Kirjoittaja Mori » 27 Huhti 2015, 21:23
Edwardilla ei ollut mitään hajua siitä, mitä Kalma koki juuri kololla, hän ylpeästi kantoi hampaissaan metsäkanaa, koska hän itse oli syönyt villisian matkalla. Nopeasti kylläkin ja metsäkana saisi olla Kalmalle. Hän tiesi, ettei siinö tilassa tullut nieltyä hirvesti ruokaa alas kurkusta. Hän oli päättänyt tehdä ruuasta mahdollisimman helposti nieltävän murskaamalla sen pieniksi paloiksi ja sekoittamalla sen vetee, ihan kuin Kalmakin oli tehnyt.
Kololle päin tullessa hän haistoi veren ja se oli Kalman verta. Susi lähti juoksuun kana heiluen suussa puolelta toiselle. Se pysähtyi kolon juureen kaivoi kanalle montun ja peitti sen sinne siltä varalta, jos aikaa menisi. Edward tuli sisään ja näki Kalman. Hän haistoi veren voimakkaana. "Älä liiku!" hän henkäisi, kun muuttui ihmiseksi ja syöksyi nopeasti vihreät silmät kiiluen haavan luokse. Niinpä tietysti, hän oli avannut haavan, mies pyöräytti epätoivoisen näköisenä silmiään ja näytti sitten unohtavan Kalman läsnäolon. Hän keskittyi täysin miehen vuotavaan haavaan ja sen tyrehdyttämiseen. Kädet liikkuivat hallitusti, mutta täristen. Ne ottivat tarvikkeita ja avasivat siteet. Haava puhdistettiin uudestaan ja Ed asetti liinan painemaiseksi tueksi ja sitoi sen tiukalle. "Anteeksi." ihmissusi sanoi, sillä tiesi toimenpiteiden sattuvan ihan sopivalla määrällä. Hän viimeisteli sitomisen parhaansa mukaan ja katsoi miehen kunnon. Riisui tuon paidan ainakin, se kävi vain kynsiä heiluttelemalla ja riekaleet heitettiin ulos. Edward tuijotti miestä hiljaisena, "Haen apua... Sinö et selviö minun käsittelyssäni." Ed totesi haudan vakavana. Kyljessä olevat luut olivat huonosti, hän oli kyllä yrittänyt asetella ne parhaansa mukaan paikoilleen, hänelläei kuitenkaan ollut resursseja siihen.
Hänen töytyi hakea jostain muualta apua. Muuten koira olisi vainaa ja Ed tiesi hyvin Kalman omistavan perheen ja vaimon. Hänen vihreät silmänsä katsoivat opettajaansa. Hän ei voinut muuta kuin poistua paikalta. Hän tarttui vaateriekaleisiin ja heitti ne pois. Hän lähti liikeelle ja kuunteli ympäristöään. Hänen oli aivan pakko saada apua. Ed oli kyllä saanut kirkko ajoiltaan haavojen sitomiseen sekä niiden hoitoon, mutta hänelläkin oli rajansa. Hän saattoi vain toivoa mahdollista pelastusta matkallaan.
Vähän aikaa siellä täällä pyörittyään mies tunsi epätoivon valtaavan voimat ja ajatukset. Hän ei saisi tarpeeksi pian apua opettajalleen ja tuo menehtyisi vielä hänen käsiinsä. Menneisyyden kauhukuvat välähtelivät hänen mielessään. Ne melkein saivat ihmissuden pauloihinsa, mutta Edward kieltäytyi ja nousi jatkamaan. Hänen oli pakko. Ei ollut vaihtoehtoja. Mies näki taas sen saman leirin, josta oli varastanut peiton tai lainannut. Hän katsoi haltijoita, osaisiko kumpikaan auttaa häntä? Ei, hän ei voinut kääntyä noiden puoleen. Hän oli ihmisen näköinen ja jos hän kertisi olevansa ihmissusi nuo varmasti juoksisivat pois. Ihmissuden oli pakko perääntyä. Hän tunsi paniikin nousevan kurkkuun, mutta hätyytti sen mielestään.
Edward palasi kololle ja meni sisään istui Kalman viereen ja kyhjötti siinä. Hän näytti äkisti hyvin vanhalta ja tyhjältä. Hän tunsi olevansa lopussa vaihtoehdoista, hän mietti pitöisikö hänen kuljettaa Kalma vain johonkin ja antaa tuon parantua siellä. Edward mietti hetken ja käänsi itsensä koiraan. "Kuuntele Kalma... Minulla ei ole vaihtoehtoja... Minä vien sinut johonkin ihmisten kylään...." Ed totesi. Hän nosti miehen ylös siirsi tuon ulos kolosta ja tuli perässä. Hän nosti lopuksi miehen syliinsä ja lähti kävelemään. Kävelyyn menikin muutama tunti, kun hän löysi ensimmäisen kylän. Sen vartiat olivat valppaina ja tulivat jopa vastaan, kun mies astui ulos metsästä. He kysyivät mitä asiaa hänellä oli kylään ja Ed vain ojensi Kalmaa. "Olkaa kiltti ja hoitakaa hänet kuntoon." hän pyysi sydämestään ja vartiat katsoivat Kalmaa. He näyttivät neuvottelevan ja päästivät Edwardin sisään Kalman kanssa. Hänet ohjattiin hoitolaan, johon hän saattoi luovuttaa Kalman. Ammatyilaiset hoitaisivat Kalman ja vartiat kehottivat käymään lepämään läheiseen majatloon, mutta Ed tunsi, että olisi parempi, jos hän jäisi Kalman luo, sillä mitö jos tuo hyökkäsikin hoitajan kimppuun tai murisi kuin koira. Tämä oli ihmisten kylä, ihmisten.
Ed asettui istumaan Kalman vuoteen viereen, kun Kalman haavat ja luut oltiin pistetty kuntoon. Mies näytti surkealta, mutta parempi oli, että tuo saisi kunnollista hoitoa. Toisaalta olisi se haltija parannuskykykin kelvannut, mutta ei hän tiennyt kenen puolella kukakin oli.