sartean siitä, että tämä miekka oli jotain maagista.
Aavemainen, aavistuksen kaikuva ääni hänen korvallaan sai naisen pyörähtämään nopeasti ympäri ja sivaltamaan miestä miekalla. Samalla hetkellä hän tajusi lyöneensä aavetta, joka mitä ilmeisimmin oli puhunutkin hänelle.
"Mitä ihmettä..." Sartea kähisi tuijottaessaan aavetta. Läpinäkyvä mies seisoi hänen edessään ja jonkin aikaa hän uskoi näkevänsä näkyjä. Michelin henkäisy aaveen takaa kuitenkin kertoi heidän molempien näkevän saman asian.

"Michel. Jatkaisitko töitäsi" hän käskytti terävästi miestä. Ihminen hätkähti ja kiiruhti takaisin nukkejen luokse. Tämä kuitenkin vilkuili aina silloin tällöin emäntäänsä ja aavetta epäuskoisena näkemästään.
Sartea oli saanut itsensä taas hallintaansa ja seisoi aaveen edessä suorana kohdaten tämän silmästä silmään.
"Mikä ihme sinä olet? Aaveko?" hän kysyi vaativasti. Hän ei ollut koskaan aiemmin törmännyt mihinkään tällaiseen, mutta toisaalta hän olikin elänyt suhteellisen suojeltua elämää.
"Vai oletko jokin loitsu, jonka se pahainen asekauppias oli onnistunut saamaan tähän aseeseen? Se paholainen..." Sartea puristi miekkaa tiukemmin, kuin valmiina sivaltamaan pyöreäkasvoisen myyjän pään irti vartalosta.
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Huhti 2015, 09:03

MIekka sivalsi miehen läpi, tekemättä minkään laista vahinkoa, korkeintaan hahmo vain hajosi usvaksi ja palautui takaisin ennalleen. "Varovasti saatat satuttaa jotakuta... mutta et minua." Haul hymähti silmäillessään edessään seisovaa naista, joka ei näyttänyt uskovan silmiään. Tosin takaa kuuluva henkäys vakuutti haltian lopulta. Mies vilkaisi olkansa yli ihmiseen, joka passitettiin takaisin töihin, hän ei ollut edes huomannut mokomaa.
Huomio palasi taisin naiseen, joka meni esittämään kysymyksen, jonka hän oli kuullut niin monta kertaa. "Aave, en toki. Kuten sanoin en tiedä tarkalleen mikä olen, mutta yksinkertaisuudessaan olen tuon miekan terä." Haul selitti ottaen askeleen lähemmäs haltiaa, silmäilläkseen tuota tarkemmin. "Olen sielu, joka syö sieluja jotka terä surmaa." Mies jatkoi.

Naurahdus karkasi sielun suusta, haltian kirotessa oliko se kauppias tämän takana. "Hänellä ei ole mitään tekemistä minun kanssani, hän on vain asekauppias, joka suostui myymään minut sinulle." Haul kertoi. "Mutta, missä ovat käytöstapani? Nimeni on Haul." Mies esittäytyi, vieden samalla kätensä rintakehälleen ja kumarsi naiselle pienesti. "En muista milloin viimeksi nainen olisi tarttunut... kahvaani." Haul totesi virnistäen, pientä leikkisyyttää äänessään. "Ja vieläpä niin viehättävä kuin sinä."
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 23 Huhti 2015, 10:39

Sartea katseli usvaista hahmoa ylhäältä alas saakka tämän selittäessä mikä oikein oli. Hän vilkaisi miekkaa hämmästyneenä tajutessaan pitävänsä miestä oikeastaan kädessään. No, jos ei muuta niin kohtelias tämä ainakin oli. Ja flirttaileva.
"Kiitän kauniista sanoistasi, Haul" hän vastasi mielistelyyn kylmästi. Juuri koskaan hän ei ollut pitänyt flirttailusta ja vaikka hurmaavuus vaikutti olevan Haulin veressä, tai no luonteessa, ei tämä voinut aivan suoraan vaikuttaa ylhäisönaiseen.
"Olen Sartea Guerrero Agnelli. Voit kutsua minua miten vain haluat, kunhan jätät mielistelyn sikseen" Sartea esitteli itsensä hengelle ja siristi silmiään ärtyneenä.
"Toivottavasti olet muutakin kuin pelkkää puhetta, Haul. Selvästikin annat minulle voimaa, mutta oletko muuten hyödyllinen?" pieni hymy väreili naisen kasvoilla tämän astellessa nukkejen luokse. Michel kiiruhti pois tieltä ja jäi jonkin matkan päähän valmiina palvelemaan, jos siihen oli tarvis.

Sartea kohotti miekan kevyesti vyötärön korkeudelle ja tunnusteli voimaa, joka värisi sormenpäissä. Yhdellä voimakkaalla heilautuksella hän vetäisi nukelta pään halki.
"Vaikuttavaa" hän naurahti ja survaisi kevyesti aseen nuken kuvitteellisen sydämen läpi. "Yksi tapettu, yksi jäljellä."
Ilman sen kummoisempia voimanponnistuksia Sartea oli pian saanut silvottua molemmat nuket tunnistamattomaksi kasaksi. Hän viittasi Michelin luokseen.
"Hae pienet siivoamaan tämä sotku ja sano kokille, että haluaisin nauttia kevyen lounaan hetken päästä. Tuo se huoneeseeni." Kevyesti kumarrettuaan ihmismies lähti suorittamaan tehtäviään. Sartea käänsi huomionsa takaisin miekkaan.
"Meillä on iltapäivä aikaa tutustua toisiimme, kiitos sinun antamiesi yliluonnollisten voimiesi. Kerrohan, kuinka ihmeessä sinusta on tullut miekka?" Puhuessaan miekalle hän purjehti sisälle otettuaan ensin tupen ja sinisen kankaan mukaansa pöydältä. Nainen käveli omaan huoneeseensa ja laski miekan leveälle pöydälle, joka seisoi ikkunan vieressä muutaman tuolin kanssa.
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Huhti 2015, 19:38

Haul hymyili haltianaiselle, vaikka tuo kuulosti todella kylmältä häntä kohtaan. Nainen esittäytyi Sarteaksi ja teki selväksi että sielu voisi jättää mielistelyt sikseen. "En minä mielistele, kerroin vain mitä ajattelen." Haul totesi.
Oli yllättävää kuinka nopeasti toinen pääsi yli miehen yhtäkkisen ilmaantumisen, jokseenkin vaikuttavaa ja se helpottaisi Haulin elämää huomattavasti. Ei pitkiä sepityksiä siitä mikä hän oli ja miksi häntä ei tarvinnut pelätä, taikka oliko häneen luottaminen. Tosin saattoihan Sartea epäillä häntä vielä, se ei olisi ihme, mutta ainakaan tuo ei osoittanut mitään epävarmuutta kokeilla mihin miekka oikein pystyi.

Haltia asteli pystytettyjen nukkejen luo, kun taas Haul katosi usvana ilmaan ja ilmestyi Sartean vierelle. Terä leikkasi nuken pään pois tuon harteilta, kuin se olisi pehmeää voita. "Tietenkin." Sielu myhäisi toisen viereltä, joka oli vaikuttunut voimista mitä Haul tuolle antoi.
Silpottuaan nuken moniksi pieniksi palasiksi, päätti haltia kääntyä palvelijansa puoleen ja pyytää tuota hakemaan siivoojat hoitamaan sotkun. Sartea käänsi huomionsa takaisin Hauliin, joka kuunteli tuota vino hymy huulillaan. "Hmm... Olet todella fiksu, en edes ole kertonut että minusta on tullut miekka, enkä ole ollut syntymästäni asti miekka." Mies hymähti, seuratessaan naista takaisin pöydän luo. "Mutta olet oikeassa, minusta tuli miekka ja se on todella pitkä tarina, joten en tiedä onko kaltaisellasi arvokkaalla naisella aikaa kuunnella kuolleen miehen kertomusta."
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 26 Huhti 2015, 00:25

Sartea antoi Haulin vinoilun mennä ohi korviensa ja istuutui suoraselkäiselle tuolille. Ainoa valonlähde näin päiväsaikaan oli suurikokoinen ikkuna, josta avautui näkymä puutarhaan, jossa nuket oli äskettäin silvottu. Sartea näki kuinka talon nuorimmat palvelijat, kymmenvuotiaat serkukset siivosivat kiireesti roskia pois haltiakorvat väristen. Muutaman vuoden päästä toinen saisi opetella kokin johdolla tekemään ruokaa. Toisen hän ottaisi Michelin toveriksi henkilökohtaiseksi palvelijaksi.
"En olettanut että olisit ollut oikea ihminen, vaan ennemminkin uskoin sinun olevan jokin loitsu, joka on mennyt pahasti pieleen ja saanut tietoisuuden. Mutta sama se" hän sanoi nojautuessaan kohti miekkaa. "Kerro tiivistetty versio tarinastasi. Minua kiinnostaa tietää kuinka olet päätynyt tuohon tilaan. Sinulla ei ole kuitenkaan kiire mihinkään."

Sartea tuijotti usvaista hahmoa vakaasti. Hänellä olisi kyllä aikaa näin erikoiselle ilmestykselle. Sitä paitsi hänen kannatti kuunnella tämän puhetta hieman tarkemmin, jotta hän voisi hyödyntää miekkaa parhaalla mahdollisella tavalla kostossaan. Haul voisi vaikkapa säikäyttää yhden inhottavan, lihavan iljetyksen ja aiheuttaa tälle sydänkohtauksen. Ajatus toi ilkeän hymynpoikasen naisen huulille.
"Voin vastineeksi kertoa itsestäni" hän jatkoi ja mietti, että voisi jopa toteuttaa jonkin pyynnön. Mutta Haulin tulisi silloin lupautua auttamaan häntä verisessä tehtävässään. Muuten hän möisi miekan reippaasti suuremmalla summalla eteenpäin jollekin keräilijälle tai palkkamurhaajalle. Ei hän miksikään koristeeksi miekkaa hankkinut.
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Huhti 2015, 13:39

Epäonnistunut loitsu, Haul naurahti moisen kuullessaan, muttei kommentuinut asiaa sen enempää. Sartea kaikesta huolimatta halusi kuulla hänen tarinansa, kunhan se olisi lyhyt versio. "Hmm... noh yritän parhaani." Mies totesi. "Alkujaan olin tavallinen ihminen, elin tyytyväisesti ottoisäni kanssa, joka kuitenkin osoittautui lopulta murhaajaksi." Haul aloitti asetuessaan nojaamaan seinää lähelle naista. "Hän tappoi minut ja teki sielustani miekanterän." Mies kertoi pientä kitkeryyttä äänessään. "Siitä lähtien olen kirtänyt kädestä käteen, keräten sieluja jotka pitävät minut voimissani ja antanut vastineeksi käyttäjilleni uskomattomat kyvyt." Haul kehuskeli.

"Oi kyllä, on mukavaa tietää uudesta isännästäni- tai no emännästäni enemmän." Haul totesi hymyillen Sartean tarjoutuessa kertomaan puolestaan itsestään. Mies oli vain pelkkänä korvana.
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 26 Huhti 2015, 20:33

Sartea kuunteli miehen elämäntarinaa vakavana. Tällä oli ilmeisesti ollut huono tuuri isänsä suhteen. Tai no, ottoisän. Yhtäkaikki epäonnista kuitenkin.
"Ei sinullakaan ole ollut hyvä elämä. Jotain samaa meissäkin kahdessa on; minutkin on näet petetty" hän sanoi katkerasti. "Siitä ei edes ole kovin kauaa, minun kohdallani."
Sartea piti pienen tauon, jonka aikana mietti mitä viitsisi kertoa tuolle hengelle. Hän päätti aloittaa toisen avioliittonsa kohdalta.
"Minun ensimmäinen aviomieheni, Heinrich, kuoli jättäen minut yksin kaksivuotiaan Marien kanssa. Heinrichin veli, Rudolf, sai minut suostuteltua kanssaan avioliittoon ja suostuin siihen vain jotta en olisi yksin kahden pienen lapsen kanssa. En näet vielä Heinrichin kuollessa tiennyt olevani raskaana toiselle lapselle. Jakobin synnyttyä tiesin tämän olevan rakkaani poika, eikä sen niljakkaan lieron, joka kehtasi kutsua minua vaimokseen. Jakobilla oli kiharat hiukset, toisin kuin Rudolfilla" Sartea keskeytti tarinansa, kun oveen koputettiin. Michel astui sisään tarjotin kädessään. Mies vilkaisi hieman pelokkaasti seinään nojailevaa Haulia ja kiiruhti tuomaan tarjottimen emäntänsä eteen.
"Tarvitsetteko vielä jotakin?" mies kysyi laskettuaan ruuan pöydälle. Sartea pudistettua päätään kieltävästi ihminen asteli nopein askelein takaisin käytävään sulkien oven perässään.

Sartea huokaisi.
"Michel on varmaankin juorunnut tästä jo koko talolle" hän huokaisi tarttuessaan lusikkaan. Päivän lounaana oli suolaista kasviskeittoa ja leipää voin kera.
"Sinä et varmaankaan syö" Sartea hymyili vinosti lautasensa ylitse. Hän siemaisi keittoa tyytyväisenä. Kokki oli onnistunut tämän kerran tekemään ruuasta tarpeeksi suolaista.
"Mihin jäinkään? Aivan, Jakobin syntymään. Oli ihme, että Rudolfilla kesti jopa puolitoista vuotta, ennen kuin hän tajusi molempien lasten olevan isoveljensä. No, jokin napsahti hänen päässään ja puoli vuotta myöhemmin löysin rakkaat lapseni kuolleina sängyistään" Muisto kuolleista lapsistaan nosti kyyneleet Sartean silmiin. Hän kuitenkin pakotti silkalla tahdonvoimalla silmänsä taas kuiviksi. Nyt ei ollut kyynelten aika.
"Aloin etsiä syyllisiä. Eikä kestänyt kauaa, kun löysin pääpirun aivan vierestäni. Työnsin tikarin kahvaa myöten Rudolfin sydämeen ja katsoin häntä silmiin koko sen ajan. Miten ihanaa oli nähdä elämän hiljaa hiipuvan sen miehen silmistä" hän jatkoi kasvoillaan samaan aikaan vihaa ja nautintoa. Tämä muisto oli jotain mitä hän jaksoi vaalia sydämessään päivä toisensa jälkeen. Kauhistunut ilme, silmät miltei pullistuneina ulos kuopistaan, apua pyytävät mutinat...
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Huhti 2015, 21:06

Haul jäi kuuntelemaan Sarteaa, tuon ryhtyessä kertomaan itsestään. Heidän elämänsä kohtasivat jollain tasolla toistensa kanssa, he molemmat olivat kokeneet koston kylmän kouran, eri tavoin tietenkin. Nainen aloitti miltei alusta kertoen ensimmäisestä ja toisesta puolisostaan ja lapsestaan. Sielu oli pistänyt merkille ettei ollut nähnyt lapsia talon tiluksilla.
Tarina keskeytyi Sartean palveliajan astuessa huoneeseen tarjottimen kanssa. Ihmismies näytti pelokkaalta nähdessään jälleen Haulin, joka seurasi hiljaisena kaksikkoa, kunnes palvelija kiiruhti ulos huoneesta.
"Hmm... Toivottavasti sana ei kiiri koko naapurustolle." Haul totesi haltian harmittelulle juoruilevasta palvelijastaan, ennen kuin tuo saattoi jatkaa tarinaansa.

Mies sai kuulla selityksen sille miksei hän ollut nähnyt yhtäkään lasta tänne tullessaan. Nuo oli kylmästi murhattu ja syylinen oli ollut lasten oma setä. Tarina kuulosti traagiselta ja sitä se varmaan olikin, mutta sen kuuleminen ei hetkauttanut kaikenlaisen nähnyttä Haulia. "Mitä hän yritti lasten surmaamisella saavuttaa?" Sielu kummasteli kohottaen kysyvästi kulmaansa. "Vai oliko hän niin sekaisin ettei osannut järkeään käyttää?" Rudolf oli kuitenkin ansainut kuoleman teoistaan.
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 27 Huhti 2015, 18:22

Sartea kohautti harteitaan.
"Hänkin oli ollut naimisissa aiemmin, mutta siitä liitosta oli syntynyt vain yksi tyttö ennen viamon menehtymistä. Hän halusi ilmeisesti oman tyttönsä perivän suvun, eikä veljensä. Eipä kovin hyvin toiminut se suunnitelma, sanonpahan vaan" hän selitti lyhyesti. "Rudolfin tytär kuoli. Ennen kuin minä sain selville sen typeryksen murhanneen omat pikkuiseni. Jokin keuhkokuume, tai sellainen. En välittänyt ottaa siitä selvää, koska saalistin murhaajia."
Sartean silmät olivat kylmät ja täysin tunteettomat hänen kertoessaan Rudolfin tyttärestä. Hän oli tavannut tytön vain muutaman kerran, tämä kun oli ollut sairaalloinen jo avioliiton solmimisen aikaan. Tyttöpololle ei riittänyt yhtään sääliä. Hyvä vain, että Rudolfin siemen sammui kokonaan.

Sartea lusikoi keiton loppuun ja haukkasi sitten leivästä palasen. Sinä päivänä leivottu leipä oli mukavan pehmeä ja tuore.
"No. Autathan minua?" hän sanoi yhtäkkiä ja katsoi terävästi aavetta. "Minulla on vielä monia, jotka tarvitsevat näpäytyksen vaikkapa kädenmenetyksen tai pään irtileikkaamisen kautta."
Sartealla oli jo suunnitelmissa erään tietyn haltian murha, joka onnistuisi jo huomispäivänä. Tämä oli näet kutsuttu illalliselle ja silloin olisi täydellinen hetki suoda tälle ikuinen uni. Miekan terän kautta.
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Huhti 2015, 20:44

Haul kuunteli Sartean tarinan loppuun, tuon samalla vastatessa hänen esittämään kysymykseen. Miehellä siis oli ollut jokin fiksu syy murhiensa takana. Tosin sääli oli ettei Sartea ollut tavannut Haulia aikaisemmin, hän olisi mielellään tavannut tämän Rudolfin. Maukas sielu heitetty aivan hukkaan, mikä sääli.

Nainen sai ruokansa lusikoitua, kuin myös leipänsä syötyä. Haltia päätti esittää kysymyksen, terävään sävyyn. "Minulla sinäänsä ei ole vaihtoehtoja. Olen miekka, en kulje noin vain omillani." Haul totesi, vaikka nyt hänellä oli omat keinonsa kulkea paikasta toiseen jos mahdollista, hän ei vain tahtonut paljastaa moista seikkaa näin alussa. Luottamus häntä kohtaan kärsi, jos isäntä taikka emäntä tiesi että hän kykeni olemaan fyysinen.
"Mutta en sinäänsä välitä käsien katkomisesta, pidän enemmän siitä että uhri kuolee ainoastaan minun terästäni lopullisesti." Haul vielä selitti.
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 27 Huhti 2015, 23:24

Sartea purskahti nauramaan. Nauru ei kuitenkaan ollut iloista vaan ennemminkin kylmän huvittunutta.
"Minä pidän sinusta. Lupaan antaa sinulle sieluja niin paljon, että alat ihmettelemään, josko haltioita enää jää edes eloon" hän sanoi samalla kylmän huvittuneella äänensävyllä. Miekasta tulisi oivallinen ase, se oli varmaa.
"Kaikki haltiat saisivat kyllä kadota..." hän mutisi ja joi veden yhdellä pitkällä huikalla. Siitä lähtien, kun hänen lapsensa olivat kuolleet, oli hänen mielessään pyörinyt ajatus. Hän pyhittäisi loppuelämänsä korruptoituneiden haltioiden poispyyhkimiseen. Vaikka siinä sivussa tulisikin monia orpoja, hän ei lopettaisi ennen kuolemaansa.
"No niin. Tänään ei vielä valitettavasti päästä mestauttamaan ketään, minulla on muuta tekemistä" Sartea laski lasin tarjottimelle ja nousi seisomaan. Molempien aviomiesten kuolema oli antanut hänelle perinnöksi näiden aseman ja niiden mukana vastuita. Ei hänen olisi tarvinut tehdä töitä, mutta sen ansiosta hän pääsi suoraan Rudolfin lähipiiriin. Niinhän se menee; pidä rakkaasi lähellä ja vihollisesi vielä lähempänä. Kuinka helppoa olikaan kehittää luottamus muutaman kuukauden aikan ja tuhota se yhdessä hetkessä.

"Voisin jättää sinut tänne odottamaan, mutten luota aivan niin paljon talon palvelusväkeen..." Sartea huokaisi ja asteli vaatekaapilleen. Sen ovessa roikkui sama asu, joka oli ollut hänen päällään aiemmin. Täysin välittämättä Haulista hän vetäisi tummanvihreän mekon yltään jättäen ylleen vain valkean pellavaisen alusmekon.
"Minun on otettava sinut mukaani. Jos iltahämärässä törmäämme varkaaseen, niin saatat saada pienen sielupolon syötäväksi" hän jatkoi vetäessään oranssin, pitkähihaisen mekon päälleen. Tämän päälle hän puki vielä sinisen, jonka kauniit kultaiset kirjailut suorastaan hohtivat tummasta kankaasta.
Saatuaan itsensä taas säädylliseen asuun Sartea purjehti suurelle arkulle, joka seisoi sängynpäädyssä.Sieltä hän kaivoi asevyön, jota oli hieman muokattu hänen käskystään jokin aika takaperin. Vyö oli kuulunut Heinrichille ja se oli ollut aavistuksen liian iso, mutta pienellä rei'ittämisellä se istui täydellisesti.
"Lähdetään" Sartea sanoi, otti miekan ja sujautti sen tuppeensa. Astellessaan ulos huoneesta hä kiinnitti aseen vyöhönsä.
"Michel! Lähdetään!" hän huusi saaden miehen juoksemaan paikalle. "Toivottavasti et ehtinyt julistaa uudesta aseestani koko kaupungille."
Michel pyöritti päätään kieltävästi ja asetti askeleensa emäntänsä askeleiden tahtiin. Sartea pyöräytti silmiään ja kulki ulko-ovesta ulos auringonpaisteeseen.
DailyStar
 

Seuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron