Kirjoittaja Aksutar » 23 Syys 2008, 13:30
Tomoderuwix
Jälleen yksi ihana - tai vähemmän ihana - päivä Cryptissä. Sää oli loistava ja täydellinen ulkoiluun, mikä sopikin Tomtomin mieleen. Velho vanhus ei jälleenkään ollut tekemässä mitään elämää tärkeämpää, muuta kuin keräämässä yrttejään. Tällä kertaa häneltä puuttui punaheinää.. sitä saisi helpommin aroilta, mutta Tomtom halusi tehdä kaiken vaikeamman kautta. Sitäpaitsi, aroilta otettu punaheinä ei ollut niin voimakasta, mitä metsästä.
Punaheinää ei tietenkään kasvanut metsän vehreimmillä alueilla, joten täytyi mennä vanhaan metsään. Siellä oli kuivempaa ja muutenkin karumpaa.
Tomtomilla oli mukanaan vanha tuttu laukku, jonka sisällä hän kantoi ties mitä roinaa ja rompetta. Laukussa asui myös hänen pieni lemmikki lohikäärmeensä, Tari. Tällä kertaa Tari ei ollut laukussa, vaan lennähteli ympäriinsä Tomtomin lähettyvillä, tutkien joka paikan tarkkaan ja nappaillen silloin tällöin ötököitä suupalaksi.
Pian he saapuivatkin sopivaan paikkaan, missä kasvoi vähän punaheinää. Heinät olivat melko kuolleen oloisia ja kitukasvuisia, mutta ne kelpasivat Tomtomille. Velho kyykistyi maahan ja alkoi nyppimään heiniä irti maasta, pistäen ne nättiin nippuun ja sitoen nipun kiinni pienellä langalla, jonka jälkeen hän tiputti heinänipun syvälle laukkunsa uumeniin.
Tari pörräsi ympäriinsä ja kuunteli tarkkaan ympäristön ääniä, kunnes se kuuli hiljaista hyräilyä.
"Tari kuulee, hyräily!" Pieni lohikäärme sanoi innoissaan laskeutuessaan kivelle ja alkoi innoissaan pomppia paikoillaan.
"no sitten joku hyräilee, anna hyräillä jos kerran tykkää" Tomtom sanoi ja pysähtyi itsekkin kuuntelemaan hyräilyä hetkeksi, kunnes jatkoi taas touhujaan.
Tuskin kukaan viha mielinen nyt keskellä metsää hyräilisi, joten heidän ei varmaankaan pitänyt olla varuillaan.. näin tomtom ainakin oletti. Tari taas oli innoissaan että saisi nähdä muitankin eläviä olentoja, kuin velhon käppänän, mutta sillä ei ollut hajuakaan mistä päin äänet tulivat..