Kostossa apua tarvitaan || Janni

Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Huhti 2015, 18:06

Haul vain hymyili leveästi Sartealle, tuon naurahtaessa pitävänsä hänestä. Heillä oli samanlaiset tavoitteet ja se oli todella hyvä merkki. Mies ei teinnyt tarkalleen, miksi nainen tahtoi haltioista niin kovasti eroon, tuohan edusti samaa rotua itsekin, mutta ei hän sitä nyt puheeksi ottanut. Pääasia oli että hän saisi sieluja syödäkseen.
Valitettavasti tänään ei ollut aikaa lähteä tuotamaan kaaosta, Sartealla oli muita kiiretä. Haul hymähti kuulemaansa, mutta nyökkäsi ymmärtävänsä, ei tässä mihinkään kiire ollut.

"Parempi niin, tylsistyn helposti." Haul totesi haltian päättäessä ottaa mieka mukaan, kun ei luottanut omaan palvelusväkeensä niin paljon, että sen olisi voinut jättää asunnolle. Miehen katse seurasi toista tuon vaatekaapille, eikä katse kääntynyt vaikka nainen riisui päällysmekkonsa. Sarteaa se ei näyttänyt haittaavan, eikä todellakaan Haulia, joka edelleen hymyili leveästi. Pitkästä-aikaa hän oli kohdannut emännän, joka omasi smankaltaiset tavoitteet kuin hän, sekä oli todella viehättävää katseltavaa. Ei Haul kuitenkaan mikään röyhkeä sika ollut, joka piti naisia objekteina. Nuo olivat enemmänkin jumalattaria hänelle, mutta toki olihan mies monesti kääntynyt maksamaan naisten seurasta, ihan vain koska ei omista syistään uskaltanut sitoa syvempiä suhteita.

Miekka pääsi roikkumaan Sartean koristeelliselle vyölle. Nainen kutsui vielä palvelijansa mukaansa. Haul puolestaan leijaili kaksikon taakse, silmäillen hetken pelokasta miestä, mutta katosi usvana ilmaan. Ei hän nyt julkisesti voinut Sartean rinnalla leijailla.
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 28 Huhti 2015, 22:13

Sartea asteli itsevarmoin askelin pitkin haltioiden täyttämiä katuja. Hän piti kasvonsa peruslukemilla ja vastasi nyökkäyksellä tervehdyksiin tutuilta. Miekan paino vyöllä tuntui mukavan tutulta ja turvalliselta. Pitkästä aikaa hänen ei tarvinut pelätä jokaista vierasta kasvoa väkijoukossa. Se tuntui vapauttavalta.
"Saanko puhutella?" kuului muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen. Michel oli vihdoin rohkaistunut sanomaan asiansa. Sartea nyökkäsi antaen luvan.
"Tuo miekka... Oletteko varma siinä asustavasta hengestä? Tarkoitan... oletko varma, ettei tämä käänny huonompaan suuntaan?" mies kysyi hermostuneena ja vilkuili emäntänsä vyöllä heiluvaa miekkaa. Juuri nyt se näytti aivan normaalilta, mutta Michel oli omin silmin nähnyt kuinka aavemainen hahmo oli noussut siitä.
"Kyllä olen. Sinun ei pitäisi epäillä emäntäsi päätöksiä, Michel" Sartea vastasi ankaraan sävyyn saaden ihmisen laskemaan anteeksipyyntävästi kasvonsa.
"Pyydän anteeksi. Ei ole minun asiani kyseenalaistaa rouvaa" Michel pahoitteli nopeasti. "Voitte rankaista minua röyhkeydestäni."
Sarta naurahti.
"En tällä kertaa, mutta varo suutasi tästä eteenpäin. Ja pidät suusi myös kiinni kaikesta mikä liittyy uuteen aseeseeni."
"Kyllä rouva."

Loppumatkan aikana kaksikko ei vaihtanut sanaakaan. Michel katui sitä, että oli edes kysynyt asiasta, ja Sartea kuvitteli seuraavan päivän verilöylyä. Viimein he saapuivat suuren, komean kartanon eteen. Naista vastassa oli pyöreäposkinen nuori palvelijatyttö, joka johdatti heidät saliin. Pitkän pöydän ympärillä oli jo kokoontuneena useita korkea-arvoisia ylhäisömiehiä. Sartea oli salin ainoa nainen, lukuunottamatta palvelijoita, jotka hääräsivät tarjoiltavien kanssa.
Sartean astuessa sisään ovista kaikkien katseet kääntyivät häneen. Useiden miesten kasvoilla näkyi pieni häivähdys himoa, mutta muuten he näyttivät kunnioittavilta. Olihan Sartea edustamassa sillä kertaa sekä Tascetti- että Agnelli-sukua.
Kokous oli tavanomaista pitkäveteisempi ja hitaampi, ja kun he viimein pääsivät lähtemään oli jo ilta. Auringon viimeiset säteet värjäsivät taivaan punertavaksi. Sartea oli väsymyksen takia ärtynyt ja hän mutisi ulos päästyään kirouksia siitä, kuinka hitaita miehet olivat asioiden hoitamisessa.
"Kuinka ihmeessä heillä meni niin kauan päättää, saisiko apteekkarit myydä vahvoja myrkkyjä? Kuinka typeriä... Eihän minun edes olisi tarvinut olla tuolla!" hän ärisi Michelille, joka kipitti vierellä.
"Tulisipa edes joku yrittämään varkautta tai jotain, ettei tämäkin ilta olisi niin ikävystyttävä" hän huokaisi ja hidasti askeleitaan rauhalliseen kävelyyn. Hitaasti pimeys laskeutui kaupunkiin ja Michelin täytyi sytyttää lyhty, jottei Sartea kompuroisi kivisillä kaduilla. Lopulta he saapuivat takaisin kotiin ja Sartea hätyytti palvelijat järjestämään hänelle kylvyn valmiiksi. Odotellessa hän asteli huoneeseensa ja riisui asevyönsä laskien sen samaiselle pöydälle, jossa se oli aiemminkin ollut.
"Ei tullut varkaita vastaan" hän hymyili Haulin suuntaan. "No, miltä meidän ylhäisten kokoukset vaikuttavat? Haluaisitko kokea toistekin?"
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Huhti 2015, 22:47

Haul kykeni kuulemaan jokaisen sanan, mitä kaksikko puhui, joten häneltä ei jäänyt kuulematta Michelin epäilykset häntä kohtaan. Sartea kuitenkin vakuutti palvelijalleen että oli turhaa huolehtia, nainen oli tehnyt itse päätöksensä pitää miekka ja siinä se. Niin päättäväinen ja vahva asenne, suorastaan ihailtavaa.
Tietenkään Haul ei mennyt kommentoimaan mitään kuulemaansa, hän oli nyt vain tavallinen miekka ja Sartea tuskin olisi ollut iloinen, jos hän olisi mennyt pelleilemään. Oli hyvä pysyä haltian hyvällä puolella.

He pääsivät aina arvokkaan näköisen kartanon luokse, jossa odotti joukko tärkeän näköisiä miehiä. Kyseessä siis oli jonkinlainen kokous. Huoneessa taisi olla kaupungin kaikista arvokkaimpien ja varakkaimpien sukujen edustajat. Mitään erikoista ei tapahtunut kokouksen aikana, tylsiä päätösasioita käytiin vain läpi, niistä näistä. Mokomien paapatus oli pitkäveteistä, eikä Haul edes kyennyt kunnolla näkemään ympärilleen, roikkuessaan Sartean vyöllä.
Kokous jatkui aina myöhään iltaan, josta haltianainen lähti hyvin turhautuneena, purkaen sitä valittamalla palvelijalleen. Sielu oli puolestaan tyytyväinen, että he olivat päässeet lähtemään.

Sartean asumukselle päästyään, päätti tuo passittaa palvelijat valmistamaan tuolle kylvyn, sillä välin kun Sartea meni huoneeseensa. Asevyö miekan kanssa, asetettiin pöydälle ja sille päästyään, oli Haul samantien palanut aavemaiseen muotoonsa, istuen pöydän reunalla. "Sääli." Mies harmitteli niin kuin Sarteakin, ettei kukaan häirikkö ollut tullut kadulla vastaan. "Jos totta puhutaan olen enemmän toiminnan mies, kuin ahterillaan istuva porvari, joka pyörittelee muita rahan avulla. Joten moinen kokous oli pitkäveteinen."
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 29 Huhti 2015, 18:23

Sartea nauroi ensimmäistä kertaa aivan oikeaa naurua.
"Juuri tuon takia pidän sinusta. Vihaan noita kokouksia ja mielelläni jättäisin menemättä, mutta se olisi eräänlaista pelkuruutta" hän nauroi Haulille. "Jos minä saisin päättää, porvarit kuolisivat sukupuuttoon ja jättäisivät tavalliset tallaajat rauhaan."
Sartea katsoi Haulia hymyillen. Sielun ja hänen tuttavuudesta tulisi jotain erityistä, se oli varmaa. Koskaan hän ei ollut törmännyt kehenkään yhtä samanmieliseen olentoon, kuin Haul.
"Kuinka paljon yksinkertaisempaa elämä olisikaan, jos ei olisi luokkarajoja, joita harvoin kukaan voi rikkoa. Ja naisille oikeasti valtaa muutenkin kuin kodin seinien sisällä ja miehen nimen alla" hän huokaisi ja riisui hiuksiaan peittävän huivin. Yhdellä sulavalla liikkeellä hän vapautti hunajanväriset hiuksensa.
"Nojaa, siinä kestänee vielä kauan. Koko maailmaa ei muuteta yhdessä yössä. Mutta yhden miehen elämän voi kääntää sen sijaan muutamassa tunnissa. Hassua" hän vetäisi sormensa hiusten läpi muutamaan kertaan puhuessaan.
Siinä samassa oveen koputettiin ja Michel tuli ilmoittamaan kylvyn olevan valmis. Sartea kiitti ihmismiestä ja purjehti ulos huoneesta sanoen samalla Haulille tulevansa pian takaisin.

Kylvyn ansiosta Sartea tunsi itsensä rentoutuneeksi ja astellessaan takaisin huoneeseensa alusmekossaan hän tunsi itsensä myös väsyneeksi. Olihan päivän aikana sattunut yhtä sun toista erikoista. Lepo tekisi tälläisen päivän jälkeen hyvää. Mutta sitä ennen oli jotain, mitä hänen täytyi saada tietää.
"Haul. Kuinka kauan olet ollut aseena?" hän kysyi istuutuessaan takaisin pöydän ääreen. Hän heilautti kosteat hiuksensa eteenpäin ja alkoi harjata niitä rauhalliseen tahtiin. Kysymys oli tullut hänen päähänsä kylvyn lämpimässä sylissä ja se oli odottanut ulospääsyä siitä lähtien. Muutama muukin kysymys poltteli naisen kielellä, mutta ne saisivat odottaa hetkisen.
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 29 Huhti 2015, 19:49

"Hyvä tietää, että tulemme hyvin toimeen." Haul totesi hymyillen Sartean aidolta kuulostavaan nauruun ja kommentiin kuinka tuo piti hänestä. Mies itsekin oli todella tyytyväinen, harvoin hän oli kohdannut jonkun joka oli hyvin yhteistyö haluinen heti alussa. Aina hän sai vain epäilyksiä niskaansa. Toki olihan houkuttelussa aina oma viehätyksensä, puhua pää pyörälle, mutta Haul tunsi ansainneensa tämän hetkellisen rauhan.
"Tunnissa, joskus jopa sekunneissa." Sielu hymähti haltian sanoihin, silmäilessään rauhassa kuinka tuo valmistautui kylpyään varten. Kauaa ei kestänyt kun ovelta kuului koputus ja Michel tuli ilmoittamaan kylvyn olevan valmis. Haul sai jäädä odottamaan huoneeseen siksi aikaa, johon tietenkään hänellä ei ollut mukisemista.
Jottei sielu kuluttaisi turhaa voimiaan palasi tämä naista odotellakseen miekkaansa.

Sartea nautti kylvystään tovin ja palasi takaisin huoneeseensa. Kohta olisi kenties aika asettua nukkumaan, mutta ensin naisen täytyi toki harjata hiuksensa keskustelun ohella. Haul oli palannut nojaamaan pöydän reunaa, samalla kun Sartea esitti kysymyksen. "Yli neljäsattaa vuotta. Se on pitkä aika kaikenlaisen näkemiselle." Mies kertoi.
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 04 Touko 2015, 18:32

Sartea katseli nuoren miehen hahmoa. Yli neljäsataa vuotta sidottuna aseen muotoon. Ei aivan jokaisen toive.
"Se on pitkä aika..." hän sanoi mietteliäänä. Kuinka monen käsissä miekka olikaan ollut ja kuinka monen kuoleman tämä oli todistanut.
"Mahtaa olla ikävystyttävää olla tuollaisessa heikossa muodossa. Tarkoitan, olethan joskus ollut elävä. Et pysty enää edes itseäsi nostamaan ilman elävän henkilön apua" nainen huomautti hiukan sääliä äänessään. Tuollaista elämää hän ei toivoisi edes edelliselle miehelleen. Ohikiitävän hetken ajan hän harkitsi auttavansa Haulia vapautumaan tuosta säälittävästä muodosta, mutta hän hylkäsi tuon ajatuksen. Miehestä olisi enemmän hyötyä voimaa antavana aseena kuin oikeasti kuolleena ja kadonneena.

Sartea leiskautti muutaman selvitetyn suortuvan olkansa yli.
"Pelkäsitkö sinä kuolemaa ollessasi vielä mies?" hän kysyi tuijottaen aavetta. "Pelkäätkö katoamista nykyisessä muodossasi?"
Tuntui siltä kuin Sartean sisälle olisi lukittu ampiaisten lailla lenteleviä kysymyksiä, jotka tahtoivat päästä ylös. Oli niin paljon mitä hän tahtoi tietää.
"Pysytkö sinä olemassa syömiesi sielujen voimalla? Kuinka paljon tarvitset vähintään sielua, jotta pysyt tässä maailmassa? Onko sinulla ylärajaa sielujen syömisellä? Kuinka paljon yksi sielu antaa energiaa?"
Kysymykset purskahtivat naisen suusta yhtenä ryöppynä. Häntä kiinnosti suunnattomasti Haulin ja sielujen yhteys ja aaveen mahdollisuudet sielujen energian kanssa. Olisiko mahdollista tehdä miekasta vielä enemmän voimaa tuottava, jos sen täyttäisi sieluilla?
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Touko 2015, 22:48

Haul hymähti kuullessaan Sartean säälivän äänensävyn häntä kohtaan. "Neljässäsadassa vuodessa on aikaa toteutella aaveena olemiseen." Mies totesi ja ei hän nyt pelkkä aave aina ollut, joten tällainen elämä ei ollut niin hirveä. Mies asettui rennommin istumaan kädet puuskassa haltian esittäessä silkasta uteliaisuudestaan kysymyksen, jos toisenkin. "Elämästäni on niin pitkä aika ja olin vielä niin nuori etten kenties ajatellut edes kuolemaa... Se oli kuitenkin lähempänä mitä odotin." Haul vastasi pohtivaan sävyyn. "En pelkää, olen nähnyt monen yrittävän päästä minusta eroon tuhoamalla miekka fyysisesti, mutta se on vahingoittumaton. Kuumuus ei sulata sitä, mikään ei katkaise sitä. Tosin en tiedä kuinka magia tehoaisi minuun, magian avulla minut luotiin." Sielu kertoi. "Olen kuitenkin itsevarma."
Sartean kysymys ryöppy kuulosti jokseenkin huvittavalta ja sai Haulin virnistämään tuolle. "Olet todella utelias. En tiedä pitäisikö minun olla varovainen." Sielu hymähti laskeutuessaan alas pöydän reunalta, kiertäen naisen seläntakaa. "Olethan varrallinen nainen." Mies lisäsi, kuljettaen aavemaista kättään naisen olkaa pitkin, tosin ei tuo tuntisi mitään. "Mutta pidän sinusta myös, joten vastaan mielelläni."

"Syömäni sielut pitävät minut voimissani ja voimistavat minua entisestään, mutta en katoa ilman niitä. Omasieluni pitää minut olemassa, mutta ilman muita sieluja, joita syödä olen heikko. Minulla ei ole ylärajaa, voin syödä sieluja loputtomiin ja kerätä niistä voimaa, mutta toki kulutan niitä jatkuvasti, joten hyvällä tahdilla pysyn hyvissä voimissa, sopivassa balanssissa. Sekä jokainen sielu on erilainen, joten jokainen sielu antaa eri määrän energiaa, mutta olen huomannut että kyvykään soturin sielu antaa minulle enemmän voimaa kuin hintelän talonpojan." Haul selitti yhdellä ryöpyllä takaisin.
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 08 Touko 2015, 17:45

Sartea värähti ärsyyntyneenä Haulin huvittuneelle virneelle. Jos tämä ei olisi ollut aave, mies olisi saanut tuntea nahoissaan ettei hänelle kannattanut nauraa. Miehen vastatessa kuitenkin hänen kysymyksiin Sartea antoi asian olla.
Nainen alkoi muodostaa mielessään monimutkaista ajatusverkkoa, kuinka saada Haulista voimakkaamman aseen auttamaan kostossa. Sopivasti ajoitetulla hyökkäyksellä Sartea voisi lyödä vaikka kokonaisen armeijan ja saada mitä voimakkaimpia sieluja miekan energiaksi.
"Kiitos näistä vastauksista" hän sanoi ja väläytti aaveelle hymyn, jota parhaimmassakaan tapauksessa ei voisi kutsua mukavaksi. "No, onkin jo myöhä. Huomenna on tärkeää olla kunnossa ja voimissaan."
Sartea sammutti yksi kerrallaan valonlähteet huoneesta ja kävi sänkyyn viimeisenkin kynttilän sammuttua.
"Hyvää yötä Haul" hän toivotti hiljaa ja veti peitot päälleen. Huoneen pimeys tuntui yhtä ahdistavalta kuin aiemminkin. Olisipa hän jättänyt edes yhden kynttilän päälle!
Pimeys toi Sartean silmille muistoja, joita hän olisi halunnut haudata syvälle.
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Touko 2015, 18:37

"Olkaa hyvä." Haul vastasi naisen kiitokselle. Sartean hymy enteili jotain muuta kuin hyvää, mutta mies ei mitenkään pelännyt että tämä kaikki tieto mitä hän tuolle oli suonut, voitaisiin kääntää häntä vastaan.
Haltia totesi että olisi aina asettua nukkumaan, johon sielu nyökkäsi. "Olen samaa mieltä." Mies hymähti , jääden hetkeksi seuraamaan sivusta kuinka Sartea sammutti valon lähteet huoneestaan yksitellen. Haul oli viimeinen valon tuottaha, utuisella sinertävällä hohdollaan. Se kuitenkin hiipui, kun sielu palasi miekkaansa, joka vielä hetken aikaa hohti, tarkkaillessaan naista, joka asettui peiton alle.
"Hyvää yötä Sartea." Miehen ääni kaikui läpi huoneen sillä aavemaisella tavallaan, kunnes pimeys valtasi sen miekan sammuessa ja Haulin asettuessa lepoon.
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 08 Touko 2015, 21:44

Viimein Sartea nukahti pyörittyään ensin puolisen tuntia pimeydessä. Hänen unensa eivät kuitenkaan olleet rauhallisia. Kuolleiden lastensa ruumiit palasivat yö toisensa jälkeen kummittelemaan hänen mieleensä. Yhtenäkään yönä hän ei saanut rauhaa rakkailta pienokaisiltaan. Tämäkään yö ei ollut poikkeus.
Sartea heräili muutaman tunnin välein painajaisten muuttuessa liian ahdistaviksi, nukahtaen kuitenkin pian. Tuntui siltä kuin uni ei olisi kertaakaan päättynyt, vaan hän olisi jatkanut siitä mihin oli jäänyt. Aamun koittaessa hän tunsi kaikesta huolimatta itsensä levänneeksi. Olihan hänellä ollut aikaa tottua painajaisiin.

Sartea aukaisi hitaasti silmänsä ja näki huoneen, joka oli jo auringon kalpean valon valaisema. Hän veti itsensä istumaan sängylleen nojaten hieman tyynyihin. Kunnossa hän ei kuitenkaan ollut vaikka olikin saanut nukuttua. Vaikka nainen yritti estellä, kyyneleet alkoivat putoilla kuumina hänen poskilleen.
Huone oli hiljainen lukuunottamatta hiljaisia nyyhkäyksiä, jotka karkasivat Sartean huulilta. Michel astui aamiaistarjottimen kanssa huoneeseen ja asteli suoraan emäntänsä luokse kuten niin monena muuna aamuna. Mies jätti tarjottimen sängyn jalkopäähän ja kiersi kätensä Sartean ympärille lohduttavasti. Nainen nojautui palvelijansa rintaa vasten ja jonkin ajan päästä nyyhkäykset vaimenivat. Kesti kuitenkin monta minuuttia ennen kuin Sartea nosti päänsä ja pyyhki kasvonsa kuiviksi.
"Luulisi näinkin monen kuukauden jälkeen minun jo tottuneen ajatukseen, että he ovat kuolleita" hän mutisi hiljaa raivoissaan itselleen tuollaisesta itkukohtauksesta. Hän ei halunnut olla heikko, mutta jokainen kyynel, jonka hän oli vuodattanut, tuntui sanovan aivan päinvastaista.

Otettuaan muutaman syvän henkäyksen rauhoittuakseen lopullisesti Sartean silmiin palasi niiden tavanomainen kovuus.
"Mitä kokki on täksi aamuksi antanut?" hän kysyi ja veti tarjottimen lähemmäs. Hieman jäähtynyttä, makeuttamatonta teetä, leipää suolalihalla ja muutama hedelmä oli aseteltu tarjottimelle kutsuvasti. Sartea laittoi palvelijansa kuorimaan yhden omenan samalla kun hän itse alkoi syödä leipää. Suolaliha oli ihanan suolaista, juuri sellaista mistä hän piti.
"Huomenta Haul. Alanko nyt tuntua huonolta valinnalta ku olet nähnyt minun heikonkin puolen?" hän kysyi yhtäkkiä haltiakielellä miekalta, jonka tiesi seuranneen sivusta koko aamun. Tuskin aaveet unta tarvitsivat, jos nämä eivät ruokaakaan kaivanneet.
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Touko 2015, 02:02

Haul ei tietenkään nukkunut, mutta levossa hän kuitenkin oli, säästellen voimiaan odottaen aamunkoittoa. Sielu havahtui yön aikana ääniin, Sartea pyöriessä sängyssä ja kuulosti tuo heräilevän välillä. Painajaisiako nainen näki? Mies odotti kuitenkin kärsivällisesti aamuun, joka ei kuulostanut alkavan hyvillä mielin. Haul saattoi kuulla nyyhkytyst , joka sai miekan avaamaan usvaiset silmänsä, jotka kohdistuivat vuoteen puoleen. Haul ei nähnyt tarpeelliseksi avata suutaan, hän oli saanut haltiasta sellaisen vivahteen, ettei tuo kaipaisi lohdutusta ainakaan häneltä. Mies siis odotti hiljaisena ja seurasi vierestä kun Michel saapui huoneeseen aamiaisen kanssa. Ihminen näki tehtäväkseen halata emäntäänsä, joka hiljalleen näytti rauhoittuvat. Näillä kahdella oli selvästi syvä tuttavallinen side toistens välillä.
Sartea ei huomioinut Haulia toviin, tuo tutki vain aamiaistaan, mutta yllättäen tuo toivotti hyvät huomenet. "Huomenta." Mies vastasi haltiakielellä naiselle takaisin, hymähtäen vielä Sartean kysymykseen. "Minä en ole valinnut sinua, sinä olet valinnut minut." Haul totesi, samalla kun astui aavemaiseen muotoonsa pöydän vierelle. "Enkä laske surua heikkoudeksi. Ne jotka sulkevat tunteessa pois jopa itseltään ovat heikkoja, suorastaan pelkureita." Mies vielä kommentoi.
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 12 Touko 2015, 23:54

Sartea hymähti Haulin vastaukselle. Hän nautti aamiaistaan rauhalliseen tahtiin. Haulin muuntuessa takaisin aavemaiseen muotoonsa Michel hätkähti hieman, mutta koska mies tiesi ettei emäntä pitänyt keskeytyksistä tämä vain käänsi katseensa pois ja keskittyi pilkkomaan kädessään olevan omenan sopivan kokoisiksi paloiksi.
"Oletkin jo toinen joka hyväksyy surun eikä laske sitä heikkoudeksi. Ensimmäinen istuu tuossa" Sartea sanoi ja nyökkäsi ihmismiehen puoleen. Sartean makuuhuoneen ulkopuolella he olivat palvelija ja tämän emäntä, mutta suljetun oven takana heidän asemansa olivat tasavertoiset. Joskus jopa päinvastaiset. Niin paljon Michel merkitsi hänelle.
Syötyään aamiaisensa loppuun Sartea siirtyi pukeutumaan Michelin avustuksella. Miehen tehtävänä oli laittaa emäntänsä hiukset kiinni, jotteivät ne olisi tiellä päivän aikana. Vuosien harjoittelun ansiosta Michel sai tehtyä kauniin nutturakampauksen, joka valitettavasti jäi Sartean joka päivä laittaman huivin alle piiloon. Tämäkään päivä ei ollut siitä poikkeus. Sinä päivänä hänen asunsa oli tavallista koristeellisempi ja paremmasta kankaasta. Pitihän vieraalle näyttää kaikkein parasta ennen tämän synkkää loppua.
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 13 Touko 2015, 17:12

Haul vilkaisi Michelin puoleen, Sartean todetessa ettei sielu ollut ainoa, joka ei pitänyt susua heikkoutena. Mies jäi silmäilemään hiljaa palvelijaa, tuo vaikutti olevan todella isossa suosiossa emännän silmissä, hänenkin olisi hyvä saavuttaa yhtä hyvä suosio haltianaisen rinnalla.
Aamiaisen jälkeen Sattea ryhtyi pukeutumaan Michelin avustuksella. Haul pisti merkille asun koristeellisuuden ja ylvään kokonaisuuden. "Saanko udella onko mielessäsi joku tietty epäonnekas sielu syötäväkseni tänään vai etsimmekö jonkun huvinvuoksi?" Haul uteli, vaikka omasi kutinan että vaihtoehdoista ensimmäinen oli oikea vastaus. Hän kun oli saanut Sarteasta jo alussa kostonhimoisen vivahteen, tuon uhrit olisivat mietitty tarkasti ja noh, olihan nainen kertonut muutaman lastensa murhaan osallistuneen olevan vielä vapaalla jalalla. Oli kuitenkin hyvä kysyä.
Janni
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja DailyStar » 14 Touko 2015, 00:11

Sartea vilkaisi Haulia nopeasti ja naurahti.
"En tainnutkaan kertoa vielä sinulle... Muistatko eilisestä kokouksesta sen nuorehkon haltiamiehen, joka ajoi asiaansa erittäin intohimoisesti?" hän kysyi samalla kun sitoi huivin nahkaisella otsanauhalla kiinni. "Hän on oleva ensimmäinen uhrimme. Trinir oli eräänlainen lempilapsi Rudolfille ja hän oli salamurhaajan palkkaamisesta vastuussa."
Sartea pyörähti saaden mekkonsa helman heilahtamaan sulokkaasti. Hänen kasvoillaan väreili tyytyväinen hymy samalla kun hän viittasi palvelijansa poistumaan.
"En malta odottaa iltaa. Siitä tulee jotain ennennäkemätöntä! Pääsen näyttelemään kauhistunutta neitoa hädässä" hän nauroi miehen suljettua oven takanaan. Suunnitelman hiomiseen oli mennyt muutama viikko, mutta se oli valmis ja täydellinen. Haltia kääntyi aaveen puoleen.
"Saatkin olla ainoa, joka saa tietää koko suunnitelman minun lisäkseni. Edes Michel ei tiedä jokaista yksityiskohtaa" hän hymyili samaa paholaismaista hymyään, jonka oli väläyttänyt edellisenä iltanakin. "On turvallisempaa niin. Ainakaan hän ei joudu syytetyksi, eikä hän voi kertoa kaikkea, jos hänet pidätetään."
DailyStar
 

Re: Kostossa apua tarvitaan || Janni

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Touko 2015, 02:17

Haul kuunteli Sartean selitystä siitä kuka olisi heidän ensimmäinen uhrins. Sielu ei ollut pistänyt eilisen kokouksen tapahtumia niin visusti mieleen, mutta oli kyllä nähnyt kyseisen haltian vilaukselta. Michelin poistuttua, kertoi nainen kuinka innoissaan oli tulevasta surmasta. Kyseessä taisi olla mutkikkaampi juoni, kun Sartea pääsisi näyttelemään neitoa hädässä. Se olisi vaihtelua siihen rutiiniin, mitä mies oli pitkän aikaa katsellut. Ajatelemattonta ja päätöntä kaulojen katkontaa, sen sellaista. Oli toki hän törmänyt todellisiin murhaahiin, jotka miettivät liikkeensä huolella.

"Se on siis suuri kunnia." Haul totesi hymyillen kuullessaan että sai olla ainoa naisen itsensä lisäksi, joka saisi tietää suunnitelmasta. Edes Michel ei tiennyt kaikkea. "Joten jos saisin kuulla tämän mestarillisen juonen?" Mies pyysi.

//Lyhyyyyt väsyttää anteeksi =n= //
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron