Miekka yrttiä mahtavampi!

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Nipustin » 21 Elo 2014, 22:39

//NONIIN! Yritetäämpäs sulatella näitä kuolonkankeita sormia näppiksellä... Ikane hahmoineen tänne peliseuraksi miulle ja Andy dändylle!//

Andrew "Kultapiisku"

Kesä oli selvästi jäämässä syksyn jalkoihin sillä päivät ylivat lyhkäisempiä ja porottava kuumuus oli enää pikemminkin hivelevää lämpöä. Toistaiseksi yrttikauppiaan oppipoika Andrew ei ollut vielä nähnyt ainoankaan lehden riisuutuvan lehtivihreästään ja putoavan siten koristamaan syksynväreillään maata, mutta hän saattoi tuntua syksyn hiljaisen saapumisen ilmassa. Kadulla eläessään oli täytynyt kiinnittää tarkemmin huomiota kesänloppumiseen, sillä kylmältä ei ollut piilopaikkaa kun se saapuisi kylään.
Andrew ei ollut koskaan voinut pitää syksystä. Kaduilla asuessa ei ollut kesän loppumisessa mitään hyvää. Kylmä oli saapumassa ja tulisi vain vaikeammaksi pysytellä hengissä kun täytyi vieläpä sulatella jäisiä raajojaan tuon tuosta. Syksy tiesi vain roudan tuloa, kylmän aikaa. Mutta nyt... nyt kaikki oli toisin.
Pisamanokkainen poika veti kaulustaan ylemmäs lämpöisestä rusehtavasta sarkatakistaan. Nyt hänen oli hyvä olla ja ennen kaikkea lämmin. Hänen jaloissaan oli sopivat kengät, häntä varten hankitut. Yllään vähän liian suuri (Kettu-herra sanoi että kasvuvaraa täytyi olla!) takki, joka ylettyi puoliväliin reisiä. Andrewtä ei takin hienoinen suuruus haitannut tippaakaan vaan tuo rakasti sitä. Hän rakasti kaikkea mitä Kettu-herra oli hänen vuokseen tehnyt.

Tänään poika oli lähetetty hakemaan metsästä täydennyksiä perusyrtteihin joita sai helposti joutumatta metsiin harhailemaan, vaan ne kasvoivat ihan metsänreunassa. "Älä sitten lähde haahuilemaan!" kaikui ottoisän varoitukset Andyn päässä tuon hypellessä metsän reunaan reippaana. Tietenkään en mene minnekään, poika hymysi itsekseen ja alkoi keräillä yrttejä, jotka oli oppinut tähän mennessä tunnistamaan hyvin rivakkaasti.
Lapsenmielisyys alkoi kihelmöidä pojan sisässä tuon ahkeroidessa. Hän oli nyt saanut kasaan jokaisen listalla olleen kasvin ja vielä toistaiseksi lämpöisien auringon säteiden siivilöityessä harvasta oksistosta, Andrew päätti ettei hänellä tässä mikään palava hoppu ollut. Pimeyteenkin olisi vielä monta tuntia!
Ihmislapsi oli harjoitellut takapihallaan sekä satunnaisilla metsävierailuillaan miekkailunalkeita, käyttäen puukepukoita miekkoinaan tietysti. Vanhat puun karahkat taas saivat käydä vastustajista. Nytkin Andrew etsi itselleen oikein kestävän näköisen ja oikean mittaisen puunoksan maasta ja sitten hän vyöllään roikkuvalla pikkuveitsellä vuoli siitä kuoren pois. Häntä ei koskaan oltu opastettu miekkailun tai muunkaan taistelulajin saloihin joten miekkailu näytti juuri siltä mitä se olikin - lapsen leikkiä. Mutta silti Andrewssä oli jotain mitä muissa pojanklopeissa samaa peliä harrastaessaan ei ollut. Kaduilla vietetyt vuodet olivat hioneet pojan kropasta notkean ja ketterän ja se näkyi kuvitteellisissa otteluissa joita Andy huitoi mielikuvituksensa kanssa.
"Joudut yrittämään vähän kovemmin jos haluat voittaa Ritari Kultapiiskun! Maista oikeuden miekkaani!" Andy huusi ja sivalsi 'miekallaan' oksan katki eräästä puusta, joka oli sattunut hänen tämän kertaiseksi vastustajakseen.
Nipustin
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Ikane » 22 Elo 2014, 21:02

// Itselläkin vähän sama olo :'D Tässä olemme! *taputtaa Lapista rohkaisevasti selkään*

Lapis Lazuli

Ihanan viileähkö ilma puhalsi kevyesti Lapiksen kasvoille. Susinainen tiesi jo ilman tuoksusta, että syksyyn ei olisi pitkä aika. Olisi parasta alkaa aloittaa varustelut talven varalle - ei tarvitsisi kiirehtiä, jos aloittaisi ajoissa. Muutamia kasveja hän ainakin tarvitsisi, ja olikin parasta aikaa matkalla kohti ihmisten kaupunkia. Niin eteläisessä osassa metsää kasvoi valoa rakastavia kasveja toisin kuin niissä syvissä osissa, joissa Lapis yleensä liikuskeli. Toki ainoa ongelma oli ettei hän oikein osannut säilöä mitään - sudet harvoin varastoivat talvea varten siellä mistä hän oli kotoisin, eikä hänen ihmisperheensä oikein koskaan ohjannut tarkasti sitä toimenpidettä. Niinpä Lapis oli tyytynyt aina syömään mahdollisimman paljon tuttuja, hyviä kasveja ennen talvea jotta saisi jotain niistä irti. Talven aikana hän sitten mutusti lihaa ja oikeastaan kaikkea mitä käsiinsä sai - joskus ruokaa oli ollut todella vähän, ja nainen oli ollut varsin nälkiintynyt talven jälkeen. Mutta nyt, nyt olisi siis aika etsiä tämän syksyn kasveja ja sieniä!
Lapis talutteli hevostaan - tai oikeastaan, Pruina seurasi omistajaansa vapaahtoisesti. Ori oli oppinut siihen, että naiseen pystyi luottamaan vaikka hän olikin sisältään susi, ja seurasi häntä ilman erillisiä käskyjä. Lapis nuuhki ilmaa saadakseen jotain käsitystä siitä, olivatko he jo lähellä tai oliko heidän ympärillään ihmisiä. Kutsumattomista yllätysvieraista susi kun ei pahemmin perustanut. He laskeutuivat loivaa rinnettä alaspäin - ja ilmaan nousi hento tuoksu ihmisestä. Hämärsusi ajatteli, että joku vanhus oli poikennut metsään etsimään polttopuita tai lapset olivat tutkimusretkellään, kunnes kuuli äänen edestäpäin. Aivan kuin hentoja kahahduksia olisi kuulunut metsänreunan puiden takaa. Ne olivat turhan tiheitä vanhukselle, ja tuskin kukaan lapsi nyt yksin olisi liikenteessä: niinpä hämärsusi päätti mennä ottamaan selvää kuka siellä oli, sekä mahdollisesti kysymään jopa oliko lähellä ihmisten kaupunkia. Kovin lähelle sitä paikkaa hän ei tahtonut, mutta tarpeeksi etelään piti kuitenkin päästä. Loivan rinteen loppupuolella hän tähyili jo harvan puuston sekaan, ja pian puiden välistä hän näki liikkuvan ja varsin inhimillisen hahmon. Ilman rikkoi varsin mielenkiintoinen taisteluhuuto: ritari Kultapiisku? oikeuden miekka? Lapis kummasteli kulmat kurtussa. Hänen niskavillansa nousivat, sillä jos edessä oli ihmissoturi... mutta tuo ääni oli niin raikas ja nuori, ei tuo henkilö kovin vanha voisi olla? Lapis asteli hevonen kintereillään lähemmäs tutkimaan - ja ollen valmiina katoamaan puiden sekaan jos tuo tuntematon aiheuttaisi ongelmia.

Täytyy sanoa, että ehkä 'ongelmia' oli väärä ilmaisu. Lapiksen vihreät silmät nimittäin saivat kohteekseen miehenalun - häntä pidemmän varreltaan - mutta varsin erikoisessa puuhassa: tuo vaaleahiuksinen nimittäin miekkaili puumiekalla. Tai noh, miekka ja miekka, ehkä enemminkin kepakko. Susinaisen ilme muuttui hitusen hervottomaksi, sillä hänen täytyy sanoa että tilanne oli varsin koominen. Varsin pitkä nuori oli heilumassa puukarahkan kanssa ja koikkeleimassa minne sattuu - paitsi että, ei nuo askeleet aivan järjettömiä olleet. Niissä oli tietty idea, mutta hiomista tuo vaatisi. Soturi hän siis ei ainakaan ollut - ruipelosta ulkomuodosta ja kepistä päätellen. Susi käytti nenäänsä nopeasti haistellakseen, oliko pojalla seuraa - mutta saikin tuoksun monista yrteistä nenäänsä. Poika ei siis todellakaan tainnut olla miekkamestari, vaan pikemminkin jokin yrttikauppias? Tai ehkä talonpoika? Hämärsusi avasi vihdoin suunsa herättääkseen toisen huomion: "Hoi kuulehan, jos haluat jonkun surmata tuolla 'miekallasi', joudut vähentämään huitomista." Naisen toinen käsi oli hänen vyötäröllän, ja hänen korviaan peitti vihreän, lyhyen viitan huppu. Vihreät silmät ja kasvot erottuivat silti hyvin päivänvalossa.
Ikane
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Nipustin » 05 Loka 2014, 13:41

Andrew säikähti pahanpäiväisesti ääntä, joka huusi häntä kohti metsässä niin että hänen "miekkansa" lennähti kädestä pöpelikköön ja poika loikkasi oikein ryhdikkääseen asentoon ääntä kohti. "M-mitä?!" Andy änkytti toisen kommentille. Voi ei hänet oli löytänyt joku huppupäinen muukalainen! Tämä saattoi olla vaikka haltia, tai peikko tai muu kamala otus mistä hän oli vain kuullut tarinoissa. Mistäs tuollaisen nuorukaisen tulisi tietää mieltä nuo kummajaiset sitten näyttivät sillä tunnetusti tarinat aina liioittelivat kerronnassaan.
Andrewn sydän hakkasi ja pikkuiset kylmän hien pisarat kiipeilivät kasvoille. Hän ei ymmärrä miksi hän oikeastaan oli niin peloissaan. Toinen näytti oikeastaan ihan tavalliselta, melkein samankaltaiselta kuin Andy itse - humanoidilta. Tarinoissa haltioitakin kuvailtiin häijyn näköisinä pirulaisina jotka olivat kuollettavan kauniita ja samalla julman näköisiä. Mistäs Andy tietäisi pitikö se paikkansa, mitä jos tuo tulija olikin haltia! "Haltiat ovat julmia raakalaisia, tappavat välittömästi! Älä koskaan luota haltiaan poju! Ainut keino selvitä on tappaa ne pirut ensin!" Kaikuivat opettavaiset sanat Andyn korvissa jotka muuan juopunut metsien samoaja oli hänelle lähettipojan aikoina aikanaan kertonut.

Andy kuitenkin huomasi ettei toinen selvästikään aikonut hänelle pahaa. Tulija oli ilmeisesti nainen ja ei kovin pitkä, aika siron näköinen kasvoiltaan, sievä ihan. Andy huomasi ihastelevansa toisen selvästi näkyvää kasvoprofiilia ja värähti sillä häneen iski jälleen paha aavistus siitä että mitä jos tuo nyt oli sellainen haltia, mitä tässä pitäisi pelätä. Järki ei kuitenkaan antanu Andyn säikähdykselle valtaa sillä muukalainen ei elehtinyt uhkaavasti, enneminkin jutusteli mukavia. Mitä jos tuokin oli ihminen! Vaikka sellainen metsien samooja.
Andy hymyili oikein ujosti naista päin ja haroi hermostuneesti pikimustaa tukkaansa joka oli yhtä sekaisa kun aina ennenkin. Hänen suloinen pisamainen nenänsä nyrpistyi hieman pojan puolittaisen hymyn mukana. "Ki-kiitos...", Andy sanoi epävarmana pitikö hänen tässä nyt kiitellä, mutta ihmiskastin pohjasakkana elänyt poika oli tottunut kiittelemään vähän kaikkia ja vähän kaikesta, "Osaatteko te, neiti, taistella miekalla? E-ette näytä soturilta..." Andrew ei ollut varma olisiko viimeisintä lisäystä kannattanut mainita ääneen joten nyt nuorukainen puri hieman huultaan. Toivottavasti se ei ollut pahasti sanottu niin että hän nyt loukkaisi tuota kulkijaa. "Ei pahalla!" Andy kiirehti lisäämään.
Nipustin
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Ikane » 07 Loka 2014, 22:58

Lapis huomasi selvästi pojan säikähdyksen, sillä nuoren miehen puinen kepukka lensi kauniissa kaaressa pois kädestä ja tuo hyppäsi kuin pieni eläin joka säikähtää isoa ääntä. Pruina, ori hänen takaoikeallaan, heilutteli päätään ilmassa kuin tervehtien nuorikkoa. Tummat hiukset koristivat laihan pojan olemusta, ja susinainen voi vain miettiä mitä työtä toinen oli tekemään joutunut kun keho tuolta näytti. Kovin vanha hän ei olisi - tai ei ainakaan Lapikseen verraten. Nainen kykeni haistamaan toisen hermostuneisuuden - siloin ilmaan erittyy aivan omanlaisensa tuoksu, etenkin pelon kohdalla. Hän ei tosiaan tiennyt säikähtikö toinen niin pahasti yllätysvierasta - ehkäpä hän oli jotenkin hyvin herkkä tapaus? Noh, eihän Lapis sitä itse tajuaisi - tai ainakaan pahoittelisi suoraan ennenkuin toinen on saanut sydänkohtauksen - joten eipä hän sitä pohtinut. Hetken poika katseli häntä, mutta rohkaistui sitten avaamaan suutaan.

Erittäin ujo hymy ja käsiliikkeet jotenkin saivat pojan vaikuttamaan entistä vaarattomammalta soturinalulta kuin aiemmin - ehkä se puukeppi olikin ollut parempi puolustus kuin ei mitään, ainakin sen voi aina heittää... Outoon väliin poika kiittelikin, eihän Lapiksen sanat mitään kehuja olleet. Toisen kasvatus oli siis ollut varsin tiukka - tai ainakin niukka - jos tuo noin hanakasti kiittää. Pojan puheenparsi oli varsin kohtelias ja nöyrä - susinainen oli tottunut huutoihin, meluun ja rettelöintiin jos hän tuonkaltaisen kommenttinsa sanoisi jollekin isommalle korstolle. Kaiken tuon hyvän lauseen katkaisi pojan kommentti Lapiksen ulkonäöstä - "En näytä soturilta?!" hän suorastaan huusi sisällään. Lapiksen toinen kulmakarva nykäisi siihen malliin, kuin ärsytetyillä ihmisillä yleensä nykii. Ei hän ihan tosissaan vihaiseksi muuttunut, vaan ehkä jonkinsortin sekoitus ärtymystä ja huvittuneisuutta. Mutta sitä jälkimmäistähän hän ei näyttänyt suoraan. Luojalle kiitos nuori mies tajusi korjata hiukan sanojaan.
Lapis tuhahti kovaan ääneen sekava - juuri silloin huvittunut ja ärtyisä - ilme kasvoillaan, päästi hevosensa ohjaksista irti eikä se kaviollinen siitä minnekään lähtisi. Hän otti pari askelta lähemmäs päästen muutaman metrin päähän tuntemattomasta, mutta pysähtyi jättäen niinsanotun turvavälin heidän väliinsä. "Voi poika. Anna ase, niin näytän miten sillä taistellaan", hän aloitti varsin juhlallisesti laskematta ihan vielä huppua päästään. Hän antoi pienen hetken taukoa, ennenkuin jatkoi: "Tai, en minä ihan jokaista asetta osaa käyttää. Omituisia kapineita osa." Hän piti uuden tauon ja näytti mietteliäältä. Hän pohti, olisiko viisasta kertoa toiselle ihan suoraan ettei hän käyttänyt aseita - muuta kuin itseään, sillä ei omistanut miekkaa tai jousipyssyä. Sotakoulutuksen ansiosta hän oli oppinut kyllä käyttämään erilaisia aseita, mutta ihan jokainen.... noh, kaikki ei sovi kaikille.

"Tai no sanotaan nyt niin, että ainakin miekkaa osaan käyttää sillä yleensä en käytä aseita. Toki sinun 'miekkasi'.... Omistatko oikeaa metalliterää?" hän kysyi tuttu vakavuus kasvoillaan. Pakkohan tuolle pojalle olisi jotain opettaa, eihän tuo selviäisi elämässään ei niin sitten minnekään! "Annas kun opetan jotain. Tällä hetkellä näyttää siltä että verenhimoisella jäniksellä olisi hyvät mahdollisuudet sinua vastaan." Hän jäi odottamaan sanoilleen joko hyväksyntää tai torjuntaa, sillä eiväthän kaikki osaa miekkaa käyttää eivätkä halua ikinä oppia. Hän kuitenkin vilkuili ympärilleen etsien sopivaa leikkiasetta, joka saisi nyt hädässä toimittaa paremman metalliaseen virkaa. Tosin eivät pojan kädet ehkä jaksaneet kanniskella täysmetallista miekkaa ympäriinsä, ja ainakaan ei tarvitse tuskastella sen omituisuuden tai juurikin sen painavuuden kanssa. Pian nainen tavoitti Pruinan luona varsin tasaisen puukepin, ja osoitti sitä hevoselleen ja kallisti hiukan päätään pyytävästi. Hevonen ensin heilautti pätään, mutta kun Lapis lisäsi "Ole kiltti?" pyyntöönsä, otti Pruina oksanpätkän suuhunsa ja laahasi sen omistajalleen. Lapis kiitti ystäväänsä lempeällä taputukselle ja ohjasi sen sivummalle. Ei hän hevostaan alaisenaan pitänyt, he vain tekivät tuollaisia pieniä suhteen vahvistamiseen liittyviä harjoitteita puolin toisin.
"Mitäs sanot?" nainen heitti vielä toiselle ja odottaen nuoren pojan heittelevän innolla kaikki liikkeet jotka halusi oppia.
Ikane
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Nipustin » 10 Touko 2015, 20:01

Andrew "Kultapiisku"

Entinen orpo oli vieläkin aika huono suorissa vaikuttamistilanteissa, jossa hän oli kaksin jonkun kanssa ja joutui yksin puhelemaan ja olemaan niin sanotusti ihmisiksi. Koko elämänsä hän oli tottunut olemaan aika pitkälti näkymätön, osasikin tämän takia lukea erittäin hyvin erilaisia ihmisiä, muttei siitä taidosta ollut hyötyä kun pitäisi osata käyttäytyäkin. Andy kuitenkin näki kuinka Lapis väänsi kasvojaan hänen kommentoidessaan toisen soturilta näyttämättömyyttä ja osasi korjata kiireesti parhaansa mukaan sössimäänsä. Toinen taisi todella olla soturi eikä tuon sievää ulkomuotoa selvästi saanut nostaa esille! Andrew yritti painaa kaikkeaa oppimaansa kiireesti muistiin ettei suututtaisi muukalaista.

Toinen lähestyi! Andyllä ei ollut aikomustakaan pötkiä pakoon sillä toisella oli ratsu, ei hän sellaiselta pakoon juoksisi. Hieman poika kuitenkin nojasi pois päin muukalaisesta joka seisahtui kuitenkin hajuraon päähän. "...E-ei minulla ole asetta?" Andrew totesi vaikka oli aika varma ettei toinen tosiaan ollut halunnut hänen ojentavan itselleen juuri nyt asetta, mutta mistäs tuota koskaan tiesi mitä se haluaisi! Nainen totesi aseiden olevan osan kovin omituisia kapistuksia ja Andy nyökkäili tuon mietteliään katseen mukana päättäväisesti. Niin ne hänestäkin näyttivät kovin hienoilta ja monimutkaisilta, ainakin siis osa niistä.

Sitten huomio miettimestä kääntyi taas pisamanaamaiseen poikaan joka terävöityi heti silminnähtävästi, kun häntä puhuteltiin. "Olen yrttimestarin oppipoika, rouva. En omista mitään." Andrew sanoi tyhjentävästi kumartaen päätään hieman tottuneena siihen että hänen tuli myöntää oma arvottomuutensa mikäli tahtoi välttyä seurauksilta. Hänen nykyinen kasvatti-isänsä kohteli häntä erittäin hyvin mutta Andylle oli ikuisesti jäänyt tiettyjä tapoja ajoilta kun asuttiin kaduilla.
Nainen päätti että täytyihän jonkun tehdä Andyn säälittävästä huitomisesta loppu ja oikeasti opettaa vähän miekan - tässä tapauksessa oksan käyttöä. Nyt pojan silmiin syttyi seikkailun haluinen tuike ja tuo aivan unohti että tässä pitäisi olla varovainen. Hän otti innokkaita askeleita naisen perässä kun tuo lähestyi hieman hevostaan. Hän hyväksyi toisen tarjouksen ilomielin. Jukra, jos tämä on haltia, niin ovat nekin kyllä kivoja tyyppejä! Andrew pohti itsekseen iloisena hymyillen.
"Vau tosi taitavaa..." Andrew huokasi ääneen kun toisen hevonen toi naiselle puumiekan. Äkkiä Andy kipitti hakemaan oman keppinsä takaisin että voisi miekkailla toista vastaan ja matkalla rentoutuneempana nyt kun sai jotain tekemistä käsilleen hän huusi: "Minä olen Andrew, mutta saa puhutella Andy, Mikä teidän nimenne on rouva?"

Kun keppi löytyi Andrew riensi takaisin Lapiksen luokse ja otti aika huteran näköisen taisteluasennon, minkä oli ainoastaan matkinut kerran tai kaksi näkemistään miekkatappeluista. "Haluan oppia kaiken! Minusta tulee vielä paras!"
Nipustin
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Ikane » 15 Kesä 2015, 15:29

Lapis ei tosiaan osannut alussa odottaa yhtään, millainen tapaus hänen eteensä oikein tupsahti - nyt siitä alkoi jo jonkinmoinen kuva muodostua. Tämä poika tuntui tietävän paikkansa hieman turhankin rankasti, kumarrellessaan ja pyydellessään anteeksi puheensa lomassa. Lapiksen sisällä se pisti liikkeelle hipun sääliä poikaa kohtaan. Vihreät, miettivät silmät kiinnittyivät poikaan tutkien toista aina tilaisuuden tullen. Sääli painui naisen mielestä kuitenkin taka-alalle kun toinen suorastaan roihahti eloon kun Lapis puhui miekan käytön opetuksesta. Tummatukkainen miehenalku alkoi innokkaana noutaa omaa keppiään, ja samalla kysyi toisen nimeä. "Rouva" särähti jälleen Lapiksen korviin, ja susinainen rykäisikin voimakkaasti tälläkertaa sen kuullessaan. Ei se häntä oikeasti haitannut, sillä olihan se vaikeaa keksiä sopivaa puhuttelumuotoa toisesta - ainakin noin kohteliaan pojan olisi.
"Olen Lapis Werya. Sano vaan," tässä välissä nainen pyöräytti puunoksaa taidokkaasti - yrittäen ehkä saada hieman lisäpisteitä soturiuteensa tällä esityksellä - ympäri käsissään ennen kuin jatkoi, " Lapis." Hän huomasi vanhojen taitojensa löytyvän yhä sieltä jostain jos oikein yritti muistella, eikä miekan käyttö oikeastaan kovin vaikeaa ollut loppupeleissä. Vaadittiin vain hieman sisua.

Nainen seurasi tarkasti toisen asennonottoa lepuuttaen oksaansa olkapäätään vasten. Toisen nuoruuden intoa täynnä oleva uhoaminen teki piristävän vaikutuksen susinaiseen. Hän iski miekkansa ensin maahan eteensä riisuakseen viittansa pois. Viitan alta paljastuikin valkea häntä sekä korvat, jotka oli suunnattu pojan suuntaan. Viittansa nainen heitti maahan, ja napaten "miekkansa" käteensä Lapis osoitti toisen jalkoja sillä kepillä. "Ensiksikin, Andy, asentosi ei ole huono mutta siinä on... parantamista." Lapis otti yhden mahdollisen variaation aloitusasennosta; hieman matalamman kuin pojan oma kääntäen vasenta kylkeään pojan suuntaan. "Kuvittele vaikkapa ilvestä." Lapis alkoi hitaasti hiipiä sivuttain, säilyttäen ottamansa asennon pitäen kirkkaan katseensa tiukasti pojassa. "Kuvittele olevasi eläin jonka jokainen aisti voidaan virittää huippuunsa. Eläin, joka on vahva ja uskaltaa vastustaa hyökkääjäänsä. Kokeile pois."
Ikane
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Nipustin » 17 Kesä 2015, 21:27

Andrew "Kultapiisku"

Pikku ihminen alkoi huomata ettei tämä rouvashenkilö pitänyt rouvattelusta, joten Andy aikoi jatkossa käyttää neitiä - senkin uhalla että tuo muukalainen kohauttaisi nähtä keppimiekallaan pitkin reisiä. Jos niin kävisi täytyisi varmaan yrittää sinuttelua, vaikka se tuntuikin vähän luonnottomalta jollekin joka oli kuitenkin soturin tasoinen taistelija, ja Andrewn opettaja tässä tilanteessa. Ehkä hän kutsuisikin neitiä mestariksi! Tai opettajattereksi!

Kun Lapis taidokkaasti taiteili "aseellaan" Andyn suu loksahti auki ja kuului ihastelevaa huokailua. Pojan silmät tuikkivat joten tempaus oli todellakin osunut ja uponnut juuri sinne minne Lapis sen oli tähdännyt. "Kyllä Lapis-neiti!" Andy huusi vastauksensa kun toinen kertoi että poju saisi puhutella häntä Lapis nimellä. Andy ei ollut koskaan opiskellut sosiaalisia etikettejä, joten hänelle oli epäselvää tulisiko itsensä esitellä ensin perheenimellä ja sitten kutsumanimellä vai toisin päin. Hän itse oli säästynyt moiselta sillä hänellä ei ollut koskaan ollut perheennimeä jota kantaa. Ainostaan lisänimi, itse ristitty, joka tuli aina lisätä kastenimen jälkeen. Joten oikeastaan tällä pisamanenällä ei ollut mitään ideaa oliko se kohteliaisuus että hän saisi puhutella neitiä Lapiksena, oliko se sinuttelua vai viittaus sukunimeen.

Juuri kun yhdestä ihailusta oli päästy kävi nainen riisumaan viittansa ja Andrewn leuka tipahti jälleen paikoiltaan. Ei toinen ollut haltia! Tai niin Andy ainakin luuli - muisteli - tarinoista joita oli kuullut. Toisella oli suden korvat ja häntä! Andrew otti haltioissaan muutaman askeleen lähemmäs ja ihasteli pääkallellaan silmät suurina toisen ulkomuotoa. "Mikä sinä olet!" Andrew huudahdi uteliaisuudesta halkeillen ja sitten äkkiä älysi päänravistuksen kera korjata hieman kysymäänsä, "Jos si-siis saan tiedostella! Rouv-- tai siis Lapis-neiti!"

Sitten olikin ensimmäisen miekkailu opetuksen aika.
Andrew kuunteli kun toinen puhui erittäin keskittynyt ilme nuorilla kasvoillaan ja suloinen nenä hieman mutrussa. Poika osasi aika etevästi lähteä kopioimaan Lapiksen ottamaa asentoa ja liikkumistyyliä. Samalla nyökkäillen toisen puhumalle. Ilves, sen poika muisti oppi-isänsä luontokirjasta. Se oli suurikokoinen kissaeläin. Säälikseen Andrew ei juuri koskaan poistunut kaupungista eikä osannut ajatella ilvestä liikkuessaan. Se hetkeksi masensikin pojan niin että tuo seisahtui erittäin kiperä ilme kasvoillaan aivan kuin yrittäen ratkaista jotain suurtakin pulmaa.
Sitten yht' äkkiä Andyn ilme kirkastuikin ja poika suorastaan hypähti innosta. "En ole tavannut ilvestä neiti, mutta orpona rakastin seurata kissoja! Ne olivat niin kauniita ja hienostuneita, loistavia saalistajia ja ketteriä liikkeissään! Ilveshän on myös kissa!" Andrewn kasvot loistivat niinkuin tuo olisi juuri oivaltanut jotain erittäin suurtakin. Ainakin oli helppoa tulla iloiseksi ja olla ylpeä pienistä oivalluksista.
Nipustin
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Ikane » 20 Kesä 2015, 22:09

Innokas, energinen ja viattoman ihmetyksen vallassa oleva poika suorastaan säkenöi nähdessään Lapiksen korvat ja hännän. Nainen ei oikein tiennyt miten reagoida, ne kun olivat hänelle normaali osa kehoa. Korvat liikahtelivat toki kuten eläimellä yleensäkin, ja ne ehkä paljastivat joskus naisen tunnetiloja enemmänkin. Eikä Andrew sitä paitsi ollut ainoa, joka oli niitä ihmetellyt - sijaisperheen lapsetkin olivat aivan ihmeissään nähdessään Lapiksen ensimmäisen kerran. Kai siihen olikin siis totuttava.
"Eh?" Ihmetys karkasi naisen suusta kun toinen innokkaasti kysyi mikä hän oli. "Mikäkö? Tuota..." Nainen piti hetken hiljaisen tauon kun kylmä virtaus valahti toisen mieleen ajatellessaan lajinsa nimeä, jonka oppi mieheltä, jonka tahtoi kuolleeksi. "Puhutaan siitä myöhemmin."

Poika näytti tosiaan uppoutuvan opetukseen kunnolla, ja se suorastaan ilahdutti Lapista. Pian nuori kuitenkin pysähtyi, ja Lapis käänsi aiemmin hieman luimistetut korvansa toisen suuntaan. Oliko toiselle tullut jotain pahaa mieleen? Pohtiko hän jotain? Sattuiko häneen? Sen pidemmälle ei nainen ehättänyt ajatustaan viedä, kun Andy äkkiä innostui uudelleen. Onnekseen Lapis tajusi toisen todella pohtineen esimerkiksi nostettua eläintä.
"Erittäin hyvä, Andy!" Lapis huudahti nyökäten hyväksyvästi toisen esittämälle ratkaisulle. "Taistellessasi mieti, millainen vastustajasi on. Jos kaveri on iso, turvaudu vikkelyyteen varoen hänen voimakkaita iskujaan, jolloin hän saattaa säikähtää ketteryyttäsi. Kissatkin pelottelevat isompia vastustajiaan esittämällä muuta, eikös? Käännä kehoasi sivuttain, jolloin vastustajasi on vaikeampaa osua sinuun kun maali on pienempi." Lapis esitti muutaman hyvin nopean, pistävän iskun mainitsemallaan tavalla; vikkelästi ja kylki Andyn suuntaan. Pistot eivät tietenkään osuneet poikaan, mutta olivat tarkasti tähdätyt lähes toisen viereen. "Jos taas vastustajasi on pieni, varo hänen vikkelyyttään mutta hyödynnä omaa voimaasi." Lapis vaihtoi tämän lauseen aikana oksan kahteen käteen ja iski yläkautta suuria, vahvoja kaaria maahan asti suurieleisesti ja liioitellusti esittäen hidasta ja suurta - ja ehkäpä tyhmäksikin luokiteltavaa vastustajaa.
Ikane
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Nipustin » 21 Kesä 2015, 22:17

Andrew "Kultapiisku"

Andy sai osakseen kehuja terävästä päättely työstään ja pojan kasvot loistivat. Hän palasi taisteluasentoonsa, kylki Lapiksen suuntaisesti niin että saattoi alkaa vastaan ottaa uusia neuvoja ja liikkua sen mukaan mitä hänelle kerrottiin.
Isoja vastuksia tuli hämätä omalla ketteryydellään ja nopeudellaan, entinen orpo nyökkäili ja yritti sisäistää oppeja kun Lapis-neiti teki muutaman taidokkaan piston aivan pojan vierestä. Tuo huokasi silmät suurina, sillä se oli ollut hänen mielestään todella siistiä. Poika yritti heittää muutaman nopean iskun ilmaan vain, ei minnekään lähellekään Lapista. Sekin tuli luonnostaan ettei vaikuttaisi röyhkeältä.
Mietteet suunnattiin jälleen kissoihin. Nuo tosiaankin vaaran uhatessa pörhistivät karvansa suuriksi, näyttäen kaksin verroin niin kookkaalta mitä normaalisti, ja sähisivät ja tekivät valehyökkäyksiä. Se oli toisten pois ajamista, huiputtamista. Pelkkää bluffia. Andy ei tahtoisikaan taistella kissan kanssa, niillä oli terävät kynnet ja hurjat hampaat. Sekä ne olivat sikanopeita! Siksi hän oli aina paennut jokaista kissaa joka hänelle oli sähissyt liian lähelle tunkemisesta. Hänen oma lemmikki kissansa ei ollut koskaan sähissyt hänelle, muttei tuo ollut kyllä liiemmin enää ketteräkään kun oli niin pullukka. Se oli ollut heikoin omasta pentueestaan ja Andyn huolen pidolla nyt oli päässy pullistumaan kun ruokaa tarjoiltiin kuonon eteen.
Aivan! Hänen Gunther kissansa oli juuri sellainen isokokoinen vastus, jota vastaan toiset kissat käyttäisivät vikkelyyttään. Ja mikäli kissaa suurempi köntys tulisi joskus vastaan olisi Gunther taas siihen verrattuna ketterä. Andrew virnisti mielikuvalleen sillä kisu oli kyllä melkoinen vätys, ei sitä osannut kuvitella taistelemassa.

Sitten oppi tunti jatkui. Pienempää ja nopeampaa vastaan tulisi taas hyödyntää omaa voimaansa. Andrewlla oli tähän heti yksi kysymys joka näkyi tuon puolittain kohonneesta nenästä ja pohtivasta ilmeestä. Ennen kuin hän kuitenkaan esitti kysymyksensä täytyi hänen käydä väistämään kahdella kädellä nyt huidottua "miekkaa" kun Lapis esitti hänelle miltä voimaa käyttävä vastus saattaisi näyttää. "Mutta mitä jos se toinenkin on oppinut saman minkä minä? Mitä jos se sitten tietää käyttää omaa vikkelyyttään minua vastaan koska on minua pienempi? Tai mitä jos se iso kaveri tietää että aion yrittää voittaa hänet nopeudella ja osaa sitten olla varuillaan tietäen suunnitelmani?" Pojan uteliaisuus oli suuri ja tiedon jano vieläkin suurempi.
Nipustin
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Ikane » 24 Kesä 2015, 20:07

Vetäessään henkeä keuhkoihinsa ja lepuuttaen keppiään edessään Lapis jäi kuuntelemaan nuoren kysymystä. Hän huomasi heti, että poika todellakin ajatteli näitä asioita, eikä vaan ollut hetken aikaa sitä mieltä että haluaisi olla ritari, ja muuttaisi suunnitelmiaan samantien kun vaikea asia tulisi eteen. Lapis pohti hetken antaen silmiensä kiertää puustossa, sillä hän ei halunnut antaa hätäistä vastausta. Kysymys oli kuitenkin hieman monitulkintainen, ainakin tälle naiselle. "Yleensä," hän aloitti hitaasti, "voiton vie se, joka on paras siinä tietyssä asiassa - kuten voimassa, nopeudessa, ketteryydessä - jos kaksi samankaltaista tyyppiä taistelee. Iso kaveri on kuitenkin lähes poikkeuksetta hitaampi kuin pienempi tyyppi, jolloin pienen kaverin nopeudesta on hyötyä sillä iso kaveri ei edes ehtisi väistää hänen iskujaan. Aina on kyllä mahdollista että he hämäävät ja saavat pahaa-aavistamattoman pienen kaverin ansaan."
"Toki, jos soturi on sekä vikkelä, älykäs mieleltään että voimakas, on hänellä paremmat mahdollisuudet kaikissa taisteluissa kuin pelkästään nopealla tai vahvalla kaverilla, vaikka heillä onkin etua omasta erikoisalastaan. Kukaan ei kuitenkaan voi olla hyvä aivan kaikessa, mutta kannattaa pitää huolta kaikkien alueiden treenaamisesta." Lapis piti hetken tauon, kunnes taas jatkoi hieman hiljempaa, muistellen selkeästi menneitä aikoja vaikka kaihoa ei hänen äänessään ollut ollenkaan: "Minulle opetettiin aina, että puu, jolla on yksi vahva juuri, seisoo kyllä pystyssä mutta se kaatuu suuressa myrskyssä. Sellainen puu, jolla on monta hieman heikompaa mutta keskenään tasavahvaa juurta pysyy suurenkin myrskyn jälkeen pystyssä, koska se voi tukeutua mihin tahansa juureensa. Joku juuri saattaa olla hieman suurempi kuin toinen, mutta pääasia on että niitä vahvoja juuria on enemmän kuin yksi."

"Ja jos näyttää siltä, että toinen kaveri on todella tiukka vastus, on ainoastaan yksi asia, minkä voit tehdä." Lapis siirsi katseensa suoraan kohti Andrew'n omia silmiä, antaen sillä eleellä seuraaville sanoilleen enemmän merkitystä. "Älä koskaan anna periksi. Tyhmänrohkea ei pidä olla, tai tapattaa itseään, mutta jos pääsi ei pysy mukana, häviät varmasti."
Ikane
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Nipustin » 09 Heinä 2015, 19:28

Andrew

Poika kuunteli roikottaen leikkimiekkaansa toisessa kädessä ja haroen toisella kädellä läpi sekaisia hiuksiaan pohtivana. Hän ei omasta mielestään enää ollut kovin pieni, joten hän varmaan menetti nopeuttaan kaiken aikaa kasvaessaan ja hän tiesi ettei ainakaan ollut vahva. Älykkääksi poika ei myöskään koskaan ollut itseään mieltänyt joten suu oli hieman mutrussa. Sellainen puu ei ainakaan pysyisi pystyssä jolla ei ollut yhtään juuria. Silloin pojan katse osui pieneen taimeen heidän lähistöllään ja sitä katsoessaan mutrut suun ympäriltä katosivat ja lopulta kohosi huulille myös pikkuinen hymy. Kyllä hänestäkin saattaisi tulla mitä vain kunhan tästä kasvaisi! Hänestä tulisi iso suuri ja mahtava kuten tuo pikkuinen taimi, joka olisi jonain päivänä vahva puu.

"Eli," Andy aloitti hitaasti kerratakseen oppimaansa, "Miekankantaja on kuin ilves joka pysyy monilla pienillä juurillaan maassa ja antaa periksi vain silloin kun se olisi tyhmänrohkeaa?" Noin tiivistettynä se kuulosti hassulta ja poika naurahti tajutessaan itsekkin tiivistäneensä ehkä turhankin tiukkaan oppimaansa.
"Kuinka kauan sinulla meni että sinusta tuli hyvä miekan kanssa Lapis-neiti?" Andrew kysyi uteliaana saadakseen itselleen jotain ideaa kuinka kauan se todella veisi hänen itsensä kohdalla.

Sitten pojalle riitti jutteleminen ja tuo nosti "miekkansa" taas ylös ja otti äsken neuvotun taisteluasennon, kylki Lapista päin ja liikkui keveän näköisesti paikallaan. "Nyt haluan oppia jotain liikkeitä!" Hän julisti itsevarman kuuloisena.
Nipustin
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Ikane » 23 Heinä 2015, 18:27

Lapis hymähti hyväntuulisena Andyn hieman turhan tiukalle tiivistykselle ''taistelun aakkosista''. Olihan se vaikeaa oppia kaikkea kerralla, etenkin kun Lapis ei pitänyt itseään opettajana.
"Se vei minulta noin vuoden - tai siis sen aikaa minua koulutettiin. Enkä kyllä sanoisi olevani erityisen hyvä." Lapis piti pienen tauon. "Se oppiminen vähän riippuu opettelijasta ja opetuksesta... Minun aikaan ei liiemmälti puhuttu. Lyötiin - ja lujaa - jos ei onnistunut mallin katsomisen jälkeen, ja jatkettiin niin kauan kunnes ei pystynyt enää liikkumaan. Siinä oli hieman pakko oppia jos halusi selvitä." Ne ajat kuulostivat synkiltä, mutta kai niistäkin hyötyä oli luonteen kasvamisessa.

Andrew'n iloinen olemus sai naisen palaamaan maanpinnalle. Pojan jalat alkoivat saada kimmoisuutta liikkeeseensä, mistä Lapis ilahtui.
"Selvähän se, ritari... Kultapiisku?" Lapis hymähti hieman vinoillakseen ja esitteli muutamaa peruslyötiä - oli yhden- ja kahdenkädeniskuja, pistoja ja blokkausta miekalla ynnä muuta pientä, mitä naiselle päähän tuli sillä hetkellä. Lapis toisti liikkeitä aina muutaman kerrallaan lehtien pölistessä jalkojensa alla, kunnes nyökkäsi Andrew'hen päin pyytääkseen pojan tulevan naista kohti. Osaksi että poika oppisi kohtaamaan ihmisen aseen kanssa, mikä oli haastavaa, ja toisekseen Lapis selvitti omaksi huvikseen pojan voimia iskujen perusteella. Lapis välillä kommentoi muutamia asioita, kuten: "Muista yläselkäsi! Älä kadota kontrollia!" Pistoharjoitusten aikana, tai: "Älä taita rannettasi! Koko käsi liikkuu!" Yhdenkäden lyönneissä. Kaikki lyönnit olivat peruslyöntejä mutta elintärkeitä jos koskaan halusi opetella oikeasti käyttämään metalliterää.
"Oletko valmis torjuntaan? Lyön sinua kohden tällä," Lapis sanoi heilauttaen omaa kepakkoaan, "ja sinun tulee torjua se. Aluksi se saattaa sattua mutta totut siihen kyllä." Lapis odotti, että he kumpikin saavat vedettyä henkeä. "Enkä muutenkaan lyö liian lujaa os tähän lähdet. Haluan että pääset omin voimin kotiisikin," Lapis heitti ilkikurinen tuike silmissän. Hänellä taisi jopa olla hauskaa!
Ikane
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Nipustin » 12 Elo 2015, 12:47

Andrew "'Kultapiisku"

Lapis-neito oli joutunut opiskelemaan omaa osaamistaan nuorena vuoden päivät, läpi kaikkien neljän vuoden ajan. Andy nyökkäili pohtien kuinka oli jo pienestä pojasta asti huitonut keppimiekoillaan, mutta tottahan se oli että jos hyväksi halusi tulla niin ei sitä voinut itse oppia vaan tarvitsi jonkun viisaamman kertomaan mitä teki väärin ja kuinka asia oikeasti hoidetaan. Sitten hänen opettajansa jatkoi pidettyään pienen tauon ja paljasti vähän menneisyydestään - kuinka häntä oli koulututettu todella julmasti. Andrew näytti surumieliseltä sen kuullessaan. Häntä oli kadulla työskennellessä läimitty silloin tällöin, mutta kuvitella että kun yrittäisi parhaansa oppia ja aina tulisi epäonnistumisesta iskuja. Ainakin pelko epäonnistumiseen kasvaisi.

"Kultapiiskupa hyvinkin!" Andrew kailotti ylpeänä toisen kiusoitteluille matkiessaan samalla toisen peruslyönteien esimerkkejä. Tämä oli todella hauskaa tähän asti kun tarvitsi vain peilata mitä Lapis teki ja tehdä se perässä, tässä Andrew oli taitava sillä kopioiminen oli ainoa keino oppia mitään jos kukaan ei halunnut opettaa sinua. Kaksikko oli varmasti hupaisa näky tanssahdellessaan siinä samoja askeleita piirissä.
Sitten pisamanokkainen poika viitattiin lähemmäs ja tietysti poju teki työtä käskettyä. Nyt he todella miekkailivat eikä Andy enää voinut vain kopioida kaikkea mitä näki vaan homman täytyi olla vuorovaikutuksessa niin että välillä väistettiin ja välillä iskettiin itse. Opettajan roolia johtava Lapis huuteli Andylle aina ohjeita joihin ihminen reagoi innokkaasti ja yritti parhaansa mukaan korjata virheet välittömästi.

"Olen valmis Lapis-neiti!" Andrew ilmoitti kuuluvasti vaikka selvästi tuota jännitti. Jännitys ei ollut pelkoa eikä paniikkia, vaan sellaista hyvä luontoista perhosta vatsanpohjassa ja kihelmöintiä varpaissa. Andy vilkaisi omia kämmeniään joista näkyi vuosien työskentely kaduilla ja sitten hän nosti virnistävät kasvonsa Lapista päin. "Kyllä minä pärjään!" Hän ilmoitti itsevarmana siitä että kestäisi pienen kivun joka tästä saattaisi tulla.

Andrew otti ohjeistetun asennon torjumiseen, jossa jalat olivat vähän leveämmin tukeakseen tasapainoa ja polvissa oli hieman joustoa ettei isku tuntuisi niin voimakkaalta. "Miekkan" nuori miehen alku nosti eteensä yläviistosti pitäen sitä yhdessä kädessä ja toisen käden hän vei "miekkansa terälle" tukien sitä. Hän ei ollut ihan varma kuin hänen tulisi miekkaansa pidellä, mutta tämä tuntui ihan hyvältä idealta että hennot kädet jaksaisivat ottaa iskun vastaan.
Nipustin
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Ikane » 20 Loka 2015, 14:05

Lapis pyrähti nopeasti toista kohden, nostaen samalla oksansa päänsä päälle - ja iski astetta voimakkaammin Andyn torjuntaa kohti. Nopeasti, kevyesti, pyöräytti nainen "miekkansa" toiselta puolelta ympäri ollen valmis taas uuteen lyöntiin. Susinainen toisti tämän useita kertoja, aina hieman voimistaen iskuaan. Lopulta naisen kepistä kuului rasahtus, vaikka se ei aivan poikki mennytkään, pysäytti hän liikkeensä ja nosti oksan olalleen.
"Sinähän kestät paremmin kuin puu. Selvisit hyvin, Andrew." Työntäyteinen päivänpuolisko oli jo takana, ja jo nyt näkyi tuloksia nuoren miehen liikkeissä ja asennossa ynnä muussa.
"Nyt pidetään tauko." Susinainen istahti alas, nakkasi oksanpätkänsä syrjemmälle ja siirsi sitten katseensa taas toisen suuntaan. Ei sillä etteikö hän jaksaisi, vaan nainen tiesi että äkkiseltään taisteluharjoitukset saattoivat uuvuttaa harjoittajansa jo aivan hetkessä. Parempi siis pelata varman päälle.
"Tämän lisäksi voisin näyttää muutaman voimaasi kasvattavan liikkeen myöhemmin. Ne auttavat harjoittelussasi - näet jonkinlaiset tulokset jo lyhyessä ajassa, olen varma siitä."

Pieni hiljaisuus ehätti laskeutua, kunnes susinainen avasi taas suunsa. Hänestäpä oli tullut puhelias.
"Lupasin kertoa mikä oikein olen, enkös. En usko että olet kuullut rodusta hämärsusi aiemmin?"
Ikane
 

Re: Miekka yrttiä mahtavampi!

ViestiKirjoittaja Nipustin » 23 Loka 2015, 13:09

Andrew "Kultapiisku"

Iskuja alkoi sataa ja vaikka Lapis-neiti kovensi lyöntejään pikkuhiljaa, Andystä tuntui kuin se ensimmäinen olisi silti käynyt kaikkein kipeimpää. Tähän ilmiöön vaikutti varmasti hänen jännityksensä ja kokemattomuutensa, mutta kun harjoituksessa edettiin, lakkasi oppipoika muun muassa refleksin omaisesti siristämästä silmiään aina iskun tullessa, vaan alkoipa pojan kloppi jopa hymyillä.
Viimeisen iskun koittaessa, joka tulisi murtamaan Lapiksen "miekan", Andrew oli jo ihan tulessa ja hän jopa iski jopa hieman omalla poikittain asetetulla miekallaan vasten. Se näytti jopa siltä kuin poika olisi oikeasti ollut taistelussa ja yrittänytkin torjua jonkun toisen hyökkäyksen. Sitten Lapis neiti vei kepakkonsa olalleen ja alkoi kehua poikaa, joka sai tuon posket punehtumaan aivan ja mairean hymyn kasvoille. "Minulla on niin hyvä opettaja..." Tuo mutisi hiljaa katsoen samalla kenkiensä kärkiä edelleen posket hohkaen ja hymy kasvoillaan. Lapis-neiti oli niin kiltti hänen kaltaiselleen, ja todella taitava. Ja myös oikein sievä.

Tauko tuli ihan hyvään paikkaan ja ihminen nyökkäsi nakaten myös itsekin oksansa sivummelle. Lapis kertoi että voisi näyttää Andylle vielä lisää harjoituksia myöhemmin ja se sai oppilaan nyökkäilemään innokkaana. "Kuulostaa hyvältä." tuo totesi päänsä nyökyttelyn lisäksi.

Andrew tahtoi käydä istumaan heidän taukonsa aikana, mutta kun hänen opettajansa ei näyttänyt oikeastaan yhtään uupuneelta saati siltä että tarvitsisi istuskella, ei Andykään päättänyt istua vaan kävi kuitenkin nojailemaan läheiseen puunrunkoon Lapis-neidon alkaessa taas puhumaan todennäköisesti täyttääkseen kiusallisen hiljaisuuden joka treenien tauolla oli alkanut.
Uteliaisuus syttyi jälleen tuikkimaan pisamanokkaisen nuorukaisen kasvoille kun toinen aikoi paljastaa mikä oikein oli. "Hämärsusi... Ei, en ole kuullut." Andy tunnusti heti niinkuin asiat olivat. Ihmisillä, varsinkin tavallisilla työluokkaisilla, oli aika vähän saatavilla kirjallisuutta taruolennoista, hyvä kun juuri ja juuri kaikkein yleisimmistä oli joskus jonkun sadun mutkassa kuullut. "Muuta kuulisin niistä todella mielelläni!" Hän kävi lisäämään.
Nipustin
 


Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron