Kirjoittaja DailyStar » 22 Huhti 2015, 18:46
Sartea Agnelli
Siitä oli aivan liian kauan, kun Sartea oli viimeksi pitänyt miekkaa kädessään. Viimeksi ennen ensimmäistä avioliittoaan. Kunnon vaimo ei näet pitänyt aseita kädessään. Mutta nyt kaikki oli toisin. Rudolfin jälkeen mikään ei ollut ennallaan.
Sartea käveli kohti asekauppaa, jonka oli kuullut olevan hyvä ja myyvän laadukkaita miekkoja. Tässä tapauksessa ei ollut väliä vaikka hinta olisi ollut aivan liian suuri miekan laatuun nähden.
"Rouva Agnelli, tänne päin" huhuili hänen luotettava miespalvelijansa Michel jonkin matkan päästä. Mies tunsi kaupungin paremmin kuin hän, joten tuo oli saanut opastaa emäntänsä parhaimman asekaupan luokse.
Sartea muisti hyvin, kuinka oli tavannut Michelin ensimmäistä kertaa. Ihmismies oli tullut orjana samoihin aikoihin Rudolfin talouteen kuin hänkin. Sartea oli ottanut miehen henkilökohtaiseksi orjakseen, ja tämän osoittautuessa luotettavaksi ja ahkeraksi, Michel yleni orjasta palvelijaksi. Paremmat vaatteet ja parempi asema talossa takasi miehelle paremman elämän haltioiden kaupungissa. Ihmisenä haltioiden keskellä ei elämä ollut kovin helppoa.
Sartea astui ovesta sisään hämärähköön kauppaan. Hänen kaste kiersi seinien viertä, jossa oli halvempia miekkoja sangoissa. Toivottavasti täällä olisi jotakin tarpeeksi laadukasta.
"Mitä saisi rouvalle olla?" kysyi ystävällisesti hymyillen mies tiskin takaa. Aavistuksen ylipainoinen haltia, jolla oli pyöreät kasvot ja samean harmaan silmät kasteli uteliaana asiakkaitaan. Sartea vilkaisi miestä nopeasti hieman ärtyneenä. Michel kiiruhti vastaamaan emäntänsä puolesta.
"Rouva Agnelli tarvitsee hyvää miekkaa" ihminen virkkoi. "Hinnalla ei ole väliä, kunhan se on laadukas."
Myyjän kasvoille levisi aurinkoinen hymy ja tämä kiiruhti esittelemään miekkoja.
"Tämä olisi mukavan kevyt rouvalle. Veriura keventää painoa ja se sopii naisellekin" pyöreäkasvoinen mies nosti erään miekan näytille. Sartea kurtisti kulmiaan ja puhui ensimmäistä kertaa myyjälle suoraan.
"En hae kevyttä miekkaa, vaan sellaista, joka kestää käytössä ja palvelee minua hyvin" hän sanoi terävästi nostaessaan miekan käteensä. "Tämä ei ole painotettu oikein. Seuraavan on parempi ylittää tämä."
Kylmä hiki nousi myyjän ohimoille. Tämä oli luullut naisen olevan suhteellisen tietämätön ja siten helposti huijattavissa. Kuinka väärässä myyjä olikaan.
"Aivan, aivan... Tuota noin... Tämä on varmasti kestävä, olen itse testannut..." mies nosti toisen miekan hermostuneena tiskille. Yksi vilkaisu riitti kertomaan tämän olevan edellistä parempi. Mutta se ei ollut aivan sitä, mitä Sartea etsi. Hän nosti miekan käteensä ja kokeili muutaman kerran lyödä sitä ilmaan.
"Uskon, että teillä on vielä jotakin tätä parempaa. Tuokaa se näytille" Sartea sanoi ja sai myyjän hätkähtämään. Tämä sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että kaupassa oli vielä jotakin soveliampaa hänelle.
"Tuota... odottakaa hetkinen" pullea mies katosi takahuoneeseen etsimään jotakin. Michel siirtyi lähemmäs emäntäänsä, joka ojensi kädessään olevan miekan tälle.
"Toivottavasti tämä tosiaan on sen arvoista" Sartea sanoi naputtaessaan kärsimättömästi jalkaansa kaupan lattiaa vasten. Michel hymyili ystävällisesti.
"Jaksakaa nyt vain odottaa" ihminen sanoi.
"Kyllä minä odottaa jaksan, mutta tuo mies vain väheksyy minua, enkä siedä sitä" Sartea huokaisi ja väläytti lempeän hymyn palvelijalleen. Muuta hän ei ehtinytkään sanoa, kun myyjä palasi sylissään kirkkaansininen kangaskäärö.
"Mikä tuo on olevinaan?" Sartea tuijotti kääröä epäuskoisena. Mies laski käärön tiskille ja avasi sen varovasti, yrittäen välttää aseeseen koskemista.
"Kokeilkaa tätä. Voin luvata sen olevan... sen arvoista" mies sanoi pelokkaasti. Sartea tarttui miekkaan epäilevänä. Hetken ajan hän pelkäsi joutuvansa kirotuksi tai jotain muuta yhtä mukavaa.
//On kostoretken aika >:D
Viimeksi muokannut DailyStar päivämäärä 22 Huhti 2015, 23:43, muokattu yhteensä 1 kerran