Kirjoittaja kiifpro » 21 Huhti 2015, 16:50
//Sumikko ja Fannlaug tänne kiitos ^^
Enki
Enki käveli hieman rauhattomasti eteenpäin kadulla. Kuinka ollakkaan, hän oli onnistunut eksymään katujen sokkeloissa, eikä enää tiennyt, missä oli. Kaiken hyvän lisäksi aurinko oli jo melkein laskenut, ja hänen pitäisi vähitellen olla kotona. Tai no, pitäisi ja pitäisi... Eihän hänellä varsinaista aikaa ollut, jolloin hänen pitäisi olla kotona. Mutta eivät hänen adoptiovanhempansa kovin paljoa innostuisikaan, jos hän tulisi kotiin keskellä yötä.
Yhtäkkiä Enin korviin kantautui aikamoista melskettä edestä päin. Joku oli kaatanut jotain, tai sitten oli tapahtunut törmäys. Äänet olivat kuitenkin Enkille positiivinen asia. Siellä missä oli ääniä, oli myös muita kääpiöitä. Ehkä ne osaisivat neuvoa, mihin suuntaan hänen pitäisi lähteä. Ripeästi Enki lähti kävelemään kohti metakkaa siinä toivossa, että joukossa olisi joku kartan omistaja.
Muutamankymmenen metrin päästä poika kääntyi vasemmalle ja näki kolmen kääpiön nauravan kovaäänisesti. Kolmikko oli ehkä vähän huppelissa, koska hoipuivat eteenpäin suhteellisen epävakaasti. Hetken epäröinnin jälkeen Enki käveli kääpiöiden luo.
"Anteeksi, tiedättekö missä päin kaupunkia tämä paikka on?" En kysyi kääpiöiltä. Vasta näiden vieressä poika huomasi, kuinka hontelo hän oli vanhoihin ja roteviin miehiin verrattuna.. "Jaa'a, enpäs tiedä, mitäs et kanna karttaa mukana", yksi miehistä sanoi. Kaksi muuta nauroi päälle ihan kuin juttu olisi ollut jotenkin hauskakin. Yleensä kärsivällinen Enki ei jaksanut nyt kuitenkaan huonoja vitsejä. "Hei oikeasti. Minulla on kylmä, enkä tiedä missä olen. Ja te vain vitsailette", En sanoi hieman ärsyyntyneenä. Ilme kääpiöiden kasvoilla muuttui selvästi. "Mitäs poika, uhootko sä meille vai?" suurin kääpiö sanoi suuttuneena ja alkoi astella lähemmäksi. Enki tajusi tehneensä virheen, ja yritti haapuilla tupissa olevaa puukkoaan itsepuolustukseksi. "E-en minä uhoa", En sanoi yrittäen lähteä perääntymään. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti vetää puukkoa reisitaskustaan, suuri kääpiö nosti hänet nahka liivistään ilmaan ja painoi vasten seinää. "Kuules kloppi, meille ei parane kettuilla", kääpiö ärisi. Kaksi muuta lähestyivät myös uhkaavasti Enkiä ja tätä pitelevää isoa kääpiötä. Poika yritti rimpuilla irti miehen otteesta, mutta oli aivan liian voimaton tuota vastaan. "Annetaans pojat tälle kakaralle opetus", vihainen kääpiö ärisi. Ennen kuin Enki ehti enää tehdä mitään, jonkun nyrkki iskeytyi hänen naamaansa. Kipu levisi Enin pään läpi kovana aaltona. Suussa maistui veri ja nenä valui. Seuraava isku osui Enin oikeaan käteen, joka jysähti myös kivasti. Vähitellen Enkin silmissä alkoi hämärtymään. Juuri, kun poika luuli loppunsa tulleen, hän kuuli huudon. "Seis! Mitä te teette?!" Nuori kääpiö tunsi otteen heltiävän ja hän tiippui maahan. Viimeisillä voimillaan hän näki miesten juoksevan pois päin, ennen kuin siniset silmät sulkeutuivat, ja En vaipui tiedottomaan tilaan...