Kirjoittaja Mori » 14 Touko 2015, 21:52
Ensivaikutelma miehestä ei ollut mielekäs, mutta mitä muutakaan nainen oli olettanut tässä kauhessa maailmassa. Jack sanoikin tylysti, ettei hän ollut kysynyt hänen nimeään, vaan halusi häneltä tausta tietoa mistä hän tuli tai mikä hän oli. Sil puristi kätensä pienesti nyrkkiin selkänsä takana. "T-tulen toisesta maasta... S-synnyin tällaisena..." hän vastasi nöyrästi, eikä sanonut miehelle mitään vastaan.
Jack totesi, että hänestä oli keskeytymässä suuri riesa hyödyn sijaan ja se säikäytti Silin. Hän pelkäsi, että mies heittäisi hänet jonnekin jorpakkoon köysineen ja kaikkineen tai pahimmillaan tuo tappaisi hänet, niin kuin orjakauppias olikin todennut. Jos orjasi kuolee... Siliä ei lohduttanut sekään, kuinka mies sanoi, että tämä joutuisi katkaisemaan hänen jalkansa. Siihen hän olisi voinut vain nauraa, jos tämä tosiaan olisi ollut tavallinen keskustelu. Ei hänen jalkojaan tarvinnut katkoa, ettei hän pystyisi karkaamaan. Vain terät pois ja hän oli poissa pelistä.
Jack sanoikin, että karkaamisesta seuraisi rangaistuis. Sil oli aavistanutkin tuo, ei hän ihan tyhmä ollut vaikka vaikutti siltä. Hän vain toivoi, ettei tekisi mitään väärin. Pian mies käveli hänen luokseen, mikä aiheutti Silissä pelon kuohaduksen ja todellisen pelon siitä, että tuo aikoisi tehdä hänellä jotain pahaakin. Äkisti hän tunsi köysien löystyvän käsiensä ja jalkojensa ympärillä. Jack loittoni hänestä ja Sil hieroi hieman ranteitaan, jotka punersivat köysien jäljiltä. Jack totesikin testaavansa häntä. Sil suoristautui ja näytti odottavan seuraavaa miehen liikettä, mitä ikinä mies sanoisikaan.
Yllättävää kyllä testi, mikä hänen pitäisi suorittaa oli melko yksinkertainen ja mies lisäsi vielä perään, ettei se ollut pyyntö vaan käsky. "S-selvä!" hän puuskahti vastaukseksi. Sil nousi nopeasti seisomaan ja katsoi ympärilleen. Jack oli asettunut lukemaan kirjaa, joten nainen ei kehdannut häiritä kysymyksellä, missä oli keittiö. Hän löysi sen varsin nopesti itsekin. Samaan aikaan hän tutki kaapit, mistä löytyi mitäkin, kun sitoi märät hiuksensa ponihännälle ja kuivasi kätensä. Märät vaatteet saivat jäädä toiseksi, jos kyse oli hänen hengestään, hän tekisi parhaansa.
Leipomiseen Sil panosti. Hän ajatteli kotiaan ja rakkaita perheen jöseniään, hän ajatteli, että hän tekisi näille hyvän leivonaisen, jota kelpaisi syödä kahvin kera. Leivonnaikseksi Sil oli valinnut kuivakakun. Hän oli löytänyt ainekset, eivkä kuivakakku vienyt paljoa aineksia. Kun kakku jäähtyi uunissa paistamisen jälkeen ritilällä, nainen keitti kahvin. Hän tiesi tasan tarkkaan miten valmistetaan hyvä ja tasapainoinen kahvi. Mitään hän ei maistanut tai pistänyt suuhunsa, koska uskoi, ettei se ollut suotavaa. Hän nuuhkaisi kakun tuoksua ja päätteli, että se oli onnistunut mainiosti. Hän siivosi rivakasti jälkensä ennen kuin laittaisi miehelle pienen kahvi hetket valmiiksi.
Sil keräsi tarvittavat astiat. tarjottimen, lautasen, kaksi lusikkaa, toisen kakulle ja toisen kahville sekä kahvikupin. Kupin hän täytti kahvilla ja leikkasi palan kuivakakkua, asettaen sen lautaselle. Hän laittoi lautaselle vielä pari sokeri palaa ja kerma purkin kahvikupin viereen, hän ei tiennyt miten mies joi kahvinsa, joten kaikki mahdollinen oli saatavilla, jos tämä sitä tahtoi.
Sil nosti tarjottimen varovasti käsiinsä ja kipitti hennoin askelin Jackin luo. Hän katsoi sivupöytää ja laski tarjottimelta olevat esineet pöydälle. "O-olkaa hyvät." Sil sanoi vaisusti ja siirtyi kauemmaksi tyhjän tarjottimen kera. Hän odotti tuomiotaan. Hän ei tiennyt minkälainen maku miehellä oli, mutta hän ajatteli, että oli tehnyt parhaansa. Hän pelkäsi ovasti, että hän saisi vielä katua. Sil seisoi hievahtamatta paikoillaan. Katsoen Jackiä hetken, kunnes käänsi katsensa ois, ettei häiritsisi miehen arviointia.